maanantai 1. syyskuuta 2014

Suklaa ruokaympyräni tärkein siivu.

Muistan elävästi ensimmäisen tai ainakin merkittävimmän kohtaamisen suklaan kanssa. Vaarini isän 70-vuotispäivillä minä laulaa luikautin hänelle lahjaksi "Tiritomba" laulun ja hän ojensi minulle kiitokseksi Wiener Nougat konvehdin. Ikää oli tuolloin 4-vuotta. Wiener nougat suklaa on tänä päivänäkin se suussa sulavin ja nautinnollisin suklaanautinto.

Ilmeisesti tämä armoton sukulaatin nauttiminen on perinnöllistä tai olen geeniperimältäni ollut otollista kauraa suklaasuineni, sillä vaarini oli myös aivan armoton suklaanjärsijä. Eli herkkupeppujen sukua ja ylpeä siitä.

Vaarin kirjastohuoneessa aina jossain kirjahyllyosiossa, jonkun kirjan päällä makoili Fazerin sininen suklaalevy. Löysin aina kaikki piilot ja naksautin levystä aina rivin jos parinkin. Vaari ei koskaan sanonut asiasta mitään, mutta totta kai hän huomasi jos hänen rakkaasta levystään uupui paloja, mutta ymmärsi, että pienellä napsivalla hiirellä oli samanmoinen suklaasuu kuin hänellä. 


Nämä ulkomaanelävät välttää ja näillä selviytyy, mutta eivät ole kuitenkaan sitä itseään eli Fazerin parasta. <3


Suklaanhimoni äityi pienenä jo niin suureksi, että jos näin mummillani kaapin perukoilla Geisha patukan odottamassa karkkipäivää, meinasi hermo ja yöunet mennä, jos jouduin monta päivää Geishaa odottelemaan. Välillä jopa mietin suurimmissa odotuskärsimyksissäni, että kiduttaako mummi minua tahallaan, kun ei anna Geishaa nautittavaksi heti. 

Parhaita lapsuudenmuistoja oli lukea tiistain Aku Ankkaa ja syödä Geishaa, oooo... Ja ihan ylivoimaisesti paras lapsuudenmuisto oli kouluretki Fazerilaan. Jos omat muksuni pääsevät päiväretkelle Fazerilaan, arvatkaa vaan kuka ilmoittautuu valvojaksi!?

Suurimmat herkkuni ovat oheisessa järjestyksessä Wiener Nougat, Geisha ja Fazerin sininen. Ja olisi todella mielenkiintoista tietää, kuinka paljon olen itseeni sukulaatia elämäni aikana upottanut. Luulen että se määrä ei mahtuisi meidän kotiin... Jos jotain fanitan ja ottaisin autiolle saarelle se olisi matkalaukullinen, ei kun kontti, ei kun laivalastillinen Wiener Nougaata. :)


Aamusumppi huuleen ja lenkille suklaakaloreita kuluttamaan.

Disney klassikkomuki Bambi 2
Disney classic mug Bambi 2

Ja kyllä tunnustan, olen addikti ja syön suklaata joka päivä ja olen hyvin onnellinen siitä, että suklaa ja Fazer ovat olemassa.. <3

Niin olisihan se huomattavasti terveellisempää ja painovoimailmiönkin kannalta järkevintä syödä näitä...

Onko täällä muita herkkupeppuja, suklaasuita, ken ilmoittautuu? :)
Ja kolesteroli 4,7!!!

6 kommenttia:

  1. Muistan että pienenä, aina kun käytiin mummon luona, saatiin Geisha patukat :) me ei saatu kotona karkkia, ei ole ollut mitään karkkipäiviä. Ei ikinä ostettu karkkia vaan jos jouluna saatiin lahjaksi, se oli ainut karkkipäivä. Kuulostaapa köyhältä verrattuna nykyaikaan, kyllä me saatiin jotain jätskiä, keksiä ja äitin leipomaa pullaa kuitenkin ;D mutta kyllä nautittiin noista joulusuklaarasioista! Toki ne on ihania vieläkin mutta eihän se ole sama asia kun niitä voit itse ostaa vaikka 10. Wiener nougatit on kyllä ihania! Samaten ihan se Sininen suklaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole ankeata lainkaan, nykyään on liikaa ja yllin kyllin tarjontaa. Meilläkin tytöt syö pääasiassa jäätelöä ja joskus keksejä. Harvemmin karkkia.

      Kyllä ne joulun suklaarasiat ovat legendaarisia. Nykyään täytyy varulta ostaa omia suklaarasioita joulun aikaan, jos ei pukki tuo. Kerran kävi niin köpelösti ja oli se karmeaa kun jouluna ei ollut konvehteja! Ja ei se suklaa enää maistu niin auvoiselta, kuin silloin kun mummi hyvyydessään sen Geisha patukan karkkipäivänä nakkasi. Silloin se oli odotettu ja suuri hetki.

      Kivaa maanantaita <3

      Tiia

      Poista
  2. Kyllähän suklaa maistuu, mutta ei onneksi noin paljon. Ehkä kerran-pari kuussa täytyy saada. Minä en tykkää Fazerin sinisestä -siitä tulee inhoa limaa kurkkuun. Tykkään tummasta suklaasta, pähkinäsuklaasta (Marabou tms) ja itsetehdystä raakasuklaasta. Nam! Oletko sinä tehnyt koskaan itse suklaata? Kannattaa, jos et!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Matkatar, ei ole kyllä päätä eikä häntä minun suklaan syönnissä... Ihanaa kun pari kertaa kuussa riittäisi. Totta Fazun sinisessä on sellainen limakurkkuefekti ja ensi kerralla sitä syödessä, uskon sitä seikkaa miettiväni ja saattaa se jopa ruveta häiritsemään, nyt kun sen tiedostaa.

      Olisi todella kiva tehdä raakasuklaata ja ollut monesti mielessä. Ehkä saan vielä ryhtiliikkeen ja teen raakasuklaata. <3

      Kivaa iltaa toivottelee Tiia

      Poista
  3. Taidan olla niitä harvoja, jolla ei ole suklaa-addiktiota. Itseasiassa kun sairastuin "laktoosi-intolerssiin", jätin kaikki maitotuotteet pois vuosikausiksi. Ei siis edes juustoja tms. sillä kaikki koski mahaani. Sittemmin alkoi hieman maha sietää hyla-juttuja, mutten suklaata edes halunnut enää. Nyt muutama vuosi sitten aloin maistella taas suklaata pienissä erissä ja kyllähän sitä joskus syö, mutten kaipaa sitä juurikaan. Enemmänkin olen mousse- ja rahka jne tyyppiä. Hedelmäkarkit ja vaahtokarkit ihan ok. Hedelmiin tulee addiktio! Mangoon, banaaniin, persikkaan, paraguayoon...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla on kyllä Viltsu niin hyvä ja positiivinen addiktio, että saat olla itsestäsi ylpeä. Toki se on tullut vaikeimman kautta, ei ole kiva juttu tuo laktoosi-intoleranssi. Onneksi tänä päivänä on todella paljon laktoosittomia tuotteita. <3

      Juu olen kauhia suklaasuu, tänäänkin on mennyt, tunnustan....

      Tiia

      Poista