lauantai 9. heinäkuuta 2016

Oletatko tietäväsi muiden ajatukset omien tunteiden kautta?

Olen kova päättelemään muista ihmisistä mitä he ajattelevat minusta tai vaikkapa pyynnöistäni ym. Erityisesti silloin kun ajattelen asiaa negatiivisen kautta eli jos joku ei vaikka vastaa lainkaan, niin mitä olen tehnyt väärin, mikä on minussa vikana? 

Jos joku ei vastaa vaikkapa blogiyhteistyökyselyyn, alennan heti blogini alennuskoriin ja mietin etten kelpaa, onko blogini liian rouhea, värikäs, maanläheinen, avoin, mitä, mitä, mitä?


Voisin myös olla onnellinen niistä jutuista mitä on, eikä surullinen niistä mitä ei ole.
Klisee, mutta totta. 


Harvemmin tulee mietittyä, että ehkä toisella on vaikka turkasenmoinen kiirus vaan. Toki jos tunnen ihmisen, niin silloin en enää pähki ja pyörittele vaan ajattelen aina positiivisen kautta nimenomaan ettei toinen vaan ehdi tai on inhimillisistä syistä unohtanut. Ihmiset jotka tunnen, heidän kanssaan ei tule tätä epävarmuusmomenttia. 

Mutta kun on vieraasta ihmisestä kyse, ensiolettamus jos kaikki eivät mene kuin elokuvissa, että mikä minussa on vikana? Jälleen kerran hirmurasittavaa pähkäilyä.

Erään blogiin liittyvän vaatehommelin tiimoilta ja asian odottelun piinatessa, kehitin mietteen, että no tietenkään en kelpaa, koska olen pallero. Näinhän se tietenkin menee. Tai joskus olen jopa ajatellut niinkin monimutkaisesti, jos minulle halutaan tarjota herkkuja blogiin, niin taas tuo sama, no niin koska olen pallero. 

Ihan hirveää itserääkkiä tälläinen pyörittely, sillä enhän  minä koskaan voi tietää, mitä joku täysin vieras ihminen miettii ja kaikki eivät vaan voi tykätä minusta, eikä blogistani, sekin pitäisi aikuisen ihmisen jo kestää. :)


Kuka parhaitan itsensä synkistää, kuin minä itse.


Miehen kanssa aina lenkillä joristaan ja voi kuinka väsymykseen asti ukkelikin on saanut kuulla näitä pyörittelyjä. Miten häntä voi kiinnostaa esimerkiksi pähkäilyni, miksi eräs selektiivinen kosmetiikkamerkki ei vastaa minulle lainkaan. Kerroin miehelle, että tunnen itseni nollaksi ja etten ole riittävän hieno.

Mitä mies sitten vastasi. Kertoi, että omassa työssään saa paljon erilaisia ehdotuksia, yhteistyöehdotuksia ja vaikka mitä ja ei yksinkertaisesti aina ehdi vastaamaan niihin kaikkiin. Mutta joskus on tilanne, että hän on koneensa äärellä ja ei olekaan niin kiirus töissä ja samainen sitkeä kaveri ottaakin taasen yhteyttä. 

Mies arvostaa peräänantamattomuutta ja aina se ettei joku vastaa, niin se ei tarkoita yhtikäs mitään. Kuulemma sitkeys ja se, että miehellä on aikaa syventyä no vaikka vaihtamaan yrityksen puhelinoperaattoria, (tämä nyt oma antama esimerkki), voi vaatia toiselta montakin yhteydenottoa. 

Se ei myöskään tarkoita heti alkuunsa, että minä olen nolla, huono, rouhea, herkkuja syövä palleroinen vaan se voi oikesti tarkoittaa ihan mitä tahansa muuta. Lisäksi on huono juttu jyvittää asioita oman navan ympärillä ja miettiä muiden ihmisten käyttäytymisen perusteella omasta itsestä pahinta. Epäreilua muille ja epäreilua itselle.

Joten siksi postasin tämänkin ulos, koska ulos kirjoittaminen on terapeuttista ja josko lopettaisin tämänkin turhanpäiväisen ja kuluttavan ajattelumallin hiljakseen. Postauksen yritin vielä kerrankin pitää hieman lyhyempänä, mutta voi mahoton miten paljon esimerkkejä tähänkin olisi voinut änkeä, itsensä alentamisesta olettamalla muista jotain ihan höpöä. (Oliks tää edes lyhyt, hih:)


Tässä kuva juuri äsken otettuna.
Hirveä sarvifinnikin on otsassa,
Mutta yritän hyväksyä itseni sellaisena kuin olen,
ihan sen pahimmankin version.


Mutta vaikka tällä kertaa tuli paljon blogipyörittelyä, teemat rinnastettavissa täysin muuhunkin elämään. Aina työpaikoillakin jos pomo kutsui huoneensa, ajattelin aina pahinta, nyt olen tehnyt jotain väärin. Sama koskee ohi meneviä poliisiautoja, jeiks nyt tulee varmasti sakot, olen ajanut rikkoen liikennesääntöjä aivan varmasti. Jos poliisiauto ajaa perässä, niin sehän on ihan hui kauhistus. 

Mutta hei kommenttikenttä on vapaa, joten siellä voidaan jorista lisää. Päätteletkö sinä muiden ihmisten eleistä, ilmeistä, sanojen painoista, vastaamattomuudesta asioita, etenkin vieraampien ihmisten? Vaivaako sinua sama itsensä alentamisen tauti. 

Virkistävää lauantaita kaikille. <3

*Essie kynsilakka saatu blogiin

57 kommenttia:

  1. Kyllähän sitä ensimmäisenä ajattelee aina sitä negatiivista, mikäköhän siinäkin on?
    Itse usein ajattelen, että blogini ei ole tarpeeksi tunnettu, minulla ei ole tarpeeksi lukijoita yms, usein kyllä syy vastaamattomuuteen on juuri tuo kiire. Minusta on myös kiva, että vastataan, vaikka yhteistyö ei sovikaan, niin tiedän, että viestini on edes luettu.
    Ymmärrän täysin mistä puhut!
    Nyt yritetään muuttua positiivisimmiksi ja lopettaa tämä negailu :)
    Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu tuosta tavasta haluan päästä kyllä eroon, että ensimmäisenä iskee jokin hienoinen pelko ja että minussa on jotain negatiivista. Se on aivan hullua. Sitä paitsi entäs ne kaikki muut, jotka on kamuja ja vaikka tekevät yhteistyötä, no tokkopa vaan ihan huvikseen. Eli pitäisi iloita juuri niistä.

      Ehkä hieman mustavalkoistinkin tekstiäni yksittäisten hetkellisten mustempien tilanteiden kautta, eihän sitä ihminen koko ajan ole tälläinen, eikä koko ajan mieti mitä muut ajattelee. Mutta tuo perusajatus, onko minussa jokin vika, niin siitä en tykkää itsessäni.

      Näin tehdään ja ihanaa viikonloppua <3

      Poista
  2. Miehesi on oikeassa, usein se että ei vastata voi johtua siitä, että ei vaan ehditä. Se on varmasti totta, että yritykset saavat niin paljon yhteydenottoja, että eivät vaan kerkeä vastaamaan niihin. Itsekin saatan joskus laittaa sähköpostin ja sitten mä kokonaan unohdan viestini. Mä olen juuri niin kiireinen, että teen homman ja sitten unohdan. Ollaan joskus myös puhuttu yksiolkoisista vastauksista ja se on sama juttu liittyy usein kiireeseen. Minäkin syyllistynyt siihen, että vastaan kiireessä vaan OK tai peukku pystyyn. Se on ikään kuin kuittaus viestiin, johon mahdollisesti palaan kiireen mentyä ohi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on niin oikeassa ja oikein herätti typeriltä soperruksiltani, ai niinhän se tietenkin on, ei kaikki johdu ylipäänsä yhtään mistään vaan ihan inhimillisyydestä.

      Sinut kun tunnen, niin tasan tarkkaan tiedän, että peukku on kuitti ja se on niin ok. Olet vielä niin positiivinen ja rakas ihminen, niin en vaan koskaan voisi kuvitella, mikä mättää jos ei kuulu.

      Lähinnä nämä lapselliset ja typerät pohdinnat ovat juuri vieraiden ihmisten kohdalla ja juuri vielä niiden joiden kanssa hoidan asioita sähköpostitse, joiden ilmeitä ja eleitä en näe, en tunne eli en todella voi tietää heidän kiireitään.

      Hölmö Tiia täällä taas kirjoittelee, mutta hei kasvattavaa ravistella itseään.

      Ihanaa päivää <3

      Poista
  3. Blogiin liittyen en oikein osaa sanoa mitään, sillä en ole itse ottanut yhteyttä mihinkään, joten en tiedä miltä tuntuu kun ei vastata. Toistaiseksi itselleni ovat riittäneet ne yhteydenotot mitä olen saanut.

    Luulen kuitenkin, että miehesi on oikeassa. Viestejä tulee varmasti paljon ja ihmisillä on kiire.

    Oikeassa elämässä en ajattele mitä muut minusta ajattelevat. En ehdi. Työn ja bloginkin kautta tapaan niin paljon ihmisiä, että on mahdotonta alkaa analysoimaan toisten ajatuksia itsestäni. Ja miksi pitäisikään ? Jokaisella meistä on oma elämä ja useinmilla ei ole aikaa miettiä toisia. Ehkä vuodet poissa Suomesta ovat opettaneet itselleni rentoutta sosiaalisissa suhteissa.

    Toivottavasti en kuulostanut mitenkään negatiiviselta. Olet ihana ja lämmin ihminen, eikä sinun kannata miettiä mitä muut sinusta ajattelevat. Ole vain oma itsesi ja luota itseesi.

    Ihanaa viikonloppua sinulle Tiia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ja oikeastaan tuon blogi aspektin voi unohtaa, koska tämähän on asia joka on siivittänyt koko elämää eli se on ihan sama mitä asia oikeastaan koskee. Toisekseen pitäisi iloita niistä monista jotka on, eikä niistä muutamista joita ei ole. Ei kaikki voi haluta, ei tietenkään, eikä se tarkoita, että on vikaa, vaan se voi olla ihan kohderyhmällinen juttukin.

      Hih miksi ei meikäläistä ole auttanut vuodet pois Suomessa... Ehkä viisi vuotta ei ollut riittävän kauan, pitää olla kauemmin. Se on jo jokin tässä suomalaisessa yhteiskunnassa, että tulee ajateltua pahinta.

      Erittäin hyvä pointti tuokin, kaikkien elämähän pyörii oman perheen, työn jne. ympärille, ei ihmisillä ole aikaa veivata. Pirullista kun itse veivaan yleensä öisin eli silloin kun ei ole muuta hommaa.

      No et kuulostanut lainkaan vaan juuri näitä erilaisia näkemyksiä tänne kaipaan juuri, jotta pääsen näistä typeristä ajatuksistani. Tämä oli tosi hyvä ja hei todella järkevää ajattelua, ihan kuten miehenikin ajattelee.

      Niin kauniisti kirjoitat lopussa, olen hyvällä tuulella ja kaikki, mutta silti silmät kostui kuule, kiitos Sara ja kuin myös sinulle joka sana takaisin. <3 Olet vielä niitä blogini ensimmäisiä seuraajia ja instankin. <3 Kiitos siitä ja fiksusta komemmentista. <3

      Oikein ihanaa viikonloppua Sara <3

      Poista
    2. Siis ei ihmisillä ole aikaa veivata muiden elämää. ;)

      Poista
  4. Minä en päättele, mutta muut voivat päätellä minusta. Opinhan aikanaan sanomaan 'kiitos ei' moniin tarjouksiin blogini osalta samoin kuin tarjouksiin privaattielämässä. Samoihin aikoihin aloin pitää puhelintani äänettömällä eli käytän sitä vain soittaakseni äidille, siskolleni ja saadakseni mieheni kiinni tavaralojen osastoilla:) Nauramme usein, että miten ennen selvittiin!

    Just eräs sukulaiseni soitti minulle, kun oli kuullut sairaudestni, Hän ei sanonut miksi soittaa. Kysyinkin, että 'mistäs nyt tuulee, kun kahteen vuoteen ei ole kuulunut?' (Meillä on aivan erit elämänarvot, joten ei ole haitanut yhtään:) Hän vastasi, että 'et sinäkään ikinä soita-' Minä siihen, että 'olen aikaa sitten ilmoittanut, että en soita 'mitä kuuluu? -puheluja kuin äidilleni ja sikolleni. Parhaan ystäväni tavoitan chatista samoin kuin tyttäreni. Pitkä juhlapyhtä ovat perheen yhdessäololle.

    Minusta on joskus outoa, että voidaan tulkita välinpitämättömyydeksi kun ei ole jakuvassa kontaktissa. Minä olen introvertti ja kaipaan omaa aikaa. Toisaalta olen hirveän empaattinen eli jos jollekin ystävälleni tulee joku hätä, en jää pähkäilemään vaan olen paikalla heti. En säälimässä, vaan ystävänä tukemassa toisen ehdoilla.

    Viiden vuoden päästä luulen Tiia sinun jo ajattelevan toisin. Et ryve enää kelpaamattomuuden suossa, vaan teet vahvoja päätökisä muista riippumatta.

    Hyvää viikonloppua sinulle<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet tiukka mimmi ja arvostan. Jos jaksat laita Leena kiltti viestiä sairaudesta, en ole tohtinut kysyä..

      Ihan sama juttu, tarvin paljon omaa rauhaa, mutta saan myös ihmiskohtaamisista virtaa, mutta sitten myös väsyn. Sitä ei kaikki ymmärrä, että jotkut tarvitsevat omaa rauhaa enemmän kuin toiset, heti muutoin vanne kiristää ja tuntuu, että aivot on täynnä.

      Kiitos zempistä, josko olen matkalla tuohon tilaan, jossa teen vahvoja päätöksiä.

      Ihanaa viikonloppua Leena ja voimahalit <3

      Poista
  5. Tunnustan potevani itseni alentamis tautia, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Toisinaan se kuudes aistini on hyvinkin herkässä ja kun sitä oikeen kunnolla on rassattu, niin vie tosi pikän aikaa, että elämä taas on palanssissa ☺☺

    Sinulle Tiia Ystäväiseni sanon taas niinkun ennenkin olen jo sanonut, olet ihanan sydämellinen, lämmin, aito ja konstailematon ihminen ♫~♥~♫

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin totta tuo, kun oikein rassaa, niin vie pitkä aina itsensä suoristaa. <3 Kiitos ihanuus ja sinä jos kuka olet kaikkea sanomaasi. Näkemättä jo tiedän, <3 Ihanaa päivää <3

      Poista
  6. Täytyy myöntää, että sitä itsekin epätoivon alhossa aina aika ajoin saattaa sortua samaan ja siinä onkin sitten homma puskea itsensä sen harmaan kiven läpi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu välillä onnistuen välillä horjuen. <3

      Poista
  7. Voi Tiia ihanainen!
    Itse yritän välttää, siinä kuitenkaan onnistumatta! :D Tosin blogijuttuihin liittyen en osaa sanoa, kun blogini ei ole kuuluisa enkä kirjoita minkään portaalin alla.

    Ootkohan lukenut koskaan kirjaa Onnellinen sellaisena kuin olet? Kirjoittajat Alice D. Domar ja Alice Lesch Kelly. Siinä kerrotaan ihan konkreettisia keinoja, miten päästä eroon perfektionismista. En tietenkään sano, että olisit mikään perfektionisti, ja jaat itsekin hyviä neuvoja ja oivalluksia- mutta joskus ihminen, joka usein miettii onko vika itsessä, on juuri täydellisyydentavoittelija ainakin joillain elämänalueilla.

    Ihanaa ja mukavaa viikonlopun jatkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onneksi ei ole minunkaan kuuluisa tai onneksi ja onneksi. Jos olisi, niin tulisi varmaan vaan lisää pähkäiltävää. :) Ja en tiedä voiko Suomessa bloggaaja olla edes kuuluisa, no ehkä omassa genressään.

      En ole lukenut, enkä muuten ole ajatellut olevani perfektionisti vaan pikemminkin vähän boheemi, mutta täytyypä googlata perfektionismi, asia jota en ole koskaan tehnyt ja katsoa löytyykö yhtäläisyyksiä Kaikki kiinnostaa ja kaikkea uutta oppii yllättäen.

      Kiitos kovasti Anne ja aivan ihanaa sunnutaita sinulle. <3

      Poista
  8. Oooh Tiia. Tämä on kuin minun kirjoittam kirjoitus. Joka kerta sama fiilis, kun joku ei vastaa. Joka kerta. Mä just siskolle pauhasin, et mikä siinä on,että kun vastausta ei tuu heti niin sit on paska ja huono. Arvaa vaa mitkä fiilarit oli erään yhteistyön merkeissä, kun laitoin postauksen linkin hänelle ja vastausta ei kuulunut moneen päivään. Olin satavarma, ettei siitä siis ( luonnollisesti ) pidetty. Sitten taisin kysyä toisessa mailissa, että saitkohan mailin ja blaablaablaa. Hän kiitti yhteistyötä ja toivotti hyvää kevättä! Luikertelin häpeästä.. :(

    Mutta samaa täällä mietitään, että miksi sitä aina kuvittelee asiat negatiivisen kautta... M i k s i ?? Ja sit jos oiski negatiivinen niin so what?! Kaikkihan ei kuitenkaan tykkää aina samoista jutuista....

    Tsemppiä meille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu eikö kauheaa ja hirmuisesti auttoi tuo oman miehen näkemys, että aijaa, vika ei välttämättä ole aina minussa/blogissa, välttämättä vikaa ei ole kenessäkään vaan ihmisillä on erilaisia paineita, kiireitä ja tilanteita. Totta myös on, että kyllä varmasti yritysten täytyy ensin huolehtia yrityksiin liittyvistä asioista, lehdistöstä ja ehkä me bloggarit tai ainakin pieni minä tulen kuitenkin siellä aika viimeisenä listalla ja sen sanoo järkikin ja se on ihan ok.

      Ihan pahinta on muistuttaa jotain, että saitkohan viestini, tulee nolo olo, kun toinen sitten vastaakin, juu anteeksi sain, en ole ehtinyt vastata. Maan alle voisin vajota häpeästä, heti mietin taas, ajattelikohan, että olen vainooja. Voi ei, ihan hirveän raskasta mitä tehdään itsellemme. <3

      Niinpä ja miksi sitä ajattelee heti, että juuri omassa itsessään on vika? Tästä juuri haluan päästä irti.

      Niinpä zemppiä meille. <3 Sitä tarvitaan kuule. :)

      Poista
  9. Just tollainen fiilis vallitsee välillä täälläkin. Todella hyvä kirjoitus, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu meitä näin ajattelevia taitaa olla aika paljon ja varmaan aika monet meistä on naisia. Kiitos kovasti Satu ja ihanaa päivää <3

      Poista
  10. Kuulostaa t a a s niin tutulta... Blogistasi alkaa tulla minulle vertaistukiblogi :-). ...alan tosiaan heti miettiä, mikä minussa on vikana ja olenko ärsyttävä jne -- ja monesti syy on vastapuolen kiire, kuten puolisosikin kertoi.
    Välillä kestän odottaa pidempään ja toisinaan saatan itsekin unohtaa hetkeksi, mutta sitten on päiviä, jolloin odotan vastausta ASAP :-). Sovitaanko, että sinä et ole pullero ja minä en ole ärsyttävä? :-)



    p.s. Vastaa pian!! ;-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih tähänhän nyt on ihan pakko vastata ensin, vaikka ei saisikaan priorisoida, mutta kun oikein pyysit. ;) Haha tuli paine vastata kiitolaukkaa eli toimii se miellyttämisen tarve myös tähänkin suuntaan. No tämä oli huumoria, mutta näinhän se vähän menee tälläisillä ihmisillä kuin me. :)

      Niin kun se toinen ihminen ei välttämättä ajattele meitä lainkaan. Minulle on tosi yes, jos vaan jossain vaiheessa tulee kuittaus ja se saa todellakin olla ei kiitos, mutta jotenkin ettei koskaan vastata, niin sitä olen sitten jäänyt pähkimään, että mikä minussa vikana.

      Vaikka tuo mies sitten kertoi miehiseen tapaan, että kiireet ym. vaikuttavat näihin ja kun et koskaan voi tietää toisen paineista ja kiireistä. :)

      Ihan totta tuokin, että riippuu myös omista fiilareista, odotusarvosta ja omista kiireistä, odottaako vastausta kovin tai ei niin paljoa. Voi, että ollaan hassuja ja sovitaan ehdottomasti, ettet ole ärsyttävä!

      Kiitos kauniista sanoista, vertaistukiblogi. Olen huomannut saavani todella paljon vertaistukea kirjoittamalla asiat ulos ja teidän kommenteista. Siitä, että paljon on samanlaisia ja sitten jos tulee hyvin erilainen mielipide, niin taasen näkemystä miten erilaisia ihmiset ovat ja että noinkin voi ajatella asioita, ei ole vain tätä yhtä näkemystä.

      Valtavasti olet sinä viisailla kommenteilla auttanut eli kiitos siitä. Aurinkoa sunnuntaille. <3

      Poista
    2. Kiitos pikaisesta vastauksesta! :-D
      Vielä tuosta, joka ei ole vastannut... Mielestäni kuuluu hyvään netti(-ja muuhunkin)etikettiin, että edes kuittaa viestin jonka on saanut. Jotkut sähköpostiohjelmat heittävät herkästi roskapostikansioon viestit, jotka tulevat vieraasta osoitteesta. ..selitys voisi olla tiukka suijaus ao. ihmisen sähköpostissa.
      Mukavaa sunnuntai-iltaa! <3

      Poista
  11. Voi kääks, kirjoitin kommentin ja se taisi hävitä bittiavaruuteen.... :O Noh, niin sitä vain, että että tuttu tunne... Mutta me itse olemme itsemme pahimpia kriitikoita. Vaikka toki on varsin luonnollista pelätä sitä pahinta, jos vaikka pomo pyytäisi työhuoneeseensa. Mutta jos joku vaikka ei vastaa, niin monesti siihen on luonnollinen selitys, niinkuin kirjoititkin, eli esim. kiire. Ja toki joku voi joskus sanoa myös ei jollekin yhteistyöjutulle,mutta sepä on hänen menetyksensä, jos ei tajua, eiks je? :) Mukavaa viikonloppua, Tiia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on niin harmillista, kun katoaa, täälläkin käynyt niin. Tai kirjoitan pitkän vastauksen ja katoaa nettiyhteys!

      Niin totta, itse itsemme pahimpia kriitikoita ja vihollisia. Juu ei kiitos on aikuisten maailmassa tosi yes, ei tule hih itkua, mutta kun ei vastata, sitä jää vähän uumoilemaan. Auttoi kirjoittaa ulos ja miehen kommentti, että kiire, paineet, kaikki vaan voi tehdä sen, ettei ihmiset ehdi aina vastailla. Näin se vaan on. :)

      Hih juu niinkin voi ajatella ja voimaantua, että heidän häviö. Joskus ajattelinkin, niin mutta sitten toinen ääni kuiskuttelee sitä toista puolta.

      Ihanaa sunnuntaita Vivi Vinna <3

      Poista
  12. Hyvä postaus!
    Nuorenpana sitä tunsi kaikenlaisia sosiaalisia paineita, mutta onneksi ne ajat ovat ohi. Bloggaukseenkin suhtaudun nykyään rennolla otteella ja se näkyy kommenttejen vähyytenä, mutta show what! Alunperinkin aloitin kirjoittaa ihan omaksi iloksi vähän kuin päiväkirjamaisesti☺ Blogimaailmakin on näinä vuosina kokenut isoja muutoksia ja kilpailu lukijoista ja blogin näkyvyydestä on kova. Onneksi elämässä on paljon muutakin kuin tämä blogimaailma☺
    Elämänfilosofiaani kuuluu positiivinen ajattelu ja mahdollisuuksien mukaan sopeutuminen.
    Ihanaa aurinkoista sunnuntaita Tiia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on se oikea elämä ja siihen en kyllä lähde, että alan kilpailemaan kenenkään kanssa. Teen tätä omaa juttua miten teen ja joko tykätään tai ei tykätä.

      Tuo on loistava, mahdollisuuksien mukaan sopeutuminen ja ihminenhän on sopeutuvainen. <3

      Kiitos Hanne ja ihanaa päivää <3

      Poista
  13. Olen opiskelujen kautta joutunut / päässyt perehtymään aika lailla mentalisaation käsitteeseen; miten kyetä erottamaan oma ja toisen mieli ja tunteet ja miten pitää erillään omat tunteet toisten tunteista. Hyvä mentalisaatiokyky on avain omaan ja toisten ymmärtämiseen. Sillä (kuvitellut ja oikeat, ehkä erityisesti juuri ne kuvitellut) tunnetilathan tarttuvat.

    Tapaan nykyään muuten käydä täällä usein juuri koska (Ninnun sanoin) täältä tulee saatua vertaistukea blogin kirjoittamiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että tarvisin tuollaista oppia, juuri eriyttämään omat tunteet muista. Lisäksi jos joskus on muka ennenäky tai olo, nyt jotain tapahtuu, olen joutunut oikein pohtimaan, onko tunne vain pelkoa?

      Sitä voi ihminen ylikuvitella vaikka mitä!

      Vintagentti kiitos kovasti ja kyllä minä saan teiltä aivan valtavasti vertaistukea erilaisten mielipiteiden valossa ja myös siinä, etten ole yksin näine ajatuksineni.

      Kivaa päivää ja kiitos <3

      Poista
  14. Voi Tiia Tiia 💕 Olet viimeaikoina postaillut monesta eri aiheesta, joista näkyy meidän samankaltaisuutemme, vaikka toisaalta olemmekin varmasti hyvin erilaisia. Itse en vain osaa näitä asioita pukea sanoiksi yhtä hyvin. Tästäkin tekstistä tunnistin itseni monellakin tapaa.

    Suloista sunnuntaita 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin vaikka jokainen on oma persoona, samaistumisen aiheita voi olla monia. Eihän sitä tiedä vaikka kuinka samanlaisia tahi erilaisia ollaan. Mutta upeaa on, jos vertaistukea saa ja löytyy ja arvaa mitä minä saan ihan hirveästi teiltä.

      Ihanaa sunnuntaita <3

      Poista
  15. Hyviä pohdintoja. Sellaisia, joista saan itsekin kiinni. Kuvittelen olevani aika herkkävaistoinen ja tunnistan jos joku ei esimerkiksi ole kanssani samalla aaltopituudella tai ei ollenkaan pidä minusta. Se on usein aika surkea tunne, sillä haluan olla pidetty ihminen - kukapa ei! Blogiyhteistyöjutuissa en ole hetkellistä käväisyä Indiedays Inspirationissa lukuun ottamatta ollut - tai toki kirjojen suhteen olen paljonkin, mutta muuten.

    Tykkään lukea sinun mietteitäsi. Löydän niistä paljon itseäni, osaat pukea monia ajatuksia sanoiksi. Kiitos siitä!

    Ja mukavaa sunnuntaita. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kyllä jokainen haluaa olla pidetty. <3 Koen myös omaavani vankat tuntosarvet, mutta silloin kun ihminen on kasvoton ja sähköpostin takana, niin on oikeastaan aivan turhaa arvailla tai huonontaa itseään, mutta näin vaan tapahtuu.

      Kiitos Katja kauniista sanoista ja sinun kommentit on aina herkkää ja painavaa sanaa, merkityksellisiä. <3

      Aurinkoa päivääsi <3

      Poista
  16. Mikähän siinä onkin, että usein sitä asioita miettiin juuri negatiivisten ajatusten kautta. Luulenpa, että usein kyse on juuri kiireestä. Olen huomannut, että työpaikallakin lähettämiini viesteihin ei aina vastata. Välillä laitan viestiä perään ja usein sen jälkeen tulevassa vastauksessa pahoitellaan kiirettä. Itse olen yrittänyt ottaa tavaksi, että vastaisin niin työssä kuin blogissakin vuorokauden sisällä tulleisiin sähköposteihin. Kiireisissäkin tilanteissa kuittaan viestin vastaanotetuksi ja lupaan palata mahdollisimman pian asiaan, jos en siltä istumalta pysty kirjoittamaan pidempää viestiä :) Koen, että se on reilua ja kohteliasta lähettäjää kohtaan. Mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin mikähän siinä on, joku lapsuuteen liittyvä juttu, suomalaisuus. Lapsuuden yhteiskunnassa ei niin paljon kehuttu, joten kenties syytä olettaa pahinta vaikka ei olisikaan.

      Ihan samanlaisilla ajatuksella ja siksi ehkä olen vähän pahoittanutkin mieleni, kun itse koen, että aina on kohteliasta vastata. Mutta me ihmiset olemme myös niin kovin erilaisia ja oletko huomannut, toisten kiire on tärkeämpää kuin toisten. ;)

      Kivaa sunnuntaita Jani <3

      Poista
  17. Tunnistan niin itseni tuosta tekstistä :) Olen perheestä missä koskaan mikään ei ollut hyvin ja kiitoksen sijasta sai haukkuja ja arvostelua joten on pitänyt tehdä todella paljon töitä että oppii ajattelemaan asioista eri tavalla. Aurinkoista sunnuntaita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin lapsuudesta nämä juontaa. Sain kyllä itse lämpöä ja rakkautta, mutta koti oli sellainen ettei kehuja viljelty ja lisäksi isoveljeni eli setäni oli aika kova kiusaamaa ja otin itseeni kaiken. Ehkä sitä on ollut herkkä lapsi ja liikaa miettinyt jo lapsena, me ihmiset kun olemme erilaisia. Sinulla on selvää tuo, jos on vaan haukuttu, ei kehuttu, niin tokihan ihminen kaikessa alkaa odottamaan sitä negatiivista. On aikamoinen juttu päästä noista tunteista pois, mutta jo niiden tiedostaminen on kyllä hyvä askel siihen.

      Ihanaa sunnuntaita <3

      Poista
  18. Itse luen ihmisiä kuin avointa kirjaa, siitä on hyötyä monissa tilanteissa. Voin sanoa, että ensi kohtaamisella tiedän heti kolahtaako ihmisen kanssa kemiat kunnolla vai ei. Mulla ei ole itseni alentamisen tautia, toki sitä voi miettiä, miksi joku ei vastaa, mutta en ajattele sen johtuvan minusta. Ajattelen enemmänkin niin, että se on sen häviö joka ei vastaa kuin minun. ;)

    Aurinkoista sunnuntaita Tiia! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä, koen että aistin ihmisestä heti. Joskus on järkytys, kun joku ihanaksi pitämä ihminen ei olekaan sanojensa takana.

      Loistava opetus taas jälleen kerran, miksi toisen vastaamattomuus johtuisi minusta? Tämä pidän mielessäni, tiedät kyllä minkä asioiden tiimoilta.

      Mutta minulta vaatii rohkeutta ja hyvää päivää ajatella, että toisenpa on häviö. :)

      Ihanaa sunnuntaita Jonna <3

      Poista
  19. Itse asiassa ihmisillä on taipumus ajatella, että itse epäonnistuu jossakin asiassa, koska sattuu olemaan huono päivä, mutta kun joku toinen epäonnistuu, hän onkin vain "huono ihminen". Erityisesti tämä pätee työnhaussa... Jos haastattelija tekee virheen, hän nyt vain nukkui viime yön huonosti, mutta jos haastateltava epäonnistuu, se ei vaan osaa. Vaikka kumpihan on mahtanut nukkua huonommin, rutiinityötään tekevä työntekijä vai melko ainutkertaisessa tilanteessa oleva työnhakija?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipahan mielenkiintoinen ja hyvä näkökulma. Juu kyllä työnhakija on aina altavastaaja ja minä myös jos otan johonkin yhteistyökumppaniin yhteyttä. Näinhän se on. Sillä jos yhteistyökumppani taasen ottaa ensin yhteyttä, niin eikös minulla silloin ole jo parempi asema, kuten työnantajalla, kiinnostus suuntautuu minuun/työnantajaan.

      Kiitos tästä ja aika kurjaa, että näin on, missä on inhimillisyys?

      Poista
  20. Voi murunen!! Ei koskaan kannata kuvitella ja miettiä toisen pään asioita mukatietäen mitä toinen ajattelee!! Olet varmaan törmännyt siihenkin että joku kuvittelee tietävänsä mitä SINÄ ajattelet ja metsään menee. Relax honey, olet superihana joten lopeta meneminen muiden ajatusten sisään! Promise!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä, niin hyvä pointti ja aika ärsyttävääkin, jos joku kuvittelee tietävänsä mitä ajattelen, hih.

      Kiitos ihanuus kauniista sanoista ja aina hauskoista rehdeistä jutuista. Muiskis. <3 I trust you <3

      Poista
  21. Kyllä - joskus nuorempana - sellaisena sinun ikäisenäsi näitä aatoksia saattoi olla;)
    Vaan ei enää - elämä on liian lyhyt siihen, että alkaisi itseään vertailemaan muihin tai miettimään sitä, mitä muut ajattelevat. Noiden blogijuttujen kanssa en tiedä, miten reagoisin, sillä minä en ole itse tarjonnut blogiani mihinkään - muistaakseni. Eli jos turpiin olisikin tullut, ei asia ainakaan vaivaamaan ole jäänyt;)
    Sinä olet hyvä just noin. Sinun blogisi on hyvä just näin. Piste.
    Ihanaa sunnuntaipäivää sinulle, ihaNainen Tiia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, eihän meillä niin hurjasti ikäeroa ole, mutta jokainen vuosi toki tuo viisautta lisää. <3

      Kiitos ponnekkaasta pisteestä ja näillä sitä paitsi mennään, kun muuta ei voida. :)

      Oikein ihanaa lomaa ja kiitos taasen kauniista sanoista ja järjen äänestä. <3

      Poista
  22. Arvelisin, että meillä kaikilla on taipumusta ajatella välillä, että onko syy on minussa, kun tuo käyttäytyy noin tms... Ja naisillahan saattaa olla joskus sitä piirrettä, että voi tulkita esim. puolison vaitonaisuudenkin johtuvan itsestä, vaikka näin ei ole;) Tästä naisen ja miehen erostahan kirjoitellaan lehdissäkin ihan melkein vitsinä joskus;) Me ollaan tunteikkaita, me naiset, eikä nämä tällaiset mitään itsetunnon puutetta ole. Elämää vaan;) Eikö sitä sanota, että lapsillakin on ihan luontainen ominaisuus luulla, että negatiiviset asiat johtuvat heistä. Näin muistelen joskus lukeneeni.
    Mutta, että kaikelle voisi nauraa, lueppas tämä Asikaise postaus. Ei varsinaisesti liity tähän, mutta osittain sivuaa sitä, mitä voi toisen luulla ajattelevan;) Näitä saa kyllä vedet silmissä lukea: http://www.asikaine.fi/paha-pakkomielle-punkaharjulla/
    Mukavaa päivää Sinulle Tiia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu miehethän monesti vetäytyvät jos on vaikka työmurheita tai vaikka väsymystään. Eivät aina niin helposti kerro heti, mikä on ja pitää vaan muistaa kysyä. :)

      Kyllä lapsethan heti luulevat, että avioerokin on heidän syytä, mutta hyvä olisi lapsille, jos eläisivät enemmän lapsuuttaan, eivätkä niin tuntosarvet ojossa. Se on raskasta ja raskasta myös aikuisena.

      Mutta hyvin sanottu tuokin, murehtiminen ja veivaaminenkin kuuluu vaan elämään, näinhän se on. Aika vapauttavaa ajatella noin, että näinhän sen kuuluukin mennä.

      Heti kun olen vastannut kommentteihin menen lukemaan tuon. Sinuun voi luottaa, taas tulee taatusti hyvä mieli, kun lukaisen tuon Asikaisen jutus. Kiitos kovasti ja aivan ihanaa viikkoa sinulle Hyvä Mieli <3

      Poista
  23. Kyllä mietin ihan kamalasti mitä muut ajattelevat ja paha mieli tulee, kun kyselyihin ei vastata. Oli ne sitten blogijuttuja tai kaverin kyselemistä kylään. Vastaisi edes ei, mutta kun ei vastaa mitään, siinä tuntee itsensä vähän arvottomaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu juuri tätä tässä postauksessa haen ja sivuan, se mitättömyyden tunne, että onko jokin minussa vikana. Mutta kannattaa lukea ihmisten kommentit tänne, on auttanut kovasti minua ja jos auttaisi myös sinua Katja, tiedän että olet kova kelaaja. :)
      Aurinkoa viikkoosi. <3

      Poista
  24. Voi ihana Tiia! Itse olen työssä hieman oppinut välttelemään tuota ajatustyyliä ja toivon, että sinäkin karistat sen pian.
    Edellisessä elämässä, kun olin "ostajan" puolella, tein parhaani päästäkseni nopeasti eroon kaiken maailman yhteydenottajista, ellei tarve ja palvelu sattuneet täydellisesti kohtaamaan. Kun minulla oli tarve jonkinlaiselle palvelulle, etsin sitten itse aktiivisesti vaihtoehdot.
    Nykyisessä roolissani palvelujen myyjänä olen oppinut sitkeyden ja periksinantamattomuuden arvon: jos ensimmäiseen yhteydenottooni ei vastata, kalenteroin vain sopivan ajankohdan, jolloin otan uudelleen yhteyttä.
    Olen ihan samalla kannalla miehesi kanssa: jos blogisi genre ja lukijamäärät sopivat tietylle brändille, kyllä te toisenne löydätte. Ja jos osoitat aktiivisuutta ja palaat asiaan, sitä vasta arvostetaankin.
    Ja mikäli tulee ei-vastaus niin... Ei sitäkään kannata ottaa henkilökohtaisesti. Se perfect match vain on sitten jossain muualla.
    Ihanaa uutta viikkoa =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Aino, sain tästä valtavasti apua, vaikka vaatii hieman laastarointia ajatus, että hih on kiireesti siivottava asia toisen työpöydällä. Mutta voi itku näinhän se on tietenkin. :)

      Niin aion laittaa kalenteriin uuden hätyyttämisjan ensi syksylle, sain tästä voimaa, ehkä hän siellä jossain jonain päivänä oikein hyvänä päivänä lukee minun viestin. :)

      Ei vastaus ei haittaa jotenkin ollenkaan, sitten vaan unohdan koko asian tai menen eteenpäin, se on juuri se kysymysmerkki joka jää mieleen kummittelemaan, että mikä minussa on vikana? Välillä ajattelen no toisella on vaan turkasen kiire ja tuhat työtä, mutta huonona päivänä ajattelen, että noh blogi on huono hänen silmään. Siis tämä koskee vain ihmisiä joita en tunne.

      Ystävien suhteen olen vapaamielinen ja boheemi, en yritä omistaa ja tarvitsen todela paljon vapautta.

      Kiitos sinulle ja aurinkoa viikkoon. <3 Tämä auttoi!

      Poista
  25. Ihana kirjoitus jälleen! <3
    Itse tarkoituksella pidän blogia vähän sellaisena pienempänä hyvänmielen paikkana, jos muutama yhteistyö on vuodessa ne ovat varmasti molemman osapuolen haluamia spessu-juttuja. Välillä mieskin sanoo että etkö voisi pyytää tähän jotain blogi-yhteistyötä, mutta jostain syystä en vieläkään osaa niin tehdä.

    Töissä sen sijaan olen viime kuukausina saanut miettiä näitä juttuja riittämiin (yt-mylläkässä): yritänkö myydä itseäni ja osaamistani urakalla, käyttää kyynärpäitä, vai toimia kuten minulle on ominaisempaa, huolehtia siitä että kaikilla muilla on kaikki hyvin ja hyvä mieli..
    Aikuisena pitäisi kai löytää se kultainen keskitie. Tiedostaa ne asiat jotka oikeasti haluaa ja seistä vankkumattomasti niiden takana, ja ne asiat joilla ei oikeasti ole väliä antaisi olla.

    Iloisia kesäpäiviä sinne! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Taina <3

      Juu ihan sama juttu ns. sovittujen yhteistyöjuttujen suhteen ja sitten on tuo rakastama kosmetiikka, josta on mahtavaa kirjoittaa, kun on "työvälineitä" eli kosmea mistä kirjoittaa. :)

      Ehkä on parasta olla käyttämättä niitä kyynärpäitä, jos se ei ole itselle ominaista, mutta alistua ei kannata mihinkään ja kannattaa myös pää pystyssä myös pitää sopivalla tavalla ääntä itsestään. Kuka kissan hännän nostaisi ellei kissa itse. ;) Mutta hirmu vaikeaa tasapainottelua, mutta jos on oma itsensä aidosti, niin sillä tulee hyvää jälkeä.

      Ihania kesäpäiviä sinulle Taina ja kovasti zemppiä yt-mylläkkään, ne ovat kuluttavia ja stressaavia ja surullisia kaikille. <3

      Poista
  26. Oi Tiia, allekirjoitan kyllä niin noi sun fiilikset. Aina sitä kuvittelen itsekin olevani jotenkin huono, enkä edes mitenkään uskaltaisi ehdottaa mitään blogiyhteistyötä. Mutta arvaapas mitä, taidanpa rohkaistua ihan vain tämän sun postauksen takia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, mutta koitetaan päästä niistä fiiliksistä. Siksi oikein purin ne tänne, koska kun saa pelkonsa ajatuksen tasolle ja vielä ulos, niin silloin on helppo päästä peloistaan.

      Ehdottomasti otat, ihan pahinta mitä voi tapahtua on, etteivät vastaa. ;) Ei kiitos on ehkä siitä seuraava, mutta toisaalta arvostan sitä kovasti. Joten nyt annat palaa vaan.

      Aurinkoa viikkoon ja zemppiä ja ilmoita miten kävi. <3

      Poista
  27. Tunnistan tuon ajatuksenjuoksun niin hyvin. Itsellä ajatukset lähtevät niin helposti juurikin tuolle samalle radalle ja se on kauhean rasittavaa. Iän myötä ehkä hiukan oppinut lempeyttä myös itseään kohtaan, mutta vieläkin riittää kehitettävää.

    VastaaPoista