maanantai 30. kesäkuuta 2014

Tikusta asiaa eli viikonlopun hömpötykset :)

Olen mieltänyt blogin sellaiseksi, että tänne kirjoitellaan jos on tapahtunut jotain merkittävän karmeaa tai kivaa. Kun selailen blogeja joita seuraan, niin jatkumohan on juuri hauskaa eli kun kuulee lempibloggarin kuulumisia vaikka mitään maata täräyttävää ei olisi tapahtunut.

En rohkene väittää että olen kenenkään lempibloggari, siitä ei ole kyse, heti tuli hätä tämä tähän tarkentaa ja alleviivailla. Mutta miksi en minäkin päivittelisi ihan sellaisia kivoja pikku juttuja mitä on tapahtunut.

No johan pomppasi, kesäveskalleni löytyi arvoisensa tuoli.


Perjantaina tuli jo kiva fiilis, kun ystäväni joka pitää kahvilaa ja ruokalaa hyvän olon Fredrikan Lähteessä koputteli kotiovelle ja ojensi sitruunaisen juustokakun.

Jumalainen sitruunajuustokakku Fredrikan Lähde


Lauantaina saimme molemmat pikkutyttömme yökylään, kiitos kummien ja toisen tyttömme kaverin todella ihanien vanhempien. Vaikka päivä oli järisyttävän aurinkoinen ja tuntuu että teen kaiken aina juuri päinvastoin kuin pitäisi, siksi varmaan menimme aurinkoa pakoon mieheni kanssa elokuviin. Ensin haukkasimme hieman pizzaa huuleen ja kävimme katsomassa Tennispalatsissa Liam Neesonin Non-Stop elokuvan ja leffahan oli oikein viihdyttävä. Mielestä sisään ja mielestä ulos, mutta mahtavaa ajan kulua.

Leffa-asuni yöpaitamainen trikoomekko, villasukat vedin leffan puolivälissä koipiin ja pitkän neuleisin shaalin peitoksi. Aah. 




 Helsingin keskustaan meno nostattaa aina kotoisia fiiliksiä, siellä tuli asuttua kuitenkin 33-vuotta. :) Joka kerta mietin, että tänne muutan sitten vanhoilla päivillä, mutta muuttaisinko sittenkään... Tämä maaseudun rauha on kuitenkin niin rauhoittavaa, voisinko nauttia enää keskustan vilinästä. Kai on jotain nuoruuden kaipuuta ja illuusion säilyttäminen pitää mielen toiveikkaana.

Tennispalatsi on siksikin kodikas, että oli oma kotiteatteri joskus nuoruuden bilevuosina. Valehtematta kävelin n.30m kodistani leffaan silloin kuin asuin Graniittitalossa. Mukavia pankkilaisen työsuhde-etuja oli keskustan kotikolot. Epäilen ettei pankeilla moisia työsuhde-etuja ole enää tälläisille rivipankkilaisille tarjota, kuin minä. Ne oli aikoja ne.

Kotona avasimme peräti kuohupullon ja nautimme pihalla auringosta. Höpöteltiin mieheni kanssa ja nollattiin aivomme, siis juttelemalla ei juopottelemalla. :)

Vitsi meidän Oskua, paistatteli auringossa lauantaina, mutta pää oli varjossa. Aika ovela poika. 



Sunnuntaina hieman jännitti, tapasin elämäni ensimmäisen kerran pikkuserkkuni Lahdesta. Olimme kirjoitelleet jo jonkin aikaa Facebookissa ja pikkuserkkuni tuntui heti läheiseltä. Tapaaminen ei tuottanut pettymystä vaan juttua riitti ja toinen tuntui heti kovin läheiseltä. Taas söin pizzaa.... Ja köpöteltiin järkyttävässä sateessa Porvoon vanhassa kaupungissa, enkä edes shopannut yhtään peltipurkkia, uskomatonta! Suklaata tosin Brunbergilta tuli haalittua ja tänään on ollut maha hieman kipeänä, kun nougat konvehteja on solahtanut suuhun liian tiheään tahtiin. Kuvaakin olisin tähän laittanut, mutta leuka on täynnä näppyjä, uskomatonta, keski-ikäinen on myös murrosikäinen.

Pikkuserkku toi kukkia, meikäläinen ei juuri koskaan saa kukkia. 


Viikonloppu oli todella kiva, pään nollausta oman miehen kanssa ja mahtava sukulaistapaaminen ja heti aloimme suunnittelemaan uutta. Kuin uusi maailma aukenisi.

Tämä aamukin alkoi herkullisissa merkeissä sumppia huuleen ja pikkuserkun tuliaisia. <3



Aamuinen herkkuhetki. 



Fredrikan lähteestä voit lukea lisää täältä http://fredrika.fi/

perjantai 27. kesäkuuta 2014

Miten päädyin Hehku televisio-ohjelmaan?

Ihanat Hehkun naiset.



"Oletko tähän saakka luottanut luonnollisuuteen ja sisäiseen kauneuteesi? Jos olet, haluaisitko tulla testaamaan, miten elämä muuttuu, vai muuttuuko, kauneuden pieniä apukeinoja käyttäen? Etsimme henkilöä Hehkuun testaamaan, mitä tapahtuu, kun luontoa autetaan kevyesti pienten lisäkkeiden, kuten tekoripsien, hampaiden valkaisun, kynsien ja hiuslisäkkeiden avulla. Jos kiinnostuit ja olet valmis leikkiin, ota yhteyttä inboxin kautta!"

Kuinkakohan moni on seurannut Hehku ohjelmaa, jossa pureuduttiin hyvään oloon ja kauneuteen kolmen naisen voimin ilman skandaalinkäryä, ilkeämielisyyttä, vailla mitään negatiivista. Hehkua voi todella kuvailla hyvän mielen ohjelmaksi ja oli todella sääli, että ihanien naisten sävyttämä Hehku lopetettiin.

Facebookissa Hehku haki joukkoonsa yllä olevalla tekstillä "muodonmuuttajaa". Muistan kun teksti pläjähti Facebook seinälleni ja mietin miksipä ei? Minulla oli todellakin hyvä päivä, takana hyvin nukuttu yö ja planeettojen asennotkin kohdillaan. En kykene muulla selittämään, millä vinksahtaneella  rohkeuden eväillä laitoin hakemuksen menemään. Taustalla oli ajatus, eivät ne minua valitse kuitenkaan...


https://www.facebook.com/hehkutv?fref=ts




En koskaan ole halunnut olla esillä, kammoan puheiden pitämistä, saatikka televisiossa esiintyminen kuulostaa vieläkin aivan järkyttävältä. 

Unohdin koko asian, kunnes Hehkulaiset ottivat yhteyttä ja pyysivät lisäkuvia. Jonka jälkeen tuli soitto, valitsimme sinut, siis minut keski-ikäisen?! Muistan järkyttyneet horinani, apua, ei olen syvästi järkyttynyt, miksi valitsitte minut, tämä on todella järkkyä, apua, ei ja sitten jostain sisimmistä kumpusi rohkeus, kyllä tulen kuitenkin, vaikka pelottaa niin vimmatusti ajatuksella nyt menen mokaamaan peruuttamattomasti.

Kun puhelu loppui mietin, kerran täällä eletään ja tämä haaste on annettu minulle rohkeuden saamiseksi. Jos tästä selviän, saan jonkinlaista itsevarmuutta ja voi auttaa minua vaivaavaan ujouteen ja jonkinlaiseen mitättömyyden tunteeseenkin. Kun teet itsellesi "vastenmielisiä" asioita, päädyt voittajaksi.

Näillä siis mentiin. Tässä kerrottakoon, että hampaidenvalkaisua ei tullut, mutta hiustenpidennykset klipseillä, geelikynnet ja meikkaus tehtiin. Minua ei  ollut koskaan aiemmin ammattilaisen toimesta meikattu, ei edes hääpäivänä. :)
Isää käytiin pelästyttämässä.





Olin myös tolaltani siitä, että meikäläistä näytettiin neljässä osassa, jep niin kovaa työtä vaatii keski-ikäisen tuunaus. Hehkulaiset kuvasivat myös kotonani ensimmäiset otokset ja meinasin pyörtyä pelosta heitä kotiin odotellessa.


Siis kuka tässä kuvassa on?! :) 



Jälkikäteen muisto Hehkusta on pelkästään positiivinen. Voitin itseni, löysin ystävän Kitin, johon ihmisenä ihastuin kertalaakista, niin avoin ja aito Kiti on. Meitä yhdisti myös peltipurkki-ja Mikkihiirifanitus ja vaihdoimme peltipurkkeja päittäin. Nyt minulla on Kitiltä vaihdossa saama peltipurkki ihanuus kotona muistuttamassa Kitistä ja Kitillä jossain hyllyn notkossa jollottaa meikäläisen vanha Tom ja Jerry purnukka. Ihan mahtavaa!

Jaksoja katsellessa myönnän kiinnittäneeni huomiota vain ja ainoastaan kaksoisleukaani ja siihen tosiseikkaan, että ainakin 10kg olisi pitänyt olla hoikempi esiintyessä telsussa. Kotikatsomossa kaksarini tuli jo painajaisiinkin ja ristiriitaiset tunteet velloivat, pitikö sitä mennä ihan esittelemään televisioon!







Kun uskalsin häpeältäni katsoa osat uudelleen, huomasin etten punastellut televisiossa, en takellellut, alaleuka ei nykinyt, ei iskenyt silmään tykyttävää hiirtä vaan olin tyyni ja rauhallinen ja puhuin paljon. ;) Ilahduin siitä, että ujouttani ja epävarmuuttani ei näkynyt kaikelle kansalle ja sain juuri siitä valtavasti tyydytystä. Vaikka ujostutti, en paljastunut, ujouteni ei näkynyt.






Jälkkärit,  jännitys on ohi.




Ystävät tukena.



Ja täytyyhän niistä kauneushömpötyksistä jotain kertoa. Kyllä hemmotteluun voi jäädä koukkuun. Oli ihanaa olla meikattavana ja hömpöteltävänä ja ymmärsin paremmin tähtiä ja julkimoita, miten moinen ylellisyys koukuttaa. 




Vapautunut olo.



Ripsienpidennykset tippuivat jo ensimmäisellä viikolla, hankaloittivat elämää, aamulla ei voinut hieroa silmiä, meikinpoistoainetta piti töpötellä varoen. Geelikynnet olivat upeat viikon, jonka jälkeen alkoivat kasvamaan ja ei en pysty sitoutumaan kauneudenhoitoihin joissa ravaan muutaman viikon välein huollattamassa kynsiäni ja on vielä kallista!! Kynsiä katsellessa iski "roskisefekti". Kiikutin velourpöksyissäni meikittömänä roskia Suloon ja geelikynnet loisti, näky oli aivan hullu! 

Hiuspidennyksiä voisin tuikkia päähäni kenties joskus juhliin, ovat hienot, täytyy myöntää.

Ja kyllä sain rehellisiä kommentteja esiintyessäni Hehkussa, miten nyt on viimeiset hetket laihduttaa, jos laihdutan vanhempana ihoni muuttuu ryppyiseksi, nyt on vielä toivoa, koska ihoni on vielä joustava ja kimmoisa. Triplatuplakaksariani tuijottivat siis muutkin kuin minä. Mutta eihän totuus satuta. :) 

Olen voittaja kaksoisleukoineni kaikkineni, koska voitin pelkoni. Nyt on jotain mitä mummona muistella. ;) Ja kenties meidän keski-ikäisten pitäisi ottaa hieman mallia nuoremmasta itsevarmasta ja kauniista sukupolvesta ja myös hieman jenkkikulttuurista. Itsensä laittaminen esille ei välttämättä olekaan narsismia ja pröystäilyä vaan jopa tervettä itsevarmuutta, että minä pieni pyörylä olen arvokas. 


torstai 26. kesäkuuta 2014

Maleficent ja keski-ikäinen tuunaa kynsilakalla leluja!

Vinkkinä taasen kaikille Porvoon lähettyvillä asuville. Porvoossa on Suomen paras elokuvateatteri. Toki en ole kaikkien kaupunkien leffateattereita kolunnut, mutta verrataan nyt tuota tekniikkapuolta Finnkinoon.  Kuvanlaatu ja äänentoisto ovat huippuluokkaa ja 3-D elämykset vailla vertaansa. Ja löytyypähän teatterista "makuuasentoon" saatava penkkirivistö Rex-salista. Ihan mieletöntä pakata herkut, villasukat ja saali, loikoilla mukavilla penkeillä katsoen upeaa kuvantoistoa. Tää likkahan ihan villiintyy.

Leffateatteri täyttää tällä viikolla 2-vuotta ja juhlat pitävät sisällään huikean edullisia leffa-ja herkkutarjouksia ja joitain ylläreitä. Bio Rexillä on muuten kanta-asiakkaille mahtava etu, Bio Rex jäsenkortilla mennessäsi uudelleen leffaan kahden viikon sisällä edellisestä leffakäynnistä saat edullisen santsilipun. Etu on usein usean euron arvoinen. Leffahöperölle kuin rahaa laittaisi pankkiin.

Ystäväni pyysi eilen leffaan ja aikataulullisesti sopivin oli Disneyn Maleficent eli Pahatar. Pahattaren tarina kerrottiin uudessa muodossa, tällä kertaa kyseessä ei ollutkaan äkämystynyt Pahatar, joka langetti kirouksen Auroran päälle vain siksi ettei saanut kutsuja bileisiin (ristiäisiin). Oi joi tämä lapsenmielinen rakasti Maleficent leffaa, mikä sai lapsekkaan hyvälle ja herkistyneelle fiilikselle. Kamuni sanoja lainatakseni oli muuten Angelina Jolien paras leffa.

Jestas miten pienikin oma aika piristää ja olin illalla täynnä tarmoa, mikä tuli suunnata johonkin rakentavaan. Perheen isä oli ollut typyjemme kanssa shoppailemassa arvatenkin fisustustavaraa ja My Little Poneja. My Little Pony yllätyspussista oli tullut kaksi samaa heppuliinia ja tyttäreni oli kynsilakkaillut toiselle kaksoselle uuden hahmon. Lakka ei peittänyt häntää ym. ja tunsin pakottavaa tarvetta Maleficentin aiheuttaman lapsenmielisyyden puuskoittamana tarttua kimallelakkoihini ja tuunata pikku heppa koreaksi.

Äiti tuunaa.



Perheen isä lähti tunnin lenkille koirulin kanssa ja palatessaan huomasin vasta miten tunti oli vierähtänyt pikku hevosen piperryksen parissa. Lakkailin siis tunnin sormeakin pienempää heppaa ja vallan villinnä huomaamatta ajan kulkua. Niin innoissani olin vielä saavutuksistani, että latasin eilen muutaman My Little Ponyn kuvan Instagramiin ja jestas, nyt olen saanut kuvilleni lapsifaneilta enemmän tykkäyksiä, kuin "taiteellisille" maisemakuvilleni ikinä.


Kimalteleva Pony, mikäköhän laitetaan nimeksi. 

Typyt tekivät Littles Petshop hahmoille murkinaa. 



Tänään miettiessäni eilistä oivallan, että ihana sadunomainen Maleficent taannutti keski-ikäisen inostuneeksi pikkutytöksi ja tuo tunne oli aivan mahtava.

Tänään Bio Rex kutsuu Lentsikat leffan muodossa, saapi nähdä onko illalla armoton paja käynnissä, rakenna oma koottava lentokone...

tiistai 24. kesäkuuta 2014

Kotikutoiset kauneudenhoitoniksit ja edullinen raitamekkovinkki

Hurjaakin hurjempaa, olen jo noin 20-vuoden ajan raidoittanut hiukseni Schwarzkopfin Blonde raita-aineella. Välillä suurella menestyksellä, välillä surkeammalla. Aina kuitenkin yhtä jännää, minkälainen tulos tulla tupsahtaa.


Tätä liittoa jatkunut jo 22-vuotta.


Olen monesti syrjähyppäillyt muiden merkkien vaalennusaineilla ja peräti joskus tummentanutkin hiukset. Ympyrä kuitenkin aina sulkeutuu ja ikuisuusmerkiksi on valikoitunut Blonde raita-aine. Tököttiin voin luottaa, ei katko, eikä hamppua ainakaan suuremmalti hiuksia. Joskus on hiukset kärventyneet, mutta mitäpä rupean imuroimaan kesken blondauksen, eritoten kun imurointi johtaa aina lattioiden pesuun, pölypalleroiden häätöprosessiin jne. Lopulta päässäni on kiehunut Blonde tunni -kaksi yliaikaa.


Soppaa keitetään.


Jos jokin raidoituksessa menee pieleen, niin se että omaan takaraivoon on väriainetta todella hankalaa iskeä. Kampaajat, joilla käyn harvoin, koska epämäämääräisen pehkoni naksin useimmiten itse, päivittelevät kyllä pehkoani. Kyselevät hienovaraisesti "värjääkö rouva itse hiuksiaan".  No kyllä värjään, frisyyrini on kaukana täydellisestä, mutta joltisenkin kohtuullinen, ettei lätsä päässä tarvitse kaupungilla suhailla.


Taas saa otsa rypyssä jänskätä, tuleeko pissanvärinen vai kaunis helmenvärinen....


Kerran voitin muodonmuutoksen tosi tarinalla Kampaamo Pesulaan. Kerroin kuinka käytän vaarilta vuonna -84 joululahjaksi saatuja hiusrullia, jotka saattavat muuten olla paloriski, raidoitan "pissanväriset" hiukseni itse ja naksinkin ne itse. Ei ihme että voitin muodonmuutoksen.  Kampaamo Pesulan mahtava kampaaja oli kyllä hieman järkyttynyt nähtyäni pehkoni, hieman hävetti, mutta toisaalta se oli kilpailun juju, epätoivoisimmat hiusväkästykset voittivat käsittelyn uuteen uskoon.

 Kampaajalla meni kirjaimellisesti noin 4-tuntia päivittää hiukseni ajan hermolle eli kauniin helmenvaaleiksi luonnollisella tummemmalla tyvellä. Oli kuulemma aikamoinen savotta. Hassua koko jutussa oli, että läheiseni ei niinkään huomanneet hiuksissani eroa, mutta kyllä meikäläinen ja kampaaja totta totisesti sen huomasi. On laadukkaita blondeja ja tälläisiä markettiblondeja, kuten minä. Markettimeininki säästää aikaa ja kasakaupalla rahaa. Voisipa sanoa, että näiden vuosien aikana olen säästänyt kampaamokäyntien suhteen useamman matkalipun verran.


Tälläinen kasa unohtuu päähän ajoittain tunneiksi kun siivoushirmu iskee.
Markkinoiden parhaat Liiterin peppupyyhkeet, joilla putsaan meikit nassusta ja joita hyvä pitää lähellä raidoituksen yhteydessä. Saa hetkessä pyyhittyä raita-aineet poskilta, niskasta jne. 

Joskus tulee kuitenkin pakottava tarve päästä kampaajan käsittelyyn, edes päänhieronnan ja hiustenleikkuun ajaksi. Miten euforista se on, kun joku muu räplii päätä kuin itse. Jos vanne oikein kiristää, toimii terapeutin tuolina kampaamontuoli oivallisesti.

Jokainen taaplaa tavallaa, itse nipistän tässä asiassa, vaikkakin hiukset ja kampaus ovatkin minulle tärkeitä, mutta hiuskasani ei tarvitse olla täydellinen, vaan passaa hyvin epätäydellisenä, juuri sellaisena kuin itsekin olen.

Ylimääräisenä vinkkinä hampaiden "blondaukseen", mahtava hammastahna jolla puhdistetaan kerran/kahdesti viikossa hampaat. Saa apteekista ja käytän yhdessä Yotuelin kanssa. 




Ihana kesämekko Citymarket 24,95 ja verkkokaupassa näitä oli viime viikolla 12e pinkkeinä ja oransseina. Josko vielä olisi, vink, vink.




p.s raitisaine on ollut päässäni koko tämän postauksen kirjoittamisen ajan, katsotaan uskallanko huomenna raportoida tänne miten kävi. :)

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Juhannuksena koettiin päivän aikana neljä vuodenaikaa. :)

Matkasimme perheen kanssa appivanhempien mökille Veikkolaan juhannuksen viettoon. Juhannusta hauskuuttamassa oli toisen lapsemme kummit. On hassua ja pöljää miten paljon ruokaa ja juomaa sitä varaa viikonlopulle joka on erityisviikonloppu. Hyvä kun sakkimme mahtui autoon, taustanäkyvyydestä puhumattakaan, kun ruokaa takakontissa oli valehtelematta tornin kokoinen läjä.


Lampi
Niin olisi tehnyt mieli pulikoida, mutta ei tarjennut ei.



Ensin pakkaat kolmisen tuntia, matkaat mökille, matka meille onneksi lyhyt ja siellä taas purat. En välttämättä ihan joka viikonloppu vastaavan vaivalloista settiä jaksaisi käydä läpi. Pakkauksen taso ontuikin osittain. Olin pakannut viikonlopulle neljät housut, jos vaikka nauruntyrskähdyksessä pöksyihin lirahtaa, ikuisena optimistina useamman hellemekon, kalsareita ja sukkia kasakaupalla, mutta en yhtään paitaa!




 Asuni oli jokaisen muotipoliisin kauhu ja ei oikein kovin hyvä tukkapäiväkään tainnut olla matkassa mukana, kun ei tullut kammatessa peiliin pahemmin kurkittua. Vanha kansahan on opettanut, ettei sovi liikaa peilailla, tätä viisautta noudatan mökillä aina visusti.

Muotipoliisin kauhistus, velourpöksyt, joita oli matkassa neljät mukana, vihreä hellemekko, Stanford huppari ja sadetakki. Tukkakin kampaa vailla....
Karua on elo.




Lapsille pakkasin kotona jo valmiiksi tehtyä spagettijauhelihaa mukaan, sitä kelpasi joka välissä möksällä mikrotella. Meidän perheen muksut, eivät purematta niele kaiken maailman Mustapekka/homejuustomättöjä, joten helpommalla päästiin mikrotellessa lempparisapuskaa.


Lapsille pötyä pöytään.


SUITSUMEKK ON PAELEKAUBA!
Valion savujuusto Viron puolelta. Ihanan 50-lukulainen pakkaus. 

Lauantain aikana kaikki uljaat vuodenajat näyttäytyivät kaikessa kauneudessaan. Neljä tuntia auringossa paistattelua, rakeita, sadetta, tuulenmyräkkää. Ystävättären kanssa puhuimme vastakkaiskieltä, koska huomasimme sään Jumalatteren olevan armottomalla tuulella. Aina kun mainitsimme sanan aurinko, aurinko piiloutui sankan pilven taakse. Jauhoimme ihanasta "raesäästä" ja kuinka toivomme rakeita lisää ja lisää. :)

 Kun mainitsimme ihanaa, ettei tuule, lensi lätsä päästä ja lepolasset jorpakkoon. Neljän tunnin bikinisää tyssäsi karusti miesten pöljyyteen heidän rantautuessa saunasta. Hehän olivat ihan kuutamolla vastakkaiskielestä ja alkoivat jauhaa "oi kun aurinko niin nätisti hellii meitä" ja siihen tyssäsi aurinko ja päähän paukahti rankka raekuuro!

Rakeet, aurinko, tuuli ja sade niistä koostui Juhannus.

Raekuurojen toivominen ja manaaminen toimi ja saimme nauttia neljä tuntia bikinisäästä. Säästän teidät bikinikuvilta, jotten päädy 7-päivää lehden muotipoliisin hampaisiin, Juhannuksen omalaatuisin näky paikannettu Veikkolasta, juu ei.


Lapsia ei säänvaihtelut haittaa.

Juhannus oli leppoisa, mukava ja ihana, näin uskallan kuitenkin todeta ja toivoa ettei tästäkin suitsutuksesta lyödä vitsalla päähän.

Säänvaihtelut eivät luonnollisesti haitanneet myöskään Samua. Joka oli mökillä hieman sekaisin, jos perheenjäsenet oli tiluksilla eri paikoissa, ei tiennyt ketä vahtia ja säntäili paikasta toiseen.

Samu säntäilee vauhkona, missä on isäntä, missä on emäntä, missä lapset!


Missä tyypit!


Suomen suvi on taianomainen!



Lippu salkoon ja Juhannus alkakoon. 

torstai 19. kesäkuuta 2014

Onko tavaran kerääminen tyhjyyden täyttämistä vai muuten vain kivaa hommaa?

Onko teillä jonkinlainen keräilyvimma? Olen kerännyt vuosien aikana kaikenlaista, mm.jääkaappimagneetteja, Disney klassikkomukeja, Muumimukeja ja nostalgia/vintagepeltipurkkeja.

Välillä olen pysähtynyt miettimään miksi keräilen, miksi olen tälläinen Muumien Nipsu. Ystäväni kerran totesi, että täytät keräilylläsi sisäistä aukkoa, tyhjyyden tunnetta ja onhan se hyvinkin mahdollista, kyllä aina välillä "henkisiä" aukkoja elämässä on ollut.

Vaikkapa silloin kun olen laihdutuskuurilla, hermostuttaa ja hieman ahdistaakin ja näen suklaan täyttämiä unia, joissa suurin haaveeni täytetään ja pääsen Fazerilaan päiväksi. Tai silloin kun löydän unelmien mekon, joka on muodoiltaan ja värimaailmaltaan juuri täydellinen, mutta napa näkyykin mekon ohuesta kankaasta läpi!

Olen joskus sivusilmällä nähnyt televisiosta tulleen ohjelman, jossa ihmiset hamstraavat asuntonsa täyteen tavaraa ja tavara on valloittanut tavaran omistajan elintilan. Olen ymmärtänyt että tämän kaltaisessa hamstrauksessa on kysymys vakavasta sairaudesta ja pyydän nyt anteeksi, mutta olen omalta osalta huojentunut ettei kyseinen sairaus sittenkään koske minua.  Minä nimittäin osaan lopettaa.

Olen saanut suurta ilontunnetta keräillessäni vuosia nostalgia-aiheisia jääkaappimagneetteja. Erityistä iloa ovat tuottaneet reissuilta ostetut magneetit, sellaiset joita ei saa Suomesta ja myönnän ostohetkellä olen tuntenut tyydystä ja peräti riemua ja unohtanut jopa nälän/suklaatin.




Jääkaapin ovi täyttyi viime kesänä Lontoosta löydetyillä magneeteilla ja valehtelematta tunsin huojennusta, nyt jääkaapin ovi on valmis. Eli keräily orjuuttaa jollain tavalla kuitenkin vai oliko se vain puhdasta iloa, että nyt tuli valmista?


Viimeiset ja miltein ne suosikit Beatles, Star Wars, London Olympic Games ja Winston Churchill ihan huippulöytö, joka täydellisti jääkaapin.



On raskasta ja valitettavaa, että jopa niinkin pientä asiaa kuin keräily tulee psykoanalysoitua, joskus kiva voi vain olla kivaa, eikä juonna lapsuudesta, epäonnistumista ym. On vain kiva rakastaa kaikkea hauskaa ja nättiä. Keräily voi olla myös opittua ja tässä tapauksessa totisesti on kyseessä sukuvika ;)

Loppukevennyksenä lainkaan analysoimatta. Laitoin eilen kalman kalpeille kasvoilleni pienen rusotuksen toivossa hieman itseruskettavaa. Itseruskettavia olen käyttänyt jo vuosia, täydentämään rusketusta, saamaan poskiin punotusta ja viemään huomiota dekoltee alueelle tulleilta jättirypyiltä. Itseruskettaminen on kuitenkin tarkkaa puuhaa ja normaalisti pyyhin kosteuspyyhkeillä rajat, eilen jostain syystä viimeistely unohtui ja tässä on valitettava tulos.

Nyt tuli mokattua ja pahasti itseruskettavalla... Saakohan tätä kuorittua pois....

Mutta mitä muuta voi odottaakaan naiselta joka koko päivän kulkee kellokin väärinpäin ja kauhistelee pyörälenkillä, että ei hitsikseen onko kello jo noin paljon! Voi mahoton sentään.
Lempi itseruskettava, hinta-ja laatusuhde huippu, tuoksuu hyvältä, todellakin toimii, kuten näette otsasta, mutta tarkkana sen sivelyn kanssa.




Ei haittaa otsaläikkä kun lapselta saa tälläisen kirjeen. <3 Ja muutenkin painun mökille piiloon.... Hyvää Jussia siis, jos näette mökkiseutuvilla kirahvia muistuttavan pään, moikatkaa ihmeessä. 

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Keski-ikäiset säätää älyluureilla!

Olen ollut lopulta vallan tyytyväinen uuteen älyluuriini, vaikka vanhasta kapineesta oli tunnesyistä vaikea luopua. Vieläkin joskus uutukainen älypuhelimeni herättää negaatioita, koska valitettavasti tekee omia jäyniä minun ja myös ystävieni kustannuksella.


Hermokahvit älyluurisotkussa vaikka rakeita paukkuisi, kyllä nää villasukat ja lapaset hieman jeesii, jotta tarkenee.
Tänään bongasin Martinexin merelliset Muumituotteet Muumikeräilijöiden Facebooksivuilta ja meinasin seota. Meriaiheiset jutut ovat niin ihania ja Muumihöperöksi myös tunnustaudun, joten Martinex on upeasti yhdistänyt kaksi ihanaa asiaa.


Sumppia huuleen, jotta älyluurihuolet voi heittää myötätuuleen!
Otatin oitis Samsungillani kuvia Facebooksivuilta ja lähetin jonkinlaisen ryhmäkoosteen kaikille Muumirakkautta tunnustaville kamuilleni ja tämän jälkeen viesti alkoi elämään omaa elämäänsä ystävieni keskuudessa, joista osa ei edes tunne toisiaan.

Onpahan hitsikseen kerääntynyt sumppipurkkeja älypuhelinsotkujen keskellä ehdin miettiä. Missähän maanisessa keräilyvimmassa nämä on tullut hankittua ja siis jono jatkuu...

Pian ystäväni soitti hieman hätääntyneenä, että hänen kommentoidessaan "Muumien olleen ihania", kohta hän alkoi saamaan vieraista numeroista kyselyjä "mikä on ihana" ja "kuka siellä" jne. Joku kysyi ystävältäni myös, "oletko Tiia eli minä keski-ikäinen", koska kaikki kyllä tietävät että tälläinen ryhmäviestittelykoostesekoilu on minulle perin ominaista.

Lopulta ystäväni kanssa puhelun edetessä syyttelimme kumpikin joviaalisti itseämme lankakerämäisen tai perhostajien kutsuman "pesän" aikaansaamisesta. Aikamoinen puskaradio viattomasta viestistäni kasaantui, kun toiselleen tuntemattomat viestittelivät ymmällään toisilleen. Rikkinäinen puhelinilmiö on todistettavasti totta.


Kaiken sotkun keskellä sain ajatukseni pois nauttimalla tyttäreni ja hänen ystävänsä viihdyttävästä tanssiesityksestä. Koira mukana, kuinkas muuten. 
Älyluureista vielä sen verran, että jos joku täällä on aiemmin lukenut blogiani multimedia-asetusten vaikeuksista kohdallani ja kuinka lopulta soitin Saunalahden vikapalveluun, kun en ymmärtänyt heidän nettisivujen salakielikoodeista hölkäsen pölähdystä, niin älypuhelimeni saattaminen multimediatilaan maksoi meikäläiselle 50euroa. Kutsuttakoon noita kipurahoiksi.

Jos joku tarvitsee jonain päivänä neuvoja miten asettaa manuaalisesti Saunalahden operoimaan luuriin multimedia-asetukset, kysykää keski-ikäiseltä, tämä lyyli on käynyt pienimuotoisen "multimediakorkeakoulun" minimiajassa. En koskaan, koskaan enää soittele yhteenkään palvelunumeroon/apupalveluun ja vastaisuudessa googletan kaiken tarvittavan informaation ja nukun vaikka yön yli, jos koodistot eivät mene tajuntaan.

Saapi nähdä jatkuuko älyluuriseikkailuni vielä jatkossakin. Ainakin päänvaivaa juuri nyt aiheuttaa se, että olen sykronisoinut Twitterin ja Facebookin ja joka ikinen pinnallinenkin Muumihömpötyskommentti Facessa pärähtää twiittautuu Twitteriin. Käyn twiittejäni vaivalloisesti tällä hetkellä joka kerta manuaalisesti poistelemassa, koska en osaa epäsynkata tuota liittoa. Jos jollakin on vinkata neuvoja, saa kommentoida. Tosin jos tätä lukee kaltaiseni henkilöt, taidan olla jatkossakin eksynyt ei ymmärrettävään älyviidakkoon.


Ohessa linkki Martinexin ihanuuksien pariin, jotka kirjaimellisesti sotkivat päivän :) Ja Martinexin tuotteita on mukeja, lautasia, juomapulloja jne.

http://www.finnish-shop.fi/muumi-kahvipurkki-sea-p-1155.html


tiistai 17. kesäkuuta 2014

Sekametelisoppainen sää ja jonkinlainen postauksen kyhäelmä.

Lähdin aamusella saattamaan typyäni ystävän luokse ja ei hitsi, siellähän olisi tarvinut sormikkaat. Tänään on ollut sääolosuhteiden sekametelisoppa. Olen katsellut olohuoneen ikkunasta huimia tuulenpuuskia, raepalleroiden laskeutumista pihamaalle, aurinkokin on yrittänyt pinnistellä esiin ja nyt sataa vettä.
Kuva: Nää rakeet sattuu poksuessaan päähän. :-D
Pallero

Onnipoika kulmien kuningaskaan ei viihdy raesäällä ulkona vaan tuli kylkeen kehräämään..


Perheen pienimmäinen on yrittänyt monin eri tavoin tehdä päivästä erityisen viihdyttävän. On tanssinut rakeiden seassa, jonka jälkeen märillä jaloilla pomppinut aikuisten sänkyyn, jonne on rakentanut huiman majan. Majan nähdessä myönnän, että vanne kiristyi jonkin asteen verran päänahassani, koska olin juuri vaihtanut puhtaat lakanat. Rakastan puhtaita kovia lakanoita, kun lakanat pehmenee, koen ne jo tunkkaisiksi. Sänkyyn oli asetettu kaikki sohvan isot tyynyt ja myös koristetyynyt.


Toinen innoissaan kiljahteli, "äiti on niin mahtava maja". Voi toista hymysuuta. Yritin heti muistella omaa lapsuutta ja lapsuuden seikkailuja. Miten kaverini kanssa lähdimme nakuna kumiveneellä retkelle ja yhdellä airolla. Päädyimme kauas vastarannalle ja juoksimme häpeissämme peput paljaina kotiin.

Kuva
Armoton maja1

Rakensimme kusiaispesään majan, ai että pieniä peppuja pisteli. Haimme valtavan lankun laiturin päähän ja minä pidin yhdellä jalalla kiinni, kun kamuni käveli lankkua pitkin ja huuteli "tässähän voi pomppiakin". Tietenkin ystäväni pompsahti mereen ja muistan sisälläni olevan kauhun, iskeekö painava lankku kaverin päähän. Truuttasimme mm.koko mummini Fairypullon sisällön rantakalliolle ja laskimme pulkalla mereen. Näitä muistellessa ajattelin, että pitäköön pikku tyttäreni majansa, majassa on ainakin suojassa....

Päivää on piristänyt postin tulo, äitini lähetti Pekka Rinteen nimmarin, on kuulemma tämän keski-ikäisen pikkuserkku, sellainen etevämpi sellainen, kuin meikäläinen. En ole häntä ikinä muistaakseni nähnyt, enkä myöskään jääkiekon saralla tiennyt kuka hän on, ennen kuin kuulin muutama viikko sitten tästä sukulaiskytkystä. Hassua ja surullista, ettei tunne sukuaan noin ylipäänsä.

Kuva: Kääk!
Tälläinen ilopilleri tupsahti postista.
Ilokseni pari muuta pikkuserkkuani ovat ottaneet yhteyttä ja olemme tutustumisen alkumetreillä. Juuri keski-ikäisyyden kynnyksellä alkaa omat taustat ja sukulaiset kiinnostaa ja niin se "veri vetää". Sukulaiset tuntuvat heti rakkailta, vaikka en ole vielä nähnytkään heitä.


Kosmetiikasta vielä sen verran, se jonkin verran sivuaa blogiani, koska olen kaiken maailman voiteisiin ym.niin höperönä. Ja tämä vimma ja into alkoi vasta pari vuotta sitten. Kosmetiikkaheräämisen ajankohta oli juuri ratkaisevasti se hetki, kun naaman rapistuminen alkoi selvästi näkymään. Eli jonkinlainen alitajuinen korjausliike menossa tai ties vaikka 40-50-ikuisuuskriisi. Korjaussarja tuotteita olen käyttänyt hyvin erilaisia ja huomannut sen, ettei yksikään voide muuta naamatauluani hehkuvaksi tai raikkaaksi.

Olen truutannut kasvoilleni kallista merkkivoidetta, edullista markettikamaa, ekokamaa jne. Selvästikin rasvoissa tärkeintä minulle on tuoksu, purnukan ulkonäkö ja mm.rasvan kuivuvuus, kun ei ne tunnu muutoin muuttavan minua kosmetiikkabrändien keulakuviksi Nicole Kidmaniksi tai Gwyneth Paltrowiksi.

 Täytyy kyllä tähän todeta, vaikka ammattilaisbloggarit eivät tätä tuotetta kovin ole ylistäneet, että Garnierin Miracle cream saa kasvot näyttämään muutaman asteen paremmalta. Olen iloinen että sain tämän taikaputelin Livboxin kautta, koska tuubin ulkonäkö taasen ei ole sellainen, että olisin sen kaupassa ensimmäisenä valinnut.
Lisää kuvateksti

Päivän iloinen hetki, nassu rasvattu tämän hetken lempparivoiteella, kyllä pientä hehkua poskilta löytyy. Uusi Gloria ja sumppi.

Seuraavaksi testailen kansainvälistä suosiota saavuttanutta Nafhan luomukosmetiikkaa, koska kävi ylläripylläri ja voitin tuubit Charming Nails blogiarvonnassa.


Lisää kuvateksti

Lisää kuvateksti




Mielipiteet voiteista ovat tämän maallikon omia mielipiteitä ja tokihan meissä maallikoissa on valtava ostovoima ja ainakin meikäläinen on täysin mainonnan uhri. :)


Lisää kuvateksti