lauantai 3. syyskuuta 2016

Sielu karrella

Hahaa, kolmen päivän flunssa on tuonut hieman itsesäälikkään olotilan. Kipeänä sitä on mieli aivan auki ja kaikki asiat koskettaa, ei ole tehtyä suojamuuria.




Eilen jouduin flunssasta huolimatta viemään tyttären Helsinkiin bussiin, joka matkasi Tampereella isoveljensä ja tämän avopuolison luokse. Ikää tyttärellä on 12-vuotta jo, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun hän oikein matkasi jonnekin yksin. 

Saatellessa tytärtä ja bussin lipuessa lähdön hetkellä kohti Tamperetta, silmäkulmiin nousi kyyneleet. Tilanne oli mikrotason luopumisen hetki. Pieneen hetkeen sisältyi jo tulevaisuuden tuskaa lapsen päästämisestä omilleen. 

Kunpa aina muistaisin sen, että en tulevaisuudessa päästä 12-vuotta omilla siivillä lentämään, vaan iältään jo aikuisemman ihmisen. Silloin kun lapsi on jo täysikäinen ja kaiken maailman murkkuinhoamiset koettu, se on ehkä aavistuksen helpompaa ja luonnollisempaa.

En siis tiedä puhuiko eilen flunssa, vai oliko tilanne vain pieni surun hetki, lapseni kasvaa ja lapset ovat vain lainassa.




Tänään Facebookin aikajanalla eräs FB-kaveri oli jakanut Yle.fi Olen jossain: pienoisdokumentteja. Joissa tytär ja hänen muistisairas äitinsä yrittävät selvitä muistisairauden aiheuttaessa yhä oudompia tilanteita ja keksiä ratkaisuja niihin. Videot koskettivat kovasti ja suosittelen katsomaan. 

Lähisuvussa on muistisairas ja kyseiset videot auttoivat jotenkin paremmin ymmärtämään toisen kaaosta ja hätäännystä, kun muisti ja mieli pettää. Tuota mielen kaaosta en kenellekään ihmiselle toivo...

Tälläistä tekee flunssa, mieli kulkee hieman synkemmillä poluilla, mutta elämä on ajoittain synkkää ja se on asia mikä tekee kauniista hetkistä kauniimpaa. 




Itsesäälikäs myös siksi, että juuri nyt minun tulisi olla Saimaan rannalla ystäväni luona viikonloppua viettämässä ja päivittäessä kaikki toistemme kuulumiset, mutta makaan möhköfanttina kotona. 

Miten siellä koetaan lasten kasvu tai onko lähisuvussa muistisairasta, miten se on vaikuttanut elämään? Miten nautit tästä kauniista viikonlopusta? Oikein mukavaa viikonloppua ja kyllähän se on niin, että flunssakin loppuu aikanaan ja aurinko taas paistaa. :)

63 kommenttia:

  1. Koskettavia tarinoita, eikä tosiaan toivoisi osuvan kenenkään kohdalle. Paranemista sinne! <3 Täällä möhköillään puutarhassa ja illalla mennään kuntelemaan vähän musiikkia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja viikonloppusi kuulostaa juuri hyvältä. <3

      Poista
  2. Minusta on ihanaa kun lapset kasvaa, mutta kaiholla kyllä ajattelen sitä kun muuttavat pois kotoa. Tytär jo tuossa kertoi yhtenä päivänä, että millaisen ruokapöydän haluaa omaan kotiin, huokaisin, ei kai se vielä muuta?
    Muistisairaita on suvussa enemmänkin. Muistan kun mummini vielä eli, hän eli uudestaan sitä aikaa kun hänen omat lapsensa olivat pieniä. Välillä taas oltiin ihan nykyajassa ja omissa lapsenlapsissakin. Sanoinkin tuolloin isälleni, että mielestäni on hyvä, että mummi kuvittelee käyvänsä ties missä päivän aikaan. Olisi jotenkin paljon surullisempaa tajuta vain makaavansa siinä samassa sängyssä koko ajan.
    Viikonloppu, perheen yhteistä aikaa, miehen manfluen hoitamista ja hyvää ruokaa, ai niin ja äitini kanssa shoppailua <3
    Ihanaa viikonloppua Möhköfantti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan samat ristiriitaiset tunteet lapsista. <3 Taitaa olla harvempi vanhus, kellä ei muistisairautta, mutta Alzheimer on kyllä armoton sairaus.. Toivottavasti siihen keksitään joskus lääke.

      Kulostaa oikein kivalta viikonlopulta, ihanaa uutta viikkoa Outi <3

      Poista
  3. Kun itsesääli iskee, siinä kannattaa piehtaroida oikein kunnolla. Sillälailla se menee nopeammin ohi ;D
    Tyttären lähtö kotoa otti koville, kun muutti heti monen sadan kilometrin päähän. Pojan lähtöä en ehtinyt edes suremaan. Yllättäen yhtenä iltana 17 vuotiaana sanoi : "Ai niin äiti, olenko muistanut sanoa että muutan huomenna Jyväskylään. Mulla on asunto ja työpaikka tiedossa siellä". Mitäs siihen ole äidillä mitään sanomista, niin lähti maailmalle eikä takaisin tullut kuin kyläilemään joskus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih olet ihan oikeassa Sude <3

      Oijoi poika ei tainnut oikein ajatella äidin tunteita, mutta sellaisia ne pojat monesti ovat. ,)

      Kaikkeen siis tottuu. <3

      Poista
  4. Mikähän siinäkin on kun sairastaa vaikka "vaan" flunssaa tai oksutautia niin heti on mielimaassa ja ahdistaa. Itsellä ku noi molemmat oli putkeen ja sairastin kolme vk putkeen niin olin aivan allapäin. Sairastupa sit niinku tosissaan johonki mikä ei niistämällä parane 😓

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu silloin sitä vaan on sielu herkkänä, kaikki turha ns. muu hössötys on poissa. <3

      Poista
  5. Tunnistan niin hyvin tuon haikeuden ja irtipäästämisen tuskan ja ilon.. omat lapset pienempiä mutta mm.tänä syksynä tapahtunut esikoisen koulun aloitus ja nuoremman päiväkotitaipaleen alku aiheuttaneet samantapaisia tunnelmia.
    Itsesäälistä olen samaa mieltä; kannattaa piehtaroida hetki kunnolla ja antaa itselleen lupa siihen.
    Mielenkiintoinen juttu muuten, juuri äsken julkaisin postauksen jossa oli aiheena synkkyys ja kauneus..vähän eri vinkkelistä mutta kuitenkin!
    Elämässä tosiaan näyttäytyy molempia ja kaikkkea siltä väliltä.
    Tsemppiä ja paranemista sinne!
    Minulla tiedossa ratsastusretki ja museomatka :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämä on kaunista ja rumaakin, niin sen kuuluukin olla. Mutta lapsille sitä haluaa parasta ja siitähän se kaikki johtuu, että kantaako siivet. Kantaahan ne on, itselläkin kantanut, mutta sellaista se on tämä äitiys. <3

      Mukava viikonloppua ollut sinulle <3

      Poista
  6. Kuukausi sitten tytär muutti omilleen, kuten tiedät :) ja tänään saan lapsosen yökylään <3
    Koettelumusta se vieläkin on mutta pikku hiljaa hyvää tulee meille molemmille.

    Toivottavasti flussa lähtee kohta omille teilleen. Halauksia sinne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta ihanaa, kun haluaa tulla ja siinä sen näkee ja kuten puhuttiin, suhde vain muuttaa muotoaan.

      Täällä se flunssa vielä on, taitaa olla poskiontelontulehdusta, ihan raato ollut. Haleja Marina <3

      Poista
  7. Kyllä se riipasee, kun ajattelee lasten kotoa pois lähtemistä, mutta tuollaiset pikkumatkat ja leirit vähän auttavat meitä vanhempia kohtaamaan sen mikä tulevaisuudessa on edessä. Minulla on jo isot lapset, mutta silti hirvittää! Pieniä ne kai aina on äitien mielestä:)
    Muistisairaus vei äitini ja tiedän todella miten kurjaa se on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ne aina on vähän pieniä meille, vaikka kaksi isompaa on jo päästetty menemään. :)

      Muistisairaus on todella ikävä asia.

      Kivaa iltaa M <3

      Poista
  8. Ompa nuo lapset minkä ikäisiä tahansa... niin haikeeta se on, kun maailmalle lähtevät. Täällä ollaan muutettu mein esikoista Turkkusse... on tässä taas totuttelemista - vaikka samalla on todella ihanaa, että he pystyvät/haluavat itsenäistyä :)

    Pikaista paranemista sulle Tiia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin sitä on ylpeäkin ja samalla haikeutta rinnassa. <3
      Kiitos kovasti, kyllä tää tästä. <3

      Poista
  9. Taudit on inhottavja vielä, kun tuleevat aina väärään aikaan. Pikaista paranemista!
    Lapset on muuttaneet jo kotoa aikoja sitten, mutta ei ikinä mun sydänmestä. Muistisairaudestakin on kokemusta ja ahdistavaahan se oli. Näki toisen tilan, mutta auttaa ei voinut.
    Kukkapenkissä olen aikaani viettänyt ja ei sekään homma sovi mun kropalle. Tämä työallergisuus on mulla eika pahana nykyisin. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet ihana, juu kyllä sitä saa välillä jo hellittää. Muistisairaus on paha sairaus ja aika armoton läheisille. <3

      Ihanaa viikkoa Marketta ja nauti vaan levostakin hyvällä omalla tunnolla. <3

      Poista
  10. Muistisairaus tuntuu niin lohduttomalta... Sillä tavoin media sen meille esittää ja taitaa vielä olla oikeassakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä media on ihan oikeassa ja se on tavallaan vielä kamalampaa läheisille, kun tilanne tulee henkilökohtaiseksi ja kaikki energia menee vanhempien hoitamiseen. <3

      Poista
  11. Pikaista paranemista Tiia. Täällä on niskat tänään yllättäen niin jumissa, että välillä ihan tulee kamalia ahdistuspuuskia, mutta muistuttaa kyllä just siitä, että ilman urheilua ei vaan voi olla, vaikka miten koettaisi laiskotella.

    Ollaankohan me jo FB-kamuja, minä jaoin ainakin tuon Olen jossain -linkin? Oman äitini ja monta läheistä sukulaista on tuo armoton sairaus vienyt. Se on sanoinkuvaamattoman kauhea ja epäreilu sairaus. Toivon niin, että uusi lääke oikeasti auttaisi voittamaan tämän hirveän sairauden. Äitini sairastui työikäisenä eli hyvin nuorena. Monta kertaa ajattelen, että kunpa äiti vielä olisi. Ikävä ei varmasti koskaan katoa.

    Katsoin nuo linkit ja pohdin itse, miten olisin voinut olla äidilleni enemmän niissä hetkissä, jolloin hän ei olisi kaivannut ketään korjaamaan hänen todellisuuttaan. Nämä dokumentit ovat tärkeitä sairauden luonteen ymmärtämiseen, vaikka ne ovat hyvin lohduttomia siinä samalla.

    Meidän neitikin lähti kaverinsa kanssa ulos yksin, niin sekin jo välillä kirpaisee, kun ei äitiä enää saattamaan tarvita. <3 Nyyh, mutta se on kyllä myös hienoa.

    Halaus sinne Tiia ja parane pian!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Riikka, no mutta hei nyt ollaan Facebook-kamuja. <3 Mahtava juttu. <3 Juu oli miespuolinen henkilö joka jakoi jutun ja hyvä niin, videot oli kyllä todella pysäyttäviä, niissä huokui vielä itse muistisairaan tuska, kun muisti pettää ja mielen valtaa hätäännys ja epävarmuus.

      Totta tuo, että niskoihin ja kolotuksiin auttaa jumppa ja mitä enemmän ikää tulee, sen vähemmän olisi hyvä laistaa jumpasta. Trust me, koska olen oikea laistaja.

      On ihan hirveää, jos nuori ihminen sairastuu, vielä työikäinen. Olet kokenut raskaan matkan ja vaikka jossain kohti itse muistisairaalla muisti vie kaiken, on sairaus läheisille armoton.

      Voin kuvitella, että äidille olisi niin usein asiaa. Oma mummini on minut kasvanut ja ikää on jo 95v eli suhde ei ole sellainen, että hän hoitaisi lapsiamme tai olisi äiti jolle voisi joskus kaataa omat murheensa. Onneksi isä ja isän vaimo ovat paljon auttaneet lastenhoidossa. Mieheni vanhemmilla on nuo muistisairaudet ja välillä mieheni ja hänen veljensä ovat todella kovilla. Erilaisia puheluita ja hätätilanteita on tullut ym. tilannehan vaan pahene..


      Lapsen kasvaminen on ristiriitaista, samalla ylpeä ja huojennuskin, että kasvavat ja samalla haikeaa.

      Kiitos paljon Riikka ja kiitos, kun jaoit omaa tuskaasi, voin kuvitella, että se on ollut suunnaton. <3

      Haleja <3

      Poista
  12. Tänään alko pikkumiehellä vuotaan nenä eli kai se flunssa iski sit tännekkin =(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei eekku, pikaista paranemista sinne <3

      Poista
  13. Hyviä filmipätkiä. Kahdella sedälläni on erilainen muistisairaus, joten siinä se on tullut lähemmäksi kuin ennen vaikka aina olen muistisairaiden kanssa ollut tekemisissä enemmän tai vähemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa se miltei kaikkia meitä jollain tasolla koskettaa. Toivotaan, että lääke sairauteen/sairauksiin löytyisi. <3

      Terkkuja Pepsille ja Maxille <3

      Poista
  14. Sama vika rahikaisella, flunssa päällä. Kyllähän se vähän ottaa päähän tuo flunssa. Kylä mä niin herkistyin viikko sitten, kun vanhin poikani täytti 18-vuotta, nyyh. Vastahan se syntyi...Mä oon kyllä ihan herkkis ja toisinaan se tulee pintaan vähän liikaakin... Ihanaa iltaa Tiia, samat tunnelmat myös täällä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei mihin tämä aika lentää. Flunssa tai taudit ylipäänsä riisuu kaiken ja sitä on ihan itku herkässä. Pikaista paranemista sielunsisko <3

      Poista
  15. Surullisia tarinoita. Minulla on käynyt hyvä tuuri, ei ole ihan läheisten kohdalle sattunut. Mummilla toimi pää kuin partaveitsi vielä 9-kymppisenäkin ja niin näyttää tekevän omalla äidillänikin. Toivottavasti niistä uusista lääkkeistä saadaan apua!

    Flunssassa saa olla vähän itsesäälissäkin, joskus se on sallittua. Jos yhtään lohduttaa niin täällä on ollut viikon mittainen poskiontelotulehdus antibiootteineen, särkyineen ja kuumeineen. Että sillai, kun olin päättänyt että tänä syksynä en sitten sairasta! Mukavaa viikonloppua<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa toivotaan, onhan tuo Alzheimer niin armoton sairaus.

      Voi eih, onko sinulla taasen flunssa, muistan jo viime kevään kierteen. Niin paljon paranemisia ja ihanaa viikkoa kuitenkin Sari <3

      Poista
  16. Voih, muistisairautta on lähellä, surullinen tauti. Ja tällä viikolla olimme 11 v:n kanssa yhtä hämmillämme kummatkin, kun hänelle annettiin koulussa tampax. Tsemppiä ja paranemista, kipeitä ollaan täälläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi eihh, nämä on näitä elämän isoja asioita ja hetkiä, mutta kait sitä kaikesta selviää vai mitä. <3 Kivaa viikkoa Sari <3

      Poista
  17. Pieniä luopumisia ne kaikki erot ovat kunnes jonain päivänä lapset lopulta lentävät pesästä. Mulla jo kaksi lentänyt omilleen ja oon helpottunut että vielä nämä pikkaset 11 ja 12 v ovat näinkin pieniä että saadaan pitää niitä tässä monta vuotta ♥ Oikeassa oot että kipeänä sitä herkistyy, papranemista Tiia ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä, kaksi lentänyt ja kaksi kotona vielä, näin sitä saa pitkitettyä vanhemmuutta, mutta sitten koittaa ihan uusi aika, kun nuorinkin lentää pesästä. Eiköhän me siitäkin selvitä ja nautitaan niin kauan, kuin vielä voidaan. <3

      Kiitos kovasti ja haleja. <3

      Poista
  18. Mä en kestä, että tuo pieni ihminen kasvaa niin lujaa vauhtia. Onneksi on vielä suht.baby :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin nautitaa ja painetaan mieleen kaikki muistot <3

      Poista
  19. Täälä se flunssan poikanen yrittää saada yliotetta, mutta oonpahan senverran jästipää, että pyristelen vastaan ☺

    Lasten kotoa muutto on ollut ihan katasrofi, mutta siihenkin tottuu ihmeen pian, etteivät huutele " äitiii mihinä oot" ☺
    Muistisairautta suvussa ei vielä ainakaan ole. Mutta muistan kun isäni oli viimeisiä aikoja huonossa kunnossa ja hän yritti keskustella, eikä niistä sanoista saanut selvää. Se oli kyllä niin sydäntä raastavaa, kun näki että järki on tallella, mutta ajatuksia ei saa puettua sanoiksi.

    Täälä viikonloppu sujuu mukavasti maalauskurssilla ☺☺

    Paranemisia Sinulle Tiia Ystäväiseni ja hyvää viikonloppua ♫~♥~♫

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana jästipää siellä. <3

      Niin vanheneminen ei todellakaan ole aina kaunista ja arvokasta. <3

      Oi ihanaa, ihan sinun kuuloinen viikonloppu, toivottavasti oli oikein kivaa. <3

      Kiitos kovasti ja ihanaa viikon jatkoa <3

      Poista
  20. Minusta on ihana nähdä kuinka lapset kasvaa ja uskaltaa ottaa ilmaa siipiensä alle. Silloin uskon tehneeni jotain oikein, kun luottavat itseensä ja kykyihinsä. Toinen pojista muutti nyt muualle ja minusta oli kiva pakata hänelle tavaroita; ei siksi että muuttaa pois vaan vain siksi, että varmasti on kaikki tarpeellinen ja hieman ylikin ;) TIEDÄN että poikani pärjää, vaikka itku pääsi kun poika ei enään paluu kyytiin tullutkaan <3
    Äidilläni oli dementia ja alzheimer, hyvän ystäväni äidillä myös eli aika tuttua touhua...eikä mieluisammasta päästä....
    Voimahalit flunssan nujerrukseen <3 <3<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta, sekä ihanaa, että lapset kasvaa, niin hienoa ja etuoikeutettuakin saada seurata tuota matkaa, mutta siltikin haikeaa. <3

      Juu dementia toisella ja alzheimer toisella, siis miehen vanhemmilla, on aika raju juttu.. eritoten miehelle ja miehen veljelle ja itse vanhemmille. <3

      Kiitos ihanuus ja sinulle myös <3

      Poista
  21. Flunssa ei kivaa, toipumista sinne <3
    Minä iloitsen joka päivä poikani "aikuisuudesta" ja miehisyydestä. Näen kuinka hän nyt vuorostaan "huolehtii" minusta rakastavasti ja se tuntuu hyvältä sydämessä <3
    Viikonloppuna olen päässyt ensi kertaa ajamaan moottoripyörällä sitten äksidentin ja se tuntui huimalta vaikkakin alkuun mielettömän pelottavalta. Ja myös viikonloppuna sain jalkani koukistettua jumpatessa jota en ole pystynyt tekemään äksidentin jälkeen ja luulin että vaiva jää loppuiäksi. Itku pääsi ilosta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi teillä on aivan ihana ja läheinen suhde. <3

      Jihuu, että vihdoin pääsit moottoripyörän selkään, mahtoi sekä pelottaa, että tuntua ihanalta. <3

      Itku oli kyllä ihan aiheellinen, upeaa viikkoa ihanuus <3

      Poista
  22. Sairastumiselle ei vaan voi mitään. Sekin on sitten ikään kuin lupa pysähtyä, lupa olla vaan. Muistisairautta jossain määrin potee oma lähiomainen, mutta vielä on onneksi pärjätty. Kiitos tuosta linkistä, pitänee katsella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se on ja silloin paranee kyllä pysähtyä, ehkä flunssa on merkkikin siitä, että nyt on aika levätä. <3

      Niin sinä ja sinun ihana läheinen ihminen, toivottavasti asiat jatkuukin näin.

      <3

      Poista
  23. Pikaista paranemista flunssan kourista <3 Lapset ovat täällä teini iässä nyt ja tuo vaihe on toisaalta ihana mutta toisaalta taas itsellekin uuden opettelua sillä lapsista on tullut itsenäisiä ja eivät nyt joka kera tahdo kulkea enää vanhempien matkassa,kavereiden kanssa olo on varsin tärkeää näin viikonloppuisin <3 Itselle opettelua sitä napanuoraa löysätä ja toisaalta tietää minulle ja rakkaalle husbandokselleni kahden keskisiä hetkiä kun ei tarvitse lapsia ns enää hoitaa :) Eilen illalla kävimme kahdestaan kahvilla ja ajelulla ja totesimme että onpa aika mukava kun on hetki aikaa höpötellä kaksin niitä aikuisten asioita :)Hyvää sunnuntaita <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kaikella on puolensa, juurikin tuo kahdenkeskinen aika miehen kanssa, onkin se hyvä puoli. Me olemme kohta siinä tilanteessa, ei ihan vielä, mutta pian. Aikansa kutakin ja nautitaan kaikista ajoista.

      Kiitos ihanuus ja kivaa viikkoa <3

      Poista
  24. Minulla kaikki tuo on vielä edessä, luopumisen tuska lapsista... Amos on kotona n. 1 1/2 vuotiaaksi ja menee päivähoitoon siis vuoden päästä. Itse näen, että se on vaan hyväksi lapselle, vaikka varmasti herättäää jonkinlaisia tunteita alkuunsa. Ihan valtavasti hyviä ja parantavia energioita sinne sairastuvalle, toivottavasti tänään on jo parempi päivä : ) Me lähdetään vauvauintiin polskuttelemaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti tulee monenlaisia tunteita, kun lapsi menee päiväkotiin. Mutta toinen saa siellä seuraa ja uusia virikkeitä, ne on niitä hyviä puolia, vaikka ikävä välillä tulisiin. Nyt nautit, niin kauan, kuin tätä vauvavaihetta kestää. <3

      Ihanaa viikkoa <3

      Poista
  25. Paranemisia. Edesmenneellä mummullani oli mm. alzheimer, mutta sillä leikkasi paremmin kuin mulla välillä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alzheimer etenee kaikilla niin yksilöllisellä tavalla. <3 Kiitos Satu ja mukavaa viikkoa sinulle. <3

      Poista
  26. Tiedän ja tunnistan itsessäni tuon luopumisen tuskan. Tänä kesänä lapseni lähti ensimmäistä kertaa neljän päivän (ja kolmen yön leirille) Ajatus erosta vähän ahdisti, mutta hyvin siitä selvisin...eikä lapsella ollut todellakaan hätää!!! Näihin on vain tottuminen. Vähitellen...Täytyy vain uskoa, että siivet kantavat ja elämässä tulee niitä "siipirikkoja", jolloin mahdollisesti meidän vanhempien tukea tarvitaan.
    Ajattelin tänä aamuna erästä ystävääni, joka oli tänään lentokentällä lähettämässä poikaansa neljäksi (!) vuodeksi Kanadaan opiskelemaan ja pelaamaan jääkiekkoa... poika lähti toteuttamaan unelmaansa ja eihän siinä vanhemmat voi muuta kuin tukea ja toivoa, että kaikki menee hyvin.
    Lähetän täältä sateisen aamun tunnelmista paranemisia sinulle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui ystävääsi, mahtanut olla ristiriitaiset tunteet, valtava ylpeys ja ikävä ja poika voi jäädä sille tielle ns. Mutta lapsen onni menee kaiken edelle. <3

      <3 Ihanaa viikkoa Satu<3

      Poista
  27. Kauniita, vaikkakin surullisia pohdintoja...
    Minä muistan kun Taivaspoikani aikoinaan siinä n. 3-4 vuotiaana lähti Mummon ja Vaarin mukana mökille, voi kuinka itketti ja ikävöin. Jostakin kumman syystä usein sellaisina päivinä jos kävin kuopukseni kanssa (hän oli silloin niin pieni ettei voinut lähteä mukaan, myöhemmin kyllä)kirpputorilla niin ostin jotakin lelua tms tälle esikoiselle joka oli siellä mökillä.☺
    No, niistä on vain kauniit muistot, Esikoista ei enää ole ollut yli kahdeksaan vuoteen...
    Toivottavasti flunssa helpottaa!
    Hitsi kun nykyisin ei jaksa oikein toisten blogeissa vierailla, -pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni!!
    Aurinkoisia syyspäiviä!♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Titti, sinä olet kokenut vanhempien pahimman pelon ja tuskan. Joten nämä tälläiset normi-ikävät ja haikeudet eivät ole mitenkään verrattavissa. Mutta muistat kuitenkin tuon ikävän, kun esikoisesi oli pieni, se on kai sitä vanhemman ikuista huolta. Tuo kirpputorijuttu oli suloinen, ikävä lohduttautui jotenkin sillä, että molemmat lapset saivat sieltä kirpparilta jotain, myös hän joka ei ollut mukana.

      Kiitos kun näin rohkeasti kirjoitit asiasta ja toit myös ajatusta siihen, että ei pitäisi turhia murehtia.

      Välillä ei jaksa, eikä siitä kannata ottaa mitään paineita, kertoo vain, että oikea elämä se siellä vie.

      Paljon halauksia ja kiitos kovasti Titti <3

      Poista
  28. Meni pitkään, että "selvisin" esikoisen muutosta omaan kotiin. Nyt muuttoja on jo pari takana ja lapsi asuu entistä pidemmällä. Kesällä huomasin, ettei kuopus ole enää mikään teini vaan nuori nainen. Pientä haikeutta hiipi ilmaan. Vaikka lapset ovat lainassa, he ovat aina äidin sydämessä. Ja myönnän, että odotan mummonpäiviäni. Kyllä niitäkin vielä tulee.

    Muistisairaudestakin on kokemusta. Mummoni sairasti Alzheimarin ja äitini dementian. Oli rankkaa luopua äidistä, kun hän vaipui omiin maailmoihinsa. Mutta hetkittäinenkin läsnäolo kosketti syvästi, kun yhteyden häneen vielä sai. Tänä päivänä äiti elää enää muistoissani. Tyttärissäni on mummonsa piirteitä jonkin verran ja sitä kautta tuntuu välillä, että äiti olisi jollain tapaa vielä läsnä.

    Tsemppiä ja paranemisia. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapset ovat vain lainassa ja miten se laina-aika aluksi on niin intensiivistä. Mummona sitä pääsee taas sylittelemään pieniä palleroita, joten sitä odotellessa. <3

      Onneksi tytär tuo äitisi muistoa ja niinhän elämä on ketjumo ja meidän vanhemmat ja isovanhemmat elävät meissä ja jokin pieni hymy voi tuoda muistot pintaan. <3

      Kiitos Tiina tästä ja oikein mukavaa viikkoa sinulle <3

      Poista
  29. Voi, siinä on vähän flunssaa, mutta paljon tunteita. ♥ Voin (toistaiseksi) vain kuvitella, miltä tuntuu lähettää oma pieni iso matkustamaan yksin. Vaikka matka sujuu hyvin ja kaikki muutenkin, niin se on varmasti haikeaa. Ja ihanaakin tavallaan, kun ne pienet pärjäävät. ♥

    Parane pian! Kaunista alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ihan pieni oli tuo asia ja loistavasti meni, mutta ensimmäinen kerta jännittää. <3 Kiitos paljon ja mitä ikkunoista katsoo, hyvin kaunis viikko onkin. <3

      Ihanaa viikkoa Katja <3

      Poista
  30. Voi harmi että lenssu iski, sitä taas näin syksyllä piisaa! Pikaista paranemista möhköfantille! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos josko se tästä, ihan raatona täällä, kommentteihin vastaaminenkin on edennyt hyvin verkkaisesti. Kivaa viikkoa Katja <3

      Poista
  31. Pikaista toipumista... ehkä oletkin jo toipunut, kun kommini tulee vasta nyt.

    VastaaPoista