tiistai 13. joulukuuta 2016

Älä tule iholle!

Kuulin radiosta eilen mielenkiintoisen jutun. Koreassa ovat keksineet eriväriset ostoskärryt, joiden eri väreistä tunnistaa, haluaako asiakas, että henkilökunta saa lähestyä vai ei. Mietin heti, että onpahan todella fiksu keksintö, sillä itse en halua, että kaupassa henkilökunta lähestyy minua millään muotoa. Kysyn, jos neuvoa kaipaan. 

Korealaiset taitavat olla sitten jollain tasolla meidän suomalaisten kaltaisia, koska ovat vieneet mukavuuden kaupassa käymisen suhteen noinkin pitkälle. Täytyy olla kysyntää, koska syntyi ajatus ja sitä kautta itse keksintö. 

Lenkit yksin tai kaksin, molempi hyvä. 

Omalla kohdalla en ikinä unohda San Franciscon Victoria's Secret myymälää, jonne tuumin meneväni nauttimaan ja tuoksuttelemaan erilaisia tuotteita ja ihan siis omassa rauhassa ja omaan tahtiin. Ensin jenkkireissulla innoittajana toiminut palvelualttius alkoi lopulta ottamaan niin kupoliin, että tiesin, ettei minusta tulisi jenkkien kansalaista hevillä ikinä. 

Victoria's Secretin myyjä tuli iholle niin liki ja sellaisella teennäisellä tekopirteällä tavalla, jonka suomalainen mörökölli heti tunnistaa. Kertoi  kaikki omat lempituoksunsa, ikään kuin minun kannattaisi ostaa itse juuri ne. Ketä oikeasti kiinnostaa se, että myyjä alkaa jo ajattelemaan puolestani. Minulla on omat ajatukset, mielipiteet ja ikioma tuoksunenä. 

Myyjä ei jättänyt juurikaan rauhaan ja minulla ei ollut tilaa omille ajatuksille tai tuoksujen keskittymiselle, koska kyseinen myyjä suorastaan valtasi aivoni. Palvelualttius jenkkilässä on milteipä päinvastainen, kuin Suomessa ja siksipä hyvin kauhistuttava.

Myönnän olevani muutenkin aika pitkälle perinteinen suomalainen. Viihdyn hyvin omissa oloissani ja tarvitsen paljon tilaa. En halua, että kukaan tulee ihan liikaa naaman lähietäisyydelle jorisemaan yhtään mitään. Minua ympäröi oma tila ja suoraan suuhuni ei saa puhua! Muutenkin uusissa ihmissuhteissa joku ihminen saattaa kolahtaa heti, mutta silti kyseisen ihmisen tulee olla sellainen, jolla on vahvasti oma elämä ja hänen elämänsä ei kaadu silloin, kun kaipaan omaa tilaa.

Unelmakäynti leffassa on, ettei kukana istu edessä, eikä takana ja yksin leffassa käydessä, ettei kukaan istu myöskään vieressä. Oli muuten todella hyvä elokuva tuo Sing, suosittelen lämpimästi. Kävimme eilen koko perheen voimin katsastamassa ja leffa sai todella hyvälle mielelle. 

Nuorempana liian innokkaat miehet herättivät heti suurta ahdistusta ja tänä päivänä liian innokkaat ystäväehdokkaat, jotka haluavat vaikka kertalaakista tulla meille yöpymään ja ehdottelevat tiuhaan tapaamisia, he saavat hälytyskellot soimaan. Se, että olen ystävällinen, ei tarkoita, että olen yltiösosiaalinen. Nuorempana sitä punkattiin milloin kenenkin luona, ne oli villejä aikoja ne ja nykyisin oma koti on aika pitkälle oman perheen pyhittämä. Kyläilyt on yes ja satunnaiset yökylät, mutta mieluiten niin, että minä kutsun, eikä ihmiset kutsu itseään meille punkkaamaan, poikkeuksena sukulaiset ja läheiset ystävät. 

Asuessamme Latviassa, erityisesti ensimmäisen vuoden aikana, meillä oli valehtelematta miltei joka viikonloppu vieraita. Se oli nuorempana ihan yes, mutta enää en moista jaksaisi ja jos muuttaisin ulkomaille, yöpymään saisi tulla vain perhe ja lähimmät ystävät. Muistutimme tuolloin majataloa ja meillä oli "ystäviä" enemmän, kun tiesimmekään. 

Jotkut vierailijat olivat todella yes, toivat tuliaisia ja saattoivat vaikka viedä meidät syömään vastineeksi yöpymisestä. Jotkut tulivat tyhjin käsin ja elivät meidän piikkiin koko viikonlopun ja nousivat ruokapöydästäkin auttamatta pöydän tyhjentämisessä. Heille ei ollut tupa avoinna enää. Jotkut toivat ylpeänä korvapuustit mieheen ja se oli siinä. Oli aika tyrmistyttävääkin nähdä miten erilaisia vieraita meillä kävi. Joku puolituttukin saattoi tullessaan tuoda mukanaa vielä oman ystävänsäkin, kysymättä asiaa meiltä. Mehän olimme luonnollisesti kohteliaita suomalaisia isäntiä ja emäntiä ja jupisematta hyväksyimme kaiken, miettien mielessä, ettei tätä tyyppiä meille koskaan enää. 

Hassuinta on ihmiset, jotka kutsuvat itsensä meille yökylään, mutta vastavuoroista kutsua ei tule takaisin. Tässä asiassa, kuten kaikkeen aitoon ystävyyteen liittyvässä, vastavuoroisuus on se ystävyyden pääsääntö. Ilman sitä on joko puhdasta itsekkyyttä tai silkkaa hölmöyttä. Kenties näissäkin asioissa olisi hyvä kysyä itseltään, miten haluaisin itseäni kohdeltavan tai kenen meidän kotiin astuvan ja jos astuu, niin kunhan ei astu yli. 

Pääsääntöisesti suomalaisten kanssa sujuu hyvin ja kukaan ei pyri iholle ja jos pyrkiikin, niin jos ei loukkaannu, kun minulle ei sovikaan, niin siinä on aitoa ystäväainesta. 

Kaikki lähti korealaisista erivärisistä ostoskärryistä, mutta niissä on ideaa. Jos minulla on paha päivä, valitsen värin "älä tule lähelle", jos olen sosiaalisella tuulella, voin valita sen toisen värisen kärryn joka viestii, "tervetuloa tänne". 

On se vaikeaa olla suomalainen, kun omaa erakko mörökölligeenin, mutta onneksi toinen suomalainen yleensä osaa kunnioittaa sitä ja ymmärtää, ettei suomalainen ole epäkohtelias, suomalainen on vaan suomalainen. 

Missä menee teidän iholle menemisen raja? Onko ollut vieraita, joita ette ole halunneet kutsua enää? Minkälainen on unelmavieras tai kauhugalleria vieras? Saako teidän naamaan kiinni tulla puhumaan, niin että tunnet tuulen huminan lähtevän toisen suusta vai pidättekö pienestä omasta tilasta kasvotustenkin kanssakäydessä? 

Iloa päivään!

Iloista tiistaita, tämää erakko lähtee Helsinkiin hieman tuulettamaan naftaliineja kainaloista. Sillä erakkogeeneistä huolimatta, ihmiskohtaamiset ovat tämän elämän suola ja sokeri. Hyviä ja positiivisia ihmiskohtaamisia teille. <3




65 kommenttia:

  1. Tuo geeni löytyy täältäkin, tunnistan tuon kaiken taas itsessäni. En ole ihan erakko paitsi joskus. Viihdyn seurassa, vallankin kun voi puhua jostain yhteisestä asiasta siis puhuen ja kuunnellen ja välillä ollen hiljaa. Ystäväni Marjan kanssa kun olemme tehneet puutarharetkiä, menee aikaa ettei puhuta yhtään mitään ja sekin on ok, nautimme kauniista samoilla aaltopituuksilla ilman turhaa lätinää!

    Joskus on kiva tuulettaa, katsella ihmisiä ja höpistä, mutta iholle ei saa tulla saati suuhun asti!

    Mukavaa Helsinginmatkaa Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se onkin läheisten ystävien kanssa hienoa, voi olla hiljaa, eikä tunnu edes tukalalta. <3 Joskus on kiva, mutta silti iholle tunkeminen ei ole koskaan kiva.

      Kiitos Saila ihanuus ja kivaa iltaa <3

      Poista
  2. Erinomainen postaus:) Kyllä niin tunnistan itseni tuosta. Olen itse aika erakkoluonne, enkä kaipaa hirveästi ihmisiä ympärilleni. Monesti "sosiaalisena" oleminen on rasittavaa. Sekin suorastaan inhottaa, jos tullaan fyysisesti liian liki. Sama pätee tervehtimishalaamiseen, jonka kohteeksi joutuu tämän tästäkin, vaikkei haluaisi.

    Ei myöskään huvita enää kutsua ketään meille kyläilemään tai syömään (siis ukkeli laittaa ruuat, en minä) omia lapsia lukuun ottamatta, koska se ei ole ollut viime vuosina vastavuoroista. Kyllästyttävä olla aina se, jonka luo tullaan kyläilemään ja joka laittaa pöydän koreaksi, muttei sitten tajuta kutsua takaisin. Onpa niitä sellaisia vieraita käynyt, jotka ovat etukäteen ilmoittaneet minkälaiset tarjoilut he haluavat. Hei haloo, kotini ei ole ravintola. Niin se vaan on, että kiittämättömyys on maailman palkka.

    Ihanaa päivää Tiia:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, varo vaan, jos törmätään, niin sulatan sut halauksella. Opettelin meinaan halaamaan ja kivojen ihmisten kanssa se toimii ihan tervehtimisine. Ennen olin jäykkä, kuin rautakanki, mutta saan itsekin paljon halauksista. Mutta ymmärrän, jos kaikki ei siitä tykkää ja jotkut voivat hämmentyäkin, kun apua tulen niin iholle. ;)

      Juu tuon kyläilynkin tulee olla vastavuoroista. On minullakin kamuja, jotka haluaa, että aina tulen heille, mutta kyllä minullekin pitää antaa myös oikeus toimia emäntänä ja yhtä pitkä matka minulle on heille, kuin heiltä meille. Että silleen. Mutta ymmärrän yskän, vastavuoroisuus on vaan kaiken A ja O.

      Ihanaa loppuviikkoa Sari <3

      Poista
  3. Minäkin tunnistin itseni, mörökölligeeni täälläkin. Tarvitsen omaa tilaa säännöllisesti muuten muutun kireäksi kuin viulun kieli.

    Ja heti toin on niin totta: Tässä asiassa, kuten kaikkeen aitoon ystävyyteen liittyvässä, vastavuoroisuus on se ystävyyden pääsääntö. Naulankantaan!!

    Ihanaa päivää!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu sitä menee ihan täyteen, jos on liikaa happeninkiä ja ihmiskohtaamisia. :)

      Kyllä vastavuoroisuus ja jotkut eivät vaan sitä osaa.

      Ihanaa iltaa Elisa <3

      Poista
  4. Asuin Jenkeissä aikoinaan ja erityisesti länsirannikolla se iholletunkeminen oli ihan käsittämätöntä. Aloin jossakin vaiheessa inhota kaupoissa käyntejä, tekohymyjä, suuhun tunkemista ja merkityksettömiä ”love you!” -heittoja. New Yorkissa tilanne ei ollut ihan niin paha ja muutenkin se on huomattavasti Eurooppalaisempi kuin esim. LA, joten siellä käyttäydytään myös jotenkin vähemmän päälle käyvästi. Muuttaessani takaisin inhosin puolestaan tätä meidän jurnuttamistamme, kyräilemistä, epäsosiaalisuutta ja hymyttömyyttä tai kyvyttömyyttä sanoa edes ”hei, päivää, kiitos, ole hyvä”. Tosin se meni nopeasti ohi ja opin taas nauttimaan siitä, että saa olla rauhassa niin halutessaan. Sitä kyllä kaipaan vieläkin, että ventovieraat ihmiset saattavat sanoa ihan spontaanisti jotakin positiivista toisilleen tai ylipäätänsä puhua toisilleen pähkäillessään ostoshyllyjen välissä mitkä murot ostaisi. Harrastan itsekin tuota positiivisten asioiden ääneen laukomista, tyyliin ”ihanat kengät, onpas kaunis lapsi, upeat hiukset jne.” ja ei ole kerta tai kaksi, kun minua on joko katsottu kuin mielenvikaista tai sitten menty ihan hämilleen.

    Veisin tuon ostoskärrykoodiston vieläkin pidemmälle; voisimme hankkia kaikki sellaiset heijastimenkaltaiset läpyskät, joiden värikoodi kertoisi muille voiko lähestyä vai ei. Käsittääkseni San Fransiskossa on, tai ainakin aikoinaan oli, tällainen huivein tapahtuva viestittely, jossa eri väri kertoivat mistä kukin tykkää. Toki siinä oli kyse seksistä, mutta jos me vaan otettaisiin sellainen kevytversio ;)

    Minna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minna, sillä jenkkireissulla olin kaksi päivää ensin hurmiossa, uulalalaa mitä palvelua verrattuna mörököllisuomeen ja sitten iski mahalasku ja kaikki se feikkiys alkoi ottamaan kupoliin ja raskaasti. Hieno oli jenkkimatka ja haluan uudelleen, mutta en tiedä rohkenenko mennä Victoria's Secretiin enää ikinä. Olisi tehnyt mieli sanoa, että sinun on vaikeaa ymmärtää tätä, mutta tuo sinun iholle tunkeminen on Suomessa tosi huonoa palvelua.

      Nykissä muuten on aika yes ja siellä jengi on hieman jopa tylympää ja kiireisempää.

      Hih kyllä oli tuo huivihomma ja takataskuun taidettiin ne koodihuivit tyrkylle työntää. ;)

      Ihanaa iltaa Minna ja kiitos taas mitä mainiommasta kommentista. <3 Hersyvää tekstiä.

      Poista
  5. Joo, kyllä se oma reviiri on mullaki semmonen, ettei liian iholle saa tulla. Alkaa ahistaan ja voi jäädä kaupoissa ostokset tekemättä jos on liian innokas myyjä.

    Vastavuoroisuus on mun mielestä tosi tärkeää ystävyys- ja muissa suhteissa. Ei muuten mikään toimi ja alkaa mieltä kaihertaan, että kaikki on mun harteilla jne. Äkkiä alkaa mieli ottaan etäisyyttä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu kyllä, tekee mieli liukkaasti häipyä paikalta ja tulee ostopakkofiilis.

      Se on juuri niin, sen vaan aistii, jos jokin ystävyyssuhde ei ole aidosti kohdillaan. <3

      Poista
  6. Onkohan Japanissa sama juttu. Taidettiin ottaa väärän värinen kori. Hämmästykseksemme siellä hienon tavaratalon ruokaosastolla henkilökunta höpötti meille koko ajan japaniksi, jopa takahuoneista huudeltiin kalaa leikellessä tai maanrajasta hyllyjä järjestellessä. Myyjät eivät tulleet kuitenkaan ihan iholle, joten tapa lähinnä huvitti meitä kovasti ja vastailimme mitä sattuu suomeksi.

    Eräs ystäväni alkoi käyttää vieraanvaraisuuttani häikäilemättä hyväksi aikoinaan. Olin juuri muuttanut silloisen poikaystävän kanssa yhteen ja olin vuokraamassa asuantoani. Hän oli muuttamassa ulkomaille ja kysyi voisiko asua asunnossa kaksi viikkoa. Viikot venyivät kuukausiksi ja hän oli aika näreissään kun lopulta ilmoitin, että hänen pitäisi maksaa sähkölasku ja vastike (ei edes takautuvasti vaan siitä eteenpäin). Loppujen lopuksi hän asui asunnossani miltei puoli vuotta. Pikku yksiön hän jätti niin likaiseksi, että minun piti siivota sitä kaksi iltaa ennen kuin kehtasin näyttää vuokralaisille. Myöhemminkin hän on Suomessa käydessään sovitun ravintolaruokailun sijaan ehdottanutkin, että söisimme luonani. Matkalla on käyty ruokakaupassa ja Alkossa ostamassa viinipullo, minä olen toki maksanut molemmat. Hän ei ole tehnyt lähtöä siskonsa luo jossa hänen piti asua ja kun olen ilmoittanut, että menen nukkumaan kun edessä on työpäivä hän on kysynyt voiko jäädä yöksi. Pedatessani sohvalle hän on tyynesti kaivanut yöpaidan ja tohvelit laukustaan eli koko juttu on ollut hänellä mielessä jo tullessaan... Tätä tapahtui pari kertaa kunnes pidin tiukasti huolen, että tavataan jossain ravintolassa tai kahvilassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvinkin voi Japanissa olla sama juttu? Tai sitten oli sosiaalisuutta kaipaava japanilainen. Miten japanilaisista on sellainen olo, että siellä suomalainen on porsliinikaupassa elefanttina.

      Ai hurja mikä juttu, oikeasti, toisilla ei ole rajoja, eivätkä tosiaan osaa ajatella sitä, että mitä itse ystävyydeltä haluaa, niin niin kohtelee myös toista.

      Sinullekin muuten on tapahtunut todella paljon kaikenlaisia juttuja ja olet nähnyt paljon <3

      Ihanaa oli treffata eilen, oli ihana lounashetki <3

      Poista
  7. En tykkää itsekään ollenkaan liian palvelualttiista myyjistä ja siksi en useinkaan mene pikku putiikkeihin, niin ihanaa kuin siellä muuten olisikin katsella ja ostoksia tehdä. Amerikassa en ole ollut, mutta voin kuvitella sitä tekopirteyden määrää mikä siellä vallitsee. Tämän käsityksen olen saanut vain ja ainoastaan elokuvista, joten voin olla väärässä. Mutta mielestäni on parempi olla vaikka vähän tuppisuu kuin palvella tuolla tavalla kuin sinä kerrot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä parempi olla ihan ilman palvelua, kuin tunkea iholle kaikki omat lempituoksut, joista muuten en edes tykännyt. Joku vielä kiltimpi, olisi ottanut ne ja poistunut paikalta.

      <3

      Poista
  8. Hyvä postaus...veit sanat suustani. Onneksi ei kauheasti käy vieraita, mut esim. lapsia en mielelläni meille ota kylään, varsinkaan jos vanhemmat ei sitten vahdi niitä. Samaten sellaiset ihmiset on ärsyttäviä, jotka tulee koiria komentelemaan ja pätemään niiden koulutusasioissa jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi itku ja on muuten nähty myös sellaisia, jotka tulevat komentamaan miten lapsia tulee kasvattaa. Kukin perhe tavallaan ja kukin tosiaan kouluttaa koirat ja lapset kasvattaa omalla tavallaan. <3 Juu kaikenlaista menoa mahtuu.

      Poista
  9. Minuakin ärsyttää kun kaupassa myyjä syöksyy heti "auttamaan". Tulee tunne että hän pelkää minun varastavan jotain ja tuli vain vahtimaan minua. Haluan ensin katsella ja tutustua tuotteisiin ihan rauhassa ja osaan kyllä pyytää apua ostoksiin kun sitä tarvitsen. Enkä tykkää ollenkaan, jos joku tunkee kylään kutsumatta, harvoin menen itsekkään toisten koteihin, en ainakaan jos ei pyydetä. Suomalaisille "kotini on linnani" ja sinnehän ei niin vain hyökätä =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu siitä tulee muuten sellainen varastamiskyttäämisfiilis, ihan totta.

      Juu suomalaisille ei mennä ex-tempore kylään ja mieluusti odotellaan kutsua, eikä kutsuta itseä, paitsi toki ne läheisimmät. <3

      Poista
  10. Korealainen ostoskärri käytäntö sopisi kyllä loistavasti tännekin!
    minä inhoan sitä kun kutsutaan itsensä kylään odottaen , että tottakai se isäntäväelle sopii, oltiin ystäviä tai ei. On meillä on ollut näitäkin tyyppejä, että seisotaan oven takan ilmoittamatta ja tupataan sisälle jopa koiran kera, jolle meidän neiti on allerginenja odotetaan täyden palvelun hotellia. No voin sanoa, että kyseinen perhe ei astu enää jalalakaan meille! Samainen perhe söi synttärikakun kokonaisuudessaan, ja muut vieraat oli vasta tulossa, he totesi, että oli niin hyvää! Kauppareissulehan siitä joutui tämä emäntä.

    Mutta on teillä ollut kanssa varsinaisia vieraita ja varsinkin tuo kun asuu eri maassa, niin ihmiset pitää sitä ilmaisena majoitusvaihtoehtonaomalla lomallaan, murr

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minä kyllä ikinä koiraa ottaisi luvatta kylään ja harvoin silloinkaan. Söivät koko kakun, ihan tajutonta eih apua. Meilläkin kävi muutaman kerran vastaava pariskunta, mutta lopulta haihdutettiin ne meidän elämästä. Kaikkea sitä!

      <3

      Poista
  11. Hyvä myyjä ymmärtää jo lähes katseesta kannattaako tulla auttamaan, mutta sitten on just näitä, jotka saavat minut poistumaan kaupasta ja nopeasti :D. Asiakaspalvelutyö on vaativa ammatti, jossa tarvitaan pelisilmää eri tilanteisiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On vaativaa ja siinä pärjää hyvin sellaiset ihmiset, jotka osaavat lukea toista ihmistä. Jotkut eivät vaan millään osaa, vaikka rautalangasta vääntäisi. Asiakaspalveluunkin luonnollisesti mahtuu koko ihmiskirjo.

      <3

      Poista
  12. Olipa kiinnostava postaus! Itse olen aika kovastikin törmännyt tähän omantilantarpeeseen, jota toisen tyyppisen ihmisen tuntuu olevan joskus tosi vaikea ymmärtää. Ja sekin on hämmentää itsessä, että miten samaan aikaan nauttii ihmisten seurasta ja tarvii kohtaamisia, mutta silti se oma raja on aika tiukka. On päiviä, jolloin ei ole kiinnostusta tavata ketään.

    Ja kyllä, liiallinen innokkuus ja iholle tulo on välitön signaali vaarasta. Onpa eteen tullut sekin tilanne, että on joutunut katkaisemaan välit tyystin sinänsä aivan mukavaan ihmiseen, joka vain ei ole ymmärtänyt tätä omatila tematiikkaa yhtään. Vähän aikaa tunsin itseni kauheaksi ihmiseksi ja surinkin, mutta sitten ajattelin, että ehkä pidemmän päälle parempi näin kuin elää sellaisen ainaisen konfliktivaaran kanssa. Joulunodotuksin, Maarit

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli muuten mielenkiintoinen näkökulma, että mukavaankin ihmiseen voi tosiaan joutua ottamaan hajurakoa, jos on ihan liian innokas, eikä osaa lukea toista, joka tarvitsee enemmän omaa tilaa. Toki jos konflinktin olisitte kohdanneet, niin voi olla, että hän olisi ymmärtänyt tai sitten ei millään ei, koska yleensähän nämä asiat on ihmisistä jo luettavissa, jos vaan osaa lukea.

      Ihanaa iltaa Maarit <3

      Poista
  13. Koitan vältellä kaikkia kauppoja (valitettavasti nämä on just niitä pikkuisia kivijalkaputiikkeja, joita muuten olis kiva tukea), josta näkee jo ulkoa, että heti kun astuu sisään myyjä hyökkää kimppuun :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne on juuri niitä, mutta ne on vaikeita tilanteita, jos myyjä ei tule pienessä tilassa tykö, se on outoa ja jos tulee, niin missä menee raja?

      <3

      Poista
  14. Tulipa mieleen kuinka kerran eräs myyjä nappasi -kesken maksun- minun omia henk.koht. tavaroita laukustani ja ihasteli niitä hyppysissään. Olinpa puulla päähän lyöty siinä maksaessani ostoksia. Jos en omaisi huippuhyvää käytöstä oisin lyönyt puulla päähän takaisin, heh :D Kyllä täytyy sanoa että olen sellainen introvertti, mutta sosiaalinen, sosiaalinenerakko, mikä lie. Osaan nauttia seurasta, mutta sehän siinä on että aina ei jaksa vaikka haluaisi. Ne rajat on olemassa ja koti on sellainen paikka että omissa oloissa viihdyn paljon. Läheisten ihmisten kanssa olen humoristi, kova puhumaan ja meillä nauretaan paljon. Mutta väsyn siihenkin, ja hakeudun omiin oloihin. Juhlissa on hyvä osata small talkia koska se on kuitenkin hyvää käytöstä, tutustutaan jne- ei ongelmaa. Mutta nämä isot massatapahtumat on aika lailla kauhistus minulle, jossa tarkoituksella ikään kuin pienennän sen maailman vain itselleni näkökenttään sopivaksi :) Silloin voin keskittyä paremmin. Mikä määrä energiaa ja ärsykkeitä niissä onkin, huh ja sitten saatan jäädä huomioimaan aivan muita asioita kuin pitäisi :D Tää oli hyvä aihe taas. Oisko se suomalaisgeeni joka tänne pohjolaan taapersi asumaan, ollut juurikin tämä oman tilan haluava geeni, omat tilat ja olot. Kunhan yhteisö välillä on lähistöllä tarvittaessa, ja toimii silloin kun yksinolo ei olekaan oma valinta, niin sehän ois parasta. <3 Iloa ja ihanuutta päivään <3 :) t.Maria-Amanda

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jestas, toisen laukulle ei mennä, ei edes oman äidin, siskon, lapsen, se nyt vaan on kirjoittamaton sääntö, apua mikä tapaus!


      Juu kyllä se on selvästi se mörökölligeeni, joka on esi-isien muodossa oikein tarkoituksella muuttanut tänne Suomen perukoille, että saa olla rauhassa, juu näin se on.

      Ihan totta, yksinäisyys on surullinen asia eli kun on kuitenkin seuraa, mutta saa olla tarvittaessa rauhassa ja on tilaa itselle, se on ihan parasta <3

      Poista
  15. Ihana kirjoitus! Vai että mörökölli!

    Minäkin olen tarkka reviiristäni ja iholle ei saa kuka tahansa tulla. Monet kulkee ruuhkassa aivan liian takinliepeissä kiinni ja tekisi mieli työntää heitä vähän taaksepäin :D Reilusti juttelemaan tulevat ihmiset on puolestaan ihan ok, samoin myyjät jotka kyselevät voiko auttaa. Nykyään osaan sitten heittäytyäkin autettavaksi :)

    Onhan noita kauhuvieraita meilläkin ollut, esimerkiksi itsepintainen koiraperhe, jossa kipakka koira ei voinut jäädä kotiin kun on niin yksinäinen mutta meillä käydessään koira murisi ja vilautteli hampaita lapsille ja lipoi kieltä siihen malliin että nuo kun voisi syödä. Eipä siis enää olla tekemisissä, kun en voi sellaista koiraa ottaa meille kylään ja he eivät voi jättää koiraa kotiin. (Kyllä, koira kulkee heillä töissäkin mukana.)

    Mutta siitä ne ystävät tunnetaankin, kun niillä on pelisilmää: ovat silloin läsnä kun tarvitaan ja antavat tilaa silloin kun sitä tarvitaan. Toimii molempiin suuntiin :)

    Ihanaa päivänjatkoa sinne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu auttaakin saa, kunhan annetaan myös rauhassa tuumia, jos sellainen tunne itselle kaupassa tulee. Ettei lähdetä vauhkona tekemään ostopäätöksiä asiakkaan puolesta, siinä jo kiltimpää ihmistä viedään.

      Jotain on pielessä, jos koiraa ei voi jättää kotiin ja sitä ei saada kuriin. Miten ihmiset eivät saa eläintä kasvatettua, lapsen kasvattaminen on vielä haasteellisempaa.

      Ihan juuri niin ja eivät syyllistä ja ole marttyyreitä, eivätkä tahallaan loukkaannu, eivätkä rumenna introverttiyttäni välinpitämättömyydeksi. Niistä saan näppyjä ja alan ottamaan hajurakoa, tulee omistavainen tunne. En edes omalta mieheltä siedä moista.

      Ihanaa loppuviikkoa <3

      Poista
  16. Erakko täällä myös möllöttää. Melkein käden mitta on hyvä väli toiseen ihmiseen. Inhoan sellaisia ihmisiä, jotka tulevat ihan naamalle, se käy kovasti ahdistamaan :)
    Pidän ihmisistä, mutta kaipaan paljon vain omissa oloissa olemista. Olen myös todella sosiaalisessa työssä ja siksi juuri luulen, että se oma tila on entistä tärkeämpää.
    Ihan oli kuin omia tuntemuksiani olisin lukenut.
    Kivaa tiistaita Tiiuli <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu käden mitta, paitsi tervehdittäessä saa halata, vai mitä Outi <3

      Totta, sinulla on sosiaalisesti raskaskin työ ja silloin pakko saada nollata. <3

      Niin aika moni suomalainen taitaa olla tämänmoinen. <3

      Ihanaa iltaa Outi <3

      Poista
  17. Tunnistan kyllä itseäni tuosta sinun tekstistäsi - sitä tilaa kaipaa ympärilleen enkä varsinkaan tuntemattomia halua aivan iholle kiinni ;P

    VastaaPoista
  18. Minulla voisi olla tuollainen kärry tai joku rintanappi, koska tilanne palvelun vastaanottamisen halukkuuden suhteen saattaa vaihdella todella paljon. Jos etsin jotain tiettyä juttua, nin erittäin mielelläni otan kaiken asiallisen palvelun vastaan. Sehän tarkoittaa sitä, että pääsen nopeammin pois kaupasta :D Jos taas poikkeuksellisesti olen vaan haahuilemassa tietämättä, että mitä haluaisin silloin en yleensä halua palvelua. Ehkä korkeintaan joku vinkki, että tuo on meidän uutuus tai tämä on yksi eniten ostetuista tuotteista, mutta myyjä ei saa missään nimessä peesiin roikkumaan ja selittämään.

    Meillä taitaa olla omien ystävien kanssa asiat aika hyvin balanssissa, kun ei tule mieleen sellaista vastavuoroisuuden puutetta viime vuosilta. Tai sitten se johtuu siitä, että meillä käy niin vähän vieraita ;) Lasten kavereiden kanssa tilanne on aika vaihteleva ja välillä ihmetyttää se, että sama kaveri saattaa olla jatkuvasti toivomassa pääsevänsä meille yökylään, mutta heiltä ei ikinä tule yökyläkutsua meidän lapsellemme. Kertaakaan ei ole yökyläily kaatunut siihen, että kaverin kotoa ei lupaa irtoaisi ja useinmiten on yökyläilijälle pitänyt sanoa, että yökyläily päättyy nyt muutamaan kertaan :D

    Pahimmillaan on ollut sellainenkin tilanne, että lapselle ei kasvatuksellisista syistä hankittu mitään pelikoneita ja lapsi sitten pyöri aina kavereiden nurkissa pelimahdollisuutta kärttäen. Aikamoisen vinkunan kanssa olen joutunut vierasta lasta kyöräämään meiltä pois, kun omien pitäisi tehdä läksyt ja lähteä harrastuksiinsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta tuo, mielialat noissakin asioissa vaihtelee, joten kärry tai mainitsemasi rintanappi olisi oivallinen. Apu on ajoittain tarpeen ja sitä jopa hermostuu, jos sitä ei saa. Kai se on tärkeintä, että asiakaspalvelija osaa lukea ihmisiä, silloin homma toimii parhaiten.

      Hienoa, että ystävien kanssa on balanssissa ja hauskaa kuulla tuo kamujuttu. Meillä on aina ollut niin, että miltei pääsääntöisesti tyttöjen kamut ovat enemmän meillä, joskus tuntui, että miltei pvhoidossa ja ruokaakin piti heille laittaa tai ainakin välipalaa. Teki mieli joskus lasku lähettää eräille vanhemille. Muttta lapsen vika se ei ole, että vanhemmat on pöllöjä, joten lapsi on tervetullut, en halua lasten kärsivän, ettei heille saa mennä.

      <3

      Poista
  19. Kieltämättä välimeren maissakin tullaan iholle sen verran tiukasti, että pakko jo irrottautua. Sitten seuraakin morkkis siitä, että pahoitin myyjän mielen. Onhan siellä myyjän työ olla asiakkaan seurassa. Mutta entä jos en-halua-palvelua-kärryt loppuvat kesken, ja joudun ottamaan sen "tule iholle" -kärryn?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu niissä maissa on tiukkaa settiä, niin että joutuu jopa olemaan epäkohtelias ja se on vaikeaa meille suomalaisille.
      Viltsu sulta tuli päivän paras, mitäs tosiaan jos ne loppuu, apua! Pussi päähän sitten kait ja siihen reiät. ;)

      <3

      Poista
  20. Sama geeni löytyy, jos tullaan liian iholle, meikäläinen kääntyy kyllä saman tien toiseen suuntaan. Ulkomailla kaupoissa joudun usein pidättelemään, etten alkaisi töykeäksi, kun iholle käydään. Hoen vaan, että on niin erilainen kulttuuri, koita kestää, mielessäni. Onneksi tuo saman katon alla eläjä on samanlainen, joten meidän ei tarvitse päivittäin kuhista toistemme niskassa, en jaksaisi sellaista parisuhdetta yhtään. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu juuri niin, kuin Viltsullekin kommentoin, ulkomailla täytyy olla jopa töykeä tai ainakin kylmä.

      Onneksi täälläkin on omaa tilaa tarvitseva toinen ja lapsistakin on hiljakseen tullut sellaisia, että viihtyvät myös omissa huoneissaan.

      <3

      Poista
  21. Oman rauhan tarve on kasvanut huimasti iän myötä. Olen sosiaalinen, mutta äärimmäisen tarkka omasta reviiristäni. Sitä saattaa olla joidenkin vaikea ymmärtää. Vaikka kotimme on ollut esillä mediassa se ei tarkoita, että kotimme olisi julkinen.
    Oma yksityisyyteni oli lujilla ostaessani bikinejä. Myyjä kysyi kuppikokoa ja kun en heti osannut vastata, hän mittasi koon käsillään. Kaikesta huolimatta jutun jo nyt naurattaessa parhaat bikinit ikinä. Kiitos kreikkalaisen tyylin.
    Omien akkujeni lataamiseen tarvitsen hiljaisuutta ja hyvää oloa.
    Joulun ajan iloja! Tuikku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh ja juu rintaliivikaupassa myyjä paukahti koputtamatta koppiin! Jatkan tissareiden ostamista Lidlistä. ;)

      Juu ja kodin esitteleminen lehdessäkin on omilla ehdoilla, mutta kaikki eivät ymmärrä rajoja.

      Ihanaa viikonloppua Tuikku <3

      Poista
  22. Olipa mahtava kirjoitus ja aivan samaa mieltä kanssasi. Ensinnäkin tuo kyläily. Ei todellakaan tarvitse puolituttujen tulla yökylään ja onneksi voimme aina vedota asuntomme ahtauteen. Huh. Kammottaa ajatuskin, että joku puolituttu tulisi tänne yöksi. Ja tuo ostoskärryjuttu on kyllä paras. Välillä jätän menemättä joihinkin liikkeisiin, joissa tiedän, etten saa hetken rauhaa avuliailta myyjiltä. Luonteeltani olen sellainen, että haluan käännellä ja väännellä tuotteita ja miettiä. En kaipaa siihen ketään selittelijää viereeni. Kysyn, jos tarvitsen apua.
    Missä voi tehdä vaatimuksen koodiväreillä merkityistä ostoskärryistä? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisikö meidän perustaa oma ostoskärryvetoomus ;)

      Juuh oma koti on oma ja se on vähän, kuin jääkaappi tai käsilaukku, sinne ei vieraat mene luvatta.

      Kivaa viikkistä. <3

      Poista
  23. Hulvaton postaus ja aivan taatusti olen kanssasi samaa mieltä! En miljoonaan vuoteen haluaisi liian innokasta myyjää kimppuuni jossain parfymeriassa tai vaaateliikkeessä, joissa haluan itse hiljakseen tuoksutella ja hypistellä. Kykenen kyllä vinkkaamaan myyjälle, jos tarvitsen häntä apuun. Onneksi suomalaiset myyjät yleensä kysyvät, tarvitsenko apua tai esittelyä.
    Jos korelaiset ovat samankaltaisia kuin suomalaiset, niin sitä ovat mielestäni myös israelilaiset, sillä sielläkään ei tulla iholle. :) Mutta siellä ehkä on palvelu hieman hidastakin silloin kun sitä enemmän tarvitsee, tai on kiire. Kannattaa siis varata aikaa ;)

    Teija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista, ovatko nämä kulttuuri-ilmiöitä ja ovathan ne. Niin samaa mieltä kanssasi, jos tullaan iholle, aivot täyttyy, eikä pysty rauhassa tekemään ostopäätöstä.

      Kivaa viikonloppua Teija <3

      Poista
  24. Hauska kauppasysteemi! Inhoan myös sitä, kun myyjät tulee kaupassa hönkimään liian lähelle. Vaikka jotkut varmasti tykkäävät siitä, että palvelua saa sitä erikseen pyytämättä!

    Rupesin pohtimaan tuota kyläilyasiaa, kun sitä tässä postauksessa avasit. Taidan asua jonkinlaisessa muumitalossa, kun meillä käy vähintään pari kertaa kuussa yövieraita. Olen huono lähtemään kylään, koska ajattelen olevani vaivaksi, mutta kutsun mielelläni hemulit kylään. Toisaalta asutaan omakotitalossa ja molemmilla on paljon etäällä asuvia kavereita, sukulaisia ja tykätään järjestää isoja kemuja. Otan mielelläni vastaan puolituttujakin vieraita, koska mikä olisikaan parempi tapa tutustua kun juoda porukalla aamukahvia olohuoneen sohvalla, joka on levitetty vieraan yöpymistä varten. :D Meillä tosin on yleensä myös sellaisia vieraita, jotka siivoavat jälkensä, ja ottavat osaa ruokakuluihin. Ja joiden luona myös itse yökyläilen, kun vaan saan lähdettyä!

    Tuleepa superpitkä kommentti, mutta tuli mieleen, että meillä lapsuuskotona käy vuosittain tuttavaperhe Venäjältä kylässä. Siellä kulttuuri taitaa olla vähän erilainen kun Suomessa. Nelihenkinen perhe saattaa tulla viikoksi asumaan, syömään ja olemaan. Perhe on pihi, eikä halua mennä mihinkään mikä maksaa. Jos menemme ulos syömään porukalla, he olettavat vanhempieni tarjoavan kaikille. Perhe tuo tuliaisia, mutta vierailut tulevat omille vanhemmilleni kalliiksi. Olemme kyläilleet myös Venäjällä heidän luonaan ja meininki siellä oli todella vieraanvarainen: kaikki maksettiin puolestamme ja laitettiin valmiiksi, vaikka koitimme estellä. Nyt vanhempani ovat jo niin iäkkäitä, etteivät jaksa enää sitä Venäjän viisumirumbaa ja rajalla odottelua, joten tuttavaperhe pyyhältää tänäkin vuonna kylään Suomeen.

    Mietin, liukenenko heti pyhien jälkeen pois lapsuuskotoa, vai jäänkö mukaan hemuloimaan. Ne on kuitenkin tosi hauskoja tyyppejä ja tuovat mukanaan aina iloa: soitamme ja laulamme yhdessä, ja öisin on parhaat jamit.

    -Ruut

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana erilainen kommentti ja arvostan niin lämmintä sydäntäsi, avarakatseisuuttasi ja tässä tapauksessa kenties epäsuomalaisuuttasikin. <3 Haluaisin olla sellainen henkilö, että ovet olisi aina auki ja ne onkin lasteni kavereille ja niitä meillä on vuosia ollut miltei joka pv ja aika pitkälle yksisuuntaisesti. Mutta vaikka lapset mekkaloivat, niin se on silti eria asia, kuin vieraat aikuiset.

      En tiedä minkä ikäinen olet, mutta nuorempana minullakin oli ovet aina auki ja kuten Latviassa saimme huomata, meillä oli paljon "ystäviä".

      Tuo on vaikea tilanne, koska venäläinen kulttuuri on hyvin vieraanvarainen, mutta nyt tilanne on kovin yksipuolinen... Mitä tehdä, varmaan niin, kuin sydän sanoo. Itse en jaksaisi ja keksisin tekosyitä...

      Ihana tuo hemuloimaan ja kyllä venäläiset osaavat ottaa ilon irti ja omasta mielestäni ovat maailman vieraanvaraisinta kansaa, antavat vähästäänkin.

      Ihanaa joulua Ruut ja kiitos tästä kivan erilaisesta ja erittäin positiivisesta kommentista, tuli valtaisan hyvä mieli <3

      Poista
  25. Täältä löytyy yksi joka haluaa pitää oman reviirinsä. Tai, ainakin vieraiden ihmisten suhteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä. <3 Mukavaa viikonloppua <3

      Poista
  26. Rakastaisit siis shoppailla Wienissä, siellä et saanut palvelua vaikka olisit tarvinnutkin. Ihanaa kun Suomessa saa hyvää palvelua. Itse rakastan loistavaa asiakaspalvelua ja sitä on myös se ettei tulla tyrkyttämään jos ei apua tarvita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih ilmeisesti rakastaisin, mikäs heitä siellä Wienissä riivaa? Juu kyllä loistava asiakaspalvelu ei ole tyrkkyä. :) Ihanaa viikonloppua Nanni <3

      Poista
  27. Tunnistin itseni tuosta elokuva-tyypistä ja muustakin :) Ja usein pikku putiikit jää minulla väliin juuri sen vuoksi, etten kestä vieressä silmäilevää myyjää - ei toki kaikissa näin ole mutta usein hengitys kuuluu ja tulee paineita :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa meistä moni suomalainen olla aika samis näissä reviiri asioissa. <3 Juu tulee ostopakko, kun höngitään niskaan ja se on epämiellyttävä tunne.

      Ihanaa viikkistä <3

      Poista
  28. Apua kysyn silloin kun tarvitsen,itse vaan tykkään ihmetellä ja hypistellä kosmetiikkaa ja vaatteita.Kun tarvitsen apua,kysyn.Iholle käymisestä en tykkää,ystävien suhteen kyllä mutten muuten.Yllätysvieraat on myös nou nou,koti on kyllä kunnossa mutta emäntä ja tarjoilut ei niinkään

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sun kanssa ja taatusti on emäntä kunnossa. Se onkin meissä suomalaisissa se ongelma, kun kodin pitäisi olla siisti, oman ulkonäön laitettu ja pöytä koreana, vierailuihin liittyy paljon paineita.

      Ihanaa viikonloppua Tanja <3

      Poista
  29. Tunnistin tästä postauksesta itseni. Olen ulospäin suuntautunut ja positiivinen, mutta erakkogeeni löytyy meikäläiseltäkin. Ihmisvilinästä en ole oikein koskaan nauttinut. Iän myötä tämä kotona "möllöttäminen" on vain lisääntynyt...aikansa kutakin, niin kuin sanotaan. Joskus kestitsimme ison joukon ystäviä uuden vuoden aattona, mutta nyt nautimme olostamme keskenään. Ehkä tämä erakkogeeni on meissä suomalaisissa hieman syvemmällä. Vähän kauhun sekaisin tuntein lähdemme perheen kanssa joulun jälkeen USA:han lomamatkalle; ihmisvilinään ja yltiöpositiivisuuden keskelle... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmisvilinä on muuten ahdistavaa, tulee ahtaan paikan ihmiskammo. Juu sama juttu, nautin uudesta vuodesta ihan perheen kesken, se on vaan ihanaa niin. Mutta kyllähän kamujakin on niin virkistävää aina tavata. Ristiriitaista tämä.

      No kyllä minä jenkkilään lähtisin huutaen vaikka heti. Ensin se palvelualttius sai hyvälle tuulelle, mutta paikka paikoin se alkoi ärsyttämään. Ei silti kaikkialla ollut Victoria's Secret menoa, ei suinkaan.

      Ihanaa reissua hei ja kivaa viikkistä <3

      Poista
  30. Tunnistin itseni kirjoituksestasi, haluan pitää oman reviirini ja päättää itse, kuka ja milloin siihen jonkun päästän. Enkä todellakaan halua puolituttua asustelemaan kotiini moneksi päiväksi tai viikoksi. Kauppojen hyvä asiakaspalvelu on aina tervetullutta, mutta rutiinin omaisesti hoetut fraasit "Voinko auttaa" ja "Tule pyytämään apua, kun tarvitset" ärsyttävät, varsinkin kun joskus yhdessä liikkeessä käydään sama dialogi läpi kolmen-neljän eri myyjän kanssa. Mieti siinä sitten, mitä ostat lahjaksi. Haluan ihan rauhassa katsella ja hypistellä tavaroita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu sanonta, vieras alkaa haisemaan kolmessa vuorokaudessa pitää paikkaansa, se vaan on todellakin niin. Vaikka serkkunikin on kutsunut monet kerrat Ausseihin, niin en voi ajatellakaan, että menisin heille vaivoiksi viikoksikaan, eli hankalaa. Eli hotelli ja lennot pitää olla. Jotkut sitten haluavat vain säästää rahaa ja lähdetään jo siitä ajatuksesta, että miten päästään punkkaamaan muiden luona. Ei siinä mitään, jos on lähisukulaiset tai kamut, mutta puolitututkin.

      Nuorena oli eri juttu ja olin 23-vuotiaana Lontoossa kamuni luona 3-viikkoa, enää ei millään ja tokkopa kamunikaan jaksaisi. ;)

      Kyllä kaupassa tarvitsee aivot tilaa ja sitten kun katsoo myyjään päin, niin sieltä myyjä tulee ja ei sillä tavalle iholle hönkivänä. Suomessa usein saa hyvää palvelua, mm. Stockmmanilla. <3

      Ihanaa viikonloppua Belladonna <3

      Poista
  31. Kuka voi kirjottaa just tolleen!? Siis Sinä!!! Mä en kyl sais tiivistettyä totakaan viestiä just noin kohilleen..veivasin viikon,veivaisin,säätäsin ,sensuroisin lopulta koko jutun :)))) Oot kyllä niin... niinku kismetti. Ei Saa sanotuksi,paitsi sää.....

    VastaaPoista
  32. Niin tosta asiasta :))edelliseen kommenttiin lisäykseksi, että olen sosiaalinen erakko. Tuntuu moni muukin olevan samoilla linjoilla :))
    Olin kerran Turkissa ja ajattelin ostaa nahkatakin. No ensimmäisenä kysytään,että mitä haluaisit juoda. Sanoin huvikseni että pernodin voisin ottaa, joku liikkeestä lähti sitä hakemaan :)Sellanen show lähti käyntiin, takkeja esiteltiin ja puettiin päälle ja tuli tunne, et pakkohan täältä on jotain ostaa,kun saa tällasta palvelua...:)No sitten se tinkimissessio olisi pitänyt aloittaa, en voi sietää sellasta, mieluummin maksan täyden hinnan!Sain lopulta kerättyä rohkeuteni ja kävelin ulos. Kävin myös kääntymässä simmariputiikissa tarkoituksenani vähän tutkailla, mitä on tarjolla. Myyjäpoika hyökkäsi heti iholle ja kyseli mitä oon ostamassa. Kumma kysymys, kun sehän siis oli alan liike. No mä sanoin,että katselisin mielelläni rauhassa tarjontaa, niin tämä yltiöavulias hemmo sanoi,että täällä palvellaan asiakkaita ja mä siihen , että pyydän kyl apua,jos tarviin. Hemmo sitten siihen,että ei käy ja minä,että kyllä suomessa on totuttu siihen,et saa rauhas ensin katella....tyyppi suuttu ja heitti mut käytännössä ulos. Ei oo senjälkeen tarvinnu siihen maahan mennä!
    Ja vastavuoroisuus on kyllä ystävyyden perusedellytys. Hyväksikäyttö on anteeksiantamatonta.

    VastaaPoista
  33. Kiisu kuka osaa kirjoittaa näin: Kiisu14. joulukuuta 2016 klo 20.25
    Kuka voi kirjottaa just tolleen!? Siis Sinä!!! Mä en kyl sais tiivistettyä totakaan viestiä just noin kohilleen..veivasin viikon,veivaisin,säätäsin ,sensuroisin lopulta koko jutun :)))) Oot kyllä niin... niinku kismetti. Ei Saa sanotuksi,paitsi sää.....

    Sulla on sana hallussa ja nämä kommenttisi ovat hykerryttävän, mehukkaan mahtavia, ahmin joka sanan!

    Hih voi mahoton tuota turkkilaista palvelua, ihan päinvastaista mitä itse toivoo ja ne pitävät meitä epäkohteliana. Tämä on sitä kulttuurien kohtaamista ja josta syntyy silkkaa sekamelskaa. Tuota tinkimishommaa en tajua lainkaan, mistä se edes johtuu? Ihan hullua ja kuinka paljon sitä pitää tinkiä? Miksi shoppailuhetkeen kuuluu moinen pelaaminen, joka vie aikaa. Huh. Turkissa en ole käynyt, paljon maata kehuttu ja kiinnostaisi käydä edes kerran kurkkimassa mistä siellä on kyse.

    Ihanaa viikonloppua ja hei ihan mahtavaa tekstiä, sinä jos joku osaat kirjoittaa ja hauskasti ja se taito on harvalla. <3

    VastaaPoista
  34. Jes, kivaa tekstiä on ilo lukea. Eipä olla ulkomailla asuttu, joten myyjien käytöksistä ei juuri suurempaa kokemusta. Mutta meillä on eräs miespuolinen vieras (puolison kaveri), joka osaa osuttaa tulonsa naapurikaupungista, että "joutuu" jäämään yöksi, on jo niin myöhä, että eiköhän tehdä ruokaa ja rentoudutaan -meiningillä. No, jos se jäisi siihen, mutta kun on kutsunut puolison sinne, että kunhan ilmat on sitä tai tuota, niin sitten me miehet ollaan mun luona... Vielä sitä kutsua ei ole kuulunut. Ja tämä samainen kaveri on kutsunut itsensä meille vieraaksi, kun ollaan oltu vuokramökillä, omat on meillä eväät, eihän hän nyt osaa ruokiaan ostaa. Ja itse kun olen esim. töiden takia sieltä mökiltä lähtenyt, on tämä kaveri pistänyt jääkaappiin jääneet ruuat ja juomat, mm. juomattomat (onko niin?) viinit ja lonkerot omaan kylmälaukkuunsa, etteivät unohdu sinne mökille. Ja puoliso ei osannut arvioida, kenen eväät olivat, kunnes minä kysyin eväiden kohtalosta. Joopa sen joo. Ei huvittaisi olla hänen kanssaan olla tekemisissä, mutta kun mies on reilu kaverilleen, enkä kehtaisi nipottaa...Terv. toinen täti-ihminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeksi, että flunssan takia olen ollut niin sekaisin ja tähän vastaus on viivästynyt nololla tavalla. <3

      Juu miehet ei laske samalla lailla ja heillä ehkä kuminauha venyy pidemmälle, he myös jotenkin kantavat mukana muita arvoja ystävyydessä, jos jokin asia on negatiivinen niin jokin positiivinen piirre sen tasapainottaa.

      Me naiset olemme tärkeimpiä näissä ja meille on vastavuoroisuus sekä älykkyyden, että sydämellisyyden merkki. Itse en jaksaisi katsoa moista ja ehkei 50v miehenikään enää, mutta nuorempana jaksoi kyllä.

      Sydämellistä joulua sinulle täti-ihminen ja oikealla asialla olet <3

      Poista