keskiviikko 31. elokuuta 2016

Kun suusta pääsee sammakoita

Ajellessa tänään kotiin Helsingistä, mieleeni pulpahti aivan yllättäen sammakoita. Siis ei niitä kurnuttavia sammakoita, jotka omankin kotipihan puskissa illalla kurnuttaa, vaan ihmissammakoiden lausahduksia, jotka ovat ilmeisesti sieluni sopukoissa kirjoitettu kiveen. Miten ärsyttävää! 

Oli hyvä päivä, joten ei ollut minkäänlaista tilausta, tilata menneitä loukkauksia aivosolujeni sopukoista, vaan sieltä ne vaan mielen pintaan tupsahti. Ensin yksi, sitten toinen, sitten kolmas ja sitten ajattelin, että tästä täytyy tänään kirjoittaa listapostaus, mitenkään analysoimatta sammakoiden syitä tai niiden vaikuttimia. 




Tuumin, että ihan joka ikinen meistä on saanut niitä osakseen, joten voisiko olla hyvä niistä kirjoittaa ihan vertaistuellisista syistä. 

No sitten mietin, että sammakkohan on tahaton lapsus, mutta haluan kuitenkin kutsua menneitä loukkauksia sammakoiksi, sillä kuka haluaisi toista ihmistä ihan tahalleen aidosti sanoin satuttaa. 

Kaikki oikestaan nousi pintaan, kun housujani tänään taas pakottavasti kiristi, huolimatta siitä, että pöksyt ovat kuminauhalla varustetut. Tuo pakottava tunne nosti mieleen mahakkaita ajatuksia ja siihen liittyvän erään loukkauksen. 

Tuosta loukkauksesta olen kirjoittanut blogiin pari kertaa ennenkin. Nyt lauseen kestäisin, kuin mies, mutta nuorena olo oli paljas ja riisuttu. "Oletko raskaana vai muuten vaan läski", ohikulkevalta saman ikäiseltä pojalta 17-vuotiaalle minälleni. Tuota voisi jo kutsua klassikoksi, sillä niin vahvasti lauseen saamisen tyrmistys silloin ravisutti.

Sitten vaan pötkönä lisää muuta elämän varrella kuultua, miten sinä voit olla oikesti äiti, kun olit nuorena niin boheemi, noi kirjahyllyt olisi ihan kivat, jos niissä olisi erilainen yläosa, ostitko uudet kengät, varmaan menee tunti ja ne on jo likaiset, sulla on aika oudot polvet, noi sun varpaat on aika hassut, sun tanssityyli on jotenkin todella hauska, viuhdot käsiä näin ja noin ja sitten vielä demonstroidaan kaikille, miten ne kädet viuhuikaan. 

Julkisesti  on laskettu nauraen ruoka-annoksia, miten monta annosta oikein on, naurettu sille kuminauhalle housuissa, vaikka oikeasti se on ihan järjettömän kätevä olla olemassa. Oikeastaan naurettu vaikka mille, mitä olen ja mitä edustan ja miten tässä maailmassa kuljen. 

Rupesin tässä sitten näitä sammakoita oikein miettiessäni pohtimaan, että kun ihminen vaan elää ja hengittää, niin aina tulee olemaan joku ihminen jolla on jotain asiaan sanomista. Sammakoita on siis paljon liikkeellä. Olenko itse päästänyt joskus tahattomia sammakoita, no ihan varmasti ja olen joutunut pyytämään anteeksi väärin aseteltuja sanojani. 

Yksi asiaa kuitenkin erottaa tavallisen sammakon rupisammakosta. Sammakko laukoo vahingossa, rupisammakko nauraa ja yrittää muutkin saada nauramaan, sillä rupisammakko ei halua näyttää omaa epävarmuuttaan siitä, että on ihan tavallinen rupisammakko.

Olen siivonnut rupisammakot elämästä, mutta tavalliset sammakot säilyy ja pysyy, sillä on vain inhimillistä päästää välillä suustaan tahattomia lapsuksia ja olenhan itsekin aivan tavallinen sammakko. Sitten kun sammakko osaa pyytää vielä anteeksi, sammakosta kuoriutuukin prinssi.



Yritin vinhasti muistaa omia sammakoita, mutta ilmeisesti nuo lausahdushetket ovat olleet niin häpeällisiä, että olen halunnut unohtaa ne kaikki. Olen sanonut hiekkaan, vaikka olen saattanut kirjoittaa kiveen. Anteeksi sinä, jota olen joskus tahattomasti loukannut, olen ollut tuolloin pienillä sileillä aivoilla varustettu torvelo sammakko, kenties vieläpä aika rupinen. 

Miten teillä, rupisammakoita, sammakoita, sammakoita omasta suusta, legendaarisin sammakko jonkun muun tai omasta suusta. Onko joku lause, joka on saanut itkemään, oletko sanonut jotain niin kamalaa, että kadut sitä vieläkin? Kukaan ei voi olla aina skarppi, aina joskus vaan pääsee silkkaa kurnutusta suusta, mutta sillä a-kirjaimella alkavalla sanalla korjaa paljon. :) Siksipä sana anteeksi on yksi kauneimpia sanoja. Mukavaa iltaa kaikille. <3





63 kommenttia:

  1. Kyllä niitä on vahingossa tullut lausuttua ja anteeksi pyydettyä, jos olen huomannut! Mutta osani olen saanut sammakoista tutuilta ja tuntemattomilta, eiköhän me kaikki!?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ihan jokainen on saanut osansa, olemme kuitenkin vain ihmisiä kaikki. <3

      Poista
  2. Mä kuulin just muutama viikko sitten sen mitä olen odottanutkin: "Millos se sinun mahas laskehtii?" Ja onneks osasin naurultani vastata että ei kyllä mä oon ihan vaan lihava.

    Oon kärsinyt 20vuotta erinäisistä mahaongelmista ja oon varsin tietoinen että se (ja +11kg) näkyy päällekin päin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Olet ihana, tiedätkö sitä. Sama täällä, tai siis ainakin joltisenkin eli vatsa voi valehtelematta turvota 10cm mitään ei saisi syödä. Ylipainoa on enemmän kuin 11kg. Voi meitä ja naisen elämää. Riippuu muuten paljon kuka sanoo ja millä äänenpainolla ja ilmeillä. 90% viestinnästä onkin kehon kieltä.

      Kivaa viikkistä kaunotar <3

      Poista
  3. "Susta ei koskaan tule kaunista morsianta". Se on pahin mitä minulle on sanottu. Sammakoita pääsee harvoin suusta, koska yleensä mietin mitä sanon. Nuorempana sammakoita pomppi suusta useammin. Anteeksi onneksi auttaa usein, mutta ei aina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on niin rumasti sanottu, etten antaisi minäkään ikinä anteeksi. Toisaalta olen niin höveli jo, että olen saanut siitä jopa kärsiä, koska olen antanut minua loukanneille monta kertaa anteeksi, kun ovat säälittäneet. Oppia ikä kaikki, tai ainakin toivottavasti

      <3

      Poista
  4. Ikä on täälläkin tehnyt tehtävänsä ja sammakot vähentyneet ainakin omasta suusta🐸Pyrin aina puhumaan kauniisti ja opettanut lapsillekin että jos ei ole mitään kaunista sanottavaa, on parempi olla hiljaa 😊Eikä ketään saa loukata pienillä eikä suurilla sammakoilla. Olen kyllä minäkin osani saanut ja hyvin vaipunut mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan sama juttu, mutta joskus iskee tuskanhiki, kun tulee mietittyä, että jonkun viattoman sanoman on voinut tulkita joku toisin, vaikka se ei olisi niin tarkoitettukaan.

      Niin kaikki me olemme kyllä saaneet osamme. <3

      Poista
  5. Mulla on varmaan huono muisti, sillä olen pystynyt suodattamaan nuo mielestäni, eikä tule yhtäkkiä mitään mieleen. :D

    VastaaPoista
  6. Kyllä niitä sammakoita meiltä jokaiselta joskus tulee. Ja, anteeksi sitä sitten joutuu pyytämään. No, tärkein että huomaa sammakot!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on ja ettei pahalla tarkoita. <3

      Poista
  7. Oma äitini, niin paljon kun häntä rakastankin, on melkoinen sammakkoautomaatti minua kohtaan... toivon etten olisi perinyt tätä ominaisuutta. Kaikenlaista on muiltakin tullut kuultua, mutta annan nykyään mennä aikalailla toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei sammakkoautomaattia, monet äidit ovat. Tarkoitus on hyvä, mutta kun me lapset haluamme, että vanhemmat näkisivät meistä sen parhaimman. <3 Hyvä taito, yritän itsekin opetella. <3

      Poista
  8. Ihana tuo sammakko vs. rupisammakko. Ja kyllä, sammakoita on suustani päässyt, mutta olen yrittänyt aina pyytää sanojani anteeksi. Myös minulle on viljelty sammakoita ja myös niitä ikävämpiä rupisammakoita, jotka taatusti muistan lopun ikääni. Onneksi rupsammakoita ei kuitenkaan tarvitse pitää lähellä, kuten kirjoitit.

    Ihanaa loppuviikkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tarvi ei, antaa rupisammakoiden heilua keskenään. ;)

      Ihanaa viikonloppua <3

      Poista
  9. Ihan pakko kertoa esimerkki aivan elävästä elämästä. Töissä (sairaalassa) sihteerit normaalisti kirjoittaa kuolintodistukset, koska niiden muotoilu on melko tarkka, ja lääkärit siis sanelee tekstin, josta näppärä sihteeri poimii oleelliset asiat tiettyyn lomakkeeseen.
    No, olipa aivan uusi lääkäri talossa (luonnollisesti vähän koppavan oloinen heti alkuun), ja halusi päteä ja meni ja kirjoitti itse kuolintodistuksen. Harmi kyllä muotoilu meni pieleen ja todistus palasi korjattavaksi.... ja kun sihteeri meni asiasta huomauttamaan, hän närkästyi ja heitti "olen näitä jo tuhansia tehnyt ja aina on kelvannut, mikä ihmeen laitos tää on" ja tähän sihteeriltä lipsahti oikein kunnon kroak, nimittäin "voi kamala, onko sulta ihan kaikki potilaat tähän mennessä kuolleet jos kerran oot jo tuhansia kuolintodistuksia ehtinyt kirjoittaa?"

    Tää ei kirjoitettuna näytä niin hauskalta, mutta tilanne vierestä seuranneelle oli hillitön. Nuori tohtori suivaantui niin, ettei puhu sihteerille enää mitään, ja sihteeri parka punasteli ja yritti paikata.... =D Ja tämä tarina on tosi, ihan reilun viikon takaa. (En ole sihteeri enkä lääkäri, vaan sivustaseuraaja.)

    Joskus sammakoita lipsahtaa itse kultakin. Mitäpä siitä. Näitä sattuu ja aina voi oppia olemaan enemmän ihmisiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, että mikä juttu ja pakko lukea tämä miehellekin. Sanoisinko, että siinä sihteerillä tilanne hallussa. Vaikka hetkesti makeasti naurattikin, niin saattaa myöhemmin joutua katumaan, jos saa kylmää kyytiä. Mutta oli tuo hyvä heitto, ei käy kieltäminen. ;)

      Hih ja tuota on aika paha paikata.

      Näin on, niistä on hyvä oppia itsekin. <3

      Poista
  10. Jotkut ihmiset ovat vaan niin juntteja, tahdittomia. Mutta autas armias, jos heille sattuu sanomaan, niin ollaan nokka kippurassa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tälläisiäkin ihmistyyppejä on tullut tavattua. Heillä on taatusti aika haastavaa elää tällä planeetalla. Joutuvat vaihtamaan varmaan aika paljon ihmissuhteita tai elävät valheessa, jonkun kiltin kanssa, joka ei uskalla sanoa vastaan... :( Tästä ajatuksesta tulin nyt hieman surulliseksi

      <3

      Poista
  11. Voi mikä tunteita herättävä ja aika montaa koskettava aihe jälleen kerran. Olin jo sammuttanut koneen, mutta oli pakko tulla kommentoimaan : ) Hih, mua et ole kyllä koskaan onnistunut loukkaamaan, olet varmaan yksi hyväsydämisimpiä, diplomaattisimpia ja vilpittömimpiä ihmisiä, joita tunnen. Sammakoita varmaan kaikilta pääsee, mutta se mikä olisi anteeksiantamatonta...hmmm...olisi varmaan joku hirveä haukkuminen tai loukkaus perhettä/lapsia kohtaan. Muut sammakot saavat mennä toisesta korvasta ulos. Ja mikä onkaan aseista riisuvampaa kuin anteeksipyyntö, se pieni sana, kun on vilpittömästi ja aidosti lausuttu, se korjaa kaiken! Omat sammakot liittyvät varmaan lastenkasvatusohjeisiin (juu, sellaisia kaikkitietäviä lausahduksia, kun ei edes lapsia vielä itselläni ollut...). Niitä kadun eniten...; ( ja olen anteeksipyydellyt asianomaisilta. No, nyt niille on jälkikäteen jo naurettu. Kaikesta oppii!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsia kohtaan ihan pahinta ja anteeksi antamatonta, minua saa haukkua, mutta lapsiani ei.

      Kyllä, uskon, että voin antaa anteeksi ihan kaikki sammakot, jos toisen anteeksipyyntö on vilpitön. Anteeksi antajallekin tulee hyvä olo.

      Juu minullakin oli ystävä, joka oli kova antamaan lastenkasvatusneuvoja, mutta ei sitten omiaan koiriaan osannut edes kouluttaa. Kyllä ne ihmislapset ovat hieman haastavampia vielä, kuin peruskoirat eli ei mikään vaikea rotukaan kyseessä. Mutta sinä olet ihanuus pyytänyt anteeksi, ystäväni ei. ;)

      <3

      Poista
  12. Mä oon myös pahoittanut joistain sammakoista niin mieleni, että katkaissut jopa välit. Siis jos ovat jatkuvia..

    Inhoan itse ulkonäön/painon kommentointia, mutta valitettavasti syyllistyn siihen itsekin. Lasken leikkiä mieheni ylipainosta ja syömisistä, en siis pahalla tarkoita koskaan (paitsi ehkä jos jään itse ilman jotain herkkua :D). Jurppii kyllä tämä, koska itsekään en tykkää, jos mun syömisiä, lihomisia tai laihtumisia kommentoidaan. Etenkin isäni tätä harrastaa. Viimeksi kun nähtiin, olin kuulemma alipainoinen.. En todellakaan ole :D, mulla oli vaan urheiluvaatteet päällä, enkä normaalisti pidä niin tiukkoja vaatteita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan sama täällä, on myös katkottu, aika pitkään kuunneltu, mutta lopulta se saldo vaan kilahti täyteen.

      Juu ehkä se kaikki toisen ihmiseen liittyvä ulkonäkökommentointi olisi vaan hyvä jättää pois. Joskus sanon miehelle, että tuo paita ei sovi noiden housujen kanssa kyllä, koska vilpittömästi haluan auttaa. Mutta autoinko no en, olisi parempi vaan vaieta ja en tykkäisi jos oma mieheni sanoisi miten pukeutua.

      <3

      Poista
  13. Sammamoita pääsee joskus edellen omasta suustani, vaikka onnekseni olen oppinut olemaan tarkempi ja näin sammakotkin ovat vähentyneet. Itseeni kohdistuvia sammakoita olen minäkin kuullut lukuisia, mutta hyvä kun tietää, että ne ovat tosiaankin sammakoita, eikä niiden tokaisija oikeasti ajattele tai tarkoita asiaa siten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ja toisilta ihmisiltä sietää paremmin sammakoita kuin toisilta. Vilpittömän ihmisen tunnistaa. <3

      Poista
  14. Nuorempana sitä varmaan päästi (tyhmyyttään) sammakoita suustaan ja se todennäköisesti kuului siihen oman minän hakemiseen ☺
    Nyt yritän hillitä itteni, mutta kun sammakoita syydetään päin näköä, niin sehän sokaisee silmät ja suun. Meen ihan kipsiin ja ehkä saa suustani sanan sanaa, jokos sitten sammakoita ☺☺
    Anteeksi on todella kaunis sana, mutta senkin voi sanoa kahdella lailla. Pyytää anteeksi ja toisesta suupielestä pomppaa oikein vihreänruskea rupikonna. Voiko silloin antaa anteeksi??

    Mielettomän hienot kuvat Sinulla, kuten aina ♥ Ja tuo sammakkomuki aikasen ihku ☺☺

    ♥ Aurinkoista huomista torstaipäivää Sinulle Tiia ♫~♥~♫

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan sama juttu, kun kohtaan sammakoita suustaan syöksevän rupisammakon, vasta jälkikäteen keksin jotain mojovaa sanottavaa. Joudun sitten sillä makustelemaan, kun en heti hoksannut, koska tuli vaan täysi tyrmäys!

      Vilpitön anteeksi pyyntö on kaunis, mutta kaksiteräinen miekka anteeksipyyntö on ruminta lajiaan, rumempi kuin se aiemmin sutkautettu sammakko.

      Ihanaa iltaa ja muista olet supermimmi <3

      Poista
  15. Joskus meikäläisen suu käy aivoja nopeammin ja ulos lipsahtaa sammakko. Ihan vahingossa. Kauheintahan tässä on se, että saatan huomata sen pahasti jälkijunassa, mikä tietenkin laittaa miettimään, että mitäköhän jäin huomaamatta.

    Minä en yleensä noihin muiden sammakoihin kauheasti reagoi. Uskon, että ovat samanlaisia lapsuksia, mitä itsellenikin joskus sattuu. Oma äitini oli aikoinaan varsinainen sammakkogeneraattori , joten nahka paksuuntui kummasti :)

    Pahin sammakko tuli ystäväni suusta, kun hän kertoi yhteisen ystävämme erosta "no, en ihmettele, että mies jätti hänet, kun hän päästi itsensä lihomaan pahasti" eikä kyse ollut mistään sairalloisesta ylipainosta vaan siitä, että yhdelle raukalle tuli se +10kg parisuhteen myötä. Tuo on ainoa kerta, kun sammakko on viilentänyt ystävyyttä. Tuossa nyt sattui yhdistymään kaikki sellainen käytös, josta haluan pysyä kaukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on fiksu ajattelutapa, kun itsekin välillä möläyttelee, niin ymmärtää, että muutkin ihmiset ovat vain välillä inhimillisesti ihmisiä. Kaikille sattuu ja tapahtuu. Pahinta on sokea rupisammakko, joka ei näe itsessään mitään väärää, ei koskaan, mutta muissa on vaikka mitä pielessä. Besserwisser.

      Tuo on alhaista ja pienessä sekunnissa ystäväsi näytti toiset kasvonsa. Mutta joskus meillä kaikilla on vaikeaa ja joskus sitä on vaan kitkerämpi, kuin toisinaan. Vaikkapa PMS, silloin saatan nähdä mustaa kaikissa. Eli oli ystäväsi todella heikko hetki ja toivottavasti ei jatkanut enää ja osoitti katumusta...

      <3

      Poista
  16. Viimeisin sammakko, joka tulee ensimmäisenä mieleen on erään asiakkaan lausahdus minulle "..sinäkin kun kohta äitiyslomalle olet jäämässä.." - niin ja siis en ole raskaana saati sitten viimeisilläni, enkä käsittääkseni sen kaliiperinen ole kooltanikaan, että tuollaista voisi oikeasti ja aidosti kuvitella - itse pohdiskelin, että kyseessä taisi olla testi/tarkoitus loukata.. (Itse asiakashan ei tietenkään ollut reilusti ylipainoinen...)

    Pohdiskelin tuossa itsekseni ja ääneenkin kuinka riskaabelia on tuollaista lausahtaa toiselle - koskaan et voi tietää jos vaikka lapsi olisi se suuri haave, joka ei koskaan tule toteutumaan..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olikohan tuo nyt lapsus vai joku halusi olla ilkeä, ei ymmärrä?! Niin tuota ei saisi missään nimessä ikinä sanoa lapsihaaveidenkaan vuoksi. Ihmiset ovat ajattelemattomia.

      Kivaa viikonloppua Mira <3

      Poista
  17. Ainut minkä muistan (varmaan ikuisesti) on se, ku sain kuulla, ettei mua voi rakastaa, koska oon ylipainoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei voi toisella rumemmin sanoa, ei vaan voi. Miten joku voi olla niin sairaan ilkeä!

      Katarooma ihanaa viikonloppua sinulle <3

      Poista
  18. Mietiskelin asiaa ja tulin siihen tulokseen, että sillä, kenen suusta ne lausahdukset tulee, on ihan hirmu iso merkitys. Toisilta kun ottaa loukkaantumatta vastaan ihan mitä vaan, mutta jonkun toisen sanomiset saa heti niskavillat pystyyn. Vähän sama kuin se, että joiltakin ihmisiltä ei siedä yhtään mitään hyväntahtoisiakaan neuvoja, vaan alkaa heti ärsyttää ja tekee mieli heti ihan periaatteesta toimia ihan just päinvastoin Kun taas jonkun toisen neuvot kuulostaakin viisailta ja rakentavilta, vaikka ne olis ihan samoja.

    Ja piti oikein miettiä, että olenko saanut osakseni sellaisia lauseita, jotka olis jääneet vaivaamaan mieltä, mutta ei tullut mieleen. Varmaan valikoiva muisti tai sitten olen niin pönttö, etten tajua.
    Sensijaan yksi ihan parhaita kommentteja, jolle tuli naurettua ihan vilpittömästi (koska lausuja kuuluu henkilöihin, jolle ei kertakaikkiaan voi suuttua ja sitäpaitsi on yleensä ihan oikeassa) oli se, kun jonain jouluna huokailin marttyyrinä, että hohhoijaa, taas tarvii laittaa kello aamuyöstä soimaan ja nousta laittamaan kinkku uuniin, niin tää meidän (miespuolinen) ystävä sanoi mulle, että "Jos olisin teidän perheen joulukinkku, suorastaan anoisin pääsyä sinne uuniin, ettei tarvis katsella sua niin aikaisin aamusta" :D :D. Niin totta! Ei huvittais itseäkään..

    Mutta varmaan legendaarisimpia (joihin mm. mun ukkeli on ajattelemattomuuttaan sortunut, kunnes olen pitänyt hälle aiheesta aika pitkän luennon), on justiin ne raskaudesta onnittelut. Tai se, että kysytään pariskunnilta, että "Eikös teillä ollenkaan ole aikomusta hankkia perheenlisäystä?" tietämättä mitään siitä, onko kenties kyseessä lapsettomuudesta kärsiväpari, joka on kyllä yrittänyt. Ja se jos mikä on mun mielestä raakaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin pohdittu, sillä on aivan mahdottoman suuri merkitys ja myös eleillä ja ilmeillä ja koko tilanteella. Ihan totta niin ja ne neuvothan sitten eivät varmaan ole niin hyväntahtoisia, jos niskavillat nousee. Tai ehkä ihminen on vaan ihan mahoton besserwisser.

      Miehille ehkä herkemmin annetaan anteeksi tuo, jos viittavaat mahdolliseen raskauteen ym. heiltä odotetaan sellaista suoruutta ja myös ei tilannetajua, mutta kun nainen laukoo ja naisethan tunnetusti ollaan korkkiruuvin kieroja, niin sitten ajatellaan sitä pahinta. Jos on kaksi hyvin erilaista korkkiruuvia, niin eihän siinä koskaan ajatukset oikein kohtaa. ;)

      Voi sinua joulukinkku, teidän huumori ukkelisi kanssa on ihan parasta ja rakkaudella annettua. <3

      Kivaa viikonloppua Annukka <3

      Poista
  19. Voi että on tullut sanottua NIIIIN rumia asioita, että niitä ajatellessa meinaa taju lähteä häpeästä! Ja on sitä otettu vastaankin aikamoisia lausahduksia, syyllistämisiä, jne. Yksi pahimmista loukkauksista on ehkä kuitenkin, kun oma (alkoholisti) äitini teki ilmoituksen minusta lastensuojeluun :'(. Ja siis tietenkin ihan turhasta, mutta kuitenkin....

    Eilen sain kuulla treeneissä nelosluokkalaiselta olevani seniori! BUahahahah! Naurattaa vieläkin ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tekisi mieli vaan halata rutistaa, on niin kauheaa, kun on "kipeä" äitisuhde. Tiedän mistä puhun... <3

      Hihhii ollaan sitten senioreita tai varhaisvanhuksia yhdessä. <3

      Ihanaa päivää <3

      Poista
  20. Sammakoitsijoita tuntuu olevan kahta lajia eli viaton lipsauttelija, joka tulee sanoneeksi vahingossa jotakin ajattelematonta ja ilkeä möläyttelijä, joka taas piilottaa loukkaukset muka vahingoiksi. Kohde kyllä yleensä itse ”tuntee” milloin se oli ilkeilyä ja milloin lipsahdus

    Kuka tahansa voi sanoa sosiaalisissa tilanteissa jotain ajattelematonta eli ihmistä ei automaattisesti voi leimata juntiksi, ajattelemattomaksi tai ilkeäksi. Leimaaminen kertoo itseasiassa enemmän leimaajasta; eikö häneltä itseltään ikinä ole päässyt mitään ajattelematonta suusta ja jos on, niin tarkoittaako se, että hän itsekin on juntti? Vai soveltaako hän eri sääntöjä itselleen kuin muille? Tai entäs jos itse ei olekaan huomannut päästäneensä jotakin ajattelematonta suustaan, ja muut vetävät siitä johtopäätöksen –ilkeä juntti! Ei kuulosta ihan reilulta.

    Itse käytän möläyttelystä mieluummin sanaa aivopieru (koska kuopukseni rakastaa sammakoita, siis eläimiä, ja olen oppinut pitämään niitä sympaattisina ja söpöinä).
    Tieteellisesti aivopierut syntyvät silloin kun ihmisen henkinen kapasiteetti hetkellisesti herpaantuu eli kyseessä on virheellinen aivotoiminto. Tämä siis silloin kun kyseessä ei ole tahallinen loukkaus. Usein herpaannus tapahtuu väsyneenä tai, yllätys yllätys, silloin kun oikein paljon jännittää eli silloin kun ei missään tapauksessa haluaisi antaa itsestään huonoa vaikutelmaa. Joskus siis toisen aivopieru voi olla suorastaan osoitus suunnattomasta ihailusta tai kunnioituksesta :)

    Minna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minna, tiedätkö niin mahtavaa, että olet täällä. Rakastan sitä miten aina tuot uutta ajatuskulmaa näihin aiheisiin. Sammakot ovat suloisia, joten on kyllä todella epäreilua sammakoita kohtaan, käyttää heitä näissä yhteyksissä. <3

      Ihan totta tuo ja sen takia, ihminen joka haluaa lukea kaiken rumana, niin voipi olla paljon ikävämpi ihminen, kuin viaton väsynyt sammakko, jolta pääsi vain aivopieru. :)

      Joskus asioissa jää tulkinnan varaa ja ne voi tulkita monella tavalla, riippuen ihmisestä joka tulkitsee. Jos ihminen tulntee vaikka meikäläisen hyvin, tietää etten pahalla tarkoittaisi ikinä. On ihmisiä, jotka ovat niin vihaisia maailmalle, että suuttuvat pienemmästäkin. On ihmisiä joille voi sanoa mitä vaan ja ymmärtää, että se on huumoria.

      Kuten Annukka tuolla kirjoitteli, riippuu niin paljon tyypistä joka sanoo. Riippuu myös paljon millä äänellä tai ilmeillä sanotaan.

      Juu jos joltain ihmiseltä tulee aina vain noita dissauksia, niin se on epävarman ihmisen oman hännän nostattelua. Rasittavaa kaikki tyynni. Aivopierut taasen ovat vain inhimillisiä, se kaikille suotakoon, onhan sana anteeksikin olemassa. <3

      Totta jännittyneenä tulee sanottua älyttömyyksiä, niin hyvin todettu.

      Ihanaa viikonloppua Minna <3

      Poista
  21. Onhan niitä sammakoita joskus tullut, ja sitten sen jälkeen kamala katumus ja anteeksipyynnöt. Mutta olen itsekin saanut kuulla sellaisia, tosin menevät nykyään yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin haluan oppia, olla välittämättä, tuo on hieno taito. <3 Oikein ihanaa viikonloppua Jael <3

      Poista
  22. En ikinä haluaisi kellekään sanoa ikävästi, ellei tämä henkilö oikein tarkoituksella yritä loukata. Mutta joskus on vahingossa voinut sanoa jotain ja pahaa tarkoittamatta. Kerran sanoin eräälle miehelle, että sinulla on erilainen ääni kuin odotin. Jälkeenpäin tajusin, että tuon voi ottaa loukkauksena, ja olen sitä harmitellut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo jäävät huolettamaan ja kaivelemaan nuo lauseet, joissa on tulkinnan varaa. Luultavasti toinen ei mieti asiaa lainkaan, mutta sinua se jäi kalvamaan, niin tuttua. Sama täällä en missään nimessä halua ikinä ketään loukata, mutta joskus saan jonkun oikeustajukohtauksen (pms) ja haluan sitten jotain vääryyttä oikaista. Siitä sitten tulee vaan lisää soppaa ja heti kaduttaa moiset jorinat.

      Mutta pääsääntöisesti sanon ihmisistä kauniita asioita ja ajattelen hyvää, mutta jos jotenkin suuresti luottamus petetään, niin nykyään en jaksa alkaa asiaa pyörittelemään, vaan alan välttämään ihmistä. Mutta toki jos on henkilö jonka kanssa asiasta voidaan keskustella, niin se onkin sitten täysin eri asia. Luulen, että monet jutut johtuu paljolti väärinkäsityksistä.

      Kivaa viikonloppua Maija <3

      Poista
  23. Jopa oletkin sammakoita saanut osaksesi. Huh huh. :( Viaton sammakko, jos sellaisia edes on, voisi olla ymmärrettäväkin, mutta sellaisia ilkeileviä sammakoita tai arvostelevia rumaksi ei vaan käsitä. Tai onko ilkeät kommentit edes sammakoita? Läskiksi haukkuminen, mielisairaaksi haukkuminen, kodin rumaksi haukkuminen...
    Yksi hyvin mieleenpainuva sammakko oli, kun toimittaja katsoi kotiamme ja sanoi " toisten mielestä nämä esineet olisivat roskaa, mutta sinä olet ne laittanut esille kotiisi. Kerro niistä hieman tarkemmin". Kerrottakoon, että kyseiset "roskat" olivat uutena ostettuja esineitä, kuten puinen mannekiini, eri värisiä maljakoita ja purkkeja.
    Mitäköhän olisin itse pieraissut suustani ulos...? Varmasti olen jotain tyhmää sanonut sammakkona, mutten nyt muista mitä. Selvitän aina sammakkoni henkilöiden kanssa, jos vaan itse sen huomaan. toisinaan sitten tarkoitan hyvää, ja se kääntyykin kuulijallaan päinvastaiseksi tai jotenkin muuten, kuin tarkoitin. siinä onkin sitten sammakkolaumaa kerrakseen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanonpa vaan, että tuo toimittaja olisi heti ansainnut potkun persuksiinsa, mikä ylemmyyden tunto ja mikä hän on sanomaan. Sitähän sanotaan, että "toisen roska on toisen aarre" ja se on jetsulleen niin, mitä minä arvostan voi olla toiselle kaamea kauhistus. Mutta sanoisinko sen ääneen, tuomitsisinko jonkun omaa rakasta kotia ja sen tavaroita, aika sairaskin tyyppi, hyi tuosta tuli varmasti likainen olo.

      Ihan sama hyvää tarkoittavankin sanat voidaan lukea sammakoiksi, jos toinen niin tahtoo ja koska olemme ihmisiä ja tulkitsemme myös asioita eri tavoin.

      Superkommentti ja pahoillani siitä toimittajasta, sille pitäisi luetella madon lukemat, heh. Kostajatiia vauhdissa. ;)

      Ihanaa viikonloppua Viltsu <3

      Poista
  24. On niitä sammakoita tullut päästeltyä suusta ja olen taatusti sanut niistä myös oman osani. Yksi sammakko jonka riparilla päästin hävettää edelleenkin, vaikka se oli tahtaon, ja toinen osapuoli ei lpoukkaantunutkaan, mutta silti.

    Minulla on Kun olimme kuusi vuotta yrittäneet lasta ja olin saanut vain keskenmenoja, oli eräs läheinen raskaana ja totesi minulle, että en kyllä ymmärrä miksi haluat tälläisen vatsan, mä en jaksaisi enää yhtään! En pystynyt järkytykseltä sanomaan sanaakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on hirveää, miten itselleen jonkun oman sanoman kiveen oikein takoo ja se häpeän tunne nousee aina pintaan, kun jotain hölmöä lausumaansa muistelee. Kun ei toinenkaan pahoittanut mieltään, niin sinun Souliina pitäisi antaa jo itsellesi anteeksi, armoa. <3

      Tuo ns. ystäväsi kommentti, vetää aivan sanattomaksi, siinä on ajattelemattomuus huipussaan, on jotenkin niin monin tavoin pinnallinen ja ajattelematon lause, että tuli ihan kylmät väreet.

      Aurinkoista viikonloppua ihanuus <3

      Poista
  25. Tuttavat aina muistavat sanoa, että mun paino ei häritse. Melkein samassa lauseessa alkavat puhua jostain henkilöstä, joka on lihottanut itsensä aivan törkeeseen kuntoon ;) Eräs valitti muutaman kilon lihomistaan ja totesi, että mä en ymmärrä, kun aina olen ollut lihava, hih. Muuten en aina ole ollut lihava ja hänkin sen tietää.
    Joskus olisi kiusaus päästää kunnon sammakko ja kertoa heille, kuinka kurttuisia ja ryppyisiä he ovat. Mutta se olisi ilkeää ja eikä antaisi mittää. Sammakoita olen itsekin päästellyt ja anteeksikin olen pyydellyt omaan maalaisuuttani.
    Nykyisin sanon vaan posiitista tai olen hiljaa. Olen tarpeeksi aikanaan kuullut vanhoista ilkeitä mummoista ja anopeista.
    Ihanaa syyskuun alkua Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marketta, sinä saat aina oman sydämen oikein kiepsahtamaan, olet kiltti ihminen ja siksi nuo valtaa pitävät hölmöt kokevat, että voivat muka sanoa ja vielä noin kieroilla tavoilla sivulauseissa. Ihan tulee Tuhkimo mieleen, miten kiltteyttä käytetään hyväksi. Aikani olen minäkin niellyt ja kuunnellut, varmaan työstänyt jotain asiaa vuositolkulla ja lopulta on iskenyt raivo ja välit menneet poikki ja toinen on ihmeissään, että mikä iski. Tai, että olisihan minun pitänyt tietää hänet, huumoria vain!

      Sinua ei saa mollia, olet ihana ja niin osaat kivalla tavalla aidosti aina kirjoittaa näistä asioista, niin että sydän sulaa.

      Suloista lauantaita Marketta ja ei välitetä noista, eihän nekään aidosti välitä meistä. <3

      Poista
  26. Huh huh miten kiinnostava, vaikkakin vähän arkaluontoinen aihe. Eiköhän meistä jokaisesta löydy vähintäänkin sammakko. Ainakin joskus, heikkona hetkenä kun ei olla valppaana ja varovaisia.

    Harva on täysin tämän yläpuolella.

    Herkkyys toisen ihmisen tunteita kohtaan (herkkä voisi olla negatiivinenkin piirre, nyt tarkoitan herkkää hyvässä mielessä), empatiakyky ja hyvä tilannetaju eivät ole itsestäänselviä luonteenpiirteitä monellakaan meistä.

    Kun puuttuu sielun sivistys suusta tulee mitä soopaa tahansa.

    Yhden rupisammakon kanssa pitkään samassa duunipaikassa olleena voin vakuuttaa, että siihenkin voi tottua ja sen kanssa voi oppia elämään. Eihän se kivaa ole, mutta niiden huumoriksi naamiotujen ilkeyksien voi antaa valua pois kuin veden sorsan selästä, sen koskettamatta sisintä.
    Tuohon voi koulia itsensä, luonnollista tai helppoa se ei ole.
    Itse käsittelen tilanteet näin: totean, että rupisammakolla on huono päivä tms. Huomioin sen, että inhottava kommentti on todiste hänen ilkeydestään, siispä hänen ongelmansa, ei minun.
    Näin olen vuosien saatossa pystynyt kestämään ilkimyksen ympärilläni.
    Välttelen häntä toki niin paljon kuin mahdollista, mutta kun ei voi, sitten annan mennä yhdestä korvasta sisään ja saman tien toisesta ulos.
    Tässä siis yksi selviytymiskeino.

    Hyväksyä sitä ei tarvitse. Sopivaa käytöstä se ei ole. Mutta jos pakko sellaisia ihmisiä on kuunnella, kyllä siihen pystyy. Kuka tahansa. Haavoittumatta.
    Tottakai jokaisen sietokyky on erilainen.

    Minun teoriani on: rumien ja loukkaaviksi tarkoitettujen kommenttien laukoja haavoittaa vain itseään.

    Loistava aihe taas kerran!

    T. Madame Dragonfly

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loistava kommentti Madame Dragonfly ja loistava selviytymiskeino!

      On muuten totta, että minäkin eräässä erittäin pitkässä ystävyyssuhteessa annoin mennä hanhen selästä, kunnes hänen ns. piiloveetuilu meni jo konkreettisemmalla tasolle ja tuli suoraan kommenttia ja myös katosi kaikista somekanavistani lakkaamalla tykkäämästä niistä. Kuulostaa hömelöltä tuo sometykkääminen, mutta tässä tapauksessa se vaan oli uusi tapa dissata. Silloin päätin, että nyt riitti ja laitoin ihmisen elämästä pois. Hyviä hetkiä on ikävä, häntä on ikävä, mutta palaisinko vanhaan en enää. En halua väkisin olla ihmisten kanssa tekemisissä, jotka saavat oloni usein huonoksi.

      Työpaikalla asiakin sitten keljumpaa, kun et vaan voi välttää. Eräässä työpaikassa joudun ihmisen oman sekavan elämän takia työpaikkakiusatuksi tavallaan. Tuo kiusaaminen on niin konkreettinen sana, mutta kuitenkin kiusaamisen merkit täyttyivät, vaikka en kaikkea niin kiusaamisena ottanutkaan. Mutta sitten kun jutut menivät jo todella poskettomaksi, lopulta meni yöunet ja aloin voimaan huonosti.

      Totta on, että olisi niin hyvä muistaa, että ilkeys on sen toisen ongelma ja me aikuset tämän ehkä paremmin oivallammekin, kuin suojattomat lapset jotka joutuvat kiusaajan uhriksi.

      Totta tuo, että jokaisen sietokyky on erilainen. Uusissa ihmissuhteissa alan hyvin pian välttämään ihmistä, joka täyttää toisen vähättelyn piirteet, olen oppinut vanhasta.

      Kyllä jokainen on välillä sammakko, se on vain inhimillistä. <3

      Kiitos paljon hienosta kommentista ja oikein aurinkoista viikonloppua sinulle. <3

      Poista
  27. Mielenkiintoinen aihe taas kerran. Minullakin välillä pulpahtelee mieleeni vanhojakin asioita, joita en vain voi unohtaa. Ehkä ei enää niin paljon ja usein, kuin nuorempana.
    Hurjia möläytyksiä olivat kommentoijat saaneet osakseen, ihan kamalaa. Madame Dragonflylla oli erittäin hyvä kommentti ja teoria, joka on niin totta. Ja Minnallakin oli todella hyvä kommentti aivopierusta.
    Itsekin olen tahattomasti möläytellyt ja jälkeen päin hoksannut, että asian voi myös ymmärtää toisin, jos kuulija nii haluaa. Varsinkin nuorempana puhuin ensin ja ajatteli sitten. Nykyään ajattelen ensin ja puhun vasta sitten, ainakin useimmiten. Onneksi en ole itse saanut osakseni mitään rupisammakkomöläytyksiä, ihan vaan muutaman normisammakon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On muuten jännä miksi ne vanhat asiat nousevat joskus pintaan? Taikooko ne joku tuoksumuisto esille, maisema, sää? Joka tapauksessa sekä sanotut, että ne jotka on sanottu itselle joskus pomppaavat esille ja niitä joutuu uudelleen.

      Onneksi aikuisuus tuo kärsivällisyyttä ja viisautta ja myös enemmän anteeksi antoa. <3

      Kivaa viikonloppua Kati <3

      Poista
  28. Juu-uu. Pari iltaa sitten sanoin tyttärelle aika reippaalla äänensävyllä, että hän haisee, kun pikkarit oli jääneet vaihtamatta vähän turhan pitkäksi aikaa. Hups, hän otti sen hyvin henkilökohtaisesti ja kyllä hävetti ja harmitti jälkeenpäin. Tarkoitus oli saada hänet tajuamaan, että on aika vaihtaa ne housut, mutta murrosiän kynnyksellä oleva tytär otti asian aika henkilökohtaisesti. Hyvä äiti -palkinto ansaittu siltä päivältä taas... :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on täälläkin välillä ongelma, tulee välillä lapsille sanottua liian suoraan asioita ja sitten tajuaakin, kun näkee toisen ilmeen, että ehkä olisi sanat voinut jotenkin paremmin taiteilla. Täällä nuo sanat menevät kyllä vielä ihan kuuroille korville eli jankutuksen kautta. ;)

      Hyvä äiti, huono äiti, olemme kaikki molempia ja se täydellisyys vasta olisikin pelottavaa.

      Ihanaa viikonloppua <3

      Poista
  29. Kylläpä niitä sammakoita itseltäkin välillä pääsee ja olen saanut oman osani muiden sammakoista...eipä kai niiltä voi välttyä =).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se taitaa vaan olla elämää. <3

      Kivaa viikonloppua Satu <3

      Poista
  30. Jep jep! Itse olen ajatellut kirjoittaa rohkeudesta, ja tämä tekstisi tuo esiin juuri sitä rohekutta, rohkeutta loukkaantua ja antaa anteeksi tai unohtaa, rohkeutta pyytää itse anteeksi jos on loukannut! Olet rohkea nainen ja ihailen ajatuksiasi ja tapaasi kirjoittaa niistä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marja kirjoita ihmeessä ja hei sinä olet, blogisi on rohkea ja olet suora ja avoin ja aivan ihana. <3 Kiitos kauniista sanoista, en tiedä olenko rohkea, mutta suht sinut vikojeni ja puutteitteni kanssa. <3

      Kivaa viikkistä <3

      Poista
  31. Mulla sattuu välillä lapsuksia, vaikka olen ihminen, joka ei ikinä halua loukata toista. Lisäksi mulla on ongelmana, että kun sanon jotain, niin henkilö käsittää sen sanomiseni juuri päinvastoin kuin olen tarkoittanut. Sitten saatetaan ruveta väittelemään asiasta, vaikka olemme oikeasti samaa mieltä siitä :D

    Miun huumoria ja sarkasmia ei kovin moni ymmärrä. Joten yritän olla vähempi humoristinen. En myöskään jaksa sanoa, että se oli vitsi, ja sitten toinen jää siihen luuloon, että olen tosi tollo. No, oikeasti olenkin :)

    Eilen sattui tahaton lapsus. Eräs tuttavarouva kertoi, että hänen miehensä täytti juuri 60 v. Tiesin rouvan olevan 70 v. Minä siihen, että ei voi olla totta, onko hän sinua 10 vuotta nuorempi, ei kyllä uskoisi. Ja sitten nielaisin kieleni, ja häpesin, ja pahoittelin ja vaikka mitä. Mutta rouva vaan nauroi, että sitä kaikki sanoo.
    Puolustuksekseni, olin aiemmin arvaillut rouvan ikää 10 vuotta nuoremmaksi. En millään olisi uskonut hänen olevan jo 70 v.

    VastaaPoista
  32. Minna kaikille sattuu, koska olemme vain ihmisiä. Sarkasmikin on taitolaji ja olen huomannut, että esimerkiksi mieheni kanssa sarkasmi toimii kuin urheilulaji, mutta kaikkien kanssa se ei vaan toimi. Jos ihmiset on erilaisia, niin vasta huumorintajut onkin.

    Miehet kestävät paremmin sarkasmin säilää, naiset helposti hakevat jotain korkkiruuvin kieroa sanotusta.

    Tuo lapsus on juuri sellainen, joita kaikilta pääsee, onneksi oli ihana vastaanottaivainen ihminen, joka ei ruvennut ymmärtelemään väärin. Sellainenkin ihmislaji meinaan on, joka kaikesta lausutusta hakee negatiivista ja sehän on myös ihan rupisammakkomeininkiä se.

    Kiitos Minna niin aidosta kommentista ja oikein kivaa viikonloppua sinulle. <3

    VastaaPoista
  33. Hyvä, koskettava postaus ja kiintoisa ketju. Erilaisiin sammakoihin on tullut törmättyä. Jälkikäteen sitä joskus havahtuu, että olisinpa vastannut näin tai noin. Sanoillaan sivaltanut ei todennäköisesti asiaa enää edes muista. Koetetaan lisätä hyvää ja kaunista omalta osaltamme! Aurinkoa sunnuntaihisi! Tuija

    VastaaPoista