tiistai 31. toukokuuta 2016

Marc Jacobs Dot&Honey








Olen Marc Jacobs nainen henkeen ja vereen, Marc Jacobsin tuoksut sopivat iholle, viehättävät tuoksunenääni ja rakastan Jacobsin suunnittelemia erilaisia pulloja. Olen ollut niin Marc Jacobsin Daisy tuoksujen lumoissa, että miltei olen meinannut kävellä onneni ohi ja jäi melkein tutustumatta vuonna 2012 ilmestyneeseen Dot tuoksuun ja Dotin perään vuonna 2013 ilmestyneeseen Honey tuoksuun. Voi pojat kyllä  minä aikoinani nämä ihastuttavat pullot heti noteerasin ja muistan lähettäneeni tädillenikin kuvia kumpaisestakin tuoksusta "katso mitä ilmestyy". Mutta joskus sitä on jumissa, kunnes silmät aukenee ja tässä tapauksessa tuoksuaistit.

Marc Jacobs Dot tuo ihastuttava punainen leppäkerttua muistuttava pullo, joka suorastaan kutsuu leppäkerttuja saapuvaksi. Leppikset eivät nyt ymmärtäneet lentää pyrähtää kuvaustilanteeseen, mutta Honey tuoksu vetikin kyllä mehiläisiä enemmänkin paikalle. 

Dot on Daisy tuoksujen tyyliin kepeä kukkaistuoksu, mutta ei aivan niin kirpeä kuin isosiskonsa Daisy. Dot on mehukas, mutta kuitenkin pehmeä tuoksu, jonka kukkaisessa ensituoksussa lumoaa punaiset marjat ja minulle vieraampi pitaya hedelmä.  Ensituoksua seuraa kuusama, jasmiininkukka ja appelsiininkukka ja ihanan tuoksun viimeistelee kookosmaito,  vanilja, sensuelli myski ja hipaus puista tuoksua. Tuoksu on aivan ihastuttava. 

Siltikin näistä kahdesta hieman enemmän vielä ihastuttaa hunajainen Honey tuoksu, jonka vieno hunajainen tuoksu lumoaa kuin kesän kauneimmat kukkaset. 

Honey tuoksun ensituoksussa sitruksen ystävän hurmaa päärynä ja mandariini ja tuoksun ensikirpeyden jälkeen kietoo syliinsä appelsiininkukka, persikka ja jälleen Dotissakin tuoksuva ja näitä molmepia tuoksuja yhdistävä kuusama. Tuoksun viimeistelee puiset nuotit, vanilja ja hunaja jotka taikovat tuoksusta hyvin ainutlaatuisen. Hunaja on tuoksussa selkeästi aistittavissa. Ihana tuoksu joka pääsi Daisy tuoksujen kanssa samalle mitalipaikalle. 

Rakastan Marc Jacobs tuoksuja, tuntuu kuin ne olisi tehty juuri minua varten ja sulostuttamaan näitä täydellisiä kesäpäiviä, jotka ovat meitä nyt auringon lämmöllä hellineet.

Ovatko Marc Jacobsin tuoksut tuttuja, entä näistä jompikumpi Dot tai Honey, mikä on juuri sinun Marc Jacobs tuoksusuosikki? Järkytyksekseni huomasin, että vuonna 2014 on myös ilmestynyt Pink Honey tuoksu ja sitä tuoksunenäni ei ole koskaan päässyt tuoksuttelemaan, mikä harmillinen vahinko ja tälläistä en anna toiste tapahtua. Onko Pink Honey kenellekään tuttu tuoksu? :)

Oikein aurinkoista ja tuoksuvaa tiistaita kaikille toivottelen uutukaiseen kesäisen Muumi mukin ja Dot ja Honey tuoksujen kera.  

*Tuoksut lehdistönäytteitä ja tuoksuja saa ostettua mm. Sokokselta


maanantai 30. toukokuuta 2016

Puristaisitko kasvoista kuulakärkikynällä finnejä?!




Otsikko jo kertoo kaiken, mitä sitä on menty tekemään ja tähän on heti todettava "älkää vaan tehkö perässä". 

Poskeeni tuli kova valkoinen näppylä, joka ei sormilla puristamalla poksunut, eikä mikään maailman näppivoima riittänyt näpyn puristamiseen. Saako näppyjä puristella, ei kuulemma saa edes sitä, mutta jos toinen vaihtoehto on näppylän kuoltua, että poskeen jää tulitikun pään kokoinen kraateri, niin kyllä se näppy on pois puristettava ja keinolla millä hyvänsä! Ikävä muuten ennen näpynpuristamisepisodia tuli phformula a.c.n.e hoitoa, sillä kyseisellä hoidolla näppylät olisivat ns. sulaneet pois, eikä minun olisi tarvinut harjoittaa väkivaltaa omaa poskeani kohtaan. 

Mutta kun olen nopealiikkeinen nainen, kuten useampi tiikerihiustenvärjäysoperaatiokin on todistanut, keksin näpylleni oivan puristusvälineen, nimittäin kuulikärkikynän. Ei meinaan pöllömpi idea näin teoriassa. Kuulakärkikynän pää niin, että itse kynäosa on suljettuna kynän sisälle luonnollisesti, enhän minä nyt mikään aivan hullu ole! Sitten piilotetaan näppylä kynän aukosta sisään ja kynän pään reunat painavat näppylän sisukset ulos. Juu noin sen teoriassa piti siis mennä...

Kuulakärkiepisodi kuitenkin meni niin, että valkoinen näppy lyttääntyi ja olin sinä iltana salaa erittäin tyytyväinen itseeni, pohdin jopa olevani hullu nero ja salaa myhäilin, ettei muut oivalla miten kätevää on puristaa näppyjä kuuliksella. Hohoo mietin jopa, onko tämä kaikkein kauneusalan ammattilaisten ns. "vaiettu salaisuus", jota kukaan ei rohkene ääneen kertoa. Kuulishoito kun ei kuulostaa niin kovin mediaseksikkäältä. 

Seuraavana aamuna sain kuitenkin karvaasti katua itserakkauden sävyttämää tuudittautumisen tunnetta neroudestani, sillä poskessani oli iso paise ja kipeä sellainen, koko poskea jomotti. Menin kuitenkin tyynenä blogitilaisuuteen Keyword Love Jonnan kanssa ja en etenkään Jonnalle kehdannut ikimaailmassa myöntää mitä oli tullut tehtyä! Jonna olethan tämän jälkeenkin vielä mun kaveri, vaikka olen niin nolo ja teen tyhmiä juttuja? Vähättelin Jonnallekin tilannetta sanomalla, kun kaaduin muffinssia ihaillessa portaissa, "ettei mene hyvin nyt ja nassussakin on maailman isoin finni". Ei se mikään finni enää ollut, vaan finnin uusi mutaatio, paise jolle olisi varmasti tuota pikaa kehittynyt jo raajatkin. 

Lenkillä iltaselle miehelleni sitten epätoivoissani paise nassussa jomottaen tunnustin mitä älytöntä olin mennyt tekemään ja mieshän yksiselitteisesti tokaisi "hullu". Sitten tuumittiin yhdessä mitä tulisi tehdä, lähteekö, poski, naama, koko pää mädättyy, antibiootitko pitää hankkia vai miten toimia, miten pelastaa oma pää ja naama?! Laitoin ensiapuna illalla septidiä puhdistukseen ja antibioottivoidetta päälle ja kahdessa päivässä juuri esikehitysvaiheessa oleva lihansyöjäpaise oli silinnyt pois. Nyt alkaa hiljakseen olla tilanne, ettei ole enää näppyä, eikä paisetta. Joten salaa tänään myhäilin, se kuulakärkihommelihan toimi sittenkin. :)

Juu kyllä tämä sai miettimään myös sitä puolta, että ihminenhän on ikuinen lapsi ja en kyllä enää ihmettele mistä lapset saavat kaikki järjettömät päähänpistonsa älyttömiin tihutöihinsä. Aivan selvästi jostain aivojen salaisesta sopukasta, oman persoonan pimeästä puolesta, joka taitaa sanoa "tuhoa, tuhoa" tai jotain sinnepäin, sillä jälkikäteen en vieläkään ymmärrä mikä minuun meni ja kyllä tämä juttu olisi voinut päättyä ikävemminkin eli koko pää olisi voinut vaikka mädäntyä pois tai se paise olisi voinut vaikka syödä pääni!

Miksi täällä on pelkkiä luontokuvia, noh en kait nyt omaa paisenassua kehtaa tänne laittaa, asia on vieläkin nolon kipeä ja nolo, sanoinko jo nolo? Minua hävettää...

Tämä oli kenties myös vastine Ilopillerin minulle heittämään blogihaasteeseen "Ei tullut mieleen". ;)

Mikä on älyttömin juttu mitä olet tehnyt, ihan minkä tahansa ikäisenä ja ihan mitä tahansa, sellainen etteipä tullut sitten ajateltua?

Olenko hullu puolesta ja vastaan, kommenttikenttä on vapaa, nyt saa torua :)

Tuli muuten vielä mieleen, että loppuukohan nyt kuulikärkikynät kaupoista? ;)

Moroccanoil luxusta iholle ja hiuksille!

Moroccanoil hiustuotteet ovat tulleet aiemmin tutuiksi ja ilahduin kovin, kun Moroccanoil sarja täydentyi vartalotuotteilla. 
Moroccanoil hiustuotteita olen ostanut jo noin kolmen vuoden ajan ja kuvassa olevista hiusöljyistä olen toisen ostanut ja toisen saanut blogiin.

Alunperin kampaamokäynnillä hiuksia hoidettiin Moroccanoil hiustuotteilla ja se pehmeä tunne mikä hiuksiin jäi, sai kiinnostumaan syvemmin kyseisestä sarjasta ja myös Moroccanoil hiustuotteiden tuoksu ihastutti. Samalla reissulla ostin mm. painottoman hiusnaamion, joka on aivan huipputuote rutikuiville hiuksilleni, painottomuus tekee sen, etteivät hiukset naamion hoitavuudesta huolimatta lätisty.
Moroccanoil hiusöljy on yhdessä L'anzan  hiusöljyn kanssa minulle hiusöljyjen nro:1 tai jakavat saman palkintopallin.
Hiusöljyllä on muuten selvitetty myöskin monet lasten takut. Vain pari pisaraa riittää, eli hiusöljy on todella riittoisa tuote.
Moroccanoil appelsiinin tuoksuinen vartalokuorinta on mieletön! Sitrustuoksuja rakastavalle tuoksu on huumaavan ihana ja tuoksuu aivan aidolle appelsiinille. Kuorii ihon hellästi ja jättäen ihon ihanan pehmeäksi, ei kuitenkaan öljyiseksi, kuten monet vartalonkuorinnat tekee.  Iho ei kuorinnan jälkeen välttämättä edes tarvitse kosteuttavaa kroppavoidetta, sillä iho jää niin ravituksi. 
Kirkkaista suihkugeeleistä tulee olo etteivät ne voisi olla hoitavia tai kosteuttavia. Moroccanoil suihkugeeli on ihanan kosteuttava ja myöskin kuten muutkin sarjan tuotteet erittäin riittoisa. Pieni määrä riittää pesemään koko vartalon. Vaikka suihkugeelissä on Moroccanoilin sarjan perinteinen nimikkotuoksu, suihkugeelissä tuoksu on eniten unisex eli tätä myös mieheni käyttää mielellään. Muutenkin Moroccanoil sarjan nimikkotuoksu miellyttää varmasti sekä miehiä, että naisia.
Vartalovoide tuoksuu identtisellä hiustuotteiden kanssa ja tuoksu on vaan niin ihana. Puhdas Moroccanoilin nimikkotuoksu hurmaa.  Itse voide on erittäin kosteuttava ja ravitseva, mutta imeytyy vartalolle heti ja jättää ihon pehmeäksi.
Tätä voisi jopa kutsua vartalon "painottomaksi vartalovoiksi", hoitaa ihoa kuin ravitsevin vartalovoi, mutta on kevyt eikä jätä ihoa lainkaan tahmaiseksi.  Täyttä tavaraa, ns. tiivistettä, eikä vedellä jatkettua lirua.
Erittäin ylellinen vartalotuote ja painava purkki lisää luxustunnetta. 
Sarjan kuivaöljy jatkaa Moroccanoilin perinteistä tuoksua ja on kuivaöljynä erinomainen. Yksi pieni suihkaus riittää kosteuttamaan ison alueen ja jättäen ihon aivan silkkiseksi, eikä lainkaan tahmaiseksi.
Pullosta tulee hyvin kevyt suihkaus mikä myöskin lisää riittoisuutta.
Ylellinen lasipullo kruunaa kokonaisuuden. 
Kesällä vartaloa tulee kuorittua ja hoidettua tarkemmin kuin talvella. Lisäksi vartalotuotteiden tuoksuilla on suuri merkitys, koska tulee kuljettua enemmän sääret paljaana kesämekoissa.
Mahdotonta on siten valita, onko appelsiinin tuoksu tai Moroccanoilin nimikkotuoksu näissä parempi, kumpikin on yhtä hyvä.
Ruusun tuoksua rakastaville voin kertoa, että sarjaan kuuluu mys ruusun tuoksuinen kuorinta ja vartalovoide. Kuorinta tulee ylellisessä vaaleanpunaisessa purkissa. 


Moroccanoil vartalotuotteet jatkavat hiustuotteiden samaa ylellistä laatua ja tuoksulinjaa ja 
silmää miellyttää myös yksinkertaisen kaunis visuaalinen ilme.
Lisäksi sarjaan kuuluu paljon muuta, iso kirjo erilaisia hiustuotteita kaikkien hiuslaaduille, palasaippuoita ja kynttiläkin, joka on aivan pakko hankkia!
Nyt vain Moroccanoil vink vink, tehdää vielä Eau de Toilette, täällä on eräs joka hankkisi sen oitis tai huonetuoksu olisi ihana myöskin. 

Moroccanoil vartalotuotteet ovat sinulle joka rakastat laatua ja haluat elämään ripauksen ylellisyyttä. Sinulle joka haluat saada rahallesi vastinetta ja tuotteita jotka ovat niin ylellisiä ja hoitavia, että vain pieni määrä riittää ravitsemaan hiukset ja ihon. 
Painoton hiusnaamio riitti minulla miltei vuoden verran, kun käytin noin kahdesti viikossa hoitaen kuivia hiuslatvoja. 
Kiireetön kauneudenhoitohetki on kovin terapeuttista.
Onko Moroccanoil hius tai vartalotuotteet tuttuja sinulle ja mikä kertoo sinulle luxuksesta vartalonhoidon saralla?


Käykää ihmeessä tuoksuttelemassa ja testaamassa Stockmannilla Moroccanoil vartalotuotteita ja lähikampaamostakin voit hyvinkin saada hankittua Moroccanoil hiustuotteita.



Lisää voit lukea Moroccanoilista alla olevasta linkistä ja samaisesta linkistä voit myös tilata itsellesi ylellisiä tuotteita lahjaksi tai hemmotteluhetkiin itselle, jokainen meistä kaipaa välillä pientä hemmottelua. :)



Moroccanoil tuotteita myy IdHAIR ja Stockmann ja kuvien tuotteet, yhtä hiusöljyä lukuunottamatta on saatu blogiin testiin.

sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Synttärijuhlat vuonna 1978 ja vuonna 2016














Tänään vietettiin typyjen synttäreitä mummeille ja kummeille. Jännä tapa on langeta nostalgioimaan. Kaivoin juhlien jälkeen omat lapsuuden synttärikuvat esille, jotka piti minulle alimmassa kuvassa oleva mummini, jonka omia synttäreitä juhlitaankin ensi kuussa ja mummille vuosia tulee 95-vuotta. 

Hauskaa noissa lapsuuden synttärikuvissa, että aina yksi asiallinen kuva ja sitten yksi "hölmöilykuva". Kuvan kamujen kanssa olen kaikkien kanssa tekemisissä, paitsi yksi heistä on menehtynyt nuorena ja yhden kanssa emme kaveeraa, mutta asuu meidän naapurissa. Yksi kuvan henkilöistä oli kummin ominaisuudessa meillä tänään juhlistamassa tyttöjen synttäreitä. 

Kaksi päivää siivousta ja kokkaamista ja ruuista en muistanut edes ottaa kuvia ennen kuin olin jo korjaamassa ruokia pois. Mies totesi jo alunperin, että teen liikaa ruokaa ja voin kyllä myöntää, että mies oli aivan oikeassa. Puolet jäi syömättä  ja mm. kokonainen vadelmakakku. Synttärikutsuun olisi pitänyt laittaa, "tuokaa omat muovirasiat mukaan". 

Nämä olivat sitten viimeiset tämän tyyppiset synttärijuhlat, tai vannomatta paras. Synttärit on oiva tapa saada monta ihmistä saman katon alle samaan aikaan, joita ei arjen kiireessä niin usein ehdi muutoin tavata.

Onko teillä jokin erityinen synttäriperinne tai muistoja lapsuuden synttärijuhlista? 

Nyt lenkille ja sitten oikaisen, leppoisaa sunnuntai-iltaa kaikille. <3


lauantai 28. toukokuuta 2016

Mistä keskustelemme mieheni kanssa metsälenkillä?









Miehen kanssa käymme aamuisin ja iltaisin tunnin lenkillä. Paljon tulee keskusteltua, joskus väsyneenä olemme hiljaa. Tällä viikolla olemme keskustelleet toki miehen työasioista, mutta myös hänen vanhemmistaan jotka ovat huonossa kunnossa. Vanhempien sairastuminen on raskasta ja huoli on kova. 

Usein tulee keskusteltua lapsista, kehuttua kaikkia heitä neljää ja nähtyä heistä parhain. Monesti ainakin yhdellä lapsista on jokin huoli, onni tai kriisi ja näitä tulee puitua. Eilen 12-vuotiaan täyttäneen tyttären kanssa tuli käytyä hyvin syvällinen keskustelu joka oli näin vanhempana aika raskas. Lapselle kun ei voi näyttää, että kaikki kääntyy vielä hyväksi vaan hänen on opittava kaikki itse. Keskustelu jäi ihon alle ja yökin oli surumielinen, koska en vaan voi lapseni eteen kaikkia asioita siloittaa.

Tällä viikolla aamulenkillä on tullut juteltua myös Enbusken hometalojutusta, miten upea juttu  oli, että Enbuske voitti. Mieheni kertoessa, että Enbusken talojupakassa kuntotarkastuksen aikoinaan eli tehnyt Raksystems, vatsaani tuli todella huono olo. Jännä miten jo vanhojen haavojen luulin olleen kuopattu. Silloin kun kuntotarkastuksen on tarkoitus vain edistää talon myyntiä eikä aidosti tutkia taloa ja talon miinuksia, joka on loppupeleissä sekä myyjän, että ostajan etu, silloin on menty pahasti metsään. Niin meillehän kuntotarkastuksen teki samainen yritys. 

Talo asiaan enempää paneutumatta, aamulenkeillä voi tapahtua vaikka mitä ja keskusteltua vaikka mistä. Välillä otan luontokuvia, vaikka olen juuri valittanut miehelleni kiirettä, kuviin on aina aikaa. Joskus miestä ärsyttää jatkuva kuvaaminen, mutta suurimmilta osin ei. Yleensä olemme niin aikaisin etenkin viikolla liikenteessä, ettemme törmää muihin ihmisiin, paitsi keltatakkiseen naiseen. 

Jos jäämme ajatuksella kuuntelemaan hetkeksi lintujen laulua, lintujen laulanta voi kuulostaa jopa erittäin äänekkäältä konsertilta. Murinaa mies saa taholtani osakseen astuessaan etanan päälle ja on sama sattunut minullekin. Usein joudumme kuin hyppäämään ruutua, sillä paikka paikoin lenkkipolulla on niin paljon etanoita sarvet ojossa. 

Vielä en ole törmännyt yhteenkään leppäkerttuun ja onneksi en yhteenkään käärmeeseen. Totesin miehelleni, kumpikohan voima olisi käärmeen ilmestyessä vahvempi minussa, "somettajatiia" joka ottaisi käärmeestä kuvan vai "pelkääkätiia", joka pelkää hirmuisesti käärmeitä ja juoksisi karkuun. Se jää nähtäväksi.

Kenen kanssa sinä lenkkeilet tai minkälaisia keskusteluja käyt rakkaasi kanssa tai olet käynyt, eikä keskustelujen tarvitse olla lenkkipolun varrella puhuttua. Me puhumme kaikesta maan ja taivaan väliltä ja kyllä olemme joskus puhjenneet riitelemäänkin, kun homma on mennyt sivuraiteille. Mutta näitä lenkkejä en vaihtaisi mistään hinnasta pois ja olemme aamuisten menojen vuoksi aikaistaneet niitä jopa herätyskellon soidessa paljon ennen kuutta. Lenkit luovat läheisyyden tunnetta ja vaikka emme kuljekaan käsi kädessä, siihen olemme liian epäromanttisia, olemme varmasti joka lenkillä hetken kuitenkin pitäneet toisiamme kädestä, puristaneet toistemme kättä kuin morsettaen "rakastan". 

Aurinkoista lauantaita, täällä alkaa valmistelut huomisia juhlia varten, jolloin juhlimme eilen syntymäpäivää viettänyttä Kristaa ja kesäkuun puolessa välissä täyttävää Sofiaa. :)

perjantai 27. toukokuuta 2016

Muffinsit ovat hengenvaarallisia ja uudet essie geelilakat!

Eilisellä aamulenkillä meni vielä hyvin ja vatsanpohjassa tuntui, että tästä tulisi mahtava päivä. Tulihan eilisestä mahtava päivä, mutta höystettynä pienillä lisämausteilla.




Eilisessä Essie geelilakkojen lanseeraustilaisuudessa oli ihanaa. Sokoksella olenkin jo bongannut Essien geelilakkoja joiden sanotaan kestävän kynsillä peräti 12-vuorokautta! Vielä en ole ehtinyt lakkoja testailla, joten pysyvyydestä en osaa vielä sanoa. Mutta taika on kahdessa kerroksessa geelilakkaa ja top coatin lisäämisessä joka toinen päivä. Mahtavat lakat matkalle vaikka, ei tarvitse koko ajan olla puleeraamassa, eikä myöskään huonosti lakatuilla kynsillä. 

Olen niin suuri essie fani, kuten varmaan olette jo huomanneetkin, että nyt on pakko raottaa hieman essien mielenkiintoista historiaakin.

Väri-intohimo sai alkunsa 1960-luvulla, Essie Weingarten rakasti värejä jo 3-vuotiaasta ja hänen äidillä oli tapana tehdä Essielle manikyyrejä balettiharjoitusten jälkeen.

Idea kehittyy 1980-luvulla, Essie työskentelee ostajana New Yorkissa arvostetussa Henri Bendel-tavaratalossa. Essie huomasi, että kynsilakoista uupui kekseliäisyys ja värikirjo ja hän päätti tehdä asialle jotain.

Ensimmäinen essie-kokoelma saa alunsa 1981 NY:ssä. Essie 12 upeaa väriä, veikeää nimeä ja tahdonvoimaa. Sävy "Blanc" on vieläkin essie valikoimissa mukana.

Essie lähtee Vegasiin vuonna 1981 myöskin, sana leviää ja pian kaikki salongit ja julkkiset himoitsevat essie lakkoja.

Essie suuntaa maailmalle 1982, Aasian markkinoille oma sävy "licorice" ja paljon uusia sävyjä, lapsuuden balettimaailmasta saa vaikutteet klassikko "ballet slippers". 

Joan Rivers suitsuttaa essie lakkoja 1983 ja Kuningar Elizabethin kauneussalongista tulee toive lennättää "ballet slippers" sävyä kuningattarelle. 

Nyt essie sarjaan on ilmestynyt geelilakat jotka saavat inspiraationsa haute couturesta. Gel Couture kokoelma on inspiroitunut muotitalojen huippuluomuksista. Lakkapullojen muotoa ovat inspiroineet näytöslavojen juhlapukujen hulmuavat helmat. 


Lakkapullon varsi on uudenlainen ja kiertyvä. Varsi kiertää itseensä juuri sopivan määrän lakkaa joka erityismuotoilevan harjaosan kanssa levittää lakkaa kynnellesi juuri sopivan määrän. 

Ylellinen muotoiltu sivellin mukailee kynnen kaarta ja tekee levityksestä tarkkaa ja helppoa.

Geelilakkojen sävyperheet: Atelier:neutraalit, First Look:pastellit, Runway:kirkkaat ja After Party:tummat.


Keyword Love Jonnan kanssa meillä oli eilen tiukka päivä ja lopussa vielä kerron mitä tapahtui essie lakkojen ja essie muffinsien lumoissa. 

Pääsimme nauttimaan Sara La Fountainin herkuista Elloksen syysmalliston tiimoilta. Sara oli loihtinut ruokien ja tuotteiden ympärille metsäisen teeman ja tunnelma oli taianomainen kuten Saran herkutkin. 

Elloksen syksyinen makuuhuone näyttää rauhoittavan mustavalkoiselta. Meillehän on Madison mattokin tilattuna ja tulossa pian Ellokselta, sain matosta vielä hyvän alenkin. 

Koska Elloksen tiimoilta jäikin aikaa sen verran, sain Jonnan houkuteltua elokuviin katsomaan Kate Winsletin tähdittämää elokuvaa The Dressmaker. Elokuva, oli draamaattinen, herkkä, kaunis, upea, surullinen, maaninen, hauska, pehmeä, järkyttävä, ylinäytellyn teatterimainen, naulitseva, vangitseva ja puvut ja roolihahmot persoonallisen vaikuttavia. 



Illan päätti Sugar Helsingin blogi-ilta jossa pääsimme tekemään omat Paja-korut. Jonnan koruun tuli sana "hope" ja minulle romanttisesti ukkelin etukirjain, koska ukkeli on vaan paras!

No miksi muffinssit ovat niin hengenvaarallisia? Koska rappusissa pidin kätösissäni essie muffinsia ja kävin myös ylikierroksilla hurmaavista essie geelilakoista ja kompastuin ja näin sieluni silmin menettävän henkeni. Älkää kysykö miksi pidin rappusissa muffinsia käsissä, en tiedä itsekään. Aurinkolasit lensivät pitkin portaita ja menivät mäsäksi, kengänpohja nauroi koko päivän, kynsilakat naarmuuntui ja ihailemani muffinssi lyttääntyi ja jonka söin kuitenkin. Muffinssi oli taivaallista ja sekaisinhan se menee muutenkin massussa. Leffassa muuten vedin eripariset sukat jalkaan ja toinen sukka repesi kantapäästä ja totesin siinä Jonnalle, että tälläistä se vaan on tämä Tiian arki, ei sille vaan mahda mitään. Pienestä asti olen röntyillät ja sotkea säätänyt, se nyt vaan johtuu joistain sekalaisista tähtien asennoista syntymähetkellä, ei se ainakaan ole minun vikani. Ehkä suojelusenkelikin oli taas matkassa, sillä luita ei mennyt poikki ja muffinssikin oli lyttääntymisestään huolimatta suussasulavaa.

Että sellainen päivä, ihana, ylikierroksilla kuorrutettu ja dramaattinen. Tänään olen ollut niin tööt, niin tööt, ettei mistään tule mitään. Kohta tänään 12-vuotta täyttävän tyttären kanssa pizzalle, onneksi ei tarvitse kokata, sillä jotenkin on fiilis, että nyt se uunikin räjähtäisi ja koko talo ympäriltä. 

Kiinnostiko essien geelilakat, oletko essie höperö kuten minä? Oletko kaatunut portaissa, onko sattunut pahastikin? Olen muuten kaatunut liukuportaissa kerran liian pitkään hameeseeni ja tilanne oli katastrofaalinen, sillä päälleni perässä ketjureaktiona kaatui lapsia, mummoja ja aikuisia. Mutta hei kenellekään ei käynyt kuitenkaan pahemmin, vain polvet ruvilla ja mekot riekaleina, hmpphss. Onnea vai ei, riippuu mistä näkövinkkelistä katsoo. 

Tarinan opetus oli muuten se, että älä koskaan lumoudu mistään niin kovin, ettei jalat pysy maanpinnalla. ;)

Ihanaa perjantaita!