torstai 2. lokakuuta 2014

Ahdistusta hotellihuoneessa.

Ahdistusta hotellihuoneessa saattaa olla monen laukaisevan tekijän tulos. Suurimman painon annan kuitenkin sille, että nyt ja täällä on tilaa ajatella. On vain minä itse, kun ystäväni painaa pitkää päivää työn merkeissä.

Sellainen minä itse kohtaaminen ei ole aina niin sööttiä. Vaan heräsin aamulla ahdistuksen vallassa. Luulen että koko itsetutkiskelun tai kenties itsesäälin aloitti tiistain lääkärissäkäynti. Vaaka näytti kirottuja lukemia, 4kg lisää. The only way is up, pätee visusti tähän. Käyrä on ollut noususuhdanteessa jo pitkään. Onhan se hauskaa reteästi päivitellä tännekin valtaisista suklaakasoista tai irvailla ja naureskella itselleni ja kadonneelle vyötärölle.

Mutta tänään ei kuulkaas naurata. Eilen istuin aamupalalla velourpöksyissä ja vieressä istui selvästi ammatillisesti tärkeitä ihmisiä. He etsivät sanomalehdistä juttuja heistä ja yksi heistä suorastaan viljellen briljeerasi englanninkielisillä sivistyssanoilla ja minulle tuli suorastaan syrjäytynyt olotila. Ja ne velourpöksyt toimivat suorastaan huutomerkkinä surkuhupaisuudestani jakkupukuisten määrätietoisten uraohjusten vieressä. Jotenkin minä henkisesti vajosin...

Kuulin vielä kautta rantain, että eräs tuttu sanonut minusta, mitä täällä netissä pyörin ja häärää piperrän turhanpäiväisen blogin parissa.

Iski kuulkaas masennus... Sellainen miltä näytän muiden silmissä. Elämäni lankaa määrittää oman sisimpäni seuraaminen ja se etten anna muiden ihmisten mielipiteiden vaikuttaa, en kilojen, en ammatillisten valintojen. Kuuntelen tarkasti sisintä ja toimimme perheenä yhdessätuumin mikä meidän perheelle parasta.

Joskus sitä kuitenkin omiakin ratkaisuja kuulostelee, miettii ja puntaroi ja silloin

Eilen illalla kyseisessä ravintolassa söin liikaa. Nyt on morkkis. 

Nolot pöksyt ja uumaa etsimässä.


sanan säilät ja vaa'an viisarit iskevät miekan iskuina sisimpään. Tänään on sellainen päivä, kun on niin kovin tilaa ajatella täällä hotellihuoneessa. Yksinolo on tärkeää, mutta ei ihminen ole ihminen ilman muita, teitä siellä, perhettä ja ystäviä.

Huomenna uuteen nousuun. Kotiäiti is back ja palvelu pelaa ja minullakin on rooli. On tärkeää tuntea itsensä tarpeelliseksi mitä ikinä tekeekin, että on annettavaa ja panoksellani on merkitystä töissä tai kotona, puolisona, ystävänä tai äitinä.

Onneksi on myös tämä blogi vaikka eräät tämän ilon haluavat tuomita, varmastikin vailla parempaa tietoa. Helpotti kummasti kun rustasin alakuloni tänne.

Iloa elämään ja aurinkoista torstaita, onhan torstai toivoa täynnä.

P.S postaus tehty älyluurilla ja kuvat jostain syystä pläjähtivät keskelle virkettä... :(

34 kommenttia:

  1. Hienosti määritelty tuo elämän lanka ja se, ettet anna muiden ihmisten mielipiteiden lannistaa. Tällaista ohjetta yritän myös omassa elämässä vaalia. Tämä ei todellakaan ole turhanpäiväinen blogi, vaan ihana ja mukavan realistinen, huumoria unohtamatta. Olet mielestäni tosi rohkea, kun tuot esille näitä "huonommuuden" tunteita, mitä meillä kaikilla on varmasti aika ajoin. Mukavaa päivää sinulle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Johanna, kiitos. Laittaisin nyt tähän kasan sydämiä, mutta en osaa tällä vekottimella. Mutta sydämiä tulee kuitenkin täältä.

      Kiitos kannustavista sanoista. Kaikille tulee näitä päiviä ja on puhdistavaa saada ne ulos. Sillä tavoin tunteisiinkin saa aivan uutta perspektiiviä. :)

      Kai tämä blogi on tunteiden vuoristorata, sellainen minun näköinen. Keski-ikäisyydessä on se mahtava puoli, että osaa jo kuunnella sitä sisintä ja nousta barrikadeille jos tallataan. Mutta joskus kyllä vaan on sellainen silkkaa itseinhoapäivä. Hih tänään taitaa olla sellainen.

      Halit täältä, niin kauniisti kirjoitit ja kehut jihuu, kiitos. :)

      Ihanaa päivää toivottelee Tiia

      Poista
  2. Nyt ulos sieltä hotellihuoneesta ja heti. Nosta nätti naamasi kohti aurinkoa tai pilviä ja ajattele, että onnellinen minä saan täällä vaan nautiskella - istukoot uraohjukset siellä tunkkaisten neuvottelupöytiensä äärellä ja tuijottakoot kauhun vallassa laskevia myyntikäyriä ja kun he illalla joskus kotiin tai hotellihuoneeseen pääsevät, alkavat taas tietokoneet laulaa työasioita. Elämä on nyt ja nautitaan siitä kukin omalla tavallamme, lökäreissä on hyvä kuljeskella - eipä kiristä mistään, sieltä pollastakaan;)
    Kivaa torstaipäivää sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulehan tuolla ulkona satas ja tässä käkin hotellin soffalla räpeltäen älyluuria. :)

      No kohta kun sade lakkaa laitan nokkani ulos. Happi on parast lääkettä synkkyyteen, huuhtoo tyhmät ajatukset pois kertalaakista.

      Ja tietty olen lökärivermeissä vähän niinkö kroppakin lomalla.

      Juu jos jokin ärsyttää, roolit, tärkeily, ja esittäminen muuta kuin on. En edes haluaisi olla yksi uraohjuksista miksi häpeilen. Höh hölmöjä ajattelen. Kummasti täällä nenu nousee ja koivet velouriin käärittynä.

      Ihanaa päivää ihanaiselle. Sullekin kasakaupalla sydämiän ja iloa päivään.

      Tiia

      Poista
    2. Sorry kirjoitusvirheet. Aarghhh näitä pienen pieniä näppäimiä. No onneksi sentään näen ne. ;)

      Poista
  3. Tiia, tässä on sinulle lääke no 1: http://leenalumi.blogspot.fi/2013/03/ala-yhtaan-vahattele-itseasi-aikajuttua.html

    Lääke no 2: Minulle on nyt tehty neljä kertaa kilpirauhaskoe, kun paino vain nousee, vaikka on ne 16 000 askelta päivässä, mutta mitä vielä, olen täysin terve, vaikka paino nousee eli VERTAISKÄRSIMYS AUTTAA.

    Lääke no 3: Karsi ympäriltäsi kateelliset ja energiaasi syövät, pidä mukana menossa ne, jotka hyväksyvät sinut sellaisena kuin olet ja jotka rakastavat sinua ehdoitta ja jotka ovat heittäytyjiä, kuten sinä.

    (Muistutus: Odottelen tässä edelleen sitä osoitetta, mutta eihän tässä mikään kiire ole, kunhan muistat.)

    Lääke no 4: http://leenalumi.blogspot.fi/2013/07/saatko-sina-olla-sina-saanko-mina-olla.html

    Näillä mennään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lääke 1 luettu. Oli aivan Super. Juu olen pohtinut tuota kilpirauhashommaa kun muutkin oireet täsmäävät hyvin. Mielestäni sitä painotonta lentoa varten arvo otettiin ja oli normaali. En ole varma. Taitaa olla tuo suklaan syöminen näkkileivän sijaan... Vertaiskärsimys niin auttaa.

      Ja anteeksi, osoite on nyt lähtenyt matkaan.

      Olet oikeassa, pientä karsimista tulisi suorittaa. ;)

      Nyt vielä lukemaan viimeisen lääkereseptin.

      Iloa päivään, olet ihana ja super. Kiitos Leena.

      Tiia

      Poista
    2. Ostin eilen Fazerin sinisen ja aion nauttia sen tänään ilalla nauttien loppuun;)

      Kiitos samoin sinulle ja ole hyvä♥

      Poista
    3. Sininen on yksi parhaista lääkkeistä. Nauti täysillä. 💜 tuo merkki on tämän älyluuri roikaleen sydän.

      Ihania sinisiä hetkiä.

      Poista
  4. Toisten ilkeät puheet on vain puhujien pienuutta (kenties kateutta), me emme niistä välitä...annetaan vaan lisää vettä myllyyn, et saavat pulputtaa!!! Olen itsekkin joutunut samanlaisten sanomisten kohteeksi ja hän oli mukamas paras ystäväni, arvaat varmaan ettei ole enää ;) Jokaisella on oikeus omaan elämään sellaisena kun sen haluaa, jokainen meistä kantaa omat kilonsa...kannetaan ne oikein ilolla <3

    Aurinkoa päivääsi Tiia, puhalla se vesisade pois!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuitiina, kiitos. Ai että saan teistä vertaistukea ja happeakin on tämä nenu jo haistellut.

      Oliko se juurikin blogisi mikä ystävässäsi nosti pintaan kateuden? Se on todella ikävää ja ennen kaikkea surullista. Ihmissuhteiden tulee nostattaa, ei lannistaa!

      Läheisille ja vieraille tulee toivoa hyvää vaan, hyvät ajatukset ruokkii omaa sisintäkin hyvällä.

      Juu en ymmärrä mikä blogissa ärsyttää... Se on kai kovin vierasta ja pidetään tyrkkynä tai jopa rohkeana ja sekös hiertää. Ihmisiähän me kaikki, ei blogi mitään muuta.

      Tai muuttaa se jotain, sydänalaa, kun olen saanut kosolti onnentykytyksiä teiltä ihanat bloggaajatoverit ja lukijat. Sydämiä satelee täältä sinun päivääsi.

      Tiia

      Poista
    2. Minun valinnat elämässä, kouluttautuminen vaihtoehtohoitoihin (humpuukia) ...yrittäjyys (joka todellakaan ei ole kadehtimisen arvoista) ja varmaan vaan se että tein päätöksiä ja toteutin niitä...en tiedä, ei kannata olla kateellinen, ei nämä helpolla ole tulleet ;) Mutta me tuetaan toisiamme, 'potkitaan' tarvittaessa persuksille, eiks vaan!

      Hyvä Me <3

      Poista
    3. Olit katsos todella pelottava ja oikea uhka, kun tuolla lailla muutit elämääsi. Näköjään pelotti ystävääsi moinen vaikka hänen olisi kuulunut vaan sparrata. Sinä teet omat päätökset riippumatta toisten mielipiteistä, niin pitääkö sitä nyt lannistaa. Höh. Ja on se kuitenkin piikki lihassa, kun ystävän menettää.

      Se on vahvuutta kulkea omia polkujaan ja sillä sipuli.

      Ihanaa iltaa sinulle upea vahva nainen.

      Tiia

      Poista
  5. Ylhäällä tulikin jo hyviä tsemppauksia ja ajatuksia joten minä lähettelen vain pitkän halaus-rutistuksen. <3 <3
    Nokka eteenpäin ja me täällä odotellaan uusia hersyviä (saa välillä masentaakin) postauksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Tanja se siellä, kiitos. Juu yritän tämän bloginkin pitää tälläisenä vaan, että jos mättää niin ei tarvitse täälläkään pinnistellä. Onneksi ei tarvitse kun niin mahtavia ihmisiä siellä tätä lukee. Kiitos Tanja että piristit päivääni ja hih toivotaan hersyviä hetkiä meille kaikille.

      Ihanaa viikkoa.
      Tiia

      Poista
  6. Halit täältäkin <3 Aitous on hieno juttu, minusta on ainakin ihana lukea juttujasi vaikka ei aina fiilikset olisikaan pilvissä, vertaiskärsimys todellakin auttaa :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin paljon viisaita ja sydän täynnä olevia naisia täällä. Olen jotenkin aivan liikuttunut. Senkin ihana Maarit. Täältä satelee halauksia ja kasoittain sydämiä sun päivään.

      Tiia

      Poista
  7. Vastaukset
    1. Ja sinä, olet ihana! Sydämiä lähtee täältäkin.

      Kivaa iltaa toivottelee Tiia

      Poista
  8. Tunteesi on ihan oikeutettua. Välillä saakin romahtaa, kunhan muistaa sieltä noustakin.
    HEnkinen hyvinvointi vaatii suurta työtaakkaa. siihen kuuluu myös romahtaa.
    Ne jakkupukuhemmot ovat ulospäin upeita ja fiksuja, mutta ovatko he myös hitusen tiukkapipoisempia, harmaita ja jotenkin tylsiä?! ;)
    Blogisi on tärkeä levähdyspaikka minulle ja monelle muulle. Sellanen joka ei lue tätä tai jota ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta, ei arvosta sinun tärkeää harrastustasi. What ever! Jokin heille tärkeä asia voi olla sulle yhden tekevää ja meneppä sanomaan se heille... ;)
    Väriä elämään! Rentoutta! Olla oma itsensä ja rakastaa mukavuutta! ah! Elämä ON IHANAA!
    Nimimerkillä; lihava savolainen olohaalarissa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. p.s. oikeasti se olohaalari on aikuisten potkupuku! Ja mulla se on PINKKI!

      Poista
    2. Hahaa pinkki elämä kunniaan, just nyt mulla petturilla on kyllä punaiset. Ihana ihana teksti Viltsu, vertaistukea parhaimmillaan ja eritoten kun jaoit olohaalaris.

      Niinpä just kiva harrastus, josta saan paljon iloa ja nimenomaan kun on tälläinen yhteisöllinen meininki. En minä vaan me yhdessä. :) Kai se oon minäkin pyörinyt joskus vähän niin kuin jakkupuvussa ja kai se miehenikin on pukumies. MUTTA sielultamme ollaan lökäpöksyjä. Ja minä nykyisin kokopäiväinen velourpöksy. Tärkeintä on se sisin ja sydämen sivistys. Ja en kyllä voi sietää minkään sortin elvistelyä. Jos janoaa pukuihmiseksi kenties se on outo lähtökohta. Pikemminkin siihenkin univormuun joutuu.

      Mutta siis velourpöksy on samaa mieltä, onttoa on tylsyys, harmaus, ja tiukkapipoisuus.

      Ja kiitos niin kauniista sanoista, blogi olisi levähdyspaikka voiko kauniimmin enää sanoa, kuule ei voi. Vähän niin kuin keidas, oi mikä unelma jos olisi sellainen virtuaalinen keidas. Mieli matkaa jo Egyptiin tai jonnekin, hih.

      Terkkuja sun olohaalareilles, pitäköön ne sua lämpimänä syksyn viimoissa.

      Ihanaa iltaa ihanalle Viltsulle Tiia

      Poista
  9. Ldy, Leena Lumi ja Viltsu kirjoittavat täyttä asiaa! Ja varmasti muutkin, mutta luin kommentit vähän hypellen tällä kertaa, kun olen ehtinyt muutenkin niin vähän lukemaan, että ihan harmittaa.

    Piiperretään me kuule vaan velourit jalassa täällä turhanpäiväisissä, mutta ah niin lämminhenkisissä ja aidoissa ja niin paljon iloa ja vertaistukea tuovissa blogeissa ja annetaan muiden tukehtua omaan tärkeyteensä :)

    Ihanaa viikonloppua sulle ja sun perheelle Tiia <3

    VastaaPoista
  10. Ihana Annukka, näin on näreet. :) Täällä nytkin piperrän velourpökätsyt jalassa ja hyvillä mielin. Olet niin oikeassa, annetaan arvostelijoiden olla omissa oloissaan ja jatketaan meidän iloista meininkiä, eikä anneta minkään estää sitä. Vaikka kuinka tulisi poikkisanoja ja muuta umpimielistä vielä vastaan. :)

    Ihanaa viikonloppua sinulle ja sinun perheelle ihana Annukka. <3

    Tiia

    VastaaPoista
  11. No voihan nenä, kirjoitin äsken kommentin, mutta ennen lähettämistä se otti ja katosi, höh! Aloitetaan siis alusta.

    Voi sinua! Olet ihana juuri omana itsenäsi ja veluurihousuinesi. Aitous on suuri lahja nykyaikana, kun moni haluaa esittää täydellistä, langanlaihaa tehopakkausta. Harva sellainen kuitenkaan ihan oikeasti on, vaan kaikilla on vajavaisuutensa, vaikka aina ne eivät näy päällepäin.

    Pidän blogistasi juuri aitouden ja lämmön vuoksi. Et esitä mitään, vaan kuten tämäkin postaus osoitti, myönnät ne ikävätkin tunteet, sillä kaikillahan niitä silloin tällöin on. Blogissasi on aina mukava käydä, pystyt hyvin välittämään oman lämminhenkisyytesi tännekin puolelle. Harmittavan harvoin käyn enää blogeja lukemassa, mutta sinun blogisi on kuitenkin yksi, jossa yritän vierailla vähintään pari kertaa viikossa, vaikka harvoin kommentoin, laiska kun olen.. Nyt olet vielä alkanut kirjabloggaamaankin, mahtavaa!

    Usko pois vaan, etteivät ne uraohjuksetkaan täydellisiä ole, vaan ihmisiä hekin ovat puutteineen ja heikkouksineen. Nyt heillä oli vain työrooli päällä. Ihmisestä ei saa oikeaa kuvaa vain pintaa katsomalla. Olen töissä paikassa, jossa on pukumiehiä ja jakkupukunaisia, mutta kaukana täydellisestä olemme. Moni uraohjus pukeutuu lomalla kuten sinä ja menee hotellin aamiaiselle verkkareissa. Moni jopa kadehtii kaltaistasi luonnonlasta.

    Ei kun lippu korkealle ja unohda samantien pikkusieluisten ihmisten marmatukset blogistasi. Se on vain kateutta. Olet täydellinen juuri omana itsenäsi.

    Tiina1412

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei Tiina, Blogger tekee välillä tuota että teksti katoaa taivaan tuuliin, se vaan on niin harmillista. Ja sydämelliset kiitokset, että jaksoit kirjoitella uudelleen. <3

      Siellä aamupalalla tilanne oli sellainen, että tuli hetkellisesti olo, että olen aivan pudonnut kelkasta ja olen jotenkin reppana niissä mukavissa housuissa. Vieressä jakkupukuhemmot ja lyylit. Mutta ei sekään vaan se miten tärkeilevästi yksi heistä puhui... Oli varmaan huono itsetunto hänelläkin, kun joka toinen sana oli englannnkielinen sivistyssana ja sanoja viljelemällä hän sai niistä itsevarmuutta. :)

      Jakkuimmeiset ja pukumiehet ovat tulleet tutuiksi, vaikka en ole itse urakeskeinen koskaan ollut, työmaastoni
      on ollut osake-ja sijoituspuoli. Ja ukkoni valitettavasti on pukumies, oli puku päälläkin kun tutustuimme ensi kerran ja pidin pelottavana, vaikka omassa työssä pankkiiriliikkeessä olin pukuihmisten ympyröimä. Hassua miten sitä ajattelee ja mieltää univormut jopa panssariksi.

      Kotona ollaan lökäpöksyjä ukkoni kanssa ja tosiaan ei se puku, vaikka kyllä hih sekin hieman pelottaa, vaan se asenne. Elvistely, tärkeily, esittäminen ja epäaitous. Sellaisen porukan viereen aamupalalla olin peppuni jysäyttänyt, tuli vaivaannuttava olo. Ja jopa toivoin, että olisin aamupalalle laittanut ne tummansiniset chinot, joissa nappi painaa ja puristaa mahaa, koska taas on tulllut ne 4kg lisää....

      Voi että sun teksti on ihana, luin sen eilen illalla enne kuin painoin pääni tynyyn ja osittain varmaan siksi sain hyvät yöunet. :)

      Sydän sykkyrällä kauniita sanoja blogistani. Edelleen olen aivan ymmyrkäisenä sinusta ja monesta muusta mahtavasta ihmisestä täällä. Sinun sydämellisyys huokuu tekstistä läpi ja tähän mennessä täällä blogissa on juuri teidän kautta hyvä ja hyvyys kiertänyt. <3 Toivottavasti meno pysyy tälläisenä, ettei joku anonyymi kohta tätäkin blogia huomaa ja lue väärinpäinkieltä eli ymmärtää kaiken sanomani vaikkapa henkilökohtaisena loukkauksena.

      Blogi on vasta 6kk ollut olemassa ja kun aloitin ajattelin "huutavani tuuleen", ettei kukaan tätä löydä. Mutta onpa löytänytkin ja oikea valiojoukko ihania suomalaisia naisia ympäri Suomea. Teidän kautta blogi on antanut aivan mahdottoman paljon. <3

      Mietinkin tässä vielä semmoista, että postaanko blogiin aina kun luen kirjan vai vaan nuo yhteistyökirjat.. Minkälaiseksi viipaleeksi kirjabloggaus blogiin vielä muokkaantuu.. Se vielä hakusessa, koska toki tässä luen muitakin kirjoja koko ajan, kuin tuon ihanan Minervakustannuksen kautta. Heidän kautta olen saanut hyppysiini monta upeaa kirjaa. Olen todella kiitollinen Leena Lumille, joka minua heille suositteli ja että Minervakustannus vielä avoimin mielin minut huoli. Minut jolla pieni, tuore blogi, eikä eikä edes kirjablogi.

      Ihanaa viikonloppua sinulle Tiina, sydämesi on kultaa, tiedätkö sen. <3

      Tiia

      p.s. on mukavaa tulla kutsuttua luonnonlapseksi, juuri sellainen haluankin olla. :)

      Poista
  12. Hei taas Tiia! Ymmärrän tunteesi aamiaisella, jos naapuripöydässä oli tuollaisia teeskentelijöitä ja tärkeilijöitä. Minuakin rasittaa tuollaiset tyypit, joiden täytyy esittää jotain. Usein he vielä katsovat nenänvarttaan pitkin sellaisia, jotka eivät mielestään ole heidän kanssaan samalla tasolla. Paras varmaan vain jättää heidät elämään omaa pienisieluista elämäänsä ja yrittää hyväksyä itsensä omana ihanana, mutta vajavaisena itsenään. :)

    Kirjabloggaus ymmärrettävästi vielä hakee muotoaan. Meille lukijoille olisi tietysti mukavaa, jos jaksaisit blogata mahdollisimman monista lukemistasi kirjoista, mutta kiva jos ainakin silloin tällöin teet kirja-analyysin.

    Itselläsi on sydän täyttä kultaa, se kuultaa teksteistäsi läpi. <3

    Tiina1412

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Tiina,

      Samaa mieltä, tärkeily ja teeskentely. Ja eihän sellainen edes harmittaisi, jos ei juuri sillä hetkellä sattuisi itsellänikin tähdet olemaan tietyssä asennossa. ;)

      Huomasin sinun kommenttien ja myös muutamien muiden kautta, että kirjapostaukset olisi mielenkiintoista luettavaa. Ja koska kirjat ovat suuri osa eloa, niin miksipä ei myös noita muita. Vaikka seuraavaksi taitaa tulla rankempaa kirjapostausta Elina Reenkola Nainen ja häpeä. Kirja sisältää teemoja ja ajatuksia, joita olen tässä jo muutamaan kertaan blogissa käsitellyt. Kirjasta haluan sen irti, että löytyykö kirjasta jotain uutta vai onko tässä iässä nuo asiat jo omassa päässä selvitetty.

      Sopiipahan kirjan teema tähänkin postaukseen. :)

      Kivaa iltaa ja kiitos super super kauniista sanoistasi, minähän leijun pää pilvissä ja jalat maassa. <3

      Tiia

      Poista
  13. Minä täällä taas, älä hermostu.. Luin eilen illalla kaikki syyskuun postauksesi, enkä tosiaan ollutkaan niitä kaikkia aikaisemmin lukenut, vaikka niin luulin.

    Erityisesti kolahti kirjoituksesi Hesarin jutusta; luin myös tuon jutun lehdestä silloin, kun se ilmestyi ja jäin sitä pohtimaan. Itsekin olen tämän saman syyllisyys/häpeä/paljastumistunteen kanssa painiskellut ja edelleen tuo peikko nostaa päätään tasaisen tappavaan tahtiin. Siksi kiinnostaisi kovasti analyysi Reenkolan kirjasta. Eikös hänestäkin ja tästä kirjasta ollut jokin aika sitten juttu Hesarissa? Tai jostain tästä kirjasta luin ja päätin silloin, että tuo pitää ehdottomasti saada käsiini. Sittemmin olen tietenkin unohtanut koko kirjan, mutta nyt asia palautui mieleen. Tämä häpeä- ja syyllisyystunne on niin tuttu. Pystyn myös aika hyvin tiedostamaan, mistä tunne johtuu, mutta miten siitä pääsisi eroon, onkin sitten jo ihan toinen juttu..

    Myös meikkijuttusi oli kiva ja rohkea (no kaikki juttusi ovat kivoja). Olet kaunis meikittä ja meikeillä, ja ihana luonteesi kaunistaa sinua entisestään. Lippaluomista ei kohdallasi ole vielä tietoakaan, mutta tältä taholta ne kyllä löytyvät, kääk. Leikkaukseen en haluaisi, vaikka sitäkin olen kieltämättä miettinyt epätoivon aamuina, kun ei se kalliskaan (Clarins muuten) silmänympärysvoide halua auttaa :) (Hymyhymiö, vaikka irvistys olisi ollut kuvaavampi, mutta sitä en osaa näppiksellä tehdä, kun nyt aloin kirjoittaa oikein läppärillä, enkä puhelimella, kuten yleensä).

    Kivaa tulevaa viikkoa!

    Tiina1412

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Tiina, en todellakaan hermostu, mahtavaa että viitsit lukea ja vielä kommentoida. <3 <3 Olen otettu! Kirjoitinkin jo aiemmin etten kuuna päivänä olisi uskonut blogiani kenenkään lukevan, minähän olen ilosta soikeana, kun oikeasti luetaan ja vielä henkevät, ihanat naiset, kuten sinä. <3 Tämä on minulle jonkinlainen wauelämys, että viisaat ja sydän täynnä olevat naiset ovat löytäneet blogini.

      Hesarin juttu pysäytti aamuni täysin. Ajatus oli aamulla kepeä ja mallillaan, kun luin Hesarin jutun vatsassa kouraisi ja olin pakotettu kirjoittamaan postauksen. Postaus syntyi 15 minuutissa, niin ominta aihealue oli. Ja selvästi Hesarin juttu kolahti niin, moneen muuhunkin naiseen. Olemme sukupolvemme vankeja tässä asiassa.

      Reenkola on ollut tapetilla ja suorastaan pelottaa ja jännittää lukea tästä kipeästä aiheesta kirjan verran, koska Hesarin juttukin jollain lailla synkisti päiväni. Kummasti sitä kapseloi nämä ajatukset sisäänsä. Toisaalta asiasta postaaminen oli vapauttava kokemus, näin itseni uusin silmin. Eli hei olen tuollainen ja juuri se mitä sinäkin Tiina pohdit, mistä kaikki juontaa. Osaan kyllä sormella tökätä mistä kaikki johtuu, osa on luonnetta, osa on monen sattuman summaa, joka on naiseutta muokannut.

      Tästä kuitenkin kärsii kovin monet ja käänsin tämän jopa päälaelle, jos ei kärsi, on varmaan saanut täydellisen lapsuuden tai on todella, todella terve itsetunto. Mikä on upea asia. Mutta naiseuden kulmakivi miltei on tämä huomommuuden tunne. Ja se että tulee olla vaatimaton ja nöyrä. Itseään ei saa ylistää, ei milteinpä rakastaakaan.

      Nyt on syntymässä uusi uljas sukupolvi, ovat aivan eri rotua. Jopa tietävät miksi tahtovat isona ja osaavat olla niin kauniita.

      Miten pääsisi eroon huonommuuden tunteesta, luulenpa että puhumalla. Oman pääni sisällä analysointi ei ole vienyt minua mihinkään. Mutta puhuminen ja tämä vertaistuki auttaa, oikeasti. Siksi juuri tämä postaus on kaiketi eniten sydämessäni, koska sain itse teiltä valtavasti apua, kun ymmärsin etten todellakaan ole yksin. :) Hassua miten silloin kun ajatukset eivät ole jäsennettyjä ja ne ovat vain omia, sitä luulee olevansa yksin niiden kanssa. Höh, tietenkin muilla samat ongelmat, nyt se on minulle päivänselvää. :)

      Minullakin on Clarins silmänympärysvoide käytössä, isäni vaimo ostanut joka joulu. On aivan huippu, mutta ei se silti auta poistamaan väsymyksen merkkejä. Ne on mitä on, ne on tätä ikää. Miksi vanheneminen näyttää siltä, että olisi univelkainen koko ajan. Se hieman harmittaa, tätä ilmiötä en huomaa miehissä.

      Minäkään en osaa älypuhelimella laittaa tänne sydämiä, jos laitan kuvasydämen tulee koodi. Mutta tällä läppärillä osaan sen tehdä ja tässä niitä sinulle satelee. <3 <3 <3 <3 <3 <3

      Kauniita unia ja kiitos kun jaoit omia huonommuuden tunteita täällä. <3

      Tiia

      Poista
  14. Täällä taas lukemassa ja tähän pysähdyin. Kirjoitat niin rehellisesti <3 Se on kyllä jännä, että varsinkin toisilla on käsittämätön tarve arvostella ja muutenkin keskittyä toisten ihmisten elämään. Ei välitetä niistä, ainakin yritän :) Näin kotona ollessa on muutenkin enemmän aikaa miettiä elämää ja ihmissuhteita. Sen lisäksi myös just omaa kroppaa ja muuta sellaista. Mä oon jotenkin viime aikoina yrittänyt hyväksyä itseni tällaisena kuin olen. Riittää sitten mihin riittää :) Mukavaa uutta viikkoa :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päivi kiitos kauniista sanoista. <3 Juu se toisten elämään keskittyminen, jotkut oikein ammentavat siitä, sitä ei aivan ymmärrä, kun tässä omassa on niin mahottomasti touhuamista ja koluamista. Ja sitten se latistaminen, se on hämmentävää. Aina tuumin, että tulee nostattaa ei lannistaa. Toisiaan nostattavat ihmiset saavat toisensa nostettua aivan järjettömiin korkeuksiin ja ilo on ylimmillään.

      Hapankorppumainen ja sitruunainen kärvistely ja latistaminen ovat ikävää ja joskus ilkeääkin. Toki voivat olla hirmuisen järkiperäisiäkin jorinoita, jotka juontavat vaikka jorisijan omasta lapsuudesta, jolloin ei ole saanut ansaitsemaansa arvostusta. Mutta tulisi kuitenkin kasvaa sellainen jättisydän, että vaikka ilkeä ajatus tulvisikin mieleen, kaikillehan meille niitä välillä plompsahtelee, niin pysyisi vaiti.. Tätä sananlasku vaikeneminen on kultaa varmasti perimmiltään tarkoittaa :)

      Ikä tuo helpostusta hyväksyä itsensä sellaisena kuin on, on vähän niin kuin pakko.. ;)

      Kiitos ihanasta kommentista ja kauniita unia. <3

      Tiia

      Poista