keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Ahdistus, ystävän menetys, välillä on pakko olla pinnallinen, jotta jaksaa ajatella syvemmin!

Viime aikoina olen kirjoitellut enemmän huulipunista kuin ajatuksista jotka kulkevat syvällä, liikauttavat sydäntä, aiheuttavat ahdistuneisuutta, päänsärkyä ja pulssin läpätystä. Olen tiedostaen halunnut välttää asioita joita murehdin yön pikkutunneilla, ajatuksia jotka herättävät aamulla ahdistuneena. 
Maailma on tumma

Lasten taito nähdä kaikessa se kaunis ja ihmeellinen!
Haluaisin pisaran sitä taitoa. 

Eilen 94-vuotiaalla mummilla käydessäni sydämessä nytkähti mummin lintukokoelma.
Mummi on iäkäs ja niin viisas... Mummi on nähnyt ja kokenut kaiken..
Sodan, sisarusten kuoleman, puolison menetyksen..
Mummi on rauhallinen ja osaa nauraa,
mummi on nähnyt elämän kauneuden ja rumuuden
ja silti tietää että elämä on hyvä, elämä voittaa.
Sain tästä lohtua tämän hetken vaiheisiin,
elämäni on niin paljon helpompaa kuin mummilla on ollut.

Tämä hetki tässä ja nyt. 

Facebook seinäni oli ennen pinnallisempi ilon tyyssija. Seurasin sitä kautta muiden ihmisten elämää, joka oli alunperin ajatuksen ydin liittyessäni Facebookiin. Nyt seuraan eri puoluekantoja, omien mielipiteitteni ja arvomaailmani vastaisia ajatuksia, kiihkoilua jopa rasismia. Näistä saan lukea riittävästi netissä ja lehdissä, en halua lukea sitä ystäviltäni, en halua seurata arvomaailmani vastaista julistusta. Miksi Facebookin pitää ladata vahvoja poliittisia kannanottoja, käännyttääkseen meidät muut, avatakseen meidän silmät yksinkertaisuudelta. En vaan ymmärrä. Haluaisin seurata ystäväni lapsen kasvua ja kehitystä, en hänen joka päiväisiä poliittisia kiihkoilujaan, rasismia... Eikö poliittisille mielipiteille voisi perustaa jotain omaa forumia, blogia vaikka, jossa voisi sitten mölytä rauhassa... Toki varmaan omakin poliittinen statukseni on jossain kohti facebookissa tullut ilmi, koska olen suositellut sukulaisiani, jotka ovat olleet kunnallisvaaliehdokkaana. Mutta en silti yritä käännyttää muuta maailmaa....

Tuntuu että Suomi on isommalla mittakaavalla jakautumassa kahtia. Ystävyystasolla kohdatessa kasvotusten tältä ei kuitenkaan tunnu. Mielipiteiden ilmaisut netin turvissa tuntuvat monilta helpommilta, mutta kuka tohtii sanoa kaikkea ääneen kasvotusten...

Oma elämäni on huulipuikkoja "palvoessa" voinut vaikuttaa jopa pinnallisemmalta, silti elämäni ydin, arki perhe-elämä ei ole muuttunut lainkaan. Arjesta voisi sanoa että 95% edelleen on sottua, siivoa, ruokaa, kauppaa, jonotusta, kiirettä, välillä unettomia öitä ja myös kaikkea hyvää ja kaunista mitä perheeseen liittyy..

En voi sulkea silmiä maailmalta, vaikka kuinka "huulipuikkoihin takertuisin". Silti blogissani en politikoi, vaikka tällä hetkellä tunnen ajoittaista syyllisyyttä postatessani kiiltävästä pinnasta, kosmetiikasta tai vaikkapa kahvihetkistä, sillä niistä saan iloa ja tukirankaa jaksaa murehtia minkälaiseen maailmaan lapseni kasvavat. 

Olen saanut vanhalta ystävältä syytöksen, kuljen vain pinnallisissa markkinointitapahtumissa, se viilsi lujaa ja kovaa. Ymmärsin ettei ystäväni tunne minua lainkaan, miten olisi voinutkaan, hänellä oli aina niin kova kiire puhua omista asioistaan, eikä pientä hetkeä kuunnella syvää ja hiljaa mitä minulle oikeasti kuuluu. Annoin ystäväni mennä, vihdoin uskalsin, vaikka asiaa olin miettinyt jo vuosia. Päätös raastaa silti, näen unia hänestä, tunnen syyllisyyttä. Syytän itseäni, mitä tein väärin... Silti nyt aikuisena ymmärrän, että maailma on riittävän ahdistava paikka jo näinkin, enkä kaipaa elämääni lannistajia, jotka eivät osaa olla koskaan iloisia puolestani. Se ei ole ystävyyttä.... Ystävyys tukee kun on surua, mutta ystävä myötäelää myös toisen iloissa. Kunpa maailma olisi tälläinen paikka, Utopia. Tänään olen surullinen.


Miten te jaksatte tällä hetkellä maailman kuohuessa
 tai oletteko te menettäneet ystävän, miten selvisitte siitä?

Mukavaa keskiviikkoa aidosti kaikille, ollaan toisillemme hyviä. <3

122 kommenttia:

  1. Tämä on kyllä vaikea asia. Jos Instaa ja blogia seuraa (lähes kenen tahansa), siellä vilisee markkinointitapahtumia, uutuuskosmetiikkaa ja asukuvia. Olen itse siksi ottanut Instassa linjan, että siellä on myös arkea mukana. Mutta eihän tällä pitäisi olla väliä, kosks ihmiset tuntevat sinut. Vaan asia ei enää menekään niin. Harva enää soittaa js kysyy mitä kuuluu, kuulumiset tarkistetaan somesta missä ei mitenkään voi olla koko totuus. Se on surullista ja itse olen huomannut, että päivät kun pidän somen kiinni ja keskityn perheeseen, ovat usein onnellisimpia. Itselläni ei juuri sydänystäviä ole, mutta 10 vuotta sitten tuli isoin ystävyysvälirikko ikinä. Itkin, surin ja syytin itseäni. Kävin sitä läpi kuukausia. Sitten aika teki tehtävänsä ja olo helpotti ja myöhemmin ystävystyimme uudelleen. Ei enää samalla tasolla, mutta yhteyksissä olemme.

    Ja hei, illalla nähdään! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin totta Katja ja omalla kohdalla blogiin voin laittaa ruman aamunaaman kuvan, mutta instaan jostain syystä stailaan ja tykkään laittaa nätimpiä kuvia (heh omasta mielestäni). En kuitenkaan mieti instaseinää, että kaikki kuvat sopivat keskenäänkin vielä. :) Mutta hyvin hyvin väärän kuvan voi kaikesta saada jos sitä tuijottaa.

      Niin totta myös tuo, että eipä pitäisi olla väliä jos ihminen aidosti tuntee.

      Totta myös tuokin että olemme luoneet illuusion, että olemme muka aidosti toistemme kanssa tekemisissä kun chättäämme somessa tai liketämme kuvista.

      Kivaa että olette yhteyksissä vanhan sydänystävän kanssa, se on vaatinut kuitenkin teiltä molemmilta vastaan tulemista ja pelkojen voittamista. Vaikka monesti kun asiat menee liian pitkälle, asiat eivät ole enää samoja, jokin on mennyt rikki.
      Illalla nähtiin ja oli kivaa nähdä taas, toivottavasti pian uudelleen. <3

      Poista
  2. Voi Tiia <3, vaikeita asioita pohdit tänään.

    Ystävän menettäminen ottaa koville, vaikka kuinka näkee sen olevan tulossa niin vanhoista hyvistä ystävistä haluaa pitää kiinni ja uskoa ystävyyteen, mutta tosiasia on, että me muutumme ja niin muuttuvat ystävätkin, tulee uusia ajatuksia, uusia mielipiteitä, elämä opettaa toisia kovemmalla kädellä, toisia vähän hellemmin, se muuttaa ihmistä. Elämänkokemus vie meitä eri suuntiin, toisista tulee herkempiä kuulemaan muiden asioita, toiset se käpertää itseensä...

    Älä syytä itseäsi, et sinä yksin mitään tehnyt, kyllä ystävyyden päättymiseen tarvitaan kaksi, kuten parisuhteenkin, kukaan ei lopulta ole yksin vastuussa. Ei se ole enää ystävyyttä jos tuottaa toiselle pahaa mieltä, lannistaa, ei lohduta. Ystävän tehtävä on olla ystävä! Minulle on käynyt näin myöskin, mutta hyvin läheisen, omaa laatuaan olevan ihmisen kanssa, jota itse asiassa kukaan maailmassa ei voi korvata, oman perheen jäsenen kanssa. Se on surullista ja mieltä painavaa ja on mielessä päivittäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin sitä voi ystävän kanssa kasvaa erilleen, kuten avioliitonkin kanssa voi käydä. Tärkeitä ihmissuhteita kun ovat.

      Anu jos perheenjäsenen kanssa menisi välit, se olisi kuin pieni kuolema. Veri kuitenkaan vetää ja suku on niin tärkeä ja yhteiset kokemukset, mutta joskus käy näinkin. Näkemykset tai arvomaailma esim.voi vaan ola niin erilainen ja joskus ihmisten kemiat toimivat niin, että asiat ymmärretään väärin vaikka molemmilla olisi hyvää tahtoa.

      Tuo on asia joka tulee varmasti joka päivä mieleen ja öisin uniin. Kiitos kun jaoit tämän tänne ja hurjasti voimia. <3

      Poista
  3. Tuttu juttu. Minulla oli nuoruudessani ystävä, jonka kanssa välit menivät poikki jo kerran. Seitsemään vuoteen emme olleet missään tekemisissä. Sitten sain eräänä päivänä kirjeen ja ko. Ihminen luikerteli takaisin elämääni. Hän oli kuvioissa takaisin reilut kymmenen vuotta. Puolitoista vuotta sitten mittani täyttyi lopullisesti. Olin jo pidemmän aikaa miettinyt, kuinka erilailla ajattelemme monista asioista. Yhteydenpitoni häneen väheni. Eräänä päivänä sain haukkumaviestin, kuinka itsekeskeinen olen yms. Silloin pomppasi. Pistin kaikki yhteyteni häneen poikki ja se on varmaa, ettei yhteys enää palaa. Ystävyyttä ei ole se, jos onnistut jossain sinua lannistetaan, ivataan yms. Lopulta sain häneltä ilkeän viestn blogiini toisen profiilin nimissä. Tunnistin heti, kuka tekstin takana oli. Tunsin oikein puhdistavaa vapautta, kun karistin tämän ihmisen elämästäni. En kadu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin juuri tuo suora syytös. Mitäs jos kysyisikin onko sinulla kaikki hyvin tai mitä sinulle kuuluu tai jopa purkisi, olen surullinen kun välimme eivät ole kuten ennenkin. Mutta epäreilua on pestä kädet ja syyttää suoraan toista ystävyyden mennessä väärille raiteille. En ihmettele että sinulla pompahti, taisi täälläkin tapahtua samanlainen pomppaus.

      Juuri tuo lannistaminen ja ivaaminen ja huumorin keinoin sellainen pieni naurahtelu seurassa aina vaikkapa kömpelyydelle ja milloin millekin nostattaakseen omaa häntäänsä, sellainen ei vain ole ystävän käytöstä.

      Kiitos tämä oli niin hyvä teksti ja kannustava. En kadu, kertoo pontevasti juuri sen, että joskus täytyy tehdä vaikeita ratkaisuja voidakseen itse hyvin. <3

      Mukavaa iltaa Satu <3

      Poista
    2. Joo, ei se helppoa aina ole. Lopulta kuitenkin on parempi olo, kun on tehnyt oikean, ikävänkin ratkaisun. Usko pois!

      Poista
  4. Niin se vaan menee, että ihminen tarvii sitä kevyttäkin sisältöä elämäänsä, että jaksaa painia niitten raskaampien asioiden ja vastoinkäymisten parissa. Silti se ei tarkoita sitä, että on pinnallinen.

    Myös mun 21-vuotias poika sanoi poistaneensa pari FB-kaveriaan sen takia, ettei jaksa lukea sitä älytöntä mesoamista, joka täällä(kin) on räjähtänyt käsiin sen jälkeen, kun tänne perustetiin yhden viikonlopun aikana turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskus ilman, että edes kaupunki tiesi koko asiasta.
    No. Meikä on viime päivinä ihan kamelina raahannut itselle tarpeetonta SPR:n keräykseen, josta päätyvät keskuksen käyttöön. Siitä tulee hyvä mieli, mutta silti en esitä olevani mikään erityinen hyväntekijä, koska oikeasti hyödyn tästä myös itse. Saan raivattua kotiin tilaa hengittää ja antaa ajatusten kulkea.

    Älä ressaa Tiia <3. Kukaan, joka on itse aito, ei voi oikeasti uskoa, että olisit pinnallinen. Toisilla on vaan suurempi tarve korostaa sitä omaa syvällisyyttään ja sitä kautta paremmuuttaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se menee ja kuka on ketään tuomitsemaan mistä elämäänsä piristystä saa. Jollakin se voi olla sisutus, jollakin, ruoka, urheilu, vaatteet. Niin kauan kuin se mikä ihmistä piristää ei loukkaa muita, siihen ei saisi puuttua.

      Viisas poika sinulla, itselläni ei nuorena ollut voimia poistella ketään mistään vaan nielin silloin kyllä kaiken. Hyvä on kun aikuistuu ja osaa kuunnella sitäkin mikä on itsellekin hyvä.

      Hienoa että olet saanut tehtyä hyviä tekoja jotka ovat niin monella tavalla tuottaneet sinulle päin iloa. <3 <3

      Tuo oli kyllä hienosti todettu tuo viimeinen lause. Niin kuin olisi toista parempi ihminen, se on jännä tarve ja varmasti merkki ihmisten epävarmuudesta.

      Suuri halaus Annukka ja lämpösi kantaa tänne asti. <3

      Poista
  5. Joskus ystävyys ei ole molemminpuolista ja toinen saattaa viedä koko "tilan" ystävyydessä.Ehkä tällöin on parempi,että välit katkaistaan.Jos ystävyys ahdistaa eikä tuota iloa,niin se on varmaan tullut tiensä päähän.Ja joskus elämässä vaan ihmisiä "käväisee" ilman koko elämän kestävää ystävyyttä.Huomaa,että tämä oli nyt tässä..Hyvät muistot ja opiksi otetut vain jää.Ehkä ne aidoimmat ja läheisimmät roikkuu matkassa satoi tai paistoi <3 nimim.kokemusta on ;) Mukavaa ke-päivää..mennään positiivisella mielellä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin juuri satoi tai paistoi, aina ja ikuisesti, koska osaavat iloita toisen puolesta ja myös tuntea empatiaa kun on surua. Näin se on, se on hyvän ystävyyden ydinlanka ja sen täytyy olla molemminpuolista. Ei itsekään ole parhain ystävä, silloin kun toiselta ei saa tuota fiilistä ja päinvastoin. Joskus kait vain ystävyydet tulevat tiensä päähän, ihmiset kasvat erilleen. Sitten on toki myös kavereita, mikä on mahtavaa sekin. :)

      Mennään positiivisina, se kantaa. <3


      Ihanaa iltaa <3

      Poista
  6. Toi kuulostaa niin tutulta.. :( Oon tässä muutaman vuoden kuluessa itse sulkenut muutaman "huonon ystävän" pois elämästä ihan sen takia,että mun mielestä ystävyyden kuuluu olla vuorovaikutteista molempiin suuntiin ja sellaista,että hyvä fiilis. Kaikki 4 poissuljettua oli kans tollasia, suoraan sanoen pahanilmanlintuja, jotka vaan aina puhuivat itsestään ja omista jutuistaan, kuinka he ovat niitä paljon parempia ihmisiä ja kuinka vääriä ratkaisuja tein omassa elämässäni jatkuvalla syötöllä. Aivan mä tein todella väärin, kun kävin amkin loppuun, ostin kämpän, menin töihin ja kävin välillä lomamatkoilla eli nautin elämästä ja normaalista arjesta. Nyt kun oon ollut ilman noita pidemmän aikaa ni voi morjes mulla on hyvä olla, kun mun elämää ei jatkuvasti lytätä niitten korppikotkien toimesta.

    Ensin tuntuu pahalta,mullakin yöunet jäi murehtimisen takia todella vähiin..loppupeleissä siitä saa todella paljon paremman olon, kun pääsee eroon sellasista ihmisistä, joista on kasvanut erilleen.

    Koita jaksaa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipahan niin hyvä teksti ja juuri tuo morjens vaan. Olet kyllä rohkea ja reipas nuori nainen kun osaat kuunnella sisintä. Kyllä kun täältä analysoi, niin tuo sinun ratkaisujen mitätöiminen tuntuu siltä että ovat olleet kateellisia sinun ratkaisuista tai tunteneet jonkinlaista huonommuutta. Miksi jos tuntee huonommuutta, niin miksi silloin toista tulee loukata, mitätöidä, lannistaa, en ymmärrä. Miksi ei työstä sitä omaa epävarmuuttaan, mutta jotkut ihmiset kenties ovat sokeita omalle itselleen. Kaikki ei analysoi niin paljon, vaan analysoivat koko ajan vaikkapa vaan muita ihmisiä tai oman itsensä kautta. Jokainen on kuitenkin meistä toisesta irrallinen oma persoona.

      Kiitos hienosta avautumisesta Terhi, kiitos että kerroit. himuisen upeaa vertaistukea. <3

      Mukavaa iltaa <3

      Poista
  7. Blogit ovat vain pintaraapaisu ihmisten elämästä ja niiden tapahtumista, joten sen perusteella ystäväsi ei pitäisi tehdä johtopäätöksiä. Blogit ovat rentoutumisen paikkoja etenkin nyt, kun vain huonoja uutisia tulee joka paikasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allekirjoitan joka ikisen sanan, näin juuri on ja vain tosiaan pieni murto-osa ihmisestä. Se jos tykkää huulipunista, se ei tee ketään pinnalliseksi, sillä me ihmiset olemme niin paljon muutakin. :)

      Kiitos kaunis ja oikein leppoisaa iltaa. <3

      Poista
  8. I feel you! Joskus on parempi ystävän antaa mennä, jatkaa vaan omaan suuntaan. Me kaikki muutumme, kasvamme, elämä tulee ja yhdistää ja joskus vähän vetää erilleen... Tärkeintä on, että pysyt aitona ja ihanana, sinuna :)

    Voimia ja halauksia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin totta, eikä toisia tule asiasta syyttää, joskus niin vain tapahtuu. <3 Kiitos kovasti sparrauksesta ja kyllä on tarkoitus pysyä sellaisena kuin olen, muita mielistelemättä ja itseään kunnioittaen.

      Kovasti halauksia myös sinne ja mukavaa iltaa. <3

      Poista
  9. Minä olen saanut sinusta käsityksen lämpimänä ja empaattisena ihmisenä, et todellakaan ole pinnallinen.
    Maailman tuskaa ei kukaan voi toista velvoittaa jatkuvasti harteillaan kantamaan. Vastapainoksi pitää olla ihan oman jaksamisen takia niitä huulipuikkoja ja kevyttä kirjallisuutta luettavaksi, ja mitä kenelläkin on.
    Itselleni on pääasiassa lukeminen ollut aina pakokeino maailmasta edes hetkeksi. Erittäin stressialttiina ihmisenä en pärjäisi tässä elämässä jos en hakemalla hakisi keveyttä kaikkeen olemiseen ja tekemiseen.
    Lämmin halaus sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heli kiitos niin paljon ja kuin myös, aivan sama tunne sinusta. <3

      Aivan sama juttu, hömppiskirjoja välillä, kosmetiikan ihastelua ja scifisarjoja, niillä jaksaa taas painaa ja kantaa harteilla kaikkea sitä painoa mitä sinne ajan myötä eksyy.

      Kovasti Heli halauksia myös täältä, kovasti kiitoksia että olet täällä jaksanut olla mukana jo miltei blogin alkumetreiltä. <3

      Mukavaa iltaa <3

      Poista
  10. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija kiitos hienosta kommentista, luin sen. Ymmärrän hyvin että poistitkin sen, oli kuitenkin henkilökohtaisia asioita. Oikein mukavaa iltaa. <3

      Poista
  11. Joskus on vain parempi antaa toisen mennä. Elämä itsessään on enemmän tai vähemmän rankkaa tavaraa, ei siihen tarvita tahallista (tai tahatonta) lytistämistä. Lifestyleblogi on kuin naistenlehti. Lepohetki, hengähdystauko, breikki tasaisesta arjesta - niin kirjoittajalle kuin lukijalle. Jos sen tyyppiset jutut eivät itselle kolahda, ei ole pakko lukea vaan voi keskittyä vaikka niihin kantaaottaviin tai elämää inhorealistisesti kuvaaviin blogeihin. On myös äärimmäisen kapeakatseista kuvitella, että blogista saa 360asteen kuvan ihmisen elämästä. Muutos on monelle vaikea asia ja oman elämän muutoksissa huomaa sen, ketkä pysyvät mukana ja ketkä häipyvät syystä tai toisesta, hiipuen tai rytinällä. Omalle kohdalleni on niitä hiipujia osunut paljon, ehkä en sitten itsekään ole osannut olla heille sellainen ystävä, jonka haluaisi pitää elämässään. Menipäs vakavaksi, mutta ajatuksiaherättävällä kirjoituksella on sellainen vaikutus. Kiitos Tiia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meni syväksi mutta kiitos kun avauduit, se oli rohkeaa. Ei jos vaikka olet muutostilassa ja nät ketkä pysyvät matkassa tässä matkassa. Toki on juuri viisasta ja analyyttistä pohtia onko itsessä vikaa, mutta siltikin voisi ajatella että kaksisuuntainen tie eli joskus ihmiset vain kasvavat erilleen, eikä kukaan ole siihen edes syypää.

      Tuomitsemista en kuitenkaan hyväksy, enkä sitä että toinen olisi toista parempi ihminen siksi että.... Juu juuri tuo tuomitseminen tässä vie tätä maailmaa kankkulan kaivoon.

      Kiitos sinulle Marika, herätti kovasti ajatuksia tämä kommenttisi. <3 Ihanaa iltaa ja kivaa kun eilen nähtiin <3

      Poista
  12. Huomaa että saman katon alla kasvaneet ajattelevat samalla lailla... <3 Joskus huulipuuniin takertuminen on ohutta haltiaköyttä millä saa nostettua itsensä negatiivisen virran suosta, eikä siinä ole mitään pahaa. Itelläni ne nyt vaan sattuu yleensä olee lohikäärmeitä tai jotain millä lennän sieltä. Kukin tyylillään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin huomaa, luin eilen nuppunen sun postauksen hieman kiireen keskellä, mutt samojen ajatusten äärellä mennään. On sulla kynä hallussa ei voi muuta todeta, nimenomaan haltiaköyttä, fantasiahöperö nautiskelee tästä vertaiskuvasta. Kukin tyylillään, se juuri on vapauttavaa!

      Suuri halaus ihanuus <3

      Poista
  13. Olen menettänyt ystäväni. Saakelin syövälle. Ystäväni oli juuri mennyt naimisiin ja saanut lapsen. Taisteli pitkään ja urhoollisesti, uskoi paranemiseen. Paska sairaus vei lapsuuden ystäväni kun olimme 21veee. Ikävöin T.aa edelleenkin vaikka hänen pois menostaan on 15 vuotta.
    Tsemppiä sinulle, tiedän että fiilis on tosi maassa. Ei ketään tarvisi tuolleen mennä arvostelemaan. Eikö sitä joskus saa nauttia elämän tuomista pikku iloista. Olisiko hän vain kateellinen kun menenstyt blogisi kanssa kivasti ♡
    Olet Tiia ihana, ystäväsi menetti paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nanni <3 Tähän ei ole mitään lohdun sanaa, ei niin mitään. En näe missään suuressa suunnitelmassa lohtua taikka järkeä sille, että joku ihminen viedään ennen aikojaan... Tuo on sinulle myös ollut järkyttävä kokemus, nuorena ei välttämättä osaa terapioida ja tuo on ollut niin suuri suru. Oma ystäväni kuoli 14-vuotiaana auto-onnettomuudessa ja vasta viime vuosina hän ei ole enää tullut uniin. Oli aikanaan niin, että suruterapiaa tai mitään ei ollut, elämä vaan jatkui vaikka sisimmissä oli myllerrys.

      Saa nauttia, jos sillä nauttimisella ei ketään loukkaa. En tiedä mikä tuli, mitä tapahtui ja ajattelin etten täällä analysoi sen kummemmin, sillä en halua syytelläkään, tai rypeä. Näin kävi ja nyt on jatkettava eteenpäin.

      Sinä olet ihana Nanni ja vielä me tavataan <3 Tiedän sen <3

      Poista
  14. Mua alkoi puolestaan ahdistaa facebook-sivuillani jatkuva valittaminen; kun mitään ei tehdä oikein ja kaikki on huonosti Suomessa ja rui-rui. Tästä osin suivaantuneena kirjoitin blogitekstin, jonka linkitin henk koht facebook-sivuilleni. Ei se ruikutus loppunut, mutta tuntui paremmalle ainakin itselle tehdä selvä pesäero jatkuvaan valittamiseen.

    On kyllä jännä huomata, kuinka ihmiset jakaantuvat näissä asioissa. Huonoina aikoina helposti syytetään vain toista, vaikka syy olisi ihan jossain muualla.

    Ja ystäväsi menetyksestä; jotkut vain jäävät matkasta. Ei sille vain voi mitään. Tärkeintä on, että on edes se yksi ystävä, joka oikeasti ymmärtää sinua ja tukee. Ei määrä vaan se laatu <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä sinä teit ainakin juuri teon, ettet halua kuunnella moista, että nyt riitti. Sellaiseenkin tarvitsee päättäväisyyttä ja voimaa. Nyt on kyllä sellaista valitusta, jotain tarttisi tehdä, mutta ei olla valmiita tekemään.. Että sellaista, ei se valittamalla ainakaan se maailma parane.

      Niin se on totta, silloin kun itsellä menee huonosti, niin silloin katse kapenee ja helpommin syyttää muita, ei näe metsää puilta.

      Niinpä ei määrä vaan laatu ja onneksi elämässäni on sellaisia ystäviä, joiden kanssa olen voinut jakaa kaiken ja jotka ovat aina osanneet iloita puolestani. Sellaisia ei ole joka oksalla.

      Kiitos tästä loistavasta kommentista ja oikein mukavaa iltaa. <3

      Poista
  15. Minullakin on kokemusta välien katkaisemisesta pitkäaikaisen ystävän kanssa. Me varmaan "kasvettiin erilleen", kun pikku hiljaa alkoi tuntua ettemme oikein enää osaa puhua toisillemme. Olen usein puheissani aika suora, etenkin kun minut oppii tuntemaan paremmin. Kyseisen ihmisen kanssa en lopulta enää uskaltanut enää sanoa mitään, koska hän otti kaikki huomiot aina henkilökohtaisina loukkauksina. En jaksanut enää sitä sanojen tarkkaan valikointia ja viimeisen keskustelumme jälkeen kirjoitin hänelle sähköpostin, jossa kerroin etten ole koskaan tarkoittanut pahaa ja kiitin siihen astisesta ystävyydestä. Jonkin aikaa harmitti, mutta lopulta koin päätöksen olleen itselleni vain hyväksi. Kuka jaksaa viettää aikaa ihmisen kanssa, jonka seurassa saa aina varoa puheitaan? Jonka seurassa ei uskalla olla oma itsensä?

    Sitten noista poliittisista puheista ym., koen olevani jotenkin poikkeuksellinen, kun minua ei kiinnosta ollenkaan lukea, kuunnella tai keskustella niihin liittyvistä asioista. Yleensä mielipideasioista, ja etenkin niistä aroista, keskustellessa tulee vaan paha mieli. Mieluumin luen huulipunista! Tsemppiä Tiia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nella olet rohkea nuori nainen, minä en nuorena uskaltanut sanoa tai kirjoittaa suoraan. Hienoa ja teit viisaan päätöksen. Olen kyllä kokenut vastaavaa, joskus ihmisellä on ollut jokin huono vaihe, että on herkempi ymmärtämään kaiken väärin. Sitten on sellaisia ihmisiä joiden kanssa kaiketi ei vaan kemiat kohtaa, koska tulee niitä väärinymmärryksiä.

      Mielestäni tuo jatkuva väärinymmärtäminen kertoo enemmän toisen ajatuksenjuoksusta kuin sinun. Tuntuu että jotain kaunaa taustalla on tai pahaa oloa, näkee maailman ja sanomisesi negatiivisena. Vaikka näin ei ole ja jos sinut todella tuntisi ei ajattelisi niin.

      Ei sellaisessa ystävyydessä voi olla jossa ei saa olla oma itsensä, se on raskasta ja energiaa syövää. Parasta ystävyyttä on sellainen, mikä tuo molemmissa osapuolissa parhaat puolet esille ja kasoittain hyvää tahtoa. :)

      Kuitenkin kaikki negatiivinen tursuaa alitajuntaan, siksi on parempi keventää punilla tai millä ikinä kukin keventääkään. Siinä ei ole mitään tuomittavaa.

      Kiitos hienosta kommentista, sain siitä valtavasti apua. :) Jos nuori ihminenkin voi olla niin vahva, kyllä minäkin voin.

      Halit ja kivaa iltaa. <3

      Poista
  16. Mulla ei varsinaisesti ole kokemusta välien katkaisemisesta ystävän kanssa, mutta tapaamiset ovat hankalien etäisyyksien vuoksi jääneet ja tämä on kyllä harmi, sillä aikuisena ei ole yhtä helppo löytää uusia ystäviä kuin nuorempana.
    Vaikka bloggaatkin meikeistä ym. niin pinnallisena en voisi sinua mitenkään pitää, koska sellainen toisesta välittäminen kuultaa aina kirjoituksistasi ja kommenteistasi läpi.

    Olen itsekin ihan täynnä noita vihapuheita ja kaikenlaisia videoita, joissa morkataan pakolaisia, hallitusta tai muita tämän päivän uutisaiheita. Ja joka toinen sana alkaa v:llä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ystävät ovat kuin ihastuminen jotkut ihmiset vaan kolahtaa ja joskus käy niin että huomaa ihastuneensa vääriin ihmisiin.

      Kristiina kiitos kovasti sydämellisistä ja lämpimistä sanoista, kyllä täällä asti tuntuu hyvältä, sitä aina alkaa epäilemään itsessään kaikkea mahdollista jos saa syytöksiä osakseen. Jännää kyllä näissä tapauksissa yleensä itse syyttäjä ei pohdi tehneensä väärää vaan hänellä on jokin agenda, oikeutus. Maailma on kummallinen paikka ja vihapuhe kertoo ihmisen pienuudesta. Omaa pahaa oloaan on helpompaa takertua negatiivisuuteen kuin valita positiivisuuden tie.

      Halit ja tunnelmallista iltaa. <3

      Poista
  17. Nyt eletään just sellasia aikoja, jolloin mieluummin luen huulipunista tai ihan mistä vaan iloisesta ja hyväntuulisesta! Vaikka omat postaukseni kertovatkin arjestani, niin mieluummin niissäkin kerron kaikesta ihanasta - kyllähän muakin ketuttaa ja itkettää, mutta jotenkin sitä haluaa jakaa ennemmin iloa ympärille...
    Politiikkaa ym. tulee tuutintäydeltä uutisten ja esim. facebookin kautta, joten niihin en puutu täällä! Mielipiteet ne on mullakin, mutta en niistä viitsi "huudella" toisten kuullen...

    Oikein ihanaa päivää... yritä unohtaa murheet ja kirjoittele sinä kaikesta ihanasta ja kiiltävästä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mitään vaan arjesta, sinun arki näyttää valoisalta ja ihanalta, se se on kun sydämellä ja positiivisuudella katsoo maailmaa. <3

      Sama juttu, sen verran ymmärrän että monia mielipiteitä on ja kaikilla niihin on oikeus, mutta mikä oikeus minulla olisi muita yrittää käännyttää tai tukkia ihmisten seinät poliittisilla mielipiteilläni joita tiedän ettei kaikki kannata. Hieman jopa riidan lietsomista moinen.

      Kyllä vaan pidetään lippu korkealla. :) Ihanaa iltaa ihanainen Marru <3

      Poista
  18. Oi ihan liikutuin kun tekstiäsi luin ja mieltäni alkoi taas kaivertaa ystäväni loukkaus ja kuinka kipeää se tekee.
    Kauneimpana keskikesän päivänä sian minäkin puhelun jossa paras ystäväni loukkasi ihan päin näköä/korvia. Ja vaikka kuinka yritän ajatella ja kelata, että oliskohan minussa syy tähän loukkaukseen, niin aina päädyn samaan tulokseen.
    Ystäväni toki pyysi anteeksi, mutta samaan hengenvetoon tuli vielä pahempi loukkaus. Nyt asia on jäänyt sitten ilmaan, enkä tiedä onko enää paluuta entiseen.
    Juuri nyt kun pitäisi keskittyä viitenä päivänä viikossa (onneksi kaksi on lyhytkurssia) kurssiopetukseen, niin tämä kyllä syö ja syvältä.

    Mutta Sinusta , Tiia ihanuus, olen saanut sellaisen kuvan, että olet todella aito, konstailematon, Sydämellinen ja kaikkia kohtaan kunnioittava ja jolle perhe on tärkeä asia ☺~♥~.
    Tietysti meikit ja kynsilakat on ihana juttu ja tämäkin mumma käyttää kumpaakin, juuri nyt pitäis ottaa vanhat "lumenet" pois ja uudet tilalle☺☺☺

    Yritän itteki pitää blogin positiivisena, kun ja jos alkaa tulla pelkkää valitusta, niin sehän masentaa lukijat, sekä oman mielen, eikä se johda mihinkään .

    Sinulle Tiia ♥halauksin♥ oikeen hyvää keskiviikkopäivää ~♥~♥~

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi ma-te sinä ihana joka aina sykähdytät ihanilla kommenteillasi, miten kukaan saattaa sinua loukata. Et koskaan voisi kenellekään ajatella edes mitään ikävää.

      Tuo on perin perin kieroa pyytää anteeksi ja samalla loukata, tuo on jo hieman valtapeliä... En osaa sanoa onko paluuta, miten suuri ja syvä loukkaus oli ja jos ystäväsi aidosti pyytäisi anteeksi, selittäisi vaikka hänellä on paha olla ja jouduit tulilinjalle, ehkä sitten. Mutta jos jokin menee isosti rikki, niin silloin on vaikeaa palata entiseen tai se voi olla sellaista paluuta, että sitä jää sopukoihin jokin asia nieltynä pörräämään... Silloin se syö ihmistä. Paras olisi puhua asiat halki ja jos kumpikin tulee vastaan selittää, eikö syytöksiä, se syyttelyn tie on aina se lyhytnäköisin, sillä ei rakentavaa keskustelua saada aikaiseksi.

      Niin on varmaan keski-iän kriisi kun olen nykyään hurmaantunut kosmetiikasta, niin se vaan on. Mutta sen ei mielestäni pitäisi loukata ketään.

      Niin välillä toki saa purkaa, sillä ihmisiä ollaan, mutta on tämä blogi minullekin henkireikä ja positiivisuuden yhteisö teidän ihanien ihmisten kautta, josta saan paljon. <3

      Sinulle suuret halaukset ja kovasti zemppiä kurssien vetämiseen, toivottavasti jaksat vaikka kannat nyt raskasta taakkaa sydämessä. <3

      Poista
  19. Ystävät tulee ja menee ja jotkut jäävät matkan varrella! Kaikki ei ole tarkoitettu kulkemaan kanssasi koko elämää.

    <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoissasi piilee suuri viisaus. <3 Näin se on ja siitä ei kenenkään osapuolen tulisi kantaa huonoa omaatuntoa vaan vaikka pyrkiä muistelemaan niitä hyviä muistoja. <3

      Ihanaa iltaa ihanuus <3

      Poista
  20. Tosiystävä tuntee toisen kunnolla, huonot ystävät eivät tunne tai eivät halua tuntea.. Meillä oli neljän ystävät porukka ja tavattiin usein ja juttua riitti, nykyään pari heistä ovat riidoissa eli ei tavata enää kaikki yhdessä. Luulen että se on tämä ikä, naiset tulevat jostain syystä aika ärhäköiksi, pitävät puoliaan ja haluavat ympärilleen ihmisiä jotka eivät aiheuta ongelmia, riitaa.... No se on ihan hyvä asia! Nuoret ovat leppoisampaa sakkia. Voin olla väärässäkin.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marre hienosti kirjoitettu, jotkut eivät halua tuntea toisen ydintä, eivät ehkä ehdi kaikelta omalta. Joskus vaan elämä menee näin, mutta suuri suru siitä tulee, kuten teillä. Tosi harmi isommassa porukassa, koska tilanteesta kärsii kaikki. On muuten totta, että tässä iässä sitä alkaa voimaantumaan ja haluaa pitää puoliaan eli ärhäkkä on hyvä sana kuvaamaan. Oma pää vihdon nousee.

      Nuoret ovat kyllä leppoisampaa sakkia ja kulkevat joukossa. Juuri joukossa erilaiset persoonat tukevat erilaisia piirteitä omassa itsessä.

      Kiitos kivasta ja fiksusta kommentista, että näistä on apua. Tuntuu että järki oikein kohisee päässä. .)

      Ihanaa iltaa Marre <3

      Poista
  21. Voi Tiia, tsemppihalaus sinne <3.

    Itse luovuin parhaimmasta ystävästäni vuodeksi, koska hän yritti kaikin keinoin saada oloni kurjaksi ja oli todella katkera kaikesta hyvästä, mitä minulle sattui. Vaikka ajatus ystävästä luopumisesta oli vaikea, niin se oli silti pakko tehdä, koska mun stressitaso ei enää kestänyt. Vuosi kului ja päätin ottaa tähän entiseen ystävääni yhteyttä. Riidat sovittiin ja huomasin, että hän oli muuttunut vuoden aikana tasaisemmaksi ja nöyremmäksi. Me löysimme ystävyytemme uudestaan ja tänä päivänä olemme todella läheisiä jälleen :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana tarina, joskus on mentävä kauas jotta löytää itsensä, tässä tapauksessa te toisenne. Varmasti suuri suru toisen menettämisestä on saanut toisen nöyräksi ja viisaammaksi. Tämä oli hieno kommentti, koska tämä luotsaa toivoa ystävän uudelleen löytämiseen jahka aika on oikea. :) Kiitos Laura ja kyllä te nuoret olette niin hirmuisen viisaita, olisinpa itsekin ollut nuorena yhtä fiksu kuin sinä ja muut nuoret kommentoijat.

      Ihanaa iltaa ihanuus <3

      Poista
  22. Kyllä itse koen blogin enemmän sellaiseksi arjen pakopaikaksi, jossa voit heittää arjen huolet vähäksi aikaan sivuun ja rentoutua. Nyt varsinkin kaiken negatiivisuuden keskellä on kiva rentoutua pienen hömpän keskellä. Onneksi minun kaverit ovat olleet aika iisisti facessa eikä siellä kukaan ole liikaa mesonnut tähän hallituksen politiikkaan. Itse seuraan tänä päivänä niin paljon blogeja ja muita positiivisia sivuja, että kavereiden päivitykset jäävät jalkoihin kun en niihin reagoi. Muutaman kaverin olen laittanut ns.mustalle listalle, joten heidän päivitykset eivät näy.

    Huonosta, itseään nakertavasta ystävyydestä on parempi päästää irti, näin minäkin tein keväällä. Nyt on olo paljon parempi. Kyllä hyvä ystävyys perustuu vastavuoroisuuteen, kannustamiseen ja toisen arvostamiseen!

    Aurinkoa sinun päivääsi, minä lähden tästä taloustieteen luennolle / sen jälkeen on taas kiva sukeltaa hyvällä omallatunnolla tänne hömppämaailmaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja jokaisen blogi saa olla juuri sitä mitä itse blogin pitäjä haluaa, jos ei sillä blogilla loukkaa ketään, niin ei siinä blogissa ole mitään tuomittavaa.

      Kirjoitat viisaita ja ystävyys ei lätistä, eikä hauku ja oleta pahoja, vaan kysyy enneminkin mitä kuuluu, onko jokin vinossa kun emme ole nähneet. Että semmoista.

      Ihanaa viikonloppua <3

      Poista
  23. Mä myönnän viime aikoina tosi paljon piilottaneeni FB:n seinältä niiden tuttujen juttuja, jotka itseäni ahdistavat. Pakko vältellä jotenkin. Muista, että oikea ystävä on se, joka tahtoo sinulle vain pelkkää hyvää. <3

    Ihanaa keskiviikkoa, nähdään huomenna! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli ihanaa nähdä ja totta, oikea ystävä ei ajattele heti pahimman kautta asioita. <3 Juu sitä kaikkea vihaa ei pysty eikä jaksa. <3

      Ihanaa viikonloppua <3

      Poista
  24. Nyt on ilmassa paljon vihaa ja se kyllä ahdistaa. Minä olen elämän varrella menettänyt ystävän - ja todennut sitten jälkeenpäin , että ei se tainnut oikea ystävä ollakaan - joten en ole sitä surrut. Aika aikaa kutakin sanoi pässi kun päätä leikattiin. Elä kuule Tiia välitä kaikesta tuollaisesta ilkeästä. Pitäisi jokaisen tajuta, että vaikka kuinka huulipunista kirjoittaa niin se ei ole tarina ole Tiiasta vaan huulipunasta. Sinä jos kuka, olet kaikkea muuta kuin pinnallinen. Iloa päivääsi.

    VastaaPoista
  25. siis korjaus : se ei ole Tiiasta vaan huulipunasta ;) ei pitäis kiiressä kirjoittaa kun ei osaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anne sparrauksesta, juu kaikesta tuomitsemista tämä maailmakin on mennyt raiteiltaan. Tuomitseminen kertookin yleensä enemmän tuomitsijasta kuin kohteesta.

      Huulipunat ovat kyllä mikro-osa minua viimekädessä vaikka niistä iloa saankin elämään. :)

      Ihanaa viikonloppua Anne <3

      Poista
  26. No eipä tosiaan ainakaan blogin perusteella voi tuntea ja arvostella ihmistä, kyllä se on pieni osa ja jokainen valitsee mitä haluaa siellä näyttää elämästään. Mä painin tällä hetkellä myös ystäväasian kanssa, jonka takia myös yöunet kärsii. Miten kauan jaksaa tukea ja kannatella toista ihmistä, joka ei loppuviimeksi halua ottaa apua vastaan... Ei voi oikein vanhaa kaveria hylätäkään, mutta kun omakin elämä ja omat huolet:(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin monivuotisen ystävän pitäisi tuntea ja se että mieluiten ajattelee toisesta pahasta, loukkaantuu vaikka ketään ei ole loukattu.. Kaikkea kummallista elämässä tapahtuu, kaikki ihmiset eivät vaan ymmärrä toisiaan sanoitta, eivätkä ole tarkoitettu toisilleen, se tulee vaan nyväksyä.

      Sinulla on raskas asia käynnissä, mutta muista se että tukea voi, mutta ketään ei voi kannatella loputtomiin koska siinä ehtyy omat voimat. Ihmisen tulee hakea apua itselleen.

      Vaikea tilanne ja toivon että saat sen ratkaistua. <3

      Mukavaa viikonloppua kaikesta huolimatta. <3

      Poista
  27. Voi kuule, tuollaisia poistoja kannattaa toisinaan tehdä. Miksi toisten takia pitäisi muodon vuoksi olla "kaverina" ja pahoittaa mielensä aina vaan?! Jollei saa siltä ihmiseltä hyvää mieltä ja välittämistä, iloa ja ystävyyttä, niin pahan mielen takiakko roikkua!? EHEI! Itsekin olen siivoillut välillä juurikin sellaisia pois, jotka joko vain ovat ihan hiljaa tai sitten tyystin eri mieltä kaikesta ja aina negatiivisuutta viljelemässä. Nytkin on joitakin poistettu seurannasta, mutta aika näyttää kaipaanko vai en, poistanko kokonaan vai en. Sama se on minua kohtaan. Jollen ole tarpeeksi, niin hittojako roikkumaan?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hitsin hyvä ja vahva kommentti, tälläisestä saa kuules voimaa aivan älyttömästi. Sitä yksinäisyydessään suorastaan tuskailee ja kipuilee, viettää yöttömiä öitä, loppupeleissä kaikkihan on no ei nyt yksinkertaista mutta selvää miten tulee toimia.

      Hyvä Viltsu ja mainiota synttäriä kuules sinne. <3

      Poista
    2. Hitsin hyvä ja vahva kommentti, tälläisestä saa kuules voimaa aivan älyttömästi. Sitä yksinäisyydessään suorastaan tuskailee ja kipuilee, viettää yöttömiä öitä, loppupeleissä kaikkihan on no ei nyt yksinkertaista mutta selvää miten tulee toimia.

      Hyvä Viltsu ja mainiota synttäriä kuules sinne. <3

      Poista
  28. Tällä hetkellä voin hyvin. Tein reilun "puhdistuksen" facebookissa ja kun seinä puhdistui, puhdistui myös mieleni mustuus.
    Meidän perheessä koetaan tämä Suomen jakaantuminen hyvin vahvasti, siitä saadaan kärsiä lähes päivittäin.
    Siksi haluan pitää edes sen facebookin sellaisena paikkana, johon voin välillä paeta tätä kaikkea todellisuutta. Haluan lukea normaalista elämästä, vaikka siitäkin, että nyt jollain on ripuli :), ihanaa on lukea myös niistä huulirasvoista. Sinä tiedät ja moni muukin meistä tietää, että se mitä täällä blogeissa lukee ei aina ole sitä todellisuutta. Sinä olet niin paljon enemmän kun joku pintaliitäjä, sinähän olet minunkin ihana blogiystävä. Suhun on ollut tosi ihana tutustua ja saada tuntea, että sä autat jos apua tai mielipidettä olen tarvinnut.
    Mä kuule tykkään susta Tiia...siis älä koskaan ikinä muuta, pysy aina sellaisena kuin nyt oot :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Outi ihana ensi kerran kun sinut näin, se oli siinä, sydän sulla on kultaa ja huumoria jakaa muille vaikka kuinka. Juu en ymmärrä mitä sellaiset ihmiset miettii, jotka laittavat niitä rasistisia tekstejään ja tietävät että tekstit päätyvät sinun seinälle!! Kyllä maailma on mennyt hulluksi ja tällä hetkellä ei ole hyvä asua Suomessa jos on ulkomaalaistaustaa. Toivotan voimia tässä, koska kyllä nyt on Suomi sekaisin ja se on pelottava tunne.

      Ei sitä kenenkään mieliksi tule muuttua miksikään, johan se oma vatsa ja sielu sanoisivat vastaa. Tälläisenä taaplaan eteenpäin, en suinkaan täydellisenä, enkä aina parhaimpana ystävänä. Erakkokin olen, mutta pahaa en halua kenellekään. <3

      Ihanaa viikonloppua <3

      Poista
  29. En tiedä liittyykö keski-ikäisyyteen tai yleensä varttumiseen ja vanhenemiseen, mutta tuota on liikenteessä... Ystävyyden tosiaan tulee olla molemminpuoleista ja vuorovaikutteista. Hyvästä ystävyydestä ei myöskään synny huonoja fiilareita, tai jos niin käy, ne pystytään pyyhkimään pois selvittämällä asiat pois päiväjärjestyksestä. Olen itse alkanut kiinnittämään huomiota nimenomaan ystäviini, jotka eivät ota koskaan minuun yhteyttä vaan odottavat yhteydenoton tulevan aina minun puoleltani. Ymmärän että itsekukin elää oravanpyörässä, mutta se ei riitä selitykseksi asiaan, sillä itsekin elän siinä samaisessa pyörässä. Oikeastaan se ainakin omalla kohdallani menee päinvastoin, eli välillä se oravanpyörä vaan on hyvä pysäyttää ja keskittyä viettämään laatuaikaa hyvän ystävän/ystävien kanssa, siitä saa uutta virtaa :) Itsekin olen kokenut tuon hyvän ystävän menettämisen muutama vuosi sitten. Asia pulpahtelee aina silloin tällöin mieleeni, mutta hyvin pian saan itseni ymmärtämään, että erossa oleminen on tässä tapauksessa ainut oikea ratkaisu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin en varmasti aina ole paras vuorovaikuttaja, koska olen hieman erakko. Mutta loukata en halua ketään ja kyllähän sitä ystävät kuuntelee toinen toisiaan, eikä niin että toinen aina puhuu eikä ole kiinnostunut toisen asioista. Jos tätä juuri tarkoitat vuorovaikutteella. .)

      Näin on jos väärinkäsityksiä tulee, niitä ei syyttelemällä aleta selvittämään, syyttely ei koskaan johda mihinkään hyvään. Kyllä molempien osapuolien on hyvä ottaa vastuuta ja olla syyttelemättä. Silloin päästään sovinnoissa hyvään.

      Oravanpyörä on kova ja kyllähän se kaikkia koettelee, aikaa on rajatusti ja sen ajan kyllä viettää seurassa, jossa ei haluta ymmärtää väärin vaan saa olla vapaasti oma itsensä. :)

      Uskon kyllä että ystävän menettäminen kummittelee jopa läpi elämän, se on suuri epäonnistuminen.

      Ihanaa viikonloppua Kikka <3

      Poista
  30. Ikäviä juttuja tuollaiset. Ystävän menetys raastaa aina. Mutta tuonkaltainen ihminen kuin entinen ystäväsi on, ei ole ansainnut ystävyyttäsi. Kyllä ystävyys kuitenkin perustuu vuorovaikutukseen, toisen kannustamiseen ja ennenkaikkea toisen arvostamiseen! Minä en voi mitenkään allekirjoittaa luonteen kuvausta "pinnallinen" sinusta. Vaikka tunnenkin sinut vain näin blogimaailmassa, olen saanut sinusta sellaisen vaikutelman että olet empaattinen ja iloinen, toisen parasta ajatteleva ihminen. Kyllä sellaiset luonteenpiirteet heijastuvat kirjoittamistasi blogiteksteistä. Vaikka huulipuikot sun muut pinnallista hömppää olisivatkin, täytyy ihmisillä olla jokin keino paeta tätä maailman tuskaa jollakin tavalla. Kuka milläkin tavalla sen tekee, on ihan oikeutettua eikä ollenkaan väärin. Elämä olisi liian raskas elettäväksi ja harteilla aivan liian suuri taakka kannettavana, jos kaikista maailman murheista ja poliitikasta pitäisi kirjoittaa blogissakin. Niistä asioista saa lukea ihan kyllästymiseen saakka päivän lehdistä ja nähdä/kuunnella uutisista, etten minä ainakaan kaipaa sellaista pohdintaa enää blogeihin. Jos ei halua huulipuikoista sun muista lukea, voi lopettaa sellaisten blogien seuraamisen. Ikävät kommentit saavat aikaan vain pahaa mieltä. Paljon voimia sinulle Tiia! Olet lämmin ja sydämellinen ihminen :) Iloa loppuviikkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaaru kiitos sydäntä sykähdyttävästä kommentista. Niin olen siinä samaa mieltä, että mistä kukin piristyksensä hakee, niin sen ei tulisi toista loukata eikä olla tuomittavaa, jos se ei loukkaa ketään. Toinen on kiinnostunut sisustamisesta toinen huulipunista, kumpikin mielestäni yhtä pinnallista tai ei pinnallista, mutta hyvää oloa tuottavaa. :)

      Niin ystävä ei halua ajatella toisesta sitä pahinta, ei loukkaannu tarkoituksella koska haluaa lukea toista negatiivisuuden kautta. Näin on!

      Ihanaa viikonloppua ja kiitos kauniista sanoista, kuin myös, sydämellinen ja lämmin Kaaru <3

      Poista
  31. Tuttu tunne eikä todellakaan mukava sellainen ja ymmärrän oikein hyvin että olet surullinen...Sitä kun luulee tuntevansa ystävänsä ja sittten jokin heidän sisällään saa heidät kääntymään itseään vastaan ja sanomaan ja tekemään julmiakin asioita joita ei ikinä olisi uskonut heidän suustaan kuulevan...minullekin on näin käynyt viime vuonna ei ystävän kanssa vaan kahden siskoni kanssa joista toisen kanssa välit rikkoutui välittömästi ja eivät taida koskaan korjautua, yritin kiltteyttäni vielä jopa ottaa yhteyttä ja selvittää hänen tekojaan ja sanojaan mutta ei vastattu puhelimeen estettiin facebookissa jne joten siskoni elää omaa elämäänsä perheensä kanssa ilman minua ja minun perhettä ja toinen siskoistani päätti kääntää kelkkansa tämän siskon luo ja nyt nämäkin välit ovat menneet...minä voin antaa anteeksi mutta koskaan en tule unohtamaan ja voi olla että käyttäydyn lapsellisesti itsekin tai tyhmästi mutta tässä kohtaa elämää minä en myöskään kaipaa elämääni suoraan sanottuna paskan jauhajia ja varsinkaan ihmisiltä jotka tietävät todellakin elämäni....Tiedän miten pahalta varmasti tuntui sinustakin nuo asiat mitä ystäväsi lateli voimia ja jaksamista sinulle ihanuus Tiia <3 Minusta sinun elämäsi on ihan jotain muuta kuin nuo "ystäväsi"väitökset ja toivonkin ettet muuta tyyliäsi tai postauksiasi tuon takia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei kun luin tätä tulin surulliseksi. Tuntuu että tässä on nyt jokin suuri sisarkateus joka juontuu jostain lapsuuden tunteesta joka jäänyt täyttämättä. Sinulla kun on ihana perhe ja parisuhde, jos ei sisar sitä kestä... Sisarusten ei kuuluisi koskaan olla erossa tai välirikossa, tämä on niitä kamalimpia suruja mitä olla ja voi. Aina pitäisi yrittää viimeiseen asti selvittää, kuten olet yrittänyt, eikä omaa kykenemättömyyttään puhumaan jättää asiat sikseen. Vanhuksena voi aivan hirmuisesti kaduttaa että sisarusten välit menivät poikki.

      Olet yrittänyt mutta minkä teet jos sisaresi eivät halua, sille et mitään voi, et voi pakottaa. Silti toivon että asianne joskus selviäisivät, sillä on raskas taakka jota kannat varmasti joka päivä mielessäsi. <3

      Juu vaikka meikäläisen elämään on hauskoja juttuja tullut blogin myötä, niin kyllä ne ovat kuitenkin murto-osa tästä elämästä, arkeahan täällä ja tietenkin niin.

      Ihanaa viikonloppua ja parempaa mieltä, sydämesi on kultaa sen olen tässä blogimaailmassa oppinut tuntemaan. <3

      Poista
  32. Voimia sinulle, Tiia :( Maailmanmeno on tällä hetkellä hyvin, hyvin ahdistavaa, melkein tekisi mieli jättää facebookkaillut ja uutisten seuraaminen vallan väliin.

    Mulla on ihan vain muutama ystävä enkä ole muistaakseni koskaan ystävää/kaveria menettänyt. Toki on luonnollista, että elämäntilanteiden muuttuessa saattavat kaveruussuhteetkin muuttua, osan kanssa kuljetaan vain hetki samaa matkaa, osa on taas mukana koko elämän :) Mutta voin kuvitella, että kuinka kurjalta tuntuu vaikka onkin niin, ettei tuollainen "ystävä" ansaitse ystävyyttäsi :I

    Iloisempaa loppuviikkoa <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin facebook sulkuun, kohta voi olla pakko miltei...

      Onneksi minulla on sydänystäviä, jotka ymmärtävät jos aina ei jaksa tai huvita, tietävät että kyllä minä sieltä taas punkean, tuntevat sydämeni ja eivät tahalleen loukkaannu omaa epävarmuuttaan. Saan vapaasti hengittää ja olla juuri sitä mitä olen. :) Se on hyvä ja vapauttava tunne.

      Ihanaa viikonloppua ihana Salka <3

      Poista
  33. Tämä kommenttiryöppykin jo sen kertoo, että olet ajatteleva ihminen. Kuka sitä on toisesta sanomaan, mitä on tai ei ole, sen perusteella, bloggaako jatkuvasti ns. syvällisistä vai ei. Toisella tarve on avautua jatkuvasti, toisella taas ei, mutta syvällä sisimmässään vain itse tietää, mitä ajattelee ja mitä arvoja kantaa. Minä en myöskään ole ottanut blogin kirjoittamista minään avautumisena. Haluan, että blogi on voimaannuttava asia, harrastus elämässäni, joten yritän senkin avulla kääntää katseeni arkisiin ja kivoihin asioihin. Ystävyydestä. Olen menettänyt pari ystävääni. Välillä murehdin niitä, sillä todella pidin näistä ihmisistä. Mutta elämässä tulee myös vastaiskuja ja joskus tapahtuu jotain peruuttamatonta, minkä jälkeen ystävyys ei olisi enää ennallaan. Sitten pitää vain keskittyä olemaan hyvä niille, jotka ovat yhä ympärillä eivätkä kaikonneet loitolle. Paljon tsemppiä sinulle, olet huipputyyppi!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pilvi kiitos sinä olet huipputyyppi ja tiedät mistä kirjoitat, olet kokenut samoja suruja. Näin se on, elämässä joskus tulee ja menee ihmisiä ja pitää iloita niistä hetkistä mitä oli. Ihmiset muuttuu, arvomaailmat muuttuu, joskus ihmiset kuten avioliitotkin päätyvät eroon.

      Blogi on minulle iloinen ja positiivinen asia ja olen saanut blogin kautta paljon, en koe asiassa mitään hävettävää. En ymmärrä miksi blogi on uhka tai että sitä pidetään pinnallisena.

      Näin on iloitaan niistä hyvistä ystävistä jotka pysyvät rinnalla suruissa ja myös iloissa.

      Kiitos samoin, olet itse huipputyyppi. <3

      Ihanaa viikonloppua <3

      Poista
  34. Meillä usein on sellainen käsitys, että jos on ollut ystävä jonkun kanssa lapsuudesta, tai nuoruudesta saakka ja päässyt 40+ ikään saakka, niin ei niistä voi erota, tai päästää vapaaksi. Hautaan saakka mennään, vaikka väkisin.
    Mistä ihmeestä tällainen hassu ajatus oikein tulee? Ihmiset eroaa 10-20 vuoden avioliitonkin jälkeen, koska erkaantuvat toisistaan, tai arvot muuttuvat ja he eivät enää jostain syystä tunne sielujen sympatiaa toisiaan kohtaan. Aivan samoin ystävyydessäkin käy, mutta jotenkin se ei ole sallittua siellä puolen ilman noita mainitsemiasi unettomia öitä ja omantunnontuskia. Itse päästin ystäväni menemään yli 10-vuoden ystävyyden jälkeen, sillä en pitänyt hänen käytöksestään, tavastaan kohdella minua. Selityksistä huolimatta tilanne ei korjaantunut. Muutaman palkokasvin tukehtumisvaaran jälkeen tilanne rauhoittui 3kk jälkeen, ja morjenstimme eka kerran vasta vuoden kuluttua ja se ei tuntunut miltään. Ei hyvältä eikä pahalta.

    Olen alkanut olemaan armollisempi itselleni, ja opetellut ajattelemaan niin että ihmisiä tulee ja menee minun elämässäni. Osa kulkee kanssani hetken matkaa, osa jaksaa ja haluaa kulkea pidemmän matkaa. Minä en saisi luokitella ystäviksi tai hyviksi ystäviksi sillä se on "vaarallista". Ennemminkin ajatella, että onpa hienoa, että nämä ihmiset ovat kanssani juuri nyt, siksi että he haluavat olla lähelläni.

    Huomenna voi olla toisin, sitä kun ei koskaan tiedä mitä voi tapahtua puolin jos toisin?

    Kiitollinen.

    Kiitos Sinulle, että olet olemassa <3
    Mirka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mirka niin kovin viisasta tekstiä. Näin on ja se on myös sitä suomalaista uskollisuutta, toista ei jätetä vaikka tapahtuisi mitä. Joskus sitä vaan kasvetaan erilleen ja mitään pahaa ei ole tapahtunut. Mutta tällöin saattaa tapahtua jonkinlainen loukkaantuminen ja toista pitää kuitenkin asiasta syyttää, se on kurjaa.

      Tuo oli Mirka niin hienosti kirjoitettu tuo palkokasvi jne, että wau, ihailen kirjoitustyylisi rikkautta. <3

      Hyvää ajattelua, että tänään on näin ja iloitaan siitä.

      Kiitos sinulle Mirka että olet olemassa, sillä olen saanut valtavasti voimaa siitä. <3

      Poista
  35. Oma oloni on ollut paljon samanlainen kuin sinulla. Vastakkaiset mielipiteet facebookissa, ystävän menetys pari vuotta sitten...se kirpaisee edelleen...syykin oli niin typerä...

    Ei aina tarvitse olla syvällinen. Arki tarvitsee kevennystäkin. Tasapaino kaikessa auttaa kummasti.

    Halauksia. Olet hyvä juuri tuollaisena.❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on tasapaino auttaa, on pakko keventää tai murtuu kaiken alle. :) Tekeekö se pinnallisen, enpä usko. Sinullakin isoja suruja, toivon todella että saisitte asiat vielä joskus ratkaistua, sillä jos syy oli typerä, niin kenties vielä toivoa on. <3

      Kiitos kaunis ja niin olet sinäkin, paljon halauksia <3

      Poista
  36. Tuntuu , että pää 'halkeaa' kaikista näistä tämän päivän uutisista ja kauhukuvista, mitä netti suoltaa. Onneksi on kevyempääkin "viihdettä", kuten huulipunat ja sun muut ihanat naisten jutut ;)
    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin juuri jetsullaan, totta joka ikinen sana. <3 Ihanaa viikonloppua Johanna <3

      Poista
  37. Yksi monista, hyvistä ikääntymisen tuomista hyvistä puolista on se, että alkaa ymmärtää karsimaan elämästä negatiiviset ihmiset. Ja ne, jotka vaan ottaa, eikä anna. Tsemppiä Tiia. Älä valvo turhaan. Pidä huoli omasta itsestäsi. Sinä olet tärkeä ja hyvä juuri sellaisena, kuin olet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on, kaikkea ei tarvitse sietää, ei ainakaan asiattomia syytöksiä. Luulen että ottajat ovat täysin sokeita itselleen, se on hämmentävää, ne jotka eivät koskaan kuuntele, ei tunne toisen sisintä.

      Näin se on, itsestään on pidettävä huolta, muuten musertuu.

      Kiitos kauniista sanoista ja samat sanat takaisin <3 Hyvää viikonloppua <3

      Poista
  38. Tuttu tunne, mutta menetyksistä huolimatta arvostan asennettasi, positiivisuutta ja kuten omin sanoin sanoit "huulipuna pinnallisuutta." mitä en koe niin. Olet kaunis ja hyvä ihminen, tykkään Sinusta semmosena kuin olet ja tiedän kyllä miten näennäisen pinnallisen tai iloisen roolin alle kätkeytyy aina paljon muutakin, mutta aina ei ole tarpeellista mennä syntyihin syviin. Tässä se oli kauniisti paikallaan, tumma kuvasi oli kaunis. Rauhallista mieltä, ole onnellinen niistä asioista joita Sinulla on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kaunis kauniista sanoista. Niin kaikki pinta ei ole vain pintaa vaan syvemmällä voi myrskytä tummat vedet. :)

      Toivon kuitenkaan ettei ajatella että on rooli, olen täällä blogissa mielestäni juuri sellainen kuin olen,paitsi en kirjoita silloin kun on surua, joka koskettaa muita.:) <3

      Hirmuisen hyvä viisaus, ole onnellinen siitä mitä on, olen ehdottomasti ja kiitos että Sinä olet täällä. <3

      Sydämellistä viikonloppua <3

      Poista
  39. Kyllä se ihmisen elämään - tai ainakin naisihmisen elämään kuuluu se koko paketti: ne syvällisemmät jutut ja pinnallisetkin asiat. Eivätkä kummatkaan ole turhaa - jos sinä tai minä sillä huulipunalla saamme omaa maailmaamme edes vähän piristettyä, ei sen pitäisi ketään ketuttaa - ja näinä aikoina sitä piristystä tarvitaan ihan kunnolla.
    Tiia - sinusta ei pinnallista saa tekemälläkään! Jokainen, joka blogiasi on yhtään pitempään lukenut, on nähnyt sen sydämellisyyden ja aitouden, joka sinussa on - ja jos ystäväsi, jonka pitäisi sinut tuntea, toisin väittää, on hänellä kyllä hukassa jotain tosi pahasti.
    Itse en oikeastaan ole hyviä ystäviä tuolla lailla menettänyt - kavereita kylläkin. Ja olen sitä mieltä, että tässä elämässä on välillä sen verran haasteita ja vaikeita asioita ihan jokaisella, että kaveripiiristäni niitä ongelmia en enää lisää tarvitse. Lannistajat, pahanpuhujat ja imijät (ne, jotka vain ottavat eivätkä anna mitään takaisin) ovat saaneet jäädä muihin ympyröihin.
    Näistä politiikkajutuistahan minä en mitään ymmärrä - mutta kantaa olen välillä ihmisten puolesta blogissakin ottanut - jos joku sen tähden poistuu lukijalistoilta, niin sille ei sitten mitään voi. Aina ei voi olla hiljaa.
    Facebookhan on minulle myös osittain työväline - ja siellä on monenlaisia kavereita, mutta onneksi en ole vielä vihapuheisiin törmännyt omassa kaveripiirissäni - en edes niiden perussuomalaisten suusta, joita heitäkin kavereistani löytyy. En kyllä ole ehtinyt kauheasti edes seurata, mitä ihmiset kirjoittelevat - mutta juuri eräs ystäväni ilmoitti, että jättää Facebookin toistaiseksi kokonaan, sillä hän ei kestänyt sitä vihapuheen määrää, mitä luki. No, itse olisin pistänyt eston sellaisille kavereille enkä olisi antanut heidän omaan elämääni vaikuttaa.
    Tsemppiä ja hurjan iso sylillinen haleja sinulle - sinä olet hyvä ja täydellinen juuri tuollaisena <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on totta joka sana ja tosiaan jos oikein ajattelen syvästi, niin ne kaikkein läheisimmät ihmiset jotka aina kuuntelevat myös minua, eikä vain toistepäin, jotka osaavat olla aidosti innoissaan onnistumisista niin heitä en ole menettänyt. He tuntevat minut aidosti. Tietävät että jos minulla on vaikka erakkovaihe, niin se ei ole heiltä pois.

      Kaikki tarvitsevat elämäänsä niitä keveitäkin asioita, jotta jaksaa, kuka on toista tuomitsemaan millä kukin elämäänsä keventää, ei kukaan. :)

      Minullakin on vain yksi ystävä joka näitä rasisistisia juttuja viljelee ja pakko on kaiketi laittaa hänen juttunsa ei seurantaan, ei niitä jaksa katsella ,joka kerta järkyttyy miten jonku mieli voi olla niin musta...

      Kiitos ihana ja syvällinen Lady, osaat aina valita oikeat sanat, sydämesi on kultaa.

      Aurinkoa viikonloppuun <3

      Poista
  40. Ystävän menetys on iso asia! Itse olen menettänyt erään toisen tärkeän ihmisen, joka mieleeni tulee harva se päivä :( Sellaista se elämä on, mutta kyllä se siitä päivä päivältä helpottaa....Aurinkoa päivääsi Tiia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se menee, että näitä menetettyjä kantaa kaiket päivät mukanaa, miten vapautua siitä, siinäpä kysymys. Kiitos että jaoit tämän,näinhän se on, että tämä asia oikeastaan miltei kaikkia koskettaa. Ei varmasti ole pahoja ihmisiä, ihmiset vain kasvavat erilleen.

      Aurinkoa viikonloppuun <3

      Poista
  41. Älä suotta tunne syyllisyyttä, Tiia. Teit ihan oikein, kun annoit ystäväsi mennä. Ei kukaan tarvitse sellaista ystävää, joka ei ole sitä aidosti. Et tosiaankaan tarvitse ystävää, joka ei osaa iloita kanssasi sinun asioistasi, vaan päinvastoin lannistaa sinua. Iloa ja valoa tuleviin päiviisi, Tiia ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Krisse kiitos kaunis kauniista sanoista, joka ikisestä sanastasi saan lohtua, koska näinhän se juuri on. Jos ystävä ei osaa iloita iloista, ei se aito ystävä olekaan. Enemmän tukijoita löytyy kun on surua, mutta silloin kun on iloa, tukijoita on vähemmän. Surullista.

      Oikein paljon lämpimiä ajatuksia ja aurinkoa viikonloppuun ja mukavaa kun vihdoin tapasimme. <3

      Poista
  42. Syvältä kumpusi sanasi.
    Mutta mitä on pinnallisuus / syvällisyys. Huulipuna / politiikka. Omia mielipiteitähän asioissa lauotaan. Ei varmaan niinkään tunteella.... Onko se syvältä, jos raivotaan, kiukutellaan, parjataan esim nyt tätä Suomen tilannetta.
    Ole sinä oma itsesi ja tunne kun tunnuttaa.
    Ystävistä, niitä tulee ja menee... vanhimmat ystävät lapsuudesta tai kiihkeimmiltä nuoruusvuosilta, ne jotka on seuranneet vuosia mukana, heidän välien katkeaminen kirpaisee, mutta eihän ole pakko pitää yhteyttä ihmiseen joka on muuttunut ja alati saa mielipahan aikaan. Nyt sinun tunteesi on voimakas, mutta se menee ohi ajan kanssa, älä tunne syyllisyyttä. Saattaahan kenties ystävyys jopa alkaa uudelleen, ehkä uudella tasolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loistavia vastakkainasetteluja, mitä on ja miksi ovat mustaa ja valkoista, miksi ei voi olla yksi monimuotoinen persoona, joka tykkää monesta asiasta, sehän juuri tekee meistä syviä ja mielenkiintoisia.

      Niin aivan totta, ehkä joskus tarvitsee mennä kauas, päästäkseen lähelle. <3

      Aurinkoa viikonloppuun ja kiitos viisaista ajatuksista. <3

      Poista
  43. Ihana sydämellinen ja AITO Tiia <3.
    Uutistulva huolestuttaa. Se on selvä! Minäkään en jaksa sitä aihetta enää FB:ssä. Muutenkin FB on menettänyt merkitystään elämässäni. Aiemmin kanava oli mielenkiintoisempi, kun ihmiset jakoivat siellä omaa arkeaan ja juhlaansa.

    Ystävyydestä sitten... Minä olen omassa elämässäni todennut, että sellaista ihmistä (oman aviomiehen ja äidin lisäksi) ei olekaan, jonka kanssa voisi jakaa kaikki asiansa. Suhtaudunkin ystävyyteen niin, että yhden kanssa jaetaan yhdenlaisia juttuja ja toisen kanssa toisenlaisia. On lenkkikaveri, reissukaveri, kahvittelukaveri ja lasten kautta kaverit erikseen. Joku voi olla näistä montaakin ja erinomaisen hyvä ystävä, mutta blogimaailma on sitten aivan erikseen. Bloggaaminen on aihe, jota muiden ystävien kanssa en oikein voi jakaa. Joskus se vähän harmittaa, kun harrastus on itselle iso osa elämää. Mutta ehkä parempi niin. Blogiystävät ymmärtävät miten juttuja luetaan ja mistä tässä harrastuksessa on kyse.
    Toivon iloa päiviisi kaikesta huolimatta <3.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana, ihana, sydämellinen, aito Sinä. <3

      Samaa mieltä Fb on minulle sitä, kun ei kuitenkaan ehdi ihmisiä koko ajan tavata, niin on mahtavaa seurata sitä kautta heidän elämäänsä, mutta nyt se onkin poliittinen taistelukenttä, hui.

      Totta kyllähän blogiystävät parhaiten nämä blogikuviot ymmärtää, tähänhän liittyyn paljon, työtä, iloa, ja myös suruakin ajoittain. Niistä on vaikeaa puhua, eikä siinä mitään. Totta on tuokin, että eri ihmissuhteet saavat itsestä ulos eri asioita, mutta sitten on toki niitä ihmisiä joiden kanssa voin avoimesti olla juuri mitä olen. Pelkäämättä ymmärtääkö toinen sanomiseni, tekemiseni, tekemättä jättämiseni väärin. Viime kädessä taitaa ollakin sen väärin ymmärtäjän harteilla tuo asia, jos syyttelee ennen kuin edes viitsii kysyä, mitä sinulle kuuluu, miten sinä jaksat, onko sinulla kaikki hyvin, kun emme ole kuulleet toisistamme.

      Että näin.

      Iloista ja sydämellistä viikonloppua ihanainen sinä <3

      Poista
  44. Itse olen menettänyt pitkäikäisen lapsuudenystäväni samankaltaisen käytöksen vuoksi. En voinut hyväksyä hänen tekojaan ja arvojaan . Suruaikani kesti kaksi vuotta.
    Minusta on moni saanut tyhmän, ihan idiootin kuvan kuvieni ja postausteni vuoksi. Ei sekään ole kivaa kuulla, että " ai sä ootkin fiksu". Ööö
    Olet ihana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet kaikkea muuta kuin tyhmä, olet ihana <3 Ai sä ootkin fiksu, siinä on kohteliaisuuteen kätketty piikki, piikityksen muoto josta en tykkää sitten lainkaan.

      Suruaika kestää ja kestää, hyvä tiedostaa että pitkään menee, niin että toinen kummittelee päivittäin mielessä ja tulee uniin.

      Olet ihana <3

      Poista
  45. Voi Tiia.....tästä voisi tulla pitkä juttu....koetan tiivistää.
    Menetin pitkäaikaisen ystäväni kaksi vuotta sitten erimielisyyksien vuoksi. Ystävyytemme oli kestänyt 7 vuotta ja juttelimme päivittäin, mutta lopulta se alkoi saamaan lähes sairaita piirteitä. Kyseinen ihminen soitteli minulle jopa 8 kertaa päivässä, halusi kontrolloida muita ystävyyssuhteitani vähän mustasukkaisen partnerin tapaan jne. Hän oli lisäksi erittäin negatiivinen ihminen, valitti ja vihasi kaikkea ja kaikkea. Huomasin oman käytökseni muuttuvan ja hänen negatiivisuutensa tarttui minuun. Huomasin itsessäni piirteitä, joista en enää pitänyt.

    Se lisäksi, että hän rakasti draamaa ja riitelyä, hän piikitteli minuakin kaikesta....ystävälliseen sävyyn. Kun esim. aloin treenaamaan, hän postasi heti fb:n sivulleen kuvan sarvikuonosta, joka unelmoi muuttuvansa yksisarviseksi. Välillä kunniansa saivat kuulla turkulaiset, terveydenhuollon ihmiset, isopyllyiset akat.....kaikki nuo sopivat minuunkin.
    Toisinaan hän kuitenkin oli oikein mukava ja meillä oli hauskojakin hetkiä.

    Lopulta edessämme oli tapahtuma, joka avasi silmäni ja ystävyytemme päättyi riitaan. Emme ole puhuneet kahteen vuoteen.
    Minusta tuntui, kun olisin vapautunut vankilasta ja parempi mieli tuli takaisin välittömästi. Energiavaras ja myrkyttäjä oli poistunut. Huomasin kauhukseni miten suuri vaikutus hänellä minuun oli ollutkaan ja saman teki perheeni - he riemuitsivat vapautumisestani.

    Uskon, että hän lukee esim. blogiani ja vihaa etäältä - siinä hän on taitava.
    Joskus minulla on häntä ikävä, mutta lähinnä olen helpottunut ystävyyden loppumisesta ja tuntuu, kuin jokin ylempi taho olisi auttanut sen lopettamisessa.

    Maailma on tällä hetkellä niin synkkä paikka, että huulipunia ja keveämpiä asioita tarvitaan tasapainottamaan kaikkea sitä vakavaa ja surullista, jota päivittäin todistamme.
    Se, että pitää kauniista asioista ja hakee niistä iloa & voimaa, ei tee kenestäkään pinnallista tai tyhmää.

    FB:sta sen verran, että FB on yleensä käyttäjänsä näköinen, niin kai se on.
    Toiselle se on poliittisten mielipiteiden areena, toisella luontokuvakirja, kolmannelle treenipäivis. Itse koetan pitää sen sisällön suht keveänä.

    Kiitos blogistasi Tiia. Ei tästä pinnallista saa tekemälläkään ja huulipunia lisää kiitos, niitä tarvitaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla tulee mieleen että tämä ystäväsi on narsisti, joka osaa olla hauska, aito valloittava, saa jopa olon tuntemaan ainutlaatuiseksi, mutta kontrolloi, lannistaa, stalkkaa, haluaa lopulta omistaa, eikä edes ole aviomies vaan ystävä.... Huom.edes...

      Kyseisten ihmistyyppien otteesta pääseminen tuo valtavan vapautumisen, jotkut heistä kostavat, jotkut vihaavat etäältä kuten hyvin hienosti kuvailit. Tuo sarvikuono yksisarvinen kuva, se on jo mielestäni epävakaan ja hyvin vahingollisen ihmisen toimia, ihmisen jonka lapsuuden minä ei ole koskaan kehittynyt aikuisen tasolle. Loistavaa että pääsit hänestä irti, uskon kuin vuori olisi laskeutunut harteiltasi. <3

      Niin Annukka tuolla hienosti kirjoitti, oman hännän ja erinomaisuuden nostaminen moittimalla toista pinnallseksi, se ei ole kaunista se. Eläköön huulipunat ja elämän piristäjät.

      Ihanaa viikonloppua ja kiitos että jaoit tarinasi, sillä tiedän että tämä on viiltänyt sinua syvää ja kovaa. <3

      Poista
  46. Kävin lukemassa tämän kolmesti, mietin mitä kirjoittaisin. Et ole pinnallinen! Surullista, mutta joskus ystävyyet vain hiipuvat tai muuten katkeavat. Läheisin ystäväni vuosien takaa koki lapsensa kohtukuoleman enkä ilmeisesti osannut häntä tukea. Välimme viilenivät ja kannan tästä huonoa omaatuntoa. Emme ole enää tekemisissä käytännössä lainkaan. :( Itse olen piilotellut FB:stä niitä rankimpia ja kuumimpana kiehuvia juttuja - olen herkkä enkä jaksa kaikkea lukea. Näin se vain on. Kaunista päivää, vaikka tänään onkin harmaansateista. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana ihana sinä, tiedätkö minua oikein liikutti tuo sinun teksti, koit ettet osannut häntä tukea riittävästi. Tiedän että syyllisyyden kantaminen on raskasta ja surullista. Voisiko millään olla, että kertoisit hänelle juuri näin kun tännekin kirjoitit. Tiedän myös sen, että joskus aikaa on kulunut liian kauan, liian paljon vettä virrannut, liian isosti mennyt rikki, että asiaa ei millään kevyillä energioilla enää korjata. Kenties soimaat myös itseäsi liikaa. Aikaa on kulunut, kenties toinenkin voisi antaa jo anteeksi. <3

      Sama juttu herkkä ihminen musertuu kaiken mustan alle. <3

      Kiitos tästä, tiedän että jaoit todella kipeän asian. <3

      Halauksia viikonloppuun <3

      Poista
  47. Hyvä ja ajatuksia herättävä kirjoitus. Ihan oikein teit. Ei kannata ahdistua. Joutaa mennä sellaiset, jotka vain tuottavat pahaa mieltä ja ahdistusta. Eivät ole todellisia ystäviä sellaiset. Kaksi asiaa, joista kieltäydyn kirjoittamasta ja ottamasta kantaa on uskonto ja politiikkaa enkä mielelläni edes keskustele niistä. Ei ole minusta ihmisten käännyttäjäksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä, ei uskontoa eikä politiikkaa, ketään ei saa yrittää edes käännyttää. Jokaisella täytyy olla valitsemisen vapaus ilman tyrkyttelyä.

      Niin totta, todellinen ystävä ei halua aina ymmärtää tahallaan väärin, todellinen ystävä tuntee minut. <3

      Kaunista viikonloppua <3

      Poista
  48. Uutiset, niin facebookin kuin välillä ne ihan tavallisetkin saavat ahdistumaan täälläkin. Siksi en halua enää niitä blogissani käsitellä, vaan siellä keskityn mieluummin niihin elämän hyviin asioihin ja kauniisiin juttuihin. Aika yksipuolista tehdä pelkän blogin perusteella toisen ihmisen elämästä päätelmiä, sillä kukaan ei siellä kaikkea kerro. Ystäväsi ei tainnut oikea ystävä ollakaan, joten ehkä parempi, että ei enää tekemisissä ole hänen kanssaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä sanoja, viisautta. Juu blogi ei ole mielestäni politikoinnin ja uskonnon tyyssija, ellen sitten kirjoittaisi yksipuolisesti sellaista blogia. Tämä on harrastus joka antaa hyvää oloa ja mielenrauhaa, ja ihminen haluaa iloja mistä haluaa, sen ei tarvitse loukata ketään. :)

      Ehkei ystäväni ole koskaan ollutkaan ystävä, sillä mietin milloin hän olisi osoittanut olleensa aidosti iloinen puolestani, sellaista muistoa minulla ei ole.

      Ihanaa viikonloppua Kirsi <3

      Poista
  49. Tiia, jo oli aikakin eli hyvä sinä <3 Tein itse saman jokin aika sitten ja tätyy sanoa, että hengittää helpommin, kun ei tarvitse pelätä piinallisia tapaamisia ihmisen kanssa, joka ei osaa iloita mistään, mikä tuottaa minulle iloa. Päinvastoin koin kateutta, alentuvuutta ja sitten, miten hän oli juoruillut minusta. Vähemmän on enemmän ystävissä. Laatua! Iloa, ei inttäjiä, ei nujertajia! Minusta jokaisen pitää saada tulla hyväksytyksi omana itsenään. On niin hyvä olla seurassa, jossa ei tarvitse selitellä mitään, kun kaikki tietävät, kuka ja millainen oikeasti olen.

    Toivon sinulle ystävyyssuhteita, joissa saat olla kuin minä Bessun kanssa jo 30 vuotta: Vaikka mikä tulisi, meistä on toisillemme <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuin lukisin omaa tarinaani sinun tekstissä, tämä on siis joku ihmistyyppi, joka ei osaa iloita toisen puolesta, vähätellä kyllä osaa huumorin keinoin ja sitten olen mälsä jos en naura mukana..

      Laatua ja iloa ja toki ihmisillä saa olla suruja ja silloin tuetaan, mutta ei niin että minun ilot ovat toiselta pois!
      Tämä lause niin totta On niin hyvä olla seurassa, jossa ei tarvitse selitellä mitään, kun kaikki tietävät, kuka ja millainen oikeasti olen. Sellaisia ystäviä juuri kaipaan ja onneksi niitä minulla on ja ollut samanmoiset vuosimäärät kuin sinulla, kuin siskoja he minulle ovat nämä ystäväni joiden kanssa olen vapaa olemaan minä. <3

      Näin on vaikka mitä tulisi meillä on toisemme. <3

      Upeaa viikonloppua upea ja ihana Leena <3

      Poista
  50. Minäkin olen menettänyt monta ystävää elämäni aikana. Toiset parempia, toiset huonompia. Ehkä senkään vuoksi en tavallaan uskalla enää heittäytyä läheiseen ystävyyssuhteeseen. On todella ikävää kun jostain syystä tuntuu etten enää kelpaakaan kaveriksi tai on olo että silloin minun seurani kelpasi kun ei muitakaan ollut lähellä. On sitä itsessäkin vikaa, olen esim. huono soittelemaan kenellekään ja kyselemään kuulumisia. Mutta joitain ystävyyssuhteita todella kaipaa.

    Kyllähän tämä maailmantilannekin pelottaa. Facessa oikein ihmettelee miten jotkut kaverit ovat tosi vihamielisiä esim. muslimeja kohtaan. Olen alkanut poistaakin joitain listalta. Tulee jo tarpeeksi paha olo uutisista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinun kirjoituksesi kosketti. Minäkin olen huono soittelemaan ja olen sellainen erakko. Mutta silloin kun soitellaan tai pikemminkin nähdään niin se on yhtä ilotulitusta, siinä ei syytellä jos toisesta ei vaikka himputti soikoon ole vuoteen kuulunut vaan aloitetaan aina siihen mihin jäätiin. Onneksi minulla on ystäviä jotka ajattelevat vapauttavasti samalla tavalla.

      Voisiko olla että osa on sinun pelkoa ja myös se toinen siellä ajattelee samalla tavalla, kannattaisikohan yrittää, varsinkin jos kaipaat. Ymmärrän kyllä hyvin, että joskus aikaa on vain mennyt niin paljon, että se olisi jopa jo outoa tai liian pelottavaa. Aivan vain tuumin, koska tunnut niin hirmuisen mukavalta ihmiseltä! Olisi ilo olla ystäväsi <3

      Kyllä vaan hirmuisia vihapuheita muslimeja kohtaa, sellaista en aio hyvällä katsella, poistoon lähtee, en jaksa enää tuota vihaa ja rumuutta.

      Upeaa viikonloppua ja zemppiä saunan remonttihommiin! <3

      Poista
  51. Elämässä vain menee niin, että ystäviä tulee ja välillä niitä menee. Ihmiset kasvaa ja nuoruudenystävän kanssa ei tunnu enää niin kivalta, joten ystävyys vaan laimenee ja loppuu. Surullista. Mutta ajatteles niin, että niitä ystäviä voi saada myös aikuisiässä ja se on hienoa, että vielä silloin voi saada uusia ihmisiä elämään. Aivan kuin mekin ollaan tutustuttu:)
    Nämä naiselliset blogit ovat juuri pakopaikkoja ja irtiottoja arjesta ja tuovat esimerkiksi esteettisyydellään kauneutta, josta ihminen yleensä nauttii. Pintaraapaisuja ihmisten elämästä, joissa ei ole tarkoituskaan kaikkea jakaa ja blogin perusteella ei voi ketään oikein tuntea, voi saada vaikka ihan erilaisen kuvan ihmisestä, kuin hän onkaan, jos vain blogiin tuijottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on aivan mahtavaa että ollaan ystävystytty ja sulle voin jakaa kaikkia asioita. <3 En olisi voinut edes uskoa että aikuisiällä voi saada sinun kaltaisia hyviä ystäviä. Elämä yllättää ja blogimaailma yllättää. <3

      Niin se tulee hyväksyä että ystäviä tulee ja menee ja iloita siitä että olivat. <3

      Ihanaa viikonloppua ihanainen M <3

      Poista
  52. Minulla on tällä hetkellä vain muutama todella hyvä ystävä, mutta he ovatkin niin mahtavia, etten enempää enää kaipaakaan. Olen syyllistänyt itseäni ja ajatellut olevani huono ihminen, kun seurani ei enää kelvannutkaan muutamalle hyvälle (nykyään entiselle) ystävälle. Ehkäpä itse olen muuttunut liikaa heidän mielestään tai sitten he ovat muuttuneet. En tiedä, enkä oikein enää välitäkään tietää ;)
    Mutta sen tiedän aivan satavarmasti, että sinä et todellakaan ole pinnallinen! Olet ihana juuri tuollaisena, aitona, omana itsenäsi ♥ Tämä entinen ystäväsi ei sitävastoin ollut aito, hyvä ystävä. Sellaisen on parempi antaakin mennä, vaikka se ikävältä tuntuukin.
    Lämmin halaus sinulle Tiia ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan sama täällä, että minulla on muutama sellainen järkälemäinen kallio ystävä, jotka tuntevat minut läpikotaisin, kuuntelevat minua silloin kun minulla on iloja ja suruja ja minä heitä, vastavuoroisesti. Ei niin että toinen aina suorastaan tursuaa ainoastaan sitä pelkkää omaansa ja omaansa, vuodet pääksytysten. Saattaa kysyä mitä minulle kuuluu, haukottelee kun kerron virkkeen tai kaksi ja heti niistä onkii itselleen johtolangan ja jatkaa tuntien yksinpuhelua, ei sellainen ole aito ystävä. Eikä sellainen joka ei koskaan aidosti iloitse minun asiosta, mutta osaa kyllä hienovaraisesti piikitellä...

      Huojentava tuo lause "en oikeasti välitäkään enää" siihen pisteeseen minäkin haluan päästä, vapautua tästä kaikesta taakasta ja myös syyllisyyden tunteesta, olisinko kuitenkin voinut tehdä jotain toisin, mikä on minun osuus tässä kaikessa, olenko minä niin ruma kuin hän sanoo tai niin pinnallinen. Mutta kenties juuri syvä ihminen syyttääkin itseään ja itsekeskeinen ihminen ei näe itsessään mitään vikaa.

      Kiitos näitä sanoja tarvitaan ja sinun ja teidän kaikkien tuki on antanut valtavasti päättäväisyyttä ja tukea. <3

      Ihanaa viikonloppua upea ja sydämellinen Ansku <3

      Poista
  53. Välillä on kausia, etten vaan pysty lukemaan uutisia.. On aikoja jolloin kaikki pahuus ahdistaa vaikkei se koskettaiskaan omaa elämää. Olen menettänyt joitakin ystäviä ja useimmiten sitä huomaa että joidenkin ihmisten piti vain kulkea se tietty matka elämässä.. Mutta onhan se myös haikeaa luopuaa ja joskus taas erittäin vapauttavaa. Onneksi ystävät voi valita itse ja ei ole pakko pitää elämässä niitä jotka aiheuttavat vain pahaa mieltä. Olen menettänyt myös kaksi ystävää täysin vastoin tahtoa.. Toinen kuoli syöpään ja toinen hirvikolarissa. Ikävä on useimmiten todella raastava. Mut tahdon uskoa että heillä on nyt kaikki hyvin. :) mut hei ihanaa ja vähemmän surullista viikonloppua ihana Tiia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Enni <3 Olet kyllä liian nuorena kokenut liian kovia, ystävän menetys on todella iso ja raskas asia jota kantaa läpi elämän, kahden ystävän menetys on kovin surullista ja sellaista joka laittaa miettimään, miksi ja miten tämä elämä on niin epäoikeudenmukaista. Vai onko kaikki vain sattumaa, sekin tuntuu niin väärältä, ihminen kun haluaa löytää syyn asioihin.

      Hirmuisesti halauksia Enni <3

      Poista
  54. Mummit ovat ihania <3. "Vanhoissa naisissa asuu viisaus".
    Minä koetan lukea uutisia maltilla ja jätän lukematta, jos tuntuu, että ahdistaa liikaa.

    Joskus vaan ystävykset kasvavat erilleen... Elämään tarvitaan sekä syvällisyyttä, että kepeää iloittelua. Ne eivät kilpaile keskenään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on vanhat mummit ovat niin syviä <3

      Näin on, ei näiden asioiden kuulu ei tarvitse riidellä keskenään ja ihminen on moninainen olento. <3

      Poista
  55. Se onkin aika taiteilua.. oma mielipide.. ystävien mielipiteet ja kaikkein vaikein on uskonto-politiikka-seksuaalisuus-rasismi teema...eli elämä kaiken sen huulipunan takana. Se mikä meidät määrittelee meiksi, itsellisiksi olioiksi. Olen itse myös menettänyt yhden ystäväksi luokittelemani ihmisen ja vain siksi että ¨hän ei hyväksynyt sitä mitä olen vaan olisi pitänyt olla kriteerien mukainen työ-minä ...hmm. Mutta jyvät erottuvat akanoista ja jos ystävä ei hyväksy sinua ja ajatuksiasi vaikka ne eroavat omista niin...aika on jatkaa erillään elämää. Ei kannata miettiä menneitä vaan katsoa eteenpäin ja uskoa että omat valinnat ovat niitä oikeita. Rankkaa mutta kuka se sanoi että elämä helppoa olisi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin kaikki nuo tuo litania, mutta tärkeintä on se suvaitsevaisuus ja ettei yritä tyrkyttää väkisin sitä omaansa. Hedelmälliset keskustelut ovat sitten oma lukunsa, mutta niihin tarvitaan tunneälyä, sitä kaikilla ei ole vaan näkevät maailman vain oman itsensä kautta.

      Näin on elämä ei ole helppoa vaan loputonta kasvua ja jahka on suurinpiirtein valmis, sitten onkin jo 100-vuotias. Kiitos kun kerroit ystävän menetyksestä, tiedän että se ei ole koskaan mikään helppo nakki. <3

      Poista
  56. Tuollainen sattuu....ystävän menettäminen on vaikea juttu,se jää vaivaamaan pitkäksi aikaa. Tsemppejä Tiia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael näin on ja varmasti tämäkin osuu miltei kaikkien kohdalle. Kunpa pitäisimme sitä luonnollisena muutoskaarena, mutta ei se on järkälemäinen epäonnistuminen.

      Kiitos Jael <3

      Poista
  57. Allekirjoitan kaiken tuon mitä sinä kirjoitit - sinulla on kyky sanoa asiat juuri sellaisena kuin ne ovat. Tartun tuohon ystävän menettämiseen - jos ei kuolema ole kysymyksessä niin eihän mikään ole lopullista. Ajat muuttuvat ja ihmiset muuttuvat, kukaties elämä johdattaa vielä teidät kohdakkain.
    Minäkin olen joutunut/saanut olla toiselle 100% kuuntelija, eikä toinen ollut koskaan kysynyt minun kuulumisiani, tai jos kysyi niin ne käytiin nopeasti läpi jotta päästiin varsinaiseen asiaan. Minä en sellaista jaksanut vuosikausia, vaan päätin hieman pitää etäisyyttä enkä ihan jokaiseen viikottaiseen puhelinsoittoon vastannut. Tunti, puolitoista aina niissä puheluissa meni enkä minä juuri puheenvuoroa saanut. No maailma menee niin kuin menee, tosiystävät karsiutuvat väkisinkin muiden ystävien joukosta, ja eteenpäin mennään tahoillamme.
    Tuosta "pinnallisuudesta" vielä sen verran että täytyyhän sitä jotenkin rajata näitä aiheita blogeissa, ei kai ole tarkoitus ihan koko elämäänsä täällä käsitellä. Eihän mitkään aiheet sulje toisiaan pois, vaan tukevat toisiaan. Itse olen piiruntarkka järjestyksen ja siisteyden tavoittelija mutta rakastan kuitenkin kaikkea hömppää ja turhamaista, ja tykkään hullutella asioilla, ja sanonkin joskus jollekin arvostelijalle että teepäs perässä jos uskallat ;))
    Kiitos Tiia sinulle ihanasta blogistasi jatka juuri samaan malliin <3<3<3<3

    VastaaPoista
  58. Hyvin samanlaiselta kuulostaa, tuntien omapuhuminen, muutamalla virkkeellä minun kuulumisien kuuluminen, jotka joskus hieman kiinnostivat sen muutaman lauseen verran, mutta yleensä ei, haukotteluja tuli siinä kohden ja jopa lause, nyt täytyy lopettaa, mennä jne... Tai löytää lauseesta polun jatkaa jotain uutta omaa juttua. Juu eihän tuo ole vastavuoroista, vaikka kaikkea muuta täydellinen olen minäkään, mutta silti.

    Kaikki hömppä ja turhaimainenkin tuo iloa elämään ja juuri keventää sitä muuta, painavaa asiaa. :)

    Kiitos Tuulikki aivan ihanista sanoistasi ja pahoittelen sinulle ja kaikille että vastaukset ovat hieman viipyneet tällä kertaa upean kommenttimäärän vuoksi ja siksi että paljon on ollut muutakin tällä viikolla kuin tätä blogielämää. :)

    Kauniita unia ja olet ihana. <3

    VastaaPoista
  59. Viisaita sanoja ja viisaita kommentteja. Ystävän menetys sattuu aina, oli syy mikä hyvänsä. Olen joutunut muutaman kerran tekemään saman. Päästämään irti. Ja potemaan siitä syyllisyyttä vaikka toinen varmasti oli tahallaan ilkeä. Yhdellä "ystävällä" oli tapana perjani-iltaisin lähettää jokin ilkeä tekstiviesti jossa haukuttiin minulle läheistä ihmistä, raskaan viikon jälkeen se satutti, väsytti ja sai perjaifiilikset mustiksi. Päästin irti, nykyään en edes moikkaa jos satun näkemään ja elämä on paljon valoisampaa ilman tätä ihmistä. Pahasta voi ja pitää päästää irti, pitää antaa aikaa niille läheisille, jotka ovat niitä oikeita ystäviä, jotka tarvitsevat juuri sinua ja jotka ovat rakkaita. Siksikin ettei koskaan tiedä kuinka paljon aikaa on jäljellä yhdessä. Olen menettänyt kuolemalle 2,5 vuoden sisällä 2 läheisistä ystävistäni ja ainoa katumuksen aihe on annoinko tarpeeksi aikaa? Osasinko antaa iloa, naurua. lohtua, rakkautta ja yhdessä oloa tarpeeksi? Siksi on tärkeä päästää huonosta ja negatiivisesta ystävyyssuhteesta irti. Silloin se aika jää niille oikeasti tärkeille. Älä Tiia sure, äläkä murehdi. Oikeassa ystävyydessä ei ole kateutta, katkeruutta eikä mitään pahansuopaa. Oikea ystävä kuuntelee ja kyselee mitä sinulle oikeast kuuluu. Blogi ei ole kuin pintaraapaisu kaikkien meidän elämästä. Yksi osa. Se osa jossa jaamme kaunista ja ehkä "pinnallistakin", mutta sekin kuuluu elämään. Tämä on pakopaikka, piristyspaikka kaikilta maailman huolilta ja pahalta. Ei se tee meistä pinnallisia tai huonoja ja suurin osa blogien lukijoista sen ymmärtää. Facebookista (jossa en ole) voin vain kuvitella ihmisten päästelemät höyryt ja kiukun, enkä jaksaisi sellaista lukea. En näinä aikoina kun kaikilla on muutenkin vaikeaa ja monella niin paha olla. Sinä piristät ja lämmöllä kirjoitat jutuista joita on kiva lukea. Osa raapaisee pintaa ja on meille tärkeää naisellista "hömppää" ja osa syvempää niinkuin tämä kirjoitus. Kiitos<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi Sari anteeksi, olen lukenut kommenttisi älypuhelimella kiireessä ja sitten en ole muistanut vastata. Mutta nyt täällä ollaan. <3 <3

      Jännä tuo perjantaiviesti, olikohan hän vähän ottanut rohkaisuryyppyä ja tunsi olonsa katkeraksi ja kohde yhteinen ystävä. Surullista joka tapauksessa ja sattuu sinuun kun ystävää moititaan.

      Voi että sinua ihana Sari, tämä oli niin herättävä viesti, sillä kaikilla meillä on aika kovasti kortilla ja se aika tulee käyttää hyvässä ja vastavuoroisessa seurassa. On todella surullista että olet menettänyt kaksi hyvää ystävää aivan liian nuorena. Silti et katkeroidu vaan olet sielukas ja ajattelet hyvää <3

      Hömppää juuri tarvitaan, koska pääsääntöisesti on niin paljon kaikkea muuta ikävää ja myös ihan arkea, joka on ajoittain sekin raskasta.

      Suuri halaus sinulle ihana Sari, lämpösi kuules tuntui tänne asti. <3

      Poista
  60. Voimia <3 Minusta sinulla on ihana blogi. Semmoinen piristävä tuulahdus. Kyllä jokaisen ihmisen pitäisi ymmärtää, ettei kenenkään blogi ole koko elämä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana sinä ja sinulla on maailman sydämelliisimmät kortit joista huokuu sinun suuri sydän. <3 Kiitos sielua lämmittävästä viestistä ja ihanaa päivää ihanuus. <3

      Poista
  61. Olen monta kertaa tuntenut ystävän menetyksen tuskan, se tuntuu niin pahalta, että sitä on vaikea ymmärtää! Minä säälin sinua, tuntui pahalta kun luin tämän...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen niin pahoillani puolestasi ja tiedät siten, miten moninainen asia ystävän menetys on, se on kuin avioero. <3 Kiitos niin paljon, onneksi aika sulkee monta haavaa, vaikka ikävä välillä kaiholla iskee. <3

      Sinulle oikein mukavaa syksyn jatkoa ja kaikkea hyvää ja kiitos <3

      Poista