perjantai 10. lokakuuta 2014

Roosa nauha-päivä, perheemme Sydänlapsi ja Lumene ripsariarvonnan voittaja.

Tänään oli tarkoitus Tolutella eli kertoa teille kuinka Tolu on siivonnut, niin astiat, prillit kuin lattiatkin. Lisäksi piti näyttää järkyn pääni raidoitus, koskaan juurikasvu ei ole ollut niin retuperällä, että voidaan jo miltei puhua raidallisista latvoista eli oliko se nyt Myyrä look? Eräs tänään lukemani postaus sai laput jälleen kerran silmiltä pois hetkellisesti, miten pinnallisia ovat omat murheet. Vyötärörenkku, mahdollinen parta, lippaluomet, kapeneva ylähuuli. Kaikki aivan merkityksetöntä tuskailua.

Roosa nauha päivä. Halusin teemaan suomalaiset tuotteet. Kaikki tuotteet hankittu itse. ;)

Bikken pilttuun blogipostaus pysäytti ja asetti mielen muille kanaville. Bikke postasi niin rohkean vedon omassa blogissaan, että olen aivan häikäistynyt ja ihmeissäni. Kun ihminen käy suurta taistelua läpi, muuttuu rohkeaksi, eikä välitä samalla lailla enää mitä muut ihmiset ajattelee. Kaikki turha on merkityksetöntä ja vain tärkeillä asioilla on merkitystä. Tunnen itseni jorinoineni tänään tyhmäksi ja pinnalliseksi ja ainakin tämän päivän ajan, otan pääni pois valtaisasta pepustani ja ajattelen muita, joilla on suurempia huolia.






Tänään suosin pinkkejä asioita ja suomalaisia. Ymmärtääkseni Tessa Kiros on puoliksi suomalainen. <3

Tähän lainaan tällä hetkellä lukemastani kirjasta Einstein-koodi pysäyttävän tekstin kuolevan isän ja pojan välillä.

Minä ymmärrän, Tomas vastasi. Isä pudisti päätään. Et sinä ymmärrä. Hän pisti vihdoin lusikan suuhunsa. Me elämme kuin elämä olisi ikuista ja kuolema olisi jotakin joka tapahtuu vain muille ja joka odottaa meitä itseämme vasta pitkän ajan kuluttua. Niin kaukana ettei meidän edes tarvitse ajatella sitä. Kuolema on meille vain abstrakti asia. Siinä välissä minä mietin luentojani ja tutkimuksiani, äitisi miettii kirkkoasioita ja ihmisiä, joiden hän näkee kärsivän uutisissa tai tv-sarjoissa, ja sinä mietit palkkaasi, vaimoasi jota sinulla ei enää ole, papyryksia, hautapatsaita ja muita merkityksettömiä jäänteitä.

Ihmiset kulkevat läpi elämänsä kuin unennäkijät ja huolehtivat merkityksettömistä asioista. Miten saisivat rahaa ja kuuluisuutta, kadehtivat toisiaan ja vehkeilevät sellaisten asioiden vuoksi, jotka eivät maksa vaivaa. Elävät tarkoituksetonta elämää. He vain nukkuvat, syövät ja keksivät ongelmia, joilla vaivata itseään. Pitävät etusijalla turhia lisukkeita ja unohtavat tärkeät asiat.. Mutta kuolema ei ole abstrakti asia. Tosiasiassa se on tuossa ihan nurkan takana. Me kuljemme elämämme läpi mukavasti unta nähden. Jonakin päivänä sitten tulee lääkäri, joka sanoo, te saatatte kuolla. Sillä hetkellä painajainen yhtäkkiä muuttuu sietämättömäksi ja me heräämme.


Einstein-koodi blogiyhteistyö Minervakustannus.

 Klik   http://www.minervakustannus.fi/kirjat/kirja.php?kirja=946


Me olemme perheenä heränneet, sydänlapsemme pallolaajennuksen ja avosydänleikkauksen tuloksia odotellessa, teholla pieni käsi kädessä. <3 <3 Silti toivon ettei kenenkään tarvitsisi herätä painajaiseen. Jokainen meistä on ansainnut hyvän elämän, vaikka se tarkoittaisi välillä tiettyjen faktojenkin kieltämistä.

Tänään lähetän voimia kaikille taistelijoille ja kanssasisarille ja myös meille, koska maanantaina on Lastenklinikalla kontrollipäivä. <3 

Ja Heli Heinonen jee olet onnellinen LUMENE ripsivärin voittaja. Sinulle on lähetetty asiasta sähköpostia. 

28 kommenttia:

  1. Sanaton.
    Lähetän enkeleitä elämäänne ja hengessä mukana maanatiana!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kats kirjoitusvirhe paholainen..liikutuksesta..

      Poista
    2. Bikke, sun postaus, tää oma postaus, sun lukijaksi liittyminen ja kommentit. No joudun turvautumaan vessapaperirullaan, kun ei sellaisia fiiniyksiä ole, kuin Nessut. ;)

      Kiitos. <3

      Poista
  2. Saman vaikutuksen teki Bikken tämänpäiväinen rohke, aito ja samalla krtaa niin raadollinen, mutta positiivinen veto minuunkin. Tunnen oloni ihan nollaksi just nyt. Ja ihan samat ajatukset jaan, joista kirjoitit. On tää ihmeellistä tää ihmisen elämä. Että ei ny si muuta kuin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annukka, kyllä oikein vavisutti ja pysäytti. En pysty oikein mihinkään. Jäin jumiin tähän tunteeseen. Ihan nollaolo, siis totaalinolla, oikea kynnysmattofiilis... Maton alle piiloon vaan.

      Kuitenkin halauksia täältä ja parempaa viikonloppua <3

      Tiia

      Poista
  3. Tämä päivä on ollut koskettava monella tapaa. Eikä suinkaan vähiten täällä. Lämmin halaus <3

    Ja Bikke on rautaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on, häkellytävä supermimmi. Veti kyllä nöyräksi.
      Kyllä sinunkin tämän päiväinen postaus veti aivan vereslihalle. Rautainen mimmi olet sinä myös. <3

      Halauksia sinulle täältä. <3

      Tiia

      Poista
  4. <3 kaikille joita pinkkinauha keräys koskettaa <3 <3 Maanantaille, Tiia ja Sydänlapsi <3 ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 ihana happy hippo <3 sinä osaat koskettaa ja aina ajatella kauniisti.. <3 Kiitos ihana. <3 Maanantai menee varmasti hyvin, toinen on niin elinvoimainen ja energinen, rutiinilla mennään. Ja toivotaan ettei koskaan enää leikkauspöydälle joudu. <3

      Kaunista viikonloppua.

      Tiia

      Poista
  5. ♥♥♥♥ voimia ja rakkautta♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 <3 <3 mahtava olet, lämpö tuntuu täällä asti. <3 Meillä tilanne kuitenkin hyvä, leikkauksella saatiin korjattua paljon ja miltei kaikki.. <3 Aina mietin tyttäreni huonekaveriakin, jonka tila oli huomattavasti pahempi. Olen kiitollinen. <3

      Lämpimiä ajatuksia ja sydämiä satelee täältä. <3

      Tiia

      Poista
  6. Iso halaus ja onnea maanantaille! ♥ ♥ ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti ihana. <3 Ja hyvin se menee, sen näkee muksusta Energiaa piisaa. <3 Onneksi on lääketiede :)

      Ihanaa viikonloppua toivottelee Tiia

      Poista
  7. Vastaukset
    1. <3 kiitos kaunis <3 Kaikki kyllä aivan hyvin eli kyseessä vain kontrolli. :) Koettu silti on ja kontrollit nostavat aina kaikki tunteet pintaan. <3

      Ihanaa viikonloppua sinulle toivottelee Tiia

      Poista
  8. Tuli taas tuoreena mieleen kun serkullani ja parhaalla ystävälläni todettiin rintasyöpä 34 vuotiaana. Siitä alkoi pitkä hoitojen sarja. Samana vuonna menetin kolme lähiomaista. Silloin kyllä elämä näytti raadollisuutensa. Koko vuosi tuntui menevän ihan sumussa. Muistan vielä kuinka raskaimpina aikoina ärsyynnyin television ripsiväri ja meikkivoide mainoksille. Miten saat ripsesi näyttämään tuuheammilta ja pidemmiltä... Meikkivoide joka sulautuu täydellisesti ihoosi..
    Koko maailma tuntui niin pintaliidon päälle rakennetulta.
    Mutta niin sitä vain siitäkin vuodesta päästiin yli.
    Voimia teidän perheelle ja halaukset. Yhdessä te selviätte toisianne tukien.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paula, kiitos kun jaoit surulliset muistosi täällä. Surusi on kyllä ollut sanoin kuvaamattoman suuri ja nuoren ihmisen menehtyminen on aina niin väärin. Menetit vielä kolme lähiomaista yhden vuoden aikana. Niin suuri suru vie kaikkien vain tärkeimpien asioiden äärelle ja kaikki muu höttö tuntuu niin pinnalliselta ja turhalta. Voi esimerkiksi sisällä kiehua, jos joku selittää paino-ongelmista tai huonosta hiuspäivästä, kun itse koittaa selvitä tuskasta.

      Elämä tuppaa vaan olemaan sellainen, että jokaiselle tulee jossain kohti kohtuuttomia vaikeuksia. Ei taida täältä kukaan selvitä ilman ja ilman suuria suruja.

      Selvisit isoista murheista varmasti entistä vahvempana. Olen ainakin meillä huomannut, että vaikka tulisi isoja murheita, ei mikään hätkäytä kuin terveysongelmat tai kun lapsi sairastaa.

      Meidän tytöllä kuitenkin vain lievä/keskivaikea sydänvika, saa urheilla ja saa äidiksikin tulla. :) Monella on asiat huonommin ja tuonne sydänliittoon kuulun ja lehtikin sieltä tulee. Aina välillä saa lukea surullisia uutisia ja saa olla kiitollinen, että meillä on asiat näin hyvin.

      Yhdessä on selvitty ja vahvana. <3 Kuten sinä siellä. <3

      Kaunista viikonloppua.

      Tiia

      Poista
  9. Vastaukset
    1. <3 Kiitos ihana. <3 Kyllä vaan enkelit ovat hyvin meitä kannattaneet.. <3

      Poista
  10. Tiia, halit, että lapsella on hyvin♥
    Kirosin kirjat ovat ihania!

    Nyt lähden lukemaan Bikkeä, kiitos.

    Luin sen Da Vinci-kkodin pakotettuna (Bessu!) ja pidin paljon.

    Sunnuntaiehtoon rauhaa♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena ihana. Da Vinci koodi oli hyvä, mutta kun luin Da Vinci koodin jälkeen Tom Egelandin Ympyrän Bazar kustannus, riepoi, koska Egelandin kirja julkaistiin jo 2v ennen Da Vinci koodia. Hitsi vieköön miltei samanlaiset paitsi Egelandin Ympyrän pää oli parempi. Norjalainen kirjailija kyseessä.

      Kauniita unia. 💗

      Tiia

      Poista
    2. Tosiaan Ympyrän pää oli tuo norjalainen kirja. :)

      Poista
  11. Tiia- ystäväin! Jatkan tästä. Tuo Bikken tarina on koskettava. Minun lapsuudenystäväni käy samanlaista polkua, vain erilaisia puita kasvaa hänen polkunsa varrella. Ystävälläni todettiin alkukesästä haimasyöpä. Ja hänen taivaltaan olen läheltä seurannut. Pienesti siitä blogissani kerroin. Toivottavasti pienellä sydänlapsellasi on kaikki hyvin. Jatkan katsomaan ja myös Bikken blogia,
    Lämpimiä ajatuksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Tuulia ihana <3

      Sydänlapsella on kaikki ennallaan, ei mitään muutoksia sitten leikkauksen, josta on 8-vuotta. Kirurgi meille sanoi, kun korjasi pienen sydämen reiät ja läpän, läpästä>joskus tapahtuu ihme, voi kestää päivän, viikon tai vuoden. Meillä kestänyt 8-vuotta suuri ihme siis tapahtui. <3

      Juttelin tänään 93-vuotiaan mummini kanssa, sisarukset kuolleet, ystävät kuolleet, vaari kuollut. Sekin on raskasta vaikka saa hienon pitkän elämän, kun on yksin ja ystäviä saa kaihota ja muistella, olkapäitä, joiden kanssa naurettiin, jaettiin murheet. Olen surullinen puolestasi, että ystävilläsi on näin... Aina en ymmärrä elon polkuja, mikä on sattumaa, mikä tarkoitettu, miksi ikäviä asioita tapahtuu hyville ihmisille.

      Sinulle toivon voimaa ystävien tukemiseen ja omaan myötäelämiseen, jaksamiseen ja suruun. <3

      Halauksin Tiia

      Poista
  12. Ihanaa kuultavaa pikkuisesi puolesta. Niitä ihmeitä tapahtuu!
    Elämän polut ovat tosiaan yllätyksellisiä.
    Mummisi on 93-vuotias, hänellä on takana pitkä elämä. Kun oman ikäpolven ihmiset ovat jo kuolleet, elämä varmasti tuntuu surulliselta. Eiole ketään, joka niitä oman ajan muistoja jakaisi.
    Kiitos kauniista sanoistasi, ihana Tiia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämä on välillä ihmeitä täynnä, välillä tulvillaan surua.

      Kiitos Sinulle ihana, lämmin ja sydämellinen Tuulia ystäväin. :)

      Auringon säteitä päivääsi.

      Tiia

      Poista