tiistai 20. lokakuuta 2015

Epäoikeudenmukainen käytös ja negatiivisuus!

Eilen sai varsin pieni episodi ruokakaupassa kyttyyntymään ja aivan varmasti koko tapaus dramatisoitui pääni sisällä isommaksi, kuin koskaan tulisi hölmölle käytökselle tilaa antaa, sillä olin itse lopenväsynyt. 

Olin eilen isosti ruokaostoksilla eli kaapit kumisivat tyhjyyttään. Edessäni oleva nainen oli maanantain kunniaksi suuresti ostoksilla myöskin. Lappasin puolet kärryni läjästä liukuhihnalle ja huomasin että olin unhoittanut ukkoni tonnikalat. Juoksin niitä hakemaan ja palatessani edellinen asiakas vasta maksoi ostoksiaan ja yhtäkään minun tuotetta ei ollut kassan läpi vielä mennyt. Tästä huolimatta oikealta tupsahti vihastunut nainen, joka vahvalla äänenpainolla puuskahti minulle "aijaahah" ja mulkoili erittäin vihaisesti. Koska ei väsyneenä hymyilyttänyt pätkääkään vastasin vain, että näet varmaan, että minun ostokseni ovat tuossa liukuhihnalla ja kävin hakemassa vain unohtamani tonnikalat. Nainen jatkoi vihaisena katsomistaan ja hänen miehensä vastasi sovittelevasti, "eihän tällä nyt ole väliä."

Mitä tuo nainen olisi minun toivonut tekevän, poistamaan kahden Ikea säkillisen verran ostoksiani liukuhihnalta, vai luuliko minun kiilanneen, olihan siinä kärryt ja ostokset kuitenkin todistamassa paikalla oloani, vaikka olinkin tonnikalojen hakureissulla.

Kunhan täällä pohdiskella pähkäilen...

Tunsin kyseisen naisen pahastuneen katseen koko ruoka-aineiden pakkaamisen ajan. Pakkaamisessa olen muuten erittäin vikkelä, sillä viskaan ruuat Ikea kassiin. Hävetti kyseisen naisen miehen puolesta, miestäkin vaikutti hävettävän... Tilanne oli kiusallinen, enkä minä sitä omalta osaltaan lainkaan auttanut, ei vaan huvittanut. Olin siis naisen kaltainen "moukka" minäkin.

Laittoi vaan  miettimään näitä tilanteita, että ei ole ihme, että riitoja, sotia ja avioeroja syntyy, sillä ihmiset osaavat olla kyllä kovin kenkkuja ja itsekään ei jaksa aina olla positiviinen, vaan tekee mieli kenkkuilla takaisin. Etenkin kun on nuorempana ujouttaan tullut nieltyä niin paljon, että nyt on fiilis, että hitsinpimpula, minähän en niele enää yhtikäs mitään!

Jäin miettimään ajaessani kotiin, naisen selkeää tyytymättömyyttä elämään, miehen selvää sovittelijan osapuolta, alistuneisuutta. Jäin myös miettimään omaa tyhmää ylpeyttäni, jäin itse kiinni pahastumisen tunteeseen, enkä halunnut sovitella, en edes katsoa miestä silmiin ja pahoitella. 

Olin eilen lopen uupunut I Love me messujen pauhusta ja valmis sotaan vaikka kenenkä kanssa, jos joku minulle ryttyilisi. Se ero minussa ja kyseisessä naisessa kuitenkin on, ei ole tapana vieraille ihmisille äyskiä maailmalla ilmoille ja purkaa omaa tyytymättömyyttä, väsymystä tai mitä lie. Sellainen käytös on aina epäreilua!

Uskalla olla "sinä", kunhan et ole Kenkkutiia. ;)

Mietin myös niitä ilkeähköjä anonyymien kommentteja joita satunnaisesti tulee, jos halutaan antaa rakentavaa palautetta, miksi se annetaan niin negatiivisella tavalla, mistä kaikki tuo vihaisuus kumpuaa? Selväähän se toki on, että ihmisen omista huonoista fiiliksistä kaikki lähtee, mutta miksi jotkut ihmiset kokevat oikeudekseen levittää ympärilleen tuota ilkeyden-ja negatiivisuuden surusanomaa, siihen en ole vaan saanut selvyyttä, vaikka olen kuinka asiaa pohtinut.

Oletteko te joutuneet pienesti tai isosti epäreiluuden kynsiin, haluaisitteko jakaa kokemuksia tai olisiko jollain vastaväittämä, että minä olin tyhmä, kun menin hakemaan kesken kaiken ne tonnikalat?
Näissä tunnelmissa...

Iloista tiistaita joka tapauksessa, tänään ei väsytä vaan on vallan mainio päivä!

68 kommenttia:

  1. Ymmärrän pointtisi, mutta pieni ääni sisälläni pohtii yhtä yksityiskohtaa. Mistä tiedät, että se toinen nainen on selkeästi tyytymätön elämään ja aina tuollainen ja miehellä on alistujan osa?

    Entäs jos hänellä oli ollut vaikka aamusta lähtien huono päivä ja hän oli erittäin väsynyt? Ja hänen miehensä oli täysin tietoinen asiasta ja siksi yritti omalla tavallaan lohduttaa naista ("eihän tällä nyt ole väliä") ja samanaikaisesti hän ehkä hieman häpesi, koska se heidän huono päivänsä purkautui sinuun?

    Ajattelen siis sitä, että samalla tavalla se nainen voisi kirjoittaa blogiinsa aivan samantyyppisen tarinan, missä lähtötilanteena olisi vaikkapa se, että olivat menossa pahaa-aavistamattomana kassalle, kun paikalle purjehti elämäänsä tyytymätön nainen, joka paineli siihen heidän eteensä takin helmat viuhuen sanomatta sanaakaan tms.

    Olen siis kirjoituksesi pääpointin suhteen täysin samaa mieltä, mutta minusta tuntuu jotenkin väärältä vetää yhden tapahtuman perusteella johtopäätöksiä tuntemattoman naisen elämänasenteesta ja hänen parisuhteestaan. Hänenkin tapauksessaan voi olla kyse jostain poikkeuksellista. Ei sillä, arviosi voi olla myös aivan oikein.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loistavaa, juuri tätä toivoin, että tulisi pohdintaa ja erilaisia kantoja ja myös siitä, että onko sitä sokea itselleen.
      Uskon kuitenkin, että väsyneenäkään en ole se henkilö joka aloittaa. Eli siinä kohden koen epäreiluksi naisen ikävät katseet, silmien pyörittelyn ja tokaisun. Mielestäni mikään ei oikeuta kohtelemaan toista ilkeästi, olisi sitä kuinka väsynyt tahansa. Normaalisti jos en itse olisi ollut niin väsynyt, olisin varmasti pahoitellut tilannetta, että kävin hakemassa ne tonnikalat, jotka siis ovat Lidlissä ihan siinä kassojen lähellä ja kolme kassahenkilöäkin oli kassoilla ja kaikissa aivan sama määrä ihmisiä, eli niihinkin olisi kyseinen henkilö mahtunut. Lähinnä häntä tuntui vaan ärsyttävän jokin.

      Niin hän voi olla väsynyt mistä tahansa, voi olla mitä tahansa murheita. Mies kohdisti pahoittelunsa siis minulle, pyysi anteeksi ns.vaimonsa käytöstä. Siitä päättelin ja parin kemioista, että nainen on vihainen pyörremyrsku ja mies on sovittelevampi osapuoli, mutta toki siinäkin voin olla aivan väärässä, oli vain yksittäinen tilanne. Nostin tämän pienen tilanteen esille siitä syystä, että olin itsekin hieman moukka, kun en tullut vastaan ja miten pienistä asioista väärinkäsitykset voivat lähteä liikkeelle juuri väsymyksen ym.vuoksi.

      Miksi ihmisille tulee näitä tilanteita, näitä halusin lähteä pohtimaan ja herättää keskustelua. Siihen en kuitenkaan usko, että aina on kaksi kantaa, siis aina ja aina, jotkut ihmiset ovat luonnostaan kyllä ilkeämpiä ja purkavat omaa pahaa oloa toisiinsa, sellaista käytöstä en enää halua niellä. :)

      Mietin vielä hometalo-oikeudenkäynnin käyneenä, lapsen sydänleikkauksen sairasvuoteella olleena, että olenko silloinkaan mennyt tölvimään kanssaihmisille, no käsi sydämellä, en ole.

      Aurinkoa päivään LemonJuice ja kiitos kun annoit ajattelemisen aihetta juuri siihen, että mikä hän oli vetämään minusta johtopäätöksiä tai minä hänen elämäntilanteesta, juurikin näin

      Poista
  2. Olen joskus itsekin joutunut epäreiluihin tilanteisiin. Usein ne ovat sellaisia pienempiä, että joku tönii/tunkee kaupassa, tupakoiva työmies kessuttelee oven edessä muttei vaivaudu avaamaan minulle ovea, vaikka olisi kädet täynnä kasseja jne...

    Sitten on sellaisia isompia epäreiluuksia, kuten äitiydessä päteminen. Esim. muutama vuosi sitten sain aika pahoja sanoja osakseni, kun kehtasin (härregyyd sentään) hehkuttaa facebookissa kokonaista viikonloppua ilman lapsia. Sukulaisnainen suivaantui siinä määrin, että suunnilleen haukkui lyttyyn (ensin julkisesti siihen mun fb-päivitykseen ja sitten jatkoi privana) ja päti omalla "erinomaisuudellaan" kertoen, ettei hänen mielestään äidit tarvitse mitään omaa aikaa ja hän kyllä vietti kaiken aikansa lastensa kanssa ja jokaikisen vauvojen soseenkin väänsi itse (toisin kuin minä) jne jne... Siitä jäi sellainen ryppy, etten koskaan enää osaa luottaa häneen. Ja luulenpa, että tuo kaikki oli vain sitä, että hän tarvitsi jonkin astinlaudan päästäkseen itse hieman ylemmäs.

    Kunpa vaan noista ikävistä tilanteista oppisi päästämään irti nopeammin, ettei tarvitsisi jonkun toisen pahantuulisuuden ja pahansuopuuden vuoksi pilata kovin monta päivää elämästään...
    Tsemppiä sinulle ja puhaltele ketutus pois kaikessa rauhassa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu tuollaista normiarkikänkkäränkkää on paljon, mutta mitä ihmettä sukulaisnainen oikein päästelee suustaan! Mikä tarve on lannistaa toisen äitiyttä ja nostaa itseään... Olisiko katkera kun sitä omaa aikaa ei sitten koskaan ole ollut. Ihan hullua! Tässä nyt tunnustan, että parisuhteen hoitaminen, oma aika välillä, vanhempienkin onni on onnellisen perheen ja hyvän vanhemmuuden tae.

      Ihan kuule huomenna lähdetään Tukholmaan miehen kanssa kahden ja vietetään laatuaikaa.

      Ei tuollaiseen paheksuntaan voi enää luottaa, oman itsensä nostattaminen muita latistaen on ominaisuus jota en siedä.

      Juu ei kannata jäädä jumiin, vaikka sanotut loukkaukset kyllä aina ajoittain pulpahtavat mieleen, jos ne tulevat läheisiltä ja asiaa ei ikinä selvitetä.

      Tzemppiä sinne myös ja kiitos hienosta kommentista. <3

      Poista
  3. Se on niin vissi juttu, että silloin kun on ihan umpiväsynyt ja kaikkein mieluiten olisi jossain ihan muualla (elikkäs vällyjen alla koisimissa) kuin pakollisilla ruokaostoksilla (joista en itse tykkää edes virkeänä), niin sitä tulee herkästi reagoitua sellaisiinkin juttuihin, joita ei normaalisti edes huomaisi.

    Olisin kyllä ihan tosissaan alkanut epäillä, että olet yliluonnollinen henkilö, jos viikonlopun messu-urakan jälkeen ei tuntuis missään, vaan jaksaisit aurinkoisena ja virkeänä painaa menemään. Itse olisin varmasti ihan valmis pimeään, äänieristettyyn huoneeseen. Mieluiten sellaiseen, jossa on pehmustetut seinät :)

    Älä edes mieti tommosia tapahtumia. Jahka saat univelat kuitattua, sitä voi jo hymyillä niille tonnikaloille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu täällä jo hymyillään ja akut ladattu, kurjaa on kuitenkin aina epäreilu käytös. :) Mutta kait siihen itsekin tiedostomattaan sortuu välillä tai vaikkapa tulee väärinymmärretyksi, jonkun mikroilmeen takia vaikkapa. :)

      Ihanaa tiistaita <3

      Poista
  4. Osa ihmisistä osaa vaan olla todella töykeitä =(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, mutta mistä se juontaa? Höh...

      Poista
  5. Taitaa päivän aiheemme olla samoilla linjoilla. Anonyymit jotka eivät edes tajua sitä että heistä jää jälki! Harmittaa että minulle tiuski tuttu blogini lukija vaikkakin anonyymisti.
    Ei ole sinun päiväsi herkkua myöskään. Voi vaan kuvitella kuinka paha olo tollasilla ihmisillä on.

    VastaaPoista
  6. Taitaa päivän aiheemme olla samoilla linjoilla. Anonyymit jotka eivät edes tajua sitä että heistä jää jälki! Harmittaa että minulle tiuski tuttu blogini lukija vaikkakin anonyymisti.
    Ei ole sinun päiväsi herkkua myöskään. Voi vaan kuvitella kuinka paha olo tollasilla ihmisillä on.

    VastaaPoista
  7. Taitaa päivän aiheemme olla samoilla linjoilla. Anonyymit jotka eivät edes tajua sitä että heistä jää jälki! Harmittaa että minulle tiuski tuttu blogini lukija vaikkakin anonyymisti.
    Ei ole sinun päiväsi herkkua myöskään. Voi vaan kuvitella kuinka paha olo tollasilla ihmisillä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohhoh, jos kerran tiuskituttaa miksi se tehdään anonyymiteetin takaa, eihän palautteella ole edes samaa voimaa, kuin jos se tulisi nimimerkin takaa.

      Niin se on, heillä on todella paha oli ja se kyllä huokuu muihinkin.

      Iloista päivää kaikesta huolimatta. <3

      Poista
  8. Joskus joku voi hyvin pienellä eleellä pilata myös sen iloisen kaduntallaajan päivän. En ymmärrä anonyymien tapaa heittää omaa pahaaoloaan iloiselle bloggaajalle. Se tosin taitaa olla sitä supisuomalaista kateutta, jota syystä tai toisesta halutaan jakaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu niinpä, sellainen paheksunta, väheksyntä jne, pelkkä katsekin riittää. Niin sitä ei ymmärrä, ei tiedä mistä kaikki juontaa loppupeleissä... Kaikenlaista, hööh...

      Poista
  9. Hyvää, painavaa asiaa. Ihanaa, miten objektiivisesti katselit vaikeaa tilannetta kaupassa, itse en olisi varmaan edes huomannut sen miehen olemassaoloa, vaan ollut tukka pystyssä sen muikkelin takia. Itse olen joutunut miettimään toisten ihmisten kenkkuilua viime aikoina autoilun kautta. Olin sunnuntaina menossa autolla Ikeaan ja jouduimme menemään vaikeasta risteyksestä, missä pitäisi itse kääntyä vasemmalle, kun taas pitää väistää oikealta tulevia: sekä Ikeaan meneviä autoja että viereisen puljun parkkipaikalta tulevia. Koska Ikeaan oli menossa 42 000 muutakin, sitä ruuhkaa riitti ja kesti - en voinut ajaa kenenkään kylkeen ja tiesin, että pian tulee sopiva rakonen ja vilkku oli sitkeästi päällä. Takana oleva autoilija ilmeisesti nukahti, koska kävi nojaamaan kyynärpäällä autonsa torveen ja soitti sitä! Olin ihan äimänä, että mitä ihmettä, etkö näe että on ruuhkaa - ei hän varmaan sitä nähnyt. Jossain kohtaa sitten vilkutin hänelle, että huomattu on, kohta mennään. Ja kun tuli se sopiva rakonen, ehkä alle minuutin odottamisen jälkeen, hänpä päätti karauttaa autolla mun vierelle, yrittäen ajaa vasemmalta ohi - kääntyen, risteyksessä. Voi jesmandeera! Nauratti lähinnä sen maanteiden ritarin käytös - hän varmaan on juuri sitä ihmistyyppiä, joka olisi kaupassa tullut puhisemaan ja ähisemään ;) Mietin myös, että voi miten kivaa hänellä mahtoi olla Ikeassa, koska parkkipaikka oli täyteen ahdettu, jonot kiemurtelivat Ikeassa ihan joka kohdassa ja ripeästi siellä ei pystynyt etenemään edes mielikuvissaan - ja toinen on aivan hiilenä jo ENNEN sinne pääsyä ;)

    No, onneksi hän ei ajanut mun kyljestä sisään ja päästiin ehjin nahoin perille.

    Hyvää tiistaita Tiia, hetkeen ei taas tarvitse mennä kauppaan ja hei - me kaikki unohdetaan ne tonnikalat joskus - meissä on vaan se ero, että mä en koskaan jaksa lähteä hakemaan niitä unohtuneita, ehkä pitäisi olla reipas kuten sinä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Klassinen esimerkki teiden ritarista ;) Juupajuu.... Samaa käynyt minullekin, tööttäillään, vaikka itse käännyn vasemmalla tasa-arvoisessa risteyksessä, enkä voi vastaan tulevien kylkeen paukauttaa, niin takana tööttäillään hulluna. Tekisi mieli nousta autosta ja mennä sanomaan pari sanasta, mutta kun en halua jatkaa tuota ilkeyttä, sitä en tehnyt kaupassakaan, selitin mikä on tilanne ja sekös riukkaa rouvaa käärmehytti. En ymmärrä, koskas yksikään tavarani ei ollut mennyt, minuuttiakaan hän ei hävinnyt aikaa, koska juoksin hakemaan ihan läheltä ne tonnikalat siinä välissä, kun minua edellä oleva vielä heitteli kamojaan liukuhihnalle. että höh sanon minä.

      Hyvää tiistaita sinne ja juu kyllä tonnikalat pitää noutaa, kun mies niitä erityisesti pyysi illan salaattiin.

      Poista
  10. Voi etta ma sitten inhoan tuollaista pikkumaista nillitysta, kuin mita tuo kaupassa ollut tati sinulle esitti... Ikava kylla en voi sanoa olevani kovinkaan seesteinen tyyppi tuollaisiin tormatessa, vaan yleensa keittaa hetkessa yli ja asian kylla ilmaisen yleensa myos. Joskus nielen arsyyntymiseni, mutta taatusti menee ainakin tunti-pari, etta paasen mielenkuohuista yli.
    Mutta niin, oikeassa olet, etta vain sellainen tyyppi, jolla on paha olla itsellaan, levittaa pahaa oloa myos ymparilleen. Ja myos toisinkin pain: se on ihan parasta, kun tormaa sellaiseen tuttuun tai tuntemattomaankin, jolla on hymya huulessa ja pilketta silmakulmassa. Se piristaa omaakin paivaa ihan kympilla!
    Oikein hyvaa paivaa sinulle sinne!

    t. Yksi "Tatien" faneista... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kommentti ja juu eilen en jaksanut edes nillittää, selitin vain että siinä ne liukuhihnalla ovat minun kimpsut ja kampsut ja kärry ja hei itse ihmistä ei näy ja se ihminen haki unohtamansa tonnifisut. Hih. Niin totta, kumpikin olotila tarttuu. Ja juu ei sitä kauhean ylpeä ole silliin itsestään, kun sanoo toiselle oikein rumasti takaisin. Sillä sekunnilla saattaa jopa tuntua hyvältä, mutta myöhemmin kaduttaa.

      Ihanaa päivää ja upeaa kuulla että tädeillä on fani. <3

      Poista
  11. Asiakaspalvelussa ei muita olekaan ollut, kuin epäreiluja tilanteita ;) Tuntui pahalta, kun muhun selvästi purettiin jotain ihan muuta kuin sinänsä hyvin sujunutta palvelutapahtumaa tai asiakaspalautuksen aiheuttamaa mielipahaa. Olen näissä tapauksissa ihan liian pitkään kiltti ja mukava, vaikka työpaikan ohjeistuksessa sanottiin ettei asiattomuuksia tarvitse kenenkään kuunnella. Mulla menee tämä aspa-asenne usein päälle myös arjen kinkkisissä tilanteissa ja hoidan mahdollisen välienselvittelyn jonkinlaisen naamion takaa, osaan itse siis olla provosoitumatta tuollaisissa tilanteissa ja hymy löytyy naamalle tiukassakin tilanteessa. Yleensä jäävät ne vaikeammat ihmiset jupisemaan yksinään, kun itse on kuin mitään ei olisi tapahtunut ja iloisin ikinä :) Usein myös auttaa, kun kysyy ystävällisesti "mitä minä voisin sinun mielestäsi nyt tehdä? mikä olisi reilua?". Tässä vaiheessa änkyrä yleensä tajuaa itsekin, kuinka pienestä asiasta loppujen lopuksi on kyse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loistavasti todettu, juuri näin, joskus sitä kyllä osaa toisen riisua aseista, kun sanoo vaikka miten voin auttaa, kuuntelee ja toteaakin että ymmärrän, että ketuttaa tai aloitetaanko kuules alusta.

      Ne kommentit sinun Kauneus ja Terveys juttuun olivat kyllä järkyttäviä myöskin. Hämmentävää, miten sinun asiat kenellekään kuuluu, höh.

      Kivaa päivää Elisa <3

      Poista
  12. Suomessa eniten pistää silmään ulkosuomalaisen silmin katsottuna tuo vihan ilmapiiri. Hallitus kinaa, eduskunta kinaa, kansalaiset kinaa ja ovat jopa jakautuneet kahtia. Nyt jos koskaan olisi sellaiset ajat, että olisi aletteva tehdä yhteistyötä, verkostoiduttava, Me-henki.

    Todella töks-töks-kommentti ja täysin turha siltä kassajonon naiselta. Minäkin olen joutunut epäoikeudenmukaisiin tilanteisiin ja tekisi mieli kertoa tässä yhdestä erittäin kenkkunaisesta, mutta kommentista tulisi liian pitkä (pitkä tarina nääs). Vieläkin kun ajattelen asiaa niin veri kuohahtaa. :(

    Ja kassajono on ilmiselvästi kuin sotatanner, kun minullekin on tullut vaikka millaista tilannetta. Kerran menin vain lataamaan puhelinta, joka tehdään kassalla siis ilman ostoksia. Jonossa ollut mies sanoi, että voin mennä ensin, ei hätää. Niin sitten "ohitin" miehen. Kassaneiti katsoi minua erittäin hapan ilme naamallaan ja sanoi kuin olisin joku avaruusolento, että jonossa ei saa ohitella, että minun pitää ihan niin kuin jokainen, mennä jonon hännille. Eihän hän tietenkään ollut kuullut miun ja miehen keskustelua. Mutta menin niin hämilleni tuosta kassanaisen kommentista. Ihan oikein tietty, että puolustaa sitä, että jono etenee oikein, koska itseänikin ärsyttää jonossa etuilijat, mutta se ei ollut tämä tapaus. Mutta se tapa, jolla tämä kassaneito asian ilmaisi ja se ilme oli niin "aargh". Koska mies taas ei sanonut mitään kassanaiselle, niin sanoin vain "minulle ihan sama" ja menin miehen taakse. Ja muuten vieläkin välttelen kyseistä kassaneitiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tämä eripuran kasvattaminen ja kyräily... Me-henki olisi paikallaan kyllä.

      Ihmettelen sinun tapauksessa tuon miehenkin käytöstä, miksi oli hiljaa vai menikö kassaneidistä niin lukkoon? Olisi pitänyt miehekkäästi puolustaa tai vaikkapa naisekkaasti. :) Mutta juuri sitä aina ihmettelen, että miksi se negatiivinen palaute annetaan aina niin epäystävällisessä hengessä, kun senkin voisi antaa rakentavassa tiukassa ja rauhallisessa hengessä.

      Kivaa iltaa <3

      Poista
  13. Hän oli noussut varmaan väärällä jalalla ja riidellyt miehensä kanssa koko matkan kauppaan.. :) Nukkunut huonosti ja päätäkin särki.. Vaihdevuodet tuloillaan ;) Nehän aina laitetaan syyksi kun naiset ärisee.
    Minä kyllä voin kipaista hakemassa jos olen unohtanut jotakin, siis jos tilanne sen sallii, ja sinullahan se tilanne oli ok, ei ketään viivyttänyt. Naisella vaan oli huono päivä tai hän on muuten hankala tyyppi joka puuttuu kaikkeen ja kaikkialla.. Meitä on moneksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin juuri, jetsulleen näin joka sana. Ja juurikin kyllä sitä voi kipaista, jonoa ei ollut takana lainkaan, muutoin olisin heille sanonut, että hei anteeksi juoksen tässä välissä hakemassa tonnikalat. Yhtään minuuttia nainen ei voittanut käytöksellään, koska liukuhihna ei ollut edennyt mihinkään. Höh noh kaikenlaista. :)

      Poista
  14. teit oikein ettet alentunut samalle tasolle..ilmeisesti" täti" luuli ensin että kiilaat heidän ohi..minua aina ihmetyttää se että kun joku kaupassa kärryineen on ihan käytävän tiellä tukkien sen..minun ohittaessa pitäisi pyytää anteeksi,saanko mennä tästä..minusta se kuuluisi tukkian pyytää anteeksi kun tukki ihmisiltä kulku reitin..minulle kävi itse kerran tukkiessani käytävän näin:: täti työnsi vihasena ostos kärryni ja mulkaisi ohimenneessään kasvoihini pää punaisena..jolloin vasta tajusin olleeni tiellä..pyysin iloisesti anteeksi ,jolloin tätin sydän suli ja hymyili takaisin ja kummankin päivä oli pelastettu!! terveisin anja..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeksi että on kestänyt vastata, risteilyt ym.niin en vain ole ehtinyt tänne blogin puolelle, mutta täällä ollaan. <3

      Joskus asiat ovat kovin pienestä kiinni, hymy voi sulattaa kärttyisämmänkin ihmisen, jolla on vain tunne rinnassa, että koko maailma on vastaan. Koskaanhan ei tiedä toisen murheita, mutta kyllä on suomalaiset kireätä kansaa autoillessa ja kaupoissa..

      Ihana Anja ja hymy <3


      Poista
  15. Vahvoja ovat todellakin ne, jotka hymyilevät, kannustavat ja ovat positiivisia! Itsekin olen samaisia asioita monesti miettinyt, ja toivonut, että joskus olen juuri se, joka luo hymyä ympärilleen. Vielä en sitä aina pysty tekemään. Kasvua joka päivä; joku päivä ehkä lähellä täydellisyyttä ;)

    Kiva kirjoitus ja iloa viikkoosi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu kasvunpaikka on tässä itselläkin, mutta pääsääntöisesti yritän olla positiivinen ja ainakin aina ystävällinen. <3

      Kiitos kovasti ja mukavaa viikonloppua <3

      Poista
  16. Mä olen sellainen tuittuouti, että todennäköisesti täti olisi saanut tuta tietää tuhisseensa minulle. Nuo kassajonot on kyllä ihmeellisiä tunteiden purkauspaikkoja. Ikävää tuommoinen käytös ja sääliksi käy tämän tänttärän miestäkin.
    Toimit aivan oikein ♡
    Aurinkoista tiistaita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kassa, autoilu, suomalaiset ovat kärttyistä kansaa monella tapaa. Juu ei sitä tarvitse asioita niellä ja alkaa oma mummotautikin nostaa päätään, enkä enää mitä tahansa sulata, eritoten väsyneenä tai nälkäisenä. ;)

      Ihanaa lauantaita <3

      Poista
  17. Pöh, ihmiset pahoittaa mielensä mitä kummallisimmista asioista. Oon aina miettinyt, että kuinkahan raskasta sellaisten tyyppien elämä mahtaa olla?

    Ihanaa tiistaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erittäin raskasta ja luultavasti olo, että koko maailma on heitä vastaan... Ihanaa viikonloppua <3

      Poista
  18. Älä välitä, naisellakin tais olla huono päivä...Jotenkin sitä vaan ottaa usein itseensä, vaikka vois unohtaa koko jutun. Taitaa olla niitä erityisherkän juttuja...Mää jään monesti vatvoon ikäviä sanomisia tunneiksi tai päiviksi...Riippuu siitä, että onko sanoja tuttu vai tuntematon. Ihanaa päivää Tiia ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu niin taitaa, olla erityisherkän juttuja. Pitäisi osata ajatella, hei tuolla on nyt joku oma väsymystila vaikka, eihän vieraan ihmisen pahastus/suuttumus minuun voi liittyä, juurihan vasta kohdattiin. Niin totta, läheisen sanomisia voi miettiä hyvinkin pitkään.

      Ihanaa viikonloppua <3

      Poista
  19. Tiiäksä mitä. Mä olisin IRVISTÄNYT!Näyttänyt oikein pitkää kieltä. Itse olen sellainen jonossa hymyilijä ja muutenkin kiva, joten kävi suututtamaan puolestasi.
    Kuten teidät, kun mä kohtaan epäoikeudenmukaisuutta niin aikani märehdin ja sitten raikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih sä oot super, juu täällä märehditään myös, mutta jossain kohden tulee sanottua stop.

      Ihanaa viikonloppua <3

      Poista
  20. Täytyy yhtyä tuohon jota joku aiemmin kommentoi, kun vuosikausia olen työskennellyt erilaisissa asiakaspalveluhommissa, itselle sattuu väsynyt/huono päivä ja asiakas huutaa vaikkapa säästä, niin itsehillintää se ainakin kasvattaa. :D Olen kyllä lapsen myötä ollut niin väsynyt monta kertaa, että julkisilla paikoilla olen saattanut olla täysi m****u. Inhottavaa. Toivotaan blogeihin mahdollisimman vähän ilkeitä kommentteja ja hyvä, että messuväsymys alkaa väistyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu se on niin epäreilua ja asiakaspalvelussa minäkin ollut. Mutta pääsääntöisesti ihmiset ovat todella mukavia ja kasvotusten kohtaamiset ovat aina hieman erilaisia kuin puhelimessa, puhelimessa varmaan räyhätään aivan surutta.

      Juuh kyllä väsymys tekee ihmisestä raadollisen, riisiutuu kaikki kohteliaisuusvaihteet pois

      Mukavaa viikonloppua Katja <3

      Poista
  21. Kyllä sitä väsyneenä voivat pienetkin asiat paisua ärtymyksestä vihaiseen puhinaan ja jopa vihaisiin sanoihin. On se mahtanut olla suuri pettymys sinun tapaamallesi naiselle, kun joutuikin odottamaan vuoroaan vielä yhden ihmisen verran lisää. Ajatella, varmasti ainakin kokonaiset kymmenen minuuttia! ;) Itse ärsyynnyn ja provosoidun helposti toisten typerästä käytöksestä ja ajattelemattomuudesta, valitettavasti. Ja kyllä myös puolustan itseäni, jos tilanne on mielestäni epäreilu. Yleensä osaan kuitenkin myös pahoitella, jos toinen ei yksinään ole ollut syypää. Kaikki aikuiset ihmisetkään eivät siihen valitettavasti kykene, kaikenlaista on kyllä tullut nähtyä. Mistä olen iloinen, on että messuviikonlopun jaksoin kaikkine ruuhkineen, väsymyksineen ja jonoineen iloisella mielellä. Ehkäpä sitä on tullut itsekin vähän kasvettua yli pahimmasta kärsimättömyydestä. Säkin teit oikein, kun jätit tämän naisen puhinat omaan arvoonsa, mitäpä tuossa tilanteessa olisi toisin voinut tehdäkään. Tsemppiä viikkoon Tiia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kun ei hän tavallaan joutunut odottamaan, kuin jossain kuvitelmissaan, sillä tonnikalan haku ei hidastuttanut yhtään sekuntia koko hommaa, sillä minua edeltävä oli vasta maksamassa, eli mitään ei ehtinyt tapahtua. Hän kait luulo pääsevänsä tyhjälle liukuhihnalle, tosin siinähän ne tavarat jökötti ja minun kärry, niin missä lie luuli minun olevan.

      Loistavaa että puolustaudut, olen oppinut vasta vanhemmalla iällä puolustautumaan, enää en suostu tallattavaksi. Messuilla oli niin kivaa, niin siellä jaksoi ja kolme päivää vielä. Hetken tunsin kyllä Kärttytiian nostavan päätään, kun iski kumiseva nälkä.

      Ihanaa viikonloppua Nella <3

      Poista
  22. Ihailen muuten, että jaksoit läpi varmasti kivat mutta rankat messut. :) Ja mulla kävi pari päivää sitten sellainen juttu, että menin ojentamaan ystävällis-asiallisessa hengessä naista, joka piti koiraansa kaupungissa vapaana. Ensin irtokoira häiritsi opaskoiran työskentelyä ja sitten juoksi kaninraato suussaan melkein autojen alle. "Ole sinä hiljaa!" nainen vastasi, kun sanoin, että pitäisi koiransa kytkettynä. Ja koska mulla palaa käämi todella nopeasti, vastasin yhtä rumasti takaisin. :/ Joskus ei vaan jaksa. Yhdistystoiminnassa saan ikäviä kriittisiä s-posteja silloin tällöin. Mietin aina tunnin-pari ennen vastaamista ja sitten muotoilen vastauksen ystävälliseksi, vaikka ketuttaisi. Mutta mulla tosiaan paha tapa ärhennellä vastaan, jos joku naamakkain on epäreilu tai ilkeä. Kasvun paikka?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Messut olivat niin kivat, että sillä jaksoi vaikka jalat olivatkin aivan muussina ja tuntuu, että Maijun kanssa annoimme kaikkemme. <3

      No johan on, koirahan olisi voinut jäädä autonkin alle, niin mikä järki keskellä kaupunkia päästää koiraa vapaaksi? Ole sinä hiljaa, sanonpa että pelottavaa!

      On muuten hyvä miettiä mitä sanoo, hengähtää pari tuntia tai jos mahdollista, niin vuorokauden. Jos silloin tuntuu vieläkin samalta, niin saattaa jopa jäädä vielä vastaamatta, tosin ei työasioissa. ;)

      Kyllä kait vuodet tekee tehtävänsä ja josko meistä sitten tulisi sävyisämpiä, hih mene ja tiedä. ;)

      Kivaa viikonloppua <3

      Poista
  23. Tosi hyvä juttu että kirjoitit tästä aiheesta. Ei ole todellakaan oikein purkaa omaa pahaa oloaan muihin ihmisiin. Osani olen saanut minäkin, jopa melko läheiseltä ihmiseltä. Siinä sitä onkin tekemistä, kun tutuksi tulleesta ilkeilijästä ei niin vain pääsekään eroon. Joka tapauksessa iloista ja positiivista viikkoa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa tutulta ja ei ole helppoa, tutusta ilkeilijästä on todella vaikeaa päästä eroon ja se on kuin avioero ja vaatii surutyön. Jossain kohden sitten helpottaa.

      Ihanaa viikonloppua ja zemppiä <3

      Poista
  24. Jospa sillä oli vaan erityisen huono päivä ;(
    Hyvin hillitty, minä olisin voinut sanoa pahemminkin, jos itse ei ole niin iloisella ja positiivisella tuulella.
    Mukavaa viikkoa!
    -päivi-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin taisi vaan olla mutta kun itsekin olin niin niin väsynyt, niin en tällä kertaa hymyillyt takaisin, en tosin käyttäytynyt kuten hänkään, juu sille tasolle en laskeudu.

      Ihanaa viikonloppua <3

      Poista
  25. Normaaliahan se on, että yrittää puolustaa itseään. Joskus kyllä ystävällisyydellä vastaaminen ikävään käytökseen tepsii paremmin kuin takaisin hyökkääminen. Jos toinen on tyhmä niin itse ei tarvi olla, no joo, senkun muistais.... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin juuri, tällä kertaa ei ollut naista hymyillä vaan olin vain neutraali, mutta toiseen se ei purrut ei.

      Ihanaa viikonloppua <3

      Poista
  26. Eihän tuossa nyt vielä mitään. Olen nyt parin päivän sisään nähnyt kaksi itsensäpaljastajaa ja yhden joka muuten vaan raapi kalujaan hirveästi. Eilen häkellyin niin paljon etten kerennyt reagoimaan, mutta nyt olen niin vihainen että mietin pitäisikö ottaa sakset mukaan tänään kun lähden töistä ja ryhtyä välittömästi kalun lyhennysoperaatioon, jos taas matkalla kotiin törmään tällaiseen henkilöön. Aaarrrrgghhh.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jestas!!!!! Noita näki Helsingin keskustassa aina kun olin lapsi, ahdisti suunnattomasti ja miksi paljastelevat lapsille ja vielä paljastelevat, niin sairas sairaus, ettei mene kaaliin ei. Hyi!!! Zemppiä karmeiden näkyjen jälkitoipumiseen! <3

      Poista
  27. Ikävää ku blogeissa ja yleisillä paikoilla puretaan huonoa päivää/oloa toisiin ihmisiin! Itse en ainakaan viitsi jättää ikävää kommenttia toiselle, jollei oo mitään hyvää sanottavaa... niin annan "sanaisenaarrearkkuni" olla kiinni :D
    - Ja sit vielä... kotini on mun linnani ja siellä saan näyttää väsymykseni, huonon oloni (perhe tietää/tuntee äidin) ja siellä olen myrtsi, jos siltä tuntuu. - Niin huippua, että ulkopuolinen tulee sinne(kin) arvostelemaan ja viel ilman "kutsua"!
    Monta kertaa on tullut vaan "nieleskeltyä"... mutta rajansa silläkin ja sen jälkeen tulee itsekin räjähdettyä!

    Nyt on onneksi oikein hyvä fiilis, mahtava työpäivä takana, opiskeluilta edessä... ja mikä hienointa, meillä alkaa syysloma! - Oikein ihanaa viikkoa sinulle Tiia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin negatiivisuus on kuin syöpä ja jättää pahimman jäljen haukkujalle. Jos ei asiaa juuri siinä ymmärrä, niin kenties vanhuuden vuosina viimeisillä henkäyksillä tulee sitten mietittyä peiliin katsomisen hetkellä, olinko minä hyvä ihminen...

      Kotona saa mököttää, ei tartte muihin purkaa, vaikka valitettavasti niinkin on tullut tehtyä, mutta kotona saa olla oma itsensä.

      Ihana loma, aivan huikeaa lomaa ihanuus <3

      Poista
  28. Nykyään harmittavasti tuntuu, että jotkut ihmiset kokevat olevansa oikeutettuja osoittamaan mieltään ties mistä pikkuasioista. Toki saattoi olla, että naiselle oli vaan hermo tiukalla jostain syystä mutta aina voi toki miettiä mitä suustaan päästää. Parempi on aina olla hiljaa kuin sanoa jotain ilkeää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä ehkä oli vain huono päivä, mutta siltikään en ymmärrä muille ihmisille asian purkamista. Pysyköön kotona sitten. ;)

      Samaa mieltä, en halua katua mitään sanomisiani, siksi vaikka sitten vaikenen.

      Ihanaa viikonloppua <3

      Poista
  29. Mielensäpahoittajia täältä Suomesta kyllä löytyy joka sormelle, valitettavasti :( Mutta täytyy myöntää, jonossa etuilijat ärsyttävät, kerran bensa-asemalla tulistuin kun joku hieno herra kiilasi *piip*jatkeautollaan mun ohi tankille! Tosin sain lopulta tankattua nopeammin, kun miehellä tuli jotain ongelmia sen mittarin kanssa. Ja myönnän, olin vahingoniloinen xD Mutta se mies oli tosiaankin ilkeä ja koppava. Mä kyllä tulistun helposti epäoikeudenmukaisuuksista, mutta olen vanhemmiten yrittänyt oppia hillitsemään itseäni, olla enemmän sellainen flow joka ei korvaansa hetkauttaisi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu suomalainen on kyllä aika mielensäpahoittaja, aivan totta. Heh kosto elää, eli tuli mittarin kanssa ongelmia, koska karma kosti, ;) Juu kyllä sitä saa olla vahingoniloinen noin pienistä jutuista, kun toinen on ilkeä. Suuria suruja ei tietenkään kukaan toiselle toivo.

      Juu flow on hyvä asenne, siihen pyritään. :) Toisaalta en halua enää niellä, olen ollut liiankin flow. Mutta itsehän siitä tulistumisesta eniten kärsii.

      Ihanaa viikonloppua <3

      Poista
  30. Kaupassa käynti on kaikkinensa niin tympiää puuhaa ..:( miksei ruoka voisi tulla suoraan kotiin - valmiiksi portaille odottamaan kun tulee töistä :D Elä sinä Tiia välitä - kyllä näitä riittää - tiuskijoita. Hienoa, että hillitsit itsesi - ei sitä tarvikaan samalle tasolle mennä. Iloa tähän iltaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on, olisipa sitä täysin omavarainen talous. :) Kyllä näitä riittää joka sormelle ja täytyy vaan kasvattaa paksu nahka. Juu samalle tasolle ei mennä ikinä, parempi nostaa vaikka leuka pystyyn.

      Ihanaa viikonloppua Anne <3

      Poista
  31. Olen kanssasi niiiiin samaa mieltä. Joillakin vain on tarve sanoa ihan kaikesta, vaikka ei lähtökohtaisesti heidän elämää haittaisikaan. Välillä tuntuu, että miten joku kehtaa olla sellainen kuin on. Ja väsyneenä sitä sitten lähtee mukaan =D, muka itsepuolustusta. Joskus kokeilien ihan päin vastasita. Jos joki huomauttaa jotain negatiivista, niin vastaankin ihan aurinkoisena, vaikka että "voi miten kaunis huivi rouvalla onkaan. Mistä olet sen hankkinut?" Tms. Ja nuo anonyymit kommentit, voi jeesus. Jos ei uskalla omalla nimellä tai nimimerkillä sanoa niin pitisi pitää mölyt mahassa. Nih =D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joillakin on ja jotkut kokee, että koko maailma on heitä vastaan ja että heillä on oikeutus! Sitä ei vaan ymmärrä, sillä kaikki lähtee aina omasta itsestä. Niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan, se on niin totinen tosi.



      Hyvä sinä, se se eniten harmittaa, jos veetuiluun saa aurinkoisen hymyn, hih. Niin en ymmärrä miksi pitää anonyymiyden takaa ilkeillä, jos on painavaa asiaa, niin nimimerkillä kiitos, silloin asiasta tulee oikeasti painavampaa. :)

      Ihanaa viikonloppua <3

      Poista
  32. Jos on herännyt väärällä jalalla, niin miksi pitää lähteä ihmisten ilmoille purkamaan pahaa oloaan ja saada sen pahan olon tarttumaan muihinkin.
    Sitten nuo anonyymien kommentit, niistähänn rivien välistä voi täysin lukea, mitä heille itsellleen kuuluu.
    Oon vähän niinkuin Sinäkin, vaikka ketuttaas kuinka, niin enpä saa sanotuksi mitään, vaan "märehdin" asiaa ja ajattelen, että olis pitäny sanoa..........☺☺
    Ihanaa myöhäästä tiistaiehtoota Sinulle Tiia ♫~♥~♫

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuh hieman näin kyllä, mutta anteeksi en ala ilkeilijöiltä pyytämään. Olet viisas, niin totta, enemmän se anonyymin kommentti kertoo itse anonyymista, kuin meistä. Ihana sinä, toit taas valoa! <3

      Poista
  33. Voi Tiia <3

    Mun elämä on ehkä ollut niin täynnä vastoinkäymisiä että olen oppinut jotenkin suodattamaan just nuo mielensäpahoittajat. Hienosti toimit, kun et alkanut riitelemään, vaikka itsekin olit väsyksissä!

    Näitä riittää aina! Mistä ne tulee, sitä en oo minäkään osannut vielä ymmärtää. Musta on joskus niin ihana mennä kauppaan ja hymyillä vaan kaikille, ja just tuonkaltaisissa tilanteissa vaan hymyillä aurinkoisesti, harvemmin kukaan kehtaa siinä sulle sitten alkaa räyhään.
    Nyt aattelet, ettei väsyneenä jaksa hymyillä, mutta kun pakottaa ittensä hymyyn, niin kohtapa onkin jo vähemmän väsynyt olo.

    Sitten nämä anonyymit ilkeilijät. Ihmiset, jotka purkavat omaa katkeruuttaan muihin. Ei voi kauhalla ottaa, jos on lusikalla annettu.

    Ihanaa keskiviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paras vastalääke on kohteliaisuus ja hymy, niin totta ja kuvastaa sydämen suuruutta, jota sinulla on yllin kyllin.

      Sekin on totta ja tuota sanontaa aina viljelen myös, tuota lusikka/kauhahommelia ja joskushan vaan kasvatus on voinut olla semmoinen, että ihminen ei yksinkertaisesti vaan osaa.

      Ihanaa viikonloppua <3

      Poista
  34. Hiukan hihitytti, kun tässä ketjussa on lähes vain ja ainostaan niin kilttejä ja kohteliaita ihmisiä :) Mun on tunnustettava, että en muista itselleni sattuneen ilkeitä tiuskaisuja (voi olla että olen vain unohtanut), mutta aika monta kertaa muistan sellaista, joissa itse olen ollut ihan turhaan ilkeä ja huonokäytöksinen. Niitä ei vaan unohda, vaikka haluaisi. Yksi, jota häpeän vieläkin, tapahtui yli 20 vuotta sitten. Minulle oli kultasepänkaupasta annettu tietty päivä ja kelloaika, jolloin piti mennä hakemaan ostosta. Menin, mutta homma oli ihan kesken. Ja voi että olin hapan ja tympeä. Siinä vaiheessa kun se vanha täti odottelun jälkeen vapisevin käsin yritti mahdollisimman nopeasti saada pakattua ja pudotteli hermostuksissaan kaikkea, olin jo pelkästään häpeissäni, mutten ymmärtänyt pyytää anteeksi. Mitä ihmettä luulin hyötyväni happamuudestani? Enkä edes oppinut, vaan olen sen jälkeenkin ollut yhtä töykeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno kommentti. Se on niin totta, että omat pahat sanat kirjoitetaan kiveen, muiden hiekkaan. Voi vanha täti poloista ja voi sinua, kun kannat vieläkin syyllisyyttä. <3 <3 <3 Tuo sinun syyllisyys on taatusti moninkertainen verrattuna tädin pahaan mieleen. Hän on jo asian unohtanut ja varmasti nopeasti ja sinä kannat syyllisyyttä. Ei happamuudesta mitään hyödykään, mutta joskus ei vaan muuta osaa. Toivottavasti kuitenkin olet nyt oppinut, sillä tuo syyllisyys on raskas taakka kantaa ja sinun olisi hyvä antaa jo itsellesi anteeksi, tätikin antaisi aivan varmasti. <3 Suuri halaus <3 Kiitos avoimuudesta <3

      Poista
  35. Ihmisiltä puuttuu toisinaan käytöstavat kokonaan. Itsekin joudun joskus hakemaan jonkun tuotteen ja katson onko siihen mahdollisuus kesken jonottelun ettei se hidasta muita jonottelijoita.
    Tuon asiattoman kommentin todellakin tiedän. Loppukesän asiaton ryöpytys eräästä asukuvastani sai aikaan sellaisen paskamyrskyn että olin jo ihan pelokas käymään blogissani kun ei tiennyt mitä sontaa sieltä niskaansa saisi sillä kertaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En olisi hakenut niitä tonnikaloja, jos se olisi jotenkin viivästyttänyt, takana ei ollut jonoa ja edellisellä ostajalla kauhea läjä. Joten en olisi hakenut en, mutta heti oletettiin pahinta, mutta se kertoo enemmän ajattelijasta toki. Juu se oli aivan kamala se ryöppy, kuin blogisi olisi alkanut elämään omaa elämäänsä. Ihmiset voivat olla hyvinkin julkia ja katsovat sen jopa oikeudekseen, ikään kuin rangaistakseen, kun olet mennyt itsestäsi kuvia laittamana. Se myrsky on nyt takana ja toivottavasti ei enää uusiudu!

      Ihanaa viikonloppua Nanni <3

      Poista