maanantai 2. kesäkuuta 2014

Aivot pähkinänä ja eläköön erilaisuus!

Olen aina ihaillut ihmisiä, joilla on elämä hallussa ja kaikki järjestyksessä. Koti tip top, aina muistavat kaiken, hallitsevat kalentereitaan suvereenisti, lapset käyttäytyvät nätisti julkisesti ja no suoraan sanottuna eivät sekoile koskaan.

Joistakin ihmisistä huokuu mielenrauha ja seesteisyys, minäkin saatan joskus näyttää rauhalliselta tai näin ihmiset väittävät vaikka sisuksissani kuohuu alati vallitseva kaaostila.

Toki mietin, että kukin taaplaa juurikin tyylillään ja toisille esim.tuo turvallisuudentunnetta hyvin valjastettu elämä. Toisi se minullekin ja joskus kun kaikki menee nappiin, en ole sekoillut, puhunut höpöjä, sössinyt mitään koko päivään ja kaikki sujunut mallikkaasti minulla on erityisen onnistunut olo.

Lapsesta asti olen ollut kärsimätön henkilö, jonka käsiala on suttua, koska on niin kiire kirjoittaa. Leipomani kakut ovat könttejä ja piperrys minulle kammotusta. Jos päivän aikana joudun oikein kovin pinnistelemään, olemaan tarkka ja huolellinen aivoni ruuhkautuvat ja alkaa tapahtua sekavia.

Kuinka monet kerran olen pyykännyt lasten ja minun kännyköitä tai unohdellut tärkeitä asioita ja jos unohdan jotain oikein tärkeää, kuten eväät lasten kouluretkelle tai lasten menon, suorastaan itkettää miten huono äiti olen. Miksi minulla on näin surkeat maapähkinäaivot.

Jostain syystä minulle on kyllä valikoitunut kasakaupalla ystäviä, joiden lompakot jäävät auton katolle, ajavat omalla pihalla läppärinsä päältä jne.ja pystymme vertaistukiryhmänä vertailemaan päivän ja viikon surkeita sattumuksia. Joskus olen kuitenkin mahdottoman väsynyt itseeni, siihen että nopeus on tärkeämpää kuin jälki esimerkiksi. Ja siihen että lapsukaiseni ovat perineet samat luonteenpiirteet.

Saan suurta nautintoa siitä, että minulla on myös pipertäjä ystäviä, jotka jaksavat opettaa lapsiani kutomaan ja askartelemaan vaikka koruja, moinen hieman ahdistaa minua, koska on aikaa vievää ja vaatii suurta tarkkuutta ja kärsivällisyyttä.

Kun aivoni ovat saaneet levätä, vaikka päivän hiljaisuudessa, pystyn minäkin mikrosuorituksiin, kunnes aivoissani on taasen kaaos.


Tuplavarmistus se olla pitää, onkohan mulla sivupersoona joka tekee näitä jäyniä?


Kävin eilen katsomassa X-Menin sadannen osan ja  juttelin miehelleni että on se Jack Hughman (Hugh Jackman oikeasti) karismaattinen mies, vaikka silmät ovatkin kaukana toisistaan. Mieheni repesi, "siis kuka Jack". Löysin myös margariinin jääkaapista huolellisesti pakattuna muovipussiin ja kaadoin aamukahviini tänään mansikkajogurttia. Näitähän sattuu kaikille joskus, minulle joka päivä.

Eläköön silti  erilaisuus, vaikka en vielä oikein varma mitä hyötyä näistä sössimisistä on, mutta kaikilla meillä on tarkoituksensa ja paikkansa ja kaiketi oman luonteeni tarkoitus selviää kun olen hieman vanhempi. :)

Jepulis kivaa päivää kaikenlaisille ihmistyypeille, nostan mansikkajogurttisen kahvimaljan meille kaikille.

4 kommenttia:

  1. Hih, hauska postaus. :) Onneksi ollaan erilaisia, maailma olis tylsä jos oltais kaikki samiksia. Eksyin jonkun muun blogin kautta tänne ja jäin heti lukijaksi. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Mervi, Voi vitsiläinen hymy huulilla saan mennä nukkumaan, niin ihanan kommentin tänne laitoit, että sydän läikehtii ja se että saan uuden lukijan, se se vasta on jotain se, suoranainen kultakimpale. <3

      Ihanaa iltaa ja toivoakseni juttujeni>lue sössimisteni taso pysyy vakiona, jotta jutut jaksaa hauskuuttaa. :)

      Poista
  2. Löysin tänne Marjukan blogin kommenteista ja päätin jäädä seurailemaan pitempäänkin;)

    VastaaPoista
  3. Hei Lady of the Mess oi että sinäkin täällä, lämpimästi tervetuloa. Nimesi kertoo jo aika paljon, siellä taitaa olla toinen sielunsisko tai ainakin jotain siihen suuntaan. Miten sitä voikaan mennä ilosta pyörylälle kun tänne tupsahtaa mukavia lukijoita vaikka tämä blogini onkin tälläinen päiväkirjamainen vertaistukiryhmä.. ;) Tai mikä lie. :)

    VastaaPoista