tiistai 2. syyskuuta 2014

Kiusaamisesta #kutsumua ja hurjaakin hurjempi vauvapalsta.

Viime aikoina bloggarit ovat paljon kirjoitelleet blogin myötä tulleesta kiusaamisesta, lisäksi  #kutsumua kampanja on herätellyt joka päivä useilta tahoilta parjaamisen raadollisuutta. 

Googlasinpa taannoin en yhtä vaan kahta blogia ja järkytyksekseni hakukone vei minut vauvasivuille, joissa hakemiani blogeja ryöpättiin höyhen-ja tervameiningillä. Vauvapalstan jutut olivat niin hurjaa luettavaa, että minulle tuli huono olo. Oikeastaan jopa järkytyin... Pari hakemaani blogia ovat oikein positiivisia, enkä näe niissä mitään itsekeskeistä, ärsyttävää tai ruodittavaa. Vauvapalstalla kyseisistä bloggareista oli haettu esille kaikki mahdollinen hyvä kääntäen piirteet rumiksi. Hymy kuulemma oli väärä, ruoka vääränlaista, kyseiset bloggarit olivat säälittäviä jne.

Eikö kukaan vahdi vauva.fi sivustoa, miksi siellä saa kirjoittaa mitä törkyä tahansa? Vauvasivuston tulisi olla positiivinen, jonne voisi kirjoittaa iloistaan ja suruistaan vauvaa kasvattaessa. Sivusto on yleinen törkypalsta?  Ei mene minun kaaliin ei! Facebookissa kuulun myös Muumiryhmään ja aiemmin erääseen koiraryhmään. Kyseissä ryhmissä välillä joku innostuukin parjaamaan muiden koirankasvatustyyliä tai joku kysyy Muumeista jotain väärää ja alkaa valtava ryöpytys, jossa ihmiset aloittivat toistensa nokkimisen mitä ikävimmällä tavalla ja kyseiset haukkumaketjut ovat ehdottomasti sivustojen ahkerammin kommentoituja. Miten Muumit, vauva.fi tai koirat voidaan kääntää rumaksi? Tosiaan ihmisiä on laidasta laitaan, kuten Muumilaaksossa...

Kyseisille henkilöille kehottaisin, juoksulenkkejä, potkunyrkkeilyä, joogaa tai avointa kasvotusten kohtaamista jonkun kiusatun kanssa.

Lainauksia vauva.fi sivuilta 

-bloggaaja on tykästynyt noihin kaikkein halvimman näköisiin rätteihin. Nuo on kaikki jotain keinokuitu-trikoon näköistä rättiä, johon en itse sijoittaisi edes paria euroa.

-Tuli jotenkin paha mieli, kirjoittaja antaa itsestään todella säälittävän vaikutelman.


-on aiheet vähissä, postauksen aiheena matkailu saamme nähdä kahdessa osassa 60 varsin huonolaatuista kuvaa hotellin käytävästä, parkkipaikasta ja mistä lie. Joskus sitä ihmettelee ihmisen tarvetta saada huomiota ja julkisuutta.


KiusaamiNen on ollut viime aikoina niin ahkerasti tapetilla, että pelonsekaisin fiiliksin avaan joka päivä Minäkö keski-ikäisen sähköpostin josko olen saanut ryöpytystä anonyymeilta. Sähköpostin tyhjyyskään ei riitä, koska voihan sinne häirikköpostia vielä tulla. Joten sisäinen anonyymi puhutteli minua viime yönä. Sisäinen anonyymi oli lähettänyt viestiä unimaailmaan ja haukkui blogini onnettomaksi tekeleeksi ja ulkokultaiseksi pettymykseksi, jossa ei ole mitään aitoa vain pelkkää keinotekoista yritystä.

Väkisinkin sitä herää aamulla tuskaisin fiiliksin, kun saa negatiivista palautetta jo höyhensaarillekin. Tässä sitten aamukahvia nauttiessa pyrkimyksenä analysoida, itsekriittisyyskö siellä kritisoi blogiani vai pelko, pelko joutua kiusaamisen kohteeksi?

Monet bloggarit ovat avautuneet, miten heidän ulkonäköään, lapsiaan, perhettään on haukuttu anonyymien sanan säilän seivästäessä heitä vartaisiinsa. Jos liikaa tulee haukkuja, katoaa ilo ja mielikin voi murentua. Luin että eräällä todella kivalla sisustusbloggarilla on poliisijuttu kesken?!

Kyllä minuakin on kiusattu, sanottu koulun jonossa "oletpa ruma", lause joka määritti vuosia ajatukset omasta nassusta katsoessani peiliin Aikuisena katsoessa lapsuudenkuvia, ihmettelin mielessäni, hei etten minä ollutkaan mitenkään ruma vaan ihan tuiki tavallinen lapsi. Vasta katsoeassani kuvia, heräsin siihen, että rumat sanat eivät olleetkaan totta.

Lapsena ystäväni mottaisi mustan silmän, repi piirustukseni ja töni minua aina koulumatkalla. Ei kiusaamisesta tuolloin puhuttu, eikä siihen puututtu. Elämä oli sellaista kuin oli ja kiusaaminen oli välttämätön paha.

Hienoa että kiusaamisen tietoisuutta lisätään  #kutsumua kampanjalla. Jos ei muuta  #kutsumua kampanja tuo vertaistukea monille, ettei yksin ole ollut kiusattu. Lapsena en osannut puolustautua, otin kaikki haukut sisälleni ja uskoin niihin, mutta nyt omien lasten kautta olen ärisevä leijonaemo ja puolustan lapsiani heidän tullessa kiusatuksi. Omat haavat tuovat tietoisuutta kiusaamisen tuskasta ja ovat antaneet vahvuuden suojella omia lapsia.

Kiusaaminen on valinta, valitse "anna hyvän kiertää" ja hyvä saa kasvualustan sisimmissäsi ja roihuaa uskomattomaan loistoon tehden sinusta upean, välittävän ihmisen. <3



Ollaan kavereit, vaikka ollaanki ihan eri rotusii.
Kissa on ystävä
Hyeena on ystävä
Ihminen on ystävä

Kuva
Disney klassikkomuki Dumbo
Disney classic mug Dumbo
"kaikki on kavereita"


Omat  #kutsumua sanat ovat

 "ruma" ja "ihan ok"

 "oletko muuten vaan läski" ja "ihan normaalivartaloinen"

"tyhmä" ja "tavallisella järjellä varustettu"

Aurinkoisia ajatuksia kaikille!

13 kommenttia:

  1. Musta vähän tuntuu, että kaiken sen kiusaamisen ja mollaamisen takana on kumminkin loppupeleissä kateus jostain, mitä sillä toisella on ja itseltä puuttuu. Vaikka tätähän ei kukaan tietenkään myönnä.
    Ihmetyttää vaan, millä valtuuksilla nää pilipalipastojen kiusaajat ovat ottaneet itselleen oikeuden asettua kaikkien muiden yläpuolelle ja vapauden kirjoittaa mitä huvittaa.

    En käy noilla palstoilla ihan vaan sen takia, etten halua yhtään turhaa negatiivista energiaa elämään.

    Mua kiusattiin alaluokilla vähän kaikesta. Serkkujen vanhoista vaatteista, hokkareista (muilla oli kaunoluistimet), peltipaikalla paikatuista puusuksista, tyhmistä silmälaseista, väärin leikatuista hiuksista (ok, tässä olen samaa mieltä, että ne oli kauheat, kun isä aina halus leikata :)), siitä, että olin liian hyvä koulussa, mun "idiootista" isoveljestä ja ihan kaikesta.
    Kyllä se niin pahalle tuntui nöyrästi niellä kaikki, mutta en kertonut asiasta kotona, koska pelkäsin, että tilanne vaan pahenee. Ajattelin, että selviän tästä kyllä yksinkin ja joskus paha saa palkkansa.

    No, nyttemmin olen noista tunteista vapaa, koska niistä mun kahdesta vakiokiusaajasta (tyttöjä) ei tullutkaan ihan sitä, mitä heistä piti tulla ja mitä vanhemmat odotti.

    Tunnen olevani omassa elämässäni kaikinpuolin onnellisempi kuin nää kiusaajat, ja ajattelen, että se riittää mulle hyvitykseksi kaikesta siitä, mitä silloin aikanaan jouduin kestämään.


    PS. Meidän (tai siis ei meidän, vaan sen missä käyn) liikuntakeskuksen naisten pukuhuoneen peilissä on teksti "Oletpa kaunis tänään" :). Siitä tulee iloinen mieli. (Ja tästä huomaa, että liikuntakeskuksen yrittäjä ja omistaja on nainen)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtava idea kirjoittaa peiliin "Oletpa kaunis tänään" liikuntakeskuksessa :) Ihan täällä asti tuli iloinen mieli :)

      Poista
    2. Olet varmasti ihan oikeassa. Kateus on vain kovin kapeakatsainen tunne. Jollain voi olla hienompi takki, talo jne. mutta ei kukaan tiedä mitä ongelmia ja huolia sinnekin kätkeytyy. Se on ainakin aika selvää, että jokaisen pitkän elämän kaaren elävälle huolia mahtuu matkan varrelle.Pyrin aina ajattelemaan, jos kateutta puskee pintaan, että tuolla varmaan on kuitenkin sellainen huoli ja minulla itselläni tuo asia hyvin.

      Siksi olen moneen kertaan yrittänyt pohtia kateuden syvintä olemusta, mistä se kumpuaa, miten vahingollista se voi olla ja miten siitä pääse irti. Olen itsekin tuntenut kateutta mm.ystävän raskaudesta, kun itse lapsia toivoin eikä niitä vielä ollut. Mutta luonnollisesti pidin mölyt massussa ja iloitsin ystävän puolesta. :)

      Sisarkateus on aika rankka juttu ja se varmasti on hyvin kasvatuksellista ja opettaa sisaruksia elämään, olemaan ja myös tappelemaan turvallisesti. :)

      Kyllä sinullakin on kasakaupalla annettavaa kamppikseen #kutsumua, niin monella tavalla on soimattu. Ja kyllä noista voi aikamoiset traumat aivan aikuisiälle jäädä. Juuri samanmoista mahtui pilvin pimein, kun olen mummin ja vaarin kasvattama, niin oli kyllä aina vääränlaiset farkunlahkeet kuin muilla. Kun muilla pillit, minulla leveälahkeiset Lapazit jne...

      Olet ollut hurjan vahva ja fiksu, kun olet miettinyt, että selviät kiusaamisesta itsekin ja saanut jopa voimaa siitä, että paha saa palkkansa. Koska niinhän se menee, joko kiusaaja saa palkkansa syyllisyyden muodossa tai elämä opettaa ja ystävät hylkää Alaluokilla kun oma minuus ei ole vielä vahvistunut, kiusaajat saavat osakseen valtaa ja ihailuakin, mutta aikuisiällä onneksi sellainen peli ei vetele.

      Ja olen aivan samaa mieltä, ehdottomasti parempi olla kiusattu, kuin kiusaaja, ainakin pystyy tässä itseään peiliin katsomaan, eikä muistelemaan syyllisyydellä kiusaamiaan henkilöitä. Noita tekoja saa kiusaaja kantaa läpi elämän... Ei olisi kiva vaihtaa vaikkapa kadun toiselle puolelle, kun lapsuuden kaveri jota olisi kiusannut kävelisi vastaan.

      Kyllä vaan kaikesta Annukka miten omaan blogiisi kirjoitat ja täällä huokuu se, että sinä olet voittaja!
      Kamalaa kyllä vastoinkäymiset vahvistaa ja kukaan ei enää ryppyile meille, vai mitä. :) <3

      Tarvitsen kotiin peilikaapin yläpuolelle tuollaisen kyltin "oletpa kaunis tänään", koska joka aamu tuntuu vähemmän siltä.:)

      Kiitos aivan hirmuisen paljon, kun jaoit oman lapsuudentarinasi täällä.. Näistä voi olla monille apua, vaikka vaan yhdelle, joka vaikka sattumalta eksyy tänne. Me emme ole yksin. <3

      Lämpöisiä ajatuksia toivottelee Tiia

      Poista
  2. Argh! Naputin pitkän pätkän ja sormi lipsahti ja teksti katosi :(
    Uusi yritys:
    Tuo #kutsumua -kampanja on siitä hyvä, että sen on nuoret itse aloittaneet, kun juuri koulumaailmassa nimittely ja muu kiusaaminen tuntuu olevan liiankin yleistä.

    Tuosta vauva.fi -keskustelupalstan vihakirjoittelusta puhuttiin juuri ystävän kanssa, kun Hope-yhdistyksen aukioloa tarkistaessani googlessa pompsahti ensimmäisenä kiukkuinen otsikko, joka oli pakko klikata auki, oska itse olen Hopen jäsen ja toiminut aiemmin melko aktiivisesti. Kommenttiketjussa selvästi mitään tietämättömät ihmiset haukkuivat yhdistyksen toiminnan ja sen perustajat huijareiksi. Kaikesta vihakirjoittelusta huokui se suomalainen perisynti eli kateus. Ihankuin se olisi itseltä pois, jos joku vähävarainen rohkaisee itsensä anomaan apua ja myös saa sitä.

    Ihan kauheaa on, jos joku tuleva/uusi äiti erehtyy hakemaan palstalta apua tai neuvoja ja saa vastaukseksi pelkkää ilkeilyä. Ihmettelen suuresti, että sivuston ylläpitäjät eivät kontrolloi kirjoittelua millään tavoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etanaelli kivaa kun olet täällä, oikein sydämessä läikähti. <3 Bloggerin kanssa usein käy noin, että teksti katoaa taivaan tuuliin. Harmillista!

      En vaan ymmärrä miksi ei vauva.fi sivustolle tehdä mitään, miksi ei kukaan tarkistele siellä mitä siellä kirjoitetaan. Siellä saa aivan vapaasti haukkua kaikkia ja kaikkea maan ja taivaan välillä keneenkään siihen puuttumatta. Tuli niin huono olo kun sinne vahingossa eksyin ja nyt tulin oikein vihaiseksi kun luin sun jutun. Ihan jo pinnallisena esimerkkinä nuo Muumit, miten ihmiset pystyvät niidenkin ympärille kehittelemään haukkumaryöppyjä, toistensa solvaamista, saatikka sitten Hope yhdistyksen? Täysin tietämättöminä Hopea haukutaan vailla minkäänlaista tietopohjaa.

      Harmittaako joitain, että vähävaraisia autetaan ja he saavat jotain ilmaiseksi?! Ilmeisesti se herättää kateutta ihmisissä, vaikka Hopen autettavat perheet ovat avun tarpeessa.

      Olen itsekin huolissani jos herkässä tilassa oleva äiti googlailee netistä tietoa ja päätyy vauva.fi palstalle, saatikka että erehtyy siellä kysymään jotain. Vuorenvarmaa on, että kysymys tulee saamaan kasakaupalla ilkeämielisiä alentavia kommentteja. Ja hei nyt ollaan ihanien vauvapalleroiden äärellä!

      En ymmärrä en. Pitäisi tehdälakialoite vauva sivustosta, koska minulle tuli niin huono olo, ihmisten ilkeys on käsinkosketeltavaa ja iskee fiilis, että jotkut ihmiset haluavat satuttaa, haluavat pahaa toisille..

      Pidetään me kuitenkin päät pystyssä, ei lannistuta!

      Haliterkuin Tiia

      Poista
  3. Juurikin näin, Tiia. Kiusaaminen on kamala asia, eikä sitä saisi netissäkään tehdä. Ovatko sellaiset aikuiset edes kypsiä, jotka haukkuvat toisten blogeja? Hitsi että se sattuu, kun tulee anonyymi-loukkauksia tai nimimerkilläkin jotai kakkaa niskaan aiheetta. Lapsena koulukiusattuna mietin jo pahojakin asioita, ja nyt taas sama jatkuu netin kautta. :S Onneksi yritän ainakin olla vahvempi nyt, mitä lapsena. Ystäväni blogiakin on haukuttu kyseisellä vauva-palstalla ja sitäkin ihmettelin. Kateushan se on se yleisin syy haukkujilla. Niin itseäni kuin muitakin kohtaan. Sen kun muistaisi. Muistaisi, että hei, toi haukkujahan ajattelee, että mun elämä on parempaa, kuin hänen... Vaan ei se tule mieleen just sillä hetkellä. Ikuisuusasia, joka ei tule loppumaan. :(

    VastaaPoista
  4. Niin se on, ikuisuusjuttu. Niin kauan kuin me ihmiset olemme juuri sellaisia kuin olemme, niin sama meno jatkuu. Tietoisuutta voi lisätä ja toki jos sitä kautta yksikin selviää kiusaamiselta, siitä on hyötyä. Mikrotasolla voi itse opettaa lapsiaan ja puuttua asioihin, silloinkin kun ei omalta taakaltaan jaksa.

    Niin se sattuu ja en koe, että siihen on minkäänlaisia apukeinoja edes, kukaan ei ole teflonia. Miten kiusaajat itse kokevat kiusaamisensa vai ovatko he vailla empatiaa? Menee yli ymmärryksen. Ja kiusaamistahan on monenlaista, jopa sellaista äänetöntä, jopa katseellakin voi loukata.

    Olet niin oikeassa, luulo että toisen elämä on parempaa kuin oma, laukaisee solvaukset ja ilkeämieliset ajatukset. Luulo on kyllä todella kapea ajattelutapa, koska jokaisella on omat huolensa ja kaikki ei ulospäin näy. Kiusaajan täytyykin olla kehittymätön, nuori, tai vailla empatiaa oleva henkilö. Koska kyllä tavallinen taaplaaja pystyy asettumaan toisen asemaan ja ymmärtää, että ei kenenkään elämä ole helppoa. Avarakatseisuuteen ei ilkeys kuulu. <3

    Mutta kun satutetaan ja sattuu, on aivan mahdotonta suhtautua asiaan kliinisesti järjellä, tuo haukkuu nyt minua, koska sillä itsellään jokin mättää. Kyllä sitä aina kysyy miksi? Ja tulee surulliseksi...

    Aurinkoisia hetkiä sinulle Viltsu. <3

    Tiia

    VastaaPoista
  5. Minä olen samaa mieltä Annukan kanssa, että kateelliset siellä kirjoittelevat. Kateellisten kalkatus kannattaa jättää omaan arvoonsa. Ihminen, joka anonyymisti huutelee ja haukkuu toista, ei ansaitse edes pyllistystä!
    Toinen juttu on sitten tämä koululaisten kiusaaminen - siihen pitää aikuisten puuttua - jos ei puututa, on se rikos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai että tykkään sun aseentesta, se on halki ja poikki ja pinoon. Olet niin oikeassa, aivan turhaa on käyttää aikaa syväanalysoimiseen. Olin aamulla niin kovin uneni pelästyttämä, että tälläinen postaus siitä tuli. Lisäksi on tullut luettua useamman bloggarin juttu kiusaamisesta, ihmetelytä omien muksujen eloa ja kaikkein kauheinta, eksyttyä vauva.fi sivustolle....

      Lasten kiusaamiseen pitää aina puuttua ja myös kiusaajaa tulee kuunnella, joskus siellä on vain huomiota vailla oleva lapsi, joka kaipaa hieman hellyyttä. <3

      Lämpimiä ajatuksia toivottelee Tiia

      Poista
    2. Tämä on minulle vähän arka aihe - meillä on kumpikin lapsi ollut koulukiusattu ja minä kiukustun aiheesta vieläkin. Toisella oli onni omata opettaja, joka heti puuttui peliin ja kiusaus loppui siihen. Mutta toisella ei tätä ollut ja arvet ovat melkoiset vieläkin. Muistan liian elävästi ne yhdessä itketyt illat ja yöt. Kiusaamistakin on niin monenlaista - on nimittely, on kiinni käyminen ja on eristäminen - ja siihen on vaikein puuttua. Mutta ammattitaitoisten kasvatusalan ihmisten pitäisi nähdä. Ja osata puuttua. Minä en osaa olla ollenkaan objektiivinen tässä asiassa. Silloin kun lapsia kiusataan.
      Toinen juttu on kokonaan tämä aikuisten välinen toisten haukkuminen - me olemme itse itsemme tänne blogeihin laittaneet - ja nykytiedon mukaan pitäisi jo osata olla varautunut, jos niitä anonyymeja haukkujia tulee. Itse en ole vielä törmännyt - mutta enpä ole halunnut mennä tuonne sivustoille mieltäni pahoittamaankaan, joten en tiedä, vaikka siellä joku jo olisi käynyt räyskimässä. Pahoitan kyllä mieleni joka kerta, kun kuulen, että joku bloggaaja on saanut siellä käärmekielten pistoja. Ehkä me aikuisbloggaajat olemme paremmin turvassa, vaikka tiedän, että osa meistäkin on jo osansa saanut.
      Jaksuja sinne - tuo kirjoituksesi oli hyvä ja pohdinta ihan aiheellista♥

      Poista
    3. Lady of the Mess kiitos todella paljon, että avauduit arasta aiheesta. Ei mikään voi olla ikävempää ja surullisempaa, kuin lapsen kärsimys ja koettelemukset. Kiusaaminen kun ottaa hyppysiinsä, vanhempi tuntee avuttomuutta ja toivottomuutta. Koulun tulisi olla turvallinen paikka lapselle, jonne voi mennä hyvillä mielin ja paljon ratkaisee opettajien tarkkanäköisyys. On niin valitettavaa, että opettajiinkin mahtuu luonnollisesti koko ihmiskirjo ja kaikilla ei ole joko vahvuutta tai huomiokykyä huomata kiusaaminen ja puuttua siihen.

      Kiusaaminen vaikuttaa nuoren herkkään itsetuntoon ja jättää ikuiset haavat, jotka aukenevat aikuisiän vaikeissa ihmiskohtaamisissa.

      Olen niin pahoillani, että sinun lapsia on kohdannut surullinen kiusaaminen. Jokaisen lapsen tulisi saada elää lapsuutensa iloisin mielin. Onneksi lapsillanne on rakastavat vanhemmat, vaikka se ei luonnollisestikaan kiusaamisen vaikutusta millään tavoilla mitätöi.

      Minua on kiusattu ja olin vuosia todella arka ja ujo ja otin kaiken vastaan. Vasta oikeastaan saadessani oman perheen ja rakastavan mieheni, haavat umpeutuivat. Koin jotenkin, että asiat olivat kuten kiusaajat sanoivat. Oma itsetunto oli aika nollissa.

      Omat lapset ovat kokeneet kisaamista, onneksi lasten ala-asteella on hurjan tarkka nollatoleranssi ja koulu puuttuu napakasti heti ja vanhemmille tulee viivana asiasta ilmoitus. On kuitenkin yhdellä lapsista tullut koulunvaihdos kiusaamisen tai oikeastaan juuri hylkäämisen ja yksin jättämisen takia.

      Vauvasivuille ei todellakaan kannata eksyä yhdenkään asian suhteen. Itse sinne eksyin ja typeränä klikkasin, kun mietin mitä ihmettä. Jos ei jonkun blogista pidä, olkoon lukematta, jos jokin ärsyttää mielestäni pitäköön mölyt mahassa. Ei ihmisiä saa satuttaa, ei ulkoisista eikä sisäisistä seikoista. Ei sille ole kertakaikkiaann mitään puolustusta, että joku haluaa opettaa jotain tai hyvällä vaan sanon jne...

      Eräs bloggari taisi juuri ottaa puheeksi, kun on saanut ryöpytystä yhdyssanojen suhteen. Oih ja voih Arno Kotrokin sanoo, että yhdyssanat ovat sivistyneisyyden merkki. Joopa joo, mölyt mahassa pitäminen on mielestäni eritoten sivistyneisyyden merkki, eikä itsensä korostaminen, että minäpä osaan nuo yhdyssanat. Voi ihmisen pienuus sentään.

      Jaksuja kanssa sinne, kohta pläjähtää blogipläjäys siitä, kun meikäläinen kävi Seniori Biossa. ;)

      Lämpimin terkuin Tiia

      Poista
  6. Olen tuosta samasta aiheesta joskus postannut kun Vauva.fi oli aika shokki. Laitan kädet kyynärpäitä myöten ristiin ettei meillä ollut nettiä kun aikoinaan olin nuori epävarma äiti. Synnytyksen jälkeisen masennuksen kourissa en olisi isoakaan haukkuryöppyä tarvinnut niskaani esitettyäni jonkun mieltä painavan kysymyksen ja seurauksena olisi saattanut olla tosi pahaa jälkeä.

    Blogiin ilmaantuneet ilkeät anonyymikommentit on kuulemma suosion merkki, mutta ei ne sellaiselta kyllä tunnu. Sitä miettii miten sitä on jollekkin ventovieraalle niin merkityksellinen henkilö, että joku on ensin pohtinut piikkiä ja sitten kuluttanut elämäänsä vielä lisää näpytelläkseeen sen ilkeyden kommentteihin. Vielä vähemmän tajuan sitä, että välillä tupsahtaa sähköpostiin viestejä kun se vie vielä enemmän aikaa kun siihen kommenttikenttään viestin jättäminen. Miten joku viitsii? Nykyään ohitan tuhauksella melkein kaikki, mutta kyllä sen ihka ensimmäisen ilkeän kommentin muistan ihan sanasta sanaan. Monella blogistaanian ihmisellä on "oma tyyli" niin anonyymikommentin jättäminen on välillä turhaa kun tapa ilmaista itseään, murre tai vaikka joku sanonta paljastaa miltä sylttytehtaalta paketti on lähetetty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiki voi ei, tosiaan ihan käsittämätön paikka tuo vauva.fi. En ymmärrä ettei siellä kukaan valvo sitä törkyä. En ole sinne ikinä eksynyt muuta kuin nyt vahingossa googlatessa paria blogia, mutta joskus sivusto on nostettu esille jonkun lehden yhteydessä ym.

      Meillä taisi olla netti, kun meidän lapset syntyi, mutta en silloin jaksanut pyöriä lainkaan netissä ja hyvä niin. Minäkin kun kärsin alemmuudentunteesta, koska esikoinen keisarileikattuu Kertoo jonkin verran siitä, kuinka herkillä uunituore äiti on tai äidit ylipäänsä. Niin mietinpä noita vauva.fi sivustolle eksyneitä, jotka kirjoittavat siellä jonkun vauvaan liittyvän kysymyksen ja väkisinkin saavat siihen myös aivan mielipuolisia vastauksia.

      Sinä kun olet kokenut synnytyksen jälkeisen masennuksen, on ollut suuri onni ettei nettiä teillä tuolloin ollut! Vauva.fi olisi voinut murskata...

      Varmaankin blogiin tulevat ilkeät kommentit ovat tilastollinen juttu. Mitä enemmän lukijoita, niin joukkoon mahtuu kaikenlaisia ihmisiä. Olen joidenkin blogista lukenut, että jopa vainoamisen asteelle menty. Jotkut voivat mieltää, että bloggari on ns.asettanut itsensä julkisuuteen ja on vapaata riistaa. Miksi kukaan olisi vapaata riistaa? Miten vaikeaa on asettautua toisen asemaan, että miltä itsestä moinen ilkeys tuntuisi.

      Sähköpostiin lähettämät haukut toki ovat vaivalloisempia, mutta minusta kuulostaa vielä pelkurimaisemmalta, että yleisön katseilta salaa haukutaan suoraan bloggarille. Todella julmaa.

      Niin varmaan tulee jo tutuksi ihmisten kirjoitustyyli, jos samat kommentoi. Eräs bloggari kertoikin minulle, hän on Indiedaysin suojissa ja ip-osoitteet pystytään paikallistamaan, että anonyymi haukkuja meni ip-osoitteen mukaan hänen naapuriin. Eli ilkeilijä tosiaan voi olla kuka vaan!

      Lämpimiä ajatuksia ja kiitos kovasti, että jaoit kipeitäkin asioita täällä, kuten tuon synnytyksen jälkeisen masennuksen.

      Tiia

      Poista