tiistai 25. syyskuuta 2018

Boot Camp salat julki ja Star City avaruuskeskus kutsui Venäjälle!

Vihdoin pitkällinen piina on ohi ja pääsen kertomaan, niin täällä blogissakin, kuin ystäville ja sukulaisille miten kesäkuun Boot Campillä kävi. Sain nimittäin kertoa uutisista kesäkuussa vain omalle ydinperheelle. Meikäläinen uskomatonta kyllä pääsi viiden joukkoon Venäjälle ja Moskovan Star Cityyn eli avaruuskeskukseen. Eli aikuisten oikeasti paikkaan, jossa tällä hetkellä kaikki maapallon niin kosmonautit, astronautit, kuin taigonautitkin treenaa avaruusmatkailua varten!!!!!!!!!!!!!
Moni ei varmaan edes huomannut, että olin kesällä viiden päivän reissulla Moskovassa ja siinä olikin piteleminen, kun piti salailla asiaa ja suorastaan huijata ihmisille, että olin Suomessa, vaikka olinkin Venäjällä. Huijaus ilmeisesti meni täydellisesti läpi, sillä osa luulee, että olen nyt Venäjällä ja osa ei huomannut mitään.
Boot Camp tosiaan oli kesäkuussa ja itse päivä alkoi klo 6:00 aamulla ja päättyi klo 19:00. Päivään mahtui paljon muutakin, kuin käänteinen Benji-hyppy, joka eilisessä Sub Suomella esitettävässä jaksossa näkyi. Moni myös on kysynyt, sinkosinko ollenkaan ilmaan, mutta kyllä sinkosin ja ihan kaikki sinkoutui, sillä jokainen sanoi matemaattisen rivin numeroita väärinpäin, lopulta väärin. Koska jaksot ovat vain 4-minuutin pituisia ja Boot Campillä oli 20 kisailijaa, niin kaikkien sinkoutumista ei millään olisi voinut ohjelmassa esittää. Meitä Venäjälle päässeitä näkyykin sitten muissa jaksoissa yllin kyllin. 
Tämän blogipostauksen alla on ensimmäinen jakso, jonka voi katsoa YouTubesta ja lisäksi on Behind the Scenes matskua, jossa hieman näkee kaikkea muutakin, mitä Boot Campillä tapahtui. 

Boot Campillä tosiaan oli haastattelu osuus, matemaattisia tehtäviä, avaruus aiheisia tieto kysymyksiä ja mm. tornin rakentaminen spagetista, mikä ei ollut helppo tehtävä ei. Eli viisikon valinta kaiketi perustui kokonaisuuteen. Jos ymmärsin oikein, meitä tarkkailtiin koko pitkä päivä. Päivä olikin siinä mielessä pitkä, että itse jännitin Boot Campiä niin megapaljon, etten ollut nukkunut kolmeen yöhön.
Boot Campillä oli mielettömän hyvä henki ihan kokonaisuudessaan, niin kisailijoiden, kuvausryhmän, Tupla tiimin ja kaikkien kesken. Oli suorastaan ällistyttävää, ettei kisajengiin mahtunut yhtään outolaista tai pissapäätä, vaan kaikki nuoret olivat sympaattisia ja sydämellisiä tyyppejä. 

Meillä oli mieletön henki ja itse Boot Campille pääsy oli suuri voitto jo itsessään. Kiitos kaikille äänestäneille, ilman teitä en ehkä olisi valikoitunut mukaan. Kiitos kaikille, jotka jakoivat vielä omilla Facebook-sivuillaan kisasivua ja kannustivat vielä omia ystäviään äänestämään meikäläisen Boot Campille. Jakajissa oli myös mukana ihanin Kiti Kokkonen eli Tanhupallo, kiitos niin paljon. 
Elli kuvassa ja tästä tyypistä sain itselleni mahtavan ystävän. Jaoimme Ellin kanssa huoneen Venäjällä ja pulputimme ja spekuloimme reissua aamuvarhaiseen asti ja ihan joka yö sama juttu. Voin sanoa, että viisi päiväisellä Venäjän reissulla, matkan loppua kohden hieman jo alkoi ramaista, mutta kotona sitten vasta huilittiin ja koko reissu vedettiin niin täysillä, kuin ihminen vaan voi. 

Olen muuten ihminen, joka nykyään aina haluaa olla rauhassa omassa hotellihuoneessa, mm. oman kuorsauksen pelossa. Veinkin Ellille tuliaisiksi korvatulpat ja ostin vielä Otrivin suihketta kuorsauksen estoon. Elli vaan tuntui heti siltä, kuin olisimme aina tunteneet ja ensimmäisenä Venäjä-päivänä satuimme suorastaan vahingossa ottamaan päikkäritkin samaan aikaan. Ei ole kuunaan tapahtunut moista, että siinä vaan rentona reissussa uuden ihmisen kanssa vallan päiväunetkin sain otettua. 

Reissun päätteeksi kysäisin varovaisesti Elliltä, että miten Elli sai nukuttua meikäläisen kuorsauksen vuoksi ja Elli vastasi, että kerran kuului "krooh" ja Elli pohti, että tässäkö se koko kuorsaus sitten olikin. 











Tämä jengi, aivan huippu porukkaa. Suuria seikkailijoita kaikki ja kun kuuntelin näiden nuorten tarinoita, mitä he ovat ehtineet jo elämässään touhuta, niin pakko tunnustaa, että heidän nuoruus on aikamoisen suurempi seikkailu, kuin meikäläisen  ikinä.

Valmiina valloittamaan Moskovan Star City avaruuskeskus! Tänään Sub Suomi osa 2 18:55 ja YouTubessa jaksot halutessaan omaan tahtiin voi katsoa heti klo 19 lähtien. Vielä on 4 huikeaa osaa jäljellä ja nythän vasta se seikkailu alkaa. 

Jee saako vähän tuulettaa. Sillä olihan se pysäyttävä hetki, kun huomasin, että kaikki muut kisaajat voisivat olla lapsiani ja vissiin varmaan kuvaustiimikin ja ehkä jopa Tuplan tiimi. Eli olin ehdottomasti ja päivänselvästi joukon vanhin. 

Boot Campillä jossain kohden väsymys vei hieman voiton ja olin hetken häpeissäni ja siipi maassa, että olenko nolo, mitä minä vanhus näiden nuorten kanssa täällä teen. Riku, joka lähti Venäjälle myöskin ja joka on ehdoton avaruudellinen sielunveljeni ja jonka kanssa kävimme sielukkaita filosofisia ja avaruudellisia keskusteluja niin elämästä, kuin kuolemasta ja tietenkin avaruudesta, niin Riku sen sanoi ääneen "tällä asialla ei ole mitään tekemistä iän kanssa."  Viisas Riku. 

Rikulla on ihan mieletön YouTube-kanava, käykää kurkkaamassa. 

Niin ja ei hitsi vieköön ollutkaan iän kanssa niin mitään tekemistä, ihminen voi seikkailla milloin vaan ja kun avaruus kutsuu, niin se kutsuu voimalla ikään katsomatta! Sitä paitsi Tuplaahan on täällä jyskytetty jo ihan äidinmaidossa. 

Kuka sanoo, että elämän pitää loppua tai seikkailemisen johonkin tiettyyn ikään, no ei kukaan!

Upeaa ja tähtitieteellistä tiistaita kaikille ja syökäähän Tuplaa. <3

Tulen varmaan aika paljon spämmäämään asian tiimoilta, toivottavasti kestätte. ;) Lisäksi pitää kertoa Venäjän tuliaisista, eikös olekin komea Putin-muki. ;)



Kuvat Tupla.fi ja Prinssi Jusuf ja omia kuvia mukana myöskin. 

Alla vielä ensimmäinen osa ja Behind the Scenes-matskua. 


sunnuntai 23. syyskuuta 2018

SLURP kahvifanin unelma

*Kaupallinen yhteistyö SLURP

Kaikki blogiani tovin seuranneet tietävät kenties, että olen suuri kahvifani. Instagramista puhumattakaan, jonne olen 4-5-vuoden ajan  uskollisesti joka päivä kuvannut joka päiväisen kahvihetken. Salaisesti olen joskus toivonut, että pääsisin toteuttamaan jonkun yrityksen kanssa kahviyhteistyötä, sillä kahvihetkien kuvaamisen aloitin jopa ennen kuin aloin kirjoittamaan blogiani. Kahvi ja kahvihetket on sydämeni asia ja hih tietty kahvimukit. 
Kahvia aloin nauttimaan saatuani esikoisen ja aluksi ihan selviytymiskeinoksi, pysyäkseni päivisin hereillä, esikoisen valvottaessa öisin. Aluksi kahvi oli pakkopullaa ja hirveintä myrkkyä mitä tiesin. Ensimmäiset viikot kahvin kanssa eivät olleet mitään kuherruskuukautta vaan tervanjuontia. 
Yhtäkkiä kuitenkin tapahtui käänne ja kahvi alkoi maistumaan aamuisin hyvältä. Keksin maidonvaahdotin vispilän ja sain kahviini vaahdon kautta lisäpotkua. Myöhemmin keksin myös makusiirapit, joita fiiliksen mukaan välillä kahviini lisäilen. 

Jännintä kuitenkin on, miten makunystyrät kehittyy ja kahviltaan alkaa vaatimaan koko ajan enemmän ja enemmän. Ensin vaalea paahto vaihtui tummapaahtoon ja hiljakseen kaupan halvimmat peruskahvit eivät enää tyydyttäneet makuaisteja. Nyt vielä uuden kahvikoneen myötä olen päässyt sellaiseen tilanteeseen, että pääsen nauttimaan kahvini vastajauhetuista kahvipavuista. 
Silti tästäkin kaikesta on mahdollisuus viedä kahvinautinto vielä paremmaksi ja suorastaan täydellisyyteen. Nimittäin on mahdollisuus saada vaikeasti hankittavia pienpaahtimoiden erikoiskahveja suoraan kotiin kannettuna. Ei tarvitse enää rampata vaikka kahvimessuilla, tavoittaakseen mahdollisimman monen pienpaahtimon kahviherkut ympäri Suomea. 
Tilaus SLURP.coffee sivuston kautta ja vieläpä kotiin kannettuna on mahdollisuus tilata kahden tai neljän viikon välein vastapaahdettuja artesaanikahveja juuri omaan makuun räätälöitynä. 

Sanotaanko, että tässä kohden kiljahdin riemusta, kun ensi kerran kuulin SLURP.coffeesta, sillä vihdoin saan tutustua aitoihin erikoiskahveihin ja vielä niin, että kahvit ovat juuri paahdettu ja mikä parasta, kahvit tosiaan kannetaan kotiovelle!

Kahvin tilaaminen on helppoa, sillä sivusto neuvoo näin:

-Tilaa

-Minkälaisesta kahvista pidät, vaalea, tumma, vuorotellen  (valitsin tumman)

-Miten valmistat kahvisi, suodatinkeitin, pressopannu, mokkapannu, espresso ja lisää erilaisia valmistusmenetelmiä löytyy vaihtoehtoina 

-Kuinka haluat kahvisi, papuina tai jauhettuina

-Kuinka paljon kahvia kulutat, 200g n. 2kuppia päivässä, 400g n. 4 kuppia päivässä, 600g n. kuusi kuppia päivässä. Lisää toimituskokoja myöskin löytyy.
SLURP tekee yhteistyötä n. parinkymmenen suomalaisen pienpaahtimon kanssa eli valitsemalla SLURP-kahvin tuet suomalaista pienyrittäjyyttä. 

Tilaus veloitetaan aina kaksi viikkoa ennen seuraavaa toimitusta ja tilausta tosiaan voi koska tahansa muuttaa tai laittaa vaikka tauolle, jos on vaikka lähdössä reissuun tai mökille. 

Mikä parasta myöskin on, että kaikkia mielitekoja voi tilausmatkan varrella vapaasti muuttaa ja vaihdella. Minulle tuli ensin suodatinkahvia, mutta vaihdoinkin tilauksen kahvipavuiksi. 

Lisäksi meille tuleva 200g pussi on riittänyt juuri täydellisesti tuon lasketun kahden viikon ajan eli juon tosiaan 2 kuppia kahvia aamuisin tai oikeastaan kaksi lattea. 
SLURP.coffee sivustolta löytyy myös teet ja erilaiset kahvilaitteet eli vaihtoehtoja on niin perus nautiskelijoille, kuin suuren luokan kahvihifistelijöille.

Tämä kahvifani on koukussa ja luulen, että makuaisti ja into kahviin edelleenkin vain kehittyy. Vaikka juonkin vain pääsääntöisesti latteja, niin sillä on suuri merkitys, mikä kahvi se siellä maidon kanssa täydellisyyteen sekoittuu. Nimittäin latenkin voi pilata pahalla kahvilla. 
Kun on johonkin näin hyvään tottunut eli siihen, ettei enää kaupassa käynnin vaivaa ja  on mahdollisuus joka päivä nauttia vastapaahdettua pienpaahtimokahvia, niin ei ole enää paluuta entiseen. Makunystyräni kun ovat päässeet nauttimaan parasta, ei enää muuta voi ajatetellakaan. 

Nyt aamuinen kahvihetkeni ovat pitänyt sisällään mm. täyteläistä, vähähapokasta, suklaista kuubalaista Havana-kahvia. Brasilialaista täyteläistä, pehmeää, tasapainoista ja suklaista Brazil Sunrise kahvia, jonka tuoksussa on mantelisuklaata ja pähkinää ja maistettavissa suklaata ja pähkinää. Entäs sitten Cafeterian Burundi Kivubo vaniljainen ja karamellinen kahvi, jossa on maistettavissa vienosti kirsikkaa. 

Tai Lehmus Roasteryn Pusupuisto City Roast kahvi, jota kuvaillaan näin: "intohimoiseen tangon taikaan ja romanttiseen yhdessäoloon. Nautitaan taidokkaiden askelten tahdissa lehmusten alla kaikilta katseilta suojassa. Kahvin aistit täyttävä, runsas ja nautinnollinen vivahteikkuus, hurmaa ja keinahtelee täyteläisesti kielelläsi. Ripaus raikkautta nostattaa tunnelmaa kuin reipas humppa tangojen välissä."

Aamuinen kahvihetkeni onkin päivän kohokohtia, se hetki kun saa kahvihörpyn ensimmäisenä huulille, sillä hetkellä tuntuu, että päivä on toivoa täynnä ja mitä vaan voi tapahtua. 
Löytyykö sieltä yhtä kovia kahvikissoja, kuin täältä? Miltä kuulostaa SLURP.coffee eli mahdollisuus saada suoraan postilaatikkoon tai postiluukusta kannettuna artesaani pienpaahtimoiden tuoreita vastapaahdettuja kahveja kotiin? 
Täällä se tuntuu siltä, että SLURP on oman tulevien 50-vuotisynttäreiden paras lahja. Niin muuten, tämähän on myöskin mitä mainion lahjaidea ihmisille, joilla on jo esimerkiksi ihan kaikkea tai sattuu olemaan suuri kahvifani. <3

Lisää infoa löydät täältä ja alekoodi teille lukijoille, jolla saat 5e alennuksen ensimmäisestä kahvitilauksesta on:

 "keski-ikainen"














torstai 20. syyskuuta 2018

Syksy saapui sieluun ja sydämeen

Siis oikeasti, tätä en hellekesänä osannut ennakoida, tätä syksyn tuomaa painavaa rähmää, pimeitä laahaavia iltoja, himoa suklaaseen ja sushiin, leipäänkin. Kaikki on taas kuten ennenkin ja kaunis kesä oli pelkkä auringonlaskun siivittämä uni.
Tiedättekö olen niin pettynyt ja koen, että hellekesä oli liiankin ihana ja saa nyt syksyn pimeät illat tuntumaan entistäkin karmaisevimmilta, suorastaan painajaismaisilta. 

Kesällä oli niin kuuma, että nautin ruokaa luontaisesti kevyemmin. Nyt taas sisäinen karhuni ja ilmeisen pian talviunille painuva, on alkanut varastoimaan laardia kehon ympärille ja jo vallan ennen aikojaan. 

Sushi, leipä, pizza ja suklaa, himo kaikkiin näihin kataliin aineisiin on taas nostanut päätään siihen malliin, että tässä on joustokumpparihousutkin jo ratkeamispisteessä. Olen huolissani, tästä taitaa tulla kokolailla vaikea talvi ja vaatekaappi ainakin on kovaa vauhtia menossa uusiksi. 
Antti Tuiskukin muutti talveksi Espanjaan ja julkaisi Instassa kuvan tekstillä "elämä on hyvää". Juu elämä on kyllä ihan hyvää, mutta pimeys pelottaa. Pimeys ei vaan toimi, se synkentää, se saa syömään enemmän, se haluaa juurruttaa ihmisen koteloitumaan sisätiloihin vällyjen väliin ja oikeasti inhoan kaikkea sitä luolaan käpertymistä. Haluan kesän takaisin, pirteät kukkamekot ja iloiset hymyt ja olla vetreänä ihmisten ilmoilla. 
Tällä viikolla on ollut poikkeuksellisen vetämätön olo ja myös alhoa on pukannut ja olen pohtinut, onko tämä nyt jotain hormoni hommaa, vai pimeyden aiheuttamaa. Syytän pimeyttä, koska kesällä oli vaan niin tasapainoisen hyvä olla. Turvaksi tähän mustaan aukkoon, olen syönyt yhden jätti Tobleronen, sellaisia pirulaisia jouluversioina saa jo kaupoista. Tuplia on myös mennyt huuleen, koska pari lootaa pukkasi kotiin Tuplan avaruus hommelin myötä. Viime viikolla kävin kahdesti ahmimassa sushia ja sushipalleroiset pyörii koko ajan verkkokalvoilla tyyliin "syö minut, syö minut."
Ihan varmuuden vuoksi päätin kuitenkin hankkia talven varalle hormonaalisia tasaajia eli päädyin taas vanhoihin minipillereihin, jotka pitävät kaiken hormonaalisen toiminnan poissa ja täten myös migreenit ja karmeat pms-oireet, joita täällä tuntuu olevan tauotta ihan koko ajan. Mummovuosia ei ole, koska hormonimittauksessa olin kesällä, mutta kuulemma esi-oireita voi olla. 

Voi elämän kevät, ensin hormonit jyllää, sitten koittaa mummovuosien esioireet ja sitten mummovuodet, joista eräs lukijani kertoi kärsineensä peräti 20-vuotta! Jännityksellä ja kauhulla odotan tätäkin vaihetta, sillä aikamoisen viheliäistä on jo nytkin.
En tosiaan tiedä onko tämä täydellisen kesän jälkeinen henkinen krapula ja mielen lätsähdys, vai perinteinen syysväsymys vai hormonihommia, mutta katalaa on. Sain n. viikko sitten yhden elämäni pahimmista migreenikohtauksista ja ihan kesken kaiken alkoi puskemaan, kun olin autossa ja hakemassa miestäni lentokentältä. Kotona olinkin jo lopulta horkassa ja jossain migreenin sisällä olevissa synkissä syövereissä. Migreenitkin alkoi, kun pimeys alkoi.

Mitä on syyttäminen en tiedä, mutta jokaista uutta talvea kohden kuristaa mieltä yhä syvemmin ja syvemmin, tuo pelko pimeitä päiviä kohtaan. Ihminen on kyllä valon lapsi, eikä tarkoitettu pimeydessä kulkemaan. 
Mitä neuvoksi, miten selvitä taas kerran tulevasta pimeästä talvesta, joka tuntuu vuosi vuodelta vaikeammalta? Miten olla mättämättä sushia ja sukulaatia huuleen kiloittain ja nyt viittaan noilla kiloilla viikkoannoksiin. Miten löytää tarmoa ja energiaa iltaisin nousta sieltä soffalta muutakin kuin löntystämään ne pakolliset metrit koiran ulkoiluttamisen vuoksi. Miten herätä aamuihin, kun on pilkkopimeää?
Miten te selviätte pimeästä talvesta vai onko siellä ihmisiä, jotka eivät meinaa millään selvitäkään? 

Ihania syyspäiviä kaikille, nimimerkillä "eihän tämän pimeyden nyt vielä pitänyt alkaa lannistamaan ja joskus on ihana vaan valittaa". 

keskiviikko 19. syyskuuta 2018

Syntilista

Bongasin Zaza' Petals blogista kivan haasteen nimeltä "Syntilista". Noh syntejähän tietenkin löytyy ihan tolkuttomasti, joten tämä haastehan on helppo rasti. Synnithän on muutenkin hyvä tunnustaa aika ajoin, jos ei muusta syystä, niin lähteepähän möykyt mahasta vapautumaan, kun tunnustaa paheensa. No ei muuta kuin asiaan. 
Herkuttelusyntini: siis kysymys kuuluu yksikössä, tätä tässä kyllä vähän ihmettelen... Ei näihin kysymyksiin kuitenkaan tarvitse mukautua, eihän. Olkoon se yksi synneistäni, että taas sovellan, enkä taivu muottiin. 
Herkuttelusynnit ovat tietenkin sukulaati öisin päivisin aamuisin ja iltaisin. Sushi, jos sushia on saatavilla, syön aina niin, että napa paukkuu ja lopetan vasta, kun on viittä vaille huono olo. Sitten tietenkin kahvi, koska ilman kahvia ei hakkaisi pulssi niin kovin ja olisi parempi olla.
Ihonhoitosyntini: kuorinut ihon couperoottiseksi (tuo ei ole taatusti oikea sana, mutta menkööt). Puristan mustapäät vaikka kuulakärkikynällä (pienen kuulakärkikynän aukon puristus poistaa mustapäät loistavasti, mutta naamaan saattaa jäädä kuulakärkipiste). 
Kesällä yritin poistaa luomia soodalla ja erään lomahommelin vuoksi prosessi keskeytyi. Luomissa kuitenkin tapahtui merkillisiä  muutoksia ja leuassa oleva luomi oli varsinaisessa käymistilassa ja jopa hieman pieneni. Aloitan soodaprosessin pian uudelleen. 

Siivoussyntini: Samun karvojen vuoksi olen nykyään laiska siivoaja, kun nimenomaan niiden karvojen vuoksi pitäisi olla ahkera siivoaja. Ylähyllyt ja ovet ylhäältä jää usein nuohoamatta. 
Paheena on myös neuroottisuus tavaroiden tietyillä paikoilla olemisesta, meikäläisen säännöt siis miten niiden tulee olla. Lisäksi koen, että on tietynlainen värimaailmallinen näkemys ja jos joku ei värimaailmaltaan istu, niin se ei istu, vaan on kauhistus, oli mieheni mitä mieltä tahansa. 

Hiussyntini: raidoitan tai tuunaan itse hiukseni ja myös leikkaan ne. Aika paha sanoisinko. 
Ystävyyssyntini: erakkoluonne, huono soittamaan ystäville ja sopimaan tapaamisia ym. Viestejä kyllä  laitan, mutta eihän ne ole sama. asia Onneksi ystävillä niin vahvat omat elämät ja kuviot, että kun tapaamme ja näemme, niin se on vapaasti kaikkien tahdosta, ei syyllistäen, kun tässä ei ole nähty vähään aikaan. Vaikka emme näkisi aikoihin, aina aloitamme siitä mihin jäimme. Sanotaanko, että vapautta kaipaava Jousimies-luonne ei muunlaiseen pysty. 
Pukeutumissyntini: en ajattele alusvaatteiden suhteen, kuten eräs vanha työkamuni, että mitäs jos joudun onnettomuuteen ja hoitohenkilökunta näkee meikäläisen virttyneet kalsongit. Ihan sama, jos näkee ja nehän onnettomuustilanteessa leikataan päältä. 

Tokkopa henkeä pelastavat nauravat meikäläisen ennen valkoisille ja nykyään suorastaan harmaille jättiskalsongeille. Joten alusvaatteet pitää olla mukavat ja pakko sanoa, että  koska mukavien alusvaatteiden ostaminen on maailman tylsintä hommaa, siksipä en hankikaan uusia alusvaatteita kovinkaan usein.

Parisuhdesyntini: Tähän olisi pitänyt pyytää vieraskynäksi miestäni, mutta voinhan tässä muistella, mitä mies on meikäläisestä sanonut ja minkälainen tiedostan olevanikin. 

No varmaan miehellä on ihmettelemistä noista edellä mainituista, eli etten panosta kalsareihin, vaan niissä voi jopa olla reikiä ja kuminauhatkin voi vaikka pöksyistä kepoisaan roikkua ja hyvin tarkenee niillä vielä menemään. 

Mieheni mielestä puhun liian hiljaisella äänellä ja jos pyytää puhumaan kovempaa, niin sitten kysyy miksi olen niin äkäinen. Mutta kun ei vaan ääntä lähde ja jos pitää ääntä koventaa, niin sitten se kuulostaakin jo äkämystyneeltä huutamiselta. 

Äänineurootikko, hajuneurootikko,  Neiti Etsivä, huomaan kaikki pienimmätkin nyanssit. On omalla miehellä kyllä raskasta ja en oikein tiedä miten kestää meikäläistä ollenkaan. 

Niin ja iltaärtyisyys ja aamuärtyisyys ja muutenkin kuulemma aina sellainen surumielisyys olemuksessa. Että näitä kun tässä  miettii, niin miettii, miten on aviomiesta ollenkaan. Mutta koska tässä ei nyt huh saanut puhua niistä hyvistä puolista ja niitä vissiin on myöskin... Ainakin omasta mies väittää, että niitä on kyllä. 
Ai niin auto on kuin roskis, että miten voin pitää autoni niin epäsiistinä ja miksi en ikinä vie autoa esim. pesulaan. No sehän on tietenkin oman mieheni tehtävä, viedä oma autonsa ja minun auto pesulaan, eiks je. 

Että tälläisiä syntejä tällä kertaa ja jos ollaan rehellisiä, niin eihän ne synnit tähän tietenkään lopu, mutta hyvä oli nämäkin tunnustaa, paljon puhtaampi olo nyt kertalaakista jotenkin.

Samaistuitteko, mikä on sinun kamalin tai turhamaisin syntisi, kehtaatko tunnustaa tai vaikka juuri sen parisuhdesynnin kertoa kommenttilaatikkoon?

Mukavaa keskiviikkoa kaikille. <3










maanantai 17. syyskuuta 2018

Tupla avaruustraileri on julki! ja Body Shop arvonnan voittaja!

Tuhannet kiitokset vielä kaikille kannustuksesta ja äänistä ja ihan kaikesta kesän alussa. Kuten trailerista näkyy, niin meikäläinen pääsi kiitos teidän äänien Bootcampille ja jatkuiko seikkailu vai päättyikö Bootcampille, se selviää Subilla ensi viikolla. Sen voin kuitenkin paljastaa, että mielettömän hyviä tyyppejä oli kaikki, oli ihan paras päivä ikinä. Kaikki olivat porukasta suuria seikkailijoita ja KYLLÄ olin joukon VANHIN!!!!!  Siellä oli nuoret, kauniit ja komeet ja meitsi ja meitsin kolme leukaa, jei. 

*KUVA LAINATTU TUPLA KLIK FACEBOOK SIVU
Haha en kestä ja kyllä jossain kohden Bootcamp-päivää hetken olin siipi maassa tuosta ikähommelista, mutta oli nuoria ja fiksuja kisaajia ja Riku ne viisaat sanat sanoi ääneen "iällä ei ole tämän asian kanssa niin mitään tekemistä". Miten vapauttavaa, oikeastihan tämän ikäinen voi tehdä mitä lystättää, kunhan se ei vahingoita tai loukkaa muita, näin on kuulkaas näreet. 

Eli jos ikäkriisi oli jo viime syksystä, niin kyllä se jäi tuonne Bootcampille, jota jännitin niin simona, etten nukkunut kolmeen yöhön ennen tuota Bootcamp-päivää. Voin todeta, että jösses kun oli keski-ikäinen väsynyt, kun päivä oli päättynyt, MUTTA ikäkriisi heilahti roskakoriin päivän päätteeksi. 

Avaruus yhdistää scifihörhöt ja seikkailun nälkäiset ja kohtasin niin mielettömiä persoonia ja nuoria, että olin aivan äimän käkenä, etten minä tuollainen nuorena ollut, mutta hei onneksi olen nyt, hihi. Sain ystäviä ja avaruudelliset sielunsiskoni ja sielunveljeni ovat ehdottomasti Elli ja Riku, mutta kaikki muutkin tyypit muistan taatusti loppuelämäni. 

Ensimmäinen osa tulee Subilla 24.9 klo 18.55 ja kaikki esitysajat voi halutessaan kurkkia täältä, sillä pääsin jatkoon tai en, niin sanotaanpahan vaan, että onpa huiman hienon näköinen seikkailu luvassa, menee ihan kylmät väreet traileria katsellessa, mutta minkäs teet, kun olen tälläinen scifihörhö. 

No mutta vielä arkisempaan, mutta ihanaan aiheeseen eli Body Shop-arvonnan voittajaan. Eli yksi teistä voittaa oman lempisarjansa trion Body Shopin kroppatuotteista, eli suihkugeelin, vartalovoin ja kuorinnan. 

Kolmella arvalla (koska se Insta on vihdoin käytössä minullakin :D ) osallistun ja koska kaikki hankinnat ja haaveilut ovat aina vain tarpeeseen, niin huulikiilto on sellainen, mitä todella tarvitsisin,erityisesti jos huulikiilto on kosteuttava. Minulla tuppaa huulet kuivumaan, ehkä puhun liikaa tai jotain ;) Onko muuten vinkkejä kosteuttavasta hyvästä huulikiillosta, joka ei maksa maltaita?
Mukavaa loppuviikkoa <3

Sydämelliset kiitokset kaikille osallistujille ja onnea voittajalle ja vaikka Jantunen ei kertonut valintaansa, niin antaa arpaonnen nyt ratkaista ja jos Jantunen ei osaa valita lempparisarjaa, niin olkoon se Pink Grape. :) Tuuletuksia Jantunen, laitatko minulle yhteystietosi osoitteeseen tiia68@gmail.com, niin minä laittelen viestiä Body Shopille, joka postittaa tuotteet sitten sinulle kotiin. Hurjana onnea vielä. 

Vastauksena vielä Jantusen huulivoide kysymyksiin, niin omat ehdottomat lempparit huulivoiteiden saralla ovat joko Clarinsin vaaleansininen tuubi tai Nuxen huulivoide. :)

Ei tässä muuta voi sanoa, kuin avaruudellista maanantaita vaan kaikille ja muistakaa, että elämä on tarua ihmeellisempää ja että me kaikki asumme alieneina planeetalla nimeltä maa, hih. 

<3


sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Syyspäiviä Cellbesin kanssa

Yhteistyössä Cellbesin kanssa, postaus sisältää mainoslinkkejä


Eilen iski jokin syysflunssan tapainen ja pää on ihan pahvia. Onneksi olen otattanut muutamia kuvia yhteistyön kautta saamistani Cellbesin vaatteista ja nämähän sopivat kauniiseen syys-sunnuntaihin, kuin nenä päähän. Valokuvaajana toimi 14-vuotias tytär, joka osaa aina kertoa miten se leuka kannattaa laittaa, että mahdollisimman vähän näkyy kaksois tai oikeastaan minun tapauksessa kolmoisleukoja. 

Olen aivan mielettömän paljon käyttänyt Cellbesiltä aiemmin tilaamaani vaaleaa farkkutakkia, jossa on kiva kirjailtu brodeeraus vielä edessä. Farkkutakissa on ollut kivointa tietenkin kiva ulkonäkö, mutta vielä se, että farkku on ollut joustavaa materiaalia, eli ei kiristä ja kinnaa mistään. Se on kuulkaas motto nykyään, että vaatteiden pitää olla mukavia. Kyseinen farkkutakki on muuten nyt alessa, vink vink. 

Nyt oli pakko kuitenkin syksyksi ja talveksi saada tummempaa farkkua oleva farkkutakki, koska olen niin koukuttunut käyttämään farkkutakkia asun kuin asun kanssa jakkuna, mutta mielestäni tuo tumma farkku toimii paremmin talvella. Mahtavaa tässäkin farkkutakissa on mukava joustava strechfarkku materiaali. 

Rakastan värejä ja sininen väri punaisen kanssa on yksiä lempivärejä. Omasta vaatekaapista löytyy useita erivärisiä klassisia villakangastakkeja, niin harmaata, ruskeaa, perinteistä tummansinistä ja mustia. Mutta tämä kirkkaamman sininen takki viehätti silmääni kovasti Cellbesillä ja päätin rohkeana tarttua tällä kertaa johonkin hieman värikkäämpään. Takkia löytyy myös punaisena,  mustana ja ruudullisena.

Takin punainen versio myöskin jäi polttelemaan mieltä. Hauskaa taas miten vaatekoko jälleen kerran meni just eikä melkein nappiin. Kaikki vaatteet mitä olen tilannut Cellbesiltä ovat olleet oikeaa kokoa. Oikea vaatekoko on tärkeä tekijä vaatteita tilattaessa, Cellbesin vaatekokoihin voi luottaa. 
Olin innoissani, koska bongasin, että Cellbesiltä löytyy laadukkaita Tamariksen kenkiä. Muutama kenkäpari lähtikin tilaukseen ja yhdet suosikit ovat nämä ruskeat nilkkurit. Laadukasta nahkaa, erittäin mukavat jalassa ja oma koko 39 kaikissa tilatuissa kengissä, on osunut just eikä melkein nappiin. 

Olen tilannut aika monetkin kengät Cellbesiltä ja aina ovat koot olleet juuri oikeat. Inhoan sitä, että joudun palauttelemaan, koska kengät eivät istukaan jalkaan. 
Pakko on vielä vinkata nämä jo keväällä tilaamani harmaat mokkakengät, joita tilasin myös mustana. Näitä mokkakenkiä olen käyttänyt koko ajan ja nämä ovat kuin aamutohvelit jalassa. Parasta näissä kengissä on, että näissä on ihanat tyynymäisen pehmustetut pohjalliset. Huippukengät, joista vastaavia himoan keltaisina myöskin. 
Punaisten paljetti-Uggien lisäksi, nyt on jalkoja talveksi lämmittämään, jotain sovinnaisempaa ja moneen menoon käytännöllisempää. Nämä Tamariksen nahkasaappaat ovat, kuin lämpöiset pesät, joihin jalat talven pakkasilta suojaan asettuu. 


Suosikkini kaikista kengistä taitaa kuitenkin olla nämä klassiset Tamariksen nahkanilkkurit pienellä, mutta omaan makuun juuri täydellisen jykevällä  korolla. Korkokengät ovat kauhistus, mutta pientä korkoa saa olla. Mahtavinta on, että nämä käyvät niin mekon, suorien housujen tai vaikka farkkujen kanssa eli ihan kaikkien erilaisten asujen kanssa. 
On tämä villakangastakki kyllä kivalla tavalla pirteä, mutta ei liian räikeä lainkaan. Mukana menossa huivi Kreikasta, joita haalin Kreikasta kasakaupalla ja taatusti on jokaiseen asuun omanlaisensa huivi. Kiitos myös kamulle Ninalle, joka on hemmotellut ja tuonut näitä huiveja useamman Turkista tuliaisina. 
Pakko vielä vinkata, että Cellbesiltä löytyy todella hyviä miesten vaatteita myöskin. Tilasimme 192cm pitkälle miehelle parit verkkarit, eivätkä ole menneet pesussa miksikään. Miehen ongemana on aina se, että jos ostaa collagehousut, niin kertapesussa ovat jo miehen pitkille koiville kutistuneet. 

Lisäksi metsästimme niin Hemtexistä, kuin Finlaysonilta meidän isoihin tyynyihin tyynyliinoja, mutta eipä löytynyt  mistään, mutta Cellbesiltä löytyikin ja vielä 2kpl vain 12,95!

Nyt pötköttelemään ja flunssan alkua häätämään ja jos paukkuja riittää, niin miehen kanssa leffaan iltapäivällä. Mitäs siellä on touhuttu viikonloppuna ja miltä mielestäsi näytti Cellbesin syksy tai löytyikö jokin oma suosikki näistä vaatteista?

Ihanaa sunnuntaita kaikille. <3

*Mainoslinkeistä mahdollisesti saadut pienet tulot käytän blogin arvontapalkintojen postitusmaksuihin.