keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Karhu lasten koululla, silkkaa shokkihoitoa pari päivää!







Sain tunti sitten tyttäreltä viestiä etteivät voi poistua koulusta, koska karhu on bongattu koulun maisemissa. Maisemissa joissa kaikki nämä kuvat otin paria tuntia aikaisemmin tänään. Tämän hetkinen tilanne on se, että karhu on kuulemma lähimetsässä. Toivon, että karhu säilyy hengissä ja löytää reittinsä muille maisemille, mutta siltikin ensisijainen pelko oli lasten suhteen ja kyllä myös oma turvallisuudentunne järkkyi, koska karhu pörrää jokapäiväisissä lenkkimaisemissa. Nyt on ikävä Helsinkiä ja kotoisia kerrostaloja. Ahdistaa...

Eilen olin elokuvissa, kun sain tyttäreltä viestiä ja kuvia, jalka oli aivan turvonnut ja jalassa järkyttävä kipu. Ei muuta kuin kiitolaukkaa kotiin, noh vessan kautta, sillä vatsa meni aivan sekaisin. Pelkäsin laskimotukosta tietenkin, aina pelkään pahinta kun lapsista on kyse. Ei muuta kuin lapsen kanssa päivystykseen jossa pyörähti muutama tunti, Sofia 9vee yksin kotona ja mies Kuopiossa työmatkalla. Kipu ehti väistyä päivystyksessä odotellessa ja turvotus laskea. Lääkärin mukaan ei kuitenkaan ole poissuljettua, etteikö laskimotukos voisi tulla myös lapselle. Kyseli onko pitkää lentoa takana, totesin, että tyttärellä on joka päivä pitkä "Amerikan lento takana ellei peräti Australian", koska piirtää tuntitolkulla hievahtamatta niin keskittyneesti, että hyvä kun ehtii juoda tai syödä. Joten voisi se hyvinkin olla mahdollista se tukoskin.

Nyt on fiilis vanhanajan korsettinaisten tapaan "tuokaa hajusuolaa", alkava migreeni ja maha sekaisin, kummia tekee pelko karhusta, lapsistaja toki viime yönä ei oikein nukuttu, kun piti käydä tarkistamassa pitkin yötä, josko kuitenkin laskimotukos... Mies on aina muuten työmatkalla, kun täällä sattuu ja tapahtuu, sitä sentään miehen kanssa naureskeltiin tänään.

Ei muuta kuin heipat ja oletko törmännyt joskus karhuun tai kokemuksia laskimotukoksesta tai saa sanoa mitä tahansa, purkaa vaikka pelkojaan, sitä minäkin tässä parasta aikaa teen...

60 kommenttia:

  1. Miksihän tuo otus on teidän puolelle eksynyt, paremmat oltavat sillä olisi meillä vastarannalla suojelualueella. Kunhan eivät tappaisi innoissaan. Olen kohdannut, olen kulkenut pohjoisessa rajavyöhykkeellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oletko kohdannut, se on ollut varmaan seisauttava hetki. Toinen reppana on eksyksissä ja toivottavasti ei pidä tätä nyt reviirinään... Joskus tälläistä vaan tapahtuu.

      Poista
  2. Hyyi, karhu! Jessus, mä pelkään niitä. Mökilläkin pälyilen joka puolelle, ettei vaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ovat suloisia ajatuksen tasolla, mutta törmätessä tulisi kyllä pupu pöksyihin...

      Poista
  3. No hui!! Karhua ja tukoksia, kyllä vähempikin riittäisi osa-aikaiselle yh-äidille. Toivottavasti tlanne on molempien suhteen jo rauhoittunut 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jalka voi hyvin, mikähän kauhea kramppi nestevajaus lienee ollut. Karhua ei ole saatu häädettyä syvempiin metsiin, havainnot kadonneet... Joten kunhan ei nyt vaan laajentaisi reviiriään tänne vaan löytäisi sankemmat asumattomat metsät. <3

      Poista
  4. Voi tosiaan, löytäisipä karhu itsekseen muille maille. Aika hurjia kokemuksia siellä lähes samaan aikaan, tsemppiä ystävä rakas, tule tänne kaupunkiin, niin treffataan <3 Se helpottaa :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan pakko tulla, ikävä meidän brunssihetkiä ja leffailua, sun seuraa. <3

      Poista
  5. Kaikesta ikävästä ja harmeista huolimatta olet ottanut todella kauniita kuvia! Toivotaan, että karhu ymmärtää lähteä syvemmälle metsään ja tyttäresi jalka paranee <3
    Kaikkea hyvää loppupäivään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marru niin paljon! <3 Jalka voi hyvin ja toivotaan ettei enää uusi, toinen oli säikähtänyt kovin. Toivotaan myös, että karhu löytää sankemmat metsät. <3

      Poista
  6. Olisi mahtavaa nähdä karhu, mutta samalla hirveän pelottavaa. Mökillä olenkin nähnyt jo ilveksen ja suden, että kaipa se karhu tännekin eksyy. Sitten kyllä olen visusti sisätiloissa, kyllä se karhu on niin pelottava. Lapsistaan äidit tuntee aina huolta, ovat sitten minkä ikäisiä tahansa, ei se koskaan lopu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin olisi mahtavaa nähdä, on niin komea ja ylhäinen eläin, vaikuttava! Niinpä se on, lapsista tulee heti hätä ja sen takia se karhu koulun pihalla ei ollut nyt toivottava juttu, etenkin kun täällä Porvoossa ei ole tullut annettua karhukoulutusta eli tämä ei todellakaan tällä asuma-alueella ole arkea. <3

      Poista
  7. Mun eno seisoi kasvotusten lenkkipolulla karhun kanssa. Karhu onneksi a) ei ollut nälkäinen b) säikähti enemmän kuin enoni. Mä olisin kakkinut housuuni kauhusta.
    Laskimotukoksesta ei ole kokemusta, luojalle kiitos. Ota imodium ja rauhoitu, rakas ystäväiseni <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja onneksi karhulla ei ollut pentuja, se on kaiketi niitä miltei ainoita syitä, että karhu hyökkää ehdottomasti ja varmasti jos pentujen ja emoon väliin osut. Kuten tapahtui Nuuksiossa vuosia sitten.

      Hih Imodium auttaa aina. <3

      Poista
  8. Mä olen asunut 19 vuotta elämästäni täysin korvessa. (lähin naapuri kilometrin päässä) Fillaroin 10-vuotiaana kouluun melkein 4km:n matkan ja ekalla kolmella kilometrillä ei ollut edes katuvaloja, kapea hiekkatie, jota ympäröi metsä. Karhun jätöksiä ja muita löytyi tien poskesta vähän väliä mitä pitkin menin kouluun. Monena aamuna näin hirviä pellolla syömässä. Mulle opetettiin heti lapsena miten käyttäytyä, jos karhu tulee vastaan, se oli luonnollinen osa mun elämää. Ei sitä demonisoitu, nykyään ihminen on täysin vieraantunut luonnosta ja välillä tuntuu, että noita petoeläimiä demonisoidaan jopa liiaksi, toki varovaisuus on aina hyvästä. Opettaisin omalle lapselleni jos sellainen olisi samalla tavalla, se miten kuulutaan luonnon kanssa yhteen ei erillään.

    Joten älä ahdistu! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä tuosta demonisoimisesta, karhu ei juuri koskaan hyökkää, ellei juuri ole emo ja pennut. Mutta koska en ole koskaan asunut korvessa, vaikka Sipoon mökillä toki hirvi meni ulkohuussissa istuessa ohi eli normimeinki se hirvi. ;) niin joka tapauksessa, minä olen vieraantunut luonnosta ja karhuista, koska olen asunut aina alueilla, jotka eivät ole karhun reviiriä. Täten en ole antanut lapsillekaan karhukoulutusta ja kun lasten koulun pihalla pörrii karhu, niin kyllä sydän hyppäsi kurkkuun. Lapsista kun on se kauhein huoli aina. Ja kun ei ole tarvinut opettaa omille lapsille karhukoulutusta, kun emme asu sellaisella alueella, joissa karhuja on ollut. Ei ole tälläiselle stadilaislikalle tullut moinen mieleenkään. Paljon on oppeja neljälle lapselle annettu, mutta ei karhuoppeja. ;) Toisekseen sehän on fakta, että siellä korvessa ajetaan karhut ja sudet pois, ammutaan niitä. Eipä tälläisellä asuma-alueella voisi alkaa räiskimään ja hommaamaan kivääriä.

      Joten heh kyllä edelleen ahdistun, koska karhu ei kuulu tänne, suloinen söpö karhu, toivon että löytää syvemmät metsät. :)

      Poista
  9. Jopas onkin kurja alku viikolle. Toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin, niin karhun kuin jalankin suhteen.
    Laskimotukoksia ei ole mulla ollut, mutta karhukokemuksia on kahdelta reissulta. Toisella kertaa olin suuren marjapensaan toisella puolen, karhu toisella. Onneksi olin tuulen yläpuolella ja sain haistella karhun PAHANHAJUISTA ulostusta. Liekkö ollut laktoosikakka?! :D Tosin itselläni oli hilkulla tulla löysät housuun siinä samalla. Ihan kamala tunne! Piileskellä pensaan juurella. Ja toinen kerta metsässä, jossa äänen kuulin ja lähdin pakoon hiljakseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan että karhu poloinen joka on varmasti myös peloissaan, löytää syvemmät metsät. <3

      Hih kyllä siinä voi pöksyihin karahtaa jos ja kun karhuun törmää! Niin siinä pitää olla rauhallinen ja se makaaminen maassa kuollutta näytellen, se voisi olla todella haastavaa... Mutta tosi harvoin saa ylipäänsä lukea, että karhu olisi tappanut ihmisen, eli hysteria ei hyväksi, mutta eihän ne karhut tälle meidän asuma-alueelle kuulu.

      Poista
  10. Hurja alku viikolle, toivottavasti karhu hoksaa lähteä kauas pois eikä laskimotukos olisi kuin paha pelko!Mulle hurjimmat kokemukset eläinten kanssa on treffit mäyrän kanssa kun olin pikkutyttö ja muutama kamala käärmekokemus. Viimeks näis toissatalvena ketun takapihalla leikkimässä lumihangessa <3 Rauhallisempaa iltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ketut ovat suloisia, käärmeet ei niinkään.. Näihin törmätty monesti, siis käärmeisiin. Mutta karhuun en toivoisi törmääväni.

      Kivaa viikonloppua <3

      Poista
  11. Huh, olisipa tosiaankin ollut hajusuolalle tarvetta! Joskus arkeen mahtuu useita stressinpaikkoja...

    Luinkin tuosta karhusta. Ja nyt kuulemma Helsingin puolella jahdataan hirviä ja liikennettäkin on pysäytelty. Minulla oli tänään etäpäivä, mutta onneksi Kumpulassa työskentelevä miehenikin ehti ajoissa kotiin - ei hirvipolojen vuoksi, vaan sen liikenteen pysäyttelyn.

    Toivotaan, että kesäkuusi jatkuu leppoisammin! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu luin hirvistä, aikamoista juttua, Temppeliaukion kirkko, omat lapsuudenseudut siellä sekaisin ja nyt täällä karhusta sekaisin. Siinä olisi ihmisillä miettimistä, jos eläimet ja luonto ottaisi vallan.

      Hyvä että miehesi ehti ja ennen kaikkea, ettei bongannut matkallaan hirviä. <3

      Samoin sinne, ihanaa kesäkuuta <3

      Poista
  12. Ohhoh, aika ihmeellistä varmaan nähdä karhu, empä ole törmännyt! Hirveen kyllä joskus lapsena metsässä ja se oli aika pelottavaa.
    Toivottavasti tyttösi jalka paranee pian. Ja äiti rauhoittuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu hirven olen nähnyt, tosin en nähnyt karhua vaan se on kulkenut tässä meidän ihan asuma-alueella, mm. naapurin pihalla, ihan huimaa. Kiitos kovasti ja jalka voi onneksi jo hyvin.<3

      Poista
  13. Huh huh, aikamoinen päivä teillä.Toivottavasti nyt kaikki on jo paremmin :O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä on, mutta missä se karhu lymyilee. <3

      Poista
  14. JOnna H kirjoitti ajatukseni, tosin en joutunut tuolalista koulumatkaa kulkemaan :)
    Karhu pelkää enemän ihmistä kuin ihminen sitä..Kuten kaikkien villieläinten suhteen, omalla käytöksellä selvinnee parhaitten. Antaa ötökän olla ja poistuu huomaamatta takavasemmalle tai -oikealle, ei niiden kanssa tartte jäädä kaveeraamaan :) Juuri oli viimeviikolla juttua siitä lintubongarista ( Loviisa-hamina-kotka suunnalla ?), joka meinasi jäädä karhun alle ( näin otsikoitiin) Kyseessähän oli panikoitunut karhu-raasu ja kuvaaja nyt vain sattui makamaan maassa kuvaamassa, eikä karhu häntä huomannut. Mies vain nousi ylös ja karhu väisti ja pötki matkoihinsa....Muistona miehellä hienoja kuvia ja sanoi, ettei pelännyt, koska tiesi, että karhulla oli hätä päästä pois rannalta.

    Voi mikä mysteeri tuo jalka :/ Ei kiva!
    Voimia kummallekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kyllä samaa mieltä ja karhuhan menee yleensä karkuun, ellei ole pentuja. Mutta koska en ole koskaan asunut asuma-alueella joka on karhun reviiriä, emmekä nytkään asu ja karhu on lasten koulun piha-alueen tiimoilla, niin uskonpa varmasti siihen, että ei kukaan äiti toivoisi lapsensa törmäävän karhuun, kyllä se suojevaisto vaan iskee niin kovaa, ettei pelolta ole edes järki matkassa. Täytyy muistaa, että korvessa asuvilla on yleensä pyssyt huomanaan tälläisiä tilanteita varten, toki ei lapsella. Mutta pyritään ajamaan ne villieläimet pois asuma-alueelta, ei kukaan varmaan siellä korvessakaan niitä omalle pihalle kaipaa. Karhuhan kävi naapurinkin pihalla ja täällä se vaan on hyvin tavatonta. Sama se on käärmeidenkin kanssa, juoksen hysteerisenä karkuun eli kaikilla meillä on omat pelkomme ja huoli lapsista on niistä suurin. Uskon myös, että itsekulle tulisi pupu pöksyihin jos karhuun törmäisi, vieläpä omalla pihalla. ;)

      Ihme juttu juu tuo jalka, mutta se on kunnossa nyt, huhhuh, mitä lie oli.

      Ihanaa viikonloppua Satu <3

      Poista
  15. Ymmärrän pelkosi, mutta niin totta tuo mitä tässä jo kirjoitettu - karhuja on ja ne meidät kyllä huomaa ja haistaa kaukaa - olen kuullut sanottavan ,että jos tietäisimme kuinka paljon niitä on, ei kukaan menis metsään. Myönnän, että minuakin pelottaa.

    Sillä tiedämme, että jos joudumme emon ja poikasten väliin - niin ei käy hyvin - karhu toimii juuri niin kuin emo toimii - hätääntyy ja puolustaa poikasiaan, mutta eihän se paljon meitä lämmitä jos itse siinä välissä olemme. Karsea pelkkä ajatuskin.
    Voi kunpa näitä ikäviä kohtaamisia ei tulisi - luonto saisi olla rauhassa ja niin ihmisetkin.
    Eli yritän tässä kertoa, että minua hirvittää ja samalla säälittää karhut .. ota tästä nyt selvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu mutta Porvoon eli tässä meidän metsissä ei niitä liiku, ei ole karhujen reviiriä normaalisti tämä meidän asuma-alue, siksipä tämä ns. ensikohtaaminen ja vielä naapurin pihallakin käväisi oli aika pysäyttävä. Lapsillekaan kun ei ole ymmärretty antaa minkäänlaista karhukoulutusta, käärmekoulutusta kylläkin jne.

      Juuri sen tiedämme, että emo ja pennut, se on maailman huonoin tilanne jos siihen joutuu. Ihan samaa toivon ja säälittää karhu poloinen, mietin että miten peloissaan itsekn on, kun on eksynyt tänne autojen keskelle, vilskeeseen ja pörinään. Karhua en demonisoi, mutta en toivo lenkkipolulla karhuun törmääväni, enkä etenkään omian lasten koulun pihamaastossa. Ymmärrän täysin, ihan samat ajatukset, säälitti eksynyt karhureppana ja pelotti lasten koulureitti. <3

      Poista
  16. Kaikkea siellä on taas tapahtunut ja lapsistaan on aina huolissaan ja pahinta pelkää. Toivottavasti kaikki alkaa taas sujua! Voihan se karhu siellä kaikkien keskellä hätääntyä, vaikka yleensä ihmistä väistää.
    Täällä parin kilometrin päässä ajettiin viikko sitten karhukolari. Karhua sitten etsivät, kun eivät tienneet onko loukkaantunut. Kenellekään kyläläisille ei mitään ilmoitettu eikä varoitettu. Nettilehdestä luin päivän päästä koko kolarista. Kai meidät korven asukit voi karhu napostella vaikka suuhunsa, hih. Loukkaantunut karhu on tosi arvaamaton. Silti en osaa pelätä luonnoneläimiä, kun tuntuu maailmassa olevan paljon pahempaakin.
    Ihanaista kesäkuun alkua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan huoli lapsista on aina, ilman pelottavia tilanteitakin. Säälittää eksynyt karhu reppuli.

      Näin on maailmassa on niin paljon pahempaa ja kyllä on suurempi todennäköisyys joutua auton tönäisemäksi kuin karhun huitasemaksi. Näin se on, mutta tälläinen ensikohtaaminen omassa elämässä oli kuitenkin hätkäyttävä juttu. Minulle kun tämä ei ole lainkaan tavallista.

      Ihanaa kesäkuun alkua sinnekin <3

      Poista
  17. Voi karhu parkaa, enemmän se on siellä pelännyt. Onneksi on näköjään jo osannut lähteä muualle. Eihän karhu hyökkää, jos ei tunne oloaan uhatuksi. Autot on paljon vaarallisempia. Meillä päin asuu monta karhua ja itsekkin olen kerran marjametsässä törmännyt semmoiseen. Kun aloin laulamaan isolla äänellä lähti karhu kauhuissaan pakoon. Liekö vika lauluäänessäni =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä juuri, mutta koulun piha, tuhat lasta, lasten kirkuna ja pelko, kaikkea tuli mieleen, siinä voi karhu peljästyä ja hätääntyä. Niin ja monille on karhut normaalia, mutta meille ei lainkaan, kun emme asu, enkä koskaan ole asunut karhujen asuma-alueella, joten kyllä se ensimmäinen tunne oli pelko, etenkin kun lapset olivat samalla reitillä. Mutta nyt kun karhutkin ovat tänne eksyneet, niin pidän ehdottomasti mielessä tuon laulamisen, sillä minulla on aikas huono lauluääni. Eiköhän karhu raakunnastani peljästy ja pötki karkuun, hihi. <3

      Poista
  18. Oi ja voi! No sattuu ja tapahtuu :( Huoli on kyllä aina suurempi kun on lapsista kyse! Pienet rakkaat ihmiset! Haleja sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan, kun on huoli lapsista, järkikään ei aina matkassa. <3

      Poista
  19. No huh, onpa taas teillä tapahtunut. Toivottavasti jalka on jo paremmassa kunnossa ja toivottavasti karhu on älynnyt lähteä pois ihmisten ilmoilta oikeisiin metsiin.
    Kokemusta ei karhuista, jälkiä kyllä nähty ja maalaiskodin lähettyvillä niitä aina silloin tällöin näkyy.
    Metsästäjän karhukoirakin pääsi kerran oikeisiin toimiin ja haukkui karhua 5 m päästä. Tosin se oli hölmö roskiskarhu joka sitten lopulta jouduttiin lopettamaan :(
    Kerran vein hunajaa metsään missä oli karhun jälkiä ja jäin kyttäämään mutta ei se enää tullut niille main lainkaan.
    Norjassa kerran pelotti lakkareissulla kun törmäsin vielä tuoreeseen karhun ulosteläjään.
    Kaikesta harmituksesta huolimatta iloa loppuviikkoon <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin vaikka oli huoli lapsista, niin oli huoli karhustakin, että löytäisi sankemmat metsät, kyllä on mesikämmen ollut varmasti peloissaan hänkin.

      Voi ei roskiskarhu, voi poloista....

      Mies oli viime vuonna perhokalastamassa, jonka reitillä bongattiin 10 karhua, 10 karhua on jo hieman pelottavampi ajatus, siinä voi joutua kaiken keskelle, ns. Ihanaa viikkistä ja kiitos kovasti <3

      Poista
  20. No on teillä ollut jännä päivä. Ei ole kivaa että karhu majailee asuin aluella Hyvää että kaikki selvisi hyvin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu kun ei tänne kuulu, eikä ole tainnut ihan tässä aiemmin pörriäkään. Emme ole lapsiakaan oivaltaneet kouluttaa karhukohtaamisia ajatellen. <3

      Poista
  21. Karhu? Ei oo tosi, kyllä iskis paniikkia täälläkin.

    VastaaPoista
  22. Jessus, mä kuulin tästä karhusta vasta sun blogista klo 22.30. Tuohan on ollut keskellä vilkasta liikennettä kaikin puolin :O Onneksi oon niin kipeä, etten pysty tuonne mehtään kävelemään. Taju lähtis tältä akalta nähdessä, ja hölmö koira tulisi syödyksi.

    Laskimotukoksesta on kokemusta. Oli jalassa, ja sen jälkeen sydämen kautta keuhkoissa. Luin jostain, että siihen ei mene kuin 2 sekuntia, kun kulkee tuon matkan. Ikävä kyllä, laskimotukos oireilee miten kullakin, ja on joskus oireilemattakin.
    Joten koitahan painottaa taukoliikunnan ja juomisen tärkeyttä tyttärelle tämän jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, raukka pörrinyt täällä ihan miten poikin. Hih ihan sama juttu, meidän Sampasta tulisi heti karhun ateria myöskin. Herranjesta Minna, nyt on sulla ollut hirveän hurja kokemus!!! Juu ystävä tämän tiimoilta kertoi, että anoppi ehti kuolla jonottaessa lääkäriin tai siis ei heti siltä istumalta kuollut, mutta tulppa meni sydämeen. Eli hurjia juttuja nämä. Tytär nyt aikalalla pelästyi ja on alkanut muuttaa tapoja. <3

      Poista
  23. Tsemppiä! Ja huoli läheisistä on joskus muuten aika kuluttavaa, olisi ihanaa jos ei tarvitsisi murehtia! Mutta sitä se elämä ja rakkaus toisinaan on-välittämistä niin että se oma sydän on ihan sykkyrällä.

    Ja kääk, karhu ei ole onneksi vastaan tullut! Suden ulvonnan olen tosin kuullut pentuna koulumatkallani, muistan että äiti oli jonain kertoina lähtenyt perässä "varjostamaan", että pääsen turvallisesti perille..mutta aikusiällä kyllä kaikki rapinat ja kolinat metsässä vähän pelottavat, eipä auta kuin pitää itse kovaa meteliä ja etukäteisvaroittaa metsän eläimiä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Salka niin kauniisti kuvasit sitä tunnetta eli huolta. <3 Niin totta tuo, kyllä ne metsän eläimet väistävät kun tulee metelöityä. Mutta silloin kun menen Sampan kanssa kahden ja minulla vielä kuulokkeet korvissa... <3

      Poista
  24. Laskimotukoksen kipu on kyllä aivan käsittämättömän kova ja erilainen verrattuna tavalliseen lihasjomotukseen. Sain veritulpan pitkän Meksikon lennon jälkeen ja onneksi se saatiin verenohentajilla liuotettua. Silti lääkehoitoa puoli vuotta ja ainainen pelko ettei liian kauan istu esim. autossa, vaan taukoja parin tunnin välein! Onneksi menee yhteen pisutaukojen kanssa : ) Hormonaalinen ehkäisy on sitten täysin pois kuvioista jos on tulpan sairastanut. Jos mahdollista niin sellainen laaja geenitesti kannattaa teettää, sieltä näkee taipumuksen. Mulla ei sitä geeniä ollut, joten oli satunnainen ehkä vuosikausien e-pillereiden käytöstä johtunut ja juuri tuon pitkän lennon käynnistämä tukos.

    Ultraäänellä tukos löytyy heti, sellaista kannattaa vaatia. Itse sain silloin v. 2010 mehiläisen/työterveyden kautta heti avun ja hoidon!

    Tsemppiä & haleja äidille (älä pyörry...) ja erityishalauksia tyttärelle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Heli ja varmasti oli raskauden aikana hirmuinen pelko! <3 Juu pitkät lennot ovat sinulle kovia juttuja, tukisukit, pakkojaloittelua ja juomista ja sitten pissalla käymistä, jollon tulee jaloiteltua. Voi hurjuus, nämä jutut eivät todellakaan katso ikää!

      Kiitos kovasti Heli <3

      Poista
  25. Huhhuijaa,vai karhu siellä pelottelee.Ei kiva.Meidänkin pikkukylän poikki saapasteli yksi kesä karhu..Hetken aikaa tuntui,että uskaltaako edes pyöräilemässä käydä.Ja kun harrastetaan patikointia,niin kyllä se välillä mielessä käy..ettei vaan karhuun törmättäisi.Suositaan kyllä opastettuja reittejä,joissa on muitakin kulkijoita.Ehkä karhut välttelee tällaisia paikkoja,missä ihmisiä kulkee..en tiedä.Mutta eksyyhän noita,kuten juuri kerroit..Kyllä sitä lapsistaan on ainainen huoli.Saatikka, jos ne sairastaa tms isompaa ongelmaa..Äitihän sitä on melkein kipeämpi silloin ;) Tsemppiä tähän päivään,aurinkoa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu kyllä se on mielessä häivähtänyt Porvoon metsissä, että josko, mutta koska havaintoja ei ole tehty ja tiivistä asuma-aluetta ei ole ollut syytä pohtia syvemmin.

      Niin se on, mahaan tulee hirveä solmu jos lapsi kärsii, sitä niin haluaisi vaihtaa paikkaa. <3

      Ihanaa viikonloppua Anne <3

      Poista
  26. Ohhoh, että karhuhavaintoja! Toivottavasti karhu on löytänyt itselleen sopivammille paikoille. Kyllä meidän perhe pysyisi visusti sisällä, jos tuollainen uutinen leviäisi. Ei taida näille seuduille sentään karhut löytää, vauhkoontuneita hirviä tästä on joskus poliisien voimien jahdattu ja pelätty, että hirvi ei vaan lähtisi juoksemaan Kehä I tai Itäväylälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu luin niistä hirvistä ja täällähän niitä pörrii myöskin. Mutta juu kyllä tässä metsälenkit jäivät muutamalta päivältä ja lapsiakin on tullut kuskattua, se nyt vaan on sellainen tunne, ettei koskaan voi olla liian varovainen. <3

      Poista
  27. Mä asuin ennen maalla, jossa tuli esimerkiksi hirvet tutuiksi. Siinä on pysäyttävän iso eläin, mutta karhu olisi kyllä vähän jo liian pelottavan eläin kohdattavaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta Sipoossa mökillä lapsena istuinpa ulkohuussissa, kun hirvi tuli kalliota alas kohti ja rymisti ihan vessan vierestä, oli huiman iso ja uljas eläin, en niinkään pelännyt, koska hirviä ei ollut mitenkään opetettu pelkäämään, mutta pysäyttävä hetki olisi. Karhuun törmääminen kasvotusten, niin olisi se aika huima juttu kyllä, pupu siinä tulisi pöksyihin..

      Poista
  28. Karhut on niin pelottavia. Se on niin pelottavaa, kun tulevat näin lähelle asutusta. Olipa meillä eilen niin virkistävä päivä ja ihanat energiat, kuitenkin siitä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jetsulleen komppaan joka sanalla sinua ja meillä oli niin kivaa. <3 Niin kuin aina <3

      Poista
  29. Oijoi, karhut *hus hus hus*! Nallet pysykööt metsissään ja antakoon äitien olla rauhassa! Ja lasten! Onhan se ihanaa kun luonto on lähellä, mutta turvallisesti! Ja lasten kanssa saa aina olla sydän syrjällään, aina tulee jotain mikä saa massun sekaisin. Ja aina silloin kun mies on siellä työmatkalla, kyllä! Tsemppiä ja kiitos kivasta blogista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin on, me niin ukkelinkin kanssa naurettiin, että aina juuri kun on työmatkalla, mm. norovirus jne... aina iskee kun toinen on poissa. Hih ja juu ei ihan näin asuma-alueelle karhu reppulit kuulu. <3

      Poista
  30. Ettei vaan olis sama nalle, joka pyöri Haminassa pari viikkoa sitten :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voipi olla hyvinkin, voi toista reppulia kun on eksynyt täysin... <3

      Poista