sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Siivouskilarit, meidän ja muiden lapset, voi elämän kevät!

Nyt kirjoitan sellaisen postauksen, jota ryydittää siivousraivo kaiken alla. Blogin alkumetreiltä olen ajatellut jo asiasta postailla, mutta en ole rohjennut, en millään. Olen pohtinut ja pähkäillyt, että tähän asiaan iskee kipinä aina ajoittain, oikeastaan vain silloin, kun olen saanut lasten huoneen siivouskilarit... Postausta kun lähtee takomaan kilarien pohjustamana, ei tule aina niin siivoa jälkeä ja tulee kirjoitettua ehkä liikaakin ja asioita joita ei normi zen tilassa edes ajattelisi.


Kun lapsi leikkii, mielikuvitus on vain rajana.

Olen kokenut myös asiasta kirjoittamisen pulmalliseksi, miten osaisin ilmaista itseni niin taiten, etten kirjoittaisi aivan läpiä päähäni ja samalla loukkaisi muita. 

No niin, sain siis siivouskilarit siivotessani 9-vuotiaan tyttäreni huonetta ja voi kuinka monet samanlaiset raivot on näiden vuosien aikana takana. Huoneestahan toki tulee siistein raivon ryydittäminä, kun savu nousee korvista ja teho on ylimmillään.

Tunsin jälleen hirveää epätoivoa, miten toimia jatkossa, ettei huone pääsisi tuohon kuntoon, miten olla järkevä viihdekeskus myös muiden perheiden lapsille.

Meillä käy paljon lapsia ja meillä on joka päivä lasten ystäviä. Mielestäni se on ihan kivaa, vaikka toki aina ei jaksaisi, välillä on kiva olla perheenkin kesken, mutta pääsääntöisesti meillä on avoimet ovet.
Juu pakkaa sotkee kyllä perheen karvatitkin,
 niistä lähtee nimittäin paljon karvaa!

Sitten on se puoli, että niitä lapsia tosiaan voi saman päivän aikana käydä useampikin ja vaihtua jopa lennossa. Usein heille tulee soitto, että nyt heti kotiin ja mitä täällä päässä sitten tapahtuu. Oman lapsen huone jää karmaisevaksi sottuläjäksi ja tyttären siivottaviksi. No nyt olemme päässeet jo askeleen eteenpäin, olen pakottanut tyttäreni sanomaan, että ystävät eivät lähde, ennen kuin ovat auttaneet tytärtäni siivoamaan. Pyrin vanhempana siihen, että kun oma lapsi menee kylään, sovitaan tietty kellonaika, jolloin lapsi haetaan tai tulee kotiin ja siihen aikaan varataan se siivousaika eli tyttäreni siivoa jälkensä myös muiden kotona. Näin ainakin omissa illuusioissani toivon asioiden tapahtuvan....


Koskaan meillä ei ole mikään näin ojossa,
mutta jos olisi, ehkä sekin olisi hieman hassua.

Nooh nyt kun on meillä sitten siivottu kiireellä, niin mitä silmäni näkevätkään, lelulaatikot ovat kirjaimellisesti aivan sekaisin, on vain hutkittu sinne päin menemään ja vaikka pikkulegolaatikot ovat täynnä sukkia, lapasia, roskia, papereita, kirjoja, pehmoja, räkärättejä, keksejä, hyvä ettei lihapullia eli aivan mitä tahansa! Olen yrittänyt tyttärelleni selittää, että hänellä on vastuu silloin, kun ystävät ovat kylässä, että siivous tapahtuu hyvin, mutta tytärkin on pieni ja suurpiirteinen eli tässä on tulos. Meillä on aina jumalaton sotku!


Normimeininki!

Toinen seikka johon olen yrittänyt saada jotain tolkkua, jottei koko ruokahommelimme mene aivan sekaisin, on nämä jokapäiväiset meillä syöjät. Toki tyttäreni saa kavereillaankin ruokaa ja välipalaa heillä ollessaan, mutta jos kavereilla ollaan suhdanteessa 1:7, homma ei ole kovin tasapuolista. On toki perheitä joiden kanssa kaikki menee fifty fifty ja se tuntuu hyvältä, mutta sitten on lapsia, jotka tulevat meille miltei joka päivä koulun jälkeen, syövät välipalaa, jäätelöitä ja ruokaakin välillä. Kun lapsia vaihtuu vielä lennossa, niin tuntuu, että pöydän ääressä on koko ajan joku nälkäinen toisen perheen kasvatti. 

Tavallaan kaikki tämä on kivaa ja mukavaa, on mukavaa, että meille halutaan tulla, että muiden lapset ovat pääsääntöisesti aina meillä yökylässä jne.. Mutta välillä kuten tänään, kun teen tuntien suursiivousta siivoten "päiväkerholaisten" jälkiä ja kun taas on paahtoleipä, leikkeleet, maito, kaakoa ja jädet loppu, niin välillä asia penteles vieköön ärsyttää. 


Ei kukaan voi olla täydellinen.

Miten olette ratkaisseet nämä ongelmat, jos teillä kyläillään siivoaako vieraat jälkensä vai pyydetäänkö heitä minuutin varoitusajalla kotiin, miten huolehdin taasen ja saan varmuuden, että oma lapseni siivoa myös muiden kotona? Entä ruokapuoli, saako kavereiden lapset aina teillä välipalaa tai ruokaa, vai onko politiikka, että menevät ensin kotiin tekemään läksyt ja syömään ja sitten vasta leikitään? 

Luultavasti jatkan vain hampaiden puremista, aikansa kutakin, pian muistelen tätäkin elämänvaihetta lämmöllä, aikana jolloin elämä oli täyttä ja mikä parasta lapset viihtyivät meillä. Auttoi jo tämä kirjoittaminen, tuli ikään kuin ulos, eikä tarvitse yksin asiaa mielessään pyöritellä. Todella mielenkiintoista olisi kuitenkin kuulla muiden perheen tapoja? Varmasti olen ollut itsekin ajattelematon ja kaikkea mahdollista. Oma tyttäreni on varmasti sotannut kylässä lattiasta kattoon ja syönyt perheen kaikki juustot ja keksit.  Sitten on toki se toinen puoli, joka joskus ottaa kupoliin, poloinen tyttäreni, joka aina elää jälkikaaoksessa, minä joka pyykkään aina niiden yökyläläisten lakanoita ja raijaan kaupasta tonkkatolkulla sitä maitoa ja kaakaota, kivaa ja ei kivaa, riippuu ihan minkälainen päivä minulla on ja se sellainenhan ei ole kovin loogista, ei ainakaan lasten näkövinkkelistä? Toisaalta miehelleni ja minulle on todella tärkeää luoda lapsille ja lasten ystäville se tunne, että ovat aina meille lämpimästi tervetulleita. ;) Eli kunhan nyt tänään vähän kriisittelin, kun oli sellainen ärripurripäivä. ;)Äsken tuli tieto, että oma lapsi pääsee kaverille yökylään ja tuli hieman huono omatunto tästä kaikesta ripityksestä, olenko yksisilmäinen ja kelju äiti... Nooh faktahan on, että ihminen on välillä pienempi ihminen, kuin toisina päivinä..  Mööh olen puhunut...


Mukavaa sunnuntai-iltaa <3

74 kommenttia:

  1. Meillä ei tätä ongelmaa ole, kun esikoisen kaverit asuvat kaukana ja tapaavat vain koulussa ja iltiksessä, joskus harvakseltaan sitten järjestetään muita vierailuja ja yökyläilyjä. Mä olen sitä harmitellut, mutta on niissä lähellä asuvissa kavereissa tietysti puolensa ja puolensa. Omasta lapsuudesta muistan, että toisinaan äidit saattoi kyllä komentaa kyläpaikassa siivoamaan ennen kotiin lähtöä, jos oltiin pistetty ihan hyrskynmyrskyn - niin kuin tietysti yleensä oltiin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikella on aina puolensa. Ulkomaille asuessa vanhempien lasten kaverit asuivat kaukana ja aina kuskasimme sitten edes takaisin, joten kivaahan tämä on, että ystävät tulevat ja menevät. :)

      Hih niinhän se menee, eikä useimmiten lapsi edes näe sitä jotain luotua leikkimaailmaa hyrskynmyrskynä, hih. ;)

      Poista
  2. Meillä sama meininki. Ei onneksi joka päivä, mutta useamman kerran viikossa. Yhden perheen kanssa tämä toimii, mutta kaikkien kanssa ei. Siivoaminen on jo iskostettu teinien päähän ja olikin tosi kiva kuulla, että meidän poika aina siivoaa jälkensä (kuulemma ainoana) kylässä ollessaan. Ei auta muu kuin hokea siivouksesta ja syömisestä, kyllä se joku päivä menee lapsilla jakeluun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin, useimpien kanssa toimii ihanasti ja sitten on muutama hassu, jotka eivät lainkaan mieti, että heidän lapsensa on aina meillä. Varmaan se on kivakin asia, kun olen kotona, niin ei heidän lasten tarvitse olla yksin kotona. Riippuu kyllä ihan meikäläisen päivästä miten suhtaudun, yleensä passaa, mutta jos on kenkku päivä tuumin, että ensin voisivat käydä kuitenkin kotona evästämässä. ;) Oma vika, kun en ole tarpeeksi lujana, tosin voisihan ne heidänkin vanhemmat asian lapsilleen niin säätää.

      Teidän poika on hyvin kasvatettu, en ole varma miten omat menettelee, uskallankohan edes kysyä. ;)

      Poista
  3. Olen ollut tarkka siitä, että aina on ensin korjattu edellinsen leikin tavarat pois ennen uuden aloittamista, esim. legot paikoilleen ennen action man leikkejä. Ja pojalle iskostui se, että vaati kavereita ensin auttamaan siivouksessa ennen kotiinsa lähtemistä. Kova kotikuriko lie syynä, että poika jäi armeijaan töihin ja kouluttaa varusmiehiä :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loistavaa, kuulostaa juuri siltä, että teidän poika on hyvin kasvatettu. <3 Hih ehkä juu poika oppi säntillisyyteen, eikä koe armeijaa mitenkään outona työpaikkana, vaan juuri hyvänä ja niinhän se onkin. :) Samoja työpaikkahaaveita meidän pojalla joka tänään astui armeijan harmaisiin. <3

      Poista
  4. Jälleen asiaa! Et/En siis ole ongelman kanssa yksin.
    Joskus olen tokaissut, josko etuovi otetaan kokonaan pois tai vaihdetaan pyörö-ovi tilalle...ei pääsis saranat kulumaan :)
    Varsinainen majatalon tuntu on täälläkin. Välillä kyllä ilmoitan, että torppa tyhjäksi kiitos! Ulkona voivat mellastaa niin paljon kuin haluavat, mutta sisällä oloa rajoitan.
    Ruokaa tarjoan välillä, mutta on kelvattava se mitä itsekkin syömme. Ruokalistaa meillä ei ole. Allergiat on sitten asia erikseen.
    Siivouskilarit kuuluu myös tähän taloon ja jatkuvasti, tai ns. Äidin jätesäkki-siivoukset. Kun aikani huomautan sotkuista ja vastaus on joo-joo, menen huoneen ovelle jätesäkin kanssa. Jo nousee laiskinkin takamus ylös ;) Olen nimittäin kerran pari siivonnut huoneet, oli ikä mikä tahansa.
    Tuo legolaatikon sisus kuulostaa NIIIN tutulta...välillä tuntuu, että puhun seinille kun 'opetan' kuinka tavarat pidetään järjestyksessä ja miksi niin kannattaa tehdä! Sanon 'isoille' muksuille myös, että äidin luona ollaan siivosti, kotonaan saavat tehdä ja elää miten lystää, sinne EN mene siivoomaan! ;)
    Huh..melkein tuohduin jo myötätunnosta ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helpottavaa kuulla, sillä kun aloin tätä kirjoittamaan oli yksinäinen ja orpo olo ja tunne, kuin kirjoittaisin jotain tabu aiheesta.

      Hih hauska tuo pyöröovi. Joskus kyllä sanon, ettei kotimme ole iltapäiväkerho tai hotelli. ;) Siis omille lapsille. ;)

      Juu ei mitään erikoisruokavaliota, eli jos ei kelpaa mitä meillä on, niin sitten kotiin syömään. Jos on yökyläläisiä, sitten varustaudutaan eri lailla.

      Tuo on niin totta, äidin tornado tulee ja pyyhkii kaiken kaatopaikalle, johan tulee vauhtia siivoukseen. ;)

      Ollaan niin monet kerrat siivottu kaikki laatikkojen roinat oikeisiin laatikoihin ja joka kerta meinaa itku tulla. Kavereiden kanssa sitten siivota räiskitään nopeaa, kun kavereilla on kiire kotiin ja heitetään minne sattuu. Tässä kohden toivoisin, että oma lapsi osaisi vaikka ohjata nämä kuuluu tuonne ja nämä tuonne, mutta ei on räiskimisessä menossa täysillä mukana. ;)

      Uuh minäkin taas tässä tuohdun, hih. Kiitos Satu, helpottaa <3

      Poista
  5. Meillä vähän samanlaista meininkiä eli ymmärrän tuon ärsytyksen tilan. Meidän pojalla on pari kaveria, jotka kyllä tulevat meille, mutta heille ei jostain syystä kutsua koskaan tule. Meillä on kaveriyökyläilyä melko harvoin, joten se tuntuu vain ihan kivalta ekstralta.
    Siivouksen (ja yleisen siisteyden suhteen) olen melko tiukkis. Meillä saa syödä vain keittiössä ja kaikki siivoavat omat jälkensä. Ulkovaatteet tulee laittaa naulakkoon (eikä eteisen lattialle) jne. Kaverit tietävät jo melko hyvin meidän kodin sääntöjä, mutta aika ajoin "ärähtelen" heille asiasta.
    Ruokailun suhteen toimin vaihtelevasti. Jos ruokaa on enemmänkin, tarjoan mielelläni sitä...ja jos se kelpaa. Olen huomannut, että meidän riistapainotteinen ruoka on välillä vähän liian eksoottista ruokaa muille. Odotan kauhulla murrosikää, jos ja kun ruokahalu ja ruoan määrä kasvaa. Jääkaappia saa olla täydentämässä varmasti koko ajan.
    Vaikka olemmekin jo melkoinen "nuorisotalo", palvelutaloksi en ajatellut ryhtyväni...tai jos alkaisi lähettää laskua näihin muutamiin perheisiin...!?! :)
    Se on vaan jännä juttu, että jossain kodeissa yhteistyö sujuu mutkitta ja niiden vanhempien kanssa käymme välillä hyvää keskustelua yhteisistä kasvatuslinjoista esim. pelaamisen suhteen ja jonkun perheen kanssa se ei vaan toimi, lapsi lähetetään kyllä meille, mutta yhteistyö loppuu siihen. Minä aion jatkaa valitsemallani linjalla olemalla "se tiukkis" ja välittävä aikuinen, välillä tarjoan syötävää ja välillä en. Ja kuten huomaat, et tosiaankaan ole ärsytyksesi kanssa yksin...on meitä muitakin!!! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu sama juttu, en tiedä miksi tyttäreni on yhdellä kaverilla ollut vain kerran yötä ja heidän lapsi on ollut meillä yötä niin monta kertaa etten enää muista. Muutenkin meillä on monet enemmän yökylässä, kuin meidän heillä. Sitten on toki sellaisia perheitä, joiden kanssa aina menee fifty fifty ja puolin ja toisin laitetaan aina herkkujakin matkaan jne. Täällä laitetaan aina lapsille herkkuja matkaaan, kun menevät yökylään, mielestäni on hyvä jo pienestä pitäen opettaa, jos kylään mennään, viedään viemisiä kiitokseksi.

      Juu kyllä minä tiukasti täällä kavereillekin voin sanoa, että nyt siivoatte tai ym.

      Sama juttu, että jos ruokaa on kasakaupalla mikä ettei, mutta joskus on vaikka eilisen päivän ruoka joka riittää juuri omalle perheelle ja sitä pitäisi sitten alkaa jakamaan. Miksi pitäisi, se on omaa tyhmyyttä suorastaan. Mutta jotenkin vaan ei kehtaa olla syöttämättäkään. Mutta näitä jotka ovat jatkuvasti meillä, eikä päinvastoi, tarjoan välipalaa, mutta saavat mennä kotiin syömään ruuan tai mehän menemme ruokalaskujen suhteen kohta konkkaan! Saatikka sama menohan jatkuu sitten murkkuna, mutta määrät vaan erit, kun ovat oppineet tavoille.

      On kyllä joskus tehnyt mieli lähettää lasku perässä, joskus on kiukattunut, kun muutama lapsi on monta kertaa viikossa meidän ruokapöydässä ja oma ei heillä koskaan. Ei varmaan pahalla, kaikki eivät vaan osaa ajatella asioita molemmin puolin.

      Juu juuri tuo lapsi on meillä, mutta vastapalvelusta ei kyllä tule, tälläisiäkin on sattunut, mutta onneksi vähemmän.

      En tiedä mikä olen, riippuu kai tuulesta. Toivoisin, että osaisin olla järjestelmällisempi näissä säännöissä. ;) Huh ihanaa kuulla, että on meitä muitakin ja tietenkin on. Sitä vaan kokee olevansa yksin, ennen kuin avaa sanaisen arkkunsa.

      Poista
  6. Auttaisko yhtään asiaa jos laittais säännöt seinälle. Voi olla ettei toimisi,en tiedä. Entä pikkupalaveeraus lasten vanhempien kanssa. Voisko he ottaa nokkiinsa. Mutta samat lapsethan ne pyörii keskenään ,et sama ongelma toisillakin. Tuo olis kyllä hyvä että koulun jälkeen kotiin,läksyt ja välipalat siellä. Eipä kaikki vanhemmat taida tietää mitä muksut tekee kun itse ovat töissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Säännöt seinällä olisi loistava idea, mustaa valkoisella pysyy mielessä ihan toisella tavalla, kuin sanat, jotka valuu päästä kuin hanhen selästä. Vähän myös itsellänikin. Jos on säännöt, ei minunkaan niin helppoa niistä livetä. ;)

      Samaa olen yrittänyt ja yrittänyt koulusta kotiin, välipala kotona ja läksyt, sitten leikitään kunnes tulee ruoka-ja perheen yhteiselonaika. Välillä helpommin sanottu, kuin tehty, mutta loppupeleissä nimenomaan meistä aikuisista tuo kiinni.

      Kiitos loistavasta ideasta. <3

      Poista
  7. Voi Tiia, taas kerran aivain kuin mun näppikseltä :D

    Meillä vain yksi lapsi, mutta kaverin tarve on jatkuva. Kun yksi lähtee, toinen tulee. Ja neiti on mieluummin kotona kuin kaverilla. Meillä periaatteessa olen pitänyt kiinni siitä, että aina siivotaan yhdessä ennen kaverin lähtöä. Kaverilla ei saa olla niin kiire aikataulu, ettei kerkiäisi omaa osuuttaan siivoamaan. Jos vanhemmat eivät tätä ymmärrä, saavat puolestani tulla sitten itse siivoamaan. Nykyään kysyn vain lapsilta, onko huone siivottu. Mikäli sanovat sen olevan kunnossa, luotan siihen. Siivouskäsityksemme kyllä eroaa suuresti. Olen neidille sanonut, että muistaa, jos siivottavaa jää, hän siivoaa ne itse. Toivon, että kaverien vanhemmat pitävät huolen myös meidän neidin osallistumisesta siivoushommiin heidän kotonaan.

    Ruoka-asian kanssa on vähän niin ja näin. Välillä tarjoan mielelläni, mutta meillä on välillä ns. jämäpäiviä, jolloin edellispäivien tähteitä jaetaan kaikille sopivassa suhteen. Silloin tuntuu vähän pahalle tarjota tuollaista ruokaa kaverille, toisaalta tuntuu pahalle olla tarjoamatta ruokaa. Ja niille kavereille, joiden luona tiedän neidinkin usein syövän, tarjoan ruokaa enemmän kuin mielelläni.

    Neidin erään kaverin isä jäi keväällä pitkälle sairaslomalle ja on opetellut kokkaamaan ruokaa ihan nollasta. Ja kaikenlisäksi tuo kaveri asuu koulun ja kodin välillä, joten sinne on helppo koulun jälkeen jäädä. Kaverin isä on nauttinut, kun hänellä on ollut enemmän suita ruokittavana. Kuitenkin podin hieman huonoa omaa tuntoa, ja veinkin heille ruokakaupan 20 euron lahjakortin. Sanoin, että ostakaa meidän neidille ruokaa :D tai ostakaa omille lapsillenne jotain kivaa. Kovasti vastustelivat, mutta se helpotti omaa mieltäni.

    Täytyy vielä lisätä, että "valitettavasti" on niitä koteja, joissa siivoamista ei pidetä missään arvossa, joten meidän kuri saattaa ihmetyttää kovastikin. Ihanaa, että meitä on muitakin kärsimässä samasta ongelmasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä taitavat olla aivan yleismaailmallisia ongelmia!


      Täällä juuri tuo sama, kaverin tarve on jatkuva, juuri samoin.

      Samaa mieltä, ettei kaverilla saisi olla niin kiirus ettei ehdi siivoamaan. Nyt kulkevat jo itse, ovat kolmannella ja viitosella, mutta ekalla ja tokallakin kaverit haettaan kotiovelta ja odoteltiin autossa ja soitto 10min ennen, että nyt tulen hakemaan. Juuri näitä tilanteita kohtaan tunsin todella toivottomuutta, koska sotku jäi todella meille.

      Täälläkin siivouskäsitys eroaa SUURESTI! ;)

      Tuo ruoka-asia on kyllä niin sama täällä, jos ruokaa onkin juuri niin, että riittää omalle perheella ja sitten tuleekin näitä ylimääräisiä suita. Niiden kanssa joiden kanssa homma on vastavuoroista, on selvää että ruokaa sitten haetaan vaikka kauapsta lisää, ei ongelma. Toki aina pitää olla itse isompi ihminen, mutta ei sitä loputtomiin ole varaa muita lapsia ruokia, jono olisi loputon, jos ei välillä sanoisi ei.

      Tuo oli ihana teko tuo ruokalahjakortti. Kyllä jos oma lapseni olisi toisilla aina, veisin vaikka välillä leipomaani pullaa tai antaisin vaikka jouluna joulukukan edes eleenä, että kitios kun lapseni on saanut olla ja aina syödä teillä.

      Tuosta en ole niin varma, luulen että kavereidenkin kodit ovat kyllä siistejä, ettei sitä ongelmaa sinänsä, tämä vaan on tämä, että leikitään ja yhtäkkiä kaverin pitää lähteä kotiin ja sotkut jää aina meille ja kuka ne ihan vihoviimeisenä siivoa, no MINÄ!! ;

      Poista
  8. Meillä nyt ei pieni yksin kyläile missään, mutta aina yhdessä siivotaan kun kylästä lähdetään lelut kasaan. Itseäni nyppii kun toiset antavat pienten nuolla/lääppiä meillä ollessaan verhot ja ikkunat, muten kehtaat sanoa että irti siitä verhosta kun oma äiti on vieressä.. Itse en saanut lapsena koskaan syödä kylässä, vaan ip oltiin kavereilla ja klo 1730 syötiin aina yhdessä koko perhe, ilman ulkopuolisia ja juteltiin päivästä. Tosi kiva tapa nyt jälkikäteen ajatellen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu, aina kotiin lapsena syömään klo 17 ja koulun jälkeen heti läksyt ja siinä välissä leikit. Kuri oli kova ja itseäni saan syyttää juuri epävarmuudesta vanhempana, etten tee selviä sääntöjä. Aina vaan ei ole niin helppoa, kun lasten kavereiden hellyttävät nassut tuijottelee silmiin. ;)

      Poista
  9. Meillä tuskaillaan samojen asioiden kanssa. Enää ne kyläilevät kaverit eivät sotke niin hirveäsi, mutta kyllä ne välillä syö eikä siinä mitään, mutta kun keittiö on aina ihan hirveän sotkuinen kun tulen töistä. Eilen sain juuri siivouskilarin meidän poikien vaatekaapeista. Ai että mitä sotkua! Kun olen pyytänyt siivoamaan huoneen, on siivoaminen tarkoittanut sitä, että niin puhtaat kuin likasetkin vaatteet on tungettu kaappiin myttyyn. Oli siinä taas setvimistä! EIkä tämä emidän neitikään ihan puhtoinen pulmunen tämän suhteen ole, sen verran sotkuinen oli hänenekin vaatekaappinsta. Onneksi hän sentään osasi sen itse siivota. Meillä on yritetty pitää tuote kaverit osallistuvat siivoukseen ennen lähtöä -meininkiä ja kyllähän se vähän auttaa, vaikke ihan tarkoita sitä kuitenkaan, että ne lelut sillä tavalla menevät oikeisiin paikkoihin. Tsemppiä Tiia tämän kanssa, iän myötä se kyllä vähän helpottaa ja jos vaan jaksat kavereita teille päästää, on se lapsille kiva juttu pitkällä aikavälillä. Mun blogissa on sinulle haaste, johon ei liity siivous, ainakaan josset halua. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu auta armias jos en ole kotona valvomassa, niin mikä sottu ja nimenomaan keittiössä ja noh muuallakin. Vaatekaapit niitä en enää jaksa ajatella, voi huoaah... mitä myttyjä... mitä ovat parilliset sukat, no ei mitään. :)

      Juu ei ne lelut mene lainkaan oikeisiin paikkoihin, mutta kivaa olisi, että edes menisivät jonnekin, siitä olisin jo kiitollinen. Mutta oppia ikä kaikki ja tällä tarkoitan ihan itseäni, jämptimmät säännöt. .)

      Näin on ja jaksan, haluan, että kaikille lapsille jää kivat muistot meidän kodista ja että meillä sai aina tulla ja oli kivaa tulla. <3

      Kivaa tulen kurkkimaan. <3

      Poista
  10. Siis nyt tuntuu kyllä kuin olisit kirjoittanut meidän 9veestä (pojasta tosin) jolla on ihan samanlaisia leikkejä joilla vallataan oma huone yläkerran aulaa myöten... Niin monet kerrat raivon vallassa kans siivonnut lelulaatikoiden pohjalta nää "lihapullat", räkäliinat ynnä muut :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nadja ei tähän voi muuta todeta kuin, voihan lihapulla sentään! ;)

      Poista
  11. Sama meno täälläkin. Aina on illallispöydässä ylimääräisiä. Mä oon ajatellut niin, että on ihanaa kun viihtyvät meillä ostareiden sijaan. Sotkut ovat meikkituhruja ja pyssynpanoksia pitkin. Oma lapsi usein siivoaa jäljet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja se piti sanoo, että kyllä keittää välillä möykkäävät teinit kotonani. Omat lapset eivät mielellään yökyläile, joten meillä on sitte b&b.

      Poista
    2. Kuulostaa niin tutulta. Tämä meidän pienin olisi oikea kyläluuta, isompi taas tykkää olla kotona. Mutta näinpä kummankin kavereita enemmän meillä yökyläilee. Sanon aina joo saa tulla, sillä miksipä ei. ;)

      Poista
  12. Olen koettanut opettaa, että kun leikit on leikitty siivotaan porukalla. Joskus tarjoan välipalaa, jos kaveri on just paikalla. Yritän yleensä, että ensin tullaan tekemään läksyt ja syödään välipala ja sitten tavataan kaverit. Aina ei silti näin mene. Joskus, saatan kauniisti ajaa kotiin ja syömään päivällistä, jos kakkosluokkalaisen kaveri on ollut välipalalla meillä koko iltapäivän koulun jälkeen ja ei ole käynyt vielä kotona... Meidän suurperheellä ei ole aina tarjota vieraille asti ruokaa...joskus kyllä, mutta aina ei todellakaan...Ihanaa iltaa Tiia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu sama, välipalaa saa aina, mutta meneehän siinä sämpylää ja kaakaota ym.poikineen, kun tämä tapahtuu useita kertoja viikossa ja joka viikko ja kahdella lapsella. Mutta monesti kyllä tuo ruokapuoli onnistuu paremmin, että syövät kotona, mutta välipalalla ovat kyllä aina mennä. Hektiset lapset eivät malta mennä ensin kotiin, vaan yhdessä toiselle, miksi sitten useimmiten meille, sitä en tiedä.

      Ihanaa maanantaita Jassuntassu <3

      Poista
  13. Meillä lapset oli aikanaan niin paljon ulkona yhdessä, että tuota ongelmaa ei tullut. Ja asiasta viidenteen. Mun lapsilla on 10 vuoden ikäero. Tytöö aina aloitteli siivoamista isompana, kun olin myöhään töissä. Kuulemma helpompaa yksin kuin pikkuveljen säheltäissä ympärillä. Hyvin siivosikin oman osuutensa, mutta omaa huonettaan ei koskaan ja minäkään en sinne päässyt. Hih. Pari kolme vuotta oli isona apuna kunnes muutti muualle opsikelemaan. Heti, kun lapsista olisi apua, ne muuttaa pois.
    Anteeksi asiasta sivuraiteille meno....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin sama muuten juttu, aina ulkona, ei haluttu edes olla niin paljon sisällä kotona vaan aina ulkona. Sekin on muuttunut. Hih ihan sama, meillä kaksi muuttanut jo pois ja oli heistä todella paljon apua pienempien suhteen ja päästiin välillä leffaan jne. Nyt ei olekaan enää samanlaista tukiverkostoa... Ei mennyt sivuraiteille lainkaan, ihan samoja kokemuksia. <3 Täällä muutenkin voi ja saa mennä vaikka kuinka raiteilta. :)

      Poista
  14. Ihana Tiia. Niin hyvä aihe, johon minunkin jossain kohti teki mieli blogissa tarttua. Rohkeus kuitenkin petti.
    Meillä ei enää ole ongelmaa lasten kavereiden syömisestä, sillä sain pitkällisen hampaiden kiristelyn myötä prosessoitua meille sopivat tavat hoitaa kavereiden ruokkiminen. Olin alkuun liian höveli ja laitoin kaikille kyläilijöille hyvät välipalat ja herkut aina. Siihenhän porukka tottui ja pian huomasin että homma karkasi käsistä. Koulun jälkeen saattoi poikasakki jo ovelta huutaa, että laita meille välipalaa ja laita paljon! Minussa on huolehtijan vikaa, ja kotona kun olen, niin en osannut muuta kuin olla hyvin vieraanvarainen. Eniten riipi se työmäärä, mitä ruokkimiseen kaikkineen tein. Sitten alkoi kyllä harmittaa myös ruuan kulutus. Iso leipäpussi ja pari mehulitraa meni hetkessä, ja banaaninippu siihen päälle. Pian oli silti taas nälkä.
    Nykyään tarjoan lasten kavereille syötävää silloin tällöin. Silloin kun se itselle sopii. Meille saa melkein aina tulla, mutta säännöllisillä "iltapäiväkerholaisilla" on omat eväät. Ehdotin itse eväitä, ja se toimi heti hyvin. Oikein kivi putosi sydämeltä, kun asiasta ei enää tarvinnut rasittua :).
    Silloin kun kyläily on vastavuoroista, ruokin kavereita mielelläni. Tuntuu mukavalta huolehtia sellaisten kavereiden ruokatarpeista, joiden kotona omatkin lapset saavat huolenpitoa :).
    Siivousasioista en ole kauheasti kilahdellut. Olen kaiketi liian tottunut siivoamaan jatkuvasti oman sakin jälkiä. En erota enää minkä osan sotkusta vieraat ovat saaneet aikaan. Voisin kyllä tämän kirjoituksesi innostamana aktivoitua myös siinä suhteessa. Ainakin saisivat oppia laittamaan vaatteensa naulakkoon, niin omat kuin vieraat. Nythän meillä on eteisessä usein melkoinen koulureppu- ja takkivuori ylitettävänä, jos sisälle mielii. Tsemppiä sinulle tuohon kaikkeen. Suosittelen, että teet sääntöjä selväksi. Minulla se auttoi huimasti ruokahuollon osalta, vaikka koville ensin meinasi ottaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä mielessäni olen sivunnut tätä aihetta monen monet kerrat. ;)

      Kuulostaa kovin tutulta, aluksi liian höveli ja kaikkea hyvää nenun eteen, toki! Mutta kyllähän sen alkoi kauppakassissa huomaamaan ja lompakossa, ettei tästä tule mitään.

      Hih anteeksi ai hurja, vieraatkin siellä huutaa suurinpiirtein "välipalaa". Mutta niin se menee, kun sitä on liian höveli.

      Juu mehulitra ei riitä mihinkään, menee hetkessä ja kyllä koko terttu banskuja myös, joita olin ajatellut kenties itsekin illalla haukkaista...

      Tosi hyvä ratkaisu tuo omat eväät, sillä teet kyllä suuren teon jo sillä, että lapset saa tulla, ajattele miten helpottaa työssä käyviä vanhempia, tietävät että lapsilla hyvä. <3

      Sama juttu, jos on vastavuoroista no problemo, valitettavastiha se ei ole sitten lapsen vika eli sen kaverin, jos ei ole vastavuoroista ja tämä on se asia ikä tekee asiasta todella hankalan...

      Juu eikö se ole jännää miten vaikeaa on luoda oman kodin säännöt toisille, ettei vaan loukkaa ketään. Omassa kodissa tulisi saada olla juuri niin kuin itseltä parhaasta tuntuu, mutta silti joutuu ottamaan huomioon niin monet. Luulen edelleen, ettei noita sääntöjä minusta ole laatimaan, jos nyt ne laadin, se olisi hieman kuin moite aiempaa käytöstä kohtaa, sitä vaan tuumin.. Voih menee niin hankalaksi...

      Ja jos laadin, niin koville ottaa. <3

      Poista
  15. Oih, I feel you.

    Meillä on toistaiseksi pienet lapset, pienet kuviotkin. Mä olen luopunut toivosta, että Lego Friendsit olisivat omassa laatikossaan, kynät omassa laatikossa ja nallet hyllyllä. Pääasia, että lattiapinta on imurointikunnossa, muutoin lapsi itse vastaa kaaoksestaan. Olen tarjonnut järjestelyapua, mutta siinä menee vain järki, joten siinähän sitten ettii Elsan kenkää papereiden seasta ;) Ja sääntö on, että kaverit auttaa siivoamaan sotkun, ettei jää mun tytölle omaksi murheeksi. Olisi kohtuutonta vaatia aakkostamaan kirjat ;) mutta kamat suurin piirtein paikoilleen, kiitos. Pienestä pitäen olen neuvonut omia lapsia kylässäkin auttamaan siivoamisessa. Kun kumpikin lapsi kantaa 5 lelua koriin, se on jo 10 lelua korissa, paljon vähemmän urakkaa jäljellä :)

    Ruokapuolessa olin itsekin ensin liian höveli, nykyään meillä on sääntö että kaverit menee meidän ruoka-aikana omaan kotiinsa syömään (koska asuvat parin minuutin kävelysäteellä tästä). Alkoi tapahtua nimittäin sellaista, että meillä ilmoitettiin ilmaisessa ruokapöydässä, että "on pahaa ruokaa" ja yksi pyyhki suunsa servettiin ja heitti sen servetin tahalleen takaisin ruokapataan. Otti kannusta mehua ja sylki mukiin ja kaatoi kannuun takaisin. Siihen loppui "palvelut". Toki meillä aina juotavaa saa ja jos on kavereita pidemmästä matkasta oikein sovittu kyläilemään, niin siinä tapauksessa on ruokaa ja välipalaakin ja yleensä vielä kysytty, että mikä maistuu parhaiten, niin varataan sitten sellaista. Tilannetaju on kohdallaan vaikka linja kuulostaa tiukalta, mutta tilausravintola tämä ei enää ole... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne legot ovat niin pieniä, etteivät ne millään voi olla itsenäisesti yhdessä laatikossa, ne vaeltaa! ;)

      Olen niin monta kertaa suurraivannut ja järki on mennyt oikeasti! Lapsikin toki on sitten viikon innoissaan, hei kaikki löytyy ja tiedän missä omat ihanat pienetkin tavarat ovat. ;)

      Nyt kyllä pakko todeta, että teillä on käynyt sellainen vieras tai vieraita, joilla ei ole kotona opetettu mitään tapoja ja kyllä tuohon olisi stopannut ruokapalvelut täälläkin ja hyvä niin, eikö vain. Ai hurja mitä käytöstä!!!!

      Hyvin puettu, tilannetaju on kohdallaan, mutta mikään hotelli meidän koti ei ole. ;)

      Poista
  16. Voi Tiia, tiedän tunteen. Mutta kaverit voi komentaa siivoamaan, se on ok. Siis ihan vaan ovelle sanomaan että nyt siivous ennen lähtöä. Kyllä ipanat sen tekee. Ja voi sanomisia vielä "vahvistaa" sanomalla, että jos ei osallistu siivoamiseen, niin ei sitten varmaankaan halua tulla leikkimäänkään?
    Ruokapuoli on kinkkinnen, sillä (valitettavasti) kaikkien lasten kotona ei ole aina ruokaa, ja minä en ainakaan voinut jättää lasta syömättä jos meillä oli ruoka-aika. (Muistan kun tästä puhuttiin koulun vanhempainillassakin... siis lapsista joilla ei kotona ollut ihan kaikki hyvin (ei puhuttu nimillä vaan ihan yleisesti) ja kyllä siinä oli enempi sellainen kollektiivisen vastuun tunne kaikkien vanhempien kesken... Lapset kun eivät osaansa ole valinneet...
    Ja yökyläläisille voi sanoa että ottavat omat lakanat mukaan - nätisti muistuttaa asiasta ennen tuloa. Ei ole ikinä ollut meillä ongelma. :)
    Kyllä ne kasvaa ja oppii, vaikka omien kilareiden keskellä tuntuu siltä ettei mitään tapahdukaan ;)
    Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Komennan kyllä aina, mutta ne tilanteet kun vanhempi odottaa ulkovaatteet päällä ja tulee varoittamatta hakemaan lastaan ja kiirehtii lasta pukemaan, että on kiirus harrastuksiin. Näitä on ollut niin paljon!

      Tiedän tuon tunteen juuri, sitä ei vaan henno jättää syöttämättä. Meillä kävi eräs lapsi paljon, siis todella paljon, asuikin pari viikkoa jne.. häntä en hennonyt jättää syöttämättä, sillä tiesin, että yksinhuoltaja äiti on töissä ja lapsi joutui olemaan yksin, oli sitten meillä aina. Ruokapuoli on kinkkinen, mutta tilannetajulla mennään tai ainakin yritetään parasta. :)

      Tämä yökylä, eilen tyttärelle pakkasin omat lakanat mukaan ja monesti teen niin, sitten jos huomaan, että tämä kaveri ei koskaan tuo lakanoita, niin lopetanpa sitten lakanoiden viemisen itsekin siihen. Eli sekin asia toimii toisten kanssa niin ja toisten kanssa toisin. Mutta mielestäni on hyvä idea heittää Ikea kassiin peite, tyyny ja lakana ja eipä tarvi majoittavan perheen pestä meidän jäljiltä lakanoita ja kauheasti sänkyäkään laittaa.

      Näin on ja kaksi isoa kasvatettuna ja kotoa muuttaneena jo, tiedän, että näinhän se tulee menemään. Kiitos Annu <3

      Poista
  17. Onneksi on noi ajat jo ohi! =D

    Meillä kun ei ole kuin yksi lapsi ja kavereiden perheissä useampi, kakrut olivat aina meillä. Jotenkin ymmärsin sen, että jos itellä on neljä muksua, siihen ei halua yhtään ylimääräistä pyörimään ja huutamaan. Mutta kyllä se joskus v.....i, kun viikonloppusin, viimeistään aamukymmeneltä, se ralli alkoi. Varsinkin kun vuorotöitä tehtiin molemmat. Ja joskus tulivat likan kavereiden sisaruksetkin meille, kun heidän vanhemmat halusivat NUKKUA! Ja kyllä siinä sitten ruokittaviakin riitti! Onneksi ollaan molemmat valmisruokatehtaassa töissä, niin pizzaa mikroon vaan! Arkena oli sellainen sääntö, että sitten sai tulla kun me olimme ensin syöneet rauhassa.
    Mutta oli siinä touhussa se hyvä puoli, että tiesi aina missä likka oli. Ei tarvinnut haeskella.
    Huoneen siivouksen kanssa oli kans kyllä niin, että kakarat soitettiin kotiin ja likka jäi yksin siivoamaan sotkuja. Sekin kyllä pänni. Toki aina puututtiin jos huomattiin. Mutta usein olittin ulkona, kun vieraat muksut lähtivät.
    Ja sittenhän jossain vaiheessa tuli se yökyläilyvaihe. Jessus sitä menoa ja kikatusta! =D

    On noi vaikeita asioita. Jotkut vanhemmat vetävät palkokasvin nenäänsä, jos heidän muksuja on käskenyt auttamaan siivoamisessa. Mutta sitten voi sanoa, ettei tarvi sitten enään tulla! Mutta onneksi löytyy myös järkeviäkin vanhempia, jotka ymmärtävät!

    Tsemppiä ja jaksamista, Tiia! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nooh meillä on neljä lasta ja parhaimmillaan tosiaan kaikki asuneet täällä ja sitten vielä kamut siihen... Omg...

      Vai sisaruksetkin tuli, nooh teillä ollut niitä pizzoja ja selvästi lämmin ja hyvä meininkin, kun koko naapurusto on halunnut tulla. <3


      Niin se menee, että tännehän se siivoaminen jää ja loppupeleissä vielä minulle, kun ei tuo pienin niin hyvin vielä osaa... aargghhhh...

      Kiitos kovasti Marketta <3

      Poista
  18. Meillä leikit jää poikkeuksetta oman väen siivottavaksi. Toisaalta eipä nuo enää levittele kuin vähän legoja, mutta yleiseen siivottomuuteen olen joutunut puuttumaan. Kavereiden kanssa saatetaan tulla kaupan kautta ja kaikki roskat löytyvät pöydältä ja lattialta :( Sikaärsyttävää.

    Meillä saa syödä välipalaksi kaikki talossa olevat ruisleipää tai näkkäriä ja kinkkua. Kinkkua saa laittaa yhden palan leivälle :) Maitoa saa juoda. Kaikesta muusta pitää pyytää erikseen lupa, mehua, kaakaota tai muita herkkuja ei yleensä tipu. Syötävää ei saa viedä yläkertaan. Tuolla pojat välttyvät nälkäkuolemalta, mutta kaapit eivät heti tyhjene. Meilläkin käy useita vieraita päivän aikaan ja kolme omaa lasta, mikään herkkumäärä ei riittäisi päivää pidemmäksi.

    Meillä ruokapöytään saa tulla vain kutsutut vieraat. Ruokailukutsusta pitää sopia ennakkoon. Luvan yleensä kyllä saa, mutta sellainen ei vaan sovi meille, että joka ilta olisi satunnainen määrä lisäruokailijoita pöydässä.

    Meillä on myös jouduttu rajoittamaan sitä, kuka saa tuoda vieraita ja kuinka monta kerrallaan. Pari kertaa oli aikamoinen kuhina kun sekä esikoisella ja keskimmäisellä oli molemmilla kolme kaveria ja sitten alkoi hirvittävät kinastelut pleikkavuoroista :)

    Oikeastaan noiden koululaisten kanssa kaikki on helpompaa, kun vieraille voi vaan sanoa, että vierailuaika päättyy vaikka klo 17:30 ja osaavat mennä omin nokkineen kotiinsa. Yhdessä vaiheessa meillä oli naapuroston lapsi kylässä ja vanhemmalla oli tapana usein häipyä omille asioilleen, kun lapsi tuli meille. Sanopa siinä sitten 6-7v lapselle, että menepäs kotiin yksin odottamaan. Aina ei ollut edes niitä kotiavaimia mukana :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ne jää aina kuitenkin loppupeleissä meidän siivottaviksi ja juu kamat ja karkkipaperit levitetään ja kaikki muu. Hieman harmaita hiuksia aiheutti, kun eräs kamu toi purkin hienojakoista glitteriä ja heitti purkkillisen oman lapsen päähän ja voin sania, että niitä palleroita löytyy edelleen sekä päästä, että huoneesta. Ne ei lähde ikinä!

      Tuo on hyvä, teillä on selkeä välipalasääntö ja saavat kuitenkin leivän, mutta selvä sääntö, niin siitä ei auta lähteä poikkeamaan. Olisinpa minäkin jo aikojen alussa ymmärtänyt tuollaisen säännön perustaa.

      No ei se sovi meillekään, että jatkuvasti on ruokailijoita, ruoka ei yksinkertaisesti riitä... Tosiaan jos sovitaan, että vanhemmilla on vaikka meno ja lapsi tulee tietyksi ajaksi "hoitoon" eikä vaan koulun jälkeen seilaamaan, niin silloin toki ruoka on itsestäänselvyys.

      Sama juttu tuo rajoite, on kyllä kaksi per lapsi maximi ja välillä on pakko ollut sanoa yksi kerrallaan, aina en kestä sitä meteliä!

      Tuo alimmainen kuulostaa kovin tutulta, meillä oli eräs lapsi koko ajan, koska muuten olisi ollut yksin kotona, enkä kestänyt ajatusta. Oli jopa ekalla luokalla yksin perjantai-iltana, kun äiti meni tanssimaan.. Voi sentään....

      Poista
  19. Ai kauheeta, mua jo hengästyttää ihan lukeminenkin… aika kohtuuttomalta tuntuu, että teillä ruokitaan monta kertaa viikossa muiden lapset, saatika se, että "nurkissa" pyörii kokoajan vierasta sakkia. Minusta ei olisi tuohon, hattua nostan. Mutta itse kun olen valinnut lapsettoman elämän, niin minusta tuo kaikki kuulostaa katastrofilta. Minun arkihan on kuitenkin aika ZEN ;)

    Olet niin super kiltti ja ihana, ettei ihme että teillä viihtyvät kaikki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hengästyttäväähän tämä on, mutta sitä itseään, elämää. Kyllä tavallaan myös pääsen helpommalla ja helpommalla, että lapsella on seuraa. ,) Kaikella on puolensa.

      En ole niin ihana, osaan kyllä olla jämäkkä ja tiukka ja korottaa ääntäkin ja korotankin. Välillä olen niin hermostunut, että poksui jopa silmä, mm. kun tytöt truuttasivat kaikki meidän sampoo/Hoitoainepullot tyhjiksi suihkun lattialle.. uuh sitä ei ole vaikea siivota.

      Poista
  20. Nyt voi olla et kalkkimällit mun aivoissa on jotain siloitellut omien lasteni lapsuusajoista. Ovat jo niin aikuisia, että se on ihan mahdollista.
    Mutta ei kuule niin pahasti kuitenkaan, etten muistaisi noita aikoja. Samastuin sun tekstiin niin että hiki kirpos ohimoille ja moneen kertaa lukiessani sun postausta sanoin ääneen "Niin" "Just noin" "Hitsi, ihan samanlaista". Niin et kyl tollasta kuule on ollut kivikaudelta asti ;D

    Munkin mielestä vaikeinta oli saada balanssi kylään tulevien lasten ja omien lasten kyläreissujen säädyllisyyden kanssa. Vaikka kuinka omiasi opetat, ihan varma et voi olla miten siellä kylässä oikeasti ollaan ja jälkiä siivotaan. Ja vaikka kuinka tykkää et lasten kaverit ovat omassa kodissa kyläilemässä, niin joskus siihen vaan väsyy. Hei Tiia, äidit on myös ihmisiä <3

    Ei ole ollenkaan väärin odottaa, että vierailijat osallistuvat yhteisten sotkujen siivoukseen.

    Ja kuule se ruuan ja maidon määrä! Pieksulan väki, kun maitoa kannettiin kotiin litrakaupalla ja kaakaota kilokaupalla. Ja aina oli kaappi tyhjä - kaikesta. Tehdäänkö näin ihan joka kodissa?

    Tsemppiä Tiia! Oikeasta asiasta kirjoitat. Omista tunteistasi ja kokemuksistasi. Tätä ei kyllä kukaan voi muuten ymmärtää (... ainakin toivon niin... ainakaan ei mun mielestä)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näiden asioiden tiimoilla kirpoaa kyllä välillä hiki otsalle!

      Niin juuri,koskaan ei voi olla varma niiden omien käytöksestä siellä kylässä. Olen jopa miettinyt, kun lapset ovat pääsääntöisesti meillä, että käyttäytyykö omat tai ainakin tuo villein niin huonosti, että siksi ei saa mennä...

      Niin ja tykkään, mutta aina ei jaksa.

      Juu hartiat vääränä saa kannella niitä maitoja ym.ihan mahotonta oikeasti.

      No vielä täällä ei ole väärin ymmärretty, mikä on todella mukava asia ja lohtua olen saanut ja PALJON. <3

      Poista
  21. Todella hyvä teksti. Meillä on välimatkaa useimpiin kavereihin, joten asiasta ei ole toistaiseksi jokapäiväistä ongelmaa vielä tullut. Mutta osittain pystyn jo tuohon samaistumaan (ettei aina mene kyläilyt ihan fifty-fifty) vaan tuntuu että itse on aina se joustava osapuoli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ja välimatkassa on toki haasteensa kuskauten puolesta. :) Niin kyllähän se hyvältä tuntuisi, että omilla lapsilla olisi paikka, jonne voisivat mennä yhtä huoletta, voisi vaikka joskus olla itsekin hyvällä mielellä jossain. ;)

      Poista
  22. Hyvä Tiia, oikiaa asiaa pohdit, vaikka ne ajat on meillä ohi. Silloon kun tytöt oli kouluiässä ja tulivat koulusta, niin aina oli joku kaveri mukana, tai mentiin johonkin ☺
    Aina ne kaverit ei ollut kovinkaan kilttejä, jokus oli nuken kerros-sänkyyn kokeiltu nukkumaan ja senhän tietää kuinka siinä käy. Olipa muutaman kerran jokunen satukirjakin leikelty silpuksi☺
    Ja kyllä se oli niin, että minä se sain olla poikkeuksetta siivoojana☺

    Mielestäni voisi lastenhuoneen seinälle laatia taulun, jossa olisi säännöt, kuinka hoituu leikkien siivous ☺

    Nyt en tätä asiaa puhu omasta kokemuksesta, mutta hyvin läheltä. Mitä sitten kun äiti tietää, että lasten kavereilla on päätäitä ja kaverit pyytää päästä yökylään, voiko silloon olla häjy ja sanoa ettei käy, vai vain hampaat irvessä ottaa yöpyjät vastaan ja sen jälkeen tehdä koko huushollin suursiivous mukaanluettuna petivaatteet saunaan tai pakkaseen, lakanat 90 asteen pesuun. Haet täishamppoot apteekista, peset sillä vähintään kaks kertaa hiukset viikon välein. Ja tämä show saattaa toistua muutaman kuukauden välein.
    Silloon kyllä äidiltä pinnaa kysytähän ja vähän muiltakin☺


    Kiitos lumipilivien puhalluksesta, meillä on tänään satanut muutaman cm lunta ♫~♫

    Mukavaa alakavaa viikkoa Sinulle Tiia ♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai kauheaa ja omassa lapsuudessa minulla oli sellainen kaveri, joka ei ollut kovin kiltti... On täälläkin ollut ystävä joka on nauranut päin näköä, kun tytär sai isohkon haavan ja itki kipua. Se jotenkin järkytti, toinen nauroi pahanilkisesti, jäi oikein kummittelemaan. Noh kyseinen lapsi ei ole enää samassa koulussa.

      Juu täit ja apua, meillä ollut niitä niin monta kertaa, etten enää muista ja aina myös minulla. Ei jos on täitä, niin on törkeää olla asiaa hoitamatta, asiasta ilmoittamatta ja täipäälasta vielä punkea kavereilla, ei tule mitään! Tälläiseen en ole törmännyt. Täisampoot maksavat vielä nykyään yli 10e pullo ja on tullut todella kalliiksi pestä kahteen kertaan koko perheen hiukset ja vielä kun täit uusineet kolme kertaa, mitlei 200e keissi tuli, ihan kamalaa.

      Ihanaa, että tuli lunta ja oikein mukavaa alkanutta viikkoa <3

      Poista
  23. Meillä tyttärellä aika pieni porukka joka vierailee meillä tai toisinpäin ja näiden kanssa ruokailutkin menee vuoroin vieraissa. Ymmärrän tuon tuohtumuksesi jos vierailut eivät mene edes siihen 30/70 ja kun toi ruokakin on pirun kallista.

    Yökyläilyt hoidamme niin, että jokainen kyläilijä ottaa oman peiton ja tyynyn mukaan niin jää ainoastaan se aluslakana pyykättäväksi. Tämäkään ei tietty toimi jos jommassakummassa kyläpaikassa ollaan kovin allergisia (koiran/kissan karvat).

    Tuosta teinin huoneesta tai siivouksesta en sitten sanokaan enää mitään ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan sama juttu, omat peitot ja lakanat, mutta jos huomaan, ettei kaverit kuitenkaan tee niin, en minäkään. Joidenkin vanhempien kanssa ollaankin ihan sitten sovittu, ettei tehdä niin, vaikka mielestäni se helpottaa hommaa tuntuvasti. Niin ja kun erään lapsen koti haisee hmmm. hieman hometalolle eli jos lasten peitot siellä, joudun pesemään ne...

      Juu teini on ihan oma luku sinänsä. Onneksi kaksi takana ja ooh kaksi edessä. Mutta poika oli joululoman kotona yli viikon ja huone oli mullin mallin ja sängyt petaamatta ja kamat lattioilla. Poimin jopa sortsit kirjahyllystä, voi maar sentään, kun kotiin tulevat, niin taantuvat, ainakin pojat.

      Poista
  24. Minä katson jo vaaleanpunaisten linssien läpi koska mun lapset (3kpl) ovat jos isoja ja eivät asu kotona (muutakuin kääntymässä joskus kun vaihtavat asuinpaikkaa). Eli se kun kaikki kolme asuivat saman katon alla alkaa olla kiva muisto vain :) Harvoin saan kaikki kolme yhteen ja silloin on ihan hauskaa jutella menneistä, lapset kertovat sellaisia asioita, mitä minä en silloin aikoinaan huomannut ollenkaan :)
    Mutta katselin tuossa yhtenä viikkona vanhoja videoita ja olihan siellä aina näköjään pölyimuri valmiustilassa :D Se kiinnitti mun huomion.. hahaa! Ainakin olen yrittänyt jotain.... No tosiasiassa kyllä muistan tyttöjen huoneiden kaaoksen aika hyvin. Ja meillä oli pari koiraa (eivät onneksi olleen karvaa tiputtavia) ja undulaatteja vaihteleva määrä (ja niistähän lähtee pölyä, untuva, höyhentä..) Nuorimmainen on poika ja ei hänkään mikään pedantti ole vieläkään, eli kun käyn hänen opiskeluasunnossa niin, hhmmm, imurilla on tarvetta.... :D Voisin käydä jokaisen lapsen luona tekemässä viikkosiivuoksen :D No aattelen toivekkaana että kyllä he sitten kun heillä on omat lapset.. No en mitenkään odota pääseväni iso-äidiksi, joten parempi näin tällähetkellä :) Zemppiä sinnepäin!!
    Niin ja kaverit asuivat naapureissa ja ramppasivat jokaisen luona aika tasavertaisesti ja siellä kulmilla moni äiti oli kotona siihen aikaan elämää ja lapset senvuoksi söivät kotosalla äidin murkinaa. Ja sotkivat varmaan aika tasapuolisesti toistensa huoneet :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana tuo kun kertovat noita tarinoita omalta kantiltaan vuosien jälkeen. <3

      Hih että nauratti, imuri valmiustilassa, mutta ymmärrän, tarvii olla ja heh se valmiustila kertoo hyvin siitä, että tässä ollaan juurikin valmiustilassa. ;)


      Kyllä ne jossain kohti oppivat. Muistan että itsekin sitä aika pian oppi ja tein aina perjantaisiivouksen ja tyttärellä ainakin on tosi siistiä. Tosin ihmettelin tuossa taannoin taas sitä, miten eivät osaa pyyhkiä pöydän jälkiä leivänmuruilta ym. Hassua, mutta kai sekin jonain päivänä loksahtaa.

      Kuulostaa hyvältä tuo tasapuolisuus. Minä kun olen harvinainen kotiäiti, niin ehkä lapset siksi paljon meillä, tosin luulisi, että olisi juuri päinvastoin. ;)

      Poista
  25. Aivan, aika kuultaa kyllä muistot! Mutta meillä oli just noin, että meille tultiin yökylään ja koulun jälkeen ja leikittiin ja sitten lähdettiin. Kun olivat alle kouluikäisiä ja olin kotona, niin homma pysyi kasassa, mutta kun rupesin yrittäjäksi ja lapset olivat omillansa päivät koulun jälkeen, niin huh, huh sitä sotkua! Mutta minulla ei ollut varaa valittaa, pääasia että pärjäsivät, sotkut sai siivottua. Mutta Tiia ymmärrän sinua täysin! sotkut ja aina teidän ruokapöydässä ruokailut rasittaisivat minuakin. Mutta mietin sen aina niin, että hyvä että ovat meillä, jotta tiedän missä ovat. Ja tiedätkö nykyäänkin, aikuisina ovat aina meillä ja meidän huvilalla jos ovat Vaasassa. Mutta nyt se ei haitta, vaan olen supertyytyväinen, mutta sotkevat edelleen..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huuuh tuon uskon, koska silloin kun en ole kotona kyttäämässä, niin voi maar mikä sotku!

      Pääasia toki on, että pärjäävät ja se, ettei kenenkään tarvitse olla yksin. <3

      Tärkeintä on juuri tieto, missä ovat ja ihanaa, että viihtyvät vanhempanakin, se on asia, jota meidän isojen lastenkin suhteen ihmettelen. Oli niin kiirus aikoinaan olla vain kamujen kanssa, että kotona kävin tosi harvoin muutettuani sieltä pois. .)

      Poista
  26. Oli asiallinen ja hyvä kirjoitus. Asia, joka ymmärrettävästi saa välillä hermon kiristymään. Avoimet ovet on kiva asia, mutta pelisäännöt on hyvä pitää mielessä. Tai sitten alat pitää avoimia siivouspäiviä, niihin ei taida tosin olla niin kova tunku :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih niihin ei taatusti ole tunkua ei. Mutta täytyy juuri itse osata olla se aikuinen ja laatia ne säännöt. :)

      Poista
  27. Tiia, hyvä kirjoitus! Varmaan olisi hyvä pitää palaveri myös kavereiden vanhempien kanssa siitä mitkä pelisäännöt teillä on kotona ja kuinka toivotaan myös vieraiden käyttäytyvän. Minusta kodin ei kuitenkaan tarvitse olla majatalo, jossa käy koko ajan lasten vieraita ja koko pyykkäys/siivous/ruuanlaitto rumba jää perheen äidille. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin olisi, mutta on kyllä todella vaikea aihe.. Edelleen mietin, mitä nämä vanhemmat ajattelevat, joiden lapset ovat miltei aina meillä. Ehkei heillä vaan ole aikaa ajatelle eli eivät vaan ajattele. En usko, että kukaan tahallaan tai laskelmoiden, mutta ajattelemattomuuttaan kyllä. ;)

      Kiitos Marjo, sitä tarvitaan <3

      Poista
  28. Tuttuja ajatuksia täälläkin :) Olen yrittänyt opettaa, että puuhastelut korjataan touhujen päätteeksi sekä kaverilla, että kotona. Tiedä sitten miten kaverilla toimitaan ("Mutku se haluu siivota aina itse! Joo, ihan varmasti.") ja kotonakin välillä ja välillä ei, mutta tästä ei ainakaan enää isompaa ongelmaa... Nyt pitäisi vain itse pitää oma huone siinä kunnossa, että sinne voisi tuoda niitä kavereita :)

    Ruokailuissa olen tiukkis ja vanhanaikainen. Koulun jälkeen meillä on pääsääntönä, että ensin kaikki kotiin ja tekemään läksyt ja sen jälkeen alkaa kaveriaika. Poikkeuksia toki tehdään ja joustetaan tästä tilanteen mukaan jos tarvis. Tuo kuitenkin jo senkin takia, että teen töitä kotona ja olen huomannut, että koulun jälkeen on paras hetki kuulla edes joskus "ihan hyvää, ei mitään ihmeellistä" -kommenttien lisäksi koulupäivän tapahtumista ja se onnistuu parhaiten kun ollaan keskenämme, ilman kamuja. Lisäksi meillä läksyt tehdään paremmin kun ne tehdään itsekseen. Välipaloissa homma toimii tietysti aina parhaiten niiden lasten kavereiden kanssa, joiden perheiden (tai ainakin äitien) kanssa ollaan muutenkin tekemisissä tai juttuyhteydessä. Tietää, että asiat toimivat molempiin suuntiin ja apu on aina puolin ja toisin saatavilla. Alkuaikoina tein aina jotain ekstraa välipalaksi kun kavereita oli pöydässä, mutta sen jälkeen kun omien lasten herkkuvälipaloja lensi avattuna ja kaksi kertaa maistettuna roskiin, olen pitäytynyt ruisleipä/hapankorppu/hedelmä/jugurtti -tyylisellä linjalla, joka kaikille pitäisi olla riittävän perusjuttu ja upota. Ei tule niin paljon roskiin menevää ruokaa ja sitä kautta itselle hampaiden kiristelyä. Päivällisajat olen halunnut pitää joitakin poikkeuksia lukuunottamatta perheen omana aikana ja sanonut lapsille, että tulevat kotiin kun kaverilla aletaan syödä. Välillä kaverilta tullaan kotiin, välillä siellä vanhemmat ovat sanoneet että voi odottaa kaverin huoneessa ja se on tietysti silloin ok. Kaverilla on joskus kiva syödä ja joskus on kiva, että kaveri syö meillä, mutta minusta on kivampi, että ne ovat poikkeustapauksia, eivät itsestään selvyyksiä. Tiukkapipon täytyy varmastikin alkaa löysätä myssyään nyt kun lapset alkavat olla isompia, mutta olen iloinen kun homma toimii vielä näin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa jetsulleen miten ajattelen ja toivoisin asioiden menevän, tosin tuo ei vaan toimi, aina tullaan koulun jälkeen meille. Harvat on ne kerrat, että lapset menevät muille. Etenkin tämä pienin. Tilannetaju on hyvä olla näissä asioissa ja joidenkin kanssa asiat toimivat kuin unelma ja joidenkin kanssa taas ei ja ehkä juuri siksi, että me ihmiset olemme vaan niin erilaisia ja tulemme erilaisista perheistäkin.

      Juu ja kuules niitä teinejä valumassa välillä jaksaa jopa huonommin, kuin pienempiä, mutta teininä eivät niin paljon meillä olleetkin, oli sitten joitain koko viikonlopun kestäviä settejä ja jouduin mm. pesemään kaikki sohvanpäälliset tämänkin episodin jäljiltä kun eräs vierailija ei ymmärtänyt ikinä käydä pesulla... Että semmoista.

      Poista
  29. Mä myös harrastan siivouskilareita, ja onneks ei ole lapsia mitkä aiheuttais sotkua kun menee välillä hermo ihan tohon omaan ukkoonkin :-D Se on just sellanen että esim. vaihtaessa vessapaperirullaa se sijoittaa sen vanhan hylsyn roskiksen kannen PÄÄLLE, koska vissiin on jo ihan liikaa vaadittu laittaa se sisälle sinne roskikseen :-D sit mä joudun näitä tälläsiä sotkuja korjaamaan kokoajan ja välillä kun on känkkäränkkä niin sit on todellakin siivouskilarit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa huojentavaa kuulla ;) Olen ajatellut, että olen ostanut takan vieraeen PELOTTAVAN paperiroskiksen, kun sen kantta ei voi nostaa ja laittaa roskia sinne sisään vaan KAIKKI kasataan kannen päälle! Olen mieheltä kysynyt, asuuko siellä roskiksessa joku mörkö?
      Taiteile siinä sitten, että saat roskat sisään ilman, että keräät ne levahtaneena ympäri lattiaa....Jos siellä roskiksessa joku mörkö asuu, niin on kyllä tehnyt itsestään näkymättömän oman turvallisuutensa vuoksi jo kuullessaan mun sadattelun ja manaamisen :D

      Poista
    2. Toi roskismörkö selittäis kyllä todella paljon :'-D Ei herranjumala... Ei voi kyllä ymmärtää että miks jätetään ne roskat siihen kannen päälle ihan oikeesti! Minäkin oon kyllä sitten onnistunut karkoittamaan sen mörön itseä kiusaamasta kun aina puhisen siivouskilareissa :'-D Voi miehet...

      Poista
    3. Hahaa nuo vessapaperirullat, tuttua! Etenkin kyllä lasten jäljiltä.



      Meilä on sellainen pelottava pyykkikori, jonka päälle laitetaan paaaalllljooon tavaraa, en vaan tiedä miksi. Toinen on ihmeellinen välivaihelavuaari, miksi astiat menee sinne, eikä astianpesukoneeseen, tämä asia ei valkene lainkaan ja välillä kiehuttaa aivan älyttömästi. Se on kyllä iso vaiva nostaa se kansi tai avata se astianpesukoneen ovi. ;) Heh.

      Poista
  30. Hieno kirjoitus! Meille tuli tyttöjä myös aikoinaan leikkimään koulun jälkeen ja pari itkunsekaista soittoa sitten tuli meikäläiselle töihin, että joku mun sisustuslasijuttu oli mennyt vieraiden toopeilun takia rikki. Noh, minä komensin likat samantien pihalle ja meni hetki, ennenkuin uskalsivat tulla meille. Tein kuitenkin säännöt selväksi, että kun tulen kotiin töistä haluan, että vieraat ovat silloin viimeistään lähdössä ja tämä toimi. Tytöt ymmärsivät hyvin ja homma toimi. Kaipa ne jotakin söivät leipää ja muuta, mutta kun jäätelöt alkoivat aina kadota pakkasesta, tein lopun siitäkin lystistä ja rajasin ruokailun minimiin. Ihmeen hyvin se toimi. Naapurin tytön äiti tuli kerran itse ovelle ja ehdotti, että sovitaanko tässä säännöksi, että kaikki syövät lämpimän ruuan kotonaan ja olin itse siitä myös helpottunut.leipääkään en sitten pahemmin enää antanut tarjota ja kaverit oppi siihen. Yökyläilyyn sitten taas kuului kaikki systeemit ja niitä ei onneksi niin usein harjoitettu. Nykyisin enenmmän nuorempi niitä harrastaa. Spotkuja on kyllä aina saanut siivoilla, mutta välillä nappasin kyllä kaverit ovelta takaisin auttamaan, jos homma ei toiminut. Nyt jo naurattaa nämä jutut, kun niitä muistelee ja nyt on sitten poikaystäväjutut kehissä, vähänkö on toisenlaisia asioita:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on vähän muuten rikottu, mutta kyllä se lasten kanssa on tuollaista... Ja eläinten. ;) Tuon on hyvä sääntö, että saavat olla siihen asti, kun tulet töistä. Noh minä taas olen kotona, joten tuo sääntö ei oikein onnistu meillä. Tuon ruokailun suhteen tulisi olla kovempi, eritoten jäden, sillä ei se kyllä kuulu ruokaympyrään.

      Nooh täällä koettu jo poikaystävät ja tyttösytävät ja murkkuus ja kaikki ja sitten on vielä tämä, ah rikasta ja raskasta yhtä aikaa. :)

      Poista
  31. Niin kuin lopussa kirjoitit... jossain vaiheessa sitä muistelee lämmöllä noita aikoja, eikä niitä sotkuja ym muista edes <3 kyllä me ollaan ihan normi äitejä... kera ärripurrien <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se tulee menemään ja kuules oikein kaiholla tulen muistamaan näitä aikoja ja kuules naapurin "Liisaa ja Pekkaa". ;) Tähän sopii lause " elämä on". ;)

      Poista
  32. Tuo sotkujen siivoaminen ois kyllä niin kaikkien opeteltava! Olisi se kohteliasti myös siivota ne sotkut, ku kerta kylään tulee ja varsinkin jos siellä saa täyden ylläpidon!
    Mutta kuinka tuon vaan saa kaikkien tapoihin iskostumaan!?!? se onkin jo sit pulmakysymys, johon en osaa ratkaisua sanoa. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin Kata Maria, en minäkään. lääh ja puuh ja jatketaan yrittämistä. ;)

      Poista
  33. Itse olen valitettavasti lapseton, mutta olen kanssasi samaa mieltä, että on hyvä opettaa lapset siivoamaan omat jälkensä ja ottaa toiset ihmiset huomioon. Koko kylä kasvattaa :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on hieno tuo koko kylä kasvattaa periaate. <3 Ninnu <3

      Poista
  34. Uhuh... Meillä on kolme poikaa teinistä leikki-ikäiseen ja sotku sen mukainen - varsinkin, kun vanhemmat tiedostavat myös omat puutteensa siivoamisessa. Tykätään kyllä siististä, mutta miten ihmeessä löytäisi aikaa siivoamiseen? On niin paljon muuta mielenkiintoisempaa... Eli yritys kova, lopputuloksen onnistumisesta en ole ihan varma... Välillä sitä toivoisi, että olisi saanut sen stereotyyppisen siistin tyttölapsen, mutta kun en sellainen ole itsekään, ei geenien lopputuloksesta ole mitään varmuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei millään löydy kaikkeen aikaa, siivotahan saisi koko ajan, jos haluaisi, että aina olisi ns.siivotun näköistä. Siinähän memee järki! Juuh välillä sitä toivoo kyllä, mutta hei onhan elämä paljon mielenkiintoisempaa näin. ;)

      Poista
  35. Kuulostaapa tutulle! Omat on jo aikuisia, mutta tuollaistahan se on! Olin vuorotteluvapaalla kun keskimmäinen aloitti koulun. No koulupäivän jälkeenhän tupa oli täynnä naapuruston lapsia, kun tiesivät, että täällä ollaan kotona. Ja nälkähän oli hirmuinen. Ainoastaan yksi heistä söi meillä välipalaa ja oleminen tahtoi venyä ja päivällispöytäänkin marssi niin kuin talon oma väki. Välillä kyllä otti päästä, kun olohuoneen lasista näkyi, että lapsen vanhemmat olivat kotona, mutta eivät tehneet elettäkään, että poika lähtisi kotiin. Oikeastaan se meni niin pitkälle, että joka päivä aloin itse passittamaan poikaa kotiin, kun vanhemmat tulivat kotiin.
    Nyt meinas jäädä paras osuus kertomatta. Keväällä vuorotteluvapaa päättyi ja vähän ennen sen loppumista alkoi oman lapsen tyhjään kotiin saapumisen valmentaminen. Hän halusi sitten yhtenä päivänä tehdä itse välipalan, sellaisen "oman maun mukaisen". Poistuin takavasemmalle ja kun menin katsomaan mitä välipaksi oli valmistettu, oli lautasella kaksi vaaleanpunaista marenkikeksiä ja lasissa vishyvettä.

    VastaaPoista
  36. Se on muuten jännä, lapset tosiaan tykkää tulla sellaiseen kotiin, jossa aikuinen kotona. Vaikka luulisi, että olisi päinvastoin, mutta näin se on. Kokevat varmaan jotenkin turvalliseksi tai heh sitten se on se palvelu. ;)

    Ajattele siellä ovat vanhemmat selvästi tykänneet, että ensin töiden jälkeen itsekseen asetutaan vähän ja poika teillä hoidossa. Kun ennemminkin ajattelisi, että huh nyt ollaan kotosalla ja toisen ei enää tarvitse olla muualla tai yksin.. Kaikenlaista!

    Hih voi ei, en kestä, siinä oli oman maun mukainen asiallinen välipala. Täysin ymmärrettävää lapsen näkökulmasta, mutta hih ehkei aikuisen. ;) On ne mainioita tapauksia. :) Iloista uutta vuotta <3

    VastaaPoista
  37. Sanon ihan suoraan, että meillä asuu yksi kappale tiukkapipo-niuho-äitejä, joka laittoi jo aikojen alusta saakka lapset siivoamaan lelunsa leikkien jälkeen. Siis ihan jo alussa-alussa. Päivällä huusholli sai olla hujanhajan, mutta illaksi kaikki piti siivota omille paikoilleen. Ehkä tämä tuotti tulosta, sillä en ole vuosiin joutunut naputtamaan lelujen järjestelemisestä; en heille itselleen enkä heidän kavereilleen. (Ja on muuten tuottanut tulosta jopa niin, että lapset siivoavat kuulemma myös kavereidensa huoneitaan leikkien jälkeen, vaikka toista ei haluttaisi...)

    Tuohon ruokajuttuun auttaa, kun asiasta sopii yhdessä lasten kavereiden vanhempien kanssa - ja niin, että myös lapset itse ovat tietoisia, mitä on sovittu. Meillä se on ainakin toiminut. Välipaloja on pitkälti syöty puolin ja toisin kaikkien kotona, mutta kunnon ruoka on tultu pääsääntöisesti syömään omaan kotiin.

    Ihanaa loppiaista <3!

    VastaaPoista