tiistai 11. elokuuta 2015

Vannetta kiristi ja millä se kiristys lähti?

Pönttö on ollut viime päivinä hieman sekaisin ja kaikki tunteet kulminoituivat eilen siihen, että sanoin miehelleni, että nyt olen valtavan väsynyt. Eilen vannetta oikein kiristi, tuota ilmaisua rakastan käyttää, sillä nuorena en ymmärtänyt mitä moinen vanteen kiristys tarkoittaa. Muistan että silloinen poikaystäväni kertoi, että armeijaan mennessä yhtenä kelpoisuuskaavakkeen kysymyksistä oli kysymys "kiristääkö vannetta". Olin aivan huuli pyöreänä ja nyökkäilin vaan hiljaa muka ymmärtävinäni, juu, juu vannetta voi toisinaan kiristää. Minä nuori kirkasotsainen hömelö, joka vielä tuolloin en ymmärtänyt todellisista huolista juurikaan mitään.

Viikon aikana on ollut paljon ihmissuhderintamalla väärinkäsityksiä ja tunteita pinnassa. Olen ottanut niistä paljon pulttia. Niin paljon, että toissa yönä heräsin siihen, että vatsassa puristi sisäisen soimauksen nyrkki lujaa ja kovaa, enkä saanut unta. En kunnes käperryin mieheni selkää vasten ja sain sieltä ihokosketuksen kautta lämpöä ja sielulle rauhaa. 

Sanoin tänään miehelleni, että olen aivan liian herkkä, jään liikaa vatvomaan asioita ja potemaan syyllisyyttä, jopa silloin kun kaikki on puhuttu ja selvitetty. Veivaan ja veivaan, niin että lopulta tulee totaaliuuvahdus. En ole suinkaan mikään enkeli, mutta vaikka järkeni sanoisi, että joku ei ole nyt asiassaan aivan oikeassa, on pakko syväluodata koko mieli, kaikki muistot ja teot, että löytyisikö sieltä syntilistalta joku teko, joka oikeuttaisi toisen ihmisen sanat. Pääasiassa on hyvä puhua asiat halki, etenkin jos molemmat osapuolet ovat vastaanottavaisia, eikä ole pelkkää toisen syyttelyä. Puhumalla monta väärinkäsitystä tuppaa oikenemaan. Joskus on aivan mahdotonta puhua, tuntuu siltä että jokin on mennyt rikki. Miksi jotkut ihmissuhteet ovat kovin vaikeita ja taas toiset ymmärtävät toisiaan suurinpiirtein puhumatta. Se on tätä elämän rikkautta ja erilaisuutta ja myös hankaluutta. 

Eilen menin sänkyyn ajoissa ja hakemaan vannekiristykseen helpotusta ja kunnon yöunet auttoivat kovasti. Mutta vasta kunnon lenkki tänään Samun kanssa selvitti pääkopan ja löysäsi vanteen pois. Vihdoin olo oli levollinen ja selkeä. Vaikka kaikista ihmiskohtaamisista aina saan valtavasti virtaa, olen hieman vetäytyvä erakko ja viihdyn paljon itsekseni. Oma aika on suorastaan vaade hyvälle ololle ja sille, että aivoissa taas ajatus kulkee ja niin sanotusti viima puhisee. Olen saanut myös sparrausta ajatuksille ystäviltä puhelumaratonien muodossa, mieheltä ja myös uutukaiselta blogiystävältä Scarlet's Walk bloggaajalta. Puhuminen ja muiden ihmisten kokemusten ja ajatusten kuunteleminen todella auttaa ja saa perspektiiviä omille ajatuksille, jotka monesti pyörivät kehää. 






Kuulun superporukkaan eli Nelkytplus blogit yhteisöön ja sieltä olen saanut monen monta hyvää ystävää. Uusimpana bloggaaja jota en ole vielä tavannut, vain virtuaalisesti puolin ja toisin chättiä nakuteltu. Scarlet on yllättänyt sillä, että vaikka ei ole koskaan tavannut minua, on aistinut merkilliset tunnetilani rivien väleistä. Scarlet on antanut valtavan hyviä neuvoja, mm. kehottanut "ostamaan matkalipun omaan elämääni".  Oli mielestäni aivan järisyttävän hienosti sanottu, siis minun elämä, eihän tätä kukaan muu saa määrätä, nooh ehkä vähän oma perhe... 

Kannattaa käydä kurkkimassa Scarlet's Walk blogia, joka on moniulotteinen, suorasukainen, filosofinen, älykäs, maukas ja viihdyttävä blogi. Hyvän kiertoon laitto on positiivisuuden voimavara. Ajatuksena on nostattaa jatkossa hiljakseen kaikkia nelkytplussalaisia puolin ja toisin, olisi hienoa että mahdollisimman moni löytäisi meidän yhteisön upeiden naisten ja yhden miehen erilaiset ja yhteisöä rikastuttavat blogit. 

Miten te menettelette kun teillä tulee ihmissuhdevyyhtejä? Menettekö juoksulenkille, syötte levyllisen Fazerin suklaata, puhua paukautatte heti kaikki halki poikki pinoon vai annatteko ajatuksien levätä muutamien yön yli?  Olisipahan mielenkiintoista kuulla. Kauniita unia kaikille. <3 


60 kommenttia:

  1. Hienosti olet purkanut tilannetta. Kyllä se usein on se lenkille lähtö paras stressin poistomenetelmä. Mä olen yrittänyt opetella sitä, että en murehtisi kauheasti asioita. Tiedän, että ei ole helppoa sekään, mutta joskus vaan on annettava asioiden mennä niin kuin ne menee. Jos joku tai jotkut tuottavat paljon stressiä elämään, on niistä vaan yritettävä päästää irti. Haleja ja tsemmpiä sinä ihanuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se on hapella ja hikoilulla on ihmeellinen voima <3 Täytyy ehdottomasti yrittää oppia päästä pois turhan murehtimisen kehästä, sitä tulee sitten vanhoilla päivillä tuumittua, että voi miksi käytin niin paljon turhaa energiaa kaiken vatvomiseen...

      Kiitos Maiju ihanuus zempeistä. <3

      Poista
  2. Yksi herkkä täällä ilmoittautuu :) Kyllä se vaan liikkuminen usein lievittää, kun älyää lähteä liikkeelle. Ja puhuminen tuo monesti oikeisiin mittasuhteisiin asiat. Ja ajatus: Kaikki kääntyy hyväksi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuripa niin kun vaan älyää niistä räytymisen tunteista lähteä liikkeelle. Puhuminen auttaa niin paljon, yön pikkutunteina kun kaikki suurenee ja seuraavana päivänä jakaa mölyt, niin ne tuntuvat omituisen pieniltä. <3

      Tuo kaikki kääntyy hyväksi, on kaunis ajatus ja siitä pitää itseään oikein välillä muistuttaa. <3

      Poista
  3. Mulla on paha tapa kerätä asioita sisääni. Sitten kun kuppi kaatuu nurin, ei kenelläkään ole kivaa. Yleensä juttelen asioista mieheni kanssa tai ystävien. Myönnän myös olevani jonkin sortin erakko, jodkus siihen vanteen murtamiseen tarvitaan vaan sitä aikaa yksin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu sellainen kerääjä täälläkin, varsinainen tunteiden sienestäjä, hih. Totta sekin, että kummasti aina pms oireilla tullut mölyt ulos ja silloin ei ole kenellekään kivaa juu ei.

      Onneksi on maailman parhaat miehet ja ystävät joiden kanssa voi jutella. Niin totta, joskus aivot kaipaavat vaan aivolepoa kaikelta, hiljaisuudessa saa asiat ojoon. :)

      Ihanaa iltaa Outi ystäväin <3

      Poista
  4. Minun syntilistaani kuuluu toistenkin murheista huolehtiminen, vaikka omiakin olisi tarpeeksi. Minulle puhuminen ja "taiteilu" ovat henkireikä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omat ja siihen vielä muiden murheet, joskus taakka voi käydä valtavaksi kivireeksi. Jotkut ihmiset jaksavat kantaa enemmän kuin toiset, mutta loputtomiin ei kuulu olla toisten ihmisten olkapääkään, puolin ja toisin, vastavuoroisesti. <3

      Leppoisaa iltaa <3

      Poista
  5. Ihmissuhteet ovat usein kiemuraisia koska olemme kaikki niin erilaisia mutta muista Tiia kuitenkin kaiken myllerryksen keskellä että ole oman itsesi ystävä! Joskus pelkkä sana tai sanomatta jättäminen voi johtaa väärinkäsityksiin ja kaikki ihmiset ovat epätäydellisiä ja erehtyväisiä. Älä siis ota kaikkea raskasta omille harteillesi vaan ole itsellesi armollinen. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on juuri näin paljon tapahtuu väärinkäsityksiä, Mutta parasta on aina puhua ja selvittää, kuin lähteä loukkaantumaan tai suorilta käsin mollimaan. Kaikki osapuolet välttyvät paljolta mielipahalta. Ja totta on tuo erilaisuus, että kulmat kolahtelee eikä kaikkien edes ole tarkoitus olla ystäviä.

      Kiitos kaunis sanoista, meillä naisilla täytyy olla paljon opettelemista tuossa armossa. <3

      Ihanaa iltaa <3

      Poista
  6. Mä olen onneksi oppinut puhumaan asiat läpi juuri siinä samaisessa hetkessä, kun konflikti tapahtuu! Oppinut sanomaan miltä minusta tuntuu ja osannut kuunnella toisen kantaa asiaan! Aina ei tarvitse olla samaa mieltä kunhan molemmat osapuolet tulee kuulluksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täydellistä, tuohon on minulla vielä pitkä matka. Juuri tuo että molemmat osapuolet tulevat kuulluksi. Minulle on hyvin vaikeaa kertoa negatiivisista tuntemuksista ja järkytyn jos joku niitä minulle latelee, ajattelen etten ikinä toiselle uskaltaisi. ;)

      Tuohon sinun olemukseen tähtään! <3

      Poista
  7. Täällä myös yksi (yli)herkkä ihminen. Aina joskus asiat jäävät kalvamaan mieltä ja minun kohdallani pitkittyessä laukaisevat jonkin fyysisen sairauden. Kunpa vain minäkin oppisin purkamaan tilanteen aina ajoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta että liian kauan kun murehtii niin tulee paljon erilaisia fyysisiä oireita. Varmaan Mape kun olemme aikamme opetelleet, olemme jo iäkkäitä kun ne taidot hallussa.

      Kivaa iltaa sinulle <3

      Poista
  8. Täällä on sellanen vanteiden kerääjä, että huh huh!
    Hyvä että sait vanteet "mäkeen" , kuten meillä sanotaan ;)
    Minä olen niin myötäeläjä, tunne-, raha- , lastenasioiden ym pohtija ja millonkas niitä muulloin pohtii kun yöllä ja tosiaan alkaa vannetta puristaa. Lenkkeily, siivoaminen ja joku kunnon tekeminen fyysisnen sellainen auttaa usein.
    Mukavaa loppuvikkoa!
    -päivi-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myötäeläjällä on rankkaa, sillä ainahan on joku tilanne päällä jollakin läheisellä. Siinä kohti aivot ihan tilttaa, kun alkaa olla monta eri surua työstettävänä monen osapuolen kautta.

      Lenkkeily ja siivoaminen muuten auttaa myös, se puhdistaa jotenkin ja on hyvin terapeuttista.

      Oikein ihanaa loppuviikkoa Päivi <3

      Poista
  9. Pohdit ja kerrot upeasti tuntemuksiasi, ja osaat perkaa ne kirjallisesti ulos. Ihailen sinua. Eikä luulisi sinulle jäävän mitään sielun kopukkaan vannetta kiristämään tämän taidon kanssa.
    Itse käännän eli suljen pahat asiat pois päältä. Mutta ehkä tässä iässä (60+) ei tule enää niin paljon konflikteja, mene ja tiedä. Tai sitten en vain ota asioista heti pulttia. Mutta jos sitten jokin alkaa vaivaamaan, on se tuntu palleassa ja ehkä yöunissakin. Mutta yleensä haluan selvittää asiat. Jos kuitenkin syystä tai toisesta vastapuoli ei halua keskustella, vaan jatkaa kaunaa tai vihapuheita, niin suljen hänet ulkopuolelleni, eikä sitä ihmistä enää ole minulle. Onneksi tällaisia on vain kolme neljä elämäni varrella. He eivät kiinnosta minua enää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ihan auttanut tämäkään postaus, vielä on surua työstettävänä. Joskus asioiden märehtiminen vie kauemmin, varmastikin suhteessa asian suuruuteen.

      Välillä minäkin käännän, mutta se ei ole aidosti auttanut vaan sitten herään tuohon möykkyyn mahassa yöllä tai tulee muita fyysisiä oireita.

      Palleassa se tuntuu, kuin joku sieltä kovaa pihtiotteella puristaisi. Minäkin olen tykännyt selvittää asiat, mutta joskus tulee tilanne, että tuntuu väärältä puolustautua. Täytyy käydä pitkä pohdinta, että miten antaa toiselle anteeksi syytökset, jotka tulevat jo ennen keskustelua, ns.puskista.

      On hyvä päästä palloista jalassa, jotka ovat siis niitä negatiivisia palloja, jotka aina lannistavat, eivät koskaan osaa sanoa mitään hyvää, kuin se olisi heiltä pois. Se vaatii silti vahvuutta ja silti asiat voivat murehdituttaa vuosienkin jälkeen.

      Oikein ihanaa iltaa Orvokki <3

      Poista
  10. Mä oon kans aika herkka monessa asiassa. Osaat kyllä kirjoittaa tosi kauniista!

    Mun blogissa on muuten arvonta, joten tervetuloa osallistumaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kaunis Micu ja toivottavasti moni löytää arvonnan tästä kommenttiosiosta. :) Kävin jo pikaisesti älyluurilla kurkkaisemassa, mutta jätän arvonnan niille joilla on pieniä lapsia. :)

      Ihanaa iltaa <3

      Poista
  11. Kirjoitit taas hienosti. Itse en jaksa välittää muiden sanomisista tai tekemisistä, pyrin unohtamaan ilkeät kommentit. Jos sellaisia tilanteita tulee läheisten henkilöiden suunnalta, pitää ne puhua selviksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta turiset Mummu, tärkeiden kanssa pitää asiat selvittää ja kovin vieraiden kanssa jättää asiat omaan arvoonsa eikä murehtia. .. Aina ei vaan jaksa selvittää, jos sama kuvio toistuu ja toistuu...

      Ihanaa iltaa Mummu <3

      Poista
  12. Mä olen samanmoinen vatvoja ja murehtia ja saan pääni sisällä asioista ihan liian suuria. Liikunta auttaa ja yleensä mies potkaisee minut maan tasalle kun liikaa märehdin. Kivaa että olet löytänyt blogiystäviä, juuri eilen murehdin kuinka yksinäisyys syö ihmistä. :/ Aurinkoista keskiviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi liikut niin kovasti ja saat sillä varmasti purettua paljon mölyjä mahasta. Onneksi on ihana mies, joka muistuttaa miten tulee toimia. Katja täällä on sinun blogiystävä, kunpa asuisit lähempänä. Suuri halaus Katja <3 Toivottavasti pian nähdään <3

      Poista
    2. Toivottavasti! Liikuntakin on nyt jäänyt erinäisistä syistä. Blaah. Kiitos sanoistasi! :)

      Poista
    3. Voi eih... Sinun kaltaiselle aktiiviliikkujalle liikunnan uupuminen saa mielen alhoon.. Halirutistus <3

      Poista
  13. Ihmissuhteet on kyllä välillä niin hurjan vaikeita! Itseäni ei stressaa juuri mikään, mutta jos läheisissä suhteissa on kiemuraa, vanne alkaa kyllä hyvin äkkiä kiristää. Tosin itselläni se vanne on mielummin kova möykky mahassa kuin varsinainen päätä puristava vanne - mutta samasta asiasta siinä on kyse kuitenkin.

    On kyllä ihanaa, kun on sielunkumppaneita, jotka ymmärtävät, mutta katsovat asioita toisesta perspektiivistä ja osaavat auttaa, kun oikein on jumissa omien pohdintojensa kanssa. Sellainen ystävä on kultaakin arvokkaampi, vaikkei olisi ikinä livenä tavannutkaan!

    Ihanaa keskiviikkoa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanne on kyllä inha juttu, niin massussa kuin otsassa. Onneksi osaat olla stressaamatta, se on suuri taito johon itsekin pyrin ja ehkä jonain vanhuuspäivinä opin.

      Niin totta, jotkut ymmärtävät ihan olemalla hiljaa siinä vieressä, näkemällä jo nassusta. Moni ymmärtää myös täällä, mikä on jännää, vaikka ei olisi ihmistä nähnytkään. :)

      Oikein ihanaa keskiviikkoiltaa Minttu <3

      Poista
  14. Ihana postaus, jos näin voi sanoa. Sillä samaa ahdistusta on täälläkin ollut. Eilen oli pakko lähteä juoksulenkille kun niin itketti ja ahdisti. Tätä samaa ahdistusta on kestänyt pitkään, välillä helpottaa välillä se pulpahtaa pintaan. Kuulostaa siltä että ollaan samanlaisia. Mue haluan aina saada puhuttua asiat halki ettei mene yöunet. Vatvon ja syyttelen itseäni. Voi tsemppiä meille molemmille ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Nanni ihanuus <3 Kuulostaa kyllä juuri siltä että samanmoisiahan me. Täälläkin tätä jatkunut jo liian pitkään, mm.univaikeuksien muodossa... Kamalinta on pohtia ja murehtia yöllä, silloin tuntuu että halkeaa ja tulee juuri soimattua itseään.

      Tsemppiä Nanni ja kiitos <3

      Poista
  15. Tunnistan niin itseni tästä sun tekstistä (taas kerran...). Mikä siinä onkin, että jotkut lausutut sanat voi jäädä vaivaamaan mieltä niin, että pitää tosiaan kääntää koko siihenastinen elämä ympäri, kun etsii niille oikeutusta. Ja sitten taas joku toinen voi sanoa ihan mitä vaan ilman, että siitä tulee yhtään paha mieli. Ja niissä omissa ajatuksissaan voi lopulta ajautua niin syvälle solmuun, että aina vaan hullummaksi menee. Ja jos vastapuoli on sellainen, jonka kanssa ei ole todellista puheyhteyttä, omat asioiden selvitys-yritykset (puhumalla) siis voi vaan entisestään synkentää omaa mieltä, jos vastapuolen mielestä ei ole mitään puhuttavaa. Tai jotain sellasta. (Nyt menee jo tää mun oma ajatuksenjuoksukin niin sekavaksi, etten osaa kirjoittaa, mitä oikeasti tarkoitan).

    Jos puhuminen vastapuolen kanssa ei ole vaihtoehto, yritän puhua järkeä itselleni ja asettua asian yläpuolelle. Mutta eipä siihen yleensä muu auta kuin aika. Ja suorasukainen ukkeli, joka palauttaa maan pinnalle :).

    Niin kauan kuin itse ei tahallisesti loukkaa ketään tai pahoita kenenkään mieltä, ei ole myöskään syytä potea huonoa omaatuntoa. Ja jos joku toinen loukkaa teoillaan tai sanoillaan, niin kyllä se kiristävä vanne ja mahamöykky silloin kuuluvat sille loukkaajalle itselleen.

    Paha sanoa, että älä Tiia murehdi, kun en itsekään osaa noin kevyesti mihinkään suhtautua, mutta sanonpahan silti <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Annukka kirjoitat niin hyvin. Koko elämän kieputus, kun yrittää etsiä oikeutusta, juuri näin ja se on raskasta ja kamalaa rääkkiä itselle. Niin se kyllä hämmästyttää, että toiset osaa sanoa päin näköä vaikka mitä ja eivät ole edes pahoillaan, koskaan, anteeksi ei kuulu edes heidän sanavalikoimaan. ;)


      Kamalinta on jos on pakottava tarve puhua ja toinen ei osaa kuvailla lainkaan omia tuntemuksiaan, joidenkin miesten kanssa voi olla näin ja miksi ei naistenkin. Naiset ovat aika hyviä puhumaan, mutta niitäkin on jotka eivät näe itsessään mitään vikaa, vaan vika on aina toisessa.

      Juu itsekin annan tässä ajan kulua, mutta siinä on oheistoimintana joka päiväinen suru, kun asiaa kantaa sydämessään. Aika tekee myös joskus asiat vielä suuremmiksi kuin ne alunperin olivat.





      Tämä lauseesi "Niin kauan kuin itse ei tahallisesti loukkaa ketään tai pahoita kenenkään mieltä, ei ole myöskään syytä potea huonoa omaatuntoa. Ja jos joku toinen loukkaa teoillaan tai sanoillaan, niin kyllä se kiristävä vanne ja mahamöykky silloin kuuluvat sille loukkaajalle itselleen."

      Kiitos tuosta lauseesta, siitä sain valtavasti voimaa, niin se on ja järki ja sydän sanoo, että tiedänkin sen. Mutta täältä voin tulla lukemaan tuota lausetta nyt ja saada siitä voimaa! Ehkä tuosta voisi tehdä taulun, on se vaan niin loistava kommentti.

      Niin paha se on sanoa, ollaan mitä ollaan, se tekee meistä meidät. <3

      Kiitos niin paljon ja ihanaa iltaa Annukka <3

      Poista
  16. Aikoinaan olin kahden hyvän ystäväni välissä, jotka olivat olleet ystäviä, mutta joutuneet riitoihin. Oli raskasta luovia heidän välillään ja samalla pitää molempien ystävyys ja luottamus. Silloin ahdisti. Perhesuhteissakin olen joutunut ihmisten väliin ja se on vaikuttanut myös omiin suhteisiini heihin.

    Yleensä pienen etäisyyden ottaminen auttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan kamala tilanne, sellainen johon ei koskaan tulisi joutua. On luovimista ja ystävät yrittävät purkaa sinulle toisistaan ja sinä siinä välissä pidät molemmista. Näissä tilanteissa monesti syytä on molemmisssa osapuolissa. Mitenköhän tuo teidän tilanne ratkesi?

      Perhesuhteissa asia on vielä pahempi, siinä voi syntyä syviä haavoja, myös sinulle joka jäät kaiken keskelle, voi tulla rumaa jälkeä. Kunpa kaikki ymmärtäisivät, että jonain päivänä olemme vanhoja ja silloin voi kaduttaa eritoten perheenjäsenien kanssa taistelu.

      Kunhan pienestä etäisyydestä ei tuli suurempi juopa.

      Ihanaa iltaa Lumo <<<<3 Kiitos kun jaoit tämän, voin vain kuvitella kuinka paljon tunteita kaikkeen sanomaasi kätkeytyy.

      Poista
  17. Läheisissä ihmissuhteissa sanoa paukautan heti enkä anna asioiden jäädä junnaamaan. Mutta toisin on sitten muissa - samoin kuin sinä haen itsestäni ensin vikaa - katson peiliin ja mietin, mitä olen tehnyt, jotta näin kävi.
    Nyt olen yrittänyt opetella sitä, että elämässä sattuu ja tapahtuu ja että joskus voisi antaa vain asioiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. No, välillä onnistuu ja sitten taas ei.
    Ihanaa, että on ystäviä, jotka ymmärtävät ja jotka tukevat - ilman heitä ei tästä elämästä oikein mitään taitaisi tulla!
    Ja ihanaa, että olet, Tiia, juuri tuollainen - uskallat kirjoittaa aroistakin asioista ja tuoda itsesi iholle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yes Lady, maailman puhdistavinta ja juuri parasta sanoa asiat siinä hetkessä. Myöhemmin ne sanat voivat olla jo liian myöhässä monestakin syystä. Se jatkuva vian etsiminen on hyvin raskasta ja pahasta sielulle, se on oman itsensä rääkkäämistä...

      Samaa minäkin yritän,eikä enää ole nuoruuden mustavalkoisuutta, nykyään vaan jos saan turpiin, en enää oikein rohkene ottaa yhteyttä, etten saa uudelleen turpiini. Se on niin rankkaa se turpiin saaminen.

      Tämä kirjoitus oli hyvin vaikea, mutta sen oli pakko tulla ulos, Yritin taiteilla tämän ulos, ilman että vaikuttaisin ylipäänsä muulta, kuin että surullinen olen.

      Onneksi on ystäviä jotka näkevät sydämeen, eivät syyllistä, eivätkä vatvo vaikka emme olisi nähneet vuoteen ja aloitamme aina kaiken siitä mihin jäimme. <3

      Ihana Lady kiitos ja yritän sinuksi tuossa asiassa, että mölyjä ei tule pitää mahassa, sillon tulee vatsasärky. ;)

      Poista
  18. Mä keplottelen niin, että niitä ihmissuhdevyyhtejä ei tulisi. En jaksa yhtään sellaista, enkä kaipaa elämääni ihmisiä, jotka tekevät siitä vieläkin vaikeampaa. Olen aika säännöllisesti vuosien aikana heittänyt hyvästi kaikille sellaisille, mutta ne parhaat ymmärtävät, tukevat, kuuntelevat, eivät kadehdi vaan toivovat sinulle pelkkää hyvää. Heidän ympärillään/kanssaan on hyvä olla.

    Huomenna ei kiristä ainakaan hetkeen, kun nähdään. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo toivovat sinulle pelkkää hyvää, se on niin tärkeää. Eivätkä näe rumaa siellä, missä sitä ei ole, eivätkä molli asioita jotka ovat minulle tärkeitä. <3

      Vaatii voimaa että saa poistettua elämästä negatiiviset ihmissuhteet, onneksi niitä ei oman elämän varrella montaa ole ollut. Vaan on ollut halua ymmärtää toinen oikein, eikä väärin ja etsimättä vikoja. Epäreilut syytökset saavat kyllä näkemään punaista.

      Huomenna ei kiristä, eikä tänäänkään, kiitos meidän pitkällisten chättien, joissa tuli pintaa ja syvää. <3

      Ihanaa iltaa ihanuus ja huomiseen <3

      Poista
  19. Oi miten hieno postaus. Olemme näköjään kulkeneet samoja latuja viimepäivinä. Minä sain taas tarpeekseni muiden älämölöistä ja päätin ottaa vastuun vain omasta itsestäni. Miten saakin voimat pois, kun etsii toisten puheista merkityksiä ja kuuntelee ja muistelee vanhoja punoksia.

    Minä lähden nykyään myöskin liikkeelle. Ja varsinkin jos mieheni lähtee kävelylle mukaan, saan selvitettyä päätäni ja pullautan suustani totuuksia, jotka vihdoinkin ovat nousseet sisältäni ulos.

    Hyvä jos vanne on nyt vapaampi. Oikein hyvää, rentoa ja hyväntuulista loppuviikkoa sinulle ihana Tiia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Birgitta onko sinulla ollut samat ladut hiihdettävänä? Niin totta, vatvomiseen ja vanhojenkin muisteluihin menee kaikki energia ja se on sitä negatiivista energiaa.

      Kävely auttaa pitämään pään selkeänä, aivojen kuuluu saada happea, kävellessä voi myös puhua sen oman rakkaan kanssa.

      Vanne on tänään parempi, pieni surumielisyyden vire enää vain.

      Ihanaa iltaa Birgitta ja kiitos <3

      Poista
  20. Oi sua! Hyvä, kun olet löytänyt stressin purkamuskeinoja. Mää oon kans semmonen vatvoja, että pahempaa ei varmaan ookkaan. Syytän omista tunteistakin itseäni välillä. Mää yritän keksiä jotain kivaa tekemistä, joka auttaa mua eteenpäin. On se välillä rankkaa olla erityisherkkä ihminen...Mukavaa viikkoa Tiia ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jassuntassu voi ei, hyvin kiteytetty tuo syytät omista tunteistasi itseäsi. Varmasti suurin osa tunteista on aivan oikeutettuja ja kertovat omaa kieltään, mutta kun niitäkin pitää epäillä ja tuntea niistäkin syyllisyyttä. On totta että kiva tekeminen, lenkit ja aidot ihmiskohtaamiset auttavat kovasti. <3

      Niin erityisherkkä, ihan niin varmasti täälläkin, kyllähän se on myönnettävä.

      Oikein ihanaa iltaa ja murheetonta sellaista <3

      Poista
  21. ♥Oi sinä ihana Tiia!♥ kuulostaa niin tutulta♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 miten me naiset kaikki olemme niin samasta puusta veistetyt <3 Ihanaa iltaa Riitta Sinikka <3

      Poista
  22. Voi Tiia, haleja täältäkin suunnalta <3. Ihmissuhteet on joskus niin ärsyttävän haastavia ja olen itse yrittänyt opetella nyt sitä, että päästän irti niistä ihmissuhteista, kun uudestaan ja uudestaan vaan tulee pahaa mieltä asioista (itselle) - silläkin uhalla, että menee sitten välit vaikka kokonaan. Olen myös joutunut pohtimaan sitä, että olenko itse jotenkin erityisen yliherkkis ja turhaan vatvon asioita, mutta siinäkin olen päättänyt, että olen tai en, niin jatkossa vietän aikaa niiden ihmisten parissa, joiden kanssa olemisesta tulee enemmän hyvä olo kuin huono olo. Onneksi miehet on yleensä niin jalat-maassa tyyppejä, että sieltä suunnalta saa aina järkeviä ajatuksia kun oma pää on pyörällä.

    Parempaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maarit sun kanssa eilen juteltiinkin chätin puolella niin sanon tähän, kiitos ihana pikkuserkku <3 Onneksi miehet ovat niin järkeviä, niin ei pääse lähtemään homma aivan lapasesta, hih. :) Siis kaiken veivaamisen ja vatvomisen. ;)

      Upeaa loppuviikkoa ja sovitaan pian tärskyt <3

      Poista
  23. Tosi palio meissä on samoja piirteetä . Oon kans ihan kamalan herkkä ja vatvon asioota jotka ei sillä vatvomalla tuu muutakun pahemmaksi, mutta luonnollensa ei voi mitää. Jos joku sanoo pahasti, meen heti lukkoon, enkä saa sanotuksi yhtään mitään. Murehdin ja märehdin, mutta mikä parasta mieheni on paras lohduttajani♥
    Oikeen ISOO ♥♥halaus Sinulle Tiia Ihanuus ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ma-te <3 Ei voi luonnolleen mitään, se on vaan hyväksyttävä. Sama juttu menen lukkoon, jälkikäteen kyllä harmittaa etten osannut sanoa mitään järkevää ja rakentavaa. Kun sitten myöhemmin olisi kielen päällä siellä omassa pääkopassa vaikka mitä sanottavaa. <3

      Ihanaa että on maailman paras olkapää <3

      Niin iso halaus sinulle, sydämesi on kultaa, tiedäthän sen <3

      Poista
  24. Hyvä että sait purettua asiat ja lenkki hauvelin kanssa auttoi:) Minua häritsevät tuollaiset asiat niin että pitää saada ne heti selvitettyä ja puhuttua ja niin eteenpäin.
    Tsemppihalit Tiia:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puhuminen on kyllä ihan paras lääke ja happihyppely! Mutta joskus asiat menevät niin lukkoon, että on kovin vaikeaa puhua. Joskus ihmiset ovat kovin eri mieltä asioista.

      Kovasti haleja täältä ihana Jael <3

      Poista
  25. Ihmissuhteet ovat hankalia välillä. Huoh. sanotaan, ettei herkkä pidä olla, mutta kuinkas kovetat itsesi jollet ole kova luonteeltasi?! Niin, ei se meiltä taida onnistua täysin.
    voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei pysty kovettamaan ja jos kovettuu jotain sisäistä valoa kuolee. Ei se taida onnistua ja toisaalta en haluakaan, mukavinta on olla mitä on. :)
      kiitos ihanuus tuesta, tiedän että tiedät mistä on puhe. <3

      Aurinkoista loppuviikkoa Viltsu <3

      Poista
  26. Meillä on juuri nyt sellainen tunteiden sekamelska, että stressaantuneena onnistuin kolhimaan autonikin eilen.
    Vanne kiristää öisin ja nukuttua ei tule.
    Lykke til ja halit täältä - ymmärrän niin täysin <3 Toivottavasti kaikki kääntyy taas paremmaksi - meillä kummallakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei mitähän teillä siellä on meneillään, aivan hirmuisesti voimaannuttavia ajatuksia täältä. <3 Täälläkin on meikäläisen auto lytyssä, tuli peräänajo, ei meidän vika, mutta viikoksi menee pajalle...Kaikki nämä kiemurat samaan syssyyn. Mutta eikös se niin Marianna tässä elämäsäs mene. Voi että millähän saisit vanteen pois, kun ei saa nukuttua kaikki alkaa mennä kunnolla pieleen. Voi suru sinun kanssa. Hirmuisesti halauksia ja toivottavasti kaikki kääntyy paremmaksi <3

      Poista
  27. Se tahtoo meillä naisilla on tapana, että vatvotaan. Minä ainakin kuulun tähän kuuluisaan vatvojanaiset ryhmään =D. Ja välillä todella ihan turhaan. Mietin aina itsekin, että miten paljon vähemmällä sitä pääsisi, kun ei aina olisi ajatukset niin aktiivisesti käynnissä. Ihanaa, että sait löysättyä vannetta =D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollaan oikea vatvojajengi eikö ollakin. Jos tuon kaiken energian voisi valjastaa johonkin muuhun hyvään. <3

      Ihanaa viikonloppua Katinka <3

      Poista
  28. Vihdoin pääsin taas lukemaan ja kommentoimaan. :) Monta postausta olit ehtinyt kirjoittaa ja kiva niin! :)

    Niin se vain on, että jotkin ihmissuhteet ovat varsin kiemuraisia ja tuntuu, että sellaiset vievät kaikki voimavarat ja uuvuttavat täysin. Itsekin tapaan jäädä pohtimaan kaikkea mahdollista, kun jokin asia on mennyt pieleen. Pohdin mitä sanoin, mitä tein, ansaitsinko kaiken mitä tuli. Muutenkin olen aika herkällä korvalla sellaisten ihmisten kanssa, joiden seurassa tuppaa mutkia tulemaan. Ja varon. Varon niin paljon, että en ole enää edes oma itseni. Pelkään, että tulee uusia mutkia, joita pitää taas selvittää ja kun ne eivät sitten tuppaa edes selviämään. Tässä voisi olla ihan postausaihe itsellekin. On sen verran mutkikas asia... Kun asiat menevät oikein solmuun ja mikään ei auta painun metsään kävellylle. Kun puhumiset on puhuttu ja olivat asiat sitten selvinneet tai eivät niin metsän humina, vihreys ja rauha hoitavat mustelmilla ja ruhjeilla olevaa sieluparkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu eikä nämä kaikki postausaiheet voi millään kiinnostaa :)
      Se on muuten totta, tuntosarvet ojossa, kurjintahan on jos oma persoona muuttuu, silloin toisella on valtaa. Kun ei halua draamaa eikä riitaa, niin se kauhistuttaa kun sellaisen keskelle joutuu ja sitähän joutuu!

      Vaikea aihe myös käsiteltäväksi blogissa, taiteillen täytyy yrittää tekstiä sopertaa ja joillakin ihmisillä on rohkeus vaan antaa ihan surutta palaa. Joskus olisi ihanaa päästää kaikki mölyt mahasta. Upeasti kirjoitettu tuo ruhjeilla ja mustelmilla oleva sieluparka, juuri sitä se on, lepattava rikkinäinen kangas tuulessa. <3

      Upeaa viikonloppua ja lämpöisiä ajatuksia sinne. <3

      Poista