lauantai 29. maaliskuuta 2014

Keski-ikäinen käy elokuvissa,

Keski-ikäinen vie muksut katsomaan Lego elokuvaa ja ihmettelee, tähänkö sitä on tultu. Toista se vaan oli omassa lapsuudessa, kun lelut olivat "aitoja" Barbie oli Barbie, eikä mikään Monster High tai Bratzi. Legot oli Legoja ja Aku Ankkakin paremmin piirretty.
Ja mikä se sellainen "normaalivartaloinen" Barbie on? Barbie oli juuri siksi niin jumalainen, kun ne raajatkin olivat kilometrin pituiset. Kyllä nämä meidän muksut näkevät jo omassa äidissään "normaalivartaloista" ihan riittämiin, pitäköön Barbie pikkurillin kapean uumansa ja loputtomiin sojottavat koipensa.
Vinkit nautinnolliseen leffaelämykseen;
Keski-ikäinen ja keski-ikäisen villasukat elokuvissa. Maximoi nautinnollinen elokuvaelämys;iso käsilaukku jonka uumenista löytyy lämmittävä hartiasaali, laskimovaivoihin villasukat, eväsleivät, juomaa, Buranaa, kosteuspyyhkeitä, jos eväät tuhrii ja nehän tuhrii, eritoten jos muksut matkassa. 
Milloin elokuviin menosta tuli näin monimutkaista että mukaan tulee pakata matkalaukku? Viimeisenä vinkkinä, varmista ettei kukaan istu edessäsi, jotta saat levottomat ja villasukilla paketoidut jalkasi nostettua ylös.  Jos jokin tavaralistasta unohtuu voit vain todeta, ettei elokuvaelämys onnistunut suunnitelmallisesti. 

perjantai 28. maaliskuuta 2014

Aarrearkkuni kasariajoilta

Kotiäidin olo on varsin kotikeskeistä ja aika-ajoin on päästävä tuulettuman ex-tempore. Aivojen tuulettimena toimii vallan loistavasti autoon istuminen, radion päälle kääntäminen ja nokka kohti niinkin eksoottista runsaudensarvea kuin ruokakauppaa nimeltään "Liiteri".

Eilisen tuuletuksen perimmäisenä tarkoituksena oli kuinka ollakaan taasen lapset, eihän keski-ikäinen uusia rytkyjä tarvitse, vartalo kun muuttaa koko ajan muotoaan ja eilisen päivän asu ei enää laskeudukaan tämän päivän vartalon ylle.

 "Liiterin" mainoslehtisessä oli tarjouksessa neonvärisiä vaatteita lapsille, ei voi muuta kuin siunata "KASARI IS BACK".  

Leporeissulla kuuntelin samalla Radio Energyä, koska tämän keski-ikäisen musiikkimaku on jäänyt nuorekkaalle tasolle. Keski-ikäinen diggaa>onko tuo kasarisana, jorausmusaa, YSÄRI HOUSEA ym.lennokasta. Radiojuontaja kertoi mixanneensa pitkin viikkoa" Levikset repee" biisiä Lontoosta juuri rantautuneella DEEP HORSE INVASION mixauksella, joka on näemmä uusi hifistelijöiden avaruuseliömäinen alakulttuurilajike tehdä biisistä, jota en muutenkaan ymmärrä vieläkin vähemmän ymmärrettävä.


Kuuntelin aikani DEEP HORSE INVASION mixiä "Levikset repee" biisistä ja minulle iski perin turvaton olo. Minne maailma on menossa, en ymmärrä mistään mitään, olen jäänyt jälkeen. Naureskelin  itse taivastelun maku suussa nuorena mummilleni, joka aina huusi ja käski laittaa musiikin pienemmälle silloinkin kun fiilistelin Vivaldin neljän vuodenajan parissa.

En halua näyttää älykkäille lapsilleni tietämättömyyttäni, nyökkään tietävästi, kun he puhuvat "asioista", vaihdan sukkelasti puheenaihetta, yleensä  heihin liittyvään aihealueeseen, tämä hämäys toimii aina ja keski-ikäisyyteni ei ole tälläkään kertaa paljastunut vai paljastuinko kuitenkin.  Nauravatko nuoret salaa partaansa, kun minä tietämätön esitän tietäväni jotain tämän päivän uusista tuulista.

Koin pakottavaa turvallisuudenhakuista tarvetta kaivaa esille aarrearkkuni nuoruusvuosilta. Onko säälittävää etten ole raaskinut heittää aarteitani pois... 
C-kasetteja ja pari Nick Kershawin levyä
Oi rakas Heavylista vuodelta 1983
Elokuva musiikkia The Deep, Depeche Mode, Technoa ja kelmuissa oleva Sonyn C-kasetti, jonka Cd-levyt syrjäyttivät, sitten, I-pod, Spotify ja seuraavaksi tekninen siru aivoihin ja omista aivoista voi ladata muistojen biisit, jos enää harmaata aluetta riittää.

Mitä olette mieltä, tulisiko heittää aarrearkun sisältö pois, löytyykö teiltä mitään vastaavaa?

torstai 27. maaliskuuta 2014

Törmäilyni ikäviidakossa


Törmäilyni ikäviidakossa!


Tässä olen minä keski-ikäinen, 163cm pitkä ja kiloja niin paljon, että kerron niistä enemmän jahka lukumäärä on pudonnut kymmenyksen. Eli mitä todennäköisimmin en koskaan.


Päätin osallistua ylläolevalla kuvakollaasilla Vichy Dermablend kisaan, koska Dermablendin tulisi olla se kaikkien aikojen peittävin meikkisarja, joka taikoo ihoni hehkuvan kauniiksi. Siis minun keski-ikäisen? Laitoin kisakupongin vetämään kuvitellen, että onpa tässä aito näkemys meikin parantavasta voimasta. Tämä keski-ikäinen ei vain ottanut huomioon sitä seikkaa, että nuoret ja kauniit ovat myös taitavampia. Kuvani on suorastaan alkeellisen nolo näiden tekniikan ihmelapsien taituroimien kuvakkeiden joukossa.  

Mitä oikein muutenkaan  kuvittelin itsestäni, ei kai kukaan muutenkaan valitsisi voittajaksi keski-ikäistä? Vai valitsisiko? Onko meillä keski-ikäisillä mitään mahdollisuuksia noin ylipäänsä?  Sitä olen blogini kautta selvittämässä.

Keski-ikä on tila joka vain tapahtuu, hiipii salakavalaa kuin uni. Huomaat täyttäväsi lomakkeita ja ikää kysyttäessä, et tiedä mitä vastata. Minähän juuri olin 30-vuotias, nyt joudun täyttämään rastin kohtaan 40+ tai mikä omituisinta 45-50. 

Huomaat valokuvista, että vain hymyillessä näytät vähemmän väsyneeltä, että nenäsi on kasvanut satuja kertovan Pinokkion lailla, että hiuksistasi koostuva ponihäntä on vain ohut siima,  nappi 
kiristää
navan kohdalta  ja kengän kokokin on kasvanut yhdellä, koska sinulle on kasvanut LIIKAVARPAAT!

Paino ei putoa, vaikka söisit vain pillillä imutettavia ruokia, vaikka rehkisit kuinka urheiluareenoilla! Kuulostaako tutulta? Toki meitä keski-ikäisiäkin on nuorekkaita versioita, kauniita, sorjia, ihot ihanaisen persikkaisia. Tämä blogi kertookin vain tämän keski-ikäisen seikkailuista keski-ikäisyyden viidakoissa. Ketään loukkaamatta, nuoria, vanhoja, keski-ikäisiä, sillä mikä ei ole takana, on vielä edessä.