keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Ei haukku haavaa tee, vai tekeekö?



Pitäisikö lasten suut pestä saippualla tai
meidän aikuistenkin? ;)



Näin eilen tokaluokkalaisen lapsukaisemme 
keittiön ikkunasta
 juoksevan tuli pepun alla kotiin.
 Puhelunikin piti keskeyttää, koska oli kuulemma 
niin järkyttävää asiaa kerrottavana.
 Nelosluokkalaiset pojat olivat haukkuneet
 tyttäreni äitiä, siis meikäläistä "niin läskiksi,
 etten jaksa edes kävellä". 
Tyttärelle sanoin, että pojat vaan ovat tuollaisia 
ja kiusaavat koska tykkäävät toisesta. 
Tyttäreni on tiukka mimmi, tunteet menevät
tuhannesta sataan sekunnissa, suuttuu helposti, 
mutta  leppyy hetkessä. 

Itkuakin piisaa jos joku kiusaa, 
mutta itku on ohi hetkessä. 
Tytärtä tuntui jopa enemmän satuttavan
 hänen äitiinsä kohdistettu haukku,
 kuin itseensä. 
Se sai hänet hämilleen ja kenties miettimään, 
onko hänen äidissään jotain hävettävää.  
Kyllähän minä olen keskivartalopyöryläinen, 
enkä mikään sirpakka neito, 
eli totuuden siementä tarinassa on.

Jännä asia joka tapauksessa,
 että pienten lasten tyttäreeni kohdistunut kiusa
 sai minut eilisen päivän ajan miettimään, 
että onko minulla vääristynyt kuva 
omasta vartalostani, jos se onkin isompi vielä,
 kuin peilissä näen.
 Pähkäilin, että nyt pitää ryhtyä dieetille,
ei enää suklaata... 
Jota kuitenkin päivän edetessä hain jo kaikesta 
"järkytyksestä" toipumiseen,
 ihminen on heikko... 
Rehellisyyden nimissä, ehdottomasti tulisikin 
laihduttaa 10-15kg, karu fakta...
Ja enemmänkin jos haluaisin näyttää
samalta kuin teininä. 
Mutta mietinkö tätä laihdutusasiaa
niin kovin ennen eilistä,
enpä miettinyt...

Eli noinkin viaton haukku kuitenkin teki pienen haavan, 
vaikka onneksi kohteena oli tämä äiti, eikä lapseni. 
Tosin ei hänkään osattomaksi ole haukun puremista jäänyt....

Valitettavasti niin kauan kuin maailmassa on erilaisia ihmisiä,
 kiusaamista tulee olemaan.
 Mutta tärkeintä on, että kiusaamiseen puututaan heti
 ja vaikka ennaltaehkäisy ei aina niin jouhevasti suju,
 hoidetaan jälkihoito ainakin kunnialla kotiin. <3

Iloista päivää toivottaa Möhköfantti. 





Äiti ei saa saattaa loppuun asti, sellainen on noloa. 
Upeaa lapseni on itsenäistymässä... 
Lastani myös kutsutaan koulussa joka päivä Pandaksi,
isän reissulta tuoman ihanan tuliaispipon takia. 
Mutta toinen pitää sinnikkäästi Pandapipoa päässä,
 kiusaamisesta huolimatta. 
Olen ylpeä. <3




Kofeiini ja suklaa auttaa kaikkeen.


Kevennyksenä, yritin ottaa double selfien,
mutta Samu oli asiasta aivan into piukeana ;)




Iltalenkillä, jäätyneet pajunkissat säälitti. <3



Aamulenkin jälkeen, täällä sairastuvalla surutta
pötkötellään ja nautitaan tyttären kanssa.
Aika karu kuva. En löydä varsinaisia prillejäni mistään, 
joten katsellaan maailmaa näillä
"älä tule luokseni" prilleillä. ;)
Miksi tälläiset asiallisemmat prillit 
toimii kasvoillani "vihaprilleinä". 
Muille ne sopii...



Onnikissa lohduttaa kuumeista potilasta. <3


*kuva lainattu upeasta blogista 

45 kommenttia:

  1. Kyllä haukku haavan tekee varsinkin lapsena jonka muistaa vielä aikuisenakin. (olin koulukiusattu) Ja osaa aikuisetkin kiusata ja syrjiä toisia, valitettavasti. Onneksi nykypäivänä on kuitenkin jonkin verran alettu puuttumaan tuohon kiusaamiseen. Kaikesta huolimatta mukavaa päivää sinulle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoitat asiaa, haukku on kuin kirjoittaisi kiveen. Miksi lapset ovat niin julmia, en käsitä. Miksi haluavat satuttaa toisiaan. Muistan kyllä kuinka minua haukuttiin rumaksi ja uskoinkin siihen ja läpi elämän siivitti mielikuva, että olin todella ruma lapsi ja ruma muutenkin. Ihan normaali olinkin sitten. Onneksi nykyään puututaan näihin asioihin, omassa lapsuudessa viitattiin kintaalla ja oli jopa noloa kannella.

      Iloista päivää toivottaa suklaalevyn äärestä tämä keski-ikäinen. <3

      Poista
  2. Minä kyllä uskon, että haukku tekee haavan ihan jokaiselle - niillekin, jotka esittävät ettei tunnu missään. Kunpa jokainen muistaisi puhua toisista ihmisistä, kuten toivoo itsestään puhuttavan. Yritän opettaa sitä lapsilleni, mutta eihän sitä muista aina itsekään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sopivasti Onnellinen, olen samaa mieltä, niin tekee vaikka esittäisi kuinka urheaa. Minäkin eilen yritin olla ajattelematta, kysehän oli lasten sanoista, mutta silti pahoitin mieleni ja niin pahoitti lapsenikin. Niin totta tee lähimmäisellesi niin kuin toivoisit itsellesi tekevän ja jos tulee mokattua, aito anteeksipyyntö on oiva keino helpottaa kummankin osapuolen tunteita.

      Aurinkoista päivää. 3

      Poista
  3. Vaikka näin aikuisena osaa suhtautua tuollaisiin haukkuihin vähän vähemmän loukkaantuvasti, niin eihän se koskaan mukavalta tunnu. Kun osaisikin käyttäytyä aina niin kuin haluaisi toisten itseä kohtaan käyttäytyvän. Siinä sitä olisi elämänohjetta itse kullekin.
    Paranemisia sinulle ja rillit sopivat mielestäni sinulle tosi hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih onneksi en ole tällä kertaa kipeänä vaan pötköttelen kuumeisen potilaan kaverina. <3 Hieman niin kuin luvalla. ;)

      Jetsulleen samaa ajattelen ja tietenkään kukaan ei ole täydellinen ja huonoja päiviä tulee kaikille, silloin anteeksipyyntö on paikallaan. <3 Mutta suoraa ilkeyttä en vaan ymmärrä, miettiikö kiusaavat lapset aikuisena, mitä tuli tehtyä...

      Aurinkoisia päiviä Kristiina. <3

      Poista
  4. Kyllä se haukku satuttaa. :/ Mielestäni ihan joutavia kaikki nuo sananlaskut ym. Sanomisistaan pitää ottaa vastuu, eikä sälyttää sitä vastaanottajalle. Oli kyse lapsesta tai aikuisesta.

    Katsoin, että onpas tyylikkäät lasit. Sopii sinulle hyvin! Aurinkoista päivän jatkoa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on aivan joutavia, en ymmärrä lainkaan tuota " ei haukku haavaa tee". Aivan päätön ja vielä tunnettu sananparsi. ;)

      Kiitos lasikehuista, ovat vuoden olleet kotelossa, ostohetkestä asti.

      Aurinkoista päivää Niina. <3

      Poista
  5. Kylläpä pisti vihaksi ihan teidän molempien puolesta. Mikä ihme noita aikuisia vaivaa nykyään, kun lapsiaan kasvattavat? Mummolla oli aikoinaan niin kova kuri, ettei itselläni olisi pienenä mieleenkään tullut nimitellä ketään miksikään, vielä vähemmän aikuisia. O_O Ehkä ne ottaa vanhempiensa puheista oppinsa. :(

    Ihana panda-hattu, mäkin voisin haluta tuollaisen!

    Paranemista. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna samaa tämäkin meissä, mummi ja vaari pitivät sellaista kuria, ettei koskaan olisi pälkähtänyt mieleen edes kiusata. Enkä halunnut edes. Meidän neljäsluokkalaista kun on haukutta, olen jopa sanonut, että sano takaisin, jotta loppuisi. Hän vastasi, että ei halua sanoa, ei halua kenenkään mieltä pahoittaa. Ajattelin että olen onnenäiti, muksuni sydän on kultaa. <3 Tokaluokkalainen sanookin takaisin ja kovaa, pitää puoliaan, en pidä siinä mitään huonoa, kunhan vaan ei kiusaa toisia.

      Hih Pandahattu on ihana.

      Ja minä olen terve, hieman niin kuin luvalla makoilen kuumeisen lapsen seurana. <3

      Poista
  6. No mistäs ne lapset mallin ottaa??? Meistä aikuisista!!! Ilkeily ja ikävät sanomiset satuttaa, sanoipa ne lapselle tai aikuiselle tai olipa sanoja lapsi tai aikuinen. Valitettavasti vanhemmat ei välttämättä välitä mitä tai miten lapsi / nuori touhuaa, annetaan vähän taskurahaa...mee kavereille, tuu sit iltapalalle kotiin jne... Ihan älytöntä!

    Joukkue lajeissa olen törmännyt vanhempiin, jotka ajavat niin oman lapsensa etuja joukkueen sisällä, että jyräävät kiltimmät lapset alleen ilkeillä vihjailuilla ulkonäöstä, lapsen puheita vähätellen tai jopa nauraen lapselle...niin todella törkeää!!!! Mulla aina välillä niin pistää vihaksi oman lapsen puolesta, joka on kiltti ja tunnollinen ja sit saa törkeyksiä niskaansa pelikaverin vanhemmalta.

    Paranemista pienelle, hyvät on hoitajat ainakin!! Jännän vaaleanpunainen taivaanranta sinun ulkoilukuvissa :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotonahan nämä opitaan ja toki vaikka kotona olisi minkälainen kasvatus voi lapsesta tulla kiusaaja. Kiusaamiseen tulee puuttua heti. Tässä nyt mietin, kun kohde olin minä, että kehtaako tätä siksi ottaa missään kohdin puheeksi. Jos kohde olisi lapseni, niin heti! Mutta lastanihan tässä haluttiin kuitenkin satuttaa ja loukata ja hän pahoittikin kovasti mielensä.

      En ymmärrä miten joukkuelajeissa jotkut vanhemmat taantuu no suoraan sanottuna ääliön tasolle. Siellä nimenomaan aikuiset jättää traumat omiin lapsiin sekä muiden. Pelihän on vain peliä, jotain opia tyhjyyksiään siellä hoitavat. Hullua hommaa.

      Aamulla oli täysin vaaleanpunainen/pinkki taivas. <3 Upea. <3

      Poista
  7. Todella kurja juttu tuo haukkuminen. Tuntuu olevan suunsoittaminen nykyisin yleinen tapa koululaisten keskuudessa, siitä huolimatta että siihen yritetään kokoajan puuttua koulussa.

    Itse olen ainakin huomannut sen, että poikien osalta tyhmyys todellakin tiivistyy joukossa. Sitten katsotaan, kuka on rohkein ja retein. Argh, että pistää vihaksi. Yritän pitää omani poissa noista ympyröistä ja samalla toivoa, etteivät sitten joudu tuollaisten porukoiden kiusanteon kohteeksi.

    Muiden lapset yllätin kerran kiipeämästä kaksikerroksisen taloyhtiömme talonkatolle, odotan kauhulla että ei kai omani ryhdy siihen. Omani ovat jo olleet mukana porukassa nimittelemässä toisia ja vastavuoroisesti ovat saaneet oman osansa nimittelystä.

    Oikein välillä kylmää sydäntä, että kuinka julmaa voi välillä olla alakoulukin :( Itselläni on ala-asteelta hyvinkin turvalliset ja lämpimät muistot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pojilla ja miksei tytöilläkin se on sellaista typerää esittämistä ja nimenomaan joukossa tyhmyys tiivistyy. Ja uh huh kun lapset tekee kaikenmoista, muistan kyllä että ystävänikin meni vanhan aikaisen hissin katolla ylös ja alas, apua, kun ajattelenkin. Sähköiskun olisi voinut saada. Mitä ihmettä lasten mielessä liikkuukaan.

      Sama juttu varsin hyvät muistot ala-asteesta, paitsi kyllä minua joku tyttö sanoi rumaksi ja oma ystävä aina motti ja löi mustan silmänkin. Oli sellainen raisumpi tyyppi...

      Poista
  8. Voi miten ikävä tapahtuma, kyllä se aina haavan tekee se haukku, ainakin jonkin moisen...Äh, en mä osaa mitään fiksua sanoa, mutta häntä pystyyn ja eteenpäin!

    Meillä vanhin lapsista (nyt jo 18-vee) oli joutunut hiljattain kaupungilla AIKUISEN miehen haukkumaksi punaisista hiuksistaan, nokkela poika oli sitten vastannut, että mieluummin tämän väriset hiukset kuin noin tyhjä pää, että tulee toisia nimittelemään. Tämän haukkujan kaveri oli ollut tosi nolona ja pyydellyt anteeksi pojaltani. Pojalle on aina ollut kovin arka paikka nuo punaiset hiukset, niistä on kiusattu koulussa ja joka tilanteessa muistettu mainita, vaikka näin aikuisen näkökulmasta ne on tosi upean väriset (näin sanovat myös muut aikuiset, minä saatan olla vähän puolueellinen ;)).

    Että sellaisia, meitä on niin moneen junaan, kun jokainen muistaisi lapsilleen opettaa tärkeän asian, kohtele muita kuten toivoisit heidän kohtelevan itseäsi tai omaa läheistäsi. Tätä olen yrittänyt omilleni opettaa ja pitää työssäkin mielessä ja muistuttaa myös siellä hoitotyötä tekeville....

    Kaikesta huolimatta, hyvää kevään odotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ei tähän osaakaan sanoa mitään ja toki koko asia jo painettu villaisella. Tosin taisin tänään laskea valokuvan perusteella omaavani kuusi leukaa... ;)

      Voi ei toista punaiset hiukset ovat niin ihanat, mutta harvinaiset. Briteissä olisi ihan joka päiväistäkin. Voi että toista ja totean pientä, sillä pieniähän nuo 18v ovat ja sattuu haukkuminen ikään katsomatta.

      Niin kasvatuskaan ei aina riitä, jos joutuu hölmöön mukaan, mutta siksi on hyvä että nykyyään nopeaan kuitenkin puututaan asioihin. Mutta toki haava on jo syntynyt.

      Aurinkoisia kevätpäiviä Anu. <3

      Poista
  9. Kuulehan nyt, me olemme jo sitä ikäluokkaa, ettemme edes tahdo näyttää luurangoilta. Ja tiedämme, kuinka se syy haukkumiseen pitää kaivaa vaikka sitten mistä ja vääristellä sanojaan ajattelemattomuuttaan, kun kiusaa on tehtävä. Olet kaunis ja hyvältä näytät muutenkin. Olet terve nainen, joka nauttii muustakin kuin parsasta.
    Muistan, kun olin ala-asteella, ja muahan kiusattiin siis. Sitten kun heitettiin jotain "Äitis on kans läski"-juttua. niin se satutti! Se satutti niin paljon, että aikaa meni toipua siitä! Jos koskaan... Tyttäresi on siinä samanlainen kanssani, että läheisiään kohtaan tuntee voimakkaammin vieläpä kuin itsestä. Rakkaimpien loukkauksesta itku tulee ja pitkäksi aikaa, ellei sitä selvitetä! Onneksi hän sentään PUHUU! Kertoi sinulle !
    Lapset ovat julmia, eikä siinä sanoja säästellä.
    Mä olen susta puolet suurempi vielä ja tottakai pitäs painoa saada alas, mutta ei se ole helppoa enää. tuskin onnistun koskaan. Olen hyväksynyt itseni sellaisena palleroisena kuin olen ja jollen kelpaa muille, niin tulkoot sen MINULLE sanomaan. Keskustellaan sitten siitä, mikä Ongelma HÄNELLÄ on. :) Älä anna sinäkään mielesi tehdä temppuja. Juttele asia lapsesi kanssa selväksi. Ota kuppi kaakaota ja pala suklaata ja heittäydysohvalle katsomaan telkkua. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No just näin Viltsu, ei sitä luuranko haluaisi olla ja sitten saattaisi oma nassu olla ryppyinen kuin rusina, hyvät elastaanit nyt poskissa. ;)

      Hih ja kyllä nimenomaan nautin muustakin kuin parsasta. :)

      Niin kunpa sinäkin pikkaraisena ja oma tytärkin olisi ymmärtänyt, että äiti kestää haukut kyllä ettei teidän poloisten olisi vielä äitienne puolest tarvinut surra. Se tässä jotenkin koko keississä riipikin. Toinen oli niin tuli pepun alla tuohtuneena. :)

      Lapset voivat olla nimenomaan ajattelemattoman julmia.... Eivät oikein ymmärrä seuraamuksia,... Sitä en kyllä ymmärrä, jos empatian tunteita kuitenkin on...

      Ja olet niin oikeassa siinäkin, voi sua mahtava, että istutetaan vaan ne haukkuvat eteen ja annetaan niiden puhua suut puhtaaksi. Epäilenpä että sitten menisikin suu suppuun.

      Ja hih oikeasti täällä on aika onnistuneesti siellä soffalla lötköttää pötkötelty ja napsittu sitä suklaata huuleen. .:)

      Halauksia Viltsu ja tuhannesti sydämiä. <3 <3 <3

      Poista
  10. Maailmasta ei tule ideaalia paikkaa vaikka kuinka toivoisimme. Itse yritin kasvattaa pojalleni terveen itsetunnon, joka ei pienistä sanomisista hätkähdä. Ekaluokkalaisena, koulun välitunnilla, vanhempi poika löi poikaani kasvoihin niin, että nenä murtui ja jouduttiin nukutuksessa 'nostamaan' takaisin paikalleen. Joten pidän fyysisen väkivallan kitkemistä tärkeämpänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tule ei ja kyllä pitkällinen henkinen kiusaaminen voi ajaa lapsen/nuoren ihan ääritekoihin, mutta totisesti keneenkään ei koskaan saa kajota. Olen kyllä todella pahoillani, että sinun pieni ekaluokkalainen on saanut kokea jotain noin surullista. Aivan tuli hirmuisen paha mieli ja kyllä siinä on sekä lapsen, että äidin mieli järkkynyt ja tietynlainen luotto maailmaan mennyt.

      Halauksia kovasti. <3

      Poista
  11. Mun suuni on oikeasti pesty saippualla leikkikoulussa. Ei tuntunut kivalta. Piti johonkin piirileikkiin mennä pojan kanssa, enkä olisi halunnut. Kun tädit olisivat pakoittaneet, sanoin "ja per.... en mene". Se ruma sana taisi olla se syy, mutta olihan se kurjaa käyttäytymistä sitä poikapoloistakin kohtaan.

    Upea kuva tuo kuusien takana näkyvä aamurusko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ennen vanhaan taisi tulla todella helposti torut ja olen minäkin seissyt pulinasta luokan nurkassa. Mutta silloin kunnioitettiin opettajia, mikä oli hyvä. Sitten toisaalta kasvoi sellainen kiltin tytön syndrooma sukupolvi, mutta kyllä nykyään on itsetunnot kohdillaan jopa liikaakin.

      Kiitos kovasti kuvakehusta, kyllä Suomen luonto osaa olla kaunis. Paitsi loskapäivinä. ;)

      Poista
  12. Voi kun saisimme näille lapsillemme sellaisen itsetunnon, ettei haukku kovin syvää haavaa tekisi. Mutta myös saisimme kasvatettua sitä herkkää, myötäelävää puolta!
    Muistan aina kun olin vauvalomalla. Olimme rattaitten kanssa liikkeellä, kaksi ehkä noin 10-vuotiasta tyttöä tuli vastaan. He katsoivat tytärtämme ja sanoivat: "Miten voi olla noin ruma lapsi." Lapsesta ei näkynyt juuri mitään pipon ja hupun sisältä. Miten pahoitin mieleni, menin nopeasti kotiin ja sitten tuli itku. Surin asiaa monta päivää, vaikka kuinka aikuismaisesti yritin ajatella. Äidin ja lapsen suhde on niin herkkä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se onkin sellainen palapeli, mutta rakkaus ja puhuminen ja rehellisyys auttaa kyllä paljon. 3

      Niin kyllä lapset voivat satuttaa ja ajattele aivan ajattelemattomuuttaan ja varmasti ilkeyttäkin ( mikä lie on ollut ongelmana;) olisin kyllä mennyt tuollaisesta kommentista aivan tolaltani ja vauva-aikaan sitä on vielä niin herkkänä. Olisi jopa saattanut tulla sanottua jotain tosi kamalaa>lapsille. Koska toinen viaton siellä vaunuissa tuherta ja maailma on tuollainen.

      Niin upeasti sanottu, äidin ja lapsen suhde on todellakin niin herkkä. <3

      Poista
  13. No mutta höh? Ihmeellisiä juttuja? Lapset osaa olla tosi ilkeitä ja ajattelemattomia, ja ne sanoo mitä sylki suuhun tuo. En vaan ymmärrä!?! Kiusaaminen on ilkeää ja noloa. Ja toisten ulkonäkön arvosteleminen tyhmää. Enkä mä ikinä, kuunapäivänä ole ajatellut sinua läskiksi?!?
    Empatiaa, myötäelämistä ja kiltteyttä pitäisi kaikille opettaa... Mutta maailma on kova, ja kai siellä pärjää (mukamas) vain kun on riittävän kova. Voivoi... toivottavasti sun lapsella (eikä sinullakaan) ole paha mieli. Tyhmät kommentit on tyhmiä. Ja kyllähän ne satuttaa!
    Leppoisaa iltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei meillä ole enää paha mieli, suklaata järsiessä tuli vain sellainen olotila että pitäisikö nyt todella jo laihduttaa..

      No en ole läski, mutta laihdutettavaa todellakin on ja ihan riittämiin. :) Ja jotenkin tytärtänihän tässä minua käyttäen haluttiin kiusata ja se on niin rumaa ja ilkeää. Mietin aina mitä tälläiset kiusaajat miettivät sitten aikuisena, iskeekö pistos sydämeen. .

      Ihanaa iltaa ihana Annu. <3

      Poista
  14. Lapset osaavat olla toisiaan kohtaan todella julmia ja usein lasten suusta kuulee sellaisia asioita, joita he kuulevat kotonaan. Ikävää, mutta totta. LApset ottavat mallia meistä aikuista, olkaamme esimerkkeinä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satu naulankantaan! Esimerkkeinä, mutta kunpa olisi kaikki, koska oppia saa myös muualta, kuten kavereilta. Mutta kyllä ne lapset kotoaan mallia ottaa.

      Ihanaista iltaa. <3

      Poista
  15. Ehkä se ongelma on siinä, että nykyaikana lasta kasvatetaan yksilönä, jolloin lapsista kasvaa itsekkäitä ja ilkeitä. Empatiakykyä ei peritä, vaan se pitää kasvattaa lapselle, kertoa miltä toisesta tuntuu ja miltä itsestä tuntuu, jos joku pahoittaa mielen. Arvot on vanhemmilla hukassa ja valta usein lapsella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veit niin sanat suusta ja osasit taidokkaasti ajatukseni pukea. <3 Valtaa ei saa lapsille antaa, lapsi on aivan hukassa, ei ole aikuista turvana kun hän pyörittää vanhempiaan. :) Kyllä kuria pitää olla vaikka se toki vanhempia kirpaiseekin. <3

      Poista
  16. Haukut satuttaa kaikkia, varsinkin lapsia ja nuoria... niin ja kyllä ne kirpasee aikuisenakin!
    Omille olen ainakin yrittänyt opettaa (toivon että olen onnistunut), että kaikki pitää hyväksyä omana itsenään ja sitä samaa yritän opettaa toisillekin. Se on jostain syystä kovaa työtä ja sitä pitää ahkerana ja kärsivällisena jatkaa.
    Mukavaa loppuiltaa ihanainen ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä lapsia tulee opettaa joka päivä, lasten kasvatus on kovaa hommaa todellakin. Ei se suju vasemmalla kädellä vaan asioihin tulee puuttua, puhua ja rakastaa ja myös kuri ja säännöt kuuluvat elämään <3

      Poista
  17. Kiusaamista on ollut varmasti aina. En tiedä onko asiaan muuta keinoa, kuin arvostaa omaa itseään ja opetella ymmärtämään toisia. Miten tämän sitten kaikille lapsille saati sitten aikuisille saisi perille? Ollaan nobelisteja sinä päivänä kun tämä taidetaan =).

    Muistan kuinka esittelin eri ihmistyyppejä lapselleni vuosia sitten. Näytin hänelle monenmoisia tyyppien ominaisuuksia korteista ja sitten hän sai miettiä ja huomata millainen hän itse on. Samalla hän huomasi, millaisia tuttuja ominaisuuksia tietyillä kavereilla oli (taikka meillä vanhemmilla). Tämä sai ainakin meidän nuorukaisen tajuamaan, että osa hänen ominaisuuksistaan oli hänelle todella helppoja tapoja toimia ja olla. Samoin ei ollut kaikkien toisten kavereiden kanssa. Toisaalta jotkut kaverit olivat erinomaisia toisenlaisissa asioissa ja olivat persooniltaan erilaisia.

    Mutta kiusaamisen kohtaaminen, se on meille kaikille tyypeille ikävää. Toiset näyttävät vähät välittävän ja taistelevat vastaan kaikin voimin, toisiin sanat ja teot satuttavat pahasti. Onneksi kotoa usein saa tukea.

    Oikein hyvää loppuviikkoa sinne teille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hirmu hyvät tuollaiset kortit ja erittäin konkreettinen opetuskeino lapsille ja anonyymi. Ettei käytä ketään ihmistä suoraan oppikohteena vaan lapsi saa itse havannoida.

      Nimenomaan ollaan nobelisteja jos tähän keinot keksittäisiin, mahdotonta ihminen on mitä on,mutta kun ihminen osaa olla niin hyvä ja ihanakin.

      Onneksi on koti ja onneksi topakasti lasten koulussa puututaan myös kiusaamisen, todellaki nollatoleranssi.

      Sydämellistä loppuviikkoa. <3

      Poista
  18. No voi sun hyvä sanonko mikä nyt taas!Kyllä se haukku sattuu, lapsena ja aikuisena. Olen sanaton, tai en sanaton, mulla on niin perkeleesti sanottavaa, että nyt on vaan parempi, että meikäläinen sulkee sanaisen arkkunsa ennen kuin annan tulla koko mielipiteen koulukiusaajista pihalle.

    Tsemppiä niin Äidille kuin urhealle lapsellekin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai että rakastan sun asennetta, paat mut ruotuun sillä, että itseään todellakin pitää arvostaa eikä anteeksi pyydellä olemistaan. <3 Ja kaikki tuli kyllä rivien välistä ja kiitos niistä rivien välissä tulleista ajatuksista, iso tuki. <3

      Aurinkoista viikonloppua Satu. <3

      Poista
  19. Kyllä tällainen on surullista... Tuittinan sanoihin yhdyn: malli tulee kotoa. Omaa esikoistani kiusattiin aikoinaan kovan pituuskasvun ym. Vuoksi. Nyt tyttö on 178 cm kaunotar. Kiusaajat tulivat vuosi sitten vanhojen päivän tansseissa vastaan. Tyttö totesi, että tuntui palkitsevalta nähdä törkeyksiä ladelleiden kiusaajien ilmeet, kun he ymmärsivät, kuka hän on. Tytöllä on hyvä itsetunto ja paljon ihania ystäviä. Aikoinaan vaihdoimme koulua, jotta fiksun, ihanan tytön arki helpottuisi. Se auttoi ja nyt ollaan tässä. Tyttö on onnellinen ja äiti katselee ylpeänä vauvansa aikuistumista<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On teilläkin ollut todella raskasta, ei mikään voi olla raastavampaa kun omaa rakasta lasta kiusataan. Mielestäni on upeaa, että tyttäresi on päässyt kohtaamaan kiusaajat ja pää pystyssä, hän on voittaja. Meidän tytöt tulleet pitkään isäänsä ja vanhinta tytärtä haukuttiin haloksi, lipputangoksi ja miksi lie ja on upea 22v 178cm kaunotar pitkillä säärillä. Sama koskee näitä meidän pieniä, pitkiä ovat ja aina ihmiset eivät ymmärrä, että pitkä ei ole vanha, vaan ihan pikkutyttö vielä.

      Saat olla tyttärestäsi ylpeä. <3

      Poista
  20. On aikoihin eletty. Tulin pahalle päälle puolestasi. Milloin tästä maasta tuli tällainen, että kuka tahansa napero latelee mitä tahansa. Itse opena kuulen kaikenmoista törkyä ja yritän puuttua kaikkeen mahdolliseen härnäämiseen heti. Monesti saa takaisin vastauksen: "Hei, se oli vaan läppää." Läppää tai mitä tahansa, se satuttaa. Vaikka voi olla niin, että malli on kotoa, myös päiväkoti ja koulu vaikuttavat. Päiväkodissa ja koulussa ei valitettavasti ehditä puuttumaan kaikkeen ja naperot luulevat, että huutelu on sallittua. Lisäksi lasten ja nuorten telkkariohjelmissa on ihan luokattomia huuteluja välillä. Kyllä sen mallin sieltäkin saa. Mutta mitä ihmettä voi tehdä??? Tämä on oikeasti sellainen asia, joka vaivaa meidän yhteiskuntaamme ja johon pitäisi saada muutos aikaan. Munkin teksi mieli kirjoittaa aiheesta romaani, mutta jätän nyt tähän lyhytproosaan. Halaus sulle, Tiia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annelie juuri tuo "se oli vain läppää", mitään en niin inhoa kuin veetuilua joka on verhottu huumorilla. Erittäin kieroa ilkeyttä, alentavaa. Siihen et pääse kiinni tai olet katsos muka huumoriton kakkakikkare. Kyllä tuo läppäveetuilu on alhaisinta kiusaamista. Ja sitten kun sellaiselle ihmiselle sanoo takaisin kerrankin kun mitta tulee täyteen, niin henkilö järkyttyy syvästi. Että kuinka tuo kiltti ihminen jolle on aina voinut "naureskella" nyt suuttuikin

      Samoin voisin itsekin jatkaa tätä loputtomiin, mutta lähetän täältä ison halauksen sinulle Annelie <3

      Poista
  21. Voi niin tuttua, meilläkin tuo tokaluokkalainen on niin suruissaan jostakin mitä jotkut pojat perhanat päästää suustaan..
    Aika rumaa läppää tulee nykyään nuorten ja lasten suusta, sille kun me ei vaan voida mitään. Malli kun sieltä kotoa ja kaveripiireistä tulee.
    Haleja tytölle ja toki äidille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jetsulleen näin ja luulenpa että lapset oppivat netistäkin kaiken maailman törkyä ja luulevat että kaikki on vain nettielämää, etteivät tunne toisiaan kohtaan mitään, ei empatiaa ei häpeää.

      Halauksia sinnekin kovasti. <3

      Poista
  22. Voi ettäh! En nyt kommentoi tämän pidemmälti, mutta halusin vain jakaa, että kokemusta on 1980-luvun lopulta ja 1990-luvun alusta, kiusattu (jatkuvasti ja eri tavoin, hyvin usein läskiin liittyen nimitelty) minäkin kuin myös onneksi (?! :p) esimerkiksi paras ystävänikin. Eli pidemmittä puheitta, tällaisissa asioissa olen niin sanotusti hengessä mukana, ja toivottelen teille sinne kovasti tsemppejä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena kiitos ihana sinä. <3 Tunnen sen että olet hengessä mukana, se että jakaa oman kokemuksen ja tiedän, että tuollaiset ovat kipeitä muistoja. Onko tässä maailmassa muutenkaan ketään, joka on säästynyt suruilta/haukuilta. Ja miksi niitä haukkujia on niin hirvittävän paljon...

      Läski/ulkonäkö/tyhmyyskommentit satuttaa niin kovasti ja varsinkin lasta joka vielä täysin etsii itseään.

      Halauksia Leena täältä ja iso kiitos. 3

      Poista
  23. Aikuinen ymmärtää, että kyse on kiusaamisen halusta, ei siitä, että toisessa olisi jotakin vikaa. Ei kannata laihduttaa, liian laihaksi haukkuminen satuttaa myös :) Mutta kaikenlaiseen kiusaamiseen pitäisi puuttua, jokin on mennyt pieleen kun se tuntuu vain lisääntyvän. Tyttäresi on ilmeisesti sitä sorttia, joka osaa pitää puolensa, joten ei hätää.

    VastaaPoista