keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Sairas mieleni mun!

Tiedän tasantarkkaan, kuinka epämielenkiintoista on kirjoittaa omista painajaisistaan ja taas kerran. Taatusti tämä on jo kolmas painajaispostaus tämän vuoden aikana. Siihen nähden miten paljon painajaisia on tullut katsottua, toki postausmäärä on suorastaan mitätön. En ymmärrä miksi näen miltei joka yö painajaisia ja miksi imuroin maailmalta kaikki mahdolliset tunteet, pelot ja ahdistukset. Olen miettinyt onko mieleni jotenkin vino?



Näin pari viikkoa sitten elämäni pahimman painajaisen, joka peittoaa 24-vuotiaana näkemäni säännölliset kävyt kasvamassa kaulassani unen. Käpyuni on nyt painajaisten suhteen nro2. Kaksi viikkoa sitten näkemäni painajainen oli öklöttävyydessään järkyttävä ja jopa painokelvotonta materiaalia blogiin. Sivuttakoon, että unessa oli violetti lättänä ja leveä mato, jonka pinta oli täynnä mustekalan lonkeron palleroita ja madon päässä oli käsilaukkukoukku. Jepulis, ihan sairasta, yököttää itseänikin.

Viime yönä pimeä ja synkkä meno jatkui taas kerran ja yöllä olen valvonut ja joutunut jopa kahdesti hakemaan turvaa mieheni selästä. Ensimmäinen uneni koski käsiäni. Niissä kasvoi epäsäännöllisen säännöllisesti rakkolevän kaltaisia mustia ja tummankeltaisia näppylöitä, eih näppylä on liian pieni ja vaatimaton sana, paiseita ne oli! Näytin unessa käsiäni Pinkit korkokengät Maijulle ja sanoin, luuletko Maiju, että minulla on ihosyöpä.. Painajaisesta säpsähdin kuitenkin irrallisesti mieheni lauseeseen, autossasi on taas mittava vika. Humph, rakkoleväpaiseista autoon. Autosivujuonesta käy miestä syyttäminen, meni eilen vaihtamaan autoni kysymättä minulta ja olen vapaudenriiston kannalta vihainen. Auto on kyllä uudempi ja parempi, mutta periaatteessa koen saaneeni osakseni autosortoa.



Kiinnityin mieheni selkään ja leväpaiseet tuntuivat yöllä valtavan todelta. Jossain kohti kuitenkin nukahdin, vain nähdäkseni uudelleen painajaista punaisesta valoilmiöstä, joka osoittautui maapallon kokoiseksi soikeaksi alienalukseksi, jota koristi kärpässienen pinta ja josta roikkui lamppumaisia silmiä, jotka valvoivat planeettamme toimintaa. Vannon, eilen illalla luin chick-littiä, en katsellut tapani mukaisesti Walking deadia ym.

Sanomattakin on selvää, että tuon vallattoman yön jälkeen olen aivan uupunut. Migreeni vaivaa ja mieltä painaa jälleen kerran synkkyys. Uneni ovat, kuin yöllisiä maanpäällisiä helvettejä ja tuntuvat niin tosilta. 

Sanoin viikko sitten miehelleni, että on jotenkin syyllinen olo, mies vastasi, mistä nyt on syyllinen olo, sanoin etten edes tiedä, on vaan. Mies naurahti rakastavasti ja sanoi, olet sinä vaimo kyllä vähän hullu. Tässä sitten minä näiden painajaisten pelottamana mietin, olenko minä sitten vähän hullu?

Syyllisyyden tunteesta sen verran, että on ahdistavaa, kun syyllisyys hiipii sielun sopukoista ja alkaa vaanimaan. Mitään en ole tehnyt, mutta siellä se silti on, se syyllisyys. Syytän tätä pimeää aikaa, joka vie voiman vanhenevasta sielusta. Nuorena oli ihan sama oliko pimeää vai ei, aina jaksoi. Pimeä aika luo lievän masentuneisuuden verhon, jolloin syyllisyyden ja muiden negatiivisten tunteiden on helpompi astua mieleni sisään.

Tämä päivä menee toivon liekkiin puhallellen ja illalla aion maanitella unen herraa, tule hyvä uni, älä tule paha uni, koska ei tälläisiä rakkolevä, kärpässienialienalus painajaisia vaan jaksa joka yö katsella. Siinä värisevä sielu vallan ruttaantuu.

Miten siellä, taas sama kysymys, pahin painajaisesi ikinä, se kauhein nro1 ja miten viime yö meni tai näetkö usein pahoja unia. Olen meinaan miettinyt onko aivoissani jokin kemikaalinen häiriö vallan, kun suoltaa useimmin jännitysnäytelmää, kuin kukkapeltoja. 

Tarkennus, kärsin säännöllisestä pallokammosta ja myönnän, tuijottelin eilen ehkä hieman liian pitkään Instgramin puolella, mustekalalonkerokuvaa, kuva ikään kuin noitui ja naulitsi. 



Säännöllisellä pallokammolla on oma taudinkuvauskin ja se on Trypofobia ja olen kirjoittanut aiheesta aiemmin täällä. Tuon pallerosanan googlaaminen vain omalla vastuulla ja jos kärsit samaisesta pallerokammosta, en suosittele! Ihan hiukset nousee kirjaimellisesti päässä, kun ajattelenkin asiaa, mielessäni soljuu filmin lailla taas pallerot ja paiseet...

Tarkennatkoon, että ihan pahimpia painajaisia on kuitenkin, rakkaitten menetyksiin liittyvät. Tämä postaus käsittelee yksinkertaisesti  niitä öklöttävimpiä painajaisia ikinä!

Iloa päivään!

55 kommenttia:

  1. Ihan paras toi eka kuva! :D :D :D

    Mullahan on ne kolme vakkaripainajaista käärmeet, ruumiit ja sota. Onneksi en ole nähnyt pitkään aikaa mitään niistä, oikeasti ihan hirveitä, jää unet kyllä todella huonoiksi niinä öinä. Ne unet kun vaan jatkuu, vaikka kävisi jääkaapilla välissä ja käsisi heittämässä kylmää vettä kasvoille.

    Sulla on selkeästi vilkas ajatustoiminta kun noi unet menee noin oudoiksi, hui.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hirveää jotenkin, kun on vakkaripainajaiset... Olen sitä miettinyt, miksi pahat unet jatkuu aina uudessakin unessa, mutta hyvät ei koskaan!

      Juu liian vilkasta on mun makuun kyllä.

      <3

      Poista
  2. En kyllä kadehdi noita sinun painajaisia. Päässäsi taitaa päivisin käydä aika myllerrys ja se sitten kostautuu unissa. En osaa antaa minkäänlaista neuvoa noiden unien vähentämiseen. Mulla ei ole onneksi noin pahoja unia. Korkeintaan putoan jostain korkealta ja se putoaminen jatkuu ja jatkuu, tai sitten en pysty juoksemaan. Vaikka jalat viuhtovat kuinka kovin, niin pysyn paikallani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu aina on tullut liikaa pohdittua ja ehkei kaikkea pohtimaansa sitten ehdi käsitellä tai kaikkea mitä imee ja sitten tulee sekopäisiä unia. Putoamisunet on kamalia, niihin aina herää, kun lopulta lätsähtää maahan.

      <3

      Poista
  3. Ajattelin ensiksi, että olenko mä ollut sun painajainen :) No onneksi niin ei ollut. Minä varmaan tai ainakin toivottavasti yritin sua rauhoitella, että kyseessä ei varmastikaan ole se pahin pelkosi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No et sinä voisi olla mitenkään ja kyllä olit lohdullinen voimavara unessa <3

      Poista
  4. Aikas karseita unia olet nähnyt. Itse en ole vähään aikaan nähnyt tai en ainakaan muista nähneeni mitään unia.
    Toivottavasti ensi yönä unesi olisivat lempeitä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä karseita ja hei ihanaa, ettei siellä ole <3 Kiitos Outi <3

      Poista
  5. Oi, olipa taas mukava ja piristävät kuvat! Hymy palasi tähän muuten hyvinkin mustaan keskiviikkoon! Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi juu kyllä tälle kaikelle kauheudelle todellakin saa nauraa. Huumori on parhaimpia lääkkeitä. <3

      Poista
  6. Voi sinua Tiia ressukka <3

    Voi kun jotenkin osaisin auttaa... ihan kuin jotain sieltä sielun syvältä yrittäisi huutaa että auta ja käsittele, silitä ja hoida. ... Tänään on vähän tällainen elämän kyyneleiden päivä täälläkin, en tiedä itsekään kuulunko pelastettavien, pelastavien vai pelastuneiden ryhmään. Marraskuu... <3

    Voimia päivään ihana Tiia. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu en minäkään oikein tiedä mihinkä ryhmään milloinkin kuulun. Tämä pimeys syö voimia, ei toimi meikäläisen psyykkeen kanssa hyvin yhteen. ;)

      Haleja Soili ihanuus <3

      Poista
  7. Se on jännää miten me kaikki näemme aikalailla erilaisia unia. Mieheni näkee vähän samanlaisia kuin mitä nuo kuvailemasi unet. Se näkee aina kaikenlaisiin ällötyksiin, sairauksiin ja tauteihin liittyviä kun itse taas painajaiseni liittyy käärmeisiin, taakaa-ajoihin ja jahtaamisiin sekä erilaisiin vaaratilanteisiin. Tippumisen tunteeseen on kamalaa herätä. Nyt en tosin ole nähnyt tai en muista nähneeni mitään sellaista mieleenpainuvaa unta, mutta erilaiset selkäsäryt ja jumit on pitänyt valveilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on niin jännä ja ehkä kullakin painajaisissa ne omat pahimmat pelot tai öklötykset kääriytyy sitten aika pimeäänkin pakettiin ja öiseen aikaan sitten näyttäytyy. ;) Tippumisuniin muuten herää aina ja käärmeunet on hirveitä!

      Voi sinua ja jos valvoo paljon, niin sitten siitäkin voi seurata painajaisia. <3

      Lämpimiä ajatuksia Marie <3

      Poista
  8. Ihanat kuvat! :D Mun pahimmat painajaiset ovat unihalvauksia. Mulle tulee niitä noin kerran parissa kuukaudessa, joskus useamminkin. Nukun, mutta tunnen olevani hereillä. En uskalla avata unessa silmiäni, mutta tunnen jonkun kauhean olennon läsnäolon. En pysty liikkumaan enkä huutamaan, vaikka yritän. Toissayönä unihalvaukseni muutti muotoa niin, että pystyin tajuamaan että se on unihalvaus. Unessa yritin hyppiä ja pomppia seinille ja hoin itselleni että jos olisin hereillä, en pystyisi tekemään näin. Silti pelotti ihan älyttömästi. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih kiitos <3 Hui tuo on oikeasti todella pelottavaa ja juuri se tunne, että siinä on joku ja oletko unessa vai etkö, unen ja todellisuuden rajamailla, mikä tekee jotenkin asiasta hämärän pelottavaa! Mielenkiintoista tuo, että yritit herättää itsesi, eli selvästi alat ottamaan unen haltuun. Toivon, että ensi kerralla selätät unen ja heräät! Olipahan muuten Sanna mielenkiintoinen juttu, kiitos kun jaoit tämän. <3 Parempia unia sinne <3

      Poista
  9. Voi kamala, mikä yö! Ei ole ihme, jos migreeni vaivaa. Jostainhan nuo painajaiset kumpuavat, ja olisiko nyt kyse Instagramin mustekalalonkerokuvan aiheuttamista jälkilöylyistä. Hui.
    Itse näen onneksi melko harvoin painajaisia, mutta muutama yö sitten heräsin hiestä märkänä. No, okei, influenssallakin saattoi olla osuutta asiaan. Siis heräsin siihen, että minä olin Suomen olympiajoukkueessa ja lajina rintauinti. Olin jotenkin onnistunut pääsemään finaaliin saakka erään ystäväni kanssa. Sadan metrin kisa alkoi ja minä uin normaaliin tapaan ja jopa seurustelin ystäväni kanssa. Pääsin altaan päätyyn ja jäin sinne altaaseen seisomaan ja odottamaan muita uimareita. Siinä vaiheessa, kun muut tulivat ja tekivät normaalin uintikäännöksen, minä käännyin ihan rauhalisesti ja uin takaisin altaan toiseen päähän. Hirvittävä huuto kävi, mutta en jaksanut ajatella asiaa. Löin altaan kaakeliseinää ja nostessani katseeni altaasta, näin, että olin hopeasijalla. En yhtään ihmetellyt asiaa, koska oli kai ihan loogista, että voittoa kaikki tavoittelivat. Sitten kuitenkin minut ja joku toinen kutsuttiin kuulusteluihin. Minut diskattiin, koska en tehnyt oikeaoppista uintikäännöstä, vaan jäin altaan päähän muita odottelemaan. Tullessani kuulusteluhuoneesta ajattelin, että tämä oli ehkä suurin moka, minkä olen ikinä tehnyt ja nyt sen tietää koko Suomi tai oikeastaan koko maailma. Näihin tunnelmiin sitten lopulta heräsin. Ja siis minä en todellakaan ole mikään huippu-uimari, ihan tavallinen sunnuntaipulikoija vain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli varmaan sen lonkerokuvan jälkilöyly, lonkeroita roikkui puusauvalla monen monta ja oli ihan jonkun kauneusbloggaajan instassa, että tälläiset kivat lonkerot tässä.

      Huomaa, että luet paljon! Unesi on niin pieteetillä selitetty, aivan mahtava uni! Pelasti päiväni ja sain naurun aikaan. <3 Hih hopeamitali, diskaus ja kaikki. Eli syyllisyyttäkin siellä oli sekoittamassa, ettei maine ja kunnia ollut ansaittua. Voi mahoton, mitkä tunnelmat. Hih ja juu minä osaan unissa laulaa, tanssia ja ratsastaa hepalla, vaikka en oikeasti osaa mitää noista. Ne on hienoja unia ne, mutta turhan harvoin vaan näyttäytyy.

      Ihanaa päivää sunnuntaipulikoija ja kiitos <3

      Poista
  10. Joskus on vaan niin ihanaa lukea (ok, painajaiset eivät ole kenellekkään kivoja) mutta vertaisunia! Itse jahtasin viime yönä pimeillä kujilla teepussia, jolla oli jalat. Oli vielä vihreää teetä tuo pussi. Siellä se juoksi kun amerikkalaisissa leffoissa kujilla, niillä pikku jaloilla ja minä etsivän vaatteet päällä perässä. Aivan terve uni? Ihan hitokseen toivon parempia unia ensi yöksi sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh mikä uni, ihan paras, voihan teepussi sentään ja pikkujalatkin ja kaikki. Juotko paljon teetä, iltatee jäikö verkkokalvoille? Hih miten mahtavia unia teillä ja upeaa, kun jaatte täällä. Tosi mielenkiintoista. Uskon, ettei joskus unilla vaan ole päätä eikä häntää, eikä niissä ole mitään mysteerejä tahi sielun sopukoita selvitettäväksi, ne aan on ja ajoittain aivojen sekamelskaa. Unen vaan tulisi tuoda levon, mutta tuoko jaloilla varustettu teepussi, tai rakkoleväpaiseet, no ei välttämättä tuo.

      Hih ja toivon sinullekin jotain kivaa unta, että nautit vaikka sen teen sitten ja on tosi hyvää. ;) Ja ettei ne jalat ole teepussissa mukana. ;)

      Ihania unia <3

      Poista
  11. Itse en kyllä muista milloin viimeksi olen nähnyt painajaista... Kamalimmat unet on sellaisia missä itse tai joku läheinen kuolee

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä ihan mahtavaa, jos pystyy nukkumaan lapsosen unta. Puhdas mieli, puhtaat unet. Ehdottomasti kamalimpia on läheisten menetysunet...

      Ihanaa päivää Marina <3

      Poista
  12. Omat painajaiseni ovat vähän konkreettisempia, mutta todella vauhdikkaita ja pelottavia juonia niissä on. En ole vähään aikaan nähnyt painajaisia, paitsi viime viikolla, kun näin unta yhdestä hieman oudosta tosielämän tutusta, joka yritti raahata minua työpaikan kellariin lyödäkseen jollain astalolla päähän...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai hurja ja tuo on ollut aika pelottava ja uhkaava uni. Toki tässä suoraviivaisesti miettii, että onkohan jotain antipatioita tuttua kohtaan, MUTTA unet vaan eivät ole niin suoraviivaisia aina, vaan korkkiruuvin monimutkaisia ziekuroita. Olipahan kurja uni. <3

      Poista
  13. Mä olen unessa pudonnut syvään, mustaan kaivoon. Ei ollut kivaa. Sinulla on vilkas mielikuvitus ja kovasti luovuutta, kun alitajuntasi moisia kärpässieniä ja paiseita taikoo uniin! Painajaiset on inhottavia, usch.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kaivo on tosi paha, hyi olkoon! Ne on niin inhottavia ja saisi olla vähemmän vilkas mielikuvitus kyllä. ;)

      Poista
  14. Voi ei, unista täälläkin! Niin ymmärrän sua Tiia :D ois ihana kirjoittaa enemmänkin unista joskus, kaikesta- pelkounista, enneunista, unihalvauksista ja ihanista unista. Flunssaunet on olleet nyt huvittaviakin, osa myös sitä ankeeta kamalaa painajaisfiilistä, mutta suurin osa oli naurettavan listalla, eli huumoriosastolla kuljettiin. Sinulla on hyvä mielikuvitus, tiedä minkä kirjan saisit tehtyä kun vain ne jäsentyis oikein juonen mukaan nuo nähdyt jutut. Painajaisille kannattaa sano kylmästi vaan että mee takas mistä tulit, sillä ne vaan syö päivästä ilon-( mun motto ollut tässä jonkun aikaa.) Mutta koska Sinulla on mahtavasti sana hallussa ja kirjoituslahjoja, niin niistä sais jalostettua jo tarinoita. Osa mukaan, osa pois. Ehkäpä uniesi sisäinen elämä ja visuaalisuutesi, kirjoitustaitosi vaatisi enemmänkin kirjoitushommia-kirjan muodossa, sillä mieli näyttäisi vaativan ihan kuin tekemistä :D vai luulenko vaan? Jotenkin voisit kirjoittaa vaikka elämänkertaasi itekseen itsellesi johonkin ylös :) tai jotakin keksittyä tarinaa. Mulla itellä kutkuttais kirjankin tekeminen, joku jossa ois jotakin jännää ja suosittelen samaa sinulle. Painajaisissa voi olla myös mahdollisuus, mene ja tiedä sitten :) <3 Näillä aatoksin täällä. Ihanaa Iloa päivääsi <3 t. Maria-Amanda

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu oli kyllä ihan pakottava tarve kirjoittaa öiset kauhut ulos, se jotenkin puhdisti. Flunssassa totta voi nähdä mitä merkillisimpiä unia. Itse kun en juo, enkä syö edes lääkkeitä, niin silti nuo unet on sen mukaisia, että ihan kuin olisivat jotain liskounia. Tosin olen herkkä ja kova ahdistumaan ja syyllistymään, jos sitten unien kautta kanavoin sitä ahdistusta.

      Hih voisi se kirjakin olla kiva, mutta joutuisin tekemään sen omakustanteisena, niin en taida raaskia sijoittaa siihen ja sitten ei kukaan ostaisi sitä. ;) Mutta kiitos tuohan on mitä kaunein kehu, kiitos niin paljon.

      Uskon, että painajaisissa on mahdollisuuskin, niitä vaan on liikaa, ne hieman rasittaa psyykettä.

      Ihana sinä, kun olet täällä, muiskuja ja kiitos <3

      Poista
  15. Voi Sinua Tiia-Ihanuus!

    Kuinkahan se iltasi oikein sujuu ennen nukkumaanmenoa, katseletko jotain liian jännää, luetko liian jännää, ajatteletko jotain asiaa ihan pohjamutien kautta, tms. Sellainen kannattaa siirtää päiväpuuhaksi, ilta rauhoittaa kaikelta pelottavalta! Olen ollut mestari katselemaan painajaisia. Joskus painajaiset olivat sellaisia 'jatkokertomuksiakin'. Tykkäsin kaikista kummituksista, jännäreistä...kaikesta mahdollisesta paitsi en örkeistä tietenkään, ja jännärit jatkuivat unessa, aamu oli aina huikea - tukka pystyssä ja niiin väsynyt. Nykyisin iltaisin tätä puutarhateemaa tutkiskelen, kudon, katselen telkkaria vain joskus ja hyvin säällisiä ohjelmia, enää en edes uutisia katsele, nekin alkavat olla ihan liian jänniä.

    Sinäkin vain olet sellainen superherkkä, meitä on paljon. Reagoimme niin helpolla, ehkä unilla, ihon kunnolla, hampaiden pureskelulla öisin...monella tapaa. Meillä isäntä naureskelee, käyn elokuvien jännissä kohdissa vessassa, keittiössä tai ihan vain vedän huovan silmille...painajaisten määrä on mukavasti vähentynyt. En juurikaan muista nähneeni unia ja yleensä olen aamulla aika pirteä ja tarpeeksi nukkunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu yleensä katselen aivan liian jänniä ohjelmia ja kyllähän ne jää alitajuntaan pitkälläkin tähtäimellä. Eilen en katsonut jänniä, mutta ehkä vaan kiihdyin tuosta autohommelista ja tuli painajaisyö. Tuo hampaiden yhteenpureskelu on tuttua ja olen hammaslääkärin mukaan purrut hieman kaikki hampaat halki. Näytti kerran jollain sinisellä valolla ne hiushalkeamat, hui olkoon.

      Sinulla on Saila loistava taktiikka ja luulenpa, että minunkin on rauhoitettava pelottavat kohdat jääkaapilla käyntiin tai pysyttävä viltin alla tai sitten vältettävä kaikkia ohjelmia. <3

      Kiitos tästä ja taitaa ne herkät juuri kärsiä pahoista unista. <3

      Hyviä unia Saila ihanuus <3

      Poista
  16. I so feel you!
    Just tänä aamuna kirjotin migreenikeskustelupalstalle tästä että miten saakelin sairaita nää unet voikaan olla, paitsi mulla normaalisti muutenkin, mutta että migreenissä potenssiin 100. Jonkun aikaa sai taas tänä aamuna keräillä psyykeensä palasia aamukahvia juodessa. Huhhuh :P
    Ps. Ehkä sullakin on pikkusen liian vilkas mielikuvotus (keksin sanan ihan ite) :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sun kanssa ja sullahan ne migreenit on jotain aivan hirveää! Ite jotenkin solkkaan niiden kanssa, vain kolme kertaa on lentänyt oksennus, kun on ollut migreeni ja ne kaikki kerrat ovat olleet viime aikoina. Tänään on ollut kyllä migreeni, mutta luulin sen olleen kana, mutta josko se olikin muna?

      Hih hienosti keksitty ja saattaa pikkaisen kyllä viirata tuon mielikuvituksen suhteen. Kiitos kun jaksoit kommentoida migreeninkin keskellä. <3 Parempia päiviä sinne kaimaisein <3

      Poista
  17. Melkein kaikilla unilla on oma merkityksensä ja ne ovat avuksi elämässä jos niitä osaa tulkita itselleen hyödyksi. On myös ns unia joilla ei ole mitään merkitystä jotka ovat vilkkaan mielikuvituksen,liian virikkeellisen päivän yliviritteisiä toisintoja unissa. Unet ovat myös terapeuttisia ne auttavat selventämään valvetilan tapahtumia jne...olisi mielenkiintoista selvittää uniasi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä olisi mielenkiintoista tutkia kyllä, mutta jotain ahdistustaja kanavoi ja pelkojakin esiintyy unissa. Joskus unissa sekoittuu hirmuisen moni asia yhdessä sekavassa sekametelisopassa, mitä on vaikka viime aikoina kokenut. Kyllä unille on tarve, mutta painajaisia saisi olla vähemmän, kuin hyväläisunia. <3

      Ihania unia Esther <3

      Poista
  18. Niin osuva kuvitus postauksessasi : ) Itse näen unia joka yö ja jotakin pystyn muistamaankin aamuisin! Varmaankin pari kertaa kuussa näen painajaisia ja herään omaan huutooni. Niissä ovat juuri ne käärmeet vallanneet sänkyni ja yritän kaivautua peiton sisälle, mutta ne iskevät... Yksi toistuva painajainen on, että etuhampaani irtoavat ja tippuvat..se tuntuu ihan hirveältä! Tiedän hieman unisymboliikasta ja onneksi ei ole tarkoittanut mitään pahaa tuo uni vaikka se toistuu usein! Noin 8-vuotiaana muistan nähneeni todella todentuntuisen unen, jossa vesi valtasi maan ja isot järkälemäisen isot sotalaivat lipuivat pitkin vettä..eli syttyi maailmansota...Sillon oli helpottunut olo, että unta, mutta nyt kun maailma on niin sekaisin niin jonkinlaiset pelot sodanuhkasta ovat palaneet! Näistä synkistä unikuvista nyt saunaan ja hieman hemmotteluhoitoja kasvoille...; ) Kauniin levollisia unia sinne ja paljon oman kullan kuvia ; )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih se on mukavaa, kun arkistojen kätköistä löytyy aina noita kauheuksia. Hui tuo sinun 8-vuotiaana näkemäsi uni on ollut todella pelottava ja konkreettinen, kun sen vielä muistat, se on ollut sinulle aivan tosi <3 Hampaiden irtoamisunia täälläkin nähty ja ne käärmeunet kuuluvat kyllä kauhu-unien joukkoon!

      Nyt nautit siellä ja otat illan rennosti, pahat ajatukset pois. <3

      Kauniita unia sinnekin ja täälläkin aina sanotaan tuo, oman kullan kuvia se on ihana <3

      Poista
  19. Jopas nyt. On sullakin unet. Voin vaan kuvitella, miltä tuntuu herätä moisten jälkeen.
    Itseasiassa itsekin näin viime yönä painajaisia, mutta ne liittyivät kovaan kipuun, jonka eilen taas sain riesakseni. Pahin painajaiseni luokiteltiin kauhukokemukseksi, ja siinä viikatemies halusi tappaa ja tappelu oli käsin kosketeltava

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta, ei taida täällä ihan leikata ei. Voi sinua ja voi kuvitella, että kipu-unet ovat niitä pahimpia. Olen samaa mieltä, että jotkut unet ovat kauhukokemuksia ja niissä herää omaan äänettömään uneen ja hiestä märkänä. Toivon Viltsu kivuttomia öitä. <3

      Poista
  20. Mä en ole kyllä pitkään aikaan nähnyt mitään painajaista tai niin, että muistaisin:) Mutta mä vältän katsomasta liian rajuja ohjelmia tai lukemasta ahdistavan pelottavia kirjoja ennen yöunia. Mies kyllä ihmetteli mun sekoiluja, kun olin juuri toissa iltana kysellyt häneltä kahteen kertaan, että:"Kukas se sietä tulee?" ja mä olin jo siis mennyt nukkumaan ennen häntä ja kun hän tuli makkariin, niin olin näin kysellyt. Eli ei mee kovin hyvin täälläkään:D No, tosin tää nyt oli tosi kesyä sun juttuihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, että mua naurattaa, että olet huhuillut "kuka sieltä tulee", hih niin hauska, miehelläs on saattanut olla nauru korvissa, että no kenes luulet?

      Juu pitää taas täälläkin himmata noiden alien ja päänhalkomisleffojen suhteen, ei parane katsoa ei.

      Ihania unia sinne <3

      Poista
  21. Mä olen saanut takaisin "kykyni" tietää unissa, että näen unta. Vielä en ole onnistunut palauttamaan mahtiani ohjailla uniani, vaikka unessa yritän kauheasti sitä tehdä :D. Siksipä en siis näe painajaisia vaan katson uteliaana pahimmatkin. Tai no, pahimpia ovat ne, joissa läheisille meinaa tapahtua jotain pahaa, niistä joutuu välittömästi räväyttämään silmät auki :/.

    Naurattaa noi sun unet, hassu olet, et kuitenkaan hullu. Sulla on vaan vilkas mielikuvitus <3.

    Heh, tää sun omakuva tukka pystyssä toi kyllä mieleen mustekalan :D. pus :*

    Kivaa päivää sulle sateesta huolimatta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih voi ei toiko mieleen mustekalan. En ole muuten ikinä kyennyt hallitsemaam mitenkään uniani, siihen tarvitsisin ohjausta. Joku voisi järjestää vaikka unien ohjauskurssin ja ihan aikuisten oikeasti!

      Ihanaa viikonloppua Heli <3

      Poista
  22. Hui kamala sun unia. Mä en ole nähny pitkiin aikoihin painajaisunia.
    Enkä tosiaan haluaiskaan. Kyllä ne unet usein tulee päivän tapahtumista.
    Yks järisyttävä uni oli, kun äitini sairasti. Näin unta,että heidän perunapellolla oli valkoinen arkku, perunat oli kerätty pois. Jäljellä vain musta multa. Heräsin säpsähtäen. Tunne oli kauhea. Unen jälkeen tuijotin aina perunapeltoa, kun kävin kotona. Kun äiti sitten syksyllä kuoli, perunapelto oli lähes mustalla mullalla. Vain muutama penkki oli enää perunoita keräämättä.
    Mun mielestä se oli enneuni ja painajainen. Äiti tykkäs perunoista. Koska unessa perunat oli kerätty pois, tarkoitti sitä että hän ei enää maallista ruokaa tarvitse.
    >Leena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena tuo perunauni on kovin haikea ja hämmästyttävä ja hyvinkin kuvainnollinen. <3 Uskon enneuniin ja etiäisiin ja mielestäni elämä on niin ihmeellistä itsessään, että on vielä ihmeellisempää, se kaikki mitä ei silmä näe. Sillä me ihmisethän olemme aivan lilliputteja ja vaikka haluaisimme tietää kaiken ja vastauksia, se ei vaan mene niin.

      Kiitos tästä mielenkiintoisesta kommentista ja osanotto äitisi poismenosta. <3 Mukavaa viikonloppua Leena <3

      Poista
  23. Huih, Ompa ollut inhottava uni😕 Mä harvoin muistan unia mutta pahimpia on olleet menetyksiä, käärmeitä tai putoamista koskevia.Pahin muistamani on nuoruusiässä kun multa leikattiin jalat nilkoista😮Seuraavana yönä uni jatkui niin että ne leikatut jalkaterät oli puuliiterin ovella kun avasin oven. Yök.Parempia unia❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huhuh ja mitähän nuo jalat symbolisoi? Aikamoista, että uni jatkui vielä, mutta onhan painajainen nro 1 järkyttänyt niin kovin, ettei ihme, että jatkui.

      Ihanaa viikonloppua <3

      Poista
  24. Toi eka kuva on hippasen verran jännittävä ja toivottavasti en näe siitä ens yönä painajaisia ;D!! Hahahah! Painajaiset ovat inhottavia ja itsekin niitä välillä näen! Yleensä ne vielä on sellaisia, jossa mun henkeä uhataan...ei tosiaan aamuisin ole kiva fiilis!

    Nuku hyvin Tiia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu aattele jos vihreä Tiia tulisi isoinen mulkosilmineen sun uniin, ai kauhistus. Ei ole aamulla lainkaan levännyt olo ja muutoin voisi hyvin skipata koko päivän, ellei joutuisi heti uudelleen nukkumaan.

      Kauniita unia sinne ja kivaa viikkistä <3

      Poista
  25. Mun pahimmat painajaiset on sellasia, että muhun käydään käsiksi vaikka kuin kiellän ja huudan ja yritän estää. Harvemmin onneksi nään painajaisia. Enemmänki ongelma on se, ettei uni tuu ja siitä ahdistun ja kierre valmis. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo unettomuus luo kierrettä ja myös hyvä uni luo hyviä unia, mutta siihen yksi pätkäuni, niin huono kierre on taas valmis. Omalla kohdalla koen, että huonoja unia enemmän, kuin hyviä. Tuuminkin tässä, että lyhentääköhän nuo unettomuudet ja pahat unet elinaikaa, ainakin keskivartaloa on unettomuudesta syyttäminen. :)

      Kivaa viikonloppua Katarooma <3

      Poista
  26. Voi noita sinun kuviasi! Olisivat päivän piristys, mutta aihe ei ihan sitä ole.
    Painaijaiset ovat kauhistus - ja itselläni säännölliset painajaiset puhkesivat aikoinaan erään lääkkeen myötä. Lääkkeen käyttö on lopetettu jo vuosia sitten mutta painajaiset vieläkin silloin tällöin riivaavat - onneksi ei sentään joka yö, mutta sen verran usein kuitenkin, että esim. työmatkoilla en suostu enää kahden hengen huoneissa nukkumaan, etten häiritsisi toista - minä nimittäin huudan apua unissani. Eräitäkin kertoja on isäntä rauhoitellut ja herättänyt painajaisestani, kun tämä lady kiljuu apua. Hyvä etteivät naapurit ole vielä poliisia paikalle kutsuneet;)
    Muutamilla lääkkeillä on sivuvaikutuksena painajaiset - esim. joillakin verenpainelääkkeillä - veljeni joutui vaihtamaan lääkkeet kun painajaiset herättelivät liian usein öisin.
    Toivottavasti sinulta painajaiset painuvat pehkuille ja saat välillä nukkua rauhassakin. Ruususen unia sulle, Tiia ihaNainen toivottelen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih saa kaikelle nauraa. Voin kyllä kuvitella, että lääkkeistä tulee vaikka mitä ja silloin nuorempana, kun viinittelin, niin liskounet kesti miltei viikon, huhuh.

      Onpa kurjaa tuo, että jokin lääke aiheutti tavallaan aivoille pitkäaikaisen ongelman, keinutti mieltä ja näin painajaiset aina palaa. Niinhän sitä on sanottu, että jotkut kemialliset aineet, voivat vaikuttaa iät ja ajat. Aivan hirmuisen ikävää. <3

      Totta muuten, mieheni syö verenpainelääkkeitä, välillä on voinut jättää poiskin, mutta kun on kovaa stressiä muistisairaista vanhemmistaan ja työkin on vaativa, niin lääkkeet tulleet takaisin ja niin on painajaisetkin.

      Itse en syö mitään lääkkeitä, noh virtsikseen syön ja buranaa ajoittain ja melatoniinia unen saamiseksi, en sitäkään koko ajan. Mutta olen pienestä nähnyt painajaisia paljon, joten syytetäänkö aivojen kemiallista kytkentähäiriötä. ;)

      Ihania unia sinulle Lady ja toivotaan, että painajaiset eivät saapuisi uniisi enää. <3

      Ihanaa viikonloppua <3

      Poista