maanantai 20. kesäkuuta 2016

Apua olen niin hajalla... Kenen hyppysissä on muistikorttini valokuvia pullollaan?!

Nyt en oikein kestä, tämä on vähän niin kuin jännitysnäytelmä, kamala sellainen. Oloni on alaston, vaanittu, intiimillä tavalla paljastettu ja ahdistus on suuri.

Miten kaikki alkoi? Tiputin kännykkäni kahdesti viime viikolla maahan, koska kännykkäni kuori oli jotenkin päässyt löystymään. Stop, juu ei se tarina ihan näin mennyt vaan yritin tehdä liian monta asiaa kerralla ja kännykkä tippui maahan kahdesti. Taas muuten itsepetos yritti ottaa otetta!


Ensimmäinen kerta oli kirpputoriostosten kantamisen yhteydessä ja toinen oli täysin luonteenpiirteilleni ilmeinen tapahtuma eli haastatellessa kirjailija Jenny Rognebytä. Jännittäessähän sattuu kaikille vaikka mitä ja tulee muuten pölistyäkin vaikka mitä, kuten juuri nytkin.


Voi Jenny lumouduin seurassasi niin, että puhelimet vaan lenteli.

Olennaista on se, etten kumpaisellakaan kerralla oivaltanut katsoa onko muistikortti tallella vaan hätäännyin pelkästään siitä, että toimiiko puhelin enää.

Eilen postausta tehdessä huomasin kuitenkin, että mittava osa ottamiani valokuvia on kateissa, sanotaanko noin 1700 kappaletta! Sattumoisin sitten vielä paria viikkoa aikaisemmin siirsin kaikki kuvani muistikortille, koska puhelimen muisti alkoi tulla täyteen.




No nyt teillä herää kysymys, entäs pilvipalvelut? Googlen pilvi täyttyi helmikuussa ja Dropbox jo vuosi sitten kesällä. Tuliko mieleen ostaa lisätilaa, no ei tullut, koska meni aivan hyvin näin tähänkin asti ja siksihän minulla juuri oli se isoakin isompi muistikortti! En kestä, opinko tästä edes mitään, tuskinpa...


Eilen kuitenkin kun koko valokuvamuistikortin häviämisen tuska iski tajuntaani, menin aivan veteläksi ja masennuin. Mietin ensin blogin kautta pintapuolisemmin asiaa, monen monet postausmateriaalit joiden kuvat olin jo ottanut kauniilla säällä valmiiksi. Seuraavaksi oivalsin, että kaikki henkilökohtaiset kuvat lapsista ovat kadonneet. Seuraavaksi mietin kauheita meikittömiä nassukuviani, että onkohan muistikortin löytäneellä hauskaa katsellessa niitä. Olen mm. kuvannut karmeita finnejä kaulassani.



Nyt olen kuitenkin eniten onnellinen, että mieheni kanssa olemme tavallinen suomalainen pariskunta, emmekä harrasta nakukuvien ottoa. Tämä oli aivan hilpeyttään tähän pakko lohkaista, sillä eihän minulla kuitenkaan ole mitään hätää, muistikorttini on täynnä kuvia lapsista, maisemista, eläimistä ja kahvikupeista, mahtaa olla tylsää katsottavaa. 

Silti täytyy myöntää, että inhaa on, että jotain kuitenkin niinkin henkilökohtaista on kateissa ja kenties tuo henkilökohtainen asia on vielä pahimmassa tapauksessa vääränlaisten ihmisten hallussa.




Myönnän tuli valvottua yökolmeen ja murehdittua ja sainpahan virtsarakontulehduksenkin kun aikani liikoja murehdin. Mutta koska en ole itsesäälissä velloja, kuin aina yhden päivän kerrallaan. Tämä on jokin oma kirjoittamaton sääntö, niin tänään aion maanisesti suursiivota pahan olon pois. Jos mikä auttaa, niin kodin nuolenta lattialistoja myöten. 

Aurinkokin vihdoin paistaa, mutta kuka välittää nyt siitä, miten voisi edes ajatella rentoutuvansa tälläisessä tilanteessa, tämä puuhakas hätäännys on valjastettava nyt parempaan käyttöön.


Eli pölyhuiskaa heiluttaen kysynkin teiltä, onko sinulla kadonnut valokuvien muistikortti tai muuta katoamaa sillä saralla? Lääkitsetkö itseäsi ja hallitsetko mieltäsi siivoamalla?




Ai niin onneksi on Instagram, blogi ja Facebook, siellä on kuitenkin kuvia tallessa. Tämä postaus on ymmärrettävästi kuvitettu lähipäivien täytekuvilla. 

88 kommenttia:

  1. Muistuu mieleen monen monen vuoden takainen tapaus, kun miehen auto varastettiin. Se löytyi myöhemmin poliisin toimesta, mutta auton hanskalokerossa ollut valokuvapino (plus jokunen muu esine) jäi sille tielleen. Eipä siinä muuten mitään, mutta ko. valokuvissa oli minusta eräs "rohkeahko" kuva nojailemassa tuohon ko. autoon. Voi luoja, että oli hirveä tunne, että kuka sitä kuvaa mahdollisesti katselee... yyyyh!! Nykyään ei enää moisia kuvia voisi edes ottaa, nimim. muutama vatsamakkara liikaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi eih!!! Juuri tämä olisi kamalaa, onneksi ei sellaisia ole, mutta joitain hyvin outoja kaksarikuvia mm. Voi itku on sinulla ollut tuskainen olo silloin. Ihanaa iltaa Tuula ja kiitos, että jaoit tämän. <3

      Poista
  2. Tapahtumarikas viikko sinulla niin hyvässä kuin hieman ikävissäkin merkeissä. Onneksi on kans aika tavis ja tykkää ottaa lähinnä maisema- ja annoskuvia, sillä upouusi kamera minulta mysteerisesti hävisi Dubain kihlajaismatkalla. Kamera ostettiin puolessa välissä reissua ja kun olimme poislähdössä kentälle, hukkasin (tai se varastettiin) sen! Harmittaa aivan vietävästi vaikka siitä taitaa olla liki 10 vuotta! Satoja upeita kuvia. Onneksi vanhalla kameralla otettiin kuvia alkuloma, jotta jäi jotain muistoksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kamala, kyllä on silloin kirveltänyt ja varmaan ikävä tunne nousee pintaan tänä päivänäkin. Onneksi muistot säilyy mielessä, jos jotain iloista näistäkin pitää kehittää.

      Ihanaa iltaa Heli <3

      Poista
  3. Tiedätkö Tiia, että mun vaisto sanoo, ettei se muistikortti ole kenenkään hallussa, vaan se on huuhtoutunut joko sade- tai lattianpesuveden mukana (riippuen siitä, katosiko ulkona vai sisällä) teille tietymättömille. Kurjaa tietty sekin, mutta parempi kortti kadoksissa kuin väärissä käsissä. Lohduttaisko tää yhtään :)? Toivottavasti, koska oikeesti olen ihan varma, että sitä ei kukaan ikinä löydä. Paitsi ehkä sinä jostain ihmeellisestä kätköstä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu joku on astunut sen päälle, niin pieni piiperoinen eteti sitä kukaan löydä! Lohduttaa, näin haluan itseänikin lohdutella. <3 Ihana Annukka. On se tainnut lentää siinä samassa, kun akut ja ym. lenteli pitkin katuja.. Mutta ei mitään, luodaan kuvin uusia muistoja.

      Kivaa iltaa <3

      Poista
  4. Hui apua mitä sulle on päässyt tapahtumaan. Toivottavasti joku löytää kortin ja saisit sen takaisin. Toivotaan, että löytäjä tietää sun blogin. Aurinkoista päivää Tiia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se olisi vitsi aikamoinen onnenkantamoinen ja hei toivossa on hyvä elää.

      Aurinkoista iltaa <3

      Poista
  5. On tälläkin hetkellä hukassa toinen muisikorteista mutta hukkasin sen kotona :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sentään sinne, mutta voihan se sinnekin ikuisesti kadota, imurointi ym. :) Ihanaa iltaa <3

      Poista
  6. Tiedän ton tunteen.. hukkasin joskus KOKO kameran, missä oli about 5000 lomakuvaa 2kk reissulta.. Ei harmittanut ei.. Tähän päivään mennessä sitä ei oo löytynyt. Olin jopa ehkä unohtanut sen, kunnes muistin sen kameran tän lukemisen jälkeen :(

    Iloisempaa juhannusviikkoa, toivottavasti muistikortti löytyy! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihhh, ihan kamala juttu ja minne se katosi, voi kauheus ja kuka niitä kuvia katseli! Voi itku, että tämä muistutti iitä.

      Ihanaa juhannusta ja epäilen löytymistä, niin pieni pikkarainen ja kun katuu lentää, se on menoa. <3

      Poista
  7. Voi harmi! Toivottavasti se jostakin ihmeen kaupalla löytyis:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vahvasti epäilen asiaa, kadulle kun lentää tai ravintolan lattiaan, niin eikösen sen taru ollut siinä. Kiitos M ja kivaa iltaa <3

      Poista
  8. Oh noooo!! Mä en kestä! Mulla ei ole kyllä koskaan hävinnyt kortti tai muutakaan. HArmittaa sun puolesta ja mä en tiedä oikeesti mitä tekisin, jos mulle kävisi noin!! arghhh!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei auta kuin alistua ja mennä kohti uusia kuvia, hih. Mutta kyllä se jo tästä, kiitos zempistä ja kivaa iltaa <3

      Poista
  9. Toivottavasti kadonneen kortin kanssa kaikki käy vielä paremmin päin. Joko niin että löydät sen itse jostakin (laukunpohjalta..) tai että joku löytää kortin ja sinut.

    Parempaa viikkoa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos niin paljon Marie. Luultavasti se on jo joutunut kenkien tallomaksi, mutta parempi sekin ajatuksena, kuin että joku katselisi ottamiani kuvia. Se vaan on kuitenkin niin henkilökohtaista.

      Ihanaa viikkoa <3

      Poista
  10. Ounou! Harmitus on taatusti iso. Toivottavasti löytyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos aika iso oli, mutta kyllä se tästä taas, uuteen nousuun. :) Kiitos Satu ja kivaa iltaa <3

      Poista
  11. Voi ei! Soitiko ravintola Teatteriin ja kysyit, josko se olisi sinne tippunut Jennyä treffatessa?
    Tuo on tosi kurjaa ja uskon, että yöuynet on kadotettu :(

    Toivottavasti kortti löytyy ja ei, en lääkitse itseäni siivoamalla ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Soitin, ei ole löytynyt ja siivoojat siivoa joka päivä. Snif. Hih siivoaminen on paras lääke, heti parannuin. ;)

      Huomiseen <3

      Poista
  12. Voi apua! Vaikkei ihan intiimimpiä ruumiinosia olekaan tarjolla, on silti ymmärrettävää, kuinka raiskattu olo tulee, kun henkilökohtaiset kuvat päätyvät jonnekin.. Jollekin. Josko nyt kuitenkin toivotaan, että kortti on ja pysyy maassa ja tuhoutuu, sillä löytääkö kortti koskaan luoksesi, on epätodennäköistä, ellet löydä sitä itse. Surullista...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin siinä tulee, onhan kuvat jotenkin kuitenkin omien ajatusten tulosta ja tuotosta. Niin se on hyvin epätodennäköistä, että löytyy, mutta nokka kohti uusia kuvia. Kiitos kovasti Viltsu ja ihanaa iltaa <3

      Poista
  13. Voi inhottava tilanne! Toivottavasti saat kortin takaisin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anu, mutta taitaa olla menetetty, snif.

      Ihanaa iltaa. <3

      Poista
  14. Oijoi. Ymmärrän kyllä hyvin tuon harmituksen mikä moisesta on aiheutunut :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin meni kyllä päiväksi ihan voimat, lannistuin, mutta ei auta jäädä märehtimään. Kiitos kovasti Mira ja kivaa viikkoa <3

      Poista
  15. Tiia, meiltä katosi kokonainen 14 metriä pitkä vene, joka painoi 11 tonnia! Olimme juuri muuttaneet tälle ihanalle saarelle ja muutto oli yhden firman vastuulla sisustusta myöten. Suomen suurin kuljetusrfrima kuljetti veneen. Meillä oli just 2 viikkoa vapaata kahden perheen lapsistamme eikä kuopusta vielä ollut ja tarkoitus olla vesillä kaksi viikkoa. Venettä ei vain missän. Soitimme poliisille ja äitikin soitti, että eräs tuttu kuunteli poliisradiota ja siellä nyt etsitään teidän venettä. Vähän otti päähän. Päällä oli isot vakuutukset, mutta ei niitä ensimmäisen yhteisen kesämme veneviikkoja olisi korvannut. No, se vene löytyi sitten. Kuski oli ehkä hieman...törppö. Hänelle oli annettu selvä kartta reitistä ja myös varoitus, minne ei saa ajaa, koska siellä liian matalat sillat. Tämäpä oli ajanut just minne ei pitänyt ja tukki koko pikkutien toisen kaistan. Kuski ei tiennyt minne olisi siitä lähtenyt, joten hän rupesi nukkumaan! Selvisihän se siitä, mutta tämä on ikimuistoisin meille sattunut 'katoamistapaus.'

    Minustakin tuntuu, että sen sun kortin ei tarvi välttämättä olla kenelläkään....Eikö tunnukin paremalta ajatukselta<3

    Mukavaa juhannusken odotusta<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole totta, mikä tarina, voi jestas Leena ja arvaa mitä, sinulle muuten sattuu aina elämä isompia asioita. :) Kiitos tästä ja oikein ihanaa iltaa. <3

      Poista
  16. Voi Tiia! ❤ Ei siitä kortista toinen välitä. Se ei kyllä lohduta sinua yhtään ❤. Minä hävitin tyhmyyttäni viime syksynä puhelimen ja tiesin minne ja tiesin, että oli kuori niin löydät, että pudotessa akkukin irtoaa. Oli ihan "muutama" kuva mm. rakkaalta reissulta. Ei löytynyt puhelinta, ei siihen saanut yhteyttä. Kuvista oli suurin huoli. Soitin operaattorille. Sulkivat puhelimen. Mutta en tiennyt, että olin ottanut sellaisen turvan, että muistikortti ei aukea muille!! Ja mikä onni, kuvat oli just mahtuneet Dropboxiin. Nyt ei enää mahdu ja niin tarvii varmaan tehdä jotain tehdä. Toivon sinulle hyvää päivää ja iloisia uutisia lähipäivinä ❤
    Riitta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi mahtavuutta, sinulla oli onni matkassa. Vitsi vieköön mikä tuo muistikorttiturva on, kiitos niin paljon vinkistä, ihan pakko selvittää ja hankkia itselle varulta tulevaisuutta varten.

      Mutta kyllä sinulla kävi kurjemmin ja aivan mysteeri minne se katosi.

      Kiitos Riitta niin paljon ja samoin sinulle ja oikein ihanaa juhannusta <3

      Poista
  17. Ei ole multa kadonnut muistikorttia,eikä mitään muutakaan siihen verrattavaa. Usein näen kuitenkin unta siitä, että pankkikortti on kadonnut ja paniikkihan siinä iskee. Voi kun se vielä löytyisi. Pidän peukkuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu se olisi inhaa ja on niin käynytkin. Kiitos kovasti Kristiina ja oikein ihanaa iltaa sinne. <3

      Poista
  18. En ota puhelimella kuvia juurikaan, kameran muistikoritilta pyrin nopeasti siirtämään sekä pilveen, että ulkoiselle muistille. Koneen muistiin en tallenna, koska pelkään, että koneen hajotessa kuvat häviävät. Voi se ulkoinen muistikin hävitä (siitä on kokemusta), mutta onneksi samat kuvat ovat nykyisin siellä pilvessä. Aika vaivalloista, kun siirrän kaikki vielä aina sopiviin kansioihin. Pakko kuitenkin tehdä heti huolella, koska kymmenien etuhansien kuvien joukosta en muuten myöhemmin löytäisi mitään.

    Toisaalta jos muistikortti katoaisi, sieltä löytyisi valtavasti ruokakuvia, matkakuvia, kukkakuvia, perhekuvia... ei todellakaan mitään raflaavaa. Harmittaisi silti tietysti valtavasti jos kuvat häviäisivät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tuon vaivalloisuuden takia olen nyt tässä jamassa ja minulla kuitenkin vain gsm kamera... Voi blaah, kyllä nyt pilvi lämmittäisi. Hih tuo kuulosti hyvin hassulta ja väärältä. ;)

      Juu ei raflaavaa täälläkään, mutta kuitenkin paljon muistoja ja myös henk.koht kuvia erityisesti lapsista.

      Kiitos Lumo ja aurinkoista iltaa. <3

      Poista
  19. Tiia ystäväiseni - minä olen samaa mieltä kuin Annukka ja Leena - sinun korttisi on jossain sadevesikaivossa tai roskiksessa - puhelimen muistikortit ovat niin pieniä, ettei niitä tavan ihminen osaa maasta bongailla. Mutta ikävä juttu joka tapauksessa - kuvia olen muutaman kerran menettänyt, kun en ole ajoissa muistanut varmuuskopioita ottaa. Mistä muistuikin mieleen, että olisi taas aika.
    Ja hmmm - siivous on ehkä viimeisin keino, millä minä yritän stressiä pois suihkia. Mutta siivoushommat nyt eivät muutenkaan ole mun juttu - pakon edessä hommaan ryhdyn, hyvä jos silloinkaan.
    Parempaa viikkoa sinne siivottuun huusholliin sinulle, ihaNainen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se varmaan on ja tosiaan jokaisella on omat hassut keinonsa. HIh lisää draamaa vaan, niin meillä pysyy paikat siistinä. ;)

      Kiitos ihanainen Lady ja aurinkoa iltaasi <3

      Poista
  20. Voi ei! Hirvittävä tunne, voin uskoa.
    Voihan olla, että kortti on tipahtanut maan rakoon tai lakaistu roskikseen. Ehkäpä se ei ole kenenkään muun hallussa. Tsemppiä ♥︎

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin siinä varmaan on käynyt, kiitos kovasti Kati ja ihanaa viikkoa sinulle. <3

      Poista
  21. Voi ei. Kyllä on harmillista. Kuvat ovat kuitenkin kovin henkilökohtaisia. Minä hukkasin kerran yhden muistikortin lomamatkan jälkeen ja kyllä harmitti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se kieltämättä harmittaa ja on se sellainen henkilökohtaisempi esine kuitenkin.. Kiitos kovasti Tiina ja lämpöisiä ajatuksia sinne. <3

      Poista
  22. Voi harmi tuota kuvien katoamista. Minä olen niin kiintynyt kuviini, että olisi about katastrofi, jos ne katoaisivat jonnekin. Eikä ajatus jostain vieraasta selaamassa kuviani ole sekään kovin kiva. Minulla menee kaikki kuvat pilveen, mutta yllättäen sinne ei mennytkään kontaktit. Puhelimeni hajosi tammikuussa vieden mukaan aivan kaikki yhteystiedot. Siis vieläkin puuttuu kavereiden numeroita.

    Ikinä en ole purkanut stressiä siivoamalla. Sen on kyllä näköistäkin :) Voisit jotenkin yrittää tartuttaa tuon piirteen minuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aargghhh tuokin niin ahdistavaa, jos menisi kaikki yhteystiedot, en edes tiedä kumpi on pahempi! Minulla meni viimeksi kalenteri ja siinäkin oli vähän aikaa säätämistä.

      Hih juu jotenkin taidan olla klassikko opaskirja tapaus, eli siivoa sisäinen kaaos pois, hih.

      Kiitos zempistä ja aurinkoista iltaa <3

      Poista
  23. Voi kääk kun taas sulle sattunut ja tapahtunut, harmillista todellakin!
    Hih, nauratti kuitenkin tuo nakujuttu... no, sun vähän paremman mielenrauhan vuoksi onneksi kortissa ei ollut niitä nakukuvia ;)
    Mä en kyllä itse siivoaisi tikkuakaan silloin kun mulla on joku mielenharmi, siivoaminen harmittais vielä enemmän ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih on se onni ja onneksi ei ole edes jotain vitsinä otettua nakukuvaa, haha. :) Sitten hieman kuumottaisi kyllä.

      Hih juu täällä siivotaan, niin siisti huusholli jotenkin parantaa mielen, jännä juttu mutta kait psykologian kirjoista ihan klassikko klisee. ;)

      Ihanaa viikkoa ja kiitos välittämisestä. <3

      Poista
  24. On kadonnut yhtä ja toista tavaraa. Joku on jäänyt ikuisesti löytymättä ja joku on löytynyt mitä kummallisimmista paikoista.
    Muistan, kun pienenä tyttönä hukkasin mun rakkaan villatakkini, kun aikuisena kävelin järven rannalla, kaihoisissa tunnellmissa, huomasin rannalla kiven päällä mitäpä muutakaan kuin mun villatakkini. Oli kuitenkin jo kulahtanu ja retunen, mutta kuvion tunnistin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi eih mikä villatakkitarina ja ajattele, siellä se on sinua kaikki vuodet odottanut, lopulta jo aivan kuluneena ja nuhjuisena. Tuli suru oli kumpaisenkin puolesta. <3

      Kiitos kovasti tästä ja aurinkoista juhannusta <3

      Poista
  25. No voihan rähmä. Nyt kannattaa kysyä löytötoimistosta. Nimittäin mieheltäni putosi joskus tangomarkkinoolla kello. Minä jo sanoin hyvästit sille kellolle, mutta joku rehellinen löytäjä oli vienyt sen poliisilaitoksen löytötavaratoimistoon
    Toivottavasti muistikorttisi löytyy☺
    Aurinkoosta maanantaiehtoota Sinulle Tiia♡♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kyllä aika rähmäjuttu kyllä. Juu katosiko Porvoossa vai Helsingissä, voi itkunplitku.

      Ihanaa, että sinun kellosi löytyi, onneksi on rehellisiä ihmisiä olemassa.

      Kiitos ma-te ihanuus ja kivaa iltaa sinulle. <3

      Poista
  26. Voihan surkeus. Oletko jo kysynyt paikoista, joissa kävit, jos vaikka siivooja olisi kortin löytänyt. Joku rehellinenhän voi sen viedä myös löytötavaroihin poliisille.
    Minä kadotin ajokorttini ja kun poliisille tein ilmoitusta, sen löytäjä oli juuri tuonut poliisiasemalle. Oli rehellinen löytäjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kysynyt ravintolasta ja sinne kirpputorin parkkikselle ei ole tullut soiteltua, siitä on viikko jo ja ylikin...

      Ihanaa, että oli noin rehellinen löytäjä, on kurjaa ja vaivalloista uusia paperit.

      Kivaa iltaa ja enkuli kiitos <3

      Poista
  27. Ai niin ne finnikuvatkin, siinäpä sitten jollekin ihailtavaa. Toivotaan, että on niin hyvin kadoksissa, että kukaan muukaan ei pääse kurkkimaan sun kuvia.

    Aurinkoista iltaa Tiia! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuh ne näppykuvatkin, no niissä on jollain ihmettelemistä. ;)

      Ihanaa iltaa Jonna <3

      Poista
  28. No ei ole oikeasti kiva juttu. Uskon, että sinusta tuntuu siltä kuin pala sinua olisi hävöksissä. Itse en muista hävittäneeni mitään vastaavaa, mutta jos olen jostain asiasta todella masentunut, niin siivoamaan en ala, vaan käperryn entistä syvemmälle sängynpohjalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ennen menin aina suruissani nukkumaan, nykyään siivoan, ihan olen mummiini tullut. :) Kiitos kovasti Mannilainen ja onhan päivä vielä huomennakin ja uusien kuvien ottaminen. <3

      Kivaa iltaa <3

      Poista
  29. Onpas kurja juttu :( toivottavasti muistikortti löytyisi jostain. On todella inhottavaa menettää itselle tärkeitä valokuvia. Nykyään näiden kuvien kanssa on kyllä melkoista pelaamista ja suplimista. On kännykkäkuvia, kamerankuvia ja niitä sitten hillotaan ulkoiselle kovalevylle, pilvipalveluun ja oman koneen muistiin. Mietin aina, että mitä jos...mutta sitten unohdan tämän kuvaviidakkoni ja vain jatkan kuvaamista. Ennen oli helpompaa kun kuvia oli rajallisemmin ja niistä tehtiin valokuva-albumeja.

    Varmaan ikävin juttu mitä olen kadottanut on vähän ennen vappua ostamani erilaisista lasihelmistä koottu käsirengasta. Kaikki lasihelmet olivat käsintehtyjä ja uniikkeja ja ne pujotettiin hopeoituun rengaaseen. Jostain kumman syystä halusin laittaa sen ranteeseen vappupäivän Ullanlinnanmäelle - BIG MISTAKE HUGE MISTAKE!!!! Sinne se putosi jonnekin tai matkalla sinne. Soitin jopa kaupunginpuhtaanapitoon ja tiedustelin onko Bajamajoista löytynyt jotain vastaavaa. Minulle sanottiin etten halua tulla katsomaan sitä "massaa" mitä niistä on otettu talteen joten goodbye sille rannerenkaalle....harmitti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se kyllä aikamoista puleeraamista kyllä ja siksi sitten käy näin, kun tuudittautuu, että kyllä ne siell pysyy. Toisin oli ennen vanhaan, oli filmirullat ja kaikki. :)

      Voi ei sinun koru, tuo kuulostaa juuri sellaiselta isolta menetykseltä. Olen saanut rippilahjaksi kultaisen medaljongin ja se katosi mereen ja sitten sain hopeisen rannekorun sedältä Malediiveissa ja sen hukkasin nuorena ravintolareissulla, molemmat asiat ovat jääneet kalvamaan eli niin kurja se sinun koru, ymmärrän tuskan. <3

      Paljon zemppihaleja. <3 Ihanaa viikkoa Marjo <3

      Poista
  30. Voi harmistuksen harmistus sentään. Itse siirrän nykyään kuvat kanssa heti kortilta koneelle. Tosin kyllähän se harmittaisi, kun ei tiedä, että mihin se kortti on hävinnyt... ja onneksi olette taviksi... se nyt tästä vielä puuttuisi, että olisi intiimikuvia kortilla ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin onneksi taviksia, se on ehkä se tärkein juttu. Mutta katosi sieltä niin monta hyvää ja hauskaa kuvaa meistäkin, tädeistä. <3

      Kiitos Maiju ja ihanaista iltaa <3

      Poista
  31. Toivottavasti muistikortti löytyy! Harmittaa sinun puolestasi :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Ellen niin paljon, luultavasti se meni nyt, mutta en jää enää vellomaan, ei kun vaan uusia kuvia ottamaan. :)

      Ihanaa iltaa sinulle <3

      Poista
  32. Harmitus, jospa se muistikortti vielä löytyisi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kumpa olisi tippunut lattialle kotona, niin olisi vielä mahdollisuus. Kiitos Satu ja oikein kivaa iltaa sinulle <3

      Poista
  33. Kyllä se kortti vielä löytyy, usko pois :) itse kerran muuton yhteydessä pakkasin vanhanajan paperivalokuvia muovipusseihin laatikoista. No, ne sitten menivät roskapussien kanssa roskiin ja roska-auto tietysti kävi juuri sinä päivänä tyhjentämässä roskiksen. Silloin kyllä harmitti kympillä. Minulla on muuten myös nuo kuvapalvelimet täynnä, pitäisi hankkia varmaan ulkoinen kovalevy seuraavaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se taisi siinä samalla lentää, kun akut ja kaikki muut menivät maahan pitkin poikin. Se muistikortti kun on niin lörpästi sen sim kortin päällä ja oikeastaan vaan kännykän kansi pitää sen siellä tallessa... :(

      Voi itku on sinullekin käynyt surkeaakin surkeampi juttu! Voi meitä. Minulla on muuten mennyt roskikseen hammaskiskot, se harmitti kyllä kanssa kovasti.

      Kiitos tuesta ja ihanaa iltaa Sundvkata <3

      Poista
  34. Harmi juttu, mutta nythän olet siivouksella sen jo unohtanut <3 Viimeistään siinä vaiheessa, kun nuolit lattialistoja :) Kyllä, siivous helpottaa. Mutta tunnistan tuon tunteen - aikoinaan unohdin laukun (jossa oli filmi-kamera) parkkipaikalle, ajoin vielä sen ylikin (jonka tajusin myöhemmin) ja sain ajella tovin ennen kuin tajusin mitä tein. Vauhdilla takaisin mutta eihän se laukku siellä enää ollut. Sain sen kyllä vähän matkan päästä takaisin, mutta kamera oli viety. Kyllä teki pahaa, kun siellä oli henkilökohtaisia perhekuvia. Toivottavasti edes ajoin sen kameran yli tai olisivatpa heittäneet filmirullan mäkeen. Nyt olen päässyt siitä yli, mutta silloin harmitti todella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on, siivous auttoi, ei auta jäädä märehtimään.

      Voi ei mikä juttu sinullekin käynyt ja juurikin se, että henk.koht kuvat menee, perheestä, juhlista, joulusta, kaikki mennyttä... Nytkin kun ajattelee, hiipii paha mieli taasen.

      Voi meitä, mutta ei auta. Kiitos kovasti Katja ja ihanaa viikkoa sinulle. <3

      Poista
  35. Jep. Koko kamera hävisi häämatkalla, kuvineen päivineen. Siis HÄÄmatkalla. Vieläki vituttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Häämatkalla, en kestä, ihan hirveetä, häämatkalla kaiken muutenkin tulisi olla täydellistä. Voi meitä, minkähän tähtien alla ollaan synnytty.

      Ihanaa iltaa ja kiitos zempistä. <3

      Poista
  36. Voi kurja :( Uskoisin kyllä minäkin, ettei kortti ole kenenkään hyppysissä. Kummassakin paikassa, jossa kerroit puhelimesi pudottaneesi, liikkuu paljon ihmisiä, ja todennäköisintä on, että joku on astunut sen päälle.

    Minulla rankin kadottaminen on varmaan ollut oman lapsen unohtaminen kauppaan. Puolustuksena sanottakoon, että olin valvonut esikoisen vatsaongelmien kanssa 3 vkoa putkeen ja kun siihen vielä yhdistettiin imetyksestä johtuva oksitosiinopöhnä, niin aivot olivat niin narikassa, ettei ajatus juossut ollenkaan. Siellä se pieni nyytti nukkui vaunuissaan maitohyllyn vieressä kun hänet 10 minuutin päästä juoksujalkaa hain. Paniikki ja itsesyytökset olivat ihan järkyttävät vaikkei mitään tapahtunutkaan ja Kasarmintorin kaupantätikin totesi, että "olisin minä pojan tuonut sinulle kohta kotiin jos sinua ei olisi näkynyt".

    Minna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on ja varmasti kummassakin paikassa olisi kortti yksinkertaisesti tallottu rikki.

      Voi ei Minna sinua ja kiitos kun kerroit tämän tarinan, joka varmaan vieläkin painaa mieltäsi. Kertoo kuitenkin ihmisyydestä enemmän kuin tuhat sanaa ja vielä tarkemmin siitä kaameasta väsymyksestä mikä meitä äitejä koettelee lasten ollessa pieniä. <3

      Onneksi kaikki päättyi hyvin.

      Oikein sydämellistä ja aurinkoita juhannusta teidän perheelle <3

      Poista
  37. Eipä ole tällaista sattunut, mutta muistikortti on hajonnut. Tai suurin osa tiedostoista oli rikki eikä mikään pelastusohjelma mitään pelastanut. Yhtä kaikki, ulkoinen kovalevy, jonne kuvien siirto, myös kännykältä ja mieluummin jatkuvasti kuin vain usein. Tiedän, ei lohduta. Halit sulle ja tsemppiä, uskotaan ja toivotaan, ettei se kortti olisi huonoille teille joutunut <3!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No lohduttaa, sillä oma vika ja josko olen fiksumpi ensi kerralla, mene ja tiedä. Mutta itseäänhän tässä saa viimekädessä syytttää.

      Toivotaan, että on tallonnuttana jossain.

      Ihanaa juhannusta ja kiitos zempistä Heli <3

      Poista
  38. Aistikkaasti olet sisustanut kotiasi! Onnitteluni! Äityli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti ja hih ehkä tämä postaus kosketti hieman muuta kuin sisustusta. ;) Ihanaa juhannusta. <3

      Poista
  39. Nyt on jotain kummallista valokuvien katoilua ilmassa. Itsellänihän muistitikku kärähti, kun läppäri kuumeni niin paljon, ettei enää löytänyt yhtään mitään siltä tikulta. Nyt on peukut ja sormet ja kaikki ristissä, että ekspertti pystyy palauttamaan noin 3000 kuvaa, joita ei siis ole missään pilvessä.... Moni muukin on facessa voivotellut tätä samaa, että on muistitikku kadonnut tms. Tsemppiä kovasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei jestas, tuohan on vielä pahempaa, kun ei voi edes itseään syyttää, ei apua! Nyt peukut pystyyn ja onneksi on toivoa vai onko, voi ei.

      Vielä 3000 kuvaa, juu ei tämä nykyajan pilvipalvelu ym. taida olla meikäläisen juttu, ikävä vanhoja filmirullia!

      Zemppiä hurjasti ja toivon, että saat kuvat takaisin. <3 ihanaa juhannusta siltikin Riikka. <3

      Poista
    2. Pöh, ei niitä kuvia pystynyt pelastamaan. :(

      Poista
    3. Karkas, siis kiitos, lähdetään kohta citykokkoa kurkkimaan. Mukavaa juhannusta sinne mökille!

      Poista
  40. Autsista, voin kyllä samaistua tunteeseesi. Itse olisin saanut pa...halvausken jos olisi käynyt näin. Mutta ajatellaan positiivisesti, kortti saattaa olla jossain ihan jorpakossa. Tai jos vaikka kadunlakaisija kone on sen nielaissut =D. Minä en juurikaan pilvipalveluita harrasta, konkreettisesti kovalevyllä on kuva =D. Ihanaa juhannuksen aikaa!

    VastaaPoista
  41. voi ei ;/ pidetään peukut että muistikortti löytyisi!

    Ihanaa juhannusta <3!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa juhannusta teidän suloiselle perheelle <3

      Poista
  42. Juu,kyllä se on roskissa tai maassa murskana..älä huoli.Tietty harmittaa mutta uusia kuvia tulee. Ihanaa juhannusta sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin juuri olen kääntänyt ajatukset, luodaan uusia muistoja. Aivan ihanaa juhannusta Anne <3

      Poista
  43. Pahin painajainen olisi, jos kuvat häviäisivät. Pilvipalveluun kuvien siirtäminen etenkin puhelimen kamerasta on ihan helppoa. Minulla on google+ ja kuvat siirtyvät sinne puhelimesta ihan automaattisesti, kun olen tuon kerran aktivoinut käyttöön. Tavallisella kameralla pilipalveluun kuvien siirtäminen vaatii hieman enemmän toimenpiteitä. Eli käyttöön vain nopeasti se pilvipalvelu. Hyvää juhannusta.

    VastaaPoista