tiistai 25. marraskuuta 2014

Lapset blogissa, missä menee raja?

Tämä kuva on mielestäni ok. 
No niin löysin taas todella mielenkiintoisen blogin tai no oikeastaan kyseinen bloggari löysi minut, mikä on aivan mahtavaa ja olen kovin otettu.  Niinpä menin kurkkimaan hänen blogiaan ja löysin mielenkiintoisen postauksen "Rahastanko lapsillani, ajatuksia blogin kaupallisuudesta" ja tietenkin oikein kuumottaa ja haluan työntää lusikkani tähän soppaan tai harhailla hieman sen tiimoilla. 

Hirmu hyvä eettinen kysymys, enkä lähde ketään tuomitsemaan. On jokaisen perheen oma asia, miten lähestyy tätä arkaa näkökulmaa. Kuitenkin viime kädessä vanhemmilla on vastuu, lapsi ei voi itse päättää tälläisiä asioita, lapsi on jopa vietävissä. 

Tämäkin on vallan ok, vaikka voi tämä lastani isompana hävettää...


Dilemma on hyvin monisäikeinen, eli otetaan vaikka blogit joissa on lapsen sairaus esiteltynä. Kyseinen blogi herättää varmasti paljon aitoja lukijoita, mutta myös paljon uteliaisuutta, negatiivisia urkkijoitakin saattaa löytää paikalle. Toisaalta tälläiset blogit toimivat loistavina vertaistukina vanhemmille joiden lapsilla on sairaus, joten voiko kyseisiä blogeja tuomita, ei todellakaan voi. Lisäksi sairaan lapsen vanhemmat saavat blogin kautta varmasti lukijoilta paljon voimavaroja ja myös purkaa tuntojaan blogin muodossa. 

Mutta kuitenkin netti ja blogit ovat lapsen kengissä, kuka tietää miten lapsen elämän tai sairauden kuvaaminen vaikuttaa lapseen tulevaisuudessa? Varmuutta tästä ei ole kenelläkään ja voisin uumoilla, että joihinkin "nettilapsiin" vaikuttaa positiivisesti ja joihinkin taas ei. Tässä kaivataankin vahvaa vanhemmuutta ja tuntosarvia miten alttiiksi lapsensa heittää netin armoille ja miten tukea matkalla, jos lapsi virtuaalisesta maailmasta ärtyy tai suuttuu tai altistuu jopa jollekin isommalle "pahalle". Kaikkeen kannattaa siten etukäteen varautua ja miettiä mitä jos, ennen kuin painaa "julkaise" nappulaa. Tulee kuitenkin muistaa, että lapsemme ovat jo nettilapsia, halusimmepa tai emme, tämän päivän maailma on erilainen, kuin oma lapsuutemme.


Tämän tyyliset kuvat ovat mielestäni ihan ok. Mutta toki lapseni voivat olla isompana täysin eri mieltä.


"Rahastanko lapsillani" kysymyksellä tarkoitetaan varmasti paljon muuta, kuin mihin mieleni nyt syventyi. Sydänlapsen äitinä,  nämä postauksessani sivuamat seikat päällimmäisenä korventavat mieltäni. Omat rajani menevät vahvasti siinä, etten lapseni sairaalakuvia/leikkausarpea, kasvoja, että juuri hän on sydänlapsi julkaise edes sydänlasten sivuille.  Sydänvika on lapsen henkilökohtainen asia ja tulevaisuudessa hän saa valita itse miten ja kenelle hän asiansa kertoo. Ja sitten tulee se MUTTA, on myös tärkeä tiedostaa ja iskostaa lapseen, että asiassa ei ole mitään hävettävää ja aina on myös se vertaistuellinen seikka.  

Oman lapsen leikkauskuvat näytetty vain ydinperheelle, kuvat ovat henkilökohtaisia ja ne otettiin lasta itseään varten ja muita perheemme lapsia varten, jotta he ymmärtäisivät mistä on kysymys. 

Tuppaan sanoa "paha silmä", en haluaisi kenenkään pahan silmän katselevan lapseni kuvia, joissa lastani koskee ja on kipuja. Kuvat voidaan myös varastaa, niitä voidaan hyväksi käyttää mihin ikinä tarkoitusperään mieli keksiikään. Tässä menee siten oma raja. Mutta jokaisen perheen rajat ovat ne omat ja tuomitseminen on suurinta pikkusieluisuutta. Rohkeat ihmiset muuttavat tätä maailmaa ja mielikuvia ja toimivat esimerkkeinä ja tukena. Mutta minä henkilökohtaisesti en halua toimia niin, vaan haluan suojella lastani myös niiltä "pahoilta silmiltä", koska valitettavasti niitäkin löytyy aivan liikaa. 

"Never say Never" sopii yleismaailmallisesti lisätä tähän, vannon ettette sydänkuvia tule koskaan näkemään, mutta nuo muut vannomiset....
Vannoin etten esittele kotiani joitain kuvia on ollut, en kerro lapseni sydänviasta edes, tunteiden puuskassa tuli kerrottua, en koskaan laita mieheni kuvia, nyt on esiintynyt aurinkolasit päässä reissukuvissa.

Vannoin etten laita lasteni kuvia ja tulikin kiva yhteistyöjuttu Villervallan kanssa ja heti laitoin, olenko itsepetturi, huono vanhempi vai mikä? Uskon omaan vanhemmuuteni ja myös muiden bloggareiden, joten toteaisin nyt lopuksi löyhästi, antaa jokaisen perheen tehdä juttunsa omalla tyylillään, kovin monenlainen vanhemmuus on erinomaista ja itse olen kaikkea muuta kuin täydellinen äiti. Joten jos hyvällä maulla tehdään iloisia juttuja ja lapsikin iloisesti mukana, niin vastaus on kyllä, miksi ei, kunhan muistetaan se seikka, että netissä jutut elää ikuisesti. 

Ympäri pyöreiden mietteiden äärellä, mutta kun keski-ikäiseksi ehtii, maailma ei ole enää lainkaan mustavalkoinen. :) 

Ja erittäin mielenkiintoiseen blogiin Uraäidin ruuhkavuodet löydät tästä linkistä KLIK


p.s. bikinikuvia en myöskään laita, enkä yläosattomia kuvia lapsistani, maailmassa on hyvää, mutta valitettavasti niin paljon pahaa...

Tästä on jo tovi, minun rakkaat. <3


20 kommenttia:

  1. Hirmu hyvää pohdintaa, erityisesti tämä kohta postauksessasi kolahti: "Kuvat voidaan myös varastaa, niitä voidaan hyväksi käyttää mihin ikinä tarkoitusperään mieli keksiikään. Tässä menee siten oma raja. Mutta jokaisen perheen rajat ovat ne omat ja tuomitseminen on suurinta pikkusieluisuutta... Antaa jokaisen perheen tehdä juttunsa omalla tyylillään, kovin monenlainen vanhemmuus on erinomaista."
    Itse otin ehkä aika jyrkästikin kantaa asiaan, toivottavasti en loukannut ketään. En osannut ilmaista itseäni yhtä suvaitsevaisesti kuin sinä tässä asiassa: viime kädessä jokainen ratkaisu kuuluu perheelle itselleen, eikä tässä asiassa ole olemassa oikeita tai vääriä ratkaisuja tai huonoja ja hyviä äitejä, some ja erityisesti blogit kun ovat edelleen niin tuore ilmiö.
    Kiitos blogini maininnasta - pysytään yhteydessä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kyllä lainkaan kokenut, että olisit loukannut, en lainkaan. :) Mielestäni olet aivan oikeassa ja itsekin taistelen näiden periaatteiden kanssa. Ehdottomasti parempi olla varovainen. Ja nyt tyttäreni näki tämän postauksen kuvat ja naurahteli, et kai äiti laittanut tuollaisia meistä. Onneks nauroi, mutta silti ei siis tykännyt. Tätä ajan takaa ja niin mielestäni sinäkin. Ei lapsilla, eritoten pienillä ole sananvaltaa asiassa. Tämä on aivan uusi alue. Mieluiten varoisin, enkä laittaisi mitään kuvia. Miksi laitoin nämäkin kuvat, sitä täällä pohdin ja asian kanssa painin. Mikä on oikein ja mikä väärin?

      Luulen ettei kenellekään ole tähän oikeita vastauksia, mutta jos jokin on oikea vastaus ja mieltä askarruttaa nämä asiat, eikä tunnu hyvältä, parempi on olla laittamatta yhtään kuvia. Varmimman kautta.

      Pahinta tässä on, että 10-vuotias tyttäreni on instagramissa, no hänen profiiliaan tarkkailen, mutta hän on jo "nettilapsi". Niin paljon enemmän uhkia ja myös tietotulvaa on tämän päivän lapsilla.

      Ja nyt et itseäsi soimaa ollenkaan ja toivottavasti minä en tuolla "pikkusieluisutta" sanalla loukannut sinua? Hyvät perustelut ovat paremmat kuin tuomitseminen suoralta kädeltä, puen sen mieluiten näin. Aika jyrkkä tuo sana "pikkusieluisuus", nyt se taasen harmittaa minua.

      Ollaan yhteyksissä ja kiitos, että sain löytää upean blogisi, minä tykkään. :)

      Poista
  2. Aihe on tosi vaikea ja kuten totesit et ikinä tee sitä, et ikinä tee tätä ja kuitenkin sen tekee. Olin itse päättänyt olla laittamatta lapsista kuvia ja kas kun niitä nyt on ollut muutamat postaukset.
    Hyvän tekstin olit kirjoittanut ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marika just jetsulleen näin se on itsellänikin mennyt. Ja mielestäni bikinikuvat ja yläosaton kesäkuvatkin ovat vain viehättäviä, mutta en kyllä halua, että kukaan namusetä niitä katselee.

      Eli olen muutaman pienen periaatteeni jo rikkonut, mutta esim.teho-osasto kuvia tiedän, että ne eivät päädy koskaan minnekään. Näitä muita hapuilen, esim.miksi olen ollut niin jyrkkä aiemmin kotini esittelyssä. Mikä siinä nyt on, no ei niin mikään. Ihanaa katsella kotien kuvia. Kai tässäkin homma perustui pelkoihin, että siellä anonyymit sitten tarkkailevat ja arvostelevat kotiamme, joka on meille tärkeä ja meidän näköinen. Lasten kanssa kannattaa olla luonnollisesti varovaisempi.

      Huomasin kun tätä kirjoitin, en saanut valmista vastausta kurottua sisältäni. Maailma on muuttunut, niin se vain on ja muuttuu vielä enemmän. :) Ja täytyy itse jotenkin pysyä perässä, suojella lapsia, mutta antaa myös siipien kantaa. :)

      Kiitos Marika ihanasta kommentista. Eli vannomatta paras. :)

      Poista
  3. Minusta aina voi julkaista kauniin esteettisen kuvan, mutta vitsikuvat, potalla istumiset yms on syytä pitää visusti omissa varastoissa.
    En oikein pidä kuvista, joissa on joku hämärrys silmien (tai pyllyn ;)) päällä, mieluummin sitten kuva sellaisesta kuvakulmasta, jossa tunnistaminen ei ole niin helppoa.
    Ehkä tuo namusetien pelko on vähän liiallistakin. Yhteen aikaan kouluista oli koulun sivuilla luokkakuvat ja opettajien ryhmäkuva. Ne olivat ihan hyödyllisiä, saattoi katsoa lapsen koulukavereita ja opetella tunnistamaan luokanvalvojan. No, nykyään ei enää julkaista, koska tuli sääntö, että jos yksi ei halua, niin se on siinä. Ei ne pedofiilit varmaan luokkakuvista niin kauheasti innostuisi. Eiköhän heillä ole muunlaista kuvatarjontaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta kiitos mukavasta kommentista. :) Niin samoilla linjoilla menee ajatukset, eli näissä se minun rajakin menee. Mutta toki minua piinaa pieni itsesyytös, sanoisiko lapsi ei jos ymmärtäisi paremmin? Isona sanoisiko ei jne... Lapsuuteni olen asunnut Helsingin keskustassa ja voin kertoa, että puskissa vilisi kaikenlaista itsensä paljastelijaa ja namusetäkin seurasi mm.matkalla kirjastoon puhuen rivoja. Eli kyllä lapset näihin törmää valitettavasti jossain kohti elämää, kuten itsekin. Mutta en kyllä halua laittaa lapsista yläosaton kuvia, jottei joku pahalainen niitä kaappaa ja käytä hyödykseen.

      Luokkakuvahommassa mennään jo sillä tasolla, että kielletään vaan kaikki. Ei saa lapset enää karkkipussiakaan synttäreinä viedä kouluun. Voipi olla että sekin on hyvä ja tätä aikaa, mutta 1968-luvulla syntynyt, ei tätä kaiken rajoittamista kyllä ihan allekirjoita. :)

      Poista
  4. Kyllähän lasten kuvia näkee, mutta omasta mielestäni raja menee siinä, ettei nakukuvia julkaista, vaikka kuinka normaali tilanne olisikin vaikkapa uimarannalla tai kylpyhetkessä. Tokihan on kiva, jos lupa on lapselta itseltäänkin, että ei sitten yllätyksenä tule tenavalle, että "Mutsis pisti sut nettiin". Mun blogissa ei ole omaa kuvaani, eikä tule lapsenikaan kuvia. Kasvottomuus on mulla se mun juttuni. Sekin on oma valintani. Onko kissani kuvan näyttäminen väärin? Jaa-a...
    Nämä asiat ovat hyvin häilyviä, mitä kukin pitää sopivana ja mitä sopimattomana. Olen törmännyt omasta mielestäni ns. ei tälläisia kuvia nettiin-kuviinkin. Just niitä ilman vaatteita kuvia mammablogissa. Hänelle se oli taas sopiva kuva julkaista. Entä ne "pahat sedät ja tädit" jotka saattavat myös nähdä ne kuvat...?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viltsu sinulla on selkeä linja ja se on todella hyvä sellainen. Minullahan homma on suorastaan karannut käsistä, kun kaiken maailman meikitön nassuakin täällä jo esittelen. Mutta ei haittaa, jos joku minua tölvii, mutta lapsia halua suojella. Olen kyllä kuullut, että perhebloggaajat ovat saaneet jopa lapsia kohtaan haukkuja "onpa ruma lapsi" tyyliin. Ja faktahan se on, että kun minäkin tänne oman lapseni kuvan laitan, sellaiseen tulee varautua. Mutta kyllä se mieltä järkyttää sitten suuresti, huomattavasti enemmän kuin jos minua haukuttaisiin ja ei sekään totisesti tuntuisi kivalta.

      Tyttärenihän halusi tehdä kepparivideon ja sehän pyörii youtubessa ja voi kuinka raakoja lapset, ovat. Tulee paljon kehuja, mutta julmia haukkuja Ja kyseessä vain viaton keppihevosvideo. Sellainen on maailma jo pienestä pitäen, hyvää ja pahaa. Siihen tulee varautua, lapsia tulee valistaa ja suojella. <3

      Poista
  5. Hyvä postaus ja mielenkiintoista keskustelua herättänytkin! Itsekin olen tätä paljon pohtinut jo etukäteen näin raskauden aikana. Nyt vielä ajattelen, etten halua tulevaisuudessa laittaa blogiini kuvia, joissa näkyisivät lapseni kasvot. En ainakaan hänen mielipidettään kysymättä. Ajattelin kylläkin ennen blogin perustamista, etten haluaisi koskaan kirjoittaa blogia, jossa julkaisisin tunnistettavia kuvia itsestäni saati sitten kasvavasta mahasta, mutta ne päätökset onkin jo moneen kertaan rikottu :D

    Toisaalta taas tykkään eniten seurailla blogeja, joissa kirjoittaja uskaltaa julkaista kuvia itsestään ja lapsistaan avoimesti (lähinnä tosin seuraan käsityöblogeja, joissa aiheet eivät yleensä ole kovin arkaluontoisia..). Tuohan se postauksiin oman lisänsä ja tunteen, että pääsee lähemmäksi kirjoittajan ajatuksia ja arkea, jos hän uskaltaa näyttäytyä omana itsenään. Ymmärrän kuitenkin, että jotkut päättävät toisin ja joihinkin aiheisiin tietysti sopii paremmin anonyymi lähestymistapa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Johanna Maria, niinpä hirmuisen vaikeaa. Toivon kuitenkin oman itseni kohdalla, etten sorru selittelyihin, koska ne kaikki muutkin julkaisee jne. Vaan että tietoisesti tiedän mitä teen ja se on myös valintakysymys viime kädessä. Niin kauan kuin sinua vähääkään askarruttaa, toimi vaistojesi mukaan, niin varmasti on hyvä olo.

      Minullehan iskee aina henkinen krapula kun postaan jotain jo ihan pinnallista saatikka jotain isompaa. Eli jotenkin sitä kuitenkin on sisimmissään sellainen privaatti persoona, joka riitelee tämän blogipersoonan kanssa. :)

      Nyt puntaroin jo näitäkin kuvia, onko nukkuvan lapsen kuva sopivaa. Toisaalta kuva on niin söpö, kisummekin siinä nukkuu, joten voiko kuvassa olla mitään väärää. Asian ydin on, missä on lapsen itsemääräämisoikeus? Sitä ei ole, mutta voi hyvin olla että tälläisiä eettisiä pulmia ei edes puntaroida 20-vuoden päästä vaan nämä tulevaisuuden nettilapset ovat kaikki netissä, vauvasta alkaen.. En tiedä... Ristiriitaisia tunteita, ihan ok muilla ja nimenomaan tykkään lukea perheblogeja joissa sitten on kasvotkin, mutta toisaalta ymmärrän enemmän kuin hyvin, ettei kasvoja laiteta esille. <3 Tulikohan tästä mitään tolkkua. :)

      Kauniita unia. <3

      Poista
  6. Heippa! Kiitos vierailusta blogissani! Tässäpä mielenkiintoinen aihe. Valitsin itselleni anonyymin tavan bloggailla, haluan vapauden purkaa pahaa oloa elämästä ja kohtaamisista. Ja siis myös hyviä juttuja! Joitain kuvia olen matkan varrella laittanut kasvoista, mutta muuten ei. Toisaalta olisi mukava julkaista koko perheen kuvioita, mutta päädyin tähän. Ja koululaiset (04 ja 07) eivät anna kuviaan julkaistavan enää..

    Kiva blogi sulla, jään lukijaksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Elsa-Aalia, mahtavaa, että löysit myös tänne, ilahduin kovasti. <3 Ymmärrän paremmin kuin hyvin anonyymin tavan blogata, ymmärrän myös sen toisenkin ja minua repii ja riepoo asian ristiriita. :) Anonyyminä voi vapautuneemmin blogata ja blogi voi olla erilainen. Kun antaa kasvot ja lastensa kasvot, täytyy olla luonnollisesti tarkempi. Välillä mietin, että olisi mahtavaa blogata mitä sylki suuhun tuo, mutta toki tulee olla diplomaattinen toisia kohtaan ja ilkeyttä en hyväksy vaan taas jauhan tätä mottoa mutta, "anna hyvän kiertää", on se juttu.

      En lähde tuomitsemaan ja mielipiteeni ovat henkilökohtaisia ja myös niitä henkilökohtaisia mielipiteitä olen mennyt itse rikkomaan. :) Sydänjutuista, ei koskaan pitänyt kertoa. Kun oli Lastenklinikkapäivän aika lokakuussa, olin vain niin herkillä, että tunnemyrskyssä tuli postattua ja oikeastaan erään toisen aivan mahtavan naisen blogin innoittaman Bikken pilttuu on tämä blogi. :)

      Meillä koululaiset -04 ja -06 ja kaksi jo täysikäistä lasta. Sitä mietinkin tässä, aikuisilta lapsilta kysyisin luvan, mutta näiltä pienimmiltä en, piilekö siinä juuri tekemäni vääryys?

      Kauniita unia ja kiitos, että tulit ja jäit. Hyvillä mielin. <3

      Poista
  7. Itse olen aina kysynyt mein pojilta lupaa, että saanko julkaista "tämän tai tämän kuvan". Yleensä en ole sitä lupaa saanut, joten olen pitänyt perheeni (lähes tulkoon) sivussa blogimaailmasta... jutut kertoo minusta itsestä ja mun touhuiluista. Synttäreistä ja muista juhlista oon maininnut ja joskus jopa jonkun kuvanki oon saanut laittaa :)
    Mutta näin mennään meillä ja hienosti ja hallitusti sullakin rajat menee... oikein ihanaa viikkoa ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tänään laitoin tähän postaukseen kuvat kysymättä lupaa, mutta näytin ne tytöille, joten hyväksynnän sain. Mutta silti koen ettei lapset voi ymmärtää seikkoja, joihin asiat voivat johtaa, eivätkä pysty loppujen lopuksi meidän pienet tytöt antamaan lupaa. Mutta hieman kun kasvavat, on lupa helpompi kysyä ja tietää, että he jo ymmärtävät asian syvyyden.

      Hirmuisen vaikea asia ja myös se seikka, kenties tulevaisuudessa ei edes mietitä tälläisiä eettisiä ongelmia vaan nettilastemme lapset ovat kaikki netissä. Me elämme tässä murrosten aikaa, meidän lapsuus oli niin erilainen ja siksi tämä herättää hyvin ristiriitaisia tunteita kaikkinensa. Minusta perheblogit ovat todellakin ok ja niitä on kiva lukea, mutta ymmärrän paremmin kuin hyvin, ettei kaikki halua perhettään jakaa ja samalla altistaa mahdollisesti netin negatiivisille lieveilmiöille. Eivät kaikki halua täällä olla, tosin en voinut vielä pari vuotta sitten kuvitella itsekään olevani ja nyt täällä heilutaan. :)

      Ihmeellinen on maailma ja ihmeellinen on omatunto ja omantunnon ristiriidat. <3

      Kauniita unia ihana Marru. <3

      Poista
  8. Tää on Tiian niin hyvä aihe että. Vaikea kysymys, itsekin olen montaa mieltä asiasta ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, olen kovin montaa mieltä tai oikeastaan kahta eri mieltä ja niiden kahden mielipiteen takana lukuisia erilaisia tuntemuksia...

      Kauniita unia Me Like. <3

      Poista
  9. ♥ hankala aihe...luulisin että maalaisjärki on paras tässäkin, sillä kyllähän lasten kuvia näkee mm. mainoksissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hankala aihe, mutta totta sinun sanat. Ei sitä omassa lapsuudessa näin möyhätty, lapsimalleja, telkkarissa esiintyviä, sehän oli ylpeyden aihe. Nyt on tietenkin netin vaarat ja kuvat varastettavissa, niin siinä se vaara piilee eli että on tarkkana minkälaisia kuvia nettiin laittaa. :)

      Ihanaa päivää. <3

      Poista
  10. Mä olen ottanut tähän ihan eiei-kannan, ei siis kasvokuvia lapsesta. Että hän saisi kasvaa rauhassa, nettiin laitetut jutut voi aina kaivaa esiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja sulla on hyvä periaate. :) Ja minäkin tätä asiaa aina vaan puntaroin. :) Ja mietin välillä, että otan lasten kuvat pois... Ja niin saattaa joku kerta käydäkin. Otat kyllä todella taidolla kuvat ja kuvista saa elämänmakuisen otteen ja ihan ilman, että kasvot näkyy. Eli ei niitä kasvoja tarvita, kun jutun osaa. :) Ihanaa päivää sinulle ihana Katja. <3

      Poista