torstai 17. joulukuuta 2015

Kaamosmasennus saapui hiipien...

Nyt kyllä on pakko myöntää, että jonkinlainen kaamosmasennus vaivaa. Ukkeli asiasta aamulla huomautti, että "käytkös vaimo enää pitkillä koiralenkeillä metsässä vai lönköttää suoritatko puistossa?" Jäin kiinni kuin tikkarin kaupasta varastanut lapsi ja jurotin ja katselin varpaitani... Vastasinkin äkäisesti, niin riisuttu olo oli, " että onko pakko aikuiselle ihmiselle saarnata ja olisi minulla takataskussa paljon elämänohjeita jaettavissa sullekin  ukkeli". Ei kauhean rakentavasti alkanut tuo rakentavan välittävä keskustelu. 

Onneksi ukkeli ei ollut pahalla päällä ja katseli sillä lailla lämpimästi, "vaimo hyvä, ne lenkit ovat sinua itseäsi varten ja tekevät, niin hyvää". "Ei masenna, nukut paremmin jne".. Tuumin siinä, että oikeassa toinen on, mutta kyllä tykkäsin hapanta kyttyrää, että piti ennen aamusumppeja aloittaa juonittelemaan hyvinvointiani ajatellen..


Myönnän, että on tullut mm. kerättyä mursumaista varakerrosta kehoon aivan luontaisesti. Tarve syödä hiilihydraatteja on kasvanut ja tuntuu, ettei mikään pidä kehoa vireessä ja unikin on laadutonta pöperöä. Luonto on varmasti luonut meille Pohjoismaiden eläville tarpeen syödä rasvaa, jottei luonnossa kulkiessa iske vilu! Eihän luonto ymmärrä maalämpöä, sähköä jne. Kroppa huutaa mitä kroppa uskoo tarvisevansa ja esi-isien geenien voimilla, jotka hytisivät igluissaan.. Kaikella on perimmäinen tarkoitus ja tarve ja näitä tarpeita ei nykyihminen kunnioita, sillä kaikkien tulisi olla kuikeloita. Kyllä esi-isien ääniä tulisi kuunnella, niissä piilee syvä viisaus...

On tässä muutakin, olen happamampi, sitruunampi, ärtyisämpi, itkuisampi, herkempi, herkkänahkaisempi. Star Warsin eilen nähneenä voisin todeta, että sisäinen valo ja voima ovat säästöliekillä.

Lähdin sitten sinne metsään ja laitoin Calvin Harrisia soimaan, jos saisin siitä nostetta nostella niitä laiskan tahmeita kinttuja vähän sähäkämmin..


Puolessa välissä matkaa odotin hapen ja ulkoilman kauneuden tuovan a-haa elämyksen, mutta eipä tullutkaan, ei koko lenkin aikana. Ei syttynyt valo, ei tullut ylimääräistä energiaa, ei tuntunut missään... Kyllä on himputin synkkää ja pimeää ulkona, ota nyt sitten siitä kaikesta mutavellistä voimaa! Nooh Samppakoira nautti, vaikka paremmat pisulöyhkät on kyllä siellä löntystelypuistossa... Että hieman niin kuin sen varjolla olenkin siellä löntystellyt... Vähän niin kuin Samun mieliksi. ;)


Mitä  nyt sitten? Kysynkin teiltä miten jaksatte tämän talven pimeimmän ajan tai pitkittyneen syksyn ja  mistä ammennatte energiaa? Hyviä vinkkejä otetaan ilolla vastaan ja kyllä syön vitamiineja, polttelen feng shui kynttilöitä, syön melatoniinia ja taas happihyppelen.. Pitäisikö syödä raakaruokaa, joogata, mitä tulisi tehdä, että saisi elämän valon taas takaisin? Tää on kyllä taas niin tätä, onko sielläkin? Terkuin Vetelys Maximus

64 kommenttia:

  1. Hehe, kuulosti ihan multa: paisun, nukun huonosti, itkeskelen ja äksyilen... :D Itse saan virtaa mahd.puhtaasta ravinnosta ja ulkoilusta, mutta kyllä tää olemus alkaa olla sellainen että ahdistaa jo. Tsemppiä, täällä on maa valkoisena, joten sekin virkistää, miksi viikonlopuksi on luvattu niin lämpöistä. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu välillä vaan ahdistaa vaikka tekisi mitä! Tulisi edes valkea maa... <3 Ihanaa viikonloppua Katja <3

      Poista
  2. Huh huh vaan tohon valon etsintaan... nyt 2 vuottq kohta taistellut tan kaamoksen kanssa ja valoa ei nay, unelmia ja suunnitelmia pukkaa takas tonne Californiaan muuttamisessa. Jos loydat kaamokseen niksit, vihjaise mulle myos 😄 Yogaa ulkoiluu valohoitoo melatonia D Omega3 napostelelen paivittain, mut paa pysyy paksun usvan lumoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi California! Vuosi sitten siellä ja koko ajan mieli haikailee sinne. Ymmärrän paremmin kuin hyvin. <3 Hyvin kuvailtu, paksu usva se täälläkin, kuin ei heräisi lainkaan. Olisikohan se luonto tarkoittanut niin, että mekin menemme talviunille?

      Mukavaa viikonloppua <3

      Poista
  3. Joku sanoi, että ensi viikolla alkaa päivä pitenemeään. En tiedä onko totta, ja eihän sitä heti huomaa, mutta tammikuun lopulla on jo valoisampaa ja helmikuussa ihan selvästi. Mun pitäisi ulkoilla enemmän. En meinaa saada isteäni liikkeelle auringon laskettua. Nyt mietin meenkö yhteen palvelukseen tuonne kappelille, sataa jotain räimälettä ja on pimeää, yhtään ei huvittaisi lähetä kotipesästä. Kauniit kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. AAAAGH! Lähdin sadetta uhmaten kohti kappelia, mutta bussia ei tullut ja myöhästyin. Sinne ei pääse myöhässä sisään. Tulin kotiin kiskan kautta. :( NIIN tätä josus!

      Poista
    2. Ihana sinä ja voi ei, en kestä! Mutta hei kiskan kautta, ymmärrän paremmin kuin hyvin ja toivon, että löytyi hyviä herkkuja. On toooosi vaikeaa nousta illalla soffalta ja painua koiran kanssa lenkille, monesti ukkeli hoitaakin sen iltalenkin, en vaan jaksa, vaikka unien kannalta hyvää tekisi! <3

      Mukavaa ja leppoisaa viikonloppua <3

      Poista
  4. Meitä on sentään täällä Norjan rannikolla siunattu aurinkoisilla päivillä viimeisen kahden viikon aikana - ainakin joka toinen päivä.
    On ihan uskomatonta, miten se auttaa jaksamaan ja yksikin lenkki auringossa antaa energiaa.
    Eihän tämä pimeä aika mitään helppoa ole ja minun on kyllä pakko lähteä lenkkipolulle sateellakin, mutten en jaksa.

    Tsemppiä sinulle! Kevät tulee taas....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa jos aurinko paistaa siellä ja juuri lenkki auringossa. Sellaisia ei ole täällä päässyt aikoihin harjoittamaan, tuntuu että pimein talvi ikinä!

      Kevät tulee, mutta sitä ennen hyvää viikonloppua <3

      Poista
  5. Jahhah, mitähän tuohon sanoisi. Ainakaan virtaa ei tule siitä, että painuu sohvan nurkkaan vällyihin lukemaan kynttilöiden valoon, kuten monissa ohjeissa sanotaan ;) Ennemmin se kuitenkin tulee tuolta ulkoa. Jos vaikka josksu näkisi siellä jonkun ihmisenkin. En ole moista koskaan itse kokenut, kun just tämä pimein aika on kaikein inspiroivinta moniin tekemisiin. Mutta sen olen huomannut, että jos syö paljon niin tulee mälli olotila, eikä jaksa mitään. Sitten kun mälliin oloon taas syö lisää, niin taas on mällimpi olo ja vielä jos tykkää leipoa ja laittaa ruokaa,niin kaikki on menetetty, heh... Kokeile kasvisravintoa, minusta tuntuu, että olen reipastunut, kun olen ollut viimeiset kolme vuotta täysin lihaton ja kalaton. Ainakin se on eläin - ja maailmaystävällistä. Ja kasvisravinto ei todellakaan ole mitään salaatin ja ruohojen pupeltamista, miksi se halutaan leimata. Just söin vuohenjuustoperunoita ja kasvispyöryköitä, kun Ukkokölli teki, niin ja salaattia ;)Voi voi, millä minä sua nipistän....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin totta ja voi miten helppoa sinne soffalle on käpertyä...

      On totta myös tuo, jos syö liian raskaasti, niin kroppa väsyy ja uinahtaa. Pitäisi varmaan päivisin syödä juuri joku raaka avokadolehtikaalismoothie, niin sillä voisi jaksaa. Kyllä kasvisruoka on todella hyvää ja viime aikoina on todella paljon tullut mietittyä eläinten oloja ja juuri sitä, että tarvitsenko lihaa vai en...

      Vuojenjuustoperunat ja kasvispyörykät, suuri NAM. <3

      Mukavaa viikonloppua <3

      Poista
  6. Ei neuvoja täältä, Huoh. Samassa mutavellissä löntystellään.. Tsemppiä kuitenkin sen reippauden etsimiseen

    VastaaPoista
  7. Meitä mutavellissä kahlaavia taitaa olla useampiakin. Todella ankeaa aikaa, eikä siihen minulla auta kuin aika. Odotan kuin kuuta nousevaan, että tulee taas kevät. Sen olen huomannut, että lisävalo ei kyllä ole pahitteeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja tsempppiä Tiiuli. Kyllä me tästäkin taas noustaan :)

      Poista
    2. Kyllä me vielä noustaan jahka se aurinko jaksaa sädettää. Kivaa viikonloppua <3

      Poista
  8. Hei, kohta on joulu ja uusi vuosi ja sitten alkaa se minusta rankin, eli tammikuu! Kyllä se sieltä se kevät yllättäen nopsasti tulee, kun ollaan jo tässä vaiheessa. Minuakin väsyttää aina näin syksyllä, mutta siihen ei vain kannata jäädä makoilemaan:) Ihaninta olisi lähteä aurinkoa hakemaan just tuossa tammikuun alussa, mutta pahus kun se ei ole lasten/nuorten kanssa mahdollista aina tuon koulun kanssa! Se muuten kummasti piristi viime keväänä, tuo helmikuun alun reissu lämpimään:)
    No, ei kat tässä auta neuvoa, kun että lusittava se on, ei siitä mihinkään pääse! Koetetaan jaksaa! Huomenna on jo perjantai ja enää muutama päivä töitä ja sit lomaaaaaaaaaaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yleensä helmikuu on jostain syystä ollut se, että sisäinen valo on sammunut, ettei enää ole talven harmauden jälkeen jaksanut pinnistellä, mutta mitä tämä on, jo nyt ihan tattis!

      Nyt kyllä aurinkoloma olisi poikaa! Ihanaa lomaa ja viikonloppua nyt ensin kuitenkin. <3

      Poista
  9. Ulkoiltua ja muutenkin liikuttua tulee tälläkin ihan liian vähän. On vain niin paljon mukavampi käpertyä sohvalle.
    Muuten en kyllä kärsi ollenkaan tästä pimeydestä, vaan olen siitä harvinainen että tykkään tästä. Minulle tulee ennemminkin keväällä se "kaamosmasennus" ja se taas johtuu siitä, etten taaskaan onnistunut menneen talven aikana karistamaan niitä kiloja, jotka aina syksyllä suunnittelen talven aikana hävittäväni. Sitten tuntuu vaikealta vähentää vaatetusta kun ilmat lämpenee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Soffa on niin hyvä paikka, shaali, kynttilät, herkut ja kirja. <3

      On muuten jännä, että monille tulee keväällä se väsymys ja toisilla taas nyt. Niin me olemme erilaisia.

      Juu ei mietitä niitä kiloja, se vaan on niin loputonta. Kunhan ihmisellä on joltisen hyvä olo, niin sillä mennään...

      Kivaa viikonloppua <3

      Poista
  10. Tuttu tunne, joten kaikki sympatiat sinne. Aamulla kun töihin raahautuu on pimeääkin pimeämpää. Illalla kun kotiin taivaltaa, on taas pimeää. Tänään meinasi itku tulla, kun tulin kotiin. Otin työpaikalle tulleet joululahjat mukaani, kun lähdin kotiin. Kotimatkalla muistin, että työpaikalla on huomenna pikkujoulukahvitilaisuus nyyttärimeinigillä. Siis kaupan kautta kotiin, jotta olisi jotain vietävää kahvipöytään. Mies muistutti tekstarilla, että osta vessapaperia. Satoi räntää, oli liukasta ja pimeää, mutta selviydyin kauppaan asti. Kaupasta kun lähdin kävelemään kohti kotia, totesin, etten pysty pitämään sateenvarjoa, koska muuten kaikki kantamukset olisivat toisessa kädessäni. Luovuin siis sateenvarjosta ja raahauduin kotiin kuin muuli. Kotiin päästessäni kissa meinasi karata avatessani oven. Hirvittävä show päälle. Tiputin kaikki vettä valuvat kassit ja vessapaperipakkauksen eteisen lattialle ja totesin, että on tämäkin talvi. Nyt on siis oikeasti tunne, etten jaksa enää yhtään tätä pimeyttä ja vielä vähemmän tuota märkyyttä. Käyn iltaisin kissan kanssa ulkoilemassa. Tämä yleensä piristää mieltä, mutta nyt ei kissaakaan huvita viettää tuntikausia ulkona, joten ulkoilutkin ovat jääneet liian lyhyiksi. Odotan tammikuuta, koska silloin ainakin itselläni alkaa jotenkin elämä voittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi tätä sinun tekstiä, ihan kuule sydämestä ottaa ja näen jopa itseni tuossa tilanteessa... Tämä on välillä niin tätä ja kun alkaa menemään pieleen, niin menee sitten kunnolla! Juu tästä säästä ei kissatkaan tykkää, eikä edes meidän koira!

      Kevättä odotellessa, mutta rankkaa odotella aina noin puoli vuotta valoisaa aikaa.

      Zemppiä ja oikein mukavaa ja parempaa viikonloppua <3

      Poista
  11. Yep! Samat fiilikset olleet täälläkin ja kovasti on yritetty pitää mieli virkeänä ja viikot kiireisinä!! Mulla ei oo ikinä syksy ja pimeys vaikuttanut, mutta tänä vuonna olen tuntenut sen kunnolla nahoissani! Tylsää!! Paljon unta ja itsensä reippaana pitäminen on auttanut minua! Ja hei, jos masentaa ja ärsyttää niin täytyy antaa myös siihen lupa ja märehtiä siellä hetki. Kyllä sieltä aina sitten ylös noustaan!!

    Tsemppiä ihanuus <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan sama, aivan ensimmäinen kaamosmasennus, mistähän tämä johtuu. Tämä on nyt niin monilla, onkos se kun aurinko ei paista ja lunta ei ole.. Kunpa saisi joskus nukkua, Sofia 9v on vaan sellainen aamuvirkku, ettei täällä nukuta ikinä aamuisin. Tsemppiä ihanainen ja levollista viikonloppua. <3

      Poista
  12. Kyllä tämä pimeys ja mustuus ja märkyys vaan meinaa viedä voiton ihmisestä... Mutta kyllä se tuo ulkoilu kuitenkin piristää, vaikka lähtemiseen tarvitaan yleensä melkoinen itsensä tsemppaus... Meillä on nuo kaksi nelijalkaista, jotka kyllä pitävät huolen siitä, että joka päivä on ulkoiltava, vaikkei yhtään kiinnostaisikaan, mieluiten painuisin peittojen alle mököttämään... Mutta kyllä me tästä Tiia selvitään, kohta alkaa päivä pitenemään ja juhannuskin on jo puolen vuoden päästä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se on, jos hautatuu kotiin, niin tämä tila vain pahenee! Onneksi on koira. Olisi kyllä ihanaa hetki vain lojua, siihen taatusti kyllästyisi ja sitten olisi akut ladattu. Tai näin ainakin kuvittelen. ;)

      Ihanaa viikonloppua <3

      Poista
  13. Ihanat maisemat sulla on ainakin lenkkeillä. <3

    Kyllä tää pimeys vie voiton ihmisestä, joten voin samaistua. Tänään satoi tosi nätisti lunta, mutta tiesin, että kohta sulaa, kun melkein kymmentä astetta luvattu viikonlopuksi lämmintä. Siis lämmintä joulukuussa oikeasti. :( Juhannuksena oli melkein kylmempää. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin vaikka on mutavelliä, niin sielu kyllä lepää meren lähellä ja metsässä. Miten sitä jopa epätovoisesti nauttiikin pienestä lumihippusesta. <3

      Hih nyt alkoi naurattamaan, miten hullunkurista, juhannuksena oikeasti oli varmaan lämpimämpää, kuin nyt jouluna. Maailmankirjat ovat totisesti sekaisin.

      Levollista viikonloppua Jonna, kyllä me tästä. <3

      Poista
  14. Minä sain avuin juurikin sillä, että jätin hiilarit - ne turhat hötöt. Heti olo parani- ja yöunet. En ole kuitenkaan niin tiukkapipoinen sen suhteen ,että esim. kylässä nipotan.. syön mitä tarjotaan jos mieli tekee, mutta omassa arjessa olen tarkka. Valkoisen sokerin herkut on pois kokonaan - jouluna teen poikkeuksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu sepä siinä on, että hiilarit on taas hivuttautuneet elämään, tuntuu että ilman niitä, ei konehuone lainkaan käynnisty. Miten hyvä olo oli ilman niitä, nyt massua kivistää sitten koko ajan.

      Hyvä Anne, täytyy yrittää ottaa esimerkkiä ja ryhdistäytyä, mutta joulun jälkeen vasta. ;)

      Mukavaa viikonloppua <3

      Poista
  15. Armollisuus itselle, suklaa (kohtuudella), jooga (todella auttaa...kaksi vuotta joogaa takana) ja omega-3 (ihan paras)! Ja silloin kun masentaa niin kannattaa käydä ihan siellä pohjalla ja tutkiskella itseään, sieltä on sitten hyvä ponnistaa ylös! Nämä ainakin pitävät oman kaamosangstin lotolla...ja tietty ne läheiset, vaikka itsehän sitä omasta olosta ja onnellisuudesta on vastuussa, niin ymmärrys läheisiltä auttaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heli niin viisaita neuvoja! Kohtuus kaikessa ja joogasta olen kuullut, että pitäisi säätää lakisääteiseksi jokaiselle keski-ikäiselle. ;) Varmaan säästyisi moni kremppa. Niin totta ymmärrys läheisiltä auttaa, positiivinen asenne ja taas mennään. <3

      Halit <3

      Poista
  16. Juu sitä on tääläkin päin liikkeellä ja kun siihen viä pukkaa migreeniä päälle, niin onhan sitä vitsit meleko vähis ☺☺
    Tänä pimeimpänä aikana haluaisin vetää "fällyt" niskaan ja nukkua maaliskuuhun asti vaikka sitten "koiran unta" ☺☺
    Lohdutuksen sana, viikon päästä on jo päivä pidentyny, ainakin vähän ♫♫
    Mukavaa ehtoota ja ihania unia Sinulle Tiia ~♥~♥~

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Migreeni on niin rankkaa ja sitähän nyt pukkaa, koska on niin tööt ja krooninen väsymys. Alkaa jo kun silmänsä aukaisee ja elohiirikin on nykinyt viikon, voi maar.

      Fällyt niskassa loikoilua maaliskuuhun tai aurinkomatka, niistä haaveilen tässä ja nyt. <3

      Tuo lohduttaa oikeasti, niinkö pian jo alkaa päivät pidentymään, ihanaa. <3

      Ihania unia ja mukavaa viikonloppua. <3

      Poista
    2. Pitää viä tulla sanomahan, jotta tuota elohiirtäkin on liikkeellä, mulla se on vieraallu viikon verran. Hyi hiitehen se elohiiri ☺☺☺

      Poista
  17. Tutulta tuntuu - meillä vaan taitaa olla sellainen tilanne, että isäntä ei kohta uskalla sanoa yhtään mitään - saa niin kiivaan ja kiukkuisen vastauksen;)
    No - normijurmitukseen vielä päälle sairasloma, jolloin ei saa tehdä mitään, niin ei se kiukkukäyrä ainakaan laskusuunnassa ole. Mutta onneksi tunnen itseni - olen sitä mieltä, että jokanaisella pitää olla oikeus niihin alakulon päiviin. Kun tarpeeksi kauan (ja se tarkoittaa joka naiselle eripituista aikaa) rypee siinä alakulossa, niin siitä nousee jo pelkän kiukun voimalla, kun se alkaa kyllästyttämään. Ja jos ei kiukku auta, pitää vaan odotella niitä valoisampia aikoja. Ja katsella kateellisena kuvia etelän lämmöstä ja valosta - tai sitten ihanista lumisista maisemista;)
    Tsemppiä, Tiia ihaNainen - tulee se parempikin päivä vielä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi teitä, nyt on kyllä ärripurri herkässä... ;)

      Mutta sinulla on kyllä rutistavaa, koska eihän se sitten ole oikeasti kivaa maata, silloin kun se on pakko! Se on muuten totta, että kun aikansa makaa, niin rupee oma itsensä inhottamaan, että oksat pois ja ryhtiliikehän siitä seuraa. Seinätkin kaatuu päälle. ;)

      Toivotaan lunta tai etelän aurinkoa, jompaa kumpaa, kyllä kelpaisi.
      Zemppiä kovasti sinnekin ja pikaisia paranemisia Lady ihanuuspakkaus <3

      Poista
  18. Kyllä tuo pimeys ja jatkuva harmaus vaikuttaa minuunkin. Jos vaan vähänkin näkee päivänvaloa, niin heti on pirteämpi olo. Ulkoilu auttaa myös. Minä yksinkertaisesti myös nukun enemmän kaamosaikaan. En kärsi univaikeuksista vaan siitä, että edes 8 tuntia ei meinaa riittää. Sellaisen olen huomannut, että jos syön jonkun vähänkään tukevamman lounaan, niin iltapäiväkooma on ihan hirveä. Siksi syön vain salaattia lounaaksi. Sitten olen tosin välipalasta huolimatta ihan törkeän nälkäinen illalla, mutta pysyn kuitenkin päivän työkuntoisena. Kaikki hommat pitää yrittää hoita tehokkaasti ennen tuhdimpaa ilta-ateriaa, koska sen jälkeen pystyn vaan löhöämään :)

    Tsemppiä, kohtahan tässä alkaa päivä pitenemään ja jos vaikka tulisi lunta ja ulkoilusäätä, niin se helpottaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta, että tarvitsisi 10 tuntia unta, kun kesällä pärjää 6:lla, mutta yleensä nukun sen 6-7t ja olen niin väsynyt...

      On totta ettei iltapäivällä kannata töissä syödä raskasta lounasta tai tulee unelias olo ja menee vetämättömäksi.

      Mutta nälkä on sitten aina edessä ja iltaisin en syö 18:n jälkeen tai heh alkaa närästämään. Näitä keski-iän vaivoja nämäkin.

      Juu se löhöäminen on kyllä nyt aika in. :)

      Zemppiä sinnekin, kyllä me tästä heti jos ja kun saadaan paremmat säät.

      Iloa viikonloppuun <3

      Poista
  19. Voi kun osaisin auttaa...Itse olen tällainen yliaktiivinen ihminen, jolle puolen päivän 'tekemättömyys/joutenolo' vastaa puolen vuoden masennusta :)
    Mutta jotain positiivistä tiedossa, nimittäin talvipäivänseisaus on tänä vuonna 2015: 22. joulukuuta klo 6.48 eli ensi Tiistaina ( oikein googletin) eli sen jälkeen taas päivä pitenee ja mennään kohti valoa; kevättä ja kesää!!! Tuolla ajatuksella minä tsemppaan itseni tämän pimeyden ja kylmän läpi.
    Muutenkin samat mietteet kuin Lady of The Mess kirjoitti, ei jaksa mököttää kauaa kun alkaa sekin jo kiukuttaa ja sen voimalla sitten eteenpäin....Voimia ja jaksamista Sinulle <3 ja anna sen ihanana lenkkikaverin ulkoiluttaa sinua siellä puistossa tai metsässä, kummassa vain tuntuu paremmalta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh onko se jo ensi tiistaina! Niin se on, että jos aikansa löhöää tai on löysäpalleroinen niin tulee itseinho. Toisaalta ehkä on joskus mentävä sen kautta. Oi ollapa yliaktiivinen, aika harvoin sellainen nykyään.

      Kiitos kovasti Satu ja kyllä se ulkoilu aina auttaa ja tulee paremmat unetkin. <3

      Oikein leppoisaa viikonloppua <3

      Poista
  20. Marras-joulukuu on väsyttävintä aikaa, olen aika ärsyyntynyt mm. töihin, valittaviin asiakkaisiin, ajan, valon ja voiman puutteeseen. Katse on jo keväässä. Pieni helpotus tulee kun päivä alkaa pitenemään, vaikkei sitä heti huomaakaan. Odotan joulun päiviä anoppilassa kun saan nukkua niin paljon kun haluan ja halailla eläimiä. Toivottavasti aiitä saa taas voimaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katse keväässä, se luo toivoa. <3 Teidän ihana anoppila, odotan innolla taas kuvia, viime vuonnakin oli aivan mielettömiä tunnelmia teidän joulusta. <3

      Zemppiä ja pian se joulu tulee niin pääset nauttimaan, sitä ennen mukavaa viikonloppua <3

      Poista
  21. Johan olisi outoa, jos ei koskaan olisi niitä alakulo-väsymys-haluttomuus-päiviä. Uskon, että elimistö ja aivot 'nollaavat' itsensä, jotta 'uudelleen käynnistyminen' voi alkaa ja mieli sekä olemus reipastuvat jälleen. Ja talvipäivänseisaus on tänä vuonna 22. joulukuuta klo 6.48 eli aurinko on suoraan Kauriin kääntöpiirin yläpuolella ja silloin auringon deklinaatio on minimissään ja aurinko on alimmillaan taivaalla etelässä ollessaan ja Loppiaisena jo huomataan päivän pidentyneen :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin pieni masennus on vain inhimillistä ja kuuluu elämään. Onnikin tuntuu suuremmalta ilolta, kun on kokenut myös pohjamutia. Ihanaa kuulla, pian elämä voittaa ja nyt on jotain mihin tähdätä eli 22 päivään. <3 Loppiaisena viimeistään helpottaa. <3

      Mukavaa viikonloppua <3

      Poista
  22. Tiedätkö Tiia mitä: minusta meidän suomalaisten pitäisi entistä enemmän hyväksyä se tosiasia, että meillä on tämä hetken kestävä synkkä kaamosaika, jolloin mikään ei huvita eikä jaksa. Miksi aina pitäisi jaksaakaan?

    Jos masentaa, arkeen ei saa oikein kunnollista otetta niitä pakollisia lukuun ottamatta, ja mikään perinteisistä lohtuasioista (kuten pitkät juoksulenkit, hyvä musikki, kynttilät, katsomatta jääneet - tai moneen kertaa katsotut - leffat, tee, kahvi ja suklaa ja nukkuminen - ei auta, vetäydyn suosiolla omaan synkkyyteeni ja räydyn oikein urakalla.

    Totuushan on, että tämä pimeä vuodenaika juuri nyt on ihan utopistisen kamalaa, jos asiaa miettisi ihan tarkkaan.

    Kun antaa omalle räytymiselleen oikeasti luvan, kohta tekee mieli nousta takaisin jaloilleen. Lopulta ei räytymistäkään loputtomiin jaksa. Onneksi <3.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö Rouva Sana sinä olet kyllä viisas nainen ja kun asian noin puet, niin kaikki kuulostaa järkeenkäyvältä. Se on jotenkin epähyväksyttävää, jos välillä on tehoton tai masentaa. Niin miksi aina pitäisi jaksaakaan, ei kai kukaan aina vaan jaksa.

      Jotenkin vaan perhe ei anna tilaa räytyä ja tuo ukkelikin on aika tehokas pakkaus, niin jotenkin siinä ei sitten oikein kehtaa räytyä, vaikka aivan hyväksyttävää se on.

      Hyvin kirjoitettu, elämme utopistisen kamalaa aikaa, eikä ihme, että Suomessa haetaan lohtua pullosta tai, että masentaa jopa kovastikin.

      On totta, jos saa hetken olla ja hengähtää, niin taas jaksaa painaa.

      Ihana sinä, että mä tykkään susta. <3

      Poista
  23. Sillä ajatuksella jaksan, että viikon verran enää niin aika alkaa kääntymään kesää kohden! Sillä pärjään tämän synkimmän ajan. :)
    Hyvää Viikonloppua! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yes, tätä en tiennyt, mutta kyllä kohta siis helpottaa, jipii.

      Ihanaa viikonloppua ja synttäriä. <3

      Poista
  24. Tänä talvena olen itsessäkin huomannut pienen alavireen, en ole kotonakaan jakanut touhuta samanlailla kuin yleensä. Olen viritellyt tänne valosarjat ja ostellut hyasintteja ja poltellut kynttilöitä muttakun ulkona on aina se sama pimeys ja märkyys niin onhan se masentavaa. Olen yrittänyt vaan ajatella että "kyllä tää kaamos on kohta ohi" ja "eipähän tarvi imuroida kun ei ees nää niitä pölyjä" :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih niin totta emmi, on tullut vähemmän imuroitua. Hei nyt löytyi yksi tosi hyvä puoli kaikessa tässä pimeydessä. Totta, ei ole auttanut kynttilät, ei kukat, ei oikein mikään... Mutta kyllä se tästä ja niinhän se on aina mennyt.

      Oikein mukavaa viikonloppua emmi <3

      Poista
    2. Heh eikö :-D ei kyllä oikeesti nää siivota. Keväällä aina koittaa karu totuus kun aurinko valaisee vähän liiankin hyvin kaikki pölypallot...

      Kyllä se kevätkin onneks vielä tulee :-) Kivaa viikonloppua sinnekkin<3

      Poista
  25. En muista milloin olisin ehtinyt lenkille ja koiruuden kanssa tehtin vuosikausia tuntien lenkkejä saaremme upeissa maastoissa. Aivan selvä, että tämän on muututtava.

    Muuten: Joogahengitys lenkillä auttaa. Nenän kautta syvä sisäänhengitys, sitten pidätät hengitysta ja sitten pitkä uloshengitys ja taas sama uudelleen ja uudelleen. Eron huomaa. Nykyihminenhän hengittää melkein vain osalla keuhkojaan.

    Me aloitamme Upiqinon Q10 nauttimsen just kohta. Sen teho alkaa tuntua parin viikon päästä ja sitä ei sitten lopetea ennen kesää. Otetaan aamulla, sillä ainakin herkkäunisilta tuo vie yöunet.

    Ja nyt niskajumpalle...

    Tuikkivaa joulukuun jatkoa sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin lenkkeilykin vie paljon aikaa... pari tuntiakin päivässä... Toki se on kuin laittaisi rahaa pankkiin, mutta silti kaikki aika tulee jostain napsaista.

      Kiitos tuosta vinkistä ja tiedän muuten, että hengitän juuri väärin ja yritän joskus aina muistuttaa tuosta oikealla tavalla hengittämisestä. Oma hengitys on sellaista pinnallista ja jännittynyttä.

      Nyt täytyy googlata välissä ja juu täälläkin kyllä nautin vaikka mitä lisäravinteita, mutta ehkä en juuri niitä oikeita. Tutkinpa asiaa lisää, sillä Leena sinun näihin juttuihin aina uskon.

      Niskajumppa on muuten loistojuttu myös, ihan jumissa täällä.

      Ihanaa viikonloppua ja joulun taikaa Leena ihanuus <3

      Poista
  26. Itsestäni tuntuu, että valmistautuminen jouluun auttaa yllättävän hyvin jaksamaan kun voi sytytellä kynttilöitä ja laittaa jouluvaloja lisäten keinotekoisesti valoa. Mutta tottahan se on ettei mikään keinovalo korvaa sen auringonvalon puutetta. Ehkä pahinta on siirtyminen kesäajasta taas takaisin normaaliin aikaan kun töistä kotiintullessa onkin aivan säkkipimeään. Tottumiseen vie pari viikkoa ja sen ajan kuluessa pimenee entisestään.

    Ulkoilu koiran kanssa kyllä nostaa kummasti vireystasoa ja kun päivässä on pakko käydä kolmasti ulkona niin saahan sitä samalla myös happea ja liikuntaa itselleen. Rouva Sanaa lainatakseni meidän on vain hyväksyttävä tämä kaamosaika ja oltava myös "jaksamatta välillä". Huomaan omasta koirasta, että se siirtyy myös pimeänä aikan sellaiseen kaamosmoodiin ja sen vireystaso taas lisääntyy valon myötä. Pimeällä voi olla myös armollinen itselleen ja kuunnella oman kehosta viestejä.

    Suklaata ja herkkujakin voi kyllä syödä kohtuudella kunhan ei vedä itseään ihan hirveään sokerihumalaan koska se jos mikä väsyttää vielä enemmän. Hyvä seura, musiikki, elokuvat, käsilä tekeminen, yhdessäolo antavat voimaa jaksaa ja joulun odotus - ainakin itsellä tämä toimii.

    Valoa kohden mennään Tiia ja kohta on joulua. Hyvää viikonloppua ja joulunodotusta <3

    VastaaPoista
  27. Niin oikeassa olet kaikessa ja onneksi on koira, tai muuten en kyllä varmaan nyt lenkillä kävisi. Olisinkohan ihan jo pöpipää sitten, konvehtirasiatolkulla varmaan menisi soffalla maaten sukulaatia kitusiin.

    Niin totta, välillä pitää antaa itselleen armoa, ettei aina ole yhtä jaksavainen ja välillä täytyykin levätä.

    Kynttilöiden polttelu auttaa ja liekin lepatus jotenkin rauhoittaa. <3

    Oikein ihanaa viikonloppua Marjo ihanuus ja lämpimiä ajatuksia täältä. <3

    VastaaPoista
  28. Voih, olenkohan ainoa joka rakastaa kaamosta <3 Kevät ja kesä ja valo on ihanaa aikaa mutta rakastan myös tätä salaperäistä hämäryyttä. Rakastuin kaamokseen ollessani Pohjois-Norjan saarella töissä ja siellä oli OIKEA kaamos jota ei näin etelässä olekaan. Oletko koskaan kokeillut kirkasvalolamppua? Pyydäppä Joulupukkia tuomaan sellainen jos se auttaisi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et ole kommenteista päätellen ainoa <3 Kauniisti kuvailet pimeää yötä, jossa vaellamme. <3 Hui Pohjois-Norjan pimeä yö..

      Kirkasvalolamppu olisi varmasti pelastus! Olen aivan varma.<3

      Ihanaa joulunaikaa ihanuus <3

      Poista
  29. Kovin tutulta tuntuu. Varsinkin ne tasaisen harmaat sateiset päivät ottavat todella koville. Viime viikolla, kun oli muutama kirkas päivä, niin heti tuntui astetta paremmalle. Liikunta auttaa, ihan mikä tahansa. Jos ei pääse liikkumaan, niin olen ihan hirveä mörökölli ja masennun entisestään. Ja kyllä silläkin on vaikutusta mitä suuhunsa pisää, valitettavasti välillä ei vain jaksa panostaa siihenkään. Ja ensi viikolla on tosiaan talvipäivän seisaus, jonka jälkeen päivä alkaa pikkuhiljaa pidentymään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liikunta ja happi auttaa ja hyvin nukutut yöunet. Mutta tasaisen tappava pimeys ja etenkin jatkuva sade! Voi mööh....

      Kyllä se tästä, viimeistään maaliskuussa, hih. ;)

      Kivaa iltaa <3

      Poista
  30. Aikansa kutakin, sanoi pässi ..jne.
    Minä tykkään pimeästä, ja vesisateetkin menettelee, kunhan vain ei tule lunta ja pakkasta. Ei se lumen tuoma valoisuus ja lumessa-kahlaamisen vaiva voita kuivia (sateen jälkeen tietkin kuivuu) katuja ja polkuja. Ehkä kaupungissa on valosampaa, kun on niitä katulamppuja, jotka maalta puuttuu (luulen niin, tai on harvassa) (etenkin, jos asuu talo-kilometri väliä-toinen talo -tienoolla.
    Eikä (kaamos)masennukseen yhtään auta kenenkään hokema että "ota niskasta kiinni ja ylös-ulos-ja lenkille -hokeama. Se on vaan kestettäävä ja itse hyväksyttävä. Kyllä sieltä masennuksesta sitten nouset. ja ehkä opit aikanaan tykkäämään jopa harmaan pimeydestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh sadekin, sade on joskus kiva. Pidän siitä miten mökillä ropisee kattoon ja voi lukea kirjaa ja tulee sellainen turvallisuuden tunne. <3

      Kaupungissa on kyllä valoisampaa ja täällä vielä säästetään, että osa katuvaloista on pimeinä. Hyvä kun eteensä näkee tai ei kompastu oksaan.

      Niin ei auta muiden painostus, vaan se on räydyttävä ja sitten sieltä taas noustaan.

      Ihanaa joulunaikaa Orvokki <3

      Poista
  31. Halit kohtalotoverille<3 Tän vuoden kaamos on ihan sietämätön! Migreeniä, väsymystä, silmät päivän päätetyöstä väsyneenä ja ristissä saa tuolla pimeässä ruuhkassa vilkkuvien jarruvalojen kanssa ajella puolisokeana väsymyksestä... Juu eikä ulkoilu tuolla pimeässä kyllä yhtään tunnu piristävän, otsalampun valo laittaa huippaamaan. Onneksi se ensi viikolla kääntyy valoon päin ja ehkä joulun jälkeen saadaan sitä IHANAA VALKOISTA valaisevaa lunta! Silloin kääntyy mielikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just ne vilkkuvat valot, siinähän jo silmät väsyy! Migreeniä on täälläkin pukannut alvariinsa, se vie voiman ja terän kaikesta.

      Ehkä saadaan valkoinen maa vielä tänä talvena tai sittn tapahtuu ihme ja sitä ei tulekaan. Mutta toivossa eletään. <3

      Ihanaa joulunaikaa Sari <3

      Poista