lauantai 28. helmikuuta 2015

UUSIOPERH(S)E näytelmä ja uusperhe tuntemuksia













UUSIOPERH(S)E ensi-ilta eilen Aleksanterin teatterissa naulitsi heti ensi dialogista penkkiin kiinni. Mietinkö vaikkapa penkin kovuutta, no en ehtinyt sillä rikas, nokkela ja kipupisteisiin loputtomasti tuikkiva näytelmä vei heti mennessään. Voisin jopa todeta, että tuikki nopeatempoisesti kuin ompelukone.

Niin nokkelaa ja syväluotaavaa tekstiä ei olisi voinut kirjoittaa, kuin henkilö jolla on omakohtaisia tai ystävän olkapäänä koettuja tuntemuksia uusperheen elämästä.

Olin suorastaan helpottunut, että omassa uusperheessä vallitsee rauha ja näytelmässä Kiti Kokkosen esittämän Elinan rooli ei aiheuttanut tuskaisia hetkiä, täydellisen samaistumisen kylläkin. Se miten uusperheen moninaiset ongelmat, itselle asetetut mukamas toisten ihmisten odotukset, hyväksytyksi tulemisen tunne ja rakkauden kaiho oli puettu syvälliseen, mutta silti hauskaan pakettiin suorastaan mykisti. Näytelmä oli täydellisen älykkään ja sydämellisen tiimin ja ennen kaikkea Kitin nerokkaan käsikirjoituksen tuotos. 

Jos uusperheemme arki olisi vasta alkumetreillä tai edessämme, olisi ne surut ja murheet, mitä olemme käyneet uusperheenä läpi, itkettäneet eilen vuolaasti. Eilen en itkenyt, mutta tänään olen jo kahdesti itkenyt katsoessani Ruutu.fi:stä Australian Master Chefiä. Suru ja haavojen avaus tulikin jälkijunassa koskettaen lujasti. Sieluni on tällä hetkellä aivan auki. Aikamoinen vaikutus näytelmällä. :)

Miten näytelmä onnistuikaan olemaan sekä hauska, että loputtoman syvällinen, näytelmä on helmi eikä vain helmi vaan täydellinen timantti.

Punaisena lankana, sallivuus, joustavuus, unohdetaan puolivanhemmuudet, miksi lapsia kasvattavat aikuiset eivät voi olla vanhempi nimikkeellä. Miksi koulunäytelmään saa tulla vain kiintiövanhemmat, miksi isät jäävät erossa helposti äidin armoille. 

Suomessa tulisi siirtyä Ruotsin malliin,  sekä isä että äiti yhteishuoltajuudessa ovat lapsen ns. lähivanhempia. Lapsilisä voidaan jakaa lasten vanhempien kesken, jos lapsi asuu viikoittain systeemillä kahdessa kodissa. Etävanhempaa, yleensä isää ei velvoiteta maksamaan elatusmaksuja. Tässä olisi isosti muutoksen paikka, maailman mallit ovat muuttuneet, isä on yhtä hyvä kuin äiti, mutta byrokratia ja tasa-arvo laahaavat perässä. Edelleen huoltajuuskiistoissa vain noin 5% isistä saa lapset itselleen. Odotusarvo on aina ensisijaisesti se, että lapsen on paras äidin luona. 

Olen itse puolikas äiti, äitipuoli eli vanhempi ja myös biologinen äiti. Olen saanut tuntea lapsi(puoli)eni kautta suurta rakkautta, ulkopuolisuuden tunnetta lähinnä mielen omien pelkojen kautta, vastarakkautta, syyllisyyttä vastarakkaudesta, onko se lasten äidiltä pois. Vai voisiko olla, että lasten kuten omaanikin sydämeen mahtuu loputtomasti rakkautta. Olen saanut myös kokea onnistumisia,  äitiyden tunteita ja myös tunnustusta lasten äidiltä. Se hetki kun poikamme pääsi ripille ja hänen äitinsä sanoi, "mennäänkös me äidit kuvaan" oli se hetki ja kaunis ele häneltä. Silloin ja nyt me kaikki olemme lastemme vanhempia, eikä puolikkaita enää ole. Se missä olemme nyt, on tapahtunut, ilon, surun ja riitelynkin kautta. 

Äitipuolen roolissa voi tuntea vahvasti ulkopuolisuutta, sillä biologinen äitiys on niin vankkumatonta. Sitä tuntee mustasukkaisuutta äitiä kohtaan, mutta mustasukkaisuus kulkee myös toiseen suuntaan. Jos mieheni kanssa eroaisimme ja tunteiden ollessa vereslihalla, uuden ihmisen astuminen nimenomaan lasten elämään tekisi mielettömän kipeää. Vaikka haluaisin, että tuo uusi ihminen olisi hyvä ja rakastaisi lapsiani, voisi olla hetken vaikeaa, että lapset rakastaisivat myös häntä. Kunnes oivaltaisin, että rakkaus uuteen ihmiseen ei minimoi rakkautta "minuun" vaan Kitin sanoin "Rakkaus ikään kuin laajenee".

Näytelmälle annan täydet viisi tähteä ja oli ilo kuulla lopuksi vielä Kitin laulu Kahlil Gibranin runosta "Sinun lapsesi". Kitin lauluääni on herkkä, vahva ja kaunis, kuten näytelmä ja Kiti itse. 

Olen onnekas, että sain tutustua Kitiin Hehku-ohjelmassa ja sain kutsun eiliseen UUSIOPERH(S)E näytelmän ensi-iltaan. Tapani mukaan jankkasin miehelleni, että en ymmärrä miten juuri minä sain kutsun. Mieheni katsoi silmiin ja sanoi, "etkö ymmärrä että Kiti pitää sinusta Tiia". Miten sellaista on niin vaikeaa oivaltaa. No niin nyt taas itkettää, kiitos näytelmän tiimille, erittäin puhdistava vaikutus avata tunnelukot ja antaa tunteiden huuhtoutua vapaana soljuvana virtana. 

Vanhemmuus on kaiken muotoista, mutta sitä sävyttää suuri rakkaus ja se, että lapsen etu menee kaiken edelle. Se onko synnyttänyt tai ei, se on täysin toissijaista. Vanhemmuus on maailman rankin ja palkitsevin matka ja se joka vanhemmuudesta kunnialla suoriutuu on ansainnut vanhemman tittelin, ilman puolikas etuliitteitä.

Nostan maljan suvaitsevaisuudelle, avoimille sydämille ja vanhemmuudelle kaikissa muodoissaan ja ennen kaikkea lapsille, joille kaikki on huomattavasti yksinkertaisempaa, me aikuiset näistä asioista yleensä vaikeita teemme. ;)






"Minä olen sinun perhettä. En ole synnyttänyt sinua,

mutta minä olen sinun vanhempasi."

Elina, äitipuoli



"Luonnossa uros tappaa naaraan poikaset edellisestä liitosta."

Aulikki, mummi



"Vihaan mieheni lapsia. He eivät ole minun lapsiani."

Meri, lapseton



"Ex-vaimo soittaa ja kysyy, että vietetäänkö joulu yhdessä? Hullu! Jonnen takia, että se olisi kiva juttu Jonnelle. Olisiko? Jonne, Jonnen isä, Jonnen isän uusi puoliso eli Jonnen äitipuoli, Jonnen äiti. Kuka muu voisi tulla paikalle? Jonnen äidin vanhemmat, Jonnen äidin veljet? Jonnen äitipuolen vanhemmat?"

- Kimi, isä

*vuorosanat lainattu Uusioperh(s)e nettisivuilta ja kuvat Uusioperh(s)e teatterivihkonen

37 kommenttia:

  1. Kuulostaa kyllä hauskalta :) mukavaa lauantaita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nerokas, on taito tehdä kipeistä asioista tragikoomisia. :) Ihanaa lauantaita Johanna. <3

      Poista
  2. Olen läheltä seurannut miten isä jätetään erotilanteessa yksin, ikään kuin hän automaattisesti sukupuolensa vuoksi olisi vähemmän merkityksellinen vanhempi.Kyseinen isä on kuitenkin hyvä isä, ja varmasti yhtä tärkeä ja arvokas lasten elämässä kuin äitikin.
    Surullista, eikä näin saisi olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tasa-arvo on tässä vielä kaukana. Isä joutuu todistelemaan isyyttään ja sekään ei aina riitä, äidin ei yleensä tarvitse lainkaan todistella itseään, se on automaatio. Nykyaikana epätasa-arvo näissa asioissa on suuri vääryys. Hankalasi asiat tekee, jos vanhemmat asuvat eri paikkakunnilla/maassa. Mutta jos vanhemmat pystyvät asumaan suht lähekkäin jaettu vanhemmuus on mielestäni hieno ja toimiva ratkaisu. <3

      Mukavaa viikonloppua Heli <3

      Poista
  3. Uusioperheessä kun myös elän, niin kiinnostus tähän heräsi välittömästi. Hyvin kirjoitat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä näytelmä olisi jokaisen hyvä nähdä, herättää paljon ajatuksia, naurattaa ja myös sattuu. Joudun kirjoittelemaan hieman taiten, koska en halua liikaa kertoa uusperhe-elämästämme, koska koskettaa niin kovin montaa ihmistä ja kaikilla on omat tuntemuksensa. <3

      Ihanaa viikonloppua Kaisa <3

      Poista
  4. Mikä nimi! :D Kuulostaa kyllä erittäin hyvältä näytelmältä. Mukavaa viikonloppua Tiia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On erittäin hyvä tai oikeastaan erinomainen. Ja mikä parasta luontevasti näytelty, ei suomalaisittain tönkköjä puisevia dialogeja vaan soljuvaa normaalia puhetta.

      Aurinkoista viikonloppua Katja <3

      Poista
  5. Olisipa kiva käydä teatterissa tai elokuvissa näin usein, kuten sinä olet viime aikoina käynyt :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan poikkeuksellinen viikko ja teatterissa tulee käytyä valitettavan harvoin. Mutta ehdottomasti kannattaa, kylläpä vaan niin kovin ravitsee sielua. <3

      Iloista viikonloppua. <3

      Poista
  6. Sulla on ollut oikea kulttuuriviikko. Meikä ei ole käynyt teatterissakaan 15 vuoteen... Hooh. Kotihiiri taidan olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satu mutta kukin tavallaan, sinulla on ihan omat jutut ja harrastukset, kukat vahvana, joista minä en ymmärrä hölkäsen pöläystä. ;)

      Minäkin olen kotihiiri, mutta välillä seinät kaatuu. ;)

      Ihanaa lauantai-iltaa. <3

      Poista
  7. Aivan liian harvoin tulee käytyä teatterissa - toisaalta meidän pienessä kaupungissa sellaista ei edes ole :D.. Mutta Vaasa teatteriin ei olisi matkaakaan aivan liiaksi.. Ihanaa lauantai-iltaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan sama juttu, aivan liian harvoin tulee käytyä ja elävä esitys on kuitenkin ihan omaa luokkaansa. Etenkin silloin kun on näin riemastuttavan hyvä. <3

      Sydämellistä lauantai-iltaa <3

      Poista
  8. Tiia, hyvä postaus. Huomaa, että olet kokenut vahvoja tunteita.
    Olen kaikesta samaa mieltä kanssasi.
    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, kyllä vaan erittäin vaikeita, moninaisia, vahvoja sekä ilon, että myös surun tunteita. Mutta yksityiskohtaisemmin en halua asiaan pureutua, sillä uusperheeseen liittyy niin kovin monta ihmistä. :)

      Ihanaa viikonloppua sinä viisas nainen. <3

      Poista
  9. Täälläkin eletään uusperhe-elämää.Kylläkin oltu tässä muodossa pitkään,joten asiat menevät jo mukavasti omalla painollaan/luontevasti.Mielenkiinto näytelmää kohtaan heräsi kuitenkin,hyvin kirjoitit.Mukavaa iltaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anne kivaa että kerroit ja sama täällä, kaikki menevät nykyään jo omalla painollaa, koska aikaa kulunut ja lapset jo isoja. Mukavaa sunnuntaita. <3

      Poista
  10. Voi tuota sinun suloista vaatimattomuuttasi - miksi juuri minä sain kutsun! Miehesi antoi hyvän vastauksen. Ja kyllä blogisikin kertoo, että olet hauska ihminen. Tämä unohtui tuossa äsken kommentoidessani sanoa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin no ei sitä voi ymmärtää, koska siellä oli perhettä, ystäviä ja muita näyttelijöitä ja sitten Tiia Tavallinen. ;)

      Kiitos Marjatta, en välttämättä ole ulkoisesti niin hauska vaikka sarkasmin keinoin yritän ruotia eloa. ;)

      Ihanaa sunnuntaita <3

      Poista
  11. Kiva kuulla, että näytelmä oli hyvä. Minulla on maaliskuun loppupuolella liput samaiseen esitykseen. Kävin eilen katsomassa Dreamteamin Kansallisteatterissa ja esitys oli pieni pettymys minulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei oliko se pieni pettymys. Teatteriin latautuu niin paljon tunnetta enemmän kuin leffaan eli aina mälsempää, jos ei ole hyvä... Mielenkiinnolla odotan mitä pidät Uusioperh(S)eestä. ;)

      Kivaa sunnuntaita Heli <3

      Poista
  12. Koskettava kirjoitus <3 itselläni ei ole henk.koht.uusioperhekokemusta, mutta voin kyllä kuvitella, ettei se ole helppo juttu aina. Rakkauden laajentuminenhan olisi se optimaalisin tilanne! Mutta huoltajuuskiistat sun muut kyllä aina kuulostavat ikäviltä :( Mukava lukea, että teillä on homma sujunut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Salka sanotaanko, että kaikki mahdollinen tuska on läpikäyty, mutta haavat paranevat ajan myötä itse kullakin ja lapset kasvaa. Asiat helpottuvat lopulta omalla painollaan. Kaikilta osapuolilta löytyy hyvää tahtoa ja tyttären yo-juhlat, kuten pojan rippijuhlat menivät täydellisesti. Tytär sanoikin, että se oli paras yo-lahja hänelle. <3

      Ihanaa sunnuntaita Salka <3

      Poista
  13. Näytelmä vaikuttaa kertomasi perusteella mielenkiintoiselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ja erittäin nopeatempoisen nokkela. Pitäisi mennä uudelleen, jotta muistaisi imeä kaiken.

      Mukavaa sunnuntaita Ninnu <3

      Poista
  14. Mua alkoi itkettämään tämä sun kirjoitus, olisin varmasti itkenyt silmät päästäni siellä teatterissa. Vaikka itse olin jo aikuinen kun vanhempani erosivat, olisi ollut mukavaa tuntea itsensä rakastetuksi uusien puolisoiden tullessa kuvioihin mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Outi, tämä sinun näkökulmakin oli monimuotoisesti näytelmässä mukana. Kyllä se on aikuisten heikkoutta ja pienuutta, jos ei esim.lapsi(puolia) pysty rakastamaan. Avoin sydän ja syli, niinhän sitä kautta itselleenkin saa valtavasti rakkautta. Olen surullinen, että sinulla tuollaiset lapsuudenkokemukset. Onneksi sinulla on ihana ja rakastava perhe, se eheyttää. Kuten itsekin olen saanut kokea. <3

      Suloista sunnuntaita ja kiitos haasteesta. <3

      Poista
  15. Tämä on minulle tosi läheinen ja kipeäkin aihe. Elän nytkin uusperheessä, enkä ensimmäistä kertaa. Olen ollut onnekas monella tapaa. Silti isoja, isoja kipukohtia mahtuu matkan varrelle. Näytelmä kuulostaa mielenkiintoiselta, kiitos tästä postauksesta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maarit <3 Niin kyllä se on pikemminkin harvinaista, että uusperheessä kaikki sujuisi kivutta ja surutta. Joskus jopa halutaan ymmärtää toisia väärin, koska on omat kipupisteet. Kun lapset kasvaa ja tulee etäisyyttä asioihin, hommat alkavat kummasti helpottamaan, ainakin monesti. ;)

      Näytelmä oli mahtava!

      Ihanaa sunnuntaita <3

      Poista
  16. Uusioperheen arki on niin erilaista kuin arki isän ja äidin kanssa.
    Olisipa ihana päästä teatterissa käymään

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella erilaista, mitä enemmän muuttujia sen enemmän säätöä.

      Todella harvoin tulee käytyä teatterissa...

      Ihanaa sunnuntaita Viltsu <3

      Poista
  17. Tuo ois kyllä ihan pakko nähdä. Kiitos mahtavasta kirjoituksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piupau enemmän kuin suosittelen. <3 Kiitos Piupau ja ihanaa sunnuntaita. <3

      Poista
  18. Koskettava postaus ♥ Minuakin on itkettänyt lastemme puolesta monet kerrat, kun me aikuiset olemme kipuilleet heidän edessään ja olemme omilla ongelmillamme vaikeuttaneet heidänkin elämäänsä. Kaikkia tunteita olen tuntenut, valitettavasti vihaa ja katkeruuttakin, mutta onneksi ne ajat ovat takanapäin.
    Tuo näytelmä kuulostaa erittäin mielenkiintoiselta. Jos pääsen sitä katsomaan, tiedän varata nessuja paketillisen mukaani :)
    Kiitos ihanasta postauksesta ja suloista sunnuntaita sinulle Tiia ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu Ansku, paljon tuskaa, epätoivoa, rakkautta, onnistumisia ja epäonnistumisia. En tiedä suurempaa tuskaa kuin se, että lapset kärsii. <3 Näytelmä kuvasi mitä oivallisin kahden äitipuolen, isän ja myös vanhakantaisen isoäidin tunteita. Näytelmässä taroituksella jätetty ns. biologinen äitiys pois. Koska sehän on automaatio. Tosin erotilanteessa biologisen vanhemman tuska on myös mittaamaton, yksinäiset joulut, lomat, uudet puolisot, niihin liittyvät pelot jne. Mutta parhaimmillaan Kitin sanoin "rakkaus laajenee". <3 <3

      Mukavaa sunnuntait Ansku <3

      Poista
    2. Meillä on k-näppäin irtoamassa ja k kirjain jää koko ajan pois. Kaikki alkoi siitä, kun koira hyppäsi näppiksen päälle ja ensimmäinen näppäin lähti....

      Poista