tiistai 29. huhtikuuta 2014

Päivän kevennyksenä raskaamman materiaalin jälkeen, lapsena kirjoittamani teksti ystävänkirjaan.


Sain äsken lapsuudenkamulta jaon  Facebookin seinälle, josta repesin täysin ja totaalisesti. Se on tässä>Tiia Miss kaunokainen 

Löysin äsken Samin ystäväkirjan jossa pahin inhosi on ;"ydinaseet ja sota.Hartain toiveesi ettet ikinä alkaisi tupakoimaan.Herkkuruokasi oli pizza,ranskalaiset ja coca-cola, ja aioit Miss Suomeksi ja Miss universumiksi"
Tiia ,151,5 ja 34,2 kg
Enjoy there  


Saa nauraa. Hartain toiveeni on tosin toteutunut, en koskaan, koskaan ole polttanut tupakkaa. 

Täytyy vielä muistuttaa, että keski-ikäinen eli lapsuutensa kylmän sodan aikana.  Missiä minusta ei tullut, pikemminkin 12cm pituutta lapsuudenmitoista lisää ja painoa tuplat ellei miltei triplat.

Nauru pidentää ikää, jos useamminkin saan hyppysiini vastaavaa materiaalia eli lapsuuden suuruudenhulluja haaveita, elän mummini tavoin 102-vuotiaaksi. 

Iloista ja täivapaata vappua kaikille!

Arki on välillä hanurista! Huoneiden vaihtoa, täitä, allergiaa ja sekopäistä toimintaa!

Taannoisena lauantaina sain megalomaaniset kilarit. Lasten huoneet olivat taannoin vaihdettu päittäin alati muutoshalukkaiden lasten toiveena. Huoneet eivät uusiojärjestelytoimenpiteiden jälkeen ole toimineet, ehei todellakaan. Kun yrität vaihtaa kahden eri-ikäisen lapsen roinia eri kokoisiin huoneisiin, mittasuhteet eivät välttämättä istu enää laisinkaan. 
Tätä elävässä elämässä huoneiden siistiminen on. 

Lauantaiaamun näystä järkyttyneenä päätin ryhtyä toimeen ja vaihtaa huoneet entiselleen. Mikä järkyttävä homma, käydä läpi ziljoona lelulaatikkoa, jotka tursuvat nuppineulan pään kokoisia tavaroita. Voitteko edes kuvitella, löytyi jopa Playmobil leikkipökälekasa, kuulemma hevosen torttua ovat hevostallihommiin. Jösses! 
Tältä oikeasti lasten huoneet näyttää.

Löytyi kuivuneita banaaninkuoria ja kaikki kadonneet parittomat sukat. Sukat tosin olivat kokeneet muodonmuutoksen ja olivat muuntautuneet sukkelien lapsosteni kätösissä, Bratzien ja Littles Petshopien vaatteiksi, pehmoleluiksi, hernepusseiksi, kännykkäkoteloiksi jne. No mutta sellaista käsitettä kuin kadonnut sukka ei olekaan olemassa, mikä oli huojentavaa huomata. Kukaan ei siis syö niitä, eikä sukkia varastavia kotitonttuja olekaan olemassa vai onko? 
Ja tässä realistista dokumenttimateriaalia lasten huoneiden todellisuudesta.
Muumihöperö löysi lasten lootista kivoja Muumileluja, pöllin ne. 

Sohvan alta kurkisti unohdettu pääsisäismuna, sain tästä onnenkantamoisesta valtavasti voimaa. Kiitos, kotitonttu, joka olit sen sinne piilottanut juuri kreivin aikaan.

Päivä sen kun meni menojaan, eikä valmista tullut. Avasin lonkeron ja toisenkin, kummasti niistä kahdesta lonkerosta sain voimaa loppurutistukseen, joka tapahtui noin 10-tunnin työrupeaman jälkeen. Siivouspuurtamisen jälkeen olin iloinen ja hyvillä mielin, nyt on kamaluus tehty, huoneet toimii, rojut löytyy omista laatikoista, jei fiilis oli katossa. Tuumin, että kohta oikaisen soffalle ja nautin... Kattia kanssa. 

Näin tyttäreni raapivan niskaansa ja en ole mikään eilisen teeren tyttö, kun täiepisodi astuu elämään. Ja niinhän se oli, täitä prrrkkkuleeeess... Kolme täitä bongattuani tyttäreni otsanjuuresta syöksyin toivottomuuteen.... Ensin meinasi vallata hysteria, pieni sisäinen itkun tirautuskin taisi tulla. Hätääntyneitä soittoja ympäriinsä, ystävien lapsille infopläjäystä, kouluun myös. Ja ei taas mennään rumba alkaa.... 

Saunaa pouhotetaan koko päivä, pakastin tukossa kaikesta muusta kuin suuhun pantavasta, vetäkää muksut jätskiä huuleen niin paljon kuin maha kantaa, äiti tarvitsee pakastinta nyt ihan muuhun, kuin jonninjoutavalle ruualle.

   Kaikki pesuun, sohvanpäällisiä myöten, mikä työ mikä homma. Lapset itkeä tihrustaa kun raastavalla täikammalla tihrustat ja kaavit täitä. Täitä lopulta löytyi ne kolme, bongasin epidemian juuri kun se oli alkamaisillaan, mutta seuraako jatkoa, kaikkeni teen ettei tai muutoin itkua väännän...
Sohvanpäällisiä, täkkipyykkiä, lakanapyykkiä jne. Pikku täi aiheuttaa suureellisen savotan.
Sauna on vallattu täipyykillä.

Vetelen täällä myös siitepölyallergiaan lääkkeitä, joiden ei pitäisi väsyttää. Jenkkilentäjät kuulemma napsivat kyseistä merkkiä, koska ei väsytä... Ja ketunmarjat, väsyttää niin mahdottomasti, kuin olisi rauhoittavaa tuikattu takapuoleen. Olisiko syytä olla huolissaan allergialääkkeitä popsivista jenkkilentäjistä ja heidän kyydissä olevista luottavaisista matkustajista?! 

Jotain hyötyäkin allergialääkkeistäkin on, en ota stressiä täistä, totean vain "pimpelipom". 

En tiedä johtuiko väsyttävästä täiepisodista vai allergialääkkeistä, mutta lähetin sitten tänään vielä sähköpostia Huuto net asiakkalle,  piti  kyllä lähettää private viestiä ihan omalle ystävälle. Etunimi oli kyllä sama... 

 Muistuttaa viikon takaisesta kämmistäni, kun jouduin jättämään postitädille puhelinnumeroni koska tilaamani paketti seikkaili kahden postin välillä ja jostain mieleni sopukasta antaa täräytin ystäväni numeron! 

Kenelle muulle tapahtuu tälläisiä?! Vertaistukea kaivataan. Apua, hjälp.

lauantai 26. huhtikuuta 2014

Tekisi mieli räjäyttää lastenhuoneet!

Mihin järjettömään puuhaan päätin taas lähteä ja päiväni tuhrata. Sadatta kertaa lastenhuoneiden vaihto.

Itku meinaa tulla kamoja plärätessä, lelulaatikoista löytynyt mm.banaaninkuoria ja ne kaikki kadoksissa olleet parittomat sukat!

Sukista tosin askarreltu tuhatjalkaisia, kännykkäkoteloita, Bratzin vaatteita ym. Nyt taas ymmärrän miksi suositellaan tekemään lapset nuorina.  

Järkyttävää kuvamatskua myöhemmin luvassa... Aaargghhhhhhh ja snif....

perjantai 25. huhtikuuta 2014

Rakkaus kirjoihin ja elokuviin ja aimo annos scifiä ja fantasiaa. Ja eilen katsottu leffa Outolintu.

Keski-ikäiselle iski eilen pakottava tarve rynnätä elokuviin. Viikko imurinvarressa heiluen ja pölyrättiä heiluttaen ei tuntunut vapauden julistukselta  tilanteessa jossa seinät olivat tuskaisesti viemässä ahtaan paikan kammotilaan. 

Leffavalinnaksi osui Outolintu elokuva. Outolintu sopii  henkiseen ikääni elokuvavalintana täydellisesti. Käyn katsomassa kaikki mahdolliset "nuorisolle" suunnatut fantasiaelokuvat ja scifinälässä uppoaa jopa B-luokan scifielokuvat 

Keski-ikäisen lempielokuvia;

STAR WARS
ALIEN
TWILIGHT 
(kehtaanko edes tunnustaa)
HOBBIT
HARRY POTTER
GRAVITY 

jne.scifilistaani voisin jatkaa loputtomiin.

Koen lapsenomaista tarvetta purkautua rakkaudesta fantasiaan ja scifiin, koska kokee olonsa orvoksi. Missä on sielunsiskot? Suurinpiirtein yksikään keski-ikäinen ystäväni ei allekirjoita samaa rakkautta ja paloa seikkailuihin avaruudessa ja fantasiamaailmassa, joissa kaikki on mahdollista.

Jo pienestä pitäen ollut palo uppoutua seikkailuihin kirjojen ja elokuvien kautta joissa ei ole rajoitteita, joissa ei maapallon peruslait ole räätälöimässä ihmismuottia ja rajoittamassa mielikuvituksen voimaa.  

Rakastan kaikenlaisia kirjoja ja elokuvia, oli sankarittarena sitten Bridget Jones tai Garpin maailman eriskummallinen perhe. Mutta suurin rakkaus vie  avaruusmatkoille vieraille planeetoille tai synkkiin metsiin, joissa ihmiset keskustelevat eläinten kanssa mielensä kautta. Seikkailut nostattavat mieltä ja ovat parhaita arkisuuden karkoittajia. 
Tylsä imurini tuo arjen harmaa ilmentymä, nykyajan rajoitteinen luuta joka ei vie lentoon, eikä matkalle minnekään. Imurin "musta aukko" vain siistii arjen sotkut uskollisesti, vaikka oikeasti haluaisin kirjojen ja elokuvien kautta pikemminkin syöksyä avaruuden aitoon mustaan aukkoon ja saada selvyyden mitä musta aukkokin pitää sisällään.

Värikkäät, kauniit kirjat jotka vievät seikkailuihin.
Lempi fantasiakirjailija Robin Hobb tuo nerokas kynätaituri, kaikkien seikkailuiden äitiemo, joka kirjoittaa sellaisella taidolla ja pieteetillä, vieden lukijan syvälle päähenkilöiden mielen sisälle. Ja sellaisella taituruudella, että muut kirjat joissa käsitellään päähahmoja kuvaillen eikä hahmojen sielunelämään pureutuen, saa tuntemaan kaikki muut kirjallisuuden hahmot ulkokultaisilta ja sieluttomilta.

Ihanat lapsekkaat Harry Potterit, jotka taannuttivat minut pieneksi seikkailunjanoiseksi tytöksi. Lapsuuden ammattihaaveeni astronautti muuttui miltei haaveiksi päästä keski-ikäisenä noitakouluun. ;)
Vielä olisi tilaa muutamalle kirjalle.
Liikuttavin ja ihanin joululahjani isältä saatu Kaarlo Nuorlavan Aktivisti kirja poikien seikkailukirjastosta vuodelta 1935. Omistuskirjoituksena
isovaariltani Walterilta vaarilleni Erikille vuonna 1935, vaariltani Erikiltä isälleni vuonna 1957 ja keski-ikäiselle isältä jouluna 2011 -isä-  Silmät kostuu vieläkin tästä nostalgisesta aarteesta joka rakkaudella on siirretty hyppysiini jo neljännessä sukupolvessa.
Tädiltäni jouluna saatu 2013 Jane Austen muistikirja. Ihana upea Jane Austen, tuo uraa-uurtava mieli joka vanhoillisista puitteista huolimatta osoittaa vielä tänä päivänäkin ettei naisen mieli ei ole juurikaan muuttunut sitten 1700-luvun. 
Keittokirjat ovat myös mieluisia, niiden kautta voin hypätä makumatkalle ympäri maapalloa. Seikkailua sekin.
Yöpöydällä odottaa  Erik Axl Sundin kirjoittaman trilogian ensimmäinen osa Varistyttö. (Ja koska kesi-ikäinen pitää myös kovasti kosmetiikasta, tämän ryppyihoisen taika-aineista, jotka avittavat hieman nuoremman  näkökulman taikomisessa. Mainittakoon sivulauseessa, että kuvassa kaksi maailman parasta tuotetta Clarins huulirasva ja L'occitane käsivoide, nämä kaksi tuotetta tulisi kuulua joka ikisen naisen, nuoren tai vanhan meikkipussiin, jos vaikka joutuisikin vahingossa seikkailulle äärettömyyksiin. Voiteet ovat riittoisia pitkällekin matkalle :)
Huhuu, löytyykö täältä sielunsiskoja tai veljiä jotka jakavat tunteiteni palon kirjoihin ja elokuviin? Mennään vielä yksityiskohtaisempaan valintaan, huhuu edes yksi ihminen siellä, joka rakastaa scifiä ja fantasiaa, ilmoittaudu, jotta tietäisin etten ole yksin...

Vai olenko vain eilen katsomani elokuvan tavoin "Outolintu"?





tiistai 22. huhtikuuta 2014

Sisäinen harakka osa 2

Olen jo aiemmin  pohtinut sisäisen harakan syntymäprosessia. Pohdintaprosessi on edelleen keskeneräinen, koska en ole vieläkään saanut sormella osoitettua tarkkaa syyn lähdettä sisäiseen harakoitumiseen. 

Johtuuko oman sisäisen lapsen hoivaamisvietistä, koska lapsuudessani lahkeiden leveys tuntui olevan aina väärä, joko leveä tai pilli ja aina jälkijunassa muista. Vai johtuuko siitä, että olen jäänyt lapsena kimaltelevaa paljettitakkia vailla vaateostosreissulla? 

Omistin kyllä lukemattomia Barbeja ja sen superstar Barbienkin, jolla oli satiininen pinkki juhlamekko ja timantit korvissa... hmmm.... 

Kieltämättä tyylini on ollut samanlainen parikymppisestä, jolloin seilormuoti oli kuumimmillaan. Omistan ainakin kymmenen erilaista merimiespaitaa erivärisillä raidoilla ja ne purjehduskengät eli tyyli on auttamattomasti jämähtänyt kasari-ja ysäriviboille.

Lumitahtiä kynsille, WHAT!?



Mutta jotain pelottavaa muodonmuutosta on tapahtumassa, jota tulee syväanalysoida, koska muutoshan on  aina kriisi, jotain tuntematonta ja pelottavaa. Olen kiinnostunut kosmetiikasta, mikä on suurpiirteiselle luonteelleni tavatonta.Toki tässä voi kyllä olla kyse vain rapistumaan päin alkavan naamataulun epätoivoisesta restaurointiyrityksestä tai suoraan sanottuna ikäkriisistä...
Oi tätä onnea ja autuutta uusi meikkipaletti kourassa, aivot selvästi sanoo "bling bing", mutta pilaako kuvan kasari/ysäri raitapaita...




KIRSIKKANA POHJALLA, KESKI-IKÄINEN TULEE KAAPISTA ULOS JA PALJASTAA SISÄISEN HARAKKANSA JOKO ROHKEIMMAN TAI HULLUIMMAN OSTOKSEN.

ROHKEUS TAI HULLUUS ON JOKAISEN KATSONTAKANNASTA RIIPPUVAINEN  PÄÄTELMÄN TULOS.

HAAVEILIN PITKÄÄN UGGEISTA, MUTTA EN MISTÄ TAHANSA UGGEISTA. TOISSA TALVENA KATSEENI NAULIUTUI NETTIKAUPAN SIVUILLA LOISTOKKAINA KIMALTELEVIIN UGGEIHIN, JOTKA ON VARUSTETTU PALJETEILLA!

EN TYYTYNYT HARAKOIDUTTUANI HIMOITSEMAAN HILLITYMPIÄ MUSTIA TAI RUSKEITA PALJETTI UGGEJA VAAN SYDÄMENI SYKE LÄPÄTTI KIIHKEÄÄN TAHTIIN JOULUNPUNAISTEN UGGIEN PERÄÄN...

 Kenties hieman "himotukselleni" voisi antaa anteeksi tuolloin vallinnut joulunaika.. 






UGGIT OVAT EHDOTTOMASTI MUKAVIMMAT JA LÄMPIMIMMÄT AAMUTOHVELINI JA VOIN PERUSTELLA HANKINTAANI SILLÄ.



 PERHEENI ON NAURANUT MINULLE PÄIN NÄKÖÄ JA EITTÄMÄTTÄ MYÖS YSTÄVÄT.

 KAUPASSA TUNTEMATTOMAT IHMISET OVAT OSOITTANEET RÄIKEÄÄ TAHDITTOMUUTTA JA VIITTOILLA VEUHANNEET UGGIENI SUUNTAAN. 



 MUTTA JOTAIN MINUSSA ON MUUTTUNUT SITTEN LAPSUUDEN JOLLOIN PIILOTTELIN LAHKEITTENI VÄÄRIÄ LEVEYKSIÄ HÄPEILLEN. 

JATKAN UGGIASKELEITANI YLPEYDELLÄ ETEENPÄIN TIEDOSTAEN, ETTÄ TÄMÄ ON "MINUN JUTTUNI", EN PYYDÄ PALJETTI UGGEJANI ANTEEKSI KENELTÄKÄÄN.

Prosessoinnin tuloksena olen paljetti Uggien kautta löytänyt itsestäni jotain uutta ja uljasta, nimittäin rohkeutta olla juuri minä ja juuri sellaisena KUIN MINÄ ITSE HALUAN OLLA, muita miettimättä, muita miellyttämättä. KESKI-IKÄISYYDESTÄ ONKIN SIIS JOTAIN HYÖTYÄ.

ELÄKÖÖN PALJETTI UGGIT!

ILOISTA PÄIVÄÄ KAIKILLE, OLKAA ROHKEASTI MITÄ OLETTE, KERRAN TÄÄLLÄ VAAN ELETÄÄN:pyydän anteeksi kommenttiani Hinduilta ja Buddhisteilta.






Zalandolta saa muuten ihania juttuja kimalluksenkaipuuseen. Täytyypä joku kerta esitellä Zalandolta tilaamani ihana Guess laukku ja Ted Baker sandaalit. <3  Kannattaa aina myös kurkata Zalando alekoodit, sieltä löytyy kivoja alennuksia joita voi käyttää tilauksen yhteydessä. 



tiistai 15. huhtikuuta 2014

Ikä onko se vain numeroita vai mitä?!

Luin tänään, että keski-ikäinen ihminen on iältään 36-59-vuotias. Tunsin valtavaa huojennusta siitä, että ensinnäkin olen tietämättäni ollut keski-ikäinen jo pitkään ja moni nuoreksi luulemani onkin keski-ikäinen. Lisäksi tunsin huojennusta, siitä että olen keski-ikäisten joukossa ikäni puolesta middlekeski-ikäinen, keskikko, puolivälin immeinen...

Edellistä lausetta pyydän anteeksi kaikilta 59-vuotiailta, mutta voin lohduttaa teitä sillä, että olette vielä vain keski-ikäisiä. Wau vain keski-ikäinen se kuulostaa huojentavalta. En tiedä ymmärsikö kukaan lätinöistäni mitään, keski-ikäisen aatoksissa ei ole aina punaista lankaa tai kirkasta johtotähteä, keski-ikäinen on alati väsynyt ja antaa tajunnan virran soljua, vaikka siinä ei olisi mitään järkeä.
Se on selfie ja onneksi on maalit ja rullat keksitty!



Se on selfie väsyneestä keski-ikäisestä!

Keski-ikäinen palautuu Lastenmessuista ja miten Lastenmessut, Lumene ja Essie sopivat yhteen.

Keski-ikäisellä kaikkien mahdollisten tapaamisten, menojen, yökylien, kahden luomulonkeron juomisesta palautuminen vie mitattessa miltei kahden vuorokauden verran aikaa. 

 Olimme sopineet oivan ja kattavan suunnitelmapaketin ystäväni kanssa käsittäen Lastenmessuilla käynnin heti kun messuhallin ovet aukeaa, luomulonkeroiden nauttimista (peräti 2kpl) pajunvitsojen koristelua ja virpomista ja yökyläilyä ystäväni luona kattaen maailmanparantamista ja sivussa neljän vilkkaan mukulan hoitorupeamaa.

Todistusmateriaalina alla oleva selfie, niin selfie, kyllä keski-ikäinen on ajan hermolla ja taitaa ajanhengen, mm.muotisanan "pöhinä", jota ei siis missään nimessä käytä, koska keski-ikäinen ui vastavirtaan, eikä ole muodikas. 

Keski-ikäinen mm.tilasi pizzat kotiin oikein on-line. Pizzoja odotettiin aika tovi, koko lapsilauma keittiön pöydän ääressä,  haarukat ja veitset vaativasti pystyssä kuvaillen pitkän odottamisen piinaa ja kauhistuttavaa nälkää... 
Kunnes lopulta keski-ikäisen puhelimeen tulla tupsahti soitto, että milloin keski-ikäinen oikein suvaitsee tulla NOUTAMAAN pizzat....

Pajunvitsat pakattiin yökylä/virpomisreissulle mukaan, keski-ikäinen kieltäytyi koristelemasta, kuten keski-ikäisen lapsetkin toteaa "meidän äiti ei ole kovin askartelevainen". 


Keski-ikäinen salaa väkästeli yhden pajunvitsan armotonta luomisvimmaa valjastaen, ohessa alla tulos. Mielestäni pajunvitsa on jostain syystä muuntautunut edustamaan nenäpäivää. Iloa ja nostalgiaa keski-ikäinen tunsi juodessaan virkistävät sumpit, ennen Lastenmessuja muovisista Sarvismukeista. 

Keski-ikäisen omaatuntoa soimaa myös Lastenmessujen väärinkäyttö ja syrhähyppyily Outlet-expon puolella. Jälleen kerran keski-ikäisen sisimmistä kumpusi 40-vuotiaana syntynyt sivupersoona,  kaikkea kimaltevaa kouriva harakka ja matkaan eksyi Outlet-exposta pilkkahintaan sekä Lumenen, että Essien kynsilakkoja. Lumenet neljä kpl 10 euroa ja Essie kynsilakat 5e kpl. 
What, Angry Birds kynsilakkoja ja ihan itselleni!?

Riehaannuin ostamaan oivallisten alehintojen villiinnyttämänä kimaltelevia kynsilakkoja kasakaupalla, minä joka käytän kynsissäni kahta väriä, valkoista sormissa ja rohkeina kesäpäivinä punaista varpaissa.

Keski-ikäinen ei siis hallinnut itseään ja vielä rääkkäsi rakkaita lapsiaan tutkiessaan kiihkoissaan kynsilakkoja Outlet-Expo osastolla vaikka lasten olisi ehdottomasti pitänyt saada nauttia tuokin arveluttavasti kulutettu aika Lastenmessujen puolella.

Messujen jälkeen luomuinen keski-ikäinen nautti kaksi luomulonkeroa ystävänsa kanssa.  Paransimme samalla maailmaa ja jostain kumman syystä juttumme kiersivät tietyn teeman ympärillä, nimittäin vaivojen, kremppojen ja lääkkeiden. 

 Ei älkää ymmärtäkö väärin, keski-ikäinen käyttää vain päänsärkypilleriä, mutta todettiinpa ystäväni kanssa yhteen ääneen, että moneen asiaan saattaisi troppi auttaa mm, siihen että verenpaine nousi pilviin ja rintakehä punoitti juotuani huimat kaksi luomulonkeroa. 

Punoittavan rintakehän inspiroimana mittailimme pitkin iltaa verenpaineitamme ja voinen vihjata, että tulokset olivat suorastaan hälyyttäviä, eritoten pulssin osalta. Liekö syy rankan messuilun, lonkeroiden vai maailmanparantamisen, mutta tässä sitä nyt ollaan hiukset pelokkaasti pystyssä, kuten selfiestä näkyy.

torstai 10. huhtikuuta 2014

Ivana Helsinki Kallio-kotiyö ja miten keski-ikäisellä kävi munkki!

IVANA HELSINKI järjesti aivan uskomattoman arvonnan, jossa kuudella henkilöllä oli mahdollisuus voittaa yöpyminen  Ivana Helsinki Kallio-kodissa.

 Keski-ikäistä kun alati vaivaa mielialanvaihtelut ja univajeet ja aina ja ikuisesti keski-ikäinen on loman tarpeessa. Omat vielä pienet tyttäret ovat keski-ikäisen suurin ilo,mutta keski-ikäisen kroppa ja aivojen vähäinen harmaa massa eivät aina palaudu toivottuun tahtiin.
 Keski-ikäinen päätti osallistua upeaan arvontaan ja lähetti ilmoille ja kaikille taikamaailman arvontahatuille toiveen, että juuri keski-ikäisen nimi tällä kertaa poimittaisiin arvontahatusta.

Keski-ikäinen  meinasi kirjaimellisesti pompahtaa kattoon avattuaan iltamyöhäisellä koneen, sähköpostiin oli kilahtanut uskomaton viesti:

 Hei Tiia,


Kiitos osallistumisestasi Ivana Helsinki Kallio Koti arvontaan.

Arpaonni suosi sinua ja voitit yöpymisen Kallio Kodissa 4.4 perjantai-iltana ( 4.-5.4).

Kallio Kotiin pääset majoittumaan klo 15 alkaen perjantaina 4.4 ja avain tulee luovuttaa seuraavana päivänä 5.4 klo 13 mennessä.

Kalliokoti sijaitsee osoitteessa Franzeninkatu 21 a 7.

Montako henkeä teitä olisi tulossa yöpymään, osaamme varata oikean määrän vuodevaatteita?

Onnittelut!

Pirjo Suhonen
Ivana Helsinki

Keski-ikäinen oli pyörtyä siihen paikkaan ja täytyy myöntää, että keski-ikäisellä meni asian johdosta yöunet. Keski-ikäisellä kun on kovin herkkää nuo nukkumaanmenorutiinit, ikään kuin pienillä lapsilla. Jos ei mene rutiinien mukaan yöunille, sitten valvotaan aamuyön pikkutunneille. Tämäkin on aivan uusi vitsaus, alle 40-vuotiaana uni oli pehmoinen unelma johon käpertyä. 

Täplät kuumeisesti poskilla viestittelin seuraavana päivänä ystäville ja sukulaisille ja ihanainen joukko saatiin kasaan Ivana Helsinki Kallio-Koti yöpymiseen. Luonnollisesti torstain ja perjantain välisenä yönä miniloma kiihdytti keski-ikäisen mieltä niin kovasti, ettei uni tullut puseroon ja yöunet jäivät taasen todella vähäisiksi. Vähät unet eivät vähentäneet tunnelmaa Kallio-kotiin päästyämme.


 Asunto oli upealla paikalla, oli persoonallinen ja kaunis. Aikakoneella matkasin lapsuuteni Töölön kerrostalokotiin ja nuoruuteni yksiöön Viiskulmaan. Aamulla herätessäni naapureiden ääniin, mm.imurointiin,  oloni läikehti turvallisuutta ja kodintunnelmaa. Tuli mieleen huolettomat nuoruuteni sinkkuvuodet, jolloin joskus yöllä painajaisiin herätessäni sain turvallisuudentunnetta kerrostalonaapureistani. Joita stadilainen ei kuitenkaan tuntenut eikä tervehtinyt.

Erittäin tervetulleeksi meidät toivotti jääkaapin runsaudensarvi, kuvasta päätellen kuohuvat jo kuvanottohetkellä nautittu. Saimaan Juomatehtaan luomujuomat olivat uusia tuttavuuksia, mutta sitäkin herkullisempia. 


Ihanat ystävät ja maljat meille keski-ikäiselle ja uskomattomalle illalle. Kerrankin keski-ikäistä onni potkaisi!
Haluan, tämän, haluan tämän ja tämän. 
Mitä upeita mekkoja! Näähän voisi vaikka mahtuakin, tuumi keski-ikäinen.
Mitä ihania Bambityynyjä ja miten nostalgiselle tuolille asetettu.


Ihailimme aivan uskomattoman upeita käsineitä.


Esittelymekot eivät ihan mahtuneet keski-ikäiselle, mutta kyllä niitä ihailtiin ja mielessä välkkyi se nuoruuden vartalo. Onneksi sopivia kokoja löytyy Ivana Helsingin mallistosta ja keski-ikäinenkin oman mekkonsa saa. Ivana Helsingin mekot ovat suotuisia myös meille omenoille, eivät ole suunniteltu sukkahousumielellä.




Lampuista tuli mieleen lapsuudenkoti.
Kyllä tässä keittiössä kelpasi aamusella ystävien kanssa Nespressot nauttia, johan lähti keski-ikäinenkin käyntiin.

Keski-ikäiset kävivät iltasella kurkkimassa kuinka Kallionseutu on muuttunut sitten nuoruuden. Uskomattomia trendikkäitä baareja, ihastuin vintagetyylisesti sisustettuun Pulmu baariin http://fi.yelp.fi/biz/pulmu-helsinki, sisään emme luonnollisesti astuneet, emmehän me keski-ikäiset tohtineet, siellähän oli nuoria.

 Vaikutuin  myös siitä että Kallio on tulvillaan hierontapaikkoja, jösses täällä olisi paikkoja joissa keski-ikäisen jumittuneet hartialihakset saisivat kyytiä.  Keski-ikäinen baarien ja hartianhierontapaikkojen sijaan, kuitenkin marssi kiitolaukkaa  Kallio-kodin asunnon suojaan, sillä meno tuntui keski-ikäisestä hieman samanlaiselta, kuin New Yorkissa uuden-vuodenaattona. 




Ihana yöpyminen jatkui ihanalla aamupalalla Cafe Ekbergillä ja hetken jo mietin, olisipa ihana taas asua kotiseudulla Helsingissä. Haave haihtui kuitenkin unholaan päästyäni omakotitaloomme,  keski-ikäisen hermoja lepuuttavaan rauhan tyyssijaan. 

Kyllä siellä Helsingissä tai oikeastaan stadissa on aika kuluttava meno, ei siellä vaan sellaista ollut, kun keski-ikäinen oli nuori. Raitiovaunutkin pitävät aika kovaa meteliä. Miten kummassa sitä lapsena ja nuorena aikuisena pystyi nukkumaan tuossa kolinassa, koska nykyisin keski-ikäinen  herää, jos lattialaudatkin narahtaa.

 Näihin mietteisiin kiitän ihania ystäviäni  ja ihanaa isäni vaimoa upeasta illasta, yöstä ja aamusta. Ja ennen kaikkea Ivana Helsinkiä ja upealta tyypiltä kuulostavaa Pirjo Suhosta, jotka mahdollistitte keski-ikäisen seikkailut Kallio-kodissa ja Kallion seutuvilla.