sunnuntai 31. elokuuta 2014

Sukujuhlat 1950-luvun talossa

Eilen oli mahtavat sukujuhlat mieheni puolen suvun organisoimana. Vaikka tässä jo vuosia mieheni kanssa takana 14-vuotta, olen tavannut mieheni puoleisen suvun kokonaisuudessaan kahdesti, häissämme ja hautajaisissa. Sukujuhlat olivat oiva keino tutustua naimaani sukuun, eikä tutustumiselta tällä kertaa vienyt huomiota isommat teemat, kuten häät ja hautajaiset.

Sukujuhlia vietettiin mieheni serkun 1950-luvun talossa ja taloon astuessa sisälle tuntui, että olisi päätynyt aikakauteen, jota itse ei ole elänyt, mutta josta valokuvien ja elokuvien kautta on saanut  nauttia.

Talo oli kuin aarreaitta ja olin pakotettu seurusteluilta välillä livahtamaan ja kuvaamaan 1950-luvun yksityiskohtia. Tuntui etten nahoissani pysy ja oikein kiihdytti ihastella aitoa 50-luvun tunnelmaa. 

Talossa on asumaneliötä n.400 ja tuntui, ettei talon huoneet loppuneet ikinä, kuin olisi eksynyt labyrinttiin. Perheen lapsille talo on uskomaton seikkailumaasto ja vitsaili perheen äitikin, että välillä pelottaa ajatus, että perheen vauva katoaa jonnekin.. Siis vitsimielessä. :)

Talossa on asunut hammaslääkärirouva ja insinöörimies, rouvan äiti on pitänyt majaa yläkerrassa ja jonkinlaista palvelijan huonettakin löytyi jos jonkinlaista. Mieheni serkulla liittyy taloon pelonsekaisia muistoja, juurikin hammaslääkärin odotushuoneessa istumisesta ja hammaslääkärin tuolilla tärisemisestä. Osa hammaslääkärin huoneen kaapeista ja kylteistä oli säilytetty ja näitä aarteita oli huikeaa katsella. Ohessa teillekin matka 1950-luvun taloon kuvien kera.


Pihlajanmarjoja oli aseteltu joka puolelle.

Tervetuliaiskomitea.

Aurinkoiset juhlat odottaa.



Näitä portaita astellessa hammaslääkärin pakeille kuulemma tutisutti.


Tämän oven avattua ei ollut paluuta.






Hammaslääkärin lavuaari, tarrojen tarkoitus oli kaiketi hälventää lasten pelkoja. Nämä tarrat minäkin muistan omasta lapsuudesta.

Tässä kohden majaili hammaslääkärin tuoli.



Mummini on opettanut paitojen silityksen  juuri tämän oppikirjan ohjeiden mukaisesti.


Istu alas ihmettelemään.
Yläkerrassa asui hammaslääkäri rouvan äiti ja tällä pikkaraisella uunilla hän leipaisi menemään.

Mikä miniuuni!
Kotiäidin taakankevennyskirja.

Herkkureseptejä pikku-uuniin paistettavaksi.
Miten nostalgisia limupulloja ja miten suloinen pyykinpesukone.


Öljypannumittari.


Makuusauna!!!

Hammaslääkärin äidin yläkerran asunto.
Palvelijan huone.

Uskomattomat portaat!







Vanhoja kunnon lemppareita, Britakakkua lakoilla ja mustikoilla ja ah lusikkaleipiä. 

Rakastan näitä laseja, joita meidän mumminkin mökillä on aimo rivi.

Kahvihetki.




Totta joka sana. ;)
Aikamatkailu väsyttää, etenkin kun tälläiset pienet pommit pumpsauttavat sänkyyn anivarhain.

Aamuinen kahvihetki ja taas jaksaa siivoskella 1950-luvun naisen oppikirjan ohjeiden mukaisesti.

Disney klassikkomuki Tuhkimo
Disney classic mug Cinderella


Kääk talosta löytyi myös tälläinen ihmepillerirasia, tuo muistoja mieleen, hihii ja wau.


lauantai 30. elokuuta 2014

Aamusumppikuva ja kuinka aamusumppikuvan ottamisesta tuli "neuroosi". :)

Huomenta ja aurinkoista lauantaita. Sukujuhlat kutsuvat, mutta tämän pakkomielteisen eukon täytyi kuitenkin aamusumppikuva tänne paukauttaa. Tänään en lähtenyt kuvan kanssa säätämään, välillä napsautan 30:tä kuvaa ja kuva ei silti ole mieluinen  Tänään sähäköin menemään yhdellä "otolla". Hih otto, alkaa kuulostamaan fiiniltä touhulta, ikään kuin olisin joku valokuvaajakin oikein. ;) Mukikuvasta löydän montakin vikaa, mutta antaa mennä vaan.

Senkin aamusumppihetki, on tullut hieman sellainen pakko joka aamu kuvaus suorittaa...

On se jännä  minkälaisia "pakkoja" itselleen asettaa ja tämä on vielä "Mikki Hiiri" tasoa, mukinkuvaamispakko.... Entäs sitten suuremmat linjat. 

Pakot kahlehtii ja onneksi Disney mukit loppuvat aikanaan ja Jälkiä jättämättä sarjassakin olen jo viimeisellä tuotantokaudella... Mutta eiköhän joku uusi "sarjapakko" tai mukin kuvaamispakko astu tilalle.  

Tälläisiä övereitä on aikoinaan riivannut liikunnankin suhteen, pakko tehdä tietty määrä vatsalihasliikkeitä, pakko tehdä joka päivä vaikka olisi muuta, jos en tee ja pysy rutiineissa pelottaa, että koko homma loppuu. Ja niinhän se liikuntakin monesti lopahti flunssaan tai muuhun. 

Samulla on pienet ilot, eikä niin minkäänlaisia pakkoja.

Nykyään oikein käsken itseäni, että lopeta tuo itsesi pakottaminen, jos jostain alkaa tulla addiktoivaa. Blogistakin voi tulla helposti pakko, pakko päivittää joka päivä, pakko ottaa aina vaan parempia kuvia, pakko yrittää keksiä aina vaan mielenkiintoisempia juttuja. Olen lukenut, että joidenkin bloggaajien on pakko kuvata ruokansa joka kerta, ennen kuin aloittavat syömistä. Pelkään että tuollainen ruokapakko voi vaikka minuun tarttua, siksi todella harvoin kuvaan ruokia.

Yksi pakko riittää tällä erää tai no kaksi joka aamuinen aamusumppikuva ja Jälkiä jättämättä sarja, jonka katseleminen tuntuu jo urakalta, koska sarjan surumielisyys tarttuu....

Olisi todella kivaa kuulla teidä neurooseista, onko silittämispakkoa, kynsilakkauspakkoa, maton hapsujen ojennuspakkoa, ripsien kampauspakkoa jne. Antakaa palaa, ei ole kivaa olla yksin "pakkojen" kanssa,  hih.

perjantai 29. elokuuta 2014

Hammaskeijuilua ja aivan uskomaton täytekakku, kannattaa kurkata. ;)

Muksut ovat niin mahtavia. Eilen irtosi Kristalta hammas ja alkoi lapsilla valtava pulppuava kyselytulva "äiti ja isi" te kuitenkin olette ne Hammaskeijut. Se luotto mikä lapsella on vanhempien sanomisiin on aika mieletöntä. Vaikka lapsilla oli kuinka yleispäteviä perusteluita kuin yleisellä syyttäjällä konsanaan, miksi Hammaskeijua ei ole olemassa ja miksi isi ja äiti ovat keijuja, se halu uskoa Hammaskeijuun, satuihin, kaikkeen yliluonnolliseen alkoi viemään voittoa. Sen näki lasten laajentuneista kysyvistä silmistä, voisiko kuitenkin olla niin, että Hammaskeiju käy öisin ja kerää lasten hampulit talteen ja tuo kilisevää ja kahisevaa.



Hammaskeiju tulethan vielä, vaikka olen jo melkein iso.
Tänä aamuna 10-vuotias Krista tuli aamulla sänkyymme syytellen, "mä tiedän ettei Hammaskeijua ei ole, koska se ei käynyt".  Uh iski kyllä niin huono omatunto, miten kummatkin olimme nukahtaneet ilman hammaskeijuilua. Tokaisin jopa syyttävästi miehelleni, että sinä nukahdit viimeiseksi, niinkin vakavasta asiasta oli kyse. No ei se  keiju ole aina ennenkään tullut ensimmäisenä yönä ja selitykset kuinka kaikki Hammaskeijut ovat näin elokuun loppupuolella kovin kiireisiä maapallon toisella puolella, suorastaan ylityöllistettyjä menivät kenties perille...

Peläten kuitenkin, että keijuilu jää unholaan tänäkin yönä, kävin sujauttamassa hammaskeijutyynyyn kahisevaa ja otin hampaan talteen. Läpi meni, kun vannoin ja vakuutin, että Hammaskeiju oli piilossa meillä tänä aamuna ja juuri rantautunut kiitolaukkaa Australiasta Sydney nimisen tytön luota, jolta oli irronnut kovin monta hammasta kerralla ja keijut menevät aivan sekaisin, jos monta hammasta irtoaakin yhdellä hampaiden noutokeikalla. Keiju joutuu jopa menemään takaisin hammasluolaan, jossa säilyttävät hampaita, kasvattaen niistä luonnon ihmeitä ja hakemaan isomman repun matkaan useampia hampaita varten. 

Onneksi tälläiset valkoiset valheet eivät vie lapsen luottamusta aikuiseen, koska kasvettuaan lapset tietävät, että heille on annettu lapsuudessa suuri lahja, sadun lahja. 

Tänään hampaaton tyttäreni saapui koulusta aivan kiihdyksissään, oli löytänyt omaakin sormeaan kookkaamman perhosen toukan. Se into ja ilo mikä toukan tuomisesta kotiin oli, oli jotain niin liikuttavaa. Kunpa osaisin nähdä maailman lapsen silmin, edes joskus. Toukka oli kyllä sen verran iso kääpä, että tuli sitä kyllä ihmeteltyä itsekin. 


Hampaaton tyttäreni toi tuliaisia!


Lasten ilot tulevat uskomattoman pienistä asioista ja heillä on taito tehdä hetkistä elämää suurempia. Elämän todellisuus vyöryy hiljakseen, mutta jokainen päivä joka vielä on lasten ihmetystä tulvillaan on kuten viisaat sanovat " elä hetkessä" kertakaikkisen ainutlaatuista.  

Ooo niin imen näitä lapsuuden päiviä ja suukotan noita ipanoita varastoon ihan hulluna ja elän tässä hetkessä, enkä ajattele muksuja muutaman vuoden päästä takkutukissa ja meikit nassuissa, apua pelottaa. :) Onneksi murkkuiästä toipuu, niin lapset kuin vanhemmatkin ja jurottavista kädet taskuissa maleksivista teineistä kuoriutuu perhosia. Kaksi takana ja kaksi edessä. Ah tämä on elämää. <3



Poikamme täytti keskiviikkona 18-vuotta ja pojallamme on aivan huikea tyttöystävä. Leipoi näin uskomattoman kakun syntymäpäiväksi wow.


p.s. kirjoitin tähän postaukseen koko ajan Hammaspeikko, enkä Hammaskeiju.... 


Hammaskeiju kirjoitetaan kaiketi pienellä, mutta en voi niin merkittävää ja odotettua henkilöä minimoida pienellä alkukirjaimella, että näin.

LG G3 vie näytön #seuraavalletasolle ja oi mitä kuvia LG ottaa.

Pakko myöntää etten koskaan ole ollut niin kovin minkään esineen pauloissa, kuin LG G3 puhelimen.
LG puhelin on vienyt niin monet aiemmin takkuavat asiat #seuraavalle tasolle, että voisi jo puhua jonkinlaisesta rakastumisen asteesta puhelimeen.


On huikeaa, että LG G3;ssa on lukemattomia uskomattomia toimintoja, jotka aukenevat myös tälläiselle retrolle immeiselle selkeän näytön kautta. 


Jopa pienet vesikuplat näkyy.



Mielettömän hyvä keksintö tälläiselle alati roiniaan hävittävälle ja lompakkoja auton katoille jättävälle ihmiselle on puhelimen näyttöön asennettava Knock code eli koputuskoodi. Koputuskoodi tarkoittaa näpäytyksiä näytölle itse valitsemassa järjestyksessä. Harvapa pitkäkyntinen keksisi meikäläisen rimmauskoodia, millä puhelimeni aukaisen. Koputtelu vie vain hetken kauemmin, kuin pyyhkäisy, mutta tiedättekö mitä ei enää tasku/peppupuheluita. Tokkopa tasku tai peppu osaa koputella virittämääni koodisarjaa.

Näytölläni on asennettuna punainen puhelimen kuva ja sitä pitkähkösti painaessa saan soitettua hätäpuhelun. Ja ei en ole soitellut vahinkohätäpuheluita, kyseistä hätäpuhelimen kuvaa täytyy painaa sen verran pitkään. Uskomattoman hieno ominaisuus, jos kaatuisi vaikka metsässä mustikassa tai joutuisi merihätään. Sitä kun kriisitilanteessa on muutenkin hysteerinen ja olen nähnyt painajaisiakin siitä, että yritän soittaa hädän keskellä, mutta en saa näpyteltyä tai kaivettua tarvittavaa numeroa. 


Jopa minimaaliset laineet näkyy.

Lisäksi näytöllä pyörii livenä puhelinnumeroni johon voi soittaa, jos löytää kännykkäni vaikka pitkään makailemasta jorpakosta tai vaikkapa auton katolta. Tässä hetken mietin tahvo kun olen, että  sitten kun tuo oma puhelimeni pirisee niin puhelin aukeaa ja tässä on puhelimen hyvä ja myös hieman ontuva kohta. Jos ehdin soittaa ja lukita sim-korttini, ei hätää ja puhelimeni löytävä voi soittaa minulle löydettyään puhelimeni. Olen luonnollisesti hakenut uuden sim-kortin ja asentanut sen varapuhelimeen.


Kuvat otettu LG G3:lla, ei järjestelmäkameralla, eikö uskomatonta!
Mutta jos en ole huomannut puhelimeni katoamista ja kaksi pitkäkyntistä löytää puhelimeni ja toinen soittaa numeroon joka näytöllä onnellisesti pyörii, puhelin aukenee.... Ja tällöin pitkäkyntinen voi soittaa puhelimellani kaiken maailman palvelunumeroihin. Eli asenna turvanumeroksi vaikkapa ystävän tai miehen numero, vink, vink. Etteivät ovelat pitkäkyntiset pääse yhtäkään puhelua rämpäyttämään.


James Bluntia lainatakseni "You're beautifull to me"  <3
Kuva LG.Suomi




Toki me kaikki olemme niin neuroottisia puhelimistamme, jos luuria ei sekuntiin näy, alkaa armoton etsintä. Joten pitkäkestoinen puhelimen katoaminen ja yllä olevan skenaarion toteutuminen on aika mahdoton kuvio.


Näytön tarkkuus ihan itkeä liikuttaa.
Muuten näyttö on aivan huikean helppo mikä sopii minulle. Yllä jana, jossa kaikki mahdolliset toiminnot, sää, herätys, kello, mistä instansseista saapunut viestejä ja parilla sivulla kaikki tarpeelliset sovellukset. 

Näytön tarkkuus on suorastaan Jumalainen, yhtä tarkka kuin katselisit suoraan luontoa tai elämää, turhaan ei kuvasta sanota, että tarkempi kuin mediaprintti. Olen täysin siirtynyt Netflixin katselussa älyluurilla katseluun, kevyt ja helppo kädessä ja kuva on kuin en katsoisi elokuvaa vaan live elämää. Ja jostain syystä lapsetkin tykkäävät pelata äidin kännykällä, koska näytön ja kuvan tarkkuus on vailla vertaansa. 

Tälläistä näyton tarkuutta en ole nähnyt kenellekään vertaillessa mieheni ja ystävieni puhelimiin. 

LG on mielestäni suunnitellut puhelimen näytön erittäin älykkääksi, tälläiselle suht tavalliselle taaplaajalle kaikki tarpeellinen löytyy helposti ja hifistelijöille taasen piilotettuna ja hehän kaikki uskomattomat lisätoiminnot myös osaavat kaivaa esiin. Tavallisen käyttäjän ei tarvitse uumoilla toimintoja vaan voi nauttia käyttämisen yksinkertaisuudesta. LG on todellakin vienyt näytön #seuraavalle tasolle miettien kaikenlaisia käyttäjiä.

Vaikka näyttö onkin iso, ei puhelin tunnu kolholta niin ohut ja virtaviivainen se on, suorastaan tyylikkyyden huipentuma niin miehille, kuin naisille. 



Aah rakastan muokata kuvia LG G3:lla
Kivaa viikonloppua kaikille Disney klasikkomuki vuodelta 2003
Disney classic mug from year 2003



torstai 28. elokuuta 2014

Aamupala Cafe Ekbergillä ja Tenalähetys tuli!

Eilen uusi yritys Cafe Ekbergille, koska viime kerralla aikataulutus mätti pahasti ja rantauduimme Ekbergille juuri kun aamupala loppui.





Hinta yllätti iloisesti 11,50 runsas aamupala johon kuului kaikkea herkullista ja kyllä myös kakkua. Viikonloppuisin aamupala taitaa olla n.17 euron hujakoilla ja tuolloin aamupalaan kuuluu kolme eri kakkulajiketta ja mm.lohta. Eli sellainen hieman runsaampi versio.





Cafe Ekbergin aamupalalla kaikki on hyvää, sämpylät paksukuorisia ja rapeita, croissantit moneen kertaan kaulittuja lehteviä ja rapsakoita. Runsaalla aamupalla jaksaa koko päivän. 

Kävin eilen myös nautiskelemassa elokuvissa ja villasukat tulivat todella tarpeen, sillä sade päätti yllättää ja kengät kastuivat litimäräksi. Leffateatterissa oli hyytävän kylmä. Päivänäytöksissä ei ole kovin paljoa porukkaa, mutta ilmastointi suunniteltu täydelle salille. 




Daniel olet ihana!

Kävin katsomassa nuorilla näyttelijöillä varustetun leffan What if ja kyllä kannatti käydä katsomassa. Nessua tarvitsi kaivaa laukun uumenista, leffa oli ihanan piristävän erilainen ja herkkä. Ai että nautin. Pääosassa loisti Daniel Radcliffe. Harry Potter fani olen, mutta silti Daniel on ärsyttänyt Potter roolissaan ja olen kokenut ettei hän ole kovin hyvä näyttelijä. Joudun perumaan puheeni Daniel näytteli What if leffassa herkästi silmillään, ilman suuria teatraalisia maneereita tai pysäytettyjä tuijotuksia. Keski-ikäisestä tuli Daniel Radcliffe fani, iik!


Steissillä eli juna-asemalla oli piristävän erilaista. 

Tenalta sain pienen paketin tänään, jos Tenat eivät aukene uusille lukijoille, Tenoihin liittyvän postauksen voi käydä lukemassa oheisesta linkistä. Eläköön Tenat tulitte juuri kreivin aikaan, pian koittaa akkain Viroristeily ja siellä Tenoja tarvitsee koko porukka. :) 


Yes, Tenat tuli!





Oma pussukka Tenoille, kukaan ei huomaa mitään, kun tämä pussukka kainalossa pyyhällän vessaan "meikkaamaan". ;)




Kivaa päivää kaikille sateista huolimatta ja sumppia huuleen jos haukotuttaa. 
Disney klassikkomuki Leijonakuningas
Disney classic mug Lion King
p.s. ystävän blogissa myös juttua meidän päivästä

 http://ninskitin.blogspot.fi/2014/08/onnistunut-ekbergin-aamiainen-ja-vero.html

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Maailman ihanin postineiti!

Omistettu meidän postineidille. <3



Noin vuosi sitten sain ihanan kosmetiikkapaketin  ja valitettavasti kasvovesi oli paketissa päässyt falskaamaan. Tuolloin sain ensikosketuksen ihanaan postineitiimme. Hän soitti minulle ja kertoi kovin märästä paketista, jota hän on tuomassa. Tuumailtiin yhdessä miten tulisi toimia ja hän auttavaisesti ojensi litimärän paketin kanssa reklamaatiolapun, jonka olisin voinut tarvittaessa täytellä. Muutama sana vaihdettiin nauravaisen ja iloisen postineidin kanssa ja ajattelin mielessäni, että siinäpä sydämellinen ihminen ja aivan uskomaton työssään.







Kyseisen litimärkäpakettiepisodin jälkeen postineiti kolkutteli aina ovellemme, jos pakettia oli tulossa. Meidän postilaatikko on pidemmällä kadun varrella yhteisessä rivissä muiden naapureiden kanssa. Oli niin kivaa saada päivän postiläjä suoraan kotiovelle ja vaihtaa muutama sana aurinkoisen postineidin kanssa.






Eräänä päivänä postineiti ojensi ystävyyden eleen ja pyysi minua FB-kamuksi. Hyväksyin kutsun ilomielin, tuttavuutta olimme tehneet iloisissa merkeissä jo kuukausien ajan ja  nyt oli FB:n kautta mukavaa tutustua lisää.

Välillä hänen reititkin vaihtui, eikä satunnaisia oveen koputus kohtaamisia ollut kuukausiin, mutta kivaa oli, että oli FB.  Aloittaessani blogini, hän on ollut yksi suurimpia kannustajia, joka on jaksanut tykätä blogipostauksistani Facen puolella ja jaksanut nostattaa ja iloiselle mielellä suitsutella vaikka postaukseni olisivat olleet kuinka kömpelöitä tai hassuja.





Pikkuhiljaa on ilmennyt, että meillä on samanlainen musiikkimaku "Eläköön David Guetta". Olemme kertoneet toisillemme kirjoitellen lapsuudenjuttuja, syvällisiä sellaisia. 

Muutama päivä sitten sain kutsun hänen kotiinsa kynttiläkutsuille, kerroin että olemme menossa sukujuhliin ja kerroin myös suoraan, että koen Party Liten kynttilät hintaviksi. Hänelle voi suoraan kertoa mitä ajattelee, sellainen rehtiys on hienoa.





Eilen koin kuitenkin postineidin taholta sydämellisen yllätyksen joka on vailla vertaansa. Postilaatikossa oli häneltä henkilökohtainen paketti, joka oli pullollaan toinen toistaan ihanamman tuoksuisia kynttilöitä. Pyyteetön suurella sydämellä tehty teko mykisti minut ja sai olon tuntumaan onnelliseksi ja rikkaaksi. Maailmassa on huikeita ihmisiä, kuten meidän suurella sydämellä varustettu postineiti. 




Sumppia huuleen ja menoksi. Uusi yritys Cafe Ekbergillä.