torstai 12. kesäkuuta 2014

Sekopäisiä otuksia, kissoja ja koiria!

Tänään on ollut varsin vaisu, löysä möhköfanttipäivä. Tuumin, että aikani kuluksi järjestelisin naamarasvanäyteputelit, jotteivat kaapissa happane. Monta hyvää voidetta odottanut minilomia ja lopulta kuitenkin pikku reissuille olen pakannut suurin piirtein litran törpöttimet mukaan, ettei vaan voiteet lopu. Sehän olis vallan kauheaa. ;)  Ikään kuin olisin matkustamassa sademetsiin tai aavikolle, joissa ei kauppoja lähimainkaan.

Tässä pikkuhiljaa alkaa löytyä sellaisia muorimaisia piirteitä itsestään. Ja myös mm.sellainen, jos joku voide on alennuksessa, sitä pitää oikein pahan päivän varalle hommata ja ladata varastokin tukkoon. Vähän niin kuin mummini täti Onerva joka keräsi kaapit täyteen kahvipaketteja. Onko sitä tulossa ihan höperöksi ja hassuksi.

Matkoille muutenkin pitää varastoida hillitön lääkearsenaali joka vaivaan, ripulista jättihyttysten pistoihin, kalsareita enemmän kuin on matkapäiviä ja sitä rataa.

Vannon joka kerta, että lähden reissuun tyhjällä matkalaukulla, jotta voin palata täydellä ja höpönlöpön sentään.

No asian ytimeen, tuppaa tuo mielikin harhailemaan aina niin, ettei itsekään pysy ajatuksissaan kiinni ja pitää muistilapulle tai luuriin laittaa häläreitä tuhansittain...

Ladoin joka tapauksessa pikkuputelit soffalle ja mietin mitä testaisin ensimmäisenä. Laveran käsivoidetta ehdin testailla ja onpahan muuten todella nopeasti kuivuva ja käsiä hellivä voide. Kätöset ovat nyt kuin silkkiä vaan, eikä kuivunutta tuohta.


Nää on mun vauvoja, tuumii Osku. 
Olin juuri ojentamassa kättä seuraavaa pikkuputelia kohti, kun meidän Osku kisu äkkäsi putelit ja asettui niiden päälle. En ymmärrä miksi ihmeessä. Mitä Oskun päässä taas liikkuu? Koko päivän on hautonut noita rasvapuikkoja kuin kissanpentuja konsanaan. Mietin välillä joogaako se tai ottaa jonkinmoista vyöhyketerapiaa puteleiden kautta? Putelivat toimivat ikään kuin piikkimattona?

Et varmana kuule ota näitä, nää hieroo ihanasti mun massua! Osku varmaan kelailee...


Ihan kumma poika. Mutta on se muutenkin outo. Nuolee meitä aina kuin koira. Oskulle pitää heittää hiuslenkkuja, sellaisia joissa on metallipätkä kiinni pitämässä lenkun päitä. Aina kun kuulee juuri tuon metalliosan kilahtavan maahan, juoksee perään ja tuo, kuin koira. Juttelee todella paljon, syö koirankupista ja nuolee meidän koirulin nassua.

Meillä on toinenkin kissa latvialainen kolli Onni, joka on kissojen kuningas. Ei tule käskystä, viettää kaiken mahdollisen ajan ulkona ja miten lystää. Kun nälkä ja talvipakkasellakin avaat toiselle oven, hän kuningas matoo viisi minuuttia hiljakseen sisään ja itse ovella täriset kylmyydestä. Onni se näyttää omistajalleen joka kerta, että kuka täällä oikein määrää.

On ne outoja ja silti toistensa parhaita kamuja, ihan kuin me ihmiset, ihan erilaisia ja silti niin samanlaisia.

Älä tuu siihen nyt, paistattelen päivää tässä roskiksen päällä. Ei pahemmin dunkkikset haittaa, oon tälläinen Monni kissa (Onni)

Suojelen meidän perhettä, niiden kanssa olen ihan pehmo, mutta ei sitä tarvitse paljastaa. 



Osku haudutti kuitenkin voiteita koko päivän ja tuubit kävivät ihan kuumina, niitä ei taida voida enää käyttää. Taisivat ylikuumentua. Saikohan Osku ladattua niihin jonkinlaista lämpövastustusta vähän niinkuin olisi lataillut akkuja,  mitkä sitten lämmitti Oskua takaisin. Niin kiinnostaa tämä sekopäinen juttu. En kai koskaan saa tietää, kyllä se puhuu, mutta en minä mitään ymmärrä....


Nää voiteet on mun, mun, mun, " my precious":)

Ei nyt unohdeta meidän sekoa hauveliakaan, joka esim.kesäkuumalla viilentää itseään tuntitolkulla meressä seisoen. Ei ui, ei. Samu myös ynisee ja ulisee, ei niin kovin miehekkäästi ja rakastaa "nakki"lelujaan joita pitää tutteina. Hömelö hauva. 
Näin mä imen aina mun "nakkia! nakin korvat suuhun ja imuote on loistava. Ei mulla ole tekohampaita, tämä on mun juttu!
Sorsista viis, ihanasti viilenee massu!
Ja nyt oikeesti lopeta toi kuvaaminen!

Hyvää yötä!


6 kommenttia:

  1. Voi miten mainio porukka. Kyllä teidän kelpaa, kun on tuo Onni-poika vahtimassa ja komentamassa. Ja Osku ymmärtää kosmetiikan päälle. Perheenne koiruus taitaa jäädä kissavallan alle, aivan ihana luppakorva :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihanuus, oikein kävit täällä lukemassa. Huvitti vaan niin tuo Livboximaininta, että kaapit tursuaa noita näytteitä. Nyt en tosiaan tiedä uskaltaako niitä käyttää, kun Oskukisu hautoi ne tulikuumaksi päivän aikana ja minäkin sellainen pehmo, etten raaskinut toisen unia häiritä.

      Nyt saa sitten Livboxista taas näytteitä tulvia. ;)

      Kiitos kun kommentoit, pidän todella paljon sinun blogista. :)

      Poista
  2. :-) aina yhtä ihanan "hulluja" nuo teidän eläimet .. sanotaan että tulevat omistajiinsa :-) oiskohan totuuden siementä siinä sanonnassa ? terkuin Mikko ja jengi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iiks siellä ihan ex-naapuri meitä analysoi ja varsin osuvasti ja tarkkaavaisesti. Näin taitaa olla, mutta ehkä sitten enemmin onnellinen hullu kuin hapan nauris tai jotain. Vaikka välillä olen todella hanpankin ja nauris. No mutta hulluus sopivissa määrin on vallan positiivista ja kyllä on tainnut tulla valikoitua itsensä näköiset höpönassut. ;)

      Poista
  3. Suloiset eläinystävät teillä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mervi, kiitos. On ne sellaisia höpönassuja vaikka välillä rasittaviakin. Eritoten jos yöllä vinkuvat ulos ja hauveli on aika riehakas ja pomppii aina meidän paljaiden jalkojen päällä.. Se sattuu, kun on tuollainen iso pötkäle :)

      Poista