keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Täydellinen elämä

Tänään oli aikomus kirjoittaa etiäisistä, kyseinen aihe on poltellut päästä blogiin jo viime lauantaista, kun kävin asiasta keskustelua kahden sukulaisen kanssa. Meninpä sitten aamulla lukemaan tekstin "Kurkistus täydellisen elämän kulissien taakse" ja vielä Rouva Sanan mahtava postaus "Elämänviisauksia paksukalloisille" ja tuli hillitön halu laittaa lusikkani tähän soppaan tai ainakin siihen suuntaan.

Täydellinen elämä mitä se on, voisin hyvin kertoa kolmeakin tarinaa elämästäni. Yksi voisi olla se täydellinen eli pilvireunuksella kuorrutettu, toinen voisi olla sellainen marttyyrihenkeen kerrottu elämäntarina, sellainen valittava, jossa näen kaiken negatiivisessa valossa tai sitten voisi olla se aito Tiian tarina, rehellinen ja realistinen. 

Myönnän, voin ottaa vaikka kuinka monta kahvikuppikuvaa,
 ennen kuin koen
saaneeni sen oikeanlaisen kuvan,
 jonka kehtaan julkaista.
Ai kaamea, mietin siis julkisuuskuvaani...

Luulen, että riippuen päivästä olen sortunut näihin kaikkiin alueisiin, joskus olen halunnut näyttää kauniiden kuvien kera kertomusta ihanasta päivästä, vaikka se onkin ollut oikeasti ihan karmea. Ajoittain olen ollut itsesäälikäs ja kaikki on tuntunut paljon huonommalta, kuin oikeasti onkaan. Kaikki tämä kovin inhimillistä, eikö vaan. 

Blogin aloittaessa kuitenkin päätin, että blogini olisi realistinen ja pyrkisin kertomaan rehellisestä naisen elämän hankaluuksista, perhe-elämän hyvistä ja huonoista puolista. Totta kuitenkin on, että silloin kun on synkin suru, siitä en kerro blogissa vaan sen voi kenties huomata vain pitkään blogiani lukeva, surullisena yleisvireenä, ponnettomuutena. Viime aikoina on ollut hieman sellaista...

Jos ollaan oikein rehellisiä, niin
hyvä etten eilen pyörtyä pöksähtänyt
ja laatta lentänyt kun sain lumityöt valmiiksi...
 Niin rapakunnossa olen..


Lapsuudesta voisin kertoa, että se oli epätäydellisen täydellinen, koti Töölössä, kesät Sipoossa meren rannalla, lämpöinen vaarini kainalo, jaksavainen mummini esikuvana. Lintukoto elämäähän se. Silti lapsuuttani siivitti surumielisyys, olinko jotenkin outo lintu, koska asuin isovanhemmilla. Asiaan liittyi paljon enemmän kipuilua, kun rohkenen blogissani edes kertoa, mutta matka eheytymiseen alkoi vasta tavattuani mieheni ja hänen kaksi lastaan. Sain oman perheen, senkin sellaisessa muodossa, josta kumpainenkaan mieheni enkä minä olleet nuorena haaveilleet, mies haaveili yhdestä liitosta, kuin myös minä hieman vähän haasteellisemmasta uusperhekuviosta. Haasteilla en viittaa mahtaviin mieheni lapsiin, jotka ovat kuin omia vaan uusperheen haasteisiin ylipäänsä. Monta ihmistä, kun on soppaa keittämässä, soppa on välillä kovin sakea. 

Haluaisin joka aamu juoda tälläisiä raakapuristettuja tehojuomia,
mutta kun en jaksa ajatellakaan,
 mikä työ jo porkkanoiden kuorimisessa
ja koko vehkeen puhdistamisessa...
Ihailen salaa ihmisiä,
jotka hörppivät näitä päivät pääksytysten,
ovat niin paljon jaksavaisempia kuin minä,
 ehkä juuri näiden cocktailienkin takia...

Tällä hetkellä jännittää todella paljon, olen perjantaina menossa vaarini vaimon hautajaisiin, tämä  sukuhaara on jäänyt minulle varsin vieraaksi. Onneksi olen tutustunut kahteen pikkuserkkuuni nyt viimeisen vuoden aikana ja en ole aivan yksin, mutta siltikin koen tilanteen niin pelottavaksi, että vatsa on ollut kipeänä jo viikon. Tämänkin kaiken taakse kätkeytyy haasteelliset ihmissuhteet, joista en voi blogissani kirjoittaa, sillä on vaikeaa kirjoittaa asioita ilman, että kirjoittaisi tekstiä johon ei sisältyisi  muita ihmisiä. 

Avantoon uimaan ei saisi kirveelläkään,
mutta ihailen myös avannossa pulikoivia.
Heissä on vahvuutta ja rohkeutta voittaa oma itsensä,
 sellainen minäkin haluaisin olla.
Kun he laittavat someen avantouintikuviaan,
olen salaa kateellinen, miksikö?
 Juuri siksi,
ettei minusta moiseen ole, ei ole kanttia,
haluan siis jotakin mitä heillä on, rohkeutta. 

Täydellinen elämä mitä se on, sitä jäin pohtimaan lääkäri Sari Halosen teksin inspiroimana. Jäin myös pohtimaan onko kyseisiä ihmisiä oikeasti olemassa, joista Sari ns.kirjoittaa. En tunne sellaisia ihmisiä? Onko pikemminkin Sarin kuvaamat ihmiset mielikuvia, joita me muut muodostamme ihmisistä joita emme aidosti tunne ja näemme vain ulkokuoren?

Ihmisistä muodostetaan helposti olettamuksia ja on aika hauskaa ajatella juurikin miten monenlaista versioita olisin voinut kertoa itsestäni vaikkapa täällä blogissa.

En ole tainnut jaksaa imuroida pariin viikkoon, vaikka kultaisennoutajan takia olisi pakko oikeastaan ainakin joka toinen päivä, lapsemme eivät harrasta tällä hetkellä mitään, vaikka ovat harrastaneet yhtä sun toista, mutta lasten tuntemuksilla mennään ja jos eivät halua, emme pakota. Emme käy enää vanhempainilloissa vanhempien lasten ulkomaan aikojen jälkeen ja olemme sanoneet opettajille, että meillä on täysi luotto heihin. Kyllästyimme veivaamaan vanhempienilloissa saako lapsi esim.käydä pissalla tunnin aikana vai ei, tai herkut ja karkit lasten synttäripäivinä koulusta pois jne. Toimimme lappusen mukaan mitä vanhempainillassa päätetty ja osallistumme kyllä juhlien järjestämiseen "käskytysperiaatteella", emme niinkään organisoiden. Oikeastaan ei riitä edes puhtia, neljän lapsen äitinä on riittänyt ihan riittävästi hommaa ja kaiken maailman hometalo-oikeudenkäynnit, pienimmän sydänvika ym.ovat vieneet voimat veuhaamiselta. Kaikki elämässä koettu suru ja ikä ovat vienet suurimman innon möyhätä muusta, kuin suuremmista linjoista. Jaksan mitä jaksan, mutta omilla ehdoilla. Olen hirmuisen epätäydellinen, enkä jaksa mm.löntystää tai sulattaa mahaani pois ajatuksella mitä muut minusta ajattelee... '

Olen välillä kuin Ihaa, häntä on aina kateissa ja kaikki on
mökötimöks...
Tämä kuva ei päässyt Instagramiin koska käteni näyttää
Alienin ulokkeelta...

Jos meille tapahtuu erinomaisia onnistumisia, mieluiten hieman niitä piilottelen, sillä en halua herättää ajatuksia, että elämämme olisi täydellistä, koska sitä se ei suin surminkaan ole, kenen on? Mutta silloin kun sellaisesta syytetään ja vihjaillaan, hieman suutahdan, sillä vastoinkäymisiä kohdallemme on osunut ihmiselämän matkan verran ja jos joskus tulee onnistumisia, niin miksi ne herättävät negaatioita joissain ihmisissä. Tälläisiä ihmisiä on elämästä kitkeytynyt, sillä olen hiljakseen sinut itseni kanssa juuri tälläisenä epätäydellisenä ja mummovuodet varmasti myös vauhdittaa rohkeutta ja suuttumustakin. Päähän taputtajia on surullisina aikoina riittänyt, mutta jos on hetken onnea, sitä on joidenkin vaikeampi sulattaa ja se erottaa ystävyydessäkin jyvät akanoista. 

Kenen elämän matka on täydellinen, sellaisen elämän haluaisin nähdä, joten siksi on täysin turhaa koskaan kadehtia muiden elämää tai luoda käsityksiä ihmisistä vaikkapa pelkän blogin perusteella. Vaikka olisi se täydellisen laiha runko, täydelliset kympin lapset, ziljoona Vuittonia harteilla ja pörheimmät Audit pihassa, se ei tee kenenkään elämästä kahehdittavampaa tai täydellisempää. Se on erityisesti täydellisyyden illuusio niiden asioiden ja mielikuvien suhteen joita itsellemme haluamme ja joita meiltä puuttuu, mutta olisi hyvä muistaa, että kaikilla on omat kipupisteensä. Mitä ne sitten ovatkaan, eivät ne näy aina päällepäin. 

Jos jokin elämänohje täältä tulisi antaa niin se on, älä vertaa itseäsi muihin. Jos vertaan blogiani muiden blogeihin, tunnen jatkuvaa epätäydellisyyttä ja alemmuudentunnetta, sama pätee ihan kaikkeen, älä vertaile. Aina on joku jolla on asiat paremmin ja joku jolla on asiat huonommin, täydellisyys löytyy sieltä, että löydät ne omat elämän jyvät ja kasvatat niitä hellien. Jyviin kuuluu niitä huonojakin, jotka rumuudessaan kuitenkin kantavat valoa niille kauneimmille jyville, opettavat arvostamaan niitä. Heh juuri nyt on kylläkin jotenkin rumajyväolo. ;)

Mikä edustaa sinulle täydellistä elämää tai tuo tunnetta, että nyt on elämä täydellistä? 


126 kommenttia:

  1. Hemmetin hyvä postaus! Ei muuta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih en kestä sua, suuri halirutistus ja vielä iso kiitos. <3 Lumista keskiviikkoa Marja <3

      Poista
  2. mukava blogi, juttujasi on aina ilo lukea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi että kiitos kovasti ja erityisesti kiitos kaunis tänään, kun on jotenkin Ihaa mööh olo. :) Lempeää päivää sinulle <3

      Poista
  3. Ah, tää aihe on niin lähellä sydäntäni :) Varmaan siksi, että itse(kin) kamppailen jatkuvasti riittämättömyyden tunteiden ja arjen haasteiden kanssa. Heikkoina hetkinä sitä helposti sortuu kadehtimaan ja ajattelemaan, että kaikilla muilla on asiat paremmin. Mutta niinhän sitä sanotaan, ettei kannata kadehtia niiden iloja, joiden suruja ei tunne.

    Tsemppiä arkeen ja kiitos blogistasi - tykkään :)

    VastaaPoista
  4. Ah, tää aihe on niin lähellä sydäntäni :) Varmaan siksi, että itse(kin) kamppailen jatkuvasti riittämättömyyden tunteiden ja arjen haasteiden kanssa. Heikkoina hetkinä sitä helposti sortuu kadehtimaan ja ajattelemaan, että kaikilla muilla on asiat paremmin. Mutta niinhän sitä sanotaan, ettei kannata kadehtia niiden iloja, joiden suruja ei tunne.

    Tsemppiä arkeen ja kiitos blogistasi - tykkään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riittämättömyyden tunne on kyllä rankka kaveri ja vie ilon monesta. En tiedä onko se meidän kasvatuksessa vai mistä se kumpuaa. Olisi niin mukavaa, olla itseensä tyytyväinen, edes joskus, olen sitä aivan liian harvoin.

      Näin on juuri, heikkoina hetkinä iskee kateus, mutta se tunne kyllä täytyy selättää ja analysoida pois, sillä kateus on itselleen se pahin mahdollinen kaveri.

      Tuo on niin hienosti todettu, ei kannata kadehtia niiden iloja, joiden suruja ei tunne. <3 Täydellisesti niin.

      Tuula kiitos niin paljon sanoistasi ja kuin myös. <3 Lämpöisiä ajatuksia täältä.

      Poista
  5. Mä löysin taas niin monta kohtaa missä täällä nyökyttelin päätä lukiessani. Eipä sais muakaan avantoon mutta nostan kyllä hattua niille ketkä sitä tekee, en mene edes nakuna tekemään lumihankeen enkeleitä. Hui, tuli kylmä jo pelkästä ajattelusta, hih
    Arvaas vaan kuinka monta kuvaa mä otan jostain :DD Ja ihana myös kuulla, että joku muukin on jättänyt imurin heitteille :DD Ihana Tiia <3
    Mahtavaa keskiviikkoa sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Marina <3

      Niin mutta mä olen vähän kade niille avantouimareille, edustavat sitkeää, rohkeaa ja jotenkin täyttä elämää elävää ihmiskuvaa.

      Juu imuri on nyt heitteillä, aina ei jaksa ja mitä sitten, huomenna taas olisi hillittömät pölypallerot!

      Ihanaa keskiviikkoa Marina ihanuus <3

      Poista
    2. Mä olen entinen avantouimari, lopetin harrastusteknisistä syistä (lue: kakarat harrastaa ja mamma kuskaa). Se oli toooosi kivaa ja jeeees, mutta ei se musta parempaa, sitkeämpää tai rohkeampaa tehnyt. Noup noup, tavis mikä tavis... Kokeile käydä saunasta kierimässä lumihangessa, ihan sama juttu, jep jep!

      Poista
    3. Uih taidan jättää kierimisen väliin, lapsena kokeiltu niin voin kehuskella, tehty on hih. Kyllä avantouintiin varmasti rohkeuttakin tarvitsee, usko pois. <3

      Poista
  6. Kyllä sinä Tiia kirjoitat niin hyvin vaikeistakin asioista! Täydellinen elämä, mitähän se olisi edes??? Tänään se voi olla yhtä, huomenna toista... Minulle täydellinen elämä on juuri tätä nyt, välillä riitaa, välillä halausta, huutoa, kauniita sanoja, yhdessä tekemistä ja olemista, välittämistä, whatsup-viestejä esikoisen kanssa armeijasta. Vaikka rahaa ei liikaa ole, meillä on asiat kuitenkin hyvin, lapset ovat terveitä ja elämän perusasiat ovat kunnossa. Täydellisessä elämässä, minulla ehkä olisi vähän enemmän rahaa matkailuun ja vähän enemmän luovuutta...

    Mutta kyllä se nimenomaan niin on, että ei toisen elämää kannata kadehtia, jokaisella on omat kipupisteensä, toisten ovat helpommin näkyvillä tai toiset haluavat niiden näkyvän, toiset haluavat piilottaa niitä syvemmälle ja olla näyttämättä, mutta jokaisella niitä kuitenkin on.

    Ihana sinä <3!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anu no juuri noin koen minäkin, se on tässä juuri nyt ja jota ei joskus edes jaksaisi, mutta silti se on niin elämänmakuista. Suukottelen tuota esiteiniäkin koko ajan väkisin, hih ja sanoo hyi äiti ällöö.. Ajattelen sitten siitä, että hei uskaltaa sanoa minua ällöksi, mahtavaa ja upeeta ja tämäkin on vaihe, jonka saan kokea, mikä rikkaus.

      Niin koskaan ei voi tietää mitä toisten sisimpään kätkeytyy, siksi ei kannata lähteä tekemään olettamuksia.

      Ihana sinä, kiitos Anu <3

      Poista
  7. Kuvitelmat täydelliseen elämään pyrkimisestä on karisseet tehokkaasti matkalla, jos niitä koskaan on ollutkaan.
    Elämänhallinta sanaparina lähinnä naurattaa, niin hetkessä voi kaikki keikahtaa päälaelleen mitä on varmana ja vakaana pitänyt, ja niin on käynytkin minullekin.
    Musta huumori ja realismi on parhaita matkakumppaneita, vaaleanpunainen höttö ihkuttaminen ei vaan minua ole.
    Mukavaa päivän ja viikonjatkoa sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vaan jotkut nuoruuden höttöunelmat, elämä on kyllä karaissut ja opettanut. Totta tuo elämänhallinta, joskus kyllä yritän ottaa härkää sarvista sen suhteen, mutta sitten taas elämä ottaa sarvista minua. ;)

      Samoilla eväillä täälläkin, ukkeli sanoo, että välillä liiankin olen realistinen, aina hieman peläten pahinta, en suinkaan pessimisti, mutta nin realisti, että pahimpaan on hyvä varautua. Täälläkin mennään mustalla huumorilla, se on niin makiaa se, kun on kaveri matkassa joka sen oivaltaa. :) Taidan kyllä välilä ihkuttaa kosmetiikkahuuruissa, hih. :) Sekin on jokin kriisi, tuo kosmetiikkaa. ;)

      Kiitos Heli tästä ja oikein ihanaa päivää sinulle <3

      Poista
  8. Jos jollain on muka täydellinen elämän, niin on tainnut jäädä paitsi jostain, joka kuuluu elämään. Ja silloin ei voi olla täydellinen elämä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sari sinä sen sanoit, juuri noin. Elämää kaikilla mausteilla, se on elämää itseään. <3

      Upeaa päivää Sari <3

      Poista
  9. Mahtavan osuva kirjoitus. On todella turhaa kadehtia muiden elämää sillä kenen elämä olisi täydellistä...ei kenenkään. Riittää että elää HYVÄÄ elämää...silloin ei tule liikoja paineita : ) Ja muistaa olla kiitollinen niistä onnen hetkistä, joita omassa elämässä on ihanasti tällä hetkellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja on jopa epäreilua olettaa, että jonkun elämä olisi täydellidestä, ei varmasti ole. Riittää tosiaan, että elää hyvää elämää ja oman näköistä sellaista, ei koko ajan muita miettien ja miellyttäen, vaan ottaa omia askeleita, muut kuitenkin huomioon ottaen. <3

      Nimenomaan miten monta hyvää asiaa nytkin juuri on, kun vaan oikein miettii. <3

      Ihanaa päivää Heli <3

      Poista
  10. Täydellistä ei ole olemassakaan, enkä itse sellaista edes kaipaa. "Riittävän hyvä" piisaa mulle oikein hyvin. Sellainen, jossa surut ja ilot on jotakuinkin balanssissa.

    Vaikka olen yrittänyt oppia lapsuudessa syvälle sisimpään iskostetusta "Kel onni on, se onnen kätkeköön"-ajattelusta pois, taidan kuitenkin olla sitä mieltä, että noin se juuri menee. Ihan vaan siksi, että ihan oikeasti mulle ainakin on tapahtunut niin, että heti jos vähänkään menen ilmoittamaan ääneen olevani jostain erityisen onnellinen, "kosto" jo vaanii jossain muodossa nurkan takana. Että muistaisi pysyä nöyränä. Näin se vaan on.

    Jahka kerkiän, käyn lukemassa nuo linkkaamasi tekstit.

    PS. Näin mukikuvassa ainoastaan Ihaan. En edes huomannut kättä. Senkin kaheli <3<3<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan justiinsa niin, riittävän hyvä ja eihän sitä niitä hyviä hedelmiä edes oivaltaisi, jos ei olisi maistanut mätää hedelmää.

      Sama juttu olen yrittänyt opetella ja etenkin lapsia niin kasvattaa, että onnellinen saa olla ja ihan avoimesti, niin sama täällä. Auta armias, jos toivon jotain ja se toteutuu, niin koskaan se ei tulekaan siinä muodossa mitä olen visioinut vaan juurikin ihan epäonnisesti kuorrutettuna. Nykyään en toivo mitään, sillä pelkään että vitsasta päähän. Elämä opettaa ja pitää nöyränä. <3 Kökköä ei silti tarvitse niellä, mutta e on ihan eri luku se.

      Juu nuo oli hyvät tekstit ja Rouva Sanan blogi on <3 Hän on viisas ja osaa kirjoittaa, nautin.

      Hih etkö nähnyt uloketta, kyllä se siellä on. <3 Hih parempi kaheli, kuin tylsä, hehee.

      Iloa päivään Annukka <3

      Poista
  11. Ei täydellistä ihmistä ja elämää tosiaan olekaan, kaikilla on vaikeutensa. Eri asia on, paljonko niitä kerrotaan tai tuodaan muiden tietoon. Äitiys on itselleni vaikein paikka olla vertailematta, sillä kun itse tukka pystyssä nukutin vauvaa pyjamassa ja näin toisen äidin lenkkeilevän reippaana samanikäisen vauvan ja koiran kanssa... Kyllähän näissä tilanteissa miettii, miksi toinen jaksaa ja minä en. Blogimaailma luo ihan hirveästi riittämättömyyden tunnetta, en ikinä ole noin hyvä kirjoittaja/kuvaaja kuin tuo, miksi tuo saa noin paljon seuraajia ja minä en jne... Sitä kun osaisi olla itselleen armollinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa niin tutulta tuo äitiys. Ei ollut kyllä muuhun, kuin lapsiin keskittyminen ja zombiena olo. Katsoin aina juurikin ihmeissäni niitä, jotka juoksulenkkeilivät vaunujen kanssa ja olivat täynnä energiaa ja laihoja heti synnytyksen jälkeen. Ehkä juuri siksi. ;)

      Uskon että näissä asioissa auttaa ikä, ainakin omalla kohdalla on auttanut. Blogihommissa en jaksa hirmuisesti vertailla, vaan tykitän tätä omaa juttuani, aina on isompia ja parempia blogeja. Sinullakin niin ihana blogi ja tyyli ja olet kaunis ja osaat ottaa upeita kuvia, usko pois vaan. <3

      Tuo itselleen armollisuus on hyvin hyvin vaikea asia. <3

      Zemppiä meille kaikille. <3

      Poista
  12. Aivan upea postaus!! <3 <3 Minäkin asuin mummini luona muutaman vuoden nuorempana ja lapsuus on ollut hyvin surullinen ( josta sain vasta tietää muutama vuosi sitten ). Mutta kaikesta huolimatta minusta on tullut suhteellisen tervejärkinen ihminen ja sydän on kohdillaan!!

    Vertailu ei kannata. Se ei tuota mitään hyvää! Nautitaan siitä mitä meillä on eikä kandee yrittää olla jotain muuta mitä ei oo!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsuus vaikuttaa kaikkeen ja sellaista tutkailevaa ja tietynlaista surumielisyyden verhoa taidan kantaa alati harteilla. Voi meitä. <3

      Niin on sinusta tullut ja niin kait minustakin, joten ollaan ylpeitä ja ehkei oltaisi juuri tälläisiä, jos ei olisi kaikkia niitä kokemuksia, hyviä ja huonoja. <3

      Vertailu on maailman turhinta hommaa ja oma itsensä kannattaa olla aina, niin vaan on mukavinta. <3

      Ihanaa päivää ihanuus <3

      Poista
  13. Täydellistä elämää ei ole ja kuinka tylsää se lopulta olisi, jos kaikki menisivät täydellisten raamien mukaan. Elämän rosoisuus tekee meistä ne ihmiset, mitä lopulta olemme. Aito ja lämmin, sillä sanalla kuvailisin sinua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tekee, elämän rosoisuus tekee myös elämästä hyvin mielenkiintoisen ja saa onnen hetket tuntumaan vielä onnellisimmilta. Kuin myös joka sana, ihana aito ja sydämellinen Peggy, ilokseni olen saanut tavata sinut. <3 Pirteää päivää <3

      Poista
  14. Ei todellakaan kenenkään elämä voi olla täydellistä vaikka muut niin kuvittelisivat, paljon yhteistä löytyi sun jutuista kuten esimerkiksi tuo imurointi (oon hävettävän huono siivooja) ja samoin nuo vanhempienillat... Pitäisi vaan osata olla vertailematta itseään muihin ja tehdä just niinkuin itse jaksaa ja hyvältä tuntuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aaargghhh imurointia vihaan, pyykinpesusta jopa pidän.. ;) Pari vuotta sitten vielä siivosin koko ajan ja suoritin, sitten iski poks ajatus, en halua koko ajan olla pinna kireänä ja motkottamassa muille muiden tekemisistä tai tekemättä jättämisistä, kun olen itsekin kaikkea muuta kuin täydellinen... Vanhempainillat, niistä tunnen huonommuutta, mutta onneksi on pirteitä vanhempia, jotka vetää hommaa ja minä kyllä sitten teen mitä sovitaan. :)

      Vertailu on niin turhaa, koska etenkin vieraaseen ihmiseen vertailu perustuu täysin joihinkin omiin illuusioihin, kun ei edes toista tunne. :)

      Pirtsakkaa päivää Minna, ollaan mitä ollaan, on paljon helpompaa niin. <3

      Poista
  15. Täydellistä elämää ei todellakaan ole, ei myöskään täydellistä ihmistä. Jos joku niin kuvittelee, ei tiedä elämästä mitään. Uuden parisuhteen myötä olen yrittänyt elää onnellista elämää, vaikka se ei täydellistä ole. Yritän aina muistaa niitä hyviä asioita, miksi tässä olen. Monet ovat erehtyneet luulemaan onnellisuuttani ulkoisista puitteista johtuvaksi, ja siitä syystä on sitä shittiä tullut niskaan ja jonkin verran kateellisuuttakin. Ja kohti täydellistä elämää eli sitä Annukan mainitsemaa riittävän hyvää mennään olemalla rehellinen niin itselle kuin lähimmäisillekin. Kaikilla meillä on elämässä huolia ja murheita, mutta ilman niitä emme tietäisi hyvästä mitään. Pitää olla kontrastia :)

    Ihana pyrypäivää Tiia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin juuri, ei tiedä elämästä mitään!

      Onnellinen elämä onkin kaikki muodot ja värit, täydelliset ja epätäydelliset. <3

      On aivan hömelöintä kahdehtia toisen omaisuutta, ensinnäkin sehän on itse ansaittua, periaatteessa Suomessa on jokaisella samat mahdollisuudet onnistua tai epäonnistua. Jos ollakin jotain on, niin se on ansaittua. Toisekseen tavaran taakse voi kätkeytyä vaikka mitä, materia ei kerro mitään onnellisesta elämästä, se kertoo siitä, että puitteet ovat monella tapaa siltä osin kunnossa. Toki ymmärrän sen, että jos on taloudellista ahdinkoa, niin silloin on vaikeaa iloita vaikkapa toisen uudesta Vuittonista, kun itsellä ei ole varaa ruokaan. Täysin ymmärrettävää. Mutta miten kateuden esittää ja antaako sille valtaa, se on taas aivan oma juttunsa.

      Pitää olla kontrastia jotta oivaltaisi onnen. <3

      Kaunista ja onnellista talvipäivää Tuija <3

      Poista
  16. Tämä postaus tuli juuri oikeaan aikaan <3 Kiitos Tiia-ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Mia, tämä postaus kyllä lääkitsi ja paikkasi jotain itsessänikin. <3 Suloista päivää <3

      Poista
  17. Mä niin tykkään susta Tiia! Ihana, upea postaus. Ja tiedätkö, mun mielikuvani susta on juurikin täydellisen elämänmyönteinen, lämmin ja valoisa ihminen - tämän tekstisi jälkeen vielä vahvemmin. Pus <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja mä susta Saara, aistin heti ensitapaamisella sen, että olet ihana ihminen. <3 Kiitos niin paljon kauniista sanoista, nyt kun on tälläiset jännitystilat perjantaita kohtaan, niin saan aivan valtavasti lämpöä. <3 Pus sinnekin ja ihania talvipäiviä <3

      Poista
  18. Hieno kirjoitus ja samalla sekä viisas, että hauska!
    Tuli noista avantouimareista mieleen se, että he tosissaan HALUAVAT mennä tuonne kylmään veteen, joten se suotakoon heille, mutta meidän jotka emme sinne maksustakaan (ainakaan kovin pienestä) sinne menisi ei tarvitse silti tuntea itseämme heitä huonommiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kristiina kiitos paljon ja yritin kyllä huumorilla keventää, ettei kävisi raskaaksi. :)

      Niin heh koen niin, että avantouiminen on jotain aivan kauhean hurjaa ja ovat niin kovia jätkiä kaikki, jotka avannoissa pulikoivat, että kait sitten hieman kateellinen heidän rohkeudesta ja tiedosta, että tuohon en kykene. :)

      Niin ja mikä järki on tuntea asiasta huonommuutta, kun en sinne edes haluaisi, ennemmin sitten siitä Vuittonista. ;)

      Ihanaa päivää Kristiina <3

      Poista
  19. Täydellistä elämää ei ole, mutta tämä sinun kirjoituksesi on täydellinen <3 Hienoa pohdintaa aiheesta, joka puhututtaa piilossa ja avoimesti. En ole koskaan ymmärtänyt toisen elämän (tai mielikuvan siitä) kadehtimista, mistä sitä kukaan tietää, millaisia taakkoja kulissien takana kannetaan harteilla. Tavallaan sen täydellisen kuvan maalaaminen on myös inhimillistä ja ymmärrettävää, ne kipeät asiat kun ovat juuri niitä, joilla on helppo lyödä ja satuttaa. Ja hei se avantouintirohkeus on vain yhdenlaista rohkeutta, väitän että paljon suurempaa rohkeutta vaatii avata ajatuksia kaiken kansan luettavaksi niin kuin sinä teet. Olet sinä kyllä upea kirjoittaja, Tiia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta nämä asiat kyllä puhututtaa ja hienosti kirjoitat, niin piilossa kuin avoimesti. Onneksi omassa elämässä on aina niin hitsisti jotain ihme häppeninkiä ja omat voimat sen verran pienet, että kaikki energia kyllä menee tämän elämän pyörittämiseen ja koko ajan enemmän, mitä enemmän ikää on.

      Kyllä ja ns.täydellisiä esim.blogeja tarvitaan, mielestäni niitä on ihanaa katsella, mutta en erehdy luulemaan, että ihmiset niiden takana eläisivät joka päivä täydellistä elämää. :)

      Niin mutta ihan niitä kipeimpiä asioita ei täällä näy, vain ne joiden kanssa olen sinut. En kestäisi jos joku niitä tuikkisi. Joten en ole niin rohkea kuitenkaan. <3

      Kiitos niin paljon sydämellisestä ja lämpimästä kommentista, olen sanaton oikeastaan. Miehelleni juuri töihin chättäsin, että kehut lämmittää, mutta hassulla tavalla korostavat myös omaa epätäydellisyyttä, sillä enhän minä mikään hyvä ole, missään... Tälläistä taas. ;)

      Kirpsakkaa päivää ja paljon lämpöisiä ajatuksia Marika <3

      Poista
  20. Jaa,en tiedä mikä määritelmä on täydellinen elämä. Mitä sen kuuluis pitää sisällään ja missä järjestyksessä. No, tyhmä olen,mutta minun elämä on ollut täydellinen minulle,ei kai se muuta voi olla,vai voiko?seija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään oikein tiedä ja sitä täällä puntaroin... Hyvin kysytty tuo ja missä järjestyksessä ja mitä sen pitäisi pitää sisällään, tähän varmaan jokaisella on omat yksilölliset odotusarvot. Ne odotukset kun romahtaa ja toinen ne saavuttaa, niin siinä voi olla jo niitä seikkoja tuntea kateutta, vaikka silti ne seikat voivat olla pintaa vain. Tälläistä pyörittelyä.

      Mielestäni sinun elämäsi on juuri täydellinen, koska se on täydellinen sinulle. <3 Se ei mielestäni voikaan muuta olla, mutta joskus ihmisillä on riittämöttömyyden tunteita ja odotusarvoja, jotka eivät koskaan täyty ja he kokevat elämänsä epätäydelliseksi. <3

      Ihanaa ja sydämellistä päivää Seija <3

      Poista
  21. Täydellistä elämää tuskin on, tai itse pidän enemmän käsitteestä "riittävän hyvä elämä". Tämä oli hyvä kirjoitus. Usein sun juttuja lukiessa pitää pitää tuumaustauko ja tulla kommentoimaan vasta vähän myöhemmin. Niin kävi nytkin. Herättää siis ajatuksia! <3 Ihanaa pakkaspäivää, mä lähden kirjastoon virkkaamaan ja kuuntelemaan ääneenlukua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riittävän hyvä, se on hienosti sanoiksi puettu mitä minäkin ajan takaa. <3

      Aivan mahtavaa jos herättää ajatuksia, kiitos niin paljon siitä. Kirjastopäiväsi kuulostaa ihanalta ja juurikin sellaiselta täydellisen elämän hetkeltä.

      Kivaa päivää Liiolii <3

      Poista
  22. Vastaukset
    1. <3 Mira kiitos ja sydämellistä päivää <3

      Poista
  23. Sekä viisas että hauska kirjoitus. Näin sanoo eräs toinen kommentoija edellä. Minä olen samaa mieltä. Kuvaat hyvin keski-iän hämmennystä, mihin blogisi nimikin viittaa. Kun pitäisi ehtiä ja jaksaa hoitaa toisia ja pitää myös itsestään huolta, ja mieltä vaivaa välillä painava kysymys, kuka minä olen.
    Tiia, sinä olet hyvä näin. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marketta, aivan mahtavaa, juuri siitä blogin nimi kumpusi. <3 Siihen kiteytyy paljon ajatuksia ja tunteita, hyvin niitä kuvailet, juuri tuollaista se onkin. Viisaana tiedät ja oletkin kokenut nämä samat asiat ja kipuilut. <3

      Ukkelikin sanoi tänään, ole nyt hyvä ihminen itsellesi armollisempi ja tyytyväisempi <3 Eli hyvä näin.

      Kiitos Marjatta ja sydämellistä iltaa <3

      Poista
  24. Täydellistä elämää ei ookaan. Jos on ni se on suurta kusetusta! Kyllä sitä iteki sortuu ajatteleen joitten kuitten elämästä, että tuollakaan oo ikinä mitää vaikeuksia. Vaan mistäpä minä tiiän, kuin hyvin se joku osaa peittää kaikki ongelmansa muitten silmiltä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin sitä välillä sortuu, mutta kyllä kaikkien pitkään elämään mahtuu kaikenlaista, näin se vaan menee. Tietämättömiä ne jotka eivät koskaan ole kohdanneet myrskyjä. <3

      Poista
  25. Mä en oikeastaan ajattele täydellistä elämää, enkä ole koskaan edes pyrkinyt sellaiseen. En vain usko, että sellaista edes on, ei kenellekään, koskaan. Elän niin, että koitan löytää jokaisesta päivästä yhden kivan hetken. Tämä on kuitenkin VAIN elämää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksi kiva asia päivässä, tuota tapaa ajatella haluan harjoittaa. <3

      Poista
  26. Niin,,, millainen se täydellinen elämä sitten onkaan? Siihen ei varmaan kukaan löydä vastausta eikä sellaista varmaan olekaan.
    JOkaisella taitaa olla ns. "luurankoja" kaapissa, siis asioita joita ei halau muistella tai joista ei halua puhua.
    Itse asuin lapsena vuoden mummun ja papan kanssa. Sitä talvea muistelen ilolla vaikka aina sunnuntaisin ikävä olikin super suuri kun äiti lähti taas viikoksi opiskelemaan.
    Täydellisen elämäni varrella ystäväni kuoli juuri avioliittoon astuttuaan. Ensimmäinen poikakaverini oli sairaanmustasukkainen ja lähestulkoon kahlitsi minut kotiinsa, olin tuolloin 15-17veee. Paljon on matkanvarrella sattunut ja tapahtunut. Onneksi on myös ihania ja hyviä muistoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nanni sinusta kyllä aistii, että paljon olet kokenut. Olet syvällinen ja herkkä. Tätini aina sanoo, että vastoinkäymiset jalostaa ja näin se kyllä on. <3

      Poista
  27. En halua täydellistä elämää vaan täyttä elämää, johon kuuluu ylä- ja alamäet. Nuorena haaveili siitä ja tästä ja oli kateellinenkin, nyt vaan elää ja nauttii joka päivästä. Elämä on vaan niin rajallista ja jokaisesta aamusta nauttii usein oikein kipujen kera. Tuntee ainakin elävänsä.
    Te blogikamut täytätte mun elämää, kun oikeita on niin vähän ja hekin niin kaukana. Teett mun elämästä melkein täydellistä ainakin täyttä. Kiitos!
    Tulipa väsymys postireissulla, kun pari kilsaa melkein umpihangessa tarpoi. Kunto hei, jospa palaisit mun luo. Mukavaa iltaa Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täyttä elämää, niin totta ja siihen kuuluu kaikki, ei voi olla toista ilman toista.

      Marketta täältä sinulle niin iso halaus kauniista sanoista ja nyt on kyllä hyytävää hakea postia. <3

      Poista
  28. Mun mielestä täydellisen elämän ei kuulukaan olla ongelmatonta ja hyvin toimivaa koko ajan. Elämän kuuluu olla iloa, surua, syntymää, kuolemaa, rikkautta, köyhyyttä, ongelmia ja hyvää onnea ja paljon rakkautta. Siksipä sanoisin, että mun elämä on täydellistä juuri sellaisena kun se on.
    Sä olet Tiia ihana <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienosti puit sanoiksi mitä elämä on. <3 Kun saa kokea kaikkia tunteita, elämä on täydellistä. Sinä olet ihana <3

      Poista
  29. Tässä eläkeiässä tunnen , että elän ihan täydellistä elämää. Kummasti sitä unohtaa sellaiset asiat, jotka aikoinaan tuntuivat romahduttavan koko maailman. Pojan sydänleikkauksen ja kaksi suurta selkäleikkausta ja tyttären skolioosin, vanhempien poismenon, Voin vakuuttaa sinulle, että huumorisi ja valoisuutesi auttaa taatusti kaikkeen, olet hyvä juuri nyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etäältä näkee kenties tarkemmin kuin suon silmässä. <3 Täyttä elämää kaikki, surullinenkin. Kiitos kauniista sanoista mummu ja kuin myös. <3

      Poista
  30. Hieno postaus <3. Ja tuo on niin totta, että onni ja onnistuminen se vasta oikeat ystävät erottaakin. Se on surullista, että toisen onni koetaan liian usein olevan itseltä pois!
    Ja kuka voisi tai edes haluaisi olla täydellinen?! Täydellisyys on ulkopuolisen ihmisen väärä arvio.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan täydellisyys on ulkopuolisen ihmisen väärä arvio, täydellisesti todettu. Muuta täydellisyyttä ei olekaan. <3

      Poista
  31. Ei tullut täydellistä elämää. Tuli minun näköinen elämä. Vaihtaisin moniakin päiviä pois, mutta kokonaisuus on ollut mahtava matka...Ihmisenä kasvu jatkuu läpi elämän. Ehkä kasvuun ja kasvukipuihin heittäytyminen tekee mahdolliseksi onnen omassa arjessa.
    Halauksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täydellisesti kirjoitat, juuri noin, ei toista ilman toista. Ei elämää ilman molempia. Halauksia sinne myös. <3

      Poista
  32. Näin aikoinaan eräässä putiikissa kyltin jossa luki; " PAHOITTELEMME! Tilaamaasi elämää ei ole varastossa "
    Täydellinen elämä - eikö se voisi olla just sitä mitä me itse kukin elämme - kaikkine mutkineen, pelkkä suora tie ei ole mielenkiintoinen..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suora tie ei ole mielenkiintoinen ja sellaista kulkeva jää ilman mausteita. Hieno tuo kyltti! <3

      Poista
  33. Niin viisaita sanoja kaikki tyynni! Tähän ei ole mitään lisättävää.
    Täydellisen onnellista elämää ei olekaan, mutta onnenjyväsetkin
    riittävät itselleni vallan mainiosti.
    Ihanaa illanjatkoa Tiiaseni <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jyväset valaisee koko tien. <3 Ihanaa viikonloppua. <3

      Poista
  34. Tässä täydellisessä olotilassani, juuri täydellisen auraamattomia teitä pitkin täydellisessä vastatuulessa kotiin täydellisen työpäivän jälkeen fillaroineena ja avattuani täydellisen tyhjän jääkaapin oven ja kuunneltuani täydellisen ja rakkaan mieheni täydellisen piloille mennyttä työpäivää, avasin netin ja ryhdyin lukemaan blogiasi. Se pelasti täydellisesti päiväni ;) Kiitos Tiia, että olet olemassa ja sinulla on oma täydellinen elämäsi!!!!
    Joo. Oikeesti, jos oma elämäni on ns. täydellistä, niin mitä haastetta/tavotteita siinä sitten enään olisi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kommenttisi luin miehellenikin, se vaan oli kaikessa epätäydellisyydessään täydellinen vai päinvastoin? :) Kiitos Satu sinulle kaikista sydäntä lämmittävistä kommenteista, että olet täällä. <3

      Poista
  35. Hyvä postaus!

    Täydellinen elämä on jo lähtökohtaisesti mahdoton, koska täydellisyyttä ei voi kvantifioida, vaan se on aina riippuvainen arvioijan omista arvoista ja kulttuuriperimästä. Mitä mitataan ja kuinka?

    Negatiivisesti sanottuna minä olen ylipainoinen, homssuinen ja kaksoisleukainen, pitkää päivää jonninjoutavassa työssä painava, pitkäaikaissairas ja liikuntarajoitteinen ison perheen äiti. Siitä huolimatta minulla saattaa olla pitkiä pätkiä jolloin mun elämä on just tälläisenaan täydellistä enkä vaihtaisi sitä mihinkään muuhun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole mittaria ei ja illuusiota kaikki tyynni, mutta ihminen on luotu tavoittelemaan. Näin minäkin ajattelen, että voi olla monta totuutta tai se yksi monivivahteinen ja mihinkään en vaihtaisi minäkään. <3

      Poista
  36. Mahdottoman hyvä postaus Tiia:) Sä osaat kyllä kirjoittaa todella hyvin tästä elämästä. Ei kai sitä todellakaan ole täydellistä elämää, jos sellaista havittelee. Onnellisuudestakin on tehty sellainen turhan iso haloo ja samoin joskus ihmetyttää ylenmääräinen voohkaaminen positiivisuudestakin. Saa kait sitä joskus ottaa päähän ja harmittaa ja joskus valittaakin! Ei ihminen ole kone ja epätäydellisyys joskus kuuluu asiaan, jotta sitten osaa arvostaa, kun onnistuu! Toisten elämään,äitiyteen, blogeihin ja muihin ei todellakaan kannata vertailla ja ruutia haaskata. Pitää vaan yrittää tehdä elämästään sellainen, että olisi itse ja muut läheiset tyytyväisiä ja tehdä arjesta se onnellisuus:) Koeta jaksaa se perjantai! Haleja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu tuo vouhkaaminen ja saahan sitä välillä ketuttaa, sekin kuuluu elämään! Nimenomaan, elää oman näköistä elämää. Kiitos kovasti M ja halausten kera mukavaa viikonloppua. <3

      Poista
  37. Olipa hyvä kirjoitus. Varmaan se täydellisen elämän tavoittelu ja esittäminen on monille jonkinlainen suojakuori tässä vaativassa kilpailuyhteiskunnassa. Ei haluta olla heikkoja ja epäonnistua toisten silmissä.
    Täydellisen elämän taitaa saavuttaa juuri sillä hetkellä, kun vapautuu vertailemasta itseään ja elämäänsä toisiin. Miehelläni on tapana sanoa, että jos maailman kaikki murheet pantaisiin yhteen säkkiin kaikkien ihmisten kannettavaksi, jokainen ottaisi äkkiä ne omat murheensa takaisin, jos vain suinkin saisi. Mukavaa viikon jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta enkä paheksu suojakuorta, kukin selviytyy omalla tavallaan, eikä kaikki ole avoimia kirjoja. Hieno tuo miehesi viisaus, sen aion jatkossa muistaa. <3

      Mukavaa viikonloppua <3

      Poista
  38. Paras kirjoituksesi evö!
    En mäkään blogissa kaikkea kerro, en sitä kuinka pelotti mennä uuteen kouluun tänään, enkä sitä kuinka oon ujo arkajalka oikeasti.
    Mulla on myös viimeaikoina ollut ihan kurja mieli, poikkeuksellisen pitkään jo. Liika lomailu saa mut murehtimaan liikaa. Toisaalta, mulla on jotain josta lomailla ja silti kärsin toimettomana ja koen oloni turhaksi. Sitten jos analysoi, miten kehtaan narista? Mulla on kaikki hyvin.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostas niin tutulta, jos on liikaa aikaa, alkaa murehtiminen. Ihmisen ei kuulu olla toimettomana, jotta aivoilla on liikaa tilaa murehtia. Juuri niitä kipupisteitä en jaa, en kestäisi jos joku sohaisisi, hallinnassa on mitä kerron ja mitä näytän. Tuo on paha dilemma kaikki ns.hyvin, miksi narista? Muiskuja <3

      Poista
  39. Mielettömän mielenkiintoinen postaus ♥ Jos nyt alkaisin turista tähän kaikki ajatukset, mitä mielessä liikkuu, niin tulisi todella pitkä plari ☺
    Toteanpa vaan, ettei kukaan meistä ole täydellinen ♪ Silloin kun omassa elämässä asiat on mullin mallin, niin ajatus karkaa ja välillä pyörii ja kierii isesäälissä☺

    Hih hih, tiätkö Tiia, että minäkin oon harrastanut avantouintia ♥~♥

    Ihanaa tätä ehtoota Sinulle Ihanuus ♫~♥~♫

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii ihana ja tietenkin olet avannossa pulikoinut, olet niin super!! Ihanaa viikonloppua <3

      Poista
  40. Tiia <3

    "Tämä kuva ei päässyt Instagramiin koska käteni näyttää
    Alienin ulokkeelta..." meinasin tukehtua suklaaseen kun tuon luin :D :D

    Ja siitä täydellisestä elämästä. Itselläkin välillä "suorituspaineita" ehkä juuri siitä liian täydellisyyden tavoittelusta, mutta sitten huokaisen ja ajattelen että mitästä tyhjää, ei kaiken tarvitse tosiaankaan olla täydellistä kun jos siihen oravanpyörään lähtee ei koskaan ole mihinkään tyytyväinen. ja sen kun muistaisi.

    Tällä hetkellä koen elämän riittävän täydelliseksi juuri näin, ihanien pienten lasten kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta alienin ulokehan se!

      Tuo oli viisaasti kirjoitettu, täydellisen elämä tavoittelu on kuin ruokkisi loputonta nälkää. Vältetään sitä!

      Pikkulapsiaika on elämän parasta aikaa. <3

      Poista
  41. En tiedä, mulla on ehkä auttanut se, etten edes haluakaan "täydellistä elämää". Tai siis, elämän rosoisuuden jälkeen ne iloiset asiat tuntuvat paljon makeammilta. Lisäksi olen ehkä liian mukavuudenhaluinen sellaiseen täydelliseen suorittamiseen, jota se täydellinen elämä sisältäisi :)

    Tsemppiä ja kaikesta huolimatta iloa viikkoosi! *Rutistaa isosti* <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rosoinen on mielenkiintoista ja tuo kulmaa kauneudelle, siksi juuri "täydellistä". Haleja ja kivaa päivää.<3

      Poista
  42. Huh mikä postaus Tiia! ❤️❤️❤️ Täydellinen elämä, eiku siis postaus! 😘

    VastaaPoista
  43. Olen monessa yhteydessä monelle sanonut, että koskaan ikinä milloinkaan ei saisi kytätä, mitä muille kuuluu ja arvostella heitä. Tärkeintä on keskittyä omaan itseensä ja siihen, miten itse voi.

    Meistä kukaan ei näytä ulospäin kaikkea todellista. Emme me bloggaajat, mutta ei kukaan muukaan. Ei edes se naapurin äiti, joka ulkoisesti näyttää elävän tyylikästä pintaliitoarkea. Kukaan ei kuitenkaan tiedä, mitä kaikkea (surua) hänen kotinsa seinien sisälle kätkeytyy.

    Kun elää sovussa itsensä (ja no, läheistensä) kanssa ja elää itsensä näköistä elämää onnen aiheineen, suruine ja murheineen, elämä on jo aika täydellistä. Ja ainakin se on omaa elämää <3.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täydellisesti kirjoitettu. Itsensä näköistä elämää kaikkine mausteineen, se jos mikä on täydellistä. <3

      Poista
  44. Wau mikä postaus! Nyt tulee niin täydellisen rehellistä tekstiä, etten voi muuta kuin riemuita. Ihan liian moni blogi hehkuttaa vain elämän hyviä puolia, jolloin lukijan, aikuisenkaan, on vaikea muistaa, että blogi on vain se pintaraapaisu elämästämme muille, mitä haluamme antaa. Itselleni oli oikein terveellistä saada kunnon shokki, kun Malenami-blogin Malena kirjoitti avioerostaan. Että palautui taas todellisuus näidenkin korvien väliin siitä, ettei meillä kellään sitä Täydellistä Elämää ole, vaikka kuinka joku niin antaisi ymmärtää.

    Tälle sun tekstillesi kymmenen pistettä, papukaijamerkki ja vielä ansiomitali päälle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kaikenlaisia blogeja tarvitaan ja ne ns.kauniit ja täydelliset ovat ihania ja viihdyttäviä, niiden parissa rentoutuu. <3 Oi ei Malenami on niin upea, mutta murhe ei valikoi.

      Kiitos niin paljon Kutri kauniista sanoista ja kehuista, olen otettu ja kiitollinen. <3

      Poista
  45. Aivan loistava postaus, Tiia! Luin tämän kännykästä noin 1:00 ennen nukkumaanmenoa ja näihin sanoihin oli niin mukava nukahtaa. Täydellisyys on myös niin erilaista eri silmin katsottuna. Toiselle omaisuus, hienot ne ja nää ovat se juttu, kokemuksen ja iän myötä asiat tasoittuvat ja ajatteluun tulee ulottuvuuksia.
    Oman elämän ja arjen arvostaminen on huipputärkeää, ettei mene oma elämä ohi, kun juoksee aina jonkun asian perässä. Omannäköinen elämä iloine, suruine, onnistumisine ja epäonnistumisine, rakkaat ihmiset lähellä ja elämässä, se on mulle täydellistä. Ja extrana mies, joka jaksaa mun epätäydellisyyttä ♥
    Kiitos, kun jaat aidot ajatuksesi kanssamme, Tiia ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kati niin hienosti sanottu, juuri se ettei elämä mene ohi tavoitellessa, jos ei näe enää metsää puilta.

      Rakkaus, että joku rakastaa kaikesta huolimatta, se on siinä. <3

      Kiitos Kati kovasti. <3

      Poista
  46. Aivan mahtava postaus Tiia <3 Luin tämän jo eilen, nyt luin uudestaan, tämä kyllä koskettaa. Kenenpä elämä olisikaan täydellistä, ei ainankaan meidän, mutta tällä hetkellä ainankin olen ihan tyytyväinen:)Pystyn samaistumaan niin moneen asiaan tekstissäsi. Uusioperhe, etäinen suku isän puolelta, sairastumista jne.

    Olen samoilla linjoilla etteis, sitä blogissa kaikkea haluakkaan tuoda esille ja itse olen ainankin huomannut että, kun kerroin blogissani sairastumisestani, niin jokunen lukija hävisi sen siliän tien ;) Tosin ei se mitään, jokainen valitsee mitä lukee ja mistä pitää. Ja tosiaan kenestäkään ei pitäisi tehdä lopullisia johtopäätöksiä pelkän blogin perusteella.
    Minä olen ihan koukussa sinun blogiisi, se on mielestäni sitä elämää! Ei liian siloteltua, vaan hyvin viihtyisä, elämänmakuinen ja rehellinen.
    Ja itse olen sortunut siihen että mietin, miltä blogini muiden silmissä näyttää. Onko se tylsä, uskaltaisinko kertoa meistä vähän enemmän, kelpaako kuvat, kiinnostaako ketään tavallinen perhearki, mutta sitä se meidän elämä on ja siitä jatkan kirjoittamista:)

    Tämä postauksesi oli tosiaan mahtava ja kaikkea hyvää sinne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lähtikö lukijoita kun kerroit sairastumisesta? Nyt on pakko todeta, että sitten eivät olleet aidosti matkassakaan. Minulta lähti 2 kirjautunutta lukijaa tämän postauksen jälkeen, sattumaako vai liikaa jollekin.. Jää toki mietityttämään ja minäkin sorrun vertailuun kaikkeen. Mutta omimmillani olen kun kirjoitan näitä omia jorinoitani, silloin en mieti oikein mitään.. Kiitos niin paljon kauniista sanoista, sydän sykkyrällä toivotan mukavaa viikonloppua. <3

      Poista
    2. Kyllä Tiia, ne lähtivät sen jälkeen kun kerroin sairastumisestani ja totta, eivät he silloin tosissaan mukana olleetkaan. Vai lähti sinultakin pari lukija...hmmm , ehkä joillekkin on liikaa ne vakavammat postaukset. Mutta kiitos ja mukavampaa viikonloppua sinullekkin <3

      Poista
  47. Voi Tiia, mikä uskomattoman ihana postaus <3 Vaikka en sinua tunne henkilökohtaisesti, niin seuraan sinua niin facessa, instassa kuin tätä blogiakin. Ja ihailen sun rohkeuttasi kirjoittaa niistä vaikeistakin "ei-niin-täydellisistä" asioista. Monista kirjoittamistasi asioista ajattelen ihan samalla tavalla; blogisi on niin ihanan elämänmakuista tarinaa täynnä :)
    Paljon iloa ja valoa sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siru kiitos niin paljon. <3 Tälläiset palautteet saa mielen niin lämpimäksi. Omalla kohdalla koen helpoimmaksi kirjoitella miten asiat ovat, voi vaan olla oma itsensä. Lämpimiä ajatuksia sinne ja kiitos Siru <3

      Poista
  48. Täydellisestä en osaa sanoa, mutta mahdottoman hyvä elämä on sellainen, missä itse viihtyy. Ei se tarkoita vimpan päälle kaikkea, mistä unelmoi, vaan sellaista, että on sinut itsensä ja elämänsä kanssa. Lupa unelmoida ja kohdata ne unelmat oikeasti.
    En mä voi muuttaa joitakin asioita, vaikka kuinka haluaisin, eikä ne silmät sulkemalla muutu, mutta asenne ratkaisee ja halu löytää kivoja asioita jokaiseen päivään. Nauttia niistä asioista, joita on ja jotka tuovat mielihyvää. Antaa asennevikaisten olla omissa oloissaan. Selviytymistarinastahan blogini sai alkunsa.

    Joskus mietin, miksi toisen rajallisuus aiheuttaa toiselle mielipahaa? Miksi meidän tulisi olla kaikkien samanlaisia tai esittää olevamme meneviä, energisiä, iloisia aina tai jotain muuta, kuin olemme? Muuttaisiko se minut paremmaksi, jos kertoisin käyväni kuntosalilla, juoksevani maratoonin ja käyväni jokaisessa gaalaillassa?! Valheita! Eikö meillä "tavallisilla" ihmisillä, joilla on erilainen elämä, saisi olla lupaa blogata, kertoa päivästään tai yleensäkään elää "täydellisten" elämässä? Ehkä se rajoittuneisuus onkin siinä toisessa, joka ei olekaan sinut joko erilaisuuden tai oman rajallisuutensa kanssa?! Ei uskalla kysyä, ei näe totuutta silmästä silmään tai ei myönnä peilaavansa itseään...? Ja loppupelissä taustalla onkin oma ujous, itsetunnon heikkous jne. elämä on!

    Joka tapauksessa, ole reilusti surullinen jos surettaa, iloinen kun ilostuttaa. Kenenkään elämä ei ole yhtä juhlaa, menoa ja hymyä. Jokaikisellä on heikkoutensa ja pahat päivänsä. Outoa se olisi, jos sinä kertoisit olevasi aina iloinen ja pirtsakka! Siis ihan aina! Olitpa kuinka aurinkoinen persoona tahansa.

    Kaunista tätä päivää

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienosti ja syvästi kommentoit kaiken mitä ajattelen. Jokaisella on lupa ja lupa kuvata juuri sitä oikeaa elämää tai antaa vaikka vain siivun elämästään. Kaikkia tarvitaan ja sinua ihailem rohkeudesta ja rehellisyydedtä. Jokaisen elämä on oman näköineen ja kaikkine rosoineen yhtä hyvä kuin toisen. Arvostelijoilla oma epävarmuus nostaa päätään, miten ilmeistä, lyhytnäköistä ja sokeaa.

      Täydellistä sinun näköistä päivää Viltsu <3

      Poista
  49. Tässä laulussa on hyvät sanat, kuuntelepa se keskittyen:

    https://www.youtube.com/watch?v=73GZKW7dP_E

    Ja laitan tähän Tove Janssonin aforismin joka kertoo olennaisen: "Kaikkea ei voi kokea, joten on keskityttävä olennaiseen. Ja jokaisella meillä on oma olennaisensa." - Tove Jansson

    Me kaikki olemme erlaisia, omanlaisia eli täten täydellisen epätäydellisiä. Toiselle sopii avantouinti ja hän on onnellinen siitä ja toiselle sopii jokin muu mistä hän on onnellinen vaikkapa bloggaamisesta tai ihanista Vuittoneista ;) Olemme kaikki erilaisia ja sehän on rikkaus, eikös vain?

    Ja pakko laittaa toiselle Elvis-fanille siellä Elviksen mietteitä kateudesta: "Kademieli painaa ihmisen alamaihin. Toisen ihaileminen kohottaa. Eikö tämän pitäisi olla ihan selvä juttu?" - Elvis Presley

    Iloa ja rakkautta sinulle Tiia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tove, Elvis ja sinä <3 Rikkautta kaikki tyynni. Kiitos sinä sielukas ja sydän kultaa.<3

      Poista
  50. Vastailen näihin taasen ajatuksella ja miettien viikonloppuna. Tänään kun en ole ollut kotona lainkaan ja huomenna hautajaisissa. <3 Niin paljon hienoja ja ihania kommentteja, joihin haluan ajatuksella paneutua. Kirpsakkaa torstai-iltaa <3

    VastaaPoista
  51. Sinä kirjoitat niin mainiosti näistä aiheista,että joka päivä täytyy koittaa ehtiä kurkkaamaan oletko tehnyt postauksen ❤️ Minäkin mietin mitä on täydellinen elämä mutta en tiedä saanko sitä koskaan ja haluaisinkokaan tyydyn tähän hetkiseen hyvään elämään elämän ilojen ja surujen kanssa ❤️ Tsemppiä huomiselle ja mukavaa viikonloppua ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei käytkö, kiitos Happystarhome <3 Luulen ettei kukaan sitä ns.saavuta, tai sitten vanhoilla päivillä miettii, että olipahan minulla täydellinen elämä. <3 Kiitos niin paljon ja ihanaa viikonloppua <3

      Poista
  52. Tosi hyvä postaus ja kivat kuvat :) ihana Ihaa muki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihaa on ihana <3 Pessimistinen esikuva. <3 Kiitos kovasti Noora <3

      Poista
  53. Tsemppiä huomiselle. Jaksamista päivään. Tuoremehuista sen verran, että ei ole vaikeaa... porkkanoitakaan ei tarvitse kuoria ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. eikö tarvitse kuoria, tuo Maiju hieman auttoi, kiitos. Ihanaa viikonloppua <3

      Poista
  54. Kiitos rehellisestä postauksestasi. Olet varmaan juuri nyt hautajaisissa. Voimahalaukset <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Poppis kiitos kovasti ja sinulle oikein mukavaa viikonloppua <3

      Poista
  55. Ei toisten "täydellisiin" elämiin kannata vertailla, kun useimmista ei kuitenkaan tiedä kaikkea. Bloggaajien elämästäkin näkee pintaraapaisun ja silloinkin lukija muodostaa oman mielikuvansa ja ehkä vielä vähän värittääkin mielessään. Oma tavallisen oloinen elämä voikin olla paljon parempaa kuin toisen glamourilta näyttävä elo.

    Ja mikä on itselle epätäydellistä/tavallista/tylsää, voi toisen mielestä ollakin ihan täydellistä. Tai toisinpäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lumo viisaita kirjoitat, juurikin niin, vaikka kerron joidenkin mielestä paljon, niin siltikin niin paljon jää kertomatta. Todellakin ja glamour elämän taakse voi kätkeytyä vaikka mitä. Uskon myös, että asioiden tavoitteleminen on paljon palkitsevampaa, kuin niiden saaminen. :)

      Niinpä, tärkeintä on, että jokainen viihtyy omassa ja oman näköisessä elämässään. <3

      Poista
  56. Juuri näin, muihin vertailu on vihoviimeistä puuhaa.

    Juurikin tässä eräänä päivänä yksi puolituttu sanoi kadehtien seuraavansa minun kiiltokuvaelämää. Apua, olin ihan sanaton ja hämilläni, siis todella hämilläni, en osannut sanoa mitään. Hymyilin vain typerä ilme kasvoillani, muistellen juuri erästä iltaa, kun ulvoin silmät päästäni, itkin ja itkin, kun mietin elämän koukeroita ja sen vaikeutta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, en tiedä mitä sanoa, koska jos joku möläyttää noin, juu koen sen möläyttäymiseksi ja kiiltokuvaelämään viittaamisen koen negatiiviseksi.. Näin minä sen ymmärrän, koska hmmppp miten kukaan voi päätellä niin. Aah rakastan Reetta katsella matkakuvia, kotikuvia, asukuvia, ruokakuvia, kosmekuvia, näytät aina kauniilta ja kaikki todella on kaunista, mutta en ole koskaan miettinyt etteikö elämässäsi olisi niin niin paljon muutakin, ne asiat olet päättänyt olla blogissasi vaan jakamatta. Koen jopa yksisilmäiseksi ja kapeaksi ajatteluksi, että ihmiset päättelevät blogista näin... Hööh.. .olen pahoillani puolestasi ja sinä kun olet niin ihana. <3

      Toivottavasti ei enää itketä ja kaikki on paremmin tai ettei ole suuria suruja. <3 Halirutistus <3

      Poista
  57. Hieno kirjoitus ja pohdinta taas sinulta.
    En tiedä mitä on täydellinen elämä... Varmaan eri ikäkausilla erilaista ja on myös erilaiset odotukset. Itse en ole koskaan ajatellut "täydellistä" elämää lainkaan. Se on kai tässä ja nyt kun siltä tuntuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on tässä ja nyt ja jos on odotusarvoja, niin miltei täydellisempää on odottelu, kuin asioiden saavuttaminen, niiden jälkeen monesti tulee tyhjyyden tunne ja halu saavuttaa lisää.

      Mukavaa viikonloppua Orvokki <3

      Poista
  58. Upea kirjoitus ja niin täysin totta. Ei kannata verrata muihin, sillä jokaisella on ne omat murheensa. Ja ne voi olla omiakin suuremmat, vaikka päällepäin näyttäisi miten idylliseltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se, ne voi olla omiakin suurempia vaikka päälle näyttäisi ihan mitä tahansa. <3 Mukavaa viikonloppua <3

      Poista
  59. Tiia, olet ihana juuri tuollaisena, aitona ja omana itsenäsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Virpi sydämelliset kiitokset kauniista sanoista ja oikein tunnelmallista viikonloppua Sinulle <3

      Poista
  60. Täydellinen kirjoitus johon on tullut paljon täydellisiä kommentteja ♥︎
    Monet veivät sanat suustani.
    Onneksi perjantai on ohi eikä sinun tarvitse enää jännittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 näin on, iso taakka putosi sydämeltä ja on kevyempi olo. Mukavaa alkanutta viikkoa ja kiitos Kati <3

      Poista
  61. Hieno ja viisas kirjoitus. Täydellistä elämää ei ole eikä tarvitse ollakaan. Nuorena sitä ajatteli täydellisyydestä ja ylipäätään hyvästä elämästä ihan eri tavalla kuin nyt - niin paljon on joutunut nöyrtymään ja muuttamaan asenteitaan tässä vuosien saatossa. Elämäntaitoa opetellaan varmasti hautaan asti, vaikka eläisi satavuotiaaksi. Hyvään elämään kuuluu itsensä hyväksyminen puutteistaan huolimatta. Jatketaan näitä epätäydellisiä elämiämme ja nautitaan Tiia niistä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu nuorena sitä hieman mietti, että sitkun minulla on sitä tai pääsen tuonne, niin on täydellistä tai kun rakastun. Mikään ei ole täydellistä, mutta se juuri tekeekin elämästä mielenkiintoisen ja täydellisen. <3

      Näin se on, elämä on matka. <3

      Nautitaan Tiina, näin juuri on todella hyvä. <3

      Mukavaa alkanutta viikkoa <3

      Poista
  62. Olet varmaan oivaltanut sen, että pitää elää täysillä joka päivä. Olla tyytyväinen siihen mitä on - ja joskus siihenkin mitä ei ole. Äitini sanoi aina, että älä karehdi niiden onnea, joiden murheesta et tiedä. Ikää kun on karttunut muutama vuosi enemmän kuin sinulla, alkaa ymmärtää tuon sanonnan olevan aivan oikein. Hyvää jatkoa sinulle. En juuri kommentoi, mutta luen mielelläni ja makustelen kirjoituksiasi mielessäni!

    VastaaPoista
  63. Äitisi viisaus on niin totta, koskaan ei pidä vetää minkäänlaisia olettamuksia muiden elämästä. <3 Ehken muista joka päivä elää ihan täysillä ja välillä vaikeita päiviä on, vaikka ei olisi syytä. Ehkä ovat vanhojen murheiden taakkoja, käsittelemättömiä tunteita. Mutta jokainen päivä on arvokas. Onneksi luonteelle ei kateus sovi pirtaan vaan olen hirmuisen onnellinen omasta perheestä, kodista ja pienistä asioista ja juuri näkökulmaa onneen on tullut murheiden kautta.

    Kiitos niin paljon kun kommentoit, näen lukemista, että täällä käy ihmisiä, mutta kaikki eivät luonnollisestikaan kommentoi. On hirmuisen mukavaa kuulla, keitä siellä on. <3 Makustelu on mukava sana, kiitos vielä siitäkin ja oikein mukavaa talven jatkoa ja lämpimästi tervetuloa uudelleen. <3

    VastaaPoista
  64. Kiitos, tuli ihan itku tossa lopussa, olet niiiiin ihanan rehellinen. Tämän johdosta tulee paljon ajateltavaa. Älä suotta vähättele itseäsi koskaan, olet ihan priimajyvänen :).

    VastaaPoista