torstai 28. tammikuuta 2016

Kel onni on, se onnen kätkeköön, kateus tuo viheliäinen kansantauti!

Postausaiheen laukaisi pikkuserkkuni Äiti yrittää blogiin googlen kautta saatu hämmentävä kommentti. Taustaa sen verran, että Heidi oli perheensä kanssa Thaimaassa lomareissulla, mikä on jo sinänsä kaiketi aika normaalia, että perheet matkustelee. Lisäksi Heidin blogissa on iso osa matkailua, joten tämäkin aivan tavallinen Thaimaan matka on luonnollinen osa blogia. 

Äiti yrittää


"mitenhän noiden vähätuloisten matkailut mahtaa olla kun ei saa edes ruokaa...että aika kornia ja diivaa näinä aikoina suitsutella matkoistasi kun myös täällä on hyvinkin köyhiä mukana näilläkin palstoilla vanha sanonta on "Kellä onni on se onnen kätkeköön" Eli mieti siitä ennen kuin diivailet ja leveilet matkoillasi lapsilisä rahoilla vissiin matkusta..."

Kommentista tuli monella tapaa paha mieli. Paha mieli siitä, että ihmisen normaali elämä koetaan diivailuksi, koska matkustaminenhan on kuitenkin aika normaalia. Paha mieli erityisesti siitä, että kyseinen ihminen verhoaa olevansa hyvällä asialla, asialla köyhien puolesta, vaikka viime kädessä kateus on se mikä kaiken takana haisee. Kyseinen henkilö paljasti vain itsensä eli pienisieluisuutensa ja on suorastaan hämmentävää ja vaarallista, että tälläisten lausujat kokevat olevansa oikealla asialla. Sotia on syntynyt vähemmästäkin.

Mieheni kanssa täällä pohdimme, että mistä sitten saisi kirjoittaa, ettei loukkaisi ketään. Matkustella siis ei saa, koska toisilla ei ole varaa matkustaa. Vaatteet, autot, koti, lapset, eläimet kaikki, kaikki voivat herättää jossakussa mielipahaa. 

Tuleeko omien askeleiden ottamisia ajatella muihin peilaten, miettiä voinko ottaa tätä askelta, koska se saattaa loukata jotain. Voinko kirjoittaa vaikkapa tästä, sillä se saattaa loukata jotain toista ihmistä. 

Olen aiemminkin kirjoittanut täällä, että loukkaantujallakin on vastuu. Jos loukkaantuu muiden elämästä, koska omassa elämässä menee huonommin tai itseltään jotain puuttuu, tarkoittaako se sitä, että toisen tulee lakata elämästä, matkustamasta, syömästä vaikkapa kakkua, sillä jollain toisella ei ole juuri sitä kakkua nenänsä edessä.
Tämä siis ärsyttää!


Miksi onni tulee kätkeä? Se on perustavanlaatuinen kysymys, johon en ole saanut mielessäni vastausta. Puhtaalla onnella ja leveilyllä on selkeä raja ja tämänkin oikein ymmärtämisellä on lukijalla vastuu. 

Olen omallakin kohdalla saanut mielenkiintoisia kommentteja, blogini on ärsyttänyt, sitä on  negatiivisessa varjossa analysoitu, minua on pidetty ahneena ja pinnallisena, koska saan blogiin työvälineiksi kosmetiikkaa. Huom. painotan työvälineiksi. Omaan blogiin enempää syventymättä, miksi toisen saaminen on toiselta pois? Miksi perhelomaansa tulisi piilotella?

Pikkuserkustani Äiti yrittää Heidistä sen verran, että hän on omalla työllään ja puurtamisellaan mahdollistanut matkansa ja elämänsä, eikö tämän tulisi toimia inspiroivana esimerkkinä, jos Heidikin, miksi en minäkin voisi? Rehellisesti myöskin sanottuna, mitä toisille ihmisille toisten raha-asiat kuuluu, niiden miettiminen on mielestäni sivistymättömyyden huipentuma. Missä maassa onkaan kansalaisten kätyripuhelin verottajalle, noh Suomessa. Kansalaiset voivat soitella ja käräytellä verottajalle naapureitaan, joiden vaikkapa työpaikka on epäsuhteessa pihalla seisovaan autoon! Ihan varulta tässä soittelen, koska olen kuuliainen kansalainen. Tiedättekö tänään tekisi mieli pakata laukut ja muuttaa Australiaan tai vaikkapa jenkkilään jolleivät olisi niin armottomia small talkkaajia, mutta ylevämpi arvo sekin on, kuin pahan puhuminen. Jenkkilässä sentään onnen tavoittelu on kirjattu perustuslakiin. Suomessa ei ole sopivaa onnea tavoitella, saatikka saavuttaa sitä, koska joku toinen voi olla onnettomampi! Onnen avaimet ovat monella tapaa jokaisella itsellään ja ensimmäinen askel voisi olla valoisampi ajattelu ja keskittyminen omaan elämään. Voisi olla hyvä myös ymmärtää, että onni ja epäonni on alati muuttuva tila.

Heidi on kyllä aika "ärsyttävä", on kaiken lisäksi kaunis
ja kuka voi näyttää noin hitsin hyvältä vaikka on juuri
piukauttanut lapsen jos toisenkin!
Voisin kyllä olla aika kateellinen Heidille,
sillä oma röllömaha ei koskaan palautunut
vaan ihan kuin olisin alati kuudennella kuulla.


Toivon ettei lähdetä vaeltamaan sivuraiteille ja verrata näitä asioita vaikkapa terveydellisiin seikkoihin ym. se ei ole asian ydin, on aina joku jolla menee huonommin, sairaus voi osua myös omalle kohdalle, miksi sitä ennen ei saisi nauttia elämästään? Meillä on myös sydänlapsi, enkä käytä aikaa vertaamiseen tai asian miettimiseen, että miksi meillä on asiat näin, kun toisilla on paremmin? Tai miksi meille lävähti hometalo käsiin ja miettinyt muita, jotka asuivat onnellisesti terveissä taloissaan. En voi muuta kuin elää omaa elämääni parhaani kykyjeni mukaan, kuten pikkuserkkunikin ja nimenomaan elää, miettimättä loukkaako elämäni muita.

Jos nyt loukkaan tällä jotakuta, niin sen verran mainitsen, että kyllä perheenä olemme saaneet maistaa sekä suurta epäonnea, että onnea. Jos onni kaikkien vastoinkäymisten jälkeen tulla tupsahtaa, niin nautin siitä kyllä sata linssissä ja miettimättä ketä onneni loukkaa. Jos näin alan rajoittamaan itseäni ja kutistamaan onneani, tukehdun ja menen pieneksi rusinaksi, mitä järkeä siinä on? Kyllä varmasti Heidikin on oman osuutensa elämässään haasteita kokenut, on kapea-alaista muuta edes kuvitella ja on rumuutta väittää, että onni tai viaton perheen lomamatka olisi diivailua. Anna mun kaikki kestää, ahdistaa!

Mitä olette mieltä, oliko kommentoija mielestänne oikealla ja hyvällä asialla kaikkien puolesta? Saako onnestaan iloita, saako blogissa kirjoittaa matkustelusta ja jos ei,  niin  mistä oikeastaan blogissa saa kirjoittaa, ettei loukkaisi jotakuta jossain, joka haluaa ehdoin tahdoin loukkaantua?

125 kommenttia:

  1. Voi apua... Siis oikeasti. Mä en kestä. Miksi ihmiset eivät keskittyisi johonkin muuhun kuin toisten mollaamiseen.

    VastaaPoista
  2. Onnesta saa ja pitää iloita, elämä pitää elää ja jokainen tietysti omalla tavalla! Mutta miksi aina pitää(kin) olla kateutta ilmassa?! - loma kuvia on todella ihanaa katsella ja silloin kun itse johonkin pääsen, niin kyllä siitä iloitsen ja niitä kuvia toisillekin näytän :)

    VastaaPoista
  3. Niin pitääkin, kuuluukin ja saakin! Jos ei vaikkapa ystävä tai naapuri kestä, niin eipä ole seurasi arvoinen lainkaan. Aina toitotan, että suruissa riittää vielä päälle taputtajia ja mutta tosiystävät punnitaan onnen hetkillä. <3

    VastaaPoista
  4. No just. No ei kun lisää onnenhehkutusta peliin vaan. Ja sitäpaitsi, eikös ole hyvä kun matkustelee ja antaa elannon siten jollekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kun Finski ja matkatoimistot, laivat kaikki konkkaan vaan. Tai ainakin ihan salaa pitää matkustella kuules, voi pyhät pyssyt sentään!

      Poista
  5. Kateutta, katkeruutta, kyräilyä, selkään puukottamista, juonimista, kettuilua, selän takan puhumista, kiusaamista ja vaikka mitä on saanut täällä blogimaailmassa kuulla ja nähdä itsekin tapahtuvan. Ei ehkä pelkästään suomalaisten luonnehäiriö, mutta kyllä minä ihmeessäni mietin kuinka niin monella aikuisella ihmisellä on aikaa miettiä muiden tekemisiä ja saamisia, kuinka monta jauhopussia joku bloggaaja saa ja mihin hänet kutsutaan!

    Argh...ihan suututtaa Heidin puolesta, sillä hän jos kuka on omalla työllänsä ja ahkeruudellansa onnen ja matkat ansainnut. Arvostan isosti ja ihailen häntä! Innollani seurasin hänen matkajuttujansa, vaikken vielä itse tänä vuonna Thaimaan uudestaan pääsekään : )

    Tuo on onneksi yhden katkeroituneen ja sairaan ihmisen kommentti, sellaisenaan haudattavaksi...Onneksi löytyy myös niitä jotka ovat oikeasti ja aidosti iloisia kun kaverilla menee hyvin, se kun ei ole toiselta pois!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei varmasti pelkästään suomalaisten häiriö, mutta kyllä suomalaisille tästä aineesta läjäytän 10+!

      Todellakin Heidi on itse yrittäjänä elämänsä luonut ja mies tietenkin myöskin, niin nyt pitäisi alkaa salaa matkustamaan.

      Höh jos tuntee kateutta, niin älykäs ihminen pitää mölyt mahassaan. Kuka oikeasti kehtaa paljastaa olevansa niin törppö ja vielä "hyvän asian" puolesta mukamas, vielä rumempaa. Enkä usko, että todellisella köyhällä on aikaa edes näitä pohtia vaan kaikki aika hänellä menee kyllä elämästä selviytymiseen ja oman elämänsä murehtimiseen.

      Hyvä olisi myös muistaa, ettei onni ole alati vallitseva tila. Enpä tiedä yhtäkään ihmistä, joka hautaan ei olisi mennyt niin, ettei elämässä olisi omaa osaansa murheista saanut. Töykeää, röyhkeää ja rumaa. Tänään suutuin ja oli omaakin painolastia takana.

      Tämä on yhden ihmisen kommentti, mutta voi kuinka monta heitä onkaan lisää.

      Tosi ystävyys ja HYVYYS on sitä, että iloitsee toisten puolesta ja keskittyy oman elämänsä rakennuspalikoihin. Muiden ihmisten elämän jatkuva veivaaminen on kuin heittäisi ajatuksiaan taivaan tuuliin, tyhjää!

      Poista
    2. Ai niin Heli, sinä olet sellainen HYVÄ ystävä. <3

      Poista
  6. Noita aina valitettavasti löytyy jotka tieten tahtoen haluavat aiheuttaa toisille mielipahaa :( Hyvä postaus jälleen sinulta, toivottavasti nuo pikkusieluiset löytäisivät tänne tämän lukemaan ja ajattelisivat kaksi kertaa ennenkuin seuraavan kerran lähtisivät omaa mielipahaansa muihin purkamaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja jos kadehdituttaa, mikä on aivan normaali tunne ajoittain, jos sille ei anna valtaa, niin miksi pitää se ilmaista, vallan noloakin on?

      Poista
  7. Käärmeitä blogistania täynnä. Sieppaa taas niin että mustenee. On se jukolauta kumma, ettei onnestaan saa puhua ja toisaalts onnettomuuskaan ei ole paras tapa saada lukijoita.
    Heidille, jos luet, terkut että jatka samaan malliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä ja jetsulleen, mustenee, en voi muuta sanoa. Tuleekohan uni, kun taas niin kiihdyin. <3 Heidi varmasti lukee nämä kommentit. <3

      Poista
  8. Pakko kommentoida, että ei minusta runsas ulkomaan matkailu ole normaalia ihmisten elämää. Siis sillä tavalla, että ihan kaikki voisivat sitä tehdä. Kyllä se on jo jonkin aikaa ollut hyväosaisten ihmisten huvia. Blogeja lukevat kuitenkin muutkin kuin vain hyväosaiset ja hyvin toimeentulevat ihmiset. Ymmärrän hyvin, että jollakin lukijalla voi joskus kaatua kuppi nurin ja tulla tarve kommentoida vähemmän kauniisti.
    Minusta bloggaajien pitäisi (kaikella ystävyydellä) ottaa se huomioon, että he eivät kirjoita vain vertaisilleen vaan kaikelle kansalle, kun kerran julkista blogia pitävät. Ja lukija joukkoon mahtuu myös niitä, jotka voivat vain haaveilla niistä monista makeista asioista, mitä jotkut bloggaajat pitävät itsestään selvyyksinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta se on normaalia, koska kukin taaplaa tavallaan. Toisekseen Heidi on yrittäjä ja hän on myös tehnyt töitä koko ajan, joten hänkään ei voi koko ajan matkustaa, mutta loma-ajat halutessaan voi.

      Blogia on mahdotonta kirjoittaa koko kansalle, toki vastuu sanomisistaan tulee olla. Mutta ei kukaan voi kirjoittaa kaikille, sillä me ihmiset olemme niin erilaisia. Lisäksi jos miettisimme kaikkea, kadottaisimme kynämme terän.

      Ymmärrän kuitenkin hyvin pointtisi ja erittäin nätisti asian ilmaiset, kiitos siitä. Tämäkin hyvin ilmentää sitä miten monella tapaa asioita voi ilmaista. :)

      Tällä hetkellä minäkin haaveilen matkasta, mutta ei ole näköpiirissä, silti iloitsen muiden ilosta ja että muut juuri nyt pääset. Jonain päivänä taas mekin. Mielestäni alla anonyymin kommentti on loistava vastaus tähän ja ylempään rumaan kommenttiin, miten kaikki riippuu ihmisen asenteesta ja miten hyvä ja sydämellinen ihminen osaa iloita toisen iloista ja onnistumisista vaikka se ei ole omissa korteissa. Ja se ettei se ole, ei todellakaan tarkoita ettei ihminen eläisi hyvää elämää. Matkustaminen ei myöskään ole hyvän elämän merkkipaalu, se on paljon muuta ja sitä onnea ei rahalla voi ostaa. <3

      Kiitos tästä kommentista, joka oli hieno esimerkki miten rakentavasti voi ilmentää ajatuksia, jotka ovat hieman vastakkaisia. :)

      Poista
  9. Saa onnestaan iloita ja saa kirjottaa blogiinsa mitä tykkää. Minäkin olen vähävarainen yksinhuoltaja, mutta en silti ole kateellinen kaverille, joka perheineen matkustaa. Se matkustaa, jolla on siihen varaa. Päinvastoin olen onnellinen, että kaveri pääsee. Minä en pääse nyt, en ehkä koskaan, enkä sille voi mitään. Olen sanonutkin, että mun kanssa voi silti puhua rahan kuluttamisesta vaikka itse elän minimi budjetilla. Tämä on tämänhetkistä elämää ja joskus voi olla toivottavasti toisin. Ja vaikkei ole, en aio katkeroitua, jokainen tekee palkallaan mitä tykkää, niin minäkin teen. Maksan laskuja ;)t. Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos niin paljon tästä, tälläistä näkökulmaa tänne salaa toivoinkin. Sitä miltä kuulostaa hyvällä ja terveellä itsetunnolla varustettu ihminen, joka pohtii ja pyörittää omaa elämäänsä, on uskollinen ja hyvä ystävä ja osaa iloita muiden onnesta ja erityisesti se, että ei se elämän onni ole niistä matkoista kiinni, se on niin paljon muuta, se lapsi/lapset joita sinullakin on ja miten hyvän esimerkin äitinä annat kasvatuksessa lapsille. <3

      Blogiin myöskin mielestäni saa kirjoittaa mitä tykkää, kunhan nyt ei ketään ns.loukaa tai panettele, pakko tämäkin oli tähän selventävästi aukoa varulta, jos joku jossain väärin päättää lukea. Mutta ei tässä olla mitään presidenttejä, jotta voisi miettiä diplomaattisesti ihan jokaisen ihmisen tunnetiloja ja elämäntilannetta, se on mahdotonta. Jos matkat ärsyttää, kannattaa siirtyä seuraavaan blogiin, niin yksinkertaista se on. :)

      Ihania päiviä lastesi kanssa Katja ja kiitos tästä. <3

      Poista
    2. Voi ole hyvä :) tulipa hyvä mieli! 15 vuotta olen sinnitellyt kahden kanssa, mutta alkaa helpottaa, toinen jo muutti ja toinenkin lähtee muutamassa vuodessa, joten elämä yh:na on aika vähissä. Olen onnellinen että olen selviytynyt, vaikka en ole voinut viime vuosina tarjota lapsilleni paljon muuta kuin ruokaa, katon ja puhtaat vaatteet. Mutta lapseni pääsi yliopistoon ja toisellakin järkevät toiveet tulevaisuuttaan varten, joten en voi muuta kun olla onnellinen :) vaikkakin vaan pari kertaa Euroopan alueella matkustanut, lasten kanssa ;)

      Poista
    3. Saat olla ylpeä, koska äitiys on maailman palkitsevin ja maailman rankin pesti. Silloin vielä kun ei koskaan ole omaa aikaa, on se välillä todella raskasta. Mutta vanhemmuus on rankkuudessaan kaikkein hienoin matka. <3 Lapsille riittää turvallinen lapsuus, eivätkä lapset jälkikäteen muista materiapuolta vaan ne yhteiset hetket.

      Onneksi olkoon lapsesi yliopistoon pääsystä, se ei ole mikään itsestäänselvyy. Ei sitä lapsilleen muuta toivo, kuin että olisivat onnellisia ja juuri luotettavia kunnon kansalaisia. Varmasti nuo pari matkaa on luonut lämpimät muistot teille kaikille. <3

      En koskaan matkustanut lapsena isovanhempien kanssa, jotka minut kasvattivat. Mummi ja vaari matkustivat kahden ja ansaitsivat lomansa viiden lapsen kasvatuksen tiimoilta. Isäni kanssa tein Lontoon matkan ja on mahtava muisto, siihenkin säästin vuoden ja tänä päivänäkin olen asiasta ylpeä, että jaoin mainoksia ym.ja mahdollistin itse osan matkabudjetista. Enkä mitään ole jäänyt vaille, vaikka matkoilla en koskaan ollutkaan. <3

      Ihanaa viikonloppua sinulle ja kiitos. <3

      Poista
  10. Voi ihme! Terveisia vaan pikkuserkullesi Heidille! Ilkea kommentti todella. Mista sitten voisi blogissa kertoa, siitako vaan jos joku asia menee huonosti? Ja takuulla aina meilla kaikilla meneekin. Joskus siita kerrotaan blogissa, joskus ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ehkäpä siitä, mutta fakta on, että kukaan ei jaksa lukea pelkkää negatiivista. Eikö blogit ole myöskin kevennyspaikkoja, tämän ajan aikakauslehtiä. Pikkuserkkuni blogi voisi olla äiti ja matkalehti, ei ole pakko ostaa, ei lukea. Niinpä, joskus kerrottaan, joskus ei, mutta siitä linjaukset tehdään itse. Olisi hyvä ymmärtää, että ihminen joka blogissa näkyy, on niin paljon muutakin. <3

      Poista
  11. Tsemitys Heidille ❤️ Mä olen sen oppinut että kun onneni olen löytänyt en sitä piilota keneltäkään, se kuka ei halua sitä nähdä tai kuulla ni ei sitten ole kyllä minun ajatusmaailmaan sopiva ihminen ❤️ Mutta paljonhan sitä on kritisoitu ettei saisi omasta onnestaan mitään hiiskua ja varsinkaan esim avioliiton onnesta ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ja onni on niin monimuotoinen määre, toisen onni on hiljaa tässä hetkessä, toisen kahvimukien keräily, toisen matkat, jne. Mutta miksi se onni tulisi piilottaa ja jossain pimeässä luolassa siitä nauttia. Aina saa olla todella varovainen, jos jossain onnistuu, ettei vaan liikaa riemuitse, ettei loukkaa muita...

      Juu rakkaudesta ei parane kuule hiiskua lainkaan, voi maar tätä maailmaa...

      Poista
  12. Voi hyvät hyssykät sentään!
    Tosi hyvä postaus tästä aiheesta. Onnesta saa ja pitää iloita.
    Kateellisen ja katkeran kannattaisi suunnata voimavaransa oman onnellisuutensa kehittämiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on Kati ja toki ymmärrän, että ihmisiä on niin pahassa pulassa, että onnea ei yksinkertaisesti ole. Mutta esim.silloin kun olin lapseni sairasvuoteen äärellä tai 2,5 hometalokeissi, niin en surultani ja ahdistukseltani vertaillut muiden elämään, saatikka pyörinyt somessa, muuta kuin googlaillen hometaloasioita ja etsien sieltä tiedonjyviä.

      Poista
  13. Huh,huh! Mulla nousee niin hiukset pystyyn tuollaisista kommenteista! Onko asia niin, että jos jollakulla ei ole mahdollisuutta esim.matkustaa, niin kukaan ei saa matkustaa? Sitähän tässä halutaa, että kaikilla olisi samallalailla, mutta maailma ei pyöri niin, se on vaan fakta. Itse inhoan, siis todella inhoan, sanaa kateus. Olen aina ollut sitä mieltä, että jokainen tekee kuten parhaakseen näkee ja sillä siisti, ei toisilla ihmisillä ole mitään oikeutta tulla sanomaan toisen matkustelusta, ostoksista jne. kuinka käyttä omaa rahaansa. Jokainen keskityköön omiin asioihinsa ja perheensä eli hoitaa ns. oman pesän. No, olen puhunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En puhu politiikkaa täällä, mutta kyllähän tässä sellainen kommunistinen vire on. Maailma ei vaan toimi niin, ei ole koskaan toiminut. Kenties jos osa ihmisistä kuolee sukupuuttoon ja ihmisiä on enää kourallinen, sitten kaikilla voi olla samat asiat. Jos joku työllään ja vielä pikkuserkkuni yksityisyrittäjä, joka on luonut kaiken tyhjästä, ansaitsee palkallaan lomamatkan, niin hän on sen omalla työllään ansainnut. Ja menestys on vaatinut kovaa työtä. Eikä se, että kirjoittaa matkoista julkisessa blogissa ole leveilyä.

      Olet niin hyvin puhunut, oma pesä ja siitä kannattaa tehdä se parhain. Joskus elämä tölvii, mutta tölvii se rikkaitakin, eikä kukaan suruista osattomaksi jää. <3

      Poista
  14. Kateus on ehtymätön luonnonvara. Jos ottaa päähän bloggaajan matkailu niin voi varmaan keskittyä lukemaan sellaisia blogeja, joissa voivotellaan elämän kurjuutta. Tämä maa menee lujaa metsään, jos jokaisen millään tavalla onnellisen tai herra paratkoon taloudellisesti toimeentulevan pitää pukeutua säkkiin ja ripotella tuhkaa päälleen. Ettei vaan kenellekään tulisi paha mieli. Huhheijaa. Tsemppiä Heidille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin sitä mietin, että miksi lukea mikä ärsyttää. Ehkä joku jopa on koukussa ja lukee ja lukee ja vihaa samalla.. Mielestäni kenenkään ei tulisi pyytää anteeksi omaa elämäänsä, etenkin kun on kaiken omalla ahkeruudella ja työllä ansainnut. Leveilyä en voi sietää, mutta eihän postaaminen matkasta ole leveilyä, vai onko? Se on varmaan lukijan päätettävissä. :)

      Poista
  15. Näitä riittää :(

    Onni ja leveily on mielestäni kaksi eri asiaa. Leveilyksi luokittelisin sellaisen yltiömäisen tuhlailun ja kerskakulutukseen perustuvan tavaran esittelyn. Ei matkat tai pihassa oleva auto ole aina koko totuus. Meilläkin on työttömyyttä perheessä, mutta olemme viime vuoden aikana tehneet neljä pienen budjetin matkaa. Pihassa seisoo suht arvokas auto, mutta se on hankittu pitkien työmatkojen takia turvallisuus- ja mukavuusseikat huomioiden. Toisia nämä asiat ottavat aivoon, mutta sanoisin, että jokainen on on oman onnensa seppä. Kaikki onni ei perustu rahaan. Kyllähän jotkut vetää herneet nenään toisten parisuhdeonnestakin, jos eivät itse saa kokea samaa.

    Eipä tässä tainnut nyt olla päätä ei häntää, mutta jotenkin tänään ei pysty parempaan.

    Ihanaa iltaa sinulle Tiia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu jos pitää hirveää numeroa itsestään, vaikka yleensähän se on juuri epävarmuutta, mutta ei silti kaunista. <3

      Muistan Tuija, että olet saanut oman osasi ja se on vaan niin merkillistä, että mitä muille toisten tietyt asiat kuuluu, vaikkapa se auto. Toki tiedän, että nuo autoasiat ovat miehille monesti tärkeitä asioita ja huonompaan on karua vaihtaa, mutta siltikin. Hih ei taida tässä vastauksessakaan olla päätä eikä häntää. Mutta ehkä se punainen lanka kuitenkin ole se, että olette saaneet tarpeetonta kateutta muiden ihmisten omien mielikuvien takia, vaikka on työttömyyttäkin ja se on huutava vääryys. <3

      Ihanaa viikonloppua <3

      Poista
  16. Kommentoija oli niin väärässä. Yhtään Heidiä seuranneena tietää, että mikään ei ole tullut ilmaiseksi hänelle, vaan on vaatinut työtä. Ainahan kaikesta voi sanoa, mutta kyllä tuollainen kommentointi on alhaista. Suomessa niin kuin muuallakin maailmassa on köyhiä, keskituloisia sekä rikkaita. Kaikki ei vaan saa samoja asioita, kaikki ei pääse kokemaan samoja juttuja ja näiden asioiden kanssa pitää vaan oppia elämään. Minä nautin kun pääsen anoppilaan Marokkoon kerran viidessä vuodessa, mutta en silti ole kateellinen ihmisille jotka käyvät ulkomailla vaikka 2-4 kertaa vuodessa. Minusta on ihanaa kun vain näen kuvia toisista maista, kuulen maiden erilaisesta kulttuurista ja ruoista. Katkeruutta on tuollainen kommentointi, katkeruutta omasta elämästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä vaan Heidi on tehnyt aivan hulluna töitä! Sama täällä haaveissa on vaikka mitkä matkat ja ei siinä mitään kyllä ne joskus toteutuukin varmasti, mutta en minä kadehdi niitä jotka toteuttavat "minun unelmia" parastakin aikaa. Kateus on katkeruuden ilmentymä. <3

      Poista
  17. Kuten Tuija tuossa yllä sanoi niin onni ja leveily on kaksi ihan eri asiaa.
    Jokainen kuitenkin tekee rahoillaa mitä lystää oli sitä sitten vähän taikka paljon. Onko sitä ihan pakko toisen ihmisen mieltä pahoittaa sillä jos itse on kateudesta vihreänä komentoimalla jotain ihan kertakaikkisen typerää, kysyn vaan?

    Ei tässä itsekkään matkustelemaan paljoa kykene mutta silti mielelläni lueskelen muiden postauksia, jotta saan niistä inspiraatiota ja vinkkejä tuleviin reissuhin sitten kun reissulle pystyn lähtemään eikä mieleeni ole koskaan tullut, että nyt tuokin tuossa oikein leveilee kun reissaa sinne ja reissaa tänne.

    Aika vaikeaa muuten olisi kirjoittaa matkablogia, jos valokuvat olisi napattu lehtien sivuilta ja tekstit jostain muualta. Millaisia kommentteja sitten tulisi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onni ja leveily on kaksi täysin eri asiaa. Joku voi kokea leveilyksi vaikka minkä, jos omassa elämässä kököttää.

      Hih kirjoitapa juu siinä nyt matkakuvia ja lainaile muiden kuvia netistä... Voi maar sentään ja jokainenhan päättää mihin rahansa laittaa ja mihin myös rahaa säästää.

      <3

      Poista
  18. Taloudellisen eriarvoistumisen kiihtyessä Suomessa ja samaan aikaan kulutuksen arvostuksen säilyessä korkealla tai jopa kasvaessa on kai itsestään selvää, että yhä enemmän negatiivista palautetta kohdistetaan niihin, joilla on varaa kuluttaa ja jotka näyttävät sen avoimesti. Talouden ennusteiden pysyessä nykyisissä kurjissa lukemissa, voi olettaa että ilmiö ei ole laantumaan päin.

    Olen sitä mieltä, että on hyvä, että ihmiset tuovat ilmi sen, että kaikilla ei ole varaa kulutukseen (oli se sitten matkoja tai tavaroita). Jos on blogien tai somen suurkuluttaja tulee helposti sellainen harha, että kaikilla on varaa kulutukseen, kun plärää suuren määrän eri ihmisten huippuhetkiä.

    Ymmärrän hyvin, että tässä kulutuskeskeissä yhteiskunnassa moni haluaa ilmaista tunteensa, että eriarvoistuminen harmittaa. Sitä, että itsellä ei ole varaa johonkin arvostamaansa asiaan, on varmasti vaikea kommunikoida fiksusti, koska siihen liittyy negatiivisia tunteita kuten kateutta toisten mahdollisuuksista tai pettymystä omiin mahdollisuuksiin. Helposti tulee sitten sorruttua ilkeilyyn, kuten joku oli Heidin blogissa tehnyt. Toisaalta se, että jollain toisella on varaa asiaan, johon itsellään ei ole, ei ole mikää oikeutus ilkeilyyn ei puolin eikä toisin.

    Suomessa on hirveän vaikea puhua rahasta. Amerikkalaisilta se käy sujuvasti, mutta itse valitsen mieluummin suomalaisen mallin. Meidän yhteiskunnassamme ihmisellä on itsessään arvo eikä arvo perustu pelkkään lompakon paksuuteen. Suomessa kaikki saavat terveydenhoitoa, koulutusta ja paljon tehdään sen eteen että lapsilla olisi tasa-arvoiset mahdollisuudet. Tätä vasten hampaita kirskutellen valitsen kuitenkin sen pahan puhumisen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastaan tähän ennen kuin silmäni lupsautan. :)

      En lähtenyt postauksessa syväanalysoimaan mielensäpahoittajan vaikuttimia, sillä tästä olisi tullut loputon. Koen myös, että jokaisen aikuisen tulisi ymmärtää ettei blogissa näy kaikki ihmisen elämän osa-alueet. Ei voi tietää toisen murheita, ei onnea.

      Blogeja on mahdotonta tasapäistää vanhan Neuvostoliiton henkeen, kaikilla samat asiat. Hieno ideologia, käytännössä mahdoton. Maailma on julma, mutta kyllä tässä julmempaa on ilkeä kommentti, kuin pikkuserkkuni matkat. Kateus tuli muuten kommentissasikin mainittua tai siihen päädyit ja kateuden vuoksi ilkeileminen ei koskaan ole suotavaa. Joskus inhimillistä, mutta ei suotavaa. Asioiden ilmaisutapojakin on niin monia, täällä on tullut pari loistavaa anonyymiä kommenttiakin, jotka on nätisti ilmaistu ja toinen taasen hyvä esimerkki siitä, vaikka varoja ei ole terve itsetunto ei tunne kateutta.

      Rahasta on mielestäni sivistymätöntä puhua, eritoten leveilymalliin ja muutenkin pidän Suomen mallista. Ehkä tällä on osittain huonojakin puolia, paljon jää tulkinnan varaan ja tulee myös väärinkäsityksiä. Onneksi meidän ei tarvitse valita small talkin ja pahan puhumisen välillä. Small Talkillakin viittasin tyhjän puhumiseen, en rahakeskusteluihin.

      Kiitos tästä kommentista oli virkistävän erilainen ja erityisen hienoksi tekee se, että sinäkin matkustelet kuitenkin jonkin verran, niin tulee mukavaa ja sydämellistä laajakatseisuutta. <3

      Poista
    2. Nyt hieman provosoivasti joudun kysymään sinulta rva Kepponen, että oikeuttaako tuo polarisoituminen huono- ja hyvätuloisiin mielestäsi myös huonon käytöksen? Siis onko ihmisen, joka on esimerkiksi työllään ansaitsemillaan rahoilla matkustanut ulkomaille, hyväksyttävä kateellisten ihmisten huono käytös ja pahan puhuminen?

      Vaikka Suomi kuinka tästä jatkaisi kahtiajakautumistaan, niin realiteetti on kuitenkin tällä hetkellä se, että täällä on aivan marginaalinen joukko rikkaita ja heistä ei bloggaa kuin promille ja 99,9% kaikista bloggaajista on keskiluokkaan (ei edes ylempään keskiluokkaan) kuuluvia tavallisia tallaajia, joten heidän syyllistämisensä omasta pahasta olosta tai köyhyydestä on kyllä pelkkää tekosyytä omalle halulle olla vain ilkeä.

      Poista
    3. Anonyymille: Kuten kommentissani selvästi sanoin, niin mahdollisuuksien epätasainen jakautuminen ei oikeuta ilkeilyä. Ei kumpaankaan suuntaan, ei niitä kohtaan, joilla on mahdollisuuksia eikä niitä kohtaan, joilta ne puuttuvat. Halusin kertoa omalta kannaltani, että usein pystyn ymmärtämään tai kuvittelemaan, mitkä negatiiviset tunteet ovat ilkeilyn takana. Itselläni ymmärrys siitä, mitkä syyt saattavat olla taustalla, helpottaa suuresti suhteuttamaan negatiivisen palautteen. Ilkeilyä voi siten ymmärtää. Ymmärtäminen ei tarkoita hyväksyntää. Mutta ymmärtäminen saa usein ainakin oman olon paremmaksi. Ehkä joskus ymmärtäminen voi johtaa johonkin suurempaankin hyvään.

      Itse näen varallisuuden jakautumisen aivan eri lailla kuin sinä. Elinkustannukset ovat suuressa osassa maata nousseet sille tasolle, etenkin hurjasti kallistuneen asumisen vuoksi, että myös kahden palkansaajan lapsiperheessä on rahat aina tiukalla. 241 000 työtöntä + 172 500 työkyvyttömyyseläkkeellä olevaa puhuu omaa karua kieltään. 221 000 kotitaloutta Suomessa saa asumistukea. Yhden huoltajan talouksia Suomessa on yli 90 000 (kahden huoltajan puoli miljoonaa) ja Yhden huoltajan kanssa asuvista lapsista noin joka kolmas puolestaan kuului pienituloisimpaan ryhmään vuonna 2011, vuonna 1990 joka neljäs. Kaikista pienituloisimpaan viidesosaan kuuluvista lapsista yli 27 prosenttia asui vuonna 2011 yhden huoltajan kanssa, kun vuonna 1990 osuus oli vajaat 19 prosenttia.

      Sillä, että marginaalinen joukko on rikkaita ei ole samanlaista merkitystä kuin sillä, että 400 000 suomalaista työikäistä on työelämän ulkopuolella ja elää tulonsiirroilla. Köyhyys ei todellakaan ole aina omaa syy ja asian muuttaminen voi olla hyvin pitkä ja vaikea prosessi. Itse pystyn ymmärtämään sitä, että turhautuminen ja katkeruus hakevat välillä erikoisiakin purkautumisreittejä. Kenenkään yksittäisen bloggaajan vikahan tämä ei tietenkään ole, joten kohde on tietysti väärä.

      Poista
    4. Rouva Kepponen, en kommentoi tähän kummemmin enää muuta, kuin koin vastauksesi nimenomaan niin, että halusit ymmärtää eriarvoisutta ja eriarvoisten asemaa ja mistä kaikki kumpuaa. Ja juuri sitä, että joskus pahaolo saa aikaiseksi erikoisia ilmaisumuotoja, voi katkeroittaakin, eikä katkeroituminen ole edes joissain elämän kohtaloissa ihme. Postauksessa yritin tuoda lihaa tämän tiimoilta asiaan, että kokiessamme esim.homehelvetin joka on muuten taloudellisesti ihmisen elämän pahimpia katastrofeja ja jotkut eivät siitä edes selviä, me olimme onnekkaita. Mutta kuitenkin, ei minulla silloin ollut aikaa miettiä muiden onnistumisia, vaan paniikissa keskityin omaan tuskaan ja etsin tietoa 2,5v ajan miten selviämme siitä. Eli kuten kirjoitit, kamalia asioita tapahtuu ja kuten kirjoiti, se ei ole hyväksyttävää. <3 <3 Minulle jo aiempi kommenttisi kertoi laajasta sydämestä ja sydämen sivistyksestä. <3

      Poista
    5. Kuten kirjoitit ilkeily ei ole hyväksyttävää. :)

      Poista
    6. Voi Tiia kun vastasit taas niin kauniisti minulle! kiitos.

      Poista
    7. Rva Kepponen ja silloin kun kiihkoissaan kirjoittaa, kuten minä eilen, on vaikeaa katsoa laajakatseisesti. Tähän toit juuri hyvää näkökulmaa, mitä en yksisilmäisyydeltä täysin nähnyt. Suuri sydän ymmärtää kaikkia. <3

      Poista
  19. Tiia, nyt mulla keitti sen verran tämä juttu yli, että muutin seitsemän vuotta samana pysyneen profiilini. Otin siitä Lumikarpalon pois ja lisäsin lauseen: "Kaikkia haluan ymmärtää, mutta kaikkia en voi miellyttää: Tervetuloa seurassani viihtyjät!"

    Olen aina heikompien puolella, mutta jos joskus onnistuu lähtemään kuukaudeksi vaikka Itävaltaan saa todellla miettiä mitä siitä kirjoitta. Piätisikö kertoa, että me säästetään tätä matkaa vuosi ja nytkin keitin 8 litran kattilallisen papusoppaa, jonka lautashinnaksi tulee 1,50! Paha vaan, että joka kerta olemme viikon pidempään. Viikolla elämme tosi nuukasti viikonloppuna herkuttelemme, mutta me käytetään kaikki vaatteetkin loppuun ennen kuin ostamme uusia. Ja nyt jäädytimme remontit toistaiseksi, sillä kuukausi Itävallassa houkuttaa enemmän. Itseasiassa Suomessa on nyt vuoden ollut selliasta, että voisin muuttaa joksikin aikaa pois...Koko viime kesäkin säästime sitä lopkakuun reissua, kun olisimme voineet mennä ja tulla, mutta me vain nautimme olostamme täällä saarellamme.

    Tässä on nyt se pointti, että en tajua, miksi ihmiset lukevat niitä juttuja ja blogeja, jotka heitä ärsyttävät?

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heikompien puolella tulee olla. Mutta koen myös olevan tietynlainen luonteen heikkous olla kateellinen ja katkera. Miksi toinen ihminen sortuu samoissa olosuhteissa ilkeäksi, miksi toinen säilyttää aina positiivisuutensa, toiset vaan ovat vahvempia. Tämä nyt on minun subjektiivinen näkemys noin 50-vuoden elämänkokemuksella.

      Niinpä ei se matka ole aina sitä mitä päälle näyttää, sitä varten on voitu juurikin säästää vaikka kuinka. Toisekseen pikkuserkkuni on tehnyt lujaa töitä palkkansa eteen ja ihan itse, olematta kenenkään palkollinen, luonut tyhjästä, voisi jopa todeta klisesti, että jenkkiläinen unelma, kun luo tyhjästä jotain hienoa ja saa korjata hedelmiä matkojen muodossa. Koen, että hän on onnistunut ja minä en edes moista osaisi ja suon sen kaiken hänelle, omalla työllään tehnyt. :)

      Niin miksi lukea jotain mikä kihisyttää, ehkä juuri siksi. <3 Muiskuja <3

      Poista
    2. Leena, näinhän se useimmissa perheissä on, että matkoja varten säästetään :) harva pystyy ex-tempore lähtemään luksuslomalle - ja jos pystyy, niin ketä kiinnostaa? Useimmissa palkansaajaperheissä aloitetaan säästäminen heti, kun on edelliseltä lomalta kotiuduttu. Ja kaikkien kouluikäisten vanhemmat tietävät, että syys- ja hiihtolomien kaltaiset sesonkiviikot maksavat maltaita! Kuukauden reissu Itävaltaan kuulostaa ihanalta :) kyllä siihen voi syödä papusoppaa vaikka kuinka paljon! :D

      Poista
    3. Lisään tähän vielä sen, että kukin arvottaa itse mihin rahansa laittaa, jos ylimääräistä rahaa on ja mihin myös säästää. Jotkut matkoihin, jotkut vaikka autoon jne. :) Jokaisen oma asia. Kyllä kuukauden reissu Itävaltaan olisi ihana elämys. <3

      Poista
  20. Jokainen kirjoittaa siitä, mikä on lähinnä itseään. Mä ainakin nautin lukea monista eri asioista ja aina saan hiukan niistä itsellekin ihan vaan kotona.
    Mulle on ihan live-elämässäkin sanottu: kuinka te voitte olla noin onnellisia, vaikka asutte paskatalossa ja olette itsekin ihan kummia. Ja tämä oli ihan lähisukulainen, jolla ei nyt mennyt ihan hyvin ja vika oli tietysti minussa.
    Kateus on vaan maan kattava voima ja uusiituva. En vaan aina jaksaisi ja ajattelen kuinka kuluttavaa se on. Mutta olen vaan pieni mummeli ja en voi maailmaa muuttaa.
    Mukavaa iltaa kaikesta huolimatta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jösses kenellä on ollut oikeutta sanoa sinulle noin!!! Etkä ole kummallinen vaan merkillisen ihana. <3

      Näin se on, ei voida maailmaa muuttaa, mutta jos hoitaa oman pesänsä hyvin, se kantaa lapsienkin muodossa ketjumono hyvää lisää ja jos kaikki tekisivät niin..

      No joillain ihmisillä on kohtuuttomia kohtaloita, sen ymmärrän. <3

      Ihanaa perjantaita <3

      Poista
  21. No olipas taas mielensäpahoittaja! :D Harmi vaan, että omalla mielipahallaan aiheutti pahaa mieltä myös muille - mikä tietysti oli tarkoituksensakin. Katkeruus ja tyhmyys (anteeksi vain) ovat huono yhdistelmä. Kateuskin sinänsä voi olla joskus ok - se voi kertoa jotain siitä, mitä itse haluaisi ja mitä kohti sitten ehkä voisi ponnistella. Tai jos ei sitä saa, niin sitten sitä pitää jotenkin pystyä työstämään henkisesti, ettei uppoudu sinne katkeruuden myrkkyihin ja levitä myrkkyjään muillekin.

    Tsemppiä pikkuserkullesi, hän perheineen oli takuulla matkansa ansainnut ♥ Ei anneta jonkun pikkusieluisen myrkynkeittäjän pilata mitään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näen asian niin, että kateus on inhimillistä, joskus kirveltää itseänikin, silloin sanon stop, lopeta. Siihen loppuu se vikinä. Mutta se, että ilmaisee kateutensa, no sen laitan jo tyhmyyden piikkiin. Kehuminen ja leveily on rumaa, josta siis pikkuserkkuani syytetään, mutta se että aidosti paljastaa olevansa kateellinen, no huh huh kiinni jäi.

      Näin juurikin kateus on ok ja kateus on hirmuisen hyvä tunnistaa ja vaikkapa kääntää voimavaraksi, mutta jos ei osaa analysoida omaa kateuttaan ja mölyää vaan menemään, niin oijoi, sillä aiheuttaa vain itselleen pahaa oloa sisälle päin, ei kannata. <3 Myrkkyä se on.

      Poista
  22. "kaikkee mä oon kuullu,hulluks mua on luultu.." ja nyt vielä tämäkin;)Onko toisen onni joltain pois?Voisiko positiivinen asenne ja kiitollisuus tuoda itsellekkin jotain hyvää?Onko kaikkien pakko matkustaa,voiko muutenkin olla tyytyväinen elämäänsä ilman katkeruutta?Tällaisia asioita tuli mieleen tuosta kateuden värittämästä kommentista.Kyllä oma asenne ratkaisee monessa asiassa..ei toki kaikessa mutta monessa.Ja ylä/alamäkiä riittää useimmille.Ihana,kun bloggarit jakavat hyvää mieltä ja iloa.Itse nautin juurikin "kaukomaalomailu"-postauksista.Itse tuskin tulen noissa kohteissa käymään,lentopelkokin jo estää sen.Muutaman tunnin lento parin vuoden välein on minulle ihan tarpeeksi:D Joten mukava nähdä ja lukea noita lomafiiliksiä.En tosiaan ajattele,ettei toistenkaan tarvis matkustaa kun mulla on tää fobia,hih:)Hyvää yötä,kauniita unia<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin sen kun jokainen muistaisi, ettei onni ole vallitseva tila, elämä heiluttaa meitä kaikkia. Toisia ilman muuta enemmän kuin toisia, mutta kyllä se vaan niin on, että siperia opettaa! Eikä kaikki edes päälle näy, miten voisikaan, eihän kaikki halua vaikka tuskiaan paljastaa, jotta niitäkin pääsisi joku tökkiä tuikkimaan.

      Minusta on tosi kivaa lukea muiden matkoista, ravintolakokemuksista jne. saanpahan haaveilla itsekin ja nauttia toisten ilosta ja miettiä seuraavaa kohdettakin, jahka reissuun joskus lähdetään.

      No niinkö, eikö olekin ihan hassukin ajatus, kun minä en voi, ei muutkaan saa. <3

      Kivaa viikonloppua <3

      Poista
  23. Siis ilman muuta blogeissa saa kertoa matkoista, haaveista, onnistumisista tai vaikka lotto voitosta !!!! olisipa hyvä jos joku lotto voitosta postaisi ja oikein vielä näyttäisi kuinka törsää... rahojaan...
    Minäkin, varaton nainen saisin iloita toisten puolesta . Ei ole vara matkustella, ostaa muoti vaatteita saatikka sisustusta vaihtaa neljä kertaa vuodessa...mutta , mutta , miksi sitten täällä blokeissa roikun..no saan työttömyys päiviini piristystä, vinkkejä sisustukseen, pukeutumiseen ja viihdettä muutoin synkkiin ja yksitoikkoisiin päiviini. Toivon että annatte ihmisten elää niin kuin elävät , samalla antavat meille "ei niin eläväisille" toivoa ja uskoa huomiseen..
    Tuikku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuikku ihana sinä, sydän kultaa. <3 Samaa mieltä, antaa haaveille polttoainetta. :) Jos tuokin, ehkä minäkin joskus. Koska monessa pätee tapaus, onhan päivä vielä huomennakin. Lottovoittajan blogi olisi kyllä aika mahtava, mutta saisi kyllä varmasti ihan hirveästi lokaa niskaan. :)

      Kiitos tästä Tuikku ja mukavaa viikonloppua <3

      Poista
  24. No, huh, huh! Keltä sun serkun Thaimaan matka on pois? En vaan voi ymmärtää, mut onneksi ei tarttekaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu sitä minäkin edelleen täällä mietin, keneltä se on pois ja kun vielä on omalla työllä ansaittu. <3

      Poista
    2. Juu sitä minäkin edelleen täällä mietin, keneltä se on pois ja kun vielä on omalla työllä ansaittu. <3

      Poista
  25. No johan nyt on villiksi meininki mennyt, jos omassa blogissaankaan ei saa enää omia juttujaan kirjoitella. Eihän niitä ole kenenkään pakko lukea! Olen itse kirjoitellut sekä iloisista että niistä vähemmänkin iloisista asioista - silti niitä kaikkein surullisimpia juttuja ei blogiinkaan tule.
    Ja sinä kirjoitit jo niin hyvin tästä suomalaisesta kateudesta ja ilkeydestä, että en siihen lisää enää mitään.
    Paitsi sen, että vaikka itsellä ei juuri nyt menisikään hyvin, voi olla iloinen ja onnellinen toisen puolesta - siinä on minusta ihmisen mitta, että iloitsee iloitsevien kanssa ja itkee itkevien kanssa. Elämä ei ole tasaista meillä kenelläkään - ja jos kielletään kirjoittamasta, kohta kielletään paljon muutakin.
    Kiitos, Tiia ystäväiseni, että pidät serkkusi - ja meidän kaikkien bloggaajien - puolta ja tsemppiä Heidille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se iloista ja suruista. Pikkuserkkukin on ottanut välillä isosti kantaa asioihin. Mutta pääasiassa on lapsi/matkablogi. :) Eli niihin ei samalla lailla kuulu oman elämän analysointi, kuten vaikka täällä ja sinullakin. <3


      Olen aivan samaa mieltä ihmisen mitasta ja siinä olen huomannut vielä mittaa löytyvän, kun on surua, mutta kun on iloa, se on aina joltain pois. <3 Mutta täällä olenkin jo maininnut, ettei onni ole vallitseva olotila, joten miksi ilkeillä jos toinen on onnellinen, eiköhän kulman takana ole aina uusi haaste voitettavana. :)

      Kiitos ihana Lady ja kateus ei kuulu sydämen sivistykseen. <3

      Poista
  26. No huh huh!
    Kyllä se näin on, että jos otsikko viittaa suruun (kuten nyt vasta tapauksessani) , epäonnen tms , lukijoita on vaikka kuin, mutta jos ilmaset siinä onnea, iloa tai muuta, eipä se kiinnostakaan. Kylläkään lukijoita ei nyt blogissasi juuri olekaan, enkä niin aktiivinen ole sen kanssa.
    Eiköhän se ole jokaisen oma asia mistä kirjoittaa ja moni pitää blogiaan päiväkirjana, jonne on kiva itsekin palata muistelemaan.
    Eikä näitä blogeja ole pakko lukea. Just eilen luin blogia, jossa oli oltu maailmanympärysmatkalla, kerrottu kaikki, mitä mikin maksaa ja miten säästetty matkaa varten ym olipa kiva katsoa hienoa kuvia, ja faktaa kuluista -nautin! Miksi ei voi iloita toisen onnesta ja ilosta - ei vaan mahdu minun päähän tämä kateus ja katkeruus, arg!!!!
    Siltikin: ihanaa viikonloppua <3
    -päivi-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päivi koska kuvasi vie blogiisi ja siellä surua olet käsitellyt, niin tässäkin sen verran rohkenen mainita, että sinulta jos keneltä nämä ovat painavia sanoja ja sinä olet kokenut sellaista surua, jota harva joutuu kokemaan. Siltikin olet positiivinen ja sydämellinen. <3

      Se on jännää, että hädässä ystäviä vielä riittää, mutta iloissa väki vähenee.

      Se maailmanympärysmatkablogi on ollut mahtavaa seurattavaa. Hei ja nostan heille hattua, kuka rohkenee lähteä oravanpyörästä? Jää minulla haaveilun, mutta ei kateuden tasolle. ;)

      Ihana sinä, oikein sydämellistä viikonloppua <3

      Poista
  27. "Säälin saa ilmaiseksi, mutta kateus pitää ansaita". Syy toisen kateuteen ei koskaan voi olla kateuden kohteessa. Logiikaltaanhan kateus on samaa kuin parisuhdeväkivalta eli perustellaan itselleen, että saa lyödä kun toinen on niin ärsyttävä ja tässä perustellaan oikeutta olla ilkeä, koska toisella on jotakin mitä itse haluaa. Aikuisten ihmisten pitäisi ymmärtää ero tunteiden ja tekojen välillä. On ihan eri asia tuntea kateutta kuin lähteä purkamaan sitä tuollaisten kommenttien muodossa.

    Se mitä aina ihmettelen on se, että miksi kateelliset ihmiset eivät tee mitään sen eteen, että itsekin saisivat sen kateutensa aiheen sen sijaan, että purkavat turhaa energiaansa kadehtimalla sitä?

    Bloggareiden tehtävä ei minusta ole miettiä sitä kuka loukkaantuu mistäkin, koska aina löytyy niitä mielensäpahoittajia. En tietenkään tarkoita sitä, että lähtee tieten tahtoen loukkaamaan tekstillään, mutta normaaleista asioista täytyy voida kirjoittaa, koska loppupeleissä vain ja ainoastaan lukijalla on itsellään vastuu siitä miten hän asian kokee.
    Minna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hirmu hieno kommentti ja näkövinkkeli!

      Nimenomaan aikuisen tulisi hallita tunteita ja hävetä, jos niitä menee laukomaan.

      Nimenomaan vaikka bloggaajalla on vastuu tekstistään, on lukijallakin vastuu luetun ymmärtämisessä. Tämä oli niin hyvä, ettei tähän ole mitään lisättävää, muuta kuin mukavaa viikonloppua <3

      Poista
  28. Hohhoijjaa, kyllä meitä mielensä pahoittajia löytyy lähtöön jos toiseenkin, ikävä kyllä. Tätä minä en jaksa koskaan ymmärtää, että kadehditaan ja katkeroidutaan ja vielä kerrotaan se ääneen! Ihan rehellisyyden nimissä, olen minäkin joskus hitusen kateutta tuntenut ystäviä kohtaan, jotka pystyvät matkustamaan useamman kerran kuukaudessa, remontoimaan omakotitaloaan ja teettämään suuren remontin samaan aikaan uudelle kesämökilleen, mutta ei minulle tulisi mieleenikään tätä heille ääneen lausua saati sitten pahoittaa heidän mieltään. Ja onhan se niin, että vaikka kuinka pahoittaisin heidän mielensä, se ei lisäisi itselle yhtään matkaa tai mitään muutakaan...

    Ja tosiasia on se, että tiedän, tälläkin perheellä olevan omat suuren suuret murheensa, olemmehan heidän kanssaan näitäkin eläneet. Enkä missään nimessä haluaisi vaihtaa elämääni heidän kanssaan, vaikka rahaa sitten ehkä olisikin enemmän... Se nyt vain on niin, että raha ei tee onnelliseksi eikä sen puute onnettomaksi! Ja toisen elämän kadehtiminen on täysin typerää, koska milloinkaan et voi tietää, mitä murheita toinen kantaa!

    Ja bloggarina ei todellakaan voi miellyttää kaikkia, mutta toivoisinpa, että nuo ihmiset, joiden elämäntehtävänä on pilata toisen hyvä mieli, pitäisivät asian ihan omana tietonaan, muttaa nimettömänä on niin helppo huudella, harvapa noista ilkeistä kommenteista tulee niin, että henkilön voisi sieltä takaa tunnistaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loistava kommentti ja juuri nuo kuvailut kateudesta, mitkä ovat inhimillisiä ja haaveiden kyllästämiä mitä itselleen toivoo. Niin miksi pahoittaisit heidän mielensä ja samalla omasi.

      Toisekseen kuten sanot, heilläkin on murheita ollut, joten taas lauon samaa, onni ei ole vallitseva olotila. Siksi on turhaa kadehtia toisten onnen hetkiä, kuten jotain matkaa. Haluaisiko esim. tämä kommentoija tehdä kaiken sen työn mitä pikkuserkkuni on yrityksensä eteen tehnyt, en sitä tietenkään tiedä, mutta loma on ollut todellakin ansaittu. Yksityisyrittäjä ei ole ikinä lomalla, ei edes äitiyslomalla.

      Näin on harva kommentoi nimellä, mutta tämä kommentoija kyllä kommentoi ja on miespuolinen henkilö. En halua lähteä hänen nimeään ryvettämään, joten siksi sitä ei ole täällä. Sellainen olisi jo minultakin ilkeää. :)

      Poista
  29. Nyt on niin kova ja julma aika. Kaikki ensimmäisenä mieleen juolahtaneet mustat ajatukset klikataan julkisiksi yhtään harkitsematta. Nämä toisen elämän paheksujat ovat varmaan katkeria ihmisiä. Kun itsellä on paha ja tyytymätön olo, toisen suloisena näyttäytyvä elämä tuntuu piikkinä lihassa sillä, joka ei koe saavansa elämältä paljoa.
    Ei tällaisista kommenteista kannata kauheasti loukkaantua.

    Toinen juttu on sitten se, että jotkut tekevät jostain syystä omasta itsestään jonkin ihmeellisen haavekuvan someen, sellaisen, joka ei vastaa todellisuutta, elämä pelkkää sunnuntaita. Tämä matkablogi ei varmaan ole sellainen, ja enemmän tätä höpsöä tyyliä on varmaan facebookissa. Ennen näin kirjoitettiin vain yksityisissä päiväkirjoissa, joten ei ihme, jos tyyli hämmästyttää joitain lukijoita. Eihän siinä tarvita kuin jotain vähän rouheampaa mukaan, niin kirjoitus on helpompi sulattaa.
    Bloggaajat sanovat usein, että kirjoittavat vain itselleen (miksi, jos julkistavat kirjoituksen?)ja omaan blogiinhan saa kirjoittaa ihan mitä haluaa. Tämä kuulostaa samalta kuin tuo kommenttihuutelu. Blogikirjoittelu on julkista, joten onhan siinä mietittävä niin kirjoittajien kuin kommentoijienkin, mitä kirjoittaa.

    Omaa hyvinvoivaa elämääni on kyseenalaistettu rankallakin tavalla eräässä keskusteluketjussa, mutta en ole siitä loukkaantunut. Niin kauan kuin keskustellaan, on mahdollista löytää ymmärrys ja tajuta toisen kanta asioihin, oppia uutta ja muuttaa omaakin suhtautumista asioihin. Se on minusta outoa, jos suutahdetaan heti ja ryhdytään nimittelemään ja tyypittelemään tai lopetetaan keskustelu kuin seinään.

    Syksyksi on jo varattu kuukausi Benalmadenassa. En tunne, että sitä pitäisi puolustella, ja varmaan kirjoitankin kokemuksistani sieltä.
    Viimeksi kun kirjoitin Lissabonin matkastamme joulun alla, ryhdyin puolustelemaan sitä ja raportoimaan, miten edullisesti matkalla elimme, koska juuri silloin oli tuota kyseenalaistavaa keskustelua menossa. Nyt jälkeenpäin olen ajatellut, että olinpas hoopo. Enemmän minä portugalilaisia olisin auttanut, jso olisin kuluttanut enemmän, kun nyt olin jo kuluttanut maapalleroistamme lentämällä sinne. Siis sekin keskustelu oli hyödyllinen, monellakin tapaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tässä asiassa samaa mieltä kanssasi siinä, että mielestäni bloginpitäjien pitää pystyä ottamaan myös kritiikkiä vastaan kun näin julkisella foorumilla ollaan. Eli ei kannata ihan kaikesta myöskään itse pahoittaa mieltään. Ihmisiä ja mielipiteitä on monia ja jos ei kestä minkäänlaista poikkipuolisuutta niin silloin on varmaan parempi jakaa omat kirjoitukset vain samanhenkisten ystävien kesken. Mielipide ei ole koskaan oikea eikä väärä, vaikka joskus sellainen mielikuva tuleekin.

      Toinen asia on sitten se, millä tavalla eriävän näkökulman asiaan esittää, siinäkin hyvät tavat olisi tarpeen. Asiasta voi olla eri mieltä myös loukkaamatta toista osapuolta. Keskustelua minäkin peräänkuulutan ja hyvä väittelykin on virkistävää joskus :) Mutta ehkä blogi ja sen kommentit on väärä paikka siihen.

      Poista
    2. Minusta taas hyvä väittelytyylinen keskustelu sopii blogikommentteihin hyvin.

      Kävin nyt vasta lukemassa sekä edellä että perässä olevat kommentit. Järkevää keskustelua näyttää olevan ja monipuolisia mielipiteitä. Ei yhtään ilkeilyä :).

      Kateus tai pahuus on niin pitkälle yltävää, että poloisia henkensä kaupalla tänne paenneita turvapaikanhakijoitakin kadehditaan. Ei voi kuin haukkoa henkeään näitä juttuja kuunnellessa! Kun kaksi lapsiperhettä tai viisi miestä majoitetaan pieneen kaksioon, niin jotkut alkavat hokea, että liian hyvä majoitus, entäs suomalaiset asunnottomat ja keksiä tarinoita pakolaisten "hyysäämisestä". Totuushan on, että suurin osa perisuomalaisista asunnottomista on alkoholisteja tai muulla tavalla poikkeusihmisiä, jotka eivät pysy missään heille järjestetyssä asunnossa.

      Kateuden lisäksi aikamme on töräyttelyn ja ilkeilyn aikaa. Kiusaaminen on kansanhuvi.

      Ja kolmanneksi: mielensäpahoittamisen aikaa. Yhtäkkiä ei kestetä yhtään mitään, vaan käperrytään kyselemään, onko minulla nyt varmasti kaikki hyvin.

      Minusta on hyvä ymmärtää myös syitä ihmisten pahoinvoinnille. Jotkut saavat niin huonot eväät, henkiset ja aineelliset, että he eivät pysty pyrkimään samaan muiden kanssa eivätkä myöskään suhtautumaan jalosti toisten onneen. Oman itsen ja oman perheen ulkopuolelle on hyvä katsoa osallistumalla vaikka johonkin vapaaehtoistyöhön, jos jää aikaa. Keski-ikäisillä ei varmaan jää. Ymmärrys kasvaa, kun näkee, että toisilla on hyvin vähän mitään, ei edes varaa pahoittaa mieltään.

      Trollitkin ja muut keksityt hahmot, kuten myös epäkohteliaat ihmiset, ovat joskus hyviä keskusteluun tuuppaajia. Kuten tässä. En tiedä, syntyikö siinä blogissa keskustelua, johon Tiia viittaat, mutta sinun blogissa syntyi.

      Poista
    3. Vastaan täällä lyhyesti välistä, että vastailen näihin pikkuhiljaa, sen verran hyvää ja paljon liikehdintää on tänne tullut. Hirmu nätisti täällä kirjoitetaan erilaisiakin mielipiteitä mikä on loistava asia. :)

      Poista
    4. No niin täällä ollaan ja aivan hirmuisen hyviä kommentteja Marjatta ja Anonyymi. Se oli oikeastaan se mitä peräänkuulutin, että miten sen asian esittää. Mielestäni täällä on aivan mahtavaa keskustelua ja vielä erittäin sivistyttä, sellaista oikein toivottavaa ja suotavaa. Älykkään, aikuiset ihmiset keskustelevat. Nimenomaan tässä elämässä olen oppinut varmaan eniten keskusteluista, jossa toinen on eri mieltä ja yhtäkkiä keskustelemalla kummallekin tulee ymmärrys, oma mieli ei muutu, mutta ymmärrys mistä toinen lähtee. Lisäksi ne ystävät joiden kanssa kärhämät pystytään halkomaan, on taas kerran kasvanut ymmärrys ja ystävä on vielä lähempi.

      Postausta lähdin kirjoittamaan tunteella, tuntui pahalta pikkuserkun puolesta, vaikka hän on vahva ihminen, eikä varmasti loukkaantunut edes, hämmästeli vaan. Kuitenkin harmitti se, että jos toinen raataa koko elämänsä hulluna ja sitten lomallaan matkustaa töidensä hedelminä, se on diivailua.

      Vahvasti pidän katkeroitumista luonteen heikkoutena, sillä on ihmisiä jotka ovat menettäneet perheensä ovat köyhyysloukussa ja eivät silti katkeroidu, jotkut katkeroituvat vähästä, jotkut eivät näe oman elämänsä hyvää, vaan kadehtivat mitä muilla on ja käyttävät energiaansa muiden elämän vahtaamiseen. Kaikkia ihmistyyppejä on. Jos jollain on todella kova kohtalo, toki hänen katkeroituminen on ymmärrettävää. Mutta onko ilkeys sitten kuitenkaan.

      Tähän vielä sen verran, että kyseinen kommentti ei tullut anonyyminä, mutta en lähde täällä ihmisten nimiä mustamaalamaan. :)

      Viittasin tuossa meidän hometalokeissiin ym.silloin kun me perheenä olemme olleet totaalisen pohjalla, ei ole ollut edes aikaa ja energiaa pohtia muiden elämää vaan olemme keskittyneet selviytymiseen. Eikä todella ole tullut mieleen kaiholla lukea muiden matkablogeja ja lähetellä katkeria kommentteja, koska ei itse pääse.

      Marjatta sama täällä, aina jos on jotain uutta kivaa tai kallista tai mitä tahansa, häpeilen ja piilottelen.. Kait se onni tulee kätkeä. <3

      Ihanaa viikonloppua teille molemmille viisaille. <3

      Poista
  30. Vihan- ja tunteenpurkauksia on ollut verkossa ja somessa aikaisemmin, ja niitä tulee jatkossakin. Kaikki me, jotka bloggaamme, joudumme elämään sen tosiasian kanssa.

    Rva Kepponen vastasi tuolla edellä hyvin. Kuten hän kommentissaan oivallisesti totesi, Suomi on jakautunut osin kahtia, eikä sille ikävä kyllä näy ihan nopeasti loppua.

    Somen yleisesti luoma hype yhdistettynä tähän suomalaisten eriarvoistumiseen ei ole omiaan luomaan pohjaa toistemme objektiiviselle, tasa-arvoiselle ja suvaitsevalle kohtaamiselle. Tulevaisuudessa löytyy todennäköisesti yhä enemmän uusia mielensäpahoittajia, ja me - bloggajaat sen enempää kuin muutkaan - emme voi sille yhtään mitään.

    Maailma, jossa elämme, on muuttunut - eikä ihan hyvällä tavalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Viisaita sanoja Rouva Sana ja olisi erittäin hyvä kaikkien muistaa, että somekuva kuin vaikka kuva naapurista jolle sanon hei, ei vastaa todellisuutta vain omia mielikuvia ihmisestä. Toisten surut eivät ole kaiken kansan nähtävillä, sillä monesti ne kateelliset ovat myös vahingoniloisia, valitettavasti. Siksi sekä onni, että suru piilotetaan eli mikä on kokototuus, sen tietää vain lähimmät. <3

      Mukavaa viikonloppua <3

      Poista
  31. Tismalleen asiaa! Kateus on suomalaisten perisynti ja paha sellainen! MKH

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on jetsulleen! Silloin kun ihminen voi huonosti, huono olo helposti heijastuu. Kivaa viikonloppua <3

      Poista
  32. Kateus on kumma juttu. Minulle eräs lukija kommentoi blogissani, että hän on minulle kateellinen, kun olen sairauden takia eläkkeellä ja saan tehdä päivisin mitä haluan. En tuo blogissani (enää) esille niitä ongelmia, joita sairauteni aiheuttaa arjessa. Syntyy ehkä kuva, että vaan harrastan ja teen kaikkea kivaa? Ottaisin vastaan työkunnon ja vaihtaisin "laakereilla lekottelun" siihen koska tahansa. Tämä menee vähän sivupoluille, mutta koskaan ei siis voi tietää mitä toisen (lopulta vieraan blogipersoonan) elämässä oikeasti tapahtuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liiolii eläkkeelle jääminen ei ole yksinkertainen juttu, siihen liittyy aivan varmasti myös henkisen puolen kipuilua aivan mielettömän paljon, epäonnistumisen tunteita, kuka minä nyt olen, olenko epäkelpo, miltä näytän muiden silmissä, miten nyt minun elämä. Jos ei sitä ymmärrä, niin täytyy olla vähän hoopo. Sairaseläkkeelle ei Suomessa edes millään pääse, vaan perusteet täytyy olla todella vankat, eli sairaus joka varmasti aiheuttaa arjessa tuskaa ja kipuja tai mitä tahansa. Harmittaa sinun puolesta. Iso halaus. <3

      Poista
  33. Minä kehottaisin vain sivuuttamaan tuon tyyppiset kommentit. Koskaan ei voi tietää, onko tuo tosissaan kirjoitettu, vai onko se vain trolli, jolla on tarkoitus saada bloggaajasta tai parhassa tapauksessa useammastakin, mahdollisimman voimakas reaktio irti. Trollikommentteja taas puolestaan lähinnä ruokitaan, jos niihin kovin paljon reagoidaan. (Mutta ei sillä, mun mielestä trollaaminen on yksi maailman alhaisimpia "kommunikoinnin" muotoja, ja ymmärrän, että muillakin ottaa se päähän.)

    Jos tuo taas on tosissaan kirjoitettu, siis että joku ihan tosissaan siellä ajattelee noin, niin ilkeästihän tuo kommentti on muotoiltu. Taustalla saattaa olla ihminen, joka on pitkään kärsinyt köyhyydestä ja jolla jostain syystä juuri nyt meni kuppi nurin, ja joka purkaa tunteensa todella huonolla ja väärällä tavalla. Tai sitten siellä voi olla ihan vain veemäinen ihminen. :D Mutta kun ei voi tietää, mitä sen toisen päässä siellä oikeasti liikkuu vai liikkuuko mitään, parasta on, kun ei (alkuärsytyksen jälkeen) välitä asiasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin joo, ja olen sitä mieltä, että ilkeys ei ole hyväksyttävää, mutta sen sijaan on ihan luonnollista, että joku on kateellinen toiselle sellaisesta asiasta, mitä itsellä ei ole mahdollista saavuttaa. Ihan hyvä pointti tuo sinun, että voisi ajatella kateuden sijasta, että "miksi en minäkin voisi", ja moni saattaakin saada sellaisesta ajattelusta motivaatiota itsekin tavoitella omia unelmiaan. Mutta sitten on kuitenkin olemassa ihmisiä, (ja pajonkin), jotka ihan oikeasti eivät vain voi. Ei täällä kaikilla ole samat lähtökohdat, se on vain surullinen tosiasia.

      Esimerkiksi erilaiset sairaudet vaikuttavat työnsaantimahdollisuuksiin ja jopa työkykyyn. Lapsuuden kokemukset voivat vaikuttaa myös tosi rankasti siihen, mitä ovat aikuisuuden voimavarat. Jotkut saattavat ponnistaa huonoistakin lähtökohdista, ja se on ihan mahtavaa, mutta aina on niitä, joille se ei vain ole mahdollista. Minusta me muut voitaisiin tehdä edes sen verran, että sallittaisiin heille heidän kateutensa ja ymmärrettäisiin, mistä se kumpuaa. (Mutta ilkeyttä ei tarvi sallia.)

      Mua ei haittaa yhtään, vaikka joku olisi mulle kateellinen tai muuten vain harmittelisi minun onneani, ja vaikka kuinka se joku kuvittelisi, että olen saanut kaiken helpolla ilman mitään vastoinkäymisiä. Se tietty alkaisi haitata, jos minua mustamaalattaisiin, mutta että oltaisiin vain kateellisia... siitä vaan!

      Poista
    2. Kirjoitit niin hienosti miten minäkin ajattelen, ettei tähän ole mitään lisättävää. Kateus tosin hieman sattuu, tulee olo, etkö sinä näe miten paljon minäkin olen tässä elämässä surua ja kipuilua saanut osakseni, oletko sokea, etkö koskaan asetu asemaani. Tällä viittaan joihinkin ns.ystäviin ex ystäviin, jotka ovat aina veuhanneet vaan sitä omaa elämäänsä, purkaneet sydäntään. Kuin minulla olisi aina ollut kaikki hyvin. Tosi ystävä on sanonut, voi hitsi olet kyllä vahva, että olet selvinnyt kaikesta selväjärkisenä.

      Ehkäpä hieman kokemuksen rintaäänelläkin sanon, että silloin kun olen ollut pohjalla, ei muiden elämä tai kateus ole ollut focuksena. :) Vaan selviytyminen. Siksi en aivan ymmärrä. Mutta kuten juuri kirjoitat vaikka ilkeilijän asemaa ymmärtäisi, ilkeys ei ole koskaan hyväksyttävää. Mutta jos joku ilkeilee annan kyllä heti anteeksi, jos toista nolottaa ja ymmärrän nyt oli vaan huono päivä, kurjuutta tai haasteita.

      Olet oikeassa että loukkaantua ei pitäisi, mutta me kaikki olemme vain ihmisiä.

      Kiitos hienoista kommenteista jotka kattoi mielestäni kaiken. <3

      Mukavaa viikonloppua!

      Poista
  34. Hohhoijakkaa! Mä en kertakaikkiaan tajua ihmisiä! OIKEESTI! Miksi? Miksi? Suomalaiset ovat niiiiin kateellista jengiä. Just Tickle your Fancy oli kirjoittanut postauksen, jossa hänen työntä ( bloggaaminen ) ei ole edes oikeaa työtä?! Ihmiset ovat niin hassuja!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh bloggaaminen on kovaa työtä kuules, vaikka ei täällä edes raha juokse. :) Kaikenlaista ja hei kiitos vinkistä, menenoä lukemaan Ticklen postauksen. :) Olet ihana <3

      Poista
  35. No huh huh! Tämä anonyymijutska on puhuttanut aina ja tulee puhuttamaan. En vaan käsitä, miksi aikuinen ihminen ei osaa pitää ajatuksiaan omanaan, vaan pitää pahoittaa toisten mieli? Opettavatko he lapsilleenkin, että netissä saa sanoa mitä vain?
    Miksi esiinnytään anonyyminä, eikä seisota sanojensa takana, jos kerran ollaan vahvasti mieltä asiasta?
    Miksi ei vaan etsitä blogi, josta saa kiksejä, vaan pitää lukea sellaista, mikä ei ole "mun juttu"? Onhan suomalaisiakin blogeja tuhansia! (juu, en tiedä tarkalleen, mutta paljon!) Ja jollei saisi kirjoittaa matkoistaan, niin päteekö sama vaikkapa ruokablogeihin, ettei niitä saisi olla, koska jokainen meistä ei ole gourmetkokki? Tai vauvablogit pois, koska jokaisella ei ole vauvaa? hmm...
    Kateus kukoistaa blogimaailmassa kuin pahasetkin leukapielen karvat joita emme haluaisi nähdä, ja heikolla itsetunnolla varustettuina se vaan paisuu ja paisuu. Kellään ei saa mennä paremmin kuin itsellä, ja jos menee, pitää alentaa, jotta oma pahaolo ei olisi niin räikeää. Halutaan loukata, koska toisella on "liian hyvin asiat", vaikka senkin energian voisi käyttää oman itsensä kehittämiseen ja oman elämänsä parantamiseen. Ei se toisia haukkumalla parane!
    Ei kaikki matkustelemaan pysty, tottahan se on, mutta eikö muka kukaan muukaan sitten saisi matkustella!? Ja jos matkustaa, eikö muka halua blogissa kertoa matkastaan!? Kuka jättää kertomatta, että kävi Thaimaassa, esimerkiksi?! anonyymi itse tietenkin...??
    Sairautta se on kateus, niinkuin yleensäkin tarve päteä ja alentaa toisia.
    Parempaa viikonloppua, stressittömyyttä ja rakkautta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulenkin että kateellisella tulee jokin lapsuuden persoona esille, voisiko olla. Primitiiviset piirteet, kun on itsellä paha olla. Jokaisen meidän sisällähän asuu lapsi ja lapsi ei rajoita tunteita. Kateellinen voi olla katkeruudesta niin vereslihalla, ettei enää osaa säädellä tunteitaan, on niin rikki poikki auki. Mutta silti käytös ei ole hyväksyttävää, ei missään nimessä.

      Heh mä näen niin ne partakarvat voi maar sentään, mutta kevennyksenä onneksi on Epicare. <3 En ainakaan partakarvoihini tukehdu, hih.

      Niin mitäs jos miettisikin mitä minä voisin tehdä parantaakseni omaa oloa, keskittyisi siihen.

      Juu ja aika hassua bloggaajan näkökulmasta, eritoten kun on osittain matkablogi, että matkasta ei voisi kertoa, koska voi sillä loukata jotain. Tällöinhän ei voisi kertoa, että on äiti, koska voisi loukata lapsettomia, ei voisi laittaa ulkolenkkikuvia koska joku ei voi kävellä jne. näin kun alkaisi elämäänsä supistamaan, niin lataamoonhan siitä joutuisi kuules. :)

      Hyvin sanottu tuo loppukin, näin on ja oikein ihanaa viikonloppua <3

      Poista
  36. Aina on kateellisia. Ei sille mitään taida voida.
    Hyvin kirjoitit, ihmetellä saa miksi joidenkin pitää blörpäyttää suustaan/näppikseltään ulos jokainen ajatus joka heille tulee?
    Voin myöntää, olen joskus Tosi Kateellinen. On päiviä jolloin möllötän "miksiminä" - maailmassani, mutta sitten kömmin ja kampean sieltä ulos :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsesäälikäs päiviä on täälläkin ja pää ihan omassa pepussa. Tosin silloin suren ja säälittelen itseäni, en kyllä mieti muiden elämää, en edes silloin jaksaisi. Joten en usko että se on kateutta, että välillä ei kestä omaa elämäänsä ja kokee, että muilla paremmin. Kateus on tervekin tunne, kaiho siitä mitä itselleen haluaisi. Ilkeys onkin sitten se negatiivinen puoli, joka kertoo ihmisen luonten pienuudesta.

      Kivaa viikonloppua <3

      Poista
  37. Kyllä se on ihan niin, että toisen onni on aina itseltä pois ja vielä moninkertaisena. Voi elämä! ;) Pitää kyllä tunnustaa, että Heidin matkakuvat saavat minutkin ihan vihreäksi. Olisipa ihanaa päästä reissuun.

    Hyvä kun avasit sanaisen arkkusi. Toivotaan että ahdistunut kommentoija pääsisi myös reissuun ja rentoutumaan välillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih aivan vehreänä kateudesta, kun katselen Heidin kuvia, ajatuksella, hei mitäs jos mekin seuraavaksi. Ei nyt ihan heti, mutta seuraavaksi. Toki ymmärrän jos on kauhea matkustelupalo ja ei vain ole taloudellisesti varaa ikinä matkustaa, ymmärrän että se sattuu. Siltikään pahan olon viljely ei ole suotavaa, eikä pikkuserkku voi minimoida omaa elämäänsä muiden ihmisten vuoksi, silloin Heidi ei enää eläisi omaa elämäänsä vaan muiden. <3

      Ihanasti sanottu, toivotaan ahdistuneelle, että onni on nurkan takana ja pääsisi rentoutumaan. <3

      Poista
  38. Kyllä suomalaisten kansantauti on kateus! Ainakin minulle tulee se ensiksi moisista ikävistä kirjoitteluista mieleen. Minusta ainakin on ihanaa, jos joku tekee rentouttavan loman tai hankkii jotain kivaa itselleen ja perheelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minustakin on ihana ja ihastelen vaikka jos jollain on upea kahvimuki/peltirasiakokoelma, joita minulla ei ole. <3 Näin on se minkälaisista ikkunoista maailmaa katsoo, puhtaista vain likaisista. :)

      Poista
  39. Se se on, se kateus. Minä en ymmärrä ollenkaan. Hyvänen aika, blogien lukeminen on ihan oma valinta. Ei kannata lukea blogeja, joista tulee paha mieli. En minäkään lue blogeja, joiden aiheet ei kiinnosta. Ihan samahan se olisi, jos sellaisia lukisin ja ruikuttaisi sitten, kuinka kirjoittaja ei tajua kirjoittaa mielenkiintoisista asioista. Voi meitä suomalaisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin lyhyesti vielä selvennän. Minusta negatiivisetkin asiat pitää voida sanoa, eri asia on se, kuinka ne tuo julki.

      Poista
    2. Meillä jokaisella on yksi elämä, aika on kultaakin kalliimpaa, koskaan ei tiedä milloin on jokaisen viimeinen käyttöpäivä, tietenkin tälläinen ajattelu hieman ylevää, mutta kyllä se kallisarvoinen aika tulisi käyttää hyvin. <3 On tärkeää miettiä elämäänsä jo nyt niin, että vanhuksena pystyy katsomaan itseään peiliin. Tämä motto on kantant omalla kohdalla vuosia, en nyt lainkaan viittaa etten tuntisi kateutta, suuttumusta kaikkea mahdollista, mutta miten kohtelee muita. <3
      Olen huono sanomaan negatiivisia asioita, mies siihen oikein kannustaa, koska sitten ne asiat syö ja syö. Negatiivisista asioista tosiaan tulisi voida keskustella, mutta kaikkien kanssa ei edes voi, jotkut suuttuu aina. <3

      Ihana sinä, hyvää viikonloppua <3

      Poista
  40. Eikö tällä kirjoittajalla ole muuta tekemistä...kumma on jos ei tuu paha mieli jossain kohti! Kateus se taitaa tosiaan vaivata, ikävä kyllä. Kateuden ohi pitää päästä ja pitäisi oppia nauttimaan toisten puolesta ja toisten onnesta! Ihanaa viikonloppua Tiia ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja hankkia muuta tekemistä, mitä ikinä se onkin. :) Ihanaa viikonloppua <3

      Poista
  41. Joopa,olen vähän,huom vähän kade Tiian hujuhajuista,koskapa itse olen koukussa tuoksuihin. Aina ei ole varaa ostella,niin. Jospa se ano olikin joku aivan tuttu? Anonahan voi kirjotella hänkin joka ensin nimellään laittaa niiiin ihanan,rakastavan kommentin. Selkään puukottajia riittää. Tuskimpa me kaikki rahattomat ollaan kateellisia jonkun tuntemattoman matkoista tai muusta materiasta,eiköhän se ole "varakkaiden kilpavarustelua".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana sinä, ymmärrän hyvin. <3 Kyllä sitä aina ajoittin pistos tulee, vaikka wau mitä toisella on blogissa, mutta sitten ajatelen wau mitä minulla on, wau miten monta kahvimukia minulla on. Keskityn niihin omiin ihaniin juttuihin, sillä enhän minä voi koko maailmaa omistaa. <3

      Juu ano voi olla vaikka tuttu, hyvinkin voi. :)

      Naulankantaan, ei taatusti kaikki rahattomat ole kateellisia, siksikin tuo kommentti oli ruma heikompiosaisia kohtaan. <3

      Kilpavarustelu on kyllä hassu asia, pitäsiköhän siitä joskus kirjoittaa huumoriaiheinen postaus, en kyllä sitä ymmärrä.

      Poista
  42. Paras blogi jota olen lukenut aikoihin on Asikaine,se vaan on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos loistavasta vinkistä, menenpä tutkimaan. :)

      Poista
  43. Olis kiva tietää haluaako bloggaajat kuulla vaan aina kommentteina,ihanaa,sä oot niin hyvä,olen samaa mieltä.Tässä nämä melkein kaikki kommentit on niin samaa. Kukaan ei ole kateellinen,kaikki tuomitsee arvostelevat kommentit ja anonyymit. En ymmärrä,josko laittais sitten vaan et samanhenkiset jutskaisitte keskenään,oisko hyvä. Ärsyttää se lukijoita tuokin ainainen hymistely,ihanaa,ihanaa,voi harmi.mikä sitten lie aito ihana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastailen tänne väliin taas kun tuli niin mojova kommentti. Eli tämä kyseinen kommentti ei pikkuserkulleni tullut anonyyminä. Toisekseen ymmärrän hyvin mitä ajat takaa ja eriävät mielipiteethän ovat suotavia ja jopa toivottavia. On mahtavaa, että keskustelua syntyy ja erilaisia mielipiteitä, mikä voisikaan tätä kommenttikenttääkään rikastuttaa enemmän. Miten ihmiset edes oppisi, jos kaikki aina myötäilisivät. Uskon kuitenkin, että on mahdollista ilmoittaa eriävä mielipide rakentavalla tavalla, kuten sinä nyt ja moni muukin täällä. Se on juuri hienoa, ilkeys ei. :)

      Poista
  44. Olipas hyvä postaus! En ymmärrä miksi ihmisten pitää aina ilkeillä :/ jos on kateellinen niin pilaa sillä vain lopulta oman päivänsä, koska kateus syö ihmistä itseään sisältäpäin . Ja tuommoiset ilkeät kommentit pilaavat vielä bloggaajan päivän. Eihän se bloggaajan syy ole jos toinen ei pääse matkustamaan .. Ihmisten pitäisi keskittyä siihen mitä heillä on eikä siihen mitä ei ole!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kateus on kuin syöpä ja viimekädessä sairastuttaa kadehtijan. Pahaan oloon keskittyminen eritoten muiden kautta on vitsaus. Koen ettei muiden asiat minulle edes kuulu, en minäkään puutu muiden elämään ja sanele miten muiden tulee elää ja olla. Mutta kaikenlaista hiihtäjää pukkaa, näin se vaan on.

      Ihanaa päivää <3

      Poista
  45. Kiitos tästä postauksesta!
    Aihe tulee monestakin syystä lähelle.
    Eräs minulle tuttu ihminen -yrittäjä hänkin miehensä kanssa - säästi monta vuotta yhdistettyä työmatkaa ja perhelomaa varten. Kertoi minulle etukäteen matkastaan ja kertoi että ei uskalla laittaa julkisuuteen tietoa matkastaan, ennen kuin vasta hieman ennen matkaa. Syynä oli hmisten kateus.
    Matka on onnekkaasti takana ja olen saanut nähdä kuvia ja kuulla kertomuksia elämyksistä joita tuolla matkalla on koettu. Olenko kateellinen ? En ole; sen voin rehellisesti sanoa. Kuvia katsoessani voin melkein tuntea itse olleeni mukana ... minulla on erittäin hyvä mielikuvitus :)
    Ja se riittää minulle. Minulla on muitakin ystäviä jotka ovat reissanneet paljon ympäri maailmaa - ja koen itseni onnekkaaksi että he ovat ystäviäni. Kukaan heistä ei ole leveillyt matkoillaan. Olen todennut että ei ole minun tarkoitukseni reissata pitkin maailmaa; olen toki Ruotsissa käynyt jonkun kerran ja kerran nuorena Mallorcalla. Ja ne reissut riittävät minulle. Toki minulla on haaveita missä haluaisin käydä, jos se olisi mahdollista.Niin kauan kuin se ei ole mahdollista, nautin ystävieni ja läheisteni matkoista.
    " Vain villit linnut lentävät, kesyt kaipaavat."

    VastaaPoista
  46. Taisi tulla tuo lainaus väärin, ajatus on silti sama

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielestäni tuo on jopa järkyttävää, että sinun tutut säästivät monta vuotta matkaa varten ja joutuivat matkaa piilottelemaan ihmisten kateudelta. Tosi ystävä myötäelää toisten iloissa ja voi miltei tuntea, kuin olisi matkalla itsekin, sinä olet sellainen Ritva. <3

      Lainaus oli hieno ja oli miten päin tahansa, niin juuri jotkut elävät unelmiaan, miksi emme mekin nauttisi niistä. <3

      Poista
  47. Mikään ei ole niin kateellinen kuin suomalainen toiselle suomalaiselle, jolla edellämainitun mielestä menee häntä paremmin.
    Lukija älköön vaivautuko käymään blogissa, jos kerran blogitekstit ja -kuvat häntä ärsyttävät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naulankantaan, tähän ei ole muuta lisättävää. :)

      Poista
  48. Lyhyesti ja ytimekkäästi: kateus on niitä kamalampia sairauksia!

    Ei ole parempaa ihon, vartalon
    tai käytöksen kaunistajaa
    Kuin halu levittää ympärille iloa
    pahan mielen sijasta.
    Näin on joku viisas -R.W. Emerson runoillut

    Ihanan iloista perjantai ehtoota Sinulle Tiia ♫~♥~♫

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunis mieli vaikka minkälaisessa kehossa on kaunis, ruma sielu vaikka kuinka kauniissa kehossa ruma. <3

      Ihanaa viikonloppua <3

      Poista
  49. Hui, olitpas saanut paljon kommentteja. :O Tulinpahan mieki soppaa hämmentämään. ;)

    Netissä on niin helppo "piiloutua" anonyymiuden taakse. Se voi olla kateutta tai omaa pahaa oloaan.

    Mutta tosiaan, miksi kätkeä onnea? Miusta jaettu onni on tuplasti kivempi.Vaikka omassa blogissa en hirveän syvällisesti omasta elämästäni kirjoittelekaan, oikeastaan vain sen pintaraapaisun, niin kyllä nimenomaan niistä kivoista asioista on ihana kirjoittaa. Silloin sen saa jakaa muiden kanssa ja parhaimmassa tapauksessa auttaa muitakin esim. matkavinkkien avulla. :) Just tänään en malttanut olla kirjoittamatta erään näkemäni leffan yhteyteen, että minä olin siinä mukana, näyn siinä ja sen lisäksi laitoin musiikkivideon, josta miut voi bongata. :D Se oli miusta niin iloinen juttu, että halusin jakaa (en rehvastella). :)

    Ai niin, ilkeilyllä ei voita mitään, mutta positiivisella asenteella ja hymyllä saa itselleen ja muille paremman mielen.

    Mielenkiintoinen postaus siulla, sellainen ajatuksia herättävä! :)
    Oikein mukavaa viikonloppua siulle, Tiia! <3

    VastaaPoista
  50. Erittäin hyvin sanottu, eikä paljoa lisäilyä kaipaa.

    Meillä kaikilla on mahdollisuus tehdä itsemme onnelliseski, kenenkään onni ei ole toiselta pois.

    Vihaksi pistää tuommoiset, onneksi vastapainoksi on paljon ihmisiä jotka ovat aidosti ja oikeasti onnellisia toisten puolesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänne on tuotu toki näkökulmaa, että joidenkin ihmisten elämän alku on jo niin katkuruudella siivitetty, ettei sieltä enää ponnista ehkä ihminen. Ymmärrän tuon hyvin, silti mietin miksi jotkut katkeroituvat jo vähästä ja jotkut eivät vaikka mitä tapahtuisi. <3

      Poista
  51. Saanko Tiian nyt kiroilla? Voi helvetti.
    Mikä ihmisiä vaivaa? Oikeesti.
    No varmaan se kateus ja se ettei ole omaa elämää. Mulla ei ole aikaa eikä intoa kytätä muiden asioita. Onnen kätkeminen varmaan on just siksi hyvä vinkki ettei ton varmaankin anonyymin tyylisten ihmisten takia aiheuta kateutta. Itselläni on pienten tulojen takia harvoin vara matkustella mutten silti lähtisi ketään haukkumaan jolle tuo matkustelu onni on suotu ja kovalla työllä rahat reissuun kerätty. Kuten sanoit itsekin, kenelle edes toisten raha-asiat kuuluu. Hommatkaa nyt hyvät ihmiset elämä, eiks niin Tiia ja Heidi. Laav juu oot ihana. Hitsi ku heti herätessä alkoikin suututtaan.

    VastaaPoista
  52. Onhan se totta, että blogit varmasti aina jotain ärsyttävät - minua ihmetyttää se, että miksi sitten luetaan niitä ärsyttäviä blogeja- miksei voida nostaa hattua ja jatkaa matkaa - ? Minulta ei ainakaan ole pois jos toiset kulkee ja reissaa- ostaa ja laittaa. Siitä vaan. Suomessa on kuitenkin asiata vielä niin hyvin, että täällä riittää aikaa turhaan riitelyyn ja ilkeilyyn - ja se on kurjaa se.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä pointti, täällä on asiat niin hyvin, että on aikaa turhaan kateuteen ja riitelyyn. Ihminen jolla on todellisia syviä huolia, hänen energia menee selviytymiseen ei muiden matkojen ihailuun ja kateuteen. Näin se mielestäni on.

      Poista
  53. Mäkin aina ihmettelen sitä, että miksi valittajat tuhlaavat energiaansa valittamiseen? Silläkin energialla voisi yrittää tehdä jotain tilanteensa parantamiseksi. Mutta se valittaminen valittamisen ilosta (?) syö myös muiden energiaa ja se jos mikä on minusta vastuutonta. Nimettömänä on tietysti helppo kaataa laskisanko toiseen niskaan, miksei nimelläkin, mutta eipä siinä toista ihmistä ajatella yhtään. Itsekin pidän blogia, jossa yritän pidättäytyä valittamasta, koska se ei hyödytä ketään, vähiten itseäni. Yritän keskittyä hyvään, vaikka se on joskus todella vaikeata. Silti yritän parhaani. Olen aina kannustanut muita ja tulen aina kannustamaan, oli toisen tavoite minkäsuuruinen tahansa. Joskus se voi olla sitä, että jaksaisi iltaan saakka, jaksaisi vielä kerran olla välittämättä ilkeästä sukulaisesta, jaksaisi taistella lapsensa puolesta byrokratiaviidakossa - tai vaikkpa uskaltaa lähteä itsekseen maailmanympärimatkalle! Tai ostaa sen auton, josta on aina haaveillut, tai lähteä opiskelemaan uutta ammattia. Kaikille meillä on eri lähtökohdat, mutta ei niitä kannata arvottaa. Jokainen toimii lähtökohdistaan käsin. Tiia, olen ihan samaa mieltä kanssasi siitä, että kukaan ei jaksa lukea valittamis/rypemisblogeja. Tai vaikea sitä on uskoa. Paitsi jos se rypeminen vastaa johonkin psykologiseen tarpeeseen? Ymmärrän kyllä, että sairastuneet etsivät vertaistukea, ja silloin kun maailma on mustimmillaan, sekin lohduttaa, että joku toinen on kokenut saman. Mutta sekään ei ole sama kuin oman p****lastin kaataminen toisen niskaan. Ja joku kumma magneetti siinä on, että se, joka kertoo onnestaan/ilostaan, saa pian seurakseen jonkun latistajan/energiavampyyrin, joka yrittää vetää hänet oman surkeutensa tasolle. Jos on suosittu blogi, niin karman laki kai on, että sinne etsiytyy latistajia :( ei kai niistä voi olla kuin välittämättä? Heidi pitää kivaa blogia, kuten sinäkin, ja mielestäni paras vastaisku ankeuttajille on pitää oma linja, olla pyytelemättä itseään anteeksi ja ehkä kiertää positiivisuuskierrettä piirun verran isommalle ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikilla meillä on vuoria joita ylittää, kaikki me rämmimme välillä suossa. En kiellä etteikö joidenkin ihmiskohtalot ovat pahempia kuin toisten. Esimerkkejä löytyy lähipiireistäkin, joku on katkeroitunut, mutta oli katkera jo ennen surujaan, joku ei taivu vaikka mitä tapahtuisi.

      Ihana tuo, että positiivisuuskierrettä piirun verran isommalle. :) Siitä voisi lähteä, sillä positiivisuus luo hyvänkierrettä ja päinvastoin. <3

      Sinun bloginimikin on aivan ihana, tulin kurkkimaan blogiasi ja jäin. <3

      Poista
  54. Mun mielestä tollaset kommentit voi jättää täysin huomiotta. Kommentoijalla on jostain syystä paha olo, ja hän sitten päätti kaataa roskat serkkusi niskaan. Kenenkään ei ole pakko lukea blogeja, jotka itseä ärsyttävät. Vastuu käytöksestä on täysin lukijalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on ja toki meilläkin on vastuu täällä blogissa. :) Mutta tässä tapauksessa sälytän kyllä vastuun lukijalle. :)

      Poista
  55. Ei tuollaista kommenttia kirjoita kukaan muu kuin ihminen, jolla itsellään on todella paha olla. Katkera, kateellinen, vihainenkin ehkä?
    Kuten täällä jo monet ovatkin todenneet, niin tuollaiset kommentit ja niiden kirjoittajat kannattaa jättää täysin huomiotta!
    En vaan ymmärrä miksi pitää lukea blogeja, joista tulee itselleen huonot fiilikset? Ja miksi niitä pitää sitten vielä ilkeästi kommentoida?
    Mutta hei, karavaani kulkee ja koirat haukkuu! Sinä ja serkkusi, jatkakaa vaan samaan tyyliin kummatkin, ihan niin kuin tähänkin asti ♥ ♥
    Virkistävää viikonloppua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei jee karavaani kulkee ja koirat haukkuu, tuo on vaan niin viisas lause ja minunkin tulee ottaa siitä opikseni ja olla välittämättä mölystä!

      Ihanaa viikonloppua <3

      Poista
  56. Olipa hyvä kirjoitus Tiia! Sitä minäkin olen ihmetellyt miten jonkun toisen onni olisi itseltä pois. Ei voi ymmärtää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sitä oikein voi ymmärtää, vaikka kuinka yrittäisi. <3 Aina löytyy joku joka haluaa lätistää toisen ilon ja onnen.

      Mukavaa sunnuntaita Johanna <3

      Poista
  57. Hassua, että joku voi olla niin katkera, että syyllistää blogin pitäjää. Maailma on täynnä matkailublogeja. ao. kommentoija voisi vaikka sitten vaan olla lukematta blogeja joista hänelle tulee paha mieli. Tai jos miettii tuollaisia, voi siirtyä seuraamaan yhteiskunnallisiin epäkohtiin tai politiikkaan keskittyviä blogeja. Juuri nyt tuli mieleeni, että miksi edes provosoiduin? :-D Pitäisi kai jättää omaan arvoonsa tai sääliä.

    VastaaPoista